عن الملكية الفكرية التدريب في مجال الملكية الفكرية إذكاء الاحترام للملكية الفكرية التوعية بالملكية الفكرية الملكية الفكرية لفائدة… الملكية الفكرية و… الملكية الفكرية في… معلومات البراءات والتكنولوجيا معلومات العلامات التجارية معلومات التصاميم الصناعية معلومات المؤشرات الجغرافية معلومات الأصناف النباتية (الأوبوف) القوانين والمعاهدات والأحكام القضائية المتعلقة بالملكية الفكرية مراجع الملكية الفكرية تقارير الملكية الفكرية حماية البراءات حماية العلامات التجارية حماية التصاميم الصناعية حماية المؤشرات الجغرافية حماية الأصناف النباتية (الأوبوف) تسوية المنازعات المتعلقة بالملكية الفكرية حلول الأعمال التجارية لمكاتب الملكية الفكرية دفع ثمن خدمات الملكية الفكرية هيئات صنع القرار والتفاوض التعاون التنموي دعم الابتكار الشراكات بين القطاعين العام والخاص أدوات وخدمات الذكاء الاصطناعي المنظمة العمل مع الويبو المساءلة البراءات العلامات التجارية التصاميم الصناعية المؤشرات الجغرافية حق المؤلف الأسرار التجارية أكاديمية الويبو الندوات وحلقات العمل إنفاذ الملكية الفكرية WIPO ALERT إذكاء الوعي اليوم العالمي للملكية الفكرية مجلة الويبو دراسات حالة وقصص ناجحة في مجال الملكية الفكرية أخبار الملكية الفكرية جوائز الويبو الأعمال الجامعات الشعوب الأصلية الأجهزة القضائية الموارد الوراثية والمعارف التقليدية وأشكال التعبير الثقافي التقليدي الاقتصاد التمويل الأصول غير الملموسة المساواة بين الجنسين الصحة العالمية تغير المناخ سياسة المنافسة أهداف التنمية المستدامة التكنولوجيات الحدودية التطبيقات المحمولة الرياضة السياحة ركن البراءات تحليلات البراءات التصنيف الدولي للبراءات أَردي – البحث لأغراض الابتكار أَردي – البحث لأغراض الابتكار قاعدة البيانات العالمية للعلامات مرصد مدريد قاعدة بيانات المادة 6(ثالثاً) تصنيف نيس تصنيف فيينا قاعدة البيانات العالمية للتصاميم نشرة التصاميم الدولية قاعدة بيانات Hague Express تصنيف لوكارنو قاعدة بيانات Lisbon Express قاعدة البيانات العالمية للعلامات الخاصة بالمؤشرات الجغرافية قاعدة بيانات الأصناف النباتية (PLUTO) قاعدة بيانات الأجناس والأنواع (GENIE) المعاهدات التي تديرها الويبو ويبو لكس - القوانين والمعاهدات والأحكام القضائية المتعلقة بالملكية الفكرية معايير الويبو إحصاءات الملكية الفكرية ويبو بورل (المصطلحات) منشورات الويبو البيانات القطرية الخاصة بالملكية الفكرية مركز الويبو للمعارف الاتجاهات التكنولوجية للويبو مؤشر الابتكار العالمي التقرير العالمي للملكية الفكرية معاهدة التعاون بشأن البراءات – نظام البراءات الدولي ePCT بودابست – نظام الإيداع الدولي للكائنات الدقيقة مدريد – النظام الدولي للعلامات التجارية eMadrid الحماية بموجب المادة 6(ثالثاً) (الشعارات الشرفية، الأعلام، شعارات الدول) لاهاي – النظام الدولي للتصاميم eHague لشبونة – النظام الدولي لتسميات المنشأ والمؤشرات الجغرافية eLisbon UPOV PRISMA UPOV e-PVP Administration UPOV e-PVP DUS Exchange الوساطة التحكيم قرارات الخبراء المنازعات المتعلقة بأسماء الحقول نظام النفاذ المركزي إلى نتائج البحث والفحص (CASE) خدمة النفاذ الرقمي (DAS) WIPO Pay الحساب الجاري لدى الويبو جمعيات الويبو اللجان الدائمة الجدول الزمني للاجتماعات WIPO Webcast وثائق الويبو الرسمية أجندة التنمية المساعدة التقنية مؤسسات التدريب في مجال الملكية الفكرية الدعم المتعلق بكوفيد-19 الاستراتيجيات الوطنية للملكية الفكرية المساعدة في مجالي السياسة والتشريع محور التعاون مراكز دعم التكنولوجيا والابتكار نقل التكنولوجيا برنامج مساعدة المخترعين WIPO GREEN WIPO's PAT-INFORMED اتحاد الكتب الميسّرة اتحاد الويبو للمبدعين WIPO Translate أداة تحويل الكلام إلى نص مساعد التصنيف الدول الأعضاء المراقبون المدير العام الأنشطة بحسب كل وحدة المكاتب الخارجية المناصب الشاغرة المشتريات النتائج والميزانية التقارير المالية الرقابة
Arabic English Spanish French Russian Chinese
القوانين المعاهدات الأحكام التصفح بحسب الاختصاص القضائي

قانون العلامات التجارية (القانون رقم 7 المؤرخ 10 يناير 1964، بصيغته المعدلة إلى غاية القانون رقم 680 المؤرخ 21 يوليو 2006)، فنلندا

عودة للخلف
النص مستبدل 
التفاصيل التفاصيل سنة الإصدار 2006 تواريخ الاعتماد : 10 يناير 1964 نوع النص قوانين الملكية الفكرية الرئيسية الموضوع العلامات التجارية، الأسماء التجارية، المنافسة، إنفاذ قوانين الملكية الفكرية والقوانين ذات الصلة، هيئة تنظيمية للملكية الفكرية ملاحظات هذه ترجمة غير رسمية للنص.

أبلغت منظمة التجارة العالمية بهذا الصك القانوني بموجب الإخطار رقم IP/N/1/FIN/3

المواد المتاحة

النصوص الرئيسية النصوص ذات الصلة
النصوص الرئيسية النصوص الرئيسية بالسويدية Varumärkeslag 10.1.1964/7         بالإنكليزية Trademarks Act (Act No. 7/1964 of January 10, 1964, as amended up to Act No. 680/2006 of July 21, 2006)         بالفنلندية Tavaramerkkilaki 10.1.1964/7        

Trademarks Act (Unofficial translation)

(No. 7 of January 10, 1964, as amended by Acts No. 552 of August 21, 1970, No. 176 of February 20, 1976, No. 996 of December 16, 1983, No. 581 of June 26, 1992, No. 1038 of November 13, 1992, No. 39 of January 25, 1993, No. 716 of April 21, 1995, No. 1699 of December 22, 1995, No. 1715 of December 22, 1995 and No. 56 of January 21, 2000, No. 1220 of December 21, 2004, No. 680 of July 21, 2006)

Chapter I General Provisions

Section 1

Registration shall confer exclusive rights in a trademark as a special symbol for distinguishing goods to be offered for sale, or otherwise purveyed in business, from those of others.

Any kind of mark that can be represented graphically and by means of which goods marketed in business can be distinguished from those of others may be a trademark. A trademark may in particular consist of words, including personal names, figures, letters, numerals or the shape of goods or of their packaging.

The provisions of this Act concerning goods shall apply by analogy to services.

Section 2

Exclusive rights in a trademark may be acquired, even without registration, after the mark has become established.

Exclusive rights in symbols other than the special business symbols defined in the second paragraph of Section 1 may also be acquired through their becoming established.

A trade symbol shall be considered established if it has become generally known in the appropriate business or consumer circles in Finland as a symbol specific to its proprietor's goods.

Section 3

Any person may use his surname, address or trade name in his business as a trade symbol for his goods unless that use is liable to cause confusion with another's protected trademark, or with a name, address or trade name already being lawfully used by another in his business.

The foregoing provision on trade names applies also to the auxiliary trade name and secondary symbol referred to in the Trade Names Act.

The name or trade name of another may not be included in a trademark; neither may the auxiliary trade name or secondary symbol of another be included in a trademark except where they lack distinguishing power or where the branches of trade or kinds of goods concerned are different.

Section 4

The effect of the rights in a trade symbol provided for in Section 1 to 3 of this Act is that no one other than the proprietor of the trade symbol may use in his business any symbol liable to be confused with it for his goods, whether on the goods themselves or on their packaging, in advertising or commercial documents, or in any other way, including oral use. This provision shall apply regardless of whether the goods are offered or intended to be offered for sale in Finland or abroad, or are imported into the Finnish territory to be used, kept or stored for business purposes or to be forwarded to a third country.

Where spare parts, accessories or the like that are suitable for use with another's goods are offered for sale, it shall be unlawful to allude, in the manner specified in the first paragraph of this Section, to the trade symbol of the other party in any way liable to create the impression that the goods offered for sale originate with the proprietor of the said trade symbol or that the proprietor has permitted the use of the trade symbol.

If goods are offered for sale under a particular trade symbol, and if thereafter a person other than the proprietor of the trade symbol substantially alters them by modification or repair or in another comparable manner, the trade symbol may not be used when the goods are once again offered for sale in Finland unless the alteration is clearly pointed out or announced, or is otherwise plainly apparent.

Section 5

The exclusive rights in a trade symbol shall not apply to any part of it that is intended mainly to render the goods or their packaging more suitable for their purpose, or serves some other purpose different from that of a trade symbol.

Section 6

Trade symbols shall be regarded under this Act as liable to cause confusion only if they apply to goods of identical or similar type.

Notwithstanding the foregoing, the confusability of trade symbols may be judged in favor of a symbol that has a reputation in Finland where the use of another's trade symbol without due cause would constitute unfair exploitation of, or action detrimental to, the distinctive character or fame of the earlier trade symbol.

The second paragraph of this Section shall apply also to the auxiliary trade names and secondary symbols referred to in the third paragraph of Section 3.

Section 7

Where two or more parties demand exclusive rights under Section 1 or Section 2 in confusingly similar trade symbols, preference shall be given to the party who can claim the earliest entitlement, subject to the provisions of Section 8 or 9 below.

Section 8

Even where a registered trademark that has been used in Finland for a period of five consecutive years is liable to be confused with a mark registered or established earlier the use of the later mark may not be prohibited provided that the application for registration was made in good faith and the proprietor of the earlier mark was aware of the use of the later mark for the said period.

Section 9

Where an established trademark is liable to be confused with another trademark registered or established earlier, but the proprietor of the earlier trademark has not acted within a reasonable period of time to prevent the use of the later trademark, he shall no longer be entitled to prohibit the use of the later trademark.

Section 10

In the cases referred to in Section 8 or 9 it may be decided, where reasonable, that either or both of the trade symbols may only be used in a particular manner — for example, shaped in a particular way, or with the adddition of a place-name or some other explanatory feature.

The first paragraph of this Section shall apply also if there is a risk of confusion in a case provided for in the first or second paragraph of Section 3.

Section 10a

The proprietor of a trademark may not prevent the use of the trademark on goods that the proprietor, or another person with his consent, has placed on the market under his trademark within the territory of the European Economic Area.

The foregoing paragraph shall not apply if the proprietor has justified grounds for objecting to the goods being once again placed on the market, in particular if alterations have been made to the goods or if they have deteriorated after having been placed on the market.

Section 11

At the request of the proprietor of a registered trademark, the author, editor or publisher of a dictionary, glossary, manual or other similar printed or in a data network released publication shall ensure that the trademark is not reproduced in the publication without a mention that the trademark is registered.

Any person who fails to observe the foregoing paragraph shall ensure that a correction is published in the manner and to the extent considered reasonable, and shall bear the cost of publishing the correction.

Chapter II Registration of Trademarks

Section 12

A Register of Trademarks shall be kept by the National Board of Patents and Registration of Finland.

Section 13

To be eligible for registration, a trademark must be capable of distinguishing its proprietor's goods from those of others. A mark that denotes either alone or with only few alterations or additions, the kind, quality, quantity, use, price or place or time of manufacture of the goods shall not, as such, be regarded as distinctive. Neither shall a mark be regarded as distinctive, if it is solely composed of a form that is characteristic of the goods, necessary for achieving a technical result or that substantially increases the value of the goods. In assessing whether a trademark possesses distinguishing power, all the factual circumstances shall be borne in mind, particularly the length of time and extent to which the mark has been used.

Section 14

A trademark shall not be registered:

(1) if it is contrary to law and order, or to morality; (2) if it is liable to mislead the public; (3) if, without proper permission, it incorporates national armorial bearings, a national flag or other emblem, a sign or hallmark indicating control and warranty used by the State for goods of the same type as those for which the trademark is sought or a similar type, the armorial bearings of a Finnish commune, or the flag, armorial bearings or other emblem, name or abbreviated name of an international organization or any device or emblem, name or abbreviated name liable to be confused with the symbols or emblems, marks, names or abbreviations referred to in this item; (4) if it is composed of or contains anything likely to give the impression of being the protected trade name of another or the auxiliary trade name or secondary symbol of another as referred to in the third paragraph of Section 3, or of being the name or likeness of another person, unless such name or likeness plainly relates to a person long dead; (5) if it is composed of or contains anything likely to give the impression of being the title of another's protected literary or artistic work, such title being original in character, or if it constitutes an infringement of another's copyright in such a work or of his rights in a photographic illustration or a protected design; (6) if it is liable to be confused with the name or protected trade name of another trader, with an auxiliary trade name or secondary symbol of the kind referred to in the third paragraph of Section 3, with the trademark of another which has been registered on the basis of an earlier application or with the trade symbol of another party that is already established when registration is sought; (7) if it is liable to be confused with a trade symbol being used by another party for his goods at the time of the application, and if the applicant was aware of that use at the time of his application and had not used his own mark before the other trade symbol came into use; (8) if it is liable to be confused with a trademark protected by an international registration valid in Finland or the European Community that on the basis of this registration enjoys an earlier right in Finland or the European Community; (9) if it is liable to be confused with a Community trade mark within the meaning of Section 57 that has been registered on the basis of an earlier application or that has seniority from Finland under Article 34 or 35 of the Council Regulation referred to in Section 57; 10) if it is liable to be confused with a registered name of a plant variety; or 11) if there is an obstacle to registration within the meaning of Council Regulation (EEC) No. 2081/92 on the protection of geographical indications and designations of origin for agricultural products and foodstuffs.

In the cases referred to in items (4) to (9), registration may be granted if the person whose right is concerned agrees thereto, and provided that the registration does not contravene any of the other provisions of the first paragraph of this Section.

Section 15

The exclusive rights in a trademark acquired by registration do not cover any part of the mark that cannot be registered as such.

If the trademark contains any such part and there are special reasons to believe that its registration may cause uncertainty regarding the extent of the exclusive rights granted, protection of the part may be specifically disclaimed when the registration is made.

If a part of a trademark excluded from protection later becomes registrable, a new registration may be made to cover that part or the entire trademark without the exclusion of the part from protection.

Section 16

A trademark shall be registered in one or more classes of goods. The classification of goods shall be established by the National Board of Patents and Registration of Finland.

Section 17

The application for registration of a trademark shall be filed in writing with the registering authority. The application shall indicate the name or trade name of the applicant and the goods and classes of goods for which the mark is intended. The mark shall be clearly shown in the application.

A filing fee shall be paid on the filing of the application. The application shall not be considered filed until the fee has been paid.

Section 17a

If an application relates to several goods, part of these may at the applicant's request be divided into one or more applications in a manner to be laid down more specifically by decree. The filing date of the original application shall be considered to be the filing date of these applications. If some of the goods in the original application enjoy priority earlier than the filing date, the priority shall accompany the goods in the divisional application.

The provisions of the first paragraph in respect of an application shall mutatis mutandis also apply to registration.

Section 18

If a trademark that the applicant first used on goods shown at an international exhibition is filed for registration within six months of the date on which the goods were first exhibited, the application shall be regarded as having been made on the said date for the purpose of determining priority over other applications for trademarks or the use of other trade symbols.

Section 19

If the applicant fails to observe the regulations concerning the filing of an application, or if the registering authority finds that the application cannot be approved for some other reason, the applicant shall submit a statement or rectify his application within a specified time; if he does not his application may be dismissed.

If the registering authority considers the application unacceptable even after the applicant has submitted a statement, the application shall be rejected to the extent there is an obstacle to its acceptance unless there is cause to set a new time limit.

Section 20

If the application complies with the requirements to which it is subject, and if no obstacle to registration has emerged in connection with it, the registering authority shall enter the trademark in the Register and give public notice thereof.

Any opposition to the registration of the trademark shall be filed in writing with the registering authority within two months of the date of the public notice.

Even if the person who filed the opposition withdraws it, the matter may nevertheless be examined if there are special reasons for doing so.

Section 21

After an opposition, the registering authority shall revoke the registration to the extent there is an obstacle to registration. Once a decision to revoke a registration has acquired legal effect, public notice shall be given thereof.

The registering authority shall reject the opposition if no obstacle to registration is found.

Section 22

Registration shall take effect on the date on which the application was filed and shall remain in force for ten years from the date of registration.

Registration may not be renewed earlier than one year before or later than six months after it expires.

Renewal shall be requested in writing from the registering authority if the proprietor wishes to alter any of the particulars entered in the Register, or if no entries have been made in the Register concerning the classes to which the goods belong. In other cases registration shall be considered renewed once the renewal fee has been paid.

The provisions of Section 19 above shall apply as appropriate to the prosecution of applications.

Section 23

If the proprietor of a registered trademark so requests, minor changes that do not alter the overall impression of the trademark may be entered in the Register.

Chapter III Expiry of Legal Protection and Invalidity of Registration

Section 24

If the proprietor of a registered trademark fails to request renewal of the registration under Section 22, the trademark shall be removed from the Register.

A trademark shall also be removed from the Register while the registration is still valid if the proprietor so requests. If, according to an entry in the Register, the trademark is pledged, it may not be removed from the Register without the consent of the pledgee.

At the request of the proprietor of the trademark, the list of goods or of classes of goods for which the mark has been registered may be limited. The provision in the foregoing paragraph concerning the consent of the pledgee shall also apply.

Section 25

If a trademark has been registered in breach of the provisions of this Act, the registration shall be declared null and void unless the provisions of Section 8 or 9 apply or some other change of circumstances affects the issue.

Section 26

The exclusive rights in a trademark shall be invalidated:

(1) if it is obvious that the mark has lost the power to distinguish its proprietor's goods from those of others that it had when it was registered or became established; (2) if the mark has become misleading or contrary to law and order or morality since it was registered or became established.

A trademark registration shall be invalidated if the trademark has not been used for the last five years and the proprietor is unable to give a proper reason for the non-use. Use of a trademark with the proprietor's consent shall be considered equivalent to use by the proprietor. Invalidation of a registration may not be sought, however, if the trademark has been used after the expiry of a five-year period of non-use but before the request for invalidation. In such case any use of the trademark that occurred during the three months preceding the request for invalidation shall not be considered if the preparations for use commenced only after the proprietor became aware that a request for invalidation might be filed.

If the ground for invalidation of a registration concerns only some of the goods for which the trademark has been registered, the registration will be invalidated only in respect of those goods.

Section 27

A court of law shall rule on whether to invalidate a registration and declare a trademark forfeit when a suit to that end is brought against the proprietor of the mark.

A suit of the kind referred to in the foregoing paragraph may be brought by any person who has suffered a prejudice due to the registration. If the case is based on Section 13, on items (1) to (3) of the first paragraph of Section 14 or on Section 26, the suit may also be brought by the Public Prosecutor or by a body safeguarding the interests of the persons carrying on the trade or profession concerned.

If the plaintiff so requests, an entry to the effect that a suit has been brought shall be made in the Register.

Chapter IV Special Provisions for the Protection of Foreign Trademarks

Section 28

If a trademark applicant does not carry on his business in Finland, his application must be accompanied by a certificate to the effect that he has had the same trademark registered for the same goods in the foreign country in which he carries on his business or is domiciled, or of which he is a national.

No certificate of the kind referred to in the foregoing paragraph shall be required if the foreign country does not require a similar statement from a person who is a Finnish national, or is domiciled or carries on his business in Finland.

Section 29

A trademark registered in a foreign country may be registered in Finland in the form in which it is registered in the foreign country, provided that reciprocal rights exist, that the registration does not contravene Section 13 or 14 and that the trademark has not lost its distinguishing power.

Notwithstanding the provisions of the foregoing paragraph, minor changes may be made on the basis of reciprocity when a foreign trademark is registered, provided that they do not alter the general impression of the trademark.

Section 30

The Government may decree that an application for registration of a trademark in Finland if the same trademark has previously been filed for registration abroad, shall at the applicant's request be considered, in relation to other applications or trade symbols in use, to have been made at the same time as the application filed abroad.

Conditions governing the grant of priority under the foregoing paragraph may also be laid down by decree.

Section 31

An applicant for a trademark registration or proprietor of a registered trademark not domiciled in Finland shall appoint a representative resident in Finland to represent him in all matters concerning the trademark. A Finnish corporate body may also act as a representative. The name of the representative shall be entered in the Register. Any person not domiciled in Finland who has filed an opposition shall appoint a representative resident in Finland to represent him in the opposition proceedings.

If the applicant for a trademark registration or the proprietor of a registered trademark does not have a duly authorized representative, the registering authority shall, using his last known address, invite him to remedy the situation within a prescribed time limit, on pain of the application being considered withdrawn or the mark being removed from the Register. If the registering authority has no address for the applicant or proprietor, a public notice has to be published in the Trademark Gazette.

Chapter V Assignment and Licensing

Section 32

A trademark may be transferred to another party; the transfer may relate to either all or some of the goods for which the trademark has been registered or has become established.

When a firm holding a trademark passes into new ownership, the trademark shall accompany the property unless the condition has been made that it shall remain with the previous owner, or that both the previous and the new owner of the firm may use it for different kinds of goods.

Section 33

The transfer of a registered trademark shall be recorded in the Register on request. If the registering authority finds that use of a trademark after such transfer is clearly liable to mislead the public, permission to record the transfer in the Register shall be withheld unless the misleading element is removed by means of a change or addition to the trademark.

A transfer not recorded in the Register shall not affect a third party who has obtained the trademark in good faith.

If any person wishes to pledge his trademark rights, a written agreement shall be made and entered in the Register. No right of pledge shall be valid until such an entry has been made.

Section 34

The proprietor of a registered trademark may license another person to use it in his business without relinquishing property rights in the trademark. A license may concern the whole or part of the country, and it may cover either all or part of the goods protected by the registration. The number of licensees may be one or more. On request, such a license shall be entered in the Register. The registering authority may refuse entry, however, if use of the licensed trademark is clearly liable to mislead the public. When a license is proved to have expired, the entry shall be deleted from the Register.

A license not entered in the Register shall not affect a third party who has obtained the trademark in good faith.

Unless otherwise agreed, the licensee may not transfer his rights to a third party.

Section 35

Trademark rights shall not be attachable for a debt unless a right of pledge has been established on it.

If the assets of the proprietor of a trademark are surrendered in the event of bankruptcy, his trademark rights shall be included among those assets.

Chapter VI Prohibition on the Use of Misleading Trade Symbols

Section 36

If a trade symbol that has been transferred or licensed becomes misleading in the form in which it is used by the new proprietor or licensee, a court of law may, at its discretion, prohibit the new proprietor or licensee from using it.

The use of the symbol may also be prohibited in other cases, namely if the trade symbol is misleading or if its proprietor, or another person with his consent, uses it in a manner liable to mislead the public.

Action under this Section may be brought by the Public Prosecutor, by any person who suffers a prejudice due to the use of the trade symbol, or by a body dedicated to safeguarding the interests of the persons carrying on the trade or profession concerned.

Section 37

If the use of a trade symbol is prohibited under Section 36, the court may, where practicable, order that a trade symbol placed on goods, their packaging, brochures, leaflets, commercial documents or the like contrary to a prohibition under Section 36 be erased or altered so as to be no longer misleading. If this cannot be done in any other way, the court shall order that the material so marked be destroyed or changed in a specified manner.

Material referred to in the above paragraph may be confiscated pending the implementation of the said order in which case the general regulations on confiscation in criminal cases shall apply.

Chapter VII Consequences of Infringement of Trademark Rights

Section 38

Anyone who infringes the right to a trade symbol may be prohibited by court order from proceeding with or repeating the act.

Any person who deliberately or due to negligence infringes the right to a trade symbol shall be obliged to pay the aggrieved party a reasonable compensation for the use of the symbol and a compensation for all the damage caused by the infringement. If the negligence has only been slight, the compensation for the damage may be adjusted.

Even if no negligence is found, the infringer is obliged to pay a reasonable compensation for the use of the symbol.

Section 39

Anyone who deliberately infringes the right to a trade symbol protected by this Act shall, unless the act is punishable as an industrial property rights offense under Section 2 of Chapter 49 of the Penal Code, be sentenced to a fine for a violation of trademark rights.

Prosecution for infringement under the foregoing paragraph shall not be brought by the Public Prosecutor except at the instigation of the aggrieved party.

In the case of a registered trademark, no penalty may be imposed unless the infringement occurred after the date of registration.

Section 40

A compensation and damages suit under Section 38 may only be brought for the period of the last five years preceding the bringing of the action. The right to compensation and damages is lost if the action for it is not brought within the period stated above.

Where a trademark protected by registration is concerned, compensation and damages may, despite the provisions of paragraph 1, be claimed on account of an infringement that has occurred before the date of registration, if the action is brought within a year from the registration date.

Section 41

At the request of a person whose right to a trade symbol has been infringed, the court may order that, if practicable, a symbol placed on goods, their packaging, leaflets, commercial documents or the like without authorization shall be erased or altered in such a way as to ensure that it will no longer be misused. If this cannot be done in any other way, the court shall order that the material so marked be destroyed or changed in a specified manner. The court may also, on request, order that the material be surrendered to the plaintiff against payment.

Regardless of whether or not the infringement is deliberate, the Public Prosecutor or the court may order that the material referred to in the foregoing paragraph be confiscated if the plaintiff so requests and, where considered necessary, gives acceptable security for any damage that the defendant may suffer as a result of the confiscation and for the costs occasioned by it; otherwise, in this case the general provisions on confiscation in criminal cases shall apply.

Section 41 a

In a dispute that concerns an infringement of a trademark the court may, at the plaintiff’s demand, order the defendant to compensate the plaintiff for the cost occurred to him/her for publishing, by suitable measures, information concerning the final decision in which the defendant is found to have infringed the trademark right. Such an order may not be given if the dissemination of the information is limited elsewhere in the law. In considering the issuance and contents of the order, the court must pay attention to the general significance of the publication of the issue, the kind and scope of the infringement, the costs involved in the publishing process and other corresponding facts.

The court lays down a maximum amount for the reasonable publishing cost to be paid by the defendant. The plaintiff is not entitled to the compensation if information about the decision has not been published within a period laid down by the court counted from the date when the final decision was issued.

Chapter VIII Litigation Concerning Trademarks

Section 42

The District Court of Helsinki shall be the competent court of law in matters concerning entitlement to a trademark, invalidation of the registration of a trademark, declaring a trademark forfeit, prohibition of the use of a trademark, action under Section 46 or infringement of trademark rights.

A suit brought against the proprietor of a trademark not domiciled in Finland shall be heard by the District Court of Helsinki.

The District Court of Helsinki shall serve as the trademark court according to the Council Regulation referred to in the first paragraph of Section 57 below.

Section 43

An application for an injuction under Section 38 may be heard at the same time as an action under Section 2 of Chapter 49 of the Penal Code or Section 39 of this Act.

Section 44

If the defendant in an action for infringement of registered trademark rights claims that the registration is null and void and the truth of the matter is not immediately clear, the court shall allow him a period within which to bring action in a separate court hearing in order to have the registration declared null and void; no ruling in the original case may be handed down until the matter of the validity of the registration has been finally settled. If the secondary action is not brought within the period allowed, the court shall rule on the case without regard to the counterclaim.

The foregoing paragraph shall apply equally if the defendant claims that the trademark has been invalidated.

Section 45

If a person has been granted the sole right to use a registered trademark in Finland and an entry regarding the license has been made in the Register, either the proprietor of the mark or the licensee, or both, may be recognized as plaintiffs in actions concerning the infringement of trademark rights.

If the licensee referred to in the foregoing paragraph wants to bring an infringement action, he shall inform the proprietor of the trademark accordingly; if he fails to do so, his suit shall not be heard.

This Section shall apply equally if the proprietor has reserved the right of parallel use on granting an exclusive license to another.

Section 46

An action to determine whether or not a right to a trade symbol exists, or whether or not a particular act infringes that right, may be taken for consideration by the court where there is uncertainty that is detrimental to the plaintiff.

In such cases, Section 45 shall apply as appropriate.

Section 47

An action for invalidation of a trademark registration may continue against the original defendant in the event of the trademark being assigned to another after legal proceedings have commenced, and, if the court finds for the plaintiff, its decision shall be equally binding upon the party to whom the trademark has been assigned. This shall apply equally in an action seeking to have a trademark declared forfeit.

Section 48

When an injunction is applied for under this Act, the court may, at the request of the plaintiff, grant an injunction against the defendant either during the proceedings or in its decision, to remain in force until the main action has been settled with legal effect, or until the same or another court has previously ruled otherwise. Before such an injunction is granted, the plaintiff may be ordered to provide reasonable security for any damage that the defendant might suffer from the injuction.

A separate appeal may be made against court ruling handed down during proceedings concerning an injunction or the lifting thereof.

Section 48 a

When hearing an action referred to in Section 38(1) the court may at the trademark holder’s request prohibit the keeper of a transmitter, server or other similar device or other service provider acting as an intermediary, under penalty of a fine, from continuing the use alleged to infringe the trademark (injunction order) unless it can be considered disproportionate in view of the rights of the alleged infringer of the trademark or in view of the rights of the intermediary or trademark holder. Before the bringing of an action referred to in Section 38(1) the court referred to in that paragraph may, at the trademark holder’s request, issue an injunction, if the preconditions for that set out in paragraph 1 exist and if it is obvious that the realisation of the trademark holder’s rights otherwise would be seriously endangered. The court must provide both for the party against whom the injunction is sought and for the party who is claimed to infringe the right to the trade symbol an opportunity to be heard. Communications to the parties against whom the injunctions have been sought may be delivered by mail or by facsimile or e-mail. Otherwise the provisions of Chapter 8 of the Code of Judicial Procedure apply to the processing of the case.

The court may, on request, issue the injunction referred to in paragraph 2 as an interlocutory injunction without hearing the alleged infringer, if the urgency of the case of necessity requires that. The injunction remains in force until ordered otherwise. After the injunction is issued, the alleged infringer must without delay be provided an opportunity to be heard. When the alleged infringer has been heard, the court must decide without delay whether to keep the injunction in force or withdraw it.

An injunction issued under this Section must not endanger the right of a third party to send and receive messages. Subject to the provisions of Chapter 7, Section 7, of the Code of Judicial Procedure, the injunction comes into force when the plaintiff gives the bailiff the security referred to in Chapter 7, Section 16, of the Execution Act (37/1895). An injunction issued under paragraph 2 or 3 of this Section lapses if the action referred to in Section 38(1) is not brought within a month from the issuance of the injunction.

The party who has demanded the injunction must compensate the party against whom the injunction is issued as well as the alleged infringer for the damage caused by the implementation of the injunction and for any other cost resulting from the case, if the action referred to in Section 38(1) is rejected or ruled inadmissible, or if the processing of the case is removed from the cause list because the plaintiff has abandoned his action or failed to arrive to the court. The same applies if the injunction is withdrawn under paragraph 3 or lapses under paragraph 4. When an action is brought for compensation for damage and cost, the provisions of Chapter 7, Section 12, of the Code of Judicial Procedure apply.

Section 49

A copy of any court decision in an action concerning the expired registration of trade symbols, or in any of the actions referred to in Sections 10, 25, 26, 36 and 46, shall be sent by the court to the National Board of Patents and Registration of Finland. In addition the court shall inform the Community Trade Mark Office referred to in the first paragraph of Section 57 of an action for revocation of a Community Trade Mark and invalidation of the registration and send a copy of the court's final ruling to the said Office.

Chapter IX Public Notices, Notifications, Appeals and Revocation of Decisions

Section 50

As well as in the cases referred to in Section 20 and 21, public notice shall be given when a registered trademark is modified under Section 23, when a Register entry is removed under Sections 24 to 26, 31 or 52, or when an assignment under Section 33 or a license granted under Section 34 is recorded in the Register.

Section 50a

If it is not possible to notify the applicant at the address given by him, notification may take place by public notice in the Trademark Gazette.

Section 51

An appeal against the final decision of the registration authority in a trademark case may be made by the applicant if the decision was unfavorable to him or if the case was dismissed. An appeal against a final decision taken by the registration authority concerning an opposition filed against the registration may be lodged by the losing party. Even if the person who filed the opposition withdraws his appeal, the case may be examined if there are special reasons for doing so.

Section 51a

An appeal against a ruling of the registration authority under this Act shall be filed with the Board of Appeals at the National Board of Patents and Registration of Finland. Separate regulations shall apply to the appeals procedure and the proceedings of the Board of Appeals.

Section 52

If the registration authority receives notice of an international registration from the International Bureau referred to in Section 53, and if in that registration the date on which the protection begins is earlier than the date on which the protection accorded by the Finnish registration of the same trademark begins and the goods covered by the international registration are wholly or partly the same as in the Finnish registration, the registration authority shall revoke its decision concerning the Finnish registration and take a new decision on the matter.

The provisions of paragraph 1 shall by analogy be applied if the registering authority receives from the Community Trade Mark Office referred to in Section 57 notice of an application for a Community trade mark or of an application within the meaning of Section 57a for the registration of a trademark in Finland.

If the registration authority finds, after its decision to grant a registration and before the period for filing oppositions has expired, that the decision to grant the registration is based on an obvious error in processing, the registration authority may revoke its incorrect decision and take a new decision on the matter.

Chapter X International Registration of Trademarks

Section 53

International trademark registration means the registration of a trademark effected by the International Bureau of the World Intellectual Property Organization in accordance with the Protocol of June 27, 1989, Relating to the Madrid Agreement Concerning the International Registration of Marks concluded on April 14, 1891.

The National Board of Patents and Registration of Finland shall be responsible in Finland for all action relating to international registrations, and shall keep a record of international registrations in force in Finland.

Section 54

If a Finnish national or any person domiciled or having a real and effective industrial or commercial establishment in Finland wishes to apply for an international registration based on a valid registration or pending application in Finland, he shall file an application for international registration with the National Board of Patents and Registration of Finland.

If the basis for an application for international registration is a Community trade mark referred to in Section 57 or an application therefor, the application for an international registration shall be filed with the Community Trade Mark Office.

Section 55

An international application shall be filed in writing in accordance with separate provisions. The prescribed fee shall be paid on the filing of the application.

Section 56

The registration authority shall satisfy itself that the application for international registration corresponds to the registration that the applicant has been granted in Finland or to his pending application in Finland.

If the correspondence referred to in the foregoing paragraph does not exist, the registration authority shall call upon the applicant to rectify the international application within a specified time limit, on pain of the application being dismissed.

If the correspondence referred to in the foregoing paragraph does exist, the registration authority shall attach a certificate to that effect to the application and convey it with the application to the International Bureau before two months have elapsed from the filing date of the application.

Section 56a

When the registration authority receives a notification of an international registration having effect in Finland from the International Bureau, it shall examine whether there is any obstacle to the registration.

Section 56b

If the registration authority finds that a trademark filed for international registration does not comply with the conditions of registration laid down in this Act, it shall notify the International Bureau that the international registration has no effect in Finland. The registration authority shall notify its refusal, together with a statement of all grounds, to the International Bureau before the expiry of a period of 18 months from the date of the International Bureau notification referred to in Section 56a.

If the statement issued by the proprietor of an international registration commenting on the notification by the registration authority referred to in the foregoing paragraph does not present any grounds on which the trademark could be deemed to comply with the conditions of registration laid down in this Act, the registration authority shall rule that the international registration has no or only a partial effect in Finland.

If the proprietor of an international registration has not within the given time limit submitted his statement commenting on the registration authority's notification referred to in paragraph 1, the international registration shall not take effect in Finland. If the said notification only concerned some of the goods in the international registration, the international registration shall take effect in Finland in respect of those of the goods that the notification did not concern.

Section 56c

If no obstacle to registration is found, the registration authority shall give public notice of the International Bureau notification referred to in Section 56a as laid down in the first paragraph of Section 20. The public notice shall specify the date accorded to the international registration by the International Bureau.

Any opposition to an international registration in Finland shall be filed in writing with the registration authority within two months of the date of the public notice.

Section 56d

If the registration authority finds, after an opposition has been filed, that the trademark that is the subject of an international registration does not comply with the conditions of registration laid down in this Act, it shall notify the International Bureau, in the manner prescribed in the first paragraph of Section 56b, that the international registration has no effect in Finland.

If the time limit specified in the second paragraph of Section 56c expires more than 18 months after the International Bureau notification referred to in Section 56a, the registration authority shall notify the International Bureau within 18 months of the said notification that the registration may later cease to have effect. In that case the notification of the fact that the registration has no effect in Finland shall be conveyed within one month of the expiry of the time limit referred to in the second paragraph of Section 56c.

Once the decision, taken after opposition has been filed, that the international registration has no effect in Finland, has taken legal effect, the registration authority shall give public notice of the fact.

Section 56e

An international trademark registration having effect in Finland shall be in force as from the date accorded by the International Bureau under the first paragraph of Section 56c. Provisions laid down in and under this Act shall apply mutatis mutandis to the international registration.

Section 56f

If the proprietor of an international registration who is not domiciled in Finland wishes to submit a statement to the National Board of Patents and Registration of Finland, he shall appoint a representative resident in Finland.

Section 56g

If the proprietor of a trademark registered in Finland has been granted an international registration in respect of the same mark that has effect in Finland, the international registration of the trademark replaces the Finnish registration if all the goods covered by the Finnish registration are included in the list of goods covered by the international registration.

The registration authority shall on request make an entry in the Register to the effect that the international registration of the trademark is in force and give public notice of the fact.

Section 56h

If a trademark is wholly or partly removed from the International Register, the registration authority shall remove the corresponding parts thereof from the register that it keeps and give public notice of the fact.

Section 56i

If an international registration valid in Finland ceases to have effect within five years from the date referred to in the first paragraph of Section 56c on account of the validity of the national registration or pendency of the national application on which the international registration is based having ceased, and the proprietor of the trademark seeks registration for the same trademark in Finland, that application shall be considered to have been filed on the date referred to in the first paragraph of Section 56c provided that:

(1) the application is filed within three months of the expiry of the validity of the international registration; (2) the goods covered by the Finnish application were included in the international registration having effect i Finland; (3) the application complies in other respects with the requirements laid down for registration and the applicant pays the prescribed fees.

The registration authority shall make an entry in the Register stating that the Finnish application is based on the international registration and give public notice of the fact.

Section 56j

If an international registration valid in Finland ceases to have effect because a party to the Protocol referred to in Section 53 gives notice of termination in respect of the Protocol, and the proprietor of the trademark files the same trademark for registration in Finland, his application shall be considered to have been made on the date referred to in the first paragraph of Section 56c provided that:

(1) the application is filed within two years of the date on which the notice of termination came into force; (2) the goods covered by the Finnish application were included in the international registration valid in Finland; (3) the application complies in other respects with the requirements laid down for registration and the applicant pays the prescribed fees.

The registration authority shall make an entry in the Register stating that the Finnish application is based on the international registration and give public notice of the fact.

Section 56k

Public notice shall be given of renewals, transfers, and removals from the Register of international registrations and of licenses that concern international registrations and have been notified to the registering authority.

Section 56l

An appeal against a decision by the registration authority may be lodged by the applicant for or proprietor of an international registration who has sought such registration in Finland if the decision has been unfavorable to him or if the case has been dismissed.

An appeal against a decision taken by the registration authority declaring an international registration effective in Finland despite an opposition filed may be lodged by the person who filed the opposition. Even if the person who filed the opposition withdraws his appeal, the case may be examined if there are special reasons for doing so.

Section 51a shall apply as appropriate to appeals under the foregoing two paragraphs.

Chapter Xa Community Trade Mark

Section 57

Community trade mark means a trademark registered by the Office for Harmonization in the Internal Market operating in the Internal Market of the European Community (Community Trade Mark Office) under Council Regulation (EC) No. 40/94 on the Community Trade Mark.

An application for a Community trade mark may be filed with the National Board of Patents and Registration of Finland, which shall forward it to the Community Trade Mark Office. The prescribed fee for the application shall be payable to the National Board of Patents and Registration of Finland.

Section 57 a

A request which concerns the conversion of a Community trade mark, an application therefor or an international registration designating the European Community into an application for a national trademark and which the Community Trade Mark Office has forwarded to the office, shall be treated as a national application provided that the applicant:

pays the prescribed fees; (2) submits the registering authority a translation in Finnish or Swedish of the conversion request and the accompanying annex filed in a foreign language; (3) gives the address at which the applicant can be reached in Finland; and (4) provides a representation of the trademark.

An application based on conversion of a Community trade mark or an application therefor is considered to have the same filing date, priority and seniority from Finland as the Community trade mark or the application therefor. An application based on conversion of an international registration designating the European Community has as its filing date the date of the international registration or that of a subsequent designation of the European Community, and it enjoys the priorities and seniorities of the international registration.

Chapter XI Enforcement and Implementation of the Act

Section 58

Further instructions on the procedure to be followed by applicants for registration, on the giving of public notice and other procedures in that connection and on the maintenance of the Register of Trademarks, including changes to be made in the Register, and other orders necessary for the implementation of this Act, shall be issued by decree.

Fees to be collected under this Act shall be prescribed separately.

Section 59

This Act shall enter into force on June 1, 1964. The following shall be repealed at that time: The Decree on the Protection of Trademarks of February 11, 1889; Chapter XXXVI, Section 13, of the Penal Code; Section 2 of the Decree of December 21, 1885, granting greater freedom to the iron industry.

Section 60

The validity of trademarks registered before the entry into force of this Act shall be determined in accordance with the earlier provisions.

The right to a trademark may be invalidated under Section 26 even where it was granted or became established before the entry into force of this Act. Pending applications for registration shall be governed by this Act.

Section 61

In the case of trademarks registered earlier, the period of five years provided for in Section 8 shall be calculated as from the date of entry into force of this Act.

Section 62

The provisions of Section 40 regarding the period during which damages are to be claimed shall apply equally if the act for which compensation is payable was committed before the entry into force of this Act; if, however, the period of three years referred to in the said Section began before the date of entry into force of this Act, it shall be counted as having begun on that date.

Section 63

When the registration of an earlier-registered trademark is first renewed after the entry into force of this Act, the registration period based on that renewal shall be regarded as ending on the date corresponding to the original registration date, even if the registration period according to an earlier renewal is calculated differently.

On renewal of registration, the list of classes of goods shall be amended so that it conforms to any changes that have been made in the classification.

Section 64

A trademark registration that was renewable without an application under the earlier provisions shall henceforth be renewed in accordance with the renewal provisions contained in this Act. If no application for renewal is filed within one year of the date on which this Act enters into force, the trademark shall be removed from the Register.

 Tavaramerkkilaki 10.1.1964/7

Tavaramerkkilaki 10.1.1964/7

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Yleisiä määräyksiä

1 § (25.1.1993/39)

Rekisteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin erityiseksi tunnusmerkiksi myytäviksi

tarjottavien tai muutoin elinkeinotoiminnassa liikkeeseen laskettavien tavaroiden erottamiseksi

toisten tavaroista. (21.1.2000/56)

Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti ja jonka avulla

voidaan erottaa elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat toisten tavaroista. Tavaramerkkinä

voi olla erityisesti sana mukaan lukien henkilönnimi, kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen

päällyksen muoto.

Mitä tässä laissa säädetään tavaroista, on vastaavasti voimassa palveluista.

2 §

Yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada ilman rekisteröintiäkin, kun merkki on tullut

vakiintuneeksi. (25.1.1993/39)

Vakiinnuttamisella voidaan saada yksinoikeus myös muuhun kuin 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun

elinkeinotoiminnassa käytettävään erityiseen tavaran tunnusmerkkiin. (25.1.1993/39)

Tunnusmerkki katsotaan vakiintuneeksi, jos se tässä maassa on asianomaisissa elinkeino­ tai

kuluttajapiireissä yleisesti tunnettu haltijan tavaroiden erityisenä merkkinä.

3 § (16.12.1983/996)

Jokainen saa elinkeinotoiminnassa käyttää sukunimeään, osoitettaan tai toiminimeään tavaroittensa

tunnusmerkkinä, jollei sen käyttö ole omiaan aiheuttamaan sekaannusvaaraa toisen jo suojattuun

tavaramerkkiin tai sellaiseen nimeen, osoitteeseen tai toiminimeen, jota toinen jo oikeutetusti

käyttää elinkeinotoiminnassaan. (25.1.1993/39)

Mitä edellä on sanottu toiminimestä koskee myös toiminimilaissa (128/79) tarkoitettuja

aputoiminimeä ja toissijaista tunnusta.

Tavaramerkkiin ei saa ottaa toisen nimeä tai toiminimeä. Tavaramerkkiin ei myöskään saa ottaa

toisen aputoiminimeä tai toissijaista tunnusta, paitsi milloin näiltä puuttuu erottamiskyky tai

kysymys on eri toimialoista tai tavaralajeista.

4 §

Tämän lain 1–3 §:n mukainen oikeus tavaran tunnusmerkkiin sisältää sen, että elinkeinotoiminnassa

kukaan muu kuin merkin haltija ei saa tavaroittensa tunnuksena käyttää siihen sekoitettavissa olevaa

merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjassa tai muulla tavalla, siihen

luettuna myös suullinen käyttäminen. Mitä tässä on sanottu, on voimassa riippumatta siitä,

lasketaanko tavara tai aiotaanko se laskea liikkeeseen tässä maassa vai ulkomailla vai tuodaanko se

1

Suomen alueelle elinkeinotoiminnassa käytettäväksi, säilytettäväksi, varastoitavaksi tai edelleen

kolmanteen maahan kuljetettavaksi. (21.1.2000/56)

Edellä 1 momentissa tarkoitetuksi luvattomaksi käyttämiseksi katsotaan muun muassa se, että joku

laskiessaan liikkeeseen varaosia, lisätarvikkeita tai muuta sellaista, mikä soveltuu toisen tavaraan,

viittaa tämän tunnusmerkkiin tavalla, joka on omiaan aikaansaamaan vaikutelman, että liikkeeseen

laskettu tavara on lähtöisin tunnusmerkin haltijalta tai että tämä on suostunut tunnusmerkin

käyttämiseen.

Jos tavara on laskettu liikkeeseen käyttämällä tiettyä tunnusmerkkiä ja jos sen jälkeen muu kuin

merkin haltija on tehnyt tavaraan olennaisia muutoksia muokkaamalla, korjaamalla tai muulla

siihen verrattavalla tavalla, älköön myöskään, kun tavaraa uudelleen ryhdytään laskemaan

liikkeeseen tässä maassa, tunnusmerkkiä käytettäkö, ellei muutosta selvästi ilmoiteta tai ellei se

muuten selvästi ilmene.

5 §

Yksinoikeus tavaran tunnusmerkkiin ei käsitä sellaista merkin osaa, joka pääasiallisesti tarkoittaa

tavaran tai sen päällyksen käyttökelpoisuuden lisäämistä tai muutoin sellaisen tehtävän täyttämistä,

joka ei ole ominaista tunnusmerkille.

6 §

Tunnusmerkkien katsotaan tämän lain mukaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne

tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja. (16.12.1983/996)

Tunnusmerkkien sekoitettavuuteen voidaan kuitenkin 1 momentin estämättä vedota sellaisen

tunnusmerkin hyväksi, joka on laajalti tunnettu tässä maassa, jos toisen samankaltaisen

tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsisi aikaisemman merkin

erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi haitaksi aikaisemman

merkin erottamiskyvylle tai maineelle. (25.1.1993/39)

Tämän pykälän 2 momentin säännöstä on sovellettava vastaavasti 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuun

aputoiminimeen ja toissijaiseen tunnukseen. (16.12.1983/996)

7 §

Jos useat 1 tai 2 §:n nojalla vaativat yksinoikeutta tavaran tunnusmerkkeihin, jotka ovat toisiinsa

sekoitettavissa, on etusija sillä, joka voi vedota aikaisimpaan oikeusperusteeseen, mikäli muuta ei

johdu siitä, mitä jäljempänä 8 tai 9 §:ssä säädetään.

8 § (25.1.1993/39)

Vaikka rekisteröity tavaramerkki, jota on käytetty tässä maassa yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan,

on sekoitettavissa aikaisempaan rekisteröityyn tai vakiintuneeseen merkkiin, myöhemmän merkin

käyttämistä ei saa kieltää, jos rekisteröintiä on haettu vilpittömässä mielessä ja aikaisemman merkin

haltija on ollut tietoinen merkin käytöstä sanotun ajan.

9 §

Jos vakiintunut tavaramerkki on sekoitettavissa toisen aikaisemmin rekisteröityyn tai

vakiintuneeseen tavaramerkkiin eikä aikaisemman merkin haltija ole kohtuullisessa ajassa ryhtynyt

toimiin myöhemmän merkin käytön estämiseksi, älköön hänellä enää olko valtaa kieltää sen

käyttämistä.

2

10 §

Niissä tapauksissa, joita 8 tai 9 §:ssä tarkoitetaan, voidaan sen mukaan kuin on kohtuullista,

määrätä, että jotakin tunnusmerkkiä tai kumpaakin niistä saadaan käyttää vain erityisellä tavalla,

kuten tietyin tavoin muodosteltuna, lisäämällä siihen paikannimi tai tekemällä merkkiin muu

selvennys.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on sovellettava vastaavasti, jos sekaannusvaara syntyy 3 §:n 1 tai 2

momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. (16.12.1983/996)

10 a § (22.12.1995/1715)

Tavaramerkin haltija ei saa kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen

suostumuksellaan joku muu on tätä tavaramerkkiä käyttäen laskenut liikkeeseen Euroopan

talousalueella.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa tavaroiden

laskemista uudelleen liikkeeseen, erityisesti milloin tavaroihin on tehty muutoksia tai niitä on

huononnettu sen jälkeen, kun ne on laskettu liikkeeseen.

11 §

Sanakirjan, käsikirjan taikka muun sellaisen painetun tai tietoverkossa olevan julkaisun tekijä,

julkaisija ja kustantaja ovat velvolliset rekisteröidyn tavaramerkin haltijan pyynnöstä huolehtimaan

siitä, ettei julkaisuun oteta tavaramerkin toisintoa ilmoittamatta, että tavaramerkki on rekisteröity.

(21.1.2000/56)

Jos joku laiminlyö noudattaa, mitä 1 momentissa on määrätty, on hän velvollinen

myötävaikuttamaan siihen, että oikaisu julkaistaan sillä tavoin ja siinä laajuudessa, kuin havaitaan

kohtuulliseksi, sekä kustantamaan sellaisen oikaisun.

2 LUKU

Tavaramerkkien rekisteröinti

12 §

Tavaramerkkirekisteriä pitää patentti­ ja rekisterihallitus.

13 § (21.1.2000/56)

Rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista.

Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai ­aikaa joko

yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole

katsottava erottamiskykyiseksi. Erottamiskykyiseksi ei ole katsottava myöskään merkkiä, joka

muodostuu yksinomaan tavaran luonteenomaisesta, teknisen tuloksen saavuttamiseksi

välttämättömästä tai tavaran arvoa olennaisesti korottavasta muodosta. Arvosteltaessa merkin

erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan

ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

14 §

Tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä: (16.12.1983/996)

1) jos merkki on lain, yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastainen;

3

2) jos se on omiaan johtamaan yleisöä harhaan;

3) jos siihen ilman asianomaista lupaa on otettu valtion vaakuna, lippu tai muu tunnuskuva,

rekisteröitävän merkin käyttökohteena olevia tai niiden kaltaisia tavaroita koskeva virallinen

tarkastus­ tai takuumerkki taikka tarkastus­ tai takuuleima, suomalainen kunnallisvaakuna taikka

kansainvälisen, valtioiden keskeisen järjestön lippu, vaakuna tai muu tunnuskuva, nimitys tai nimen

lyhennys taikka myös kuvio, nimitys tai nimen lyhennys, jos se on sanotunlaiseen tunnuskuvaan,

merkkiin, leimaan, nimitykseen tai nimen lyhennykseen sekoitettavissa; (21.8.1970/552)

4) jos se muodostuu jostakin tai sisältää jotakin, mikä on omiaan aiheuttamaan käsityksen, että

kysymys on toisen suojatusta toiminimestä taikka sellaisesta toisen aputoiminimestä tai

toissijaisesta tunnuksesta, jota tarkoitetaan 3 §:n 3 momentissa, taikka toisen nimestä tai

muotokuvasta, jollei nimi tai muotokuva ilmeisesti tarkoita jotakuta kauan sitten kuollutta;

(16.12.1983/996)

5) jos se muodostuu jostakin tai sisältää jotakin, mikä on omiaan aiheuttamaan käsityksen, että

kysymys on toisen suojatun kirjallisen tai taiteellisen teoksen nimestä, milloin tämä on

erikoislaatuinen, tai joka loukkaa toisen tekijänoikeutta sellaiseen teokseen tai toisen oikeutta

valokuvaan tai suojattuun malliin; (21.1.2000/56)

6) jos se on sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan nimeen tai suojattuun toiminimeen taikka

sellaiseen aputoiminimeen tai toissijaiseen tunnukseen, jota tarkoitetaan 3 §:n 3 momentissa, tai

toisen tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella, tai toisen

tunnusmerkkiin, joka on vakiinnutettu silloin, kun rekisteröintiä haetaan; tai (16.12.1983/996)

7) jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä, ja

hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista

tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään; tai (22.12.1995/1715)

8) jos se on sekoitettavissa Suomessa tai Euroopan yhteisössä voimassa olevaan kansainvälisen

rekisteröinnin suojaamaan tavaramerkkiin, jolla tämän rekisteröinnin perusteella on aikaisempi

oikeus Suomessa tai Euroopan yhteisössä; (21.12.2004/1220)

9) jos se on sekoitettavissa 57 §:ssä tarkoitettuun yhteisön tavaramerkkiin, joka on rekisteröity

aikaisemman hakemuksen perusteella, tai jolla on 57 §:ssä mainitun neuvoston asetuksen 34 tai 35

artiklan mukainen aiemmuus Suomesta; (21.1.2000/56)

10) jos se on sekoitettavissa rekisteröityyn kasvilajikkeen lajikenimeen; taikka (21.1.2000/56)

11) jos rekisteröinnille on maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja

alkuperänimitysten suojasta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 tarkoitettu este.

(21.1.2000/56)

Niissä tapauksissa, joita tarkoitetaan 4–9 kohdissa, voidaan rekisteröinti toimittaa, jos se, jonka

oikeudesta on kysymys, suostuu siihen eikä 1 momentista muutoin johdu estettä rekisteröinnille.

(22.12.1995/1715)

15 §

Rekisteröinnillä saatu yksinoikeus tavaramerkkiin ei käsitä sellaista merkin osaa, jota ei sinänsä

voida rekisteröidä.

4

Jos merkkiin sisältyy sellainen osa ja erityistä syytä on otaksua, että merkin rekisteröinti voi

aiheuttaa epätietoisuutta yksinoikeuden laajuudesta, voidaan rekisteröitäessä tämä osa nimenomaan

erottaa suojan piiristä.

Jos myöhemmin osoittautuu, että suojan piiristä erotettu merkin osa on tullut

rekisteröimiskelpoiseksi, voidaan toimittaa uusi rekisteröinti, joka kohdistuu tähän merkin osaan tai

merkkiin kokonaisuudessaan ilman edellä sanottua rajoitusta.

16 §

Tavaramerkki rekisteröidään yhteen tai useampaan tavaraluokkaan. Tavaramerkkiluokituksen

vahvistaa patentti­ ja rekisterihallitus.

17 § (16.12.1983/996)

Tavaramerkin rekisteröintiä on haettava kirjallisesti rekisteriviranomaiselta. Hakemuksessa tulee

ilmoittaa hakijan nimi tai toiminimi sekä tavarat ja luokat, jotka merkki käsittää. Merkki on

hakemuksessa selvästi osoitettava. (22.12.1995/1715)

Hakemusta tehtäessä on suoritettava hakemusmaksu. Hakemus katsotaan tehdyksi vasta, kun maksu

on suoritettu. (25.1.1993/39)

17 a § (21.1.2000/56)

Jos hakemus koskee useita tavaroita, osa niistä voidaan hakijan pyynnöstä erottaa yhdeksi tai

useammaksi hakemukseksi siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Näiden hakemusten

hakemispäivänä pidetään alkuperäisen hakemuksen hakemispäivää. Jos joillakin alkuperäisen

hakemuksen tavaroilla on hakemispäivää aikaisempi etuoikeus, etuoikeus seuraa jaossa näitä

tavaroita.

Mitä 1 momentissa on sanottu hakemuksesta, koskee soveltuvin osin myös rekisteröintiä.

18 §

Jos tavaramerkkiä, jota hakija on ensimmäisen kerran käyttänyt kansainvälisessä näyttelyssä

esiteltyä tavaraa varten, haetaan rekisteröitäväksi kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona

tavara ensiksi pantiin näytteille, on hakemus muihin hakemuksiin tai muiden tunnusmerkkien

käyttöön verraten katsottava tehdyksi mainittuna päivänä.

19 §

Jollei hakija noudata, mitä hakemuksen tekemisestä on määrätty, tai jos rekisteriviranomainen

havaitsee, ettei hakemusta muusta syystä voida hyväksyä, velvoitettakoon hakija määräajassa

antamaan lausumansa tai tekemään oikaisu, uhalla että hakemus jätetään sillensä.

Milloin rekisteriviranomainen katsoo, ettei hakemus ole hyväksyttävissä lausuman antamisen

jälkeenkään, hakemus on hylättävä siltä osin kuin on olemassa este sen hyväksymiselle, jollei ole

aihetta uuden määräajan antamiseen. (21.1.2000/56)

20 § (22.12.1995/1715)

Jos hakemus täyttää sille asetetut vaatimukset eikä asiassa ole ilmennyt estettä rekisteröinnille,

rekisteriviranomaisen on rekisteröitävä tavaramerkki ja rekisteröinnistä on kuulutettava.

Väite rekisteröintiä vastaan on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle kahden kuukauden

kuluessa kuuluttamispäivästä.

5

Vaikka väitteentekijä peruuttaa väitteen, asia voidaan tutkia, jos siihen on erityisiä syitä.

21 § (22.12.1995/1715)

Väitteen jälkeen rekisteriviranomainen kumoaa rekisteröinnin siltä osin kuin on olemassa este

rekisteröinnille. Kun päätös rekisteröinnin kumoamisesta on saanut lainvoiman, päätöksestä on

kuulutettava. (21.1.2000/56)

Rekisteriviranomainen hylkää väitteen, jos rekisteröinnille ei ole estettä.

22 §

Rekisteröinti on voimassa siitä päivästä, jona hakemus on tehty, siihen saakka kunnes kymmenen

vuotta on kulunut rekisteröintipäivästä.

Rekisteröinti uudistetaan merkin haltijan hakemuksesta, kulloinkin kymmeneksi vuodeksi edellisen

rekisteröintikauden päättymisestä.

Rekisteröinti voidaan uudistaa aikaisintaan vuotta ennen rekisteröintikauden päättymistä ja

viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen päättymisestä. (22.12.1995/1715)

Uudistamista on haettava kirjallisesti rekisteriviranomaiselta, jos uudistamisen yhteydessä halutaan

tehdä rekisterimerkintöihin muutos tai jos rekisteriin ei ole merkitty, mihin luokkiin tavarat

kuuluvat. Muutoin rekisteröinti katsotaan uudistetuksi, kun uudistamismaksu on suoritettu.

(22.12.1995/1715)

Hakemuksen käsittelyyn sovelletaan vastaavasti 19 §:n säännöksiä. (22.12.1995/1715)

23 §

Rekisteröidyn tavaramerkin haltijan hakemuksesta voidaan rekisterissä tehdä merkkiin sellaisia

vähäisiä muutoksia, joista huolimatta merkin kokonaisvaikutelma pysyy entisellään.

3 LUKU

Oikeussuojan lakkaaminen ja rekisteröinnin mitättömyys

24 §

Jollei rekisteröidyn tavaramerkin haltija ole hakenut rekisteröinnin uudistamista niin kuin 22 §:ssä

on sanottu, on merkki poistettava rekisteristä.

Tavaramerkki on niin ikään poistettava rekisteristä, milloin merkin haltija rekisteröinnin voimassa

ollessa sitä pyytää. Jos rekisterimerkinnän mukaan merkkiin on perustettu panttioikeus, älköön

rekisteristä poistamista toimitettako ilman pantinhaltijan suostumusta.

Merkin haltijan hakemuksesta voidaan supistaa niiden tavaroiden tai tavaraluokkien luetteloa, joita

rekisteröinti tarkoittaa. Pantinhaltijan suostumuksesta olkoon noudatettavana, mitä 2 momentissa on

sanottu.

25 §

Jos tavaramerkki on rekisteröity vastoin tätä lakia, julistettakoon rekisteröinti mitättömäksi, mikäli

muuta ei johdu 8 tai 9 §:ssä mainitusta seikasta tai muusta olosuhteiden muuttumisesta.

26 § (25.1.1993/39)

6

Yksinoikeus tavaramerkkiin menetetään:

1) jos merkki rekisteröinnin tai vakiintumisen tapahduttua ilmeisesti on menettänyt kykynsä erottaa

merkin haltijan tavarat muiden tavaroista; tai

2) jos merkki rekisteröinnin tai vakiintumisen tapahduttua on tullut harhaanjohtavaksi taikka lain,

yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaiseksi.

Tavaramerkin rekisteröinti menetetään, jos merkkiä ei ole käytetty viimeisten viiden vuoden aikana

eikä haltija osoita siihen hyväksyttävää syytä. Tavaramerkin käyttö haltijan suostumuksella

rinnastetaan haltijan toimesta tapahtuvaan tavaramerkin käyttöön. Rekisteröinnin menettämistä ei

voida kuitenkaan vaatia, jos merkkiä on käytetty viiden vuoden käyttämättömyysjakson

päättymisen jälkeen, mutta ennen menettämistä koskevan vaatimuksen tekemistä. Tällöin ei

kuitenkaan oteta huomioon sellaista merkin käyttöä, joka on tapahtunut menettämistä koskevan

vaatimuksen tekemistä edeltäneiden kolmen kuukauden kuluessa, jos käytön valmistelut aloitetaan

vasta, kun haltija on tullut tietoiseksi siitä, että menettämistä koskeva vaatimus voidaan tehdä.

(22.12.1995/1715)

Jos rekisteröinnin menettämisperuste koskee vain joitakin niistä tavaroista, joita varten

tavaramerkki on rekisteröity, rekisteröinti menetetään vain näiden tavaroiden osalta.

27 §

Rekisteröinnin mitättömäksi julistamisesta ja tavaramerkin menettämisestä päättää tuomioistuin,

kun siitä tehdään kanne merkin haltijaa vastaan.

Kannetta, jota 1 momentissa tarkoitetaan, saa ajaa jokainen, joka kärsii haittaa rekisteröinnistä. Jos

kanne perustuu 13 §:ssä, 14 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tai 26 §:ssä olevaan säännökseen, saa

kannetta ajaa myös virallinen syyttäjä tai asianomaisten elinkeinon­ tai ammatinharjoittajien etuja

valvova yhteisö.

Kantajan pyynnöstä tehtäköön kanteen vireillepanosta merkintä tavaramerkkirekisteriin.

4 LUKU

Erityisiä säännöksiä ulkomaalaisten ja ulkomaisten tavaramerkkien suojasta

28 §

Jos joku, joka ei harjoita elinkeinoa Suomessa, hakee tavaramerkin rekisteröintiä, on hakemukseen

liitettävä todistus siitä, että hakija on saanut saman merkin samanlaisia tavaralajeja varten

rekisteröidyksi siinä vieraassa valtiossa, jossa hakija harjoittaa elinkeinoa tai hänellä on kotipaikka

tai jonka kansalainen hän on.

Sellaista todistusta kuin 1 momentissa tarkoitetaan älköön kuitenkaan vaadittako, jos vastaavaa

selvitystä ei vieraassa valtiossa vaadita siltä, joka on Suomen kansalainen tai jolla on täällä

kotipaikka tai joka harjoittaa täällä elinkeinoa.

29 §

Tavaramerkki, joka on rekisteröity vieraassa valtiossa, voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä

rekisteröidä Suomessa sellaisena kuin se on rekisteröitynä vieraassa valtiossa, mikäli

rekisteröiminen ei ole ristiriidassa 13 tai 14 §:ssä olevien säännösten kanssa tai tavaramerkki ole

menettänyt erottamiskykyään. (25.1.1993/39)

7

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on sanottu, saadaan ulkomaista tavaramerkkiä rekisteröitäessä

vastavuoroisuuden ehdolla tehdä merkkiin vähäisiä muutoksia, joiden johdosta merkin

kokonaisvaikutelma ei muutu.

30 § (16.12.1983/996)

Asetuksella voidaan säätää, että tässä maassa tehty rekisteröintihakemus on, milloin tavaramerkin

rekisteröintiä on aikaisemmin haettu valtakunnan ulkopuolella, hakijan pyynnöstä katsottava

tehdyksi muihin hakemuksiin tai muihin käyttöön otettujen tavaran tunnusmerkkeihin nähden

samanaikaisesti kuin valtakunnan ulkopuolella tehty hakemus.

Asetuksella voidaan myös säätää niistä ehdoista, joilla 1 momentissa tarkoitettu etuoikeus saadaan.

31 §

Tavaramerkin hakijalla ja rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa,

tulee olla Suomessa asuva asiamies, jonka velvollisuutena on edustaa häntä kaikessa, mikä koskee

merkkiä. Asiamiehenä voi olla myös suomalainen yhteisö. Tavaramerkin haltijan asiamiehestä on

tehtävä merkintä tavaramerkkirekisteriin. Väitteentekijällä, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee

olla Suomessa asuva asiamies, joka edustaa väitteentekijää väiteasiassa. (22.12.1995/1715)

Jollei tavaramerkin hakijalla tai rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla ole asianmukaisesti

valtuutettua asiamiestä, on rekisteriviranomaisen hakijan tai merkin haltijan viimeksi ilmoitettua

osoitetta käyttäen kehotettava tätä tekemään oikaisu määräajassa uhalla, että hakemus katsotaan

peruutetuksi tai merkki poistetaan rekisteristä. Jollei rekisteriviranomaisen tiedossa ole hakijan tai

merkin haltijan osoitetta, kuulutetaan asiasta tavaramerkkilehdessä. (25.1.1993/39)

5 LUKU

Luovutus ja käyttölupa

32 §

Tavaramerkki voidaan luovuttaa toiselle. Luovutus saattaa käsittää joko kaikki ne tavaralajit, joita

varten merkki on rekisteröity tai vakiinnutettu, taikka osan niistä.

Milloin luovutetaan liike, johon kuuluu tavaramerkki, seuraa merkki liikettä, jollei ole tehty ehtoa

siitä, että merkki pysyy luovuttajalla tai että niin luovuttaja kuin liikkeen uusi omistaja saavat

käyttää merkkiä tavarain eri lajeja varten.

33 §

Rekisteröidyn tavaramerkin luovutuksesta on pyynnöstä tehtävä merkintä tavaramerkkirekisteriin.

Jos rekisteriviranomainen havaitsee, että luovutuksen nojalla tapahtuva tavaramerkin käyttäminen

ilmeisesti on omiaan johtamaan harhaan yleisöä, on merkintä kuitenkin evättävä, mikäli sanottua

haittaa ei poisteta siten, että tavaramerkkiin tehdään jokin muutos tai lisäys.

Luovutus, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei ole voimassa kolmatta kohtaan, joka vilpittömässä

mielessä on saanut oikeuden tavaramerkkiin.

Jos joku tahtoo panna tavaramerkkioikeutensa pantiksi, on siitä sovittava kirjallisesti ja

sopimuksesta tehtävä merkintä rekisteriin. Panttioikeutta ei synny, ennenkuin merkintä on tehty.

34 §

8

Rekisteröidyn tavaramerkin haltija voi, luovuttamatta itse merkkioikeutta, oikeuttaa toisen

elinkeinotoiminnassa käyttämään tavaramerkkiä. Käyttölupa voi koskea koko maata tai jotakin sen

osaa ja se voi tarkoittaa joko kaikkia rekisteröinnillä suojattuja tavaroita tai osaa niistä.

Käyttöluvanhaltijoita voi olla yksi tai useampia. Käyttöluvasta on pyynnöstä tehtävä merkintä

tavaramerkkirekisteriin. Rekisteriviranomainen voi kuitenkin evätä merkinnän, jos käyttölupaan

perustuva merkin käyttäminen ilmeisesti on omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Kun käyttöluvan

näytetään lakanneen, on merkintä poistettava rekisteristä. (25.1.1993/39)

Käyttölupa, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei ole voimassa kolmatta kohtaan, joka vilpittömässä

mielessä on saanut oikeuden merkkiin.

Ellei toisin ole sovittu, älköön käyttöluvan saaja luovuttako edelleen oikeuttaan.

35 §

Oikeutta tavaramerkkiin ei saa ulosmitata, ellei siihen ole perustettu panttioikeutta.

Jos merkin haltijan omaisuus luovutetaan konkurssiin, kuuluu tavaramerkkioikeus konkurssipesään.

6 LUKU

Harhaanjohtavien tavaran tunnusmerkkien käytön kieltäminen

36 §

Jos tavaran tunnusmerkki luovutuksen tai käyttöluvan antamisen jälkeen tulee harhaanjohtavaksi

merkin uuden haltijan tai käyttöluvan saajan käyttämänä, voi tuomioistuin siinä laajuudessa kuin

tarpeelliseksi havaitaan kieltää häntä käyttämästä merkkiä.

Käyttö voidaan kieltää muulloinkin, jos merkki on harhaanjohtava taikka jos sen haltija tai toinen

hänen suostumuksellaan käyttää merkkiä sillä tavoin, että yleisöä johdetaan harhaan.

Kannetta tämän pykälän perusteella voi ajaa virallinen syyttäjä, jokainen, joka kärsii haittaa

tunnusmerkin käyttämisestä, sekä asianomaisten elinkeinon­ tai ammatinharjoittajien etuja valvova

yhteisö.

37 §

Kieltäessään 36 §:n nojalla tavaran tunnusmerkin käyttämisen oikeus voi sen mukaan kuin

havaitaan kohtuulliseksi määrätä, että tunnusmerkki, joka sanotussa säännöksessä olevan kiellon

vastaisesti on pantu tavaraan, päällykseen, mainoslehtiseen, liikeasiakirjaan tai muuhun sellaiseen,

on poistettava tai niin muutettava, ettei se enää ole harhaanjohtava. Jollei tällainen toimenpide ole

muutoin toteutettavissa, määrättäköön merkitty omaisuus hävitettäväksi tai tietyin tavoin

muutettavaksi.

Omaisuus, jota 1 momentissa tarkoitetaan, voidaan siinä mainittua määräystä odotettaessa ottaa

takavarikkoon; tällöin on vastaavasti sovellettava, mitä takavarikosta rikosasioissa yleensä on

säädetty.

6 a LUKU (22.12.1995/1699)

(22.12.1995/1699)

6 a luku on kumottu L:lla 22.12.1995/1699.

9

7 LUKU

Seuraamukset tavaramerkkioikeuden loukkaamisesta

38 § (21.7.2006/680)

Jos joku loukkaa oikeutta tavaran tunnusmerkkiin, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai

toistamasta tekoa.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta loukkaa oikeutta tavaran tunnusmerkkiin, on velvollinen

suorittamaan loukatulle kohtuullisen hyvityksen merkin käyttämisestä sekä korvauksen kaikesta

vahingosta, jonka loukkaus aiheuttaa. Jos huolimattomuus on vain lievää, korvausta vahingosta

voidaan sovitella.

Jos huolimattomuuttakaan ei ole, loukkaaja on velvollinen suorittamaan kohtuullisen hyvityksen

merkin käyttämisestä.

39 §

Joka tahallaan loukkaa tavaran tunnusmerkin haltijalle tämän lain mukaan kuuluvaa oikeutta, on

tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna

teollisoikeusrikoksena, tavaramerkkirikkomuksesta sakkoon. (21.4.1995/716)

Syytettä 1 momentissa mainitusta rikoksesta älköön virallinen syyttäjä tehkö, ellei asianomistaja ole

ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

Milloin kysymys on rekisteröidystä tavaramerkistä, älköön rangaistusta tuomittako, ellei loukkaus

ole tapahtunut rekisteröintipäivän jälkeen.

40 § (21.7.2006/680)

Hyvitystä ja korvausta vahingosta voidaan 38 §:n nojalla vaatia ainoastaan viiden viimeisen vuoden

ajalta ennen kanteen vireillepanoa. Oikeus hyvitykseen ja korvaukseen vahingosta on menetetty, jos

sitä koskevaa kannetta ei ole pantu vireille mainitun ajan kuluessa.

Jos kysymys on rekisteröinnillä suojatusta tavaramerkistä, hyvitystä ja korvausta vahingosta

voidaan 1 momentin estämättä vaatia ennen rekisteröintipäivää tapahtuneen loukkauksen johdosta,

jos kanne pannaan vireille vuoden kuluessa rekisteröintipäivästä.

41 §

Sen vaatimuksesta, jonka oikeutta tavaran tunnusmerkkiin on loukattu, tuomioistuin voi, mikäli

kohtuulliseksi havaitaan, määrätä, että tunnusmerkki, joka oikeudettomasti on pantu tavaraan,

päällykseen, mainoslehtiseen, liikeasiakirjaan tai muuhun sellaiseen, on poistettava tai niin

muutettava, ettei sitä enää voida käyttää väärin. Jollei tällainen toimenpide ole muutoin

toteutettavissa, määrättäköön merkitty omaisuus hävitettäväksi tai tietyin tavoin muutettavaksi.

Tällöin tuomioistuin myös voi, vaatimuksesta, määrätä omaisuuden korvauksesta luovutettavaksi

loukatulle.

Tässä tarkoitettu omaisuus voidaan, olkoonpa loukkaus tahallinen tai ei, virallisen syyttäjän tai

oikeuden niin päättäessä, ottaa takavarikkoon, jos loukattu sitä vaatii ja asettaa, milloin se katsotaan

tarpeelliseksi, hyväksyttävän vakuuden siitä vahingosta, mikä takavarikosta saattaa koitua

vastapuolelle, sekä takavarikosta johtuvista kustannuksista; tällöin on muutoin vastaavasti

sovellettava mitä takavarikosta rikosasioissa yleensä on säädetty.

10

41 a § (21.7.2006/680)

Tuomioistuin voi tavaramerkin loukkausta koskevassa riita­asiassa kantajan vaatimuksesta määrätä,

että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän soveltuvin

toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu loukanneen

tavaramerkkioikeutta. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa rajoitettu.

Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon

julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta aiheutuvat

kustannukset ja muut vastaavat seikat.

Tuomioistuin määrää vastaajan korvattavien kohtuullisten julkistamiskustannusten

enimmäismäärän. Kantajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos tietoja tuomiosta ei ole julkistettu

tuomioistuimen määräämässä ajassa lainvoimaiseksi tulleen tuomion antamisesta.

8 LUKU

Oikeudenkäynti tavaramerkkiasioissa

42 §

Laillisena tuomioistuimena asioissa, jotka koskevat oikeutta tavaramerkkiin, tavaramerkin

rekisteröinnin mitättömäksi julistamista, merkin menettämistä, tavaramerkin käytön kieltämistä, 46

§:ssä tarkoitettua kannetta tai tavaramerkkioikeuden loukkausta, on Helsingin raastuvanoikeus.

(16.12.1983/996)

Sellaista merkin haltijaa vastaan ajettavan kanteen, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, käsittelee

Helsingin raastuvanoikeus.

Jäljempänä 57 §:n 1 momentissa mainitun neuvoston asetuksen mukainen yhteisön

tavaramerkkituomioistuin on Helsingin käräjäoikeus. (22.12.1995/1715)

43 § (21.4.1995/716)

Syytejutun yhteydessä, jota ajetaan rikoslain 49 luvun 2 §:n tai tämän lain 39 §:n nojalla, voidaan

käsitellä myös 38 §:ssä tarkoitettu kieltovaatimus.

44 §

Jos jutussa joka koskee rekisteröintiin perustuvan tavaramerkkioikeuden loukkaamista, vastaaja

väittää, että rekisteröinti on mitätön, eikä asia ole heti ilmeinen, määrätköön oikeus hänelle ajan

rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen ajamiseksi eri oikeudenkäynnissä; älköön

päätöstä jutussa annettako, ennen kuin kysymys rekisteröinnin pätevyydestä on lopullisesti

ratkaistu. Jos kannetta ai ole määrätyssä ajassa pantu vireille, ratkaiskoon oikeus jutun väitteestä

huolimatta.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovellettakoon vastaavasti, jos väitetään, että tavaramerkki on

menetetty.

45 §

Jos jollekulle on annettu yksinomainen oikeus rekisteröidyn tavaramerkin käyttämiseen tässä

maassa ja sellaisesta käyttöluvasta on tehty merkintä tavaramerkkirekisteriin, on

tavaramerkkioikeuden loukkaamista koskevissa asioissa sekä merkin haltijaa että käyttöluvan saajaa

pidettävä asianomistajina.

11

Milloin käyttöluvan saaja, jota 1 momentissa tarkoitetaan, haluaa nostaa loukkauskanteen,

ilmoittakoon siitä merkin haltijalle uhalla, että hänen kannettaan ei muuten oteta tutkittavaksi.

Mitä tässä pykälässä on sanottu, sovellettakoon siinäkin tapauksessa, että merkin haltija antaessaan

toiselle yksinomaisen käyttöluvan on pidättänyt itselleen rinnakkaiskäyttöoikeuden.

46 §

Kanne, jolla tarkoitetaan saada todetuksi, onko oikeus tavaran tunnusmerkkiin olemassa tai onko

tietty menettely sellaista oikeutta loukkaava, voidaan ottaa tuomioistuimessa käsiteltäväksi, jos

asianlaidasta on epätietoisuutta ja tästä on haittaa kantajalle.

Tällaiseen asiaan on vastaavasti sovellettava, mitä 45 §:ssä on säädetty.

47 §

Kannetta, jossa on vaadittu tavaramerkin rekisteröinnin julistamista mitättömäksi, saa ajaa

alkuperäiseen vastaajaan kohdistettuna siinäkin tapauksessa, että tavaramerkki on oikeudenkäynnin

vireille panemisen jälkeen luovutettu toiselle, ja olkoon tuomio, jolla kanne on hyväksytty,

voimassa myös viimeksi mainittua kohtaan. Mitä tässä on sanottu, sovellettakoon vastaavasti, kun

kysymys on tavaramerkin menetetyksi julistamista tarkoittavasta kanteesta.

48 §

Kun ajetaan tässä laissa tarkoitettua kieltokannetta, saattaa tuomioistuin kantajan vaatimuksesta

oikeudenkäynnin kestäessä tai tuomiossaan antaa vastaajalle kiellon siksi, kunnes pääasia on

lainvoimaisesti ratkaistu tai sitä ennen on toisin määrätty. Ennenkuin tällainen kielto annetaan,

voidaan kantaja määrätä asettamaan hyväksyttävä vakuus siitä vahingosta, mikä kiellosta saattaa

koitua vastaajalle.

Oikeudenkäynnin aikana annetusta päätöksestä, joka koskee kiellon antamista tai peruuttamista,

voidaan erikseen valittaa.

48 a § (21.7.2006/680)

Tuomioistuin voi 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta käsitellessään tavaramerkkioikeuden

haltijan vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka

muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään tavaramerkkiä

loukkaavaksi väitetyn käytön (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen

huomioon tavaramerkin väitetyn loukkaajan, välittäjän ja tavaramerkkioikeuden haltijan oikeudet.

Ennen 38 §:n 1 momentissa tarkoitetun kanteen nostamista momentissa tarkoitettu tuomioistuin voi

tavaramerkkioikeuden haltijan vaatimuksesta antaa keskeyttämismääräyksen, jos sen antamiselle on

1 momentissa mainitut edellytykset ja jos on ilmeistä, että tavaramerkkioikeuden haltijan

oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Tuomioistuimen on varattava sekä sille,

jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, jonka väitetään loukkaavan oikeutta tavaran

tunnusmerkkiin, tilaisuus tulla kuulluksi. Tiedoksianto sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi,

voidaan toimittaa postitse taikka telekopiota tai sähköpostia käyttäen. Asian käsittelyyn sovelletaan

muutoin, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään.

Tuomioistuin voi pyynnöstä antaa 2 momentissa tarkoitetun keskeyttämismääräyksen väliaikaisena

väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä välttämättä vaatii. Määräys on voimassa,

kunnes toisin määrätään. Väitetylle loukkaajalle on määräyksen antamisen jälkeen viipymättä

12

varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun väitettyä loukkaajaa on kuultu, tuomioistuimen on

viipymättä päätettävä, pidetäänkö määräys voimassa vai peruutetaanko se.

Tämän pykälän nojalla annettu keskeyttämismääräys ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta lähettää

ja vastaanottaa viestejä. Keskeyttämismääräys tulee voimaan, kun hakija asettaa ulosottomiehelle

ulosottolain (37/1895) 7 luvun 16 §:ssä tarkoitetun vakuuden, jollei oikeudenkäymiskaaren 7 luvun

7 §:stä muuta johdu. Tämän pykälän 2 tai 3 momentin nojalla annettu keskeyttämismääräys

raukeaa, jollei 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta nosteta kuukauden kuluessa määräyksen

antamisesta.

Keskeyttämismääräystä vaatineen on korvattava sille, jolle määräys on annettu, samoin kuin

väitetylle loukkaajalle määräyksen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko sekä asiassa aiheutuneet

kulut, jos 38 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne hylätään tai jätetään tutkimatta taikka jos asian

käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että kantaja on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta

tuomioistuimeen. Sama on voimassa, jos keskeyttämismääräys 3 momentin nojalla peruutetaan tai 4

momentin nojalla raukeaa. Vahingon ja kulujen korvaamista koskevan kanteen nostamisessa

noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä säädetään.

Ks. UlosottoL 37/1895 on kumottu Ulosottokaarella 705/2007, ks. Ulosottokaari 705/2007 8 luku 2

§.

49 § (22.12.1995/1715)

Tuomioistuimen on lähetettävä patentti­ ja rekisterihallitukselle jäljennös tuomiosta tavaran

tunnusmerkin lakkaamista koskevissa asioissa tai asioissa, joita tarkoitetaan 10, 25, 26, 36 ja 46

§:ssä. Lisäksi tuomioistuimen on ilmoitettava 57 §:n 1 momentissa tarkoitetulle yhteisön

tavaramerkkivirastolle yhteisö tavaramerkin menettämistä ja rekisteröinnin mitättömäksi

julistamista koskevasta kanteesta ja lähetettävä virastolle jäljennös lainvoimaisesta tuomiosta.

Tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisustaan tekemällä sitä koskeva merkintä

oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu­ ja päätösilmoitusjärjestelmään tai

toimittamalla tiedot Oikeusrekisterikeskukselle niiden välittämiseksi 1 momentissa tarkoitetuille

viranomaisille säädetään tarvittaessa oikeusministeriön asetuksella. Merkinnän tekemiseen ja

tietojen toimittamiseen sovelletaan, mitä oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä

annetussa laissa (372/2010) ja sen nojalla säädetään. (14.5.2010/393)

L:lla 393/2010 lisätty 2 momentti tulee voimaan 1.12.2010.

9 LUKU

Kuuluttamisesta, tiedoksiannosta, valituksesta ja päätöksen poistamisesta (22.12.1995/1715)

50 § (22.12.1995/1715)

Paitsi 20 ja 21 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kuuluttaminen on toimitettava, kun rekisteröityä

merkkiä muutetaan 23 §:n nojalla, rekisteröinti poistetaan 24–26, 31 tai 52 §:n nojalla taikka

rekisteriin tehdään merkintä luovutuksesta 33 §:n nojalla tai käyttöluvasta 34 §:n nojalla.

50 a § (25.1.1993/39)

Jos päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi hakijalle tämän ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto

voi tapahtua kuuluttamalla asiasta tavaramerkkilehdessä.

51 § (22.12.1995/1715)

13

Muutosta rekisteriviranomaisen lopulliseenpäätökseen tavaramerkkiasiassa voi hakea hakija, jos

päätös on hänelle vastainen tai asia on jätetty sillensä. Rekisteröintiä vastaan tehdyn väitteen

johdosta rekisteriviranomaisen tekemään lopulliseen päätökseen saa hakea muutosta se, jolle päätös

on vastainen. Vaikka väitteentekijä peruuttaa muutoshakemuksensa, asia voidaan tutkia, jos siihen

on erityisiä syitä.

51 a § (26.6.1992/581)

Muutosta rekisteriviranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan valittamalla

patentti­ ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä

valituslautakunnassa säädetään erikseen.

52 § (22.12.1995/1715)

Jos rekisteriviranomainen saa 53 §:ssä tarkoitetulta kansainväliseltä toimistolta ilmoituksen

kansainvälisestä rekisteröinnistä, jonka suojan alkamispäivä on aikaisempi kuin samaa merkkiä

koskevan suomalaisen rekisteröinnin suojan alkamispäivä ja kansainvälisen rekisteröinnin

käsittämät tavarat ovat samat tai osittain samat kuin suomalaisen rekisteröinnin,

rekisteriviranomaisen tulee poistaa päätöksensä suomalaisesta rekisteröinnistä ja ratkaista asia

uudelleen.

Mitä 1 momentissa on sanottu, on sovellettava vastaavasti, jos rekisteriviranomainen saa 57 §:ssä

mainitulta yhteisön tavaramerkkivirastolta ilmoituksen hakemuksesta yhteisön tavaramerkiksi tai 57

a §:ssä tarkoitetusta hakemuksesta tavaramerkin rekisteröimiseksi Suomessa. (21.1.2000/56)

Jos rekisteriviranomainen toteaa rekisteröintipäätöksen jälkeen ennen väiteajan päättymistä, että

rekisteröintipäätös perustuu ilmeiseen käsittelyvirheeseen, rekisteriviranomainen voi poistaa

virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.

10 luku (22.12.1995/1715)

Tavaramerkkien kansainvälinen rekisteröinti

53 § (22.12.1995/1715)

Tavaramerkin kansainvälisellä rekisteröinnillä tarkoitetaan Maailman henkisen omaisuuden

järjestön kansainvälisen toimiston suorittamaa tavaramerkin rekisteröintiä, joka on toimitettu 14

päivänä huhtikuuta 1891 tehtyyn tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan

sopimukseen liittyvän 27 päivänä kesäkuuta 1989 tehdyn Madridin pöytäkirjan mukaisesti.

Patentti­ ja rekisterihallitus huolehtii Suomessa kansainvälistä rekisteröintiä koskevista tehtävistä ja

pitää luetteloa Suomessa voimassa olevista kansainvälisistä rekisteröinneistä.

54 § (21.12.2004/1220)

Jos Suomen kansalainen tai se, jolla on Suomessa kotipaikka tai todellinen ja toimiva

teollisuuslaitos tai kauppaliike, haluaa hakea Suomessa voimassa olevaan rekisteröintiin tai vireillä

olevaan hakemukseen perustuvaa kansainvälistä rekisteröintiä, hänen tulee tehdä hakemus

kansainvälisestä rekisteröinnistä Patentti­ ja rekisterihallitukselle.

Jos kansainvälistä rekisteröintiä koskevan hakemuksen perusteena on 57 §:ssä tarkoitettu yhteisön

tavaramerkki tai sitä koskeva hakemus, kansainvälistä rekisteröintiä haetaan yhteisön

tavaramerkkivirastolta.

14

55 § (22.12.1995/1715)

Kansainvälinen hakemus on tehtävä kirjallisesti siten kuin erikseen määrätään. Hakemusta tehtäessä

on suoritettava säädetty maksu.

56 § (22.12.1995/1715)

Rekisteriviranomainen tarkistaa, että kansainvälinen tavaramerkkihakemus vastaa hakijan

suomalaista rekisteröintiä tai Suomessa vireillä olevaa hakemusta.

Jos 1 momentissa tarkoitettua vastaavuutta ei ole, rekisteriviranomainen velvoittaa hakijan

määräajassa oikaisemaan kansainvälisen hakemuksen uhalla, että hakemus jätetään sillensä.

Jos 1 momentin mukainen vastaavuus on olemassa, rekisteriviranomainen liittää kansainväliseen

hakemukseen todistuksen tästä ja toimittaa sen hakemuksen mukana kansainväliseen toimistoon

ennen kuin kaksi kuukautta on kulunut hakemuksen tekemispäivästä.

56 a § (22.12.1995/1715)

Kun rekisteriviranomainen saa kansainväliseltä toimistolta ilmoituksen kansainvälisestä

rekisteröinnistä, joka koskee Suomea, rekisteriviranomainen tutkii, onko rekisteröinnille estettä.

56 b § (22.12.1995/1715)

Jos rekisteriviranomainen toteaa, ettei kansainvälisen rekisteröinnin kohteena oleva tavaramerkki

täytä tämän lain mukaisia rekisteröintiedellytyksiä, se ilmoittaa kansainväliselle toimistolle, ettei

kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa. Rekisteriviranomainen lähettää ilmoituksen

perusteluineen kansainväliseen toimistoon 18 kuukauden kuluessa 56 a §:ssä tarkoitetusta

kansainvälisen toimiston ilmoituksesta.

Jos kansainvälisen rekisteröinnin haltijan rekisteriviranomaisen 1 momentissa tarkoitetun

ilmoituksen johdosta antamassa lausumassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella

tavaramerkin voitaisiin katsoa täyttävän tämän lain mukaiset rekisteröintiedellytykset,

rekisteriviranomainen tekee päätöksen, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti ei ole voimassa

Suomessa tai se on voimassa ainoastaan osittain. (21.1.2000/56)

Jos kansainvälisen rekisteröinnin haltija ei ole määräajassa antanut lausumaansa

rekisteriviranomaisen 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen johdosta, kansainvälinen rekisteröinti

ei tule voimaan Suomessa. Jos sanottu ilmoitus koski vain joitakin kansainvälisen rekisteröinnin

tavaroita, kansainvälinen rekisteröinti tulee voimaan Suomessa niille tavaroille, joita ilmoitus ei

koskenut. (21.1.2000/56)

56 c § (22.12.1995/1715)

Jollei rekisteröinnille ole estettä, rekisteriviranomainen kuuluttaa 56 a §:ssä tarkoitetusta

kansainvälisen toimiston ilmoituksesta siten kuin 20 §:n 1 momentissa säädetään. Kuulutuksessa

tulee olla kansainvälisen toimiston kansainväliselle rekisteröinnille antama päivä.

Väite kansainvälistä rekisteröintiä vastaan Suomessa on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle

kahden kuukauden kuluessa kuuluttamispäivästä.

56 d § (22.12.1995/1715)

Jos rekisteriviranomainen tehdyn väitteen jälkeen toteaa, ettei kansainvälisen rekisteröinnin

kohteena oleva tavaramerkki täytä tämän lain mukaisia rekisteröintiedellytyksiä, se ilmoittaa

15

kansainväliselle toimistolle, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa, siten kuin 56

b §:n 1 momentissa säädetään.

Jos 56 c §:n 2 momentissa mainittu aika päättyy myöhemmin kuin 18 kuukauden kuluessa 56 a

§:ssä tarkoitetusta kansainvälisen toimiston ilmoituksesta, rekisteriviranomainen ilmoittaa

kansainväliselle toimistolle 18 kuukauden kuluessa edellä mainitusta ilmoituksesta, että

rekisteröinnin voimassaolo voi myöhemmin lakata. Tällöin ilmoitus siitä, ettei rekisteröinti ole

voimassa Suomessa, on toimitettava kuukauden kuluessa 56 c §:n 2 momentissa mainitun ajan

päättymisestä.

Kun väitteen jälkeen tehty päätös, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti ei koske Suomea, on

tullut lainvoimaiseksi, rekisteriviranomainen kuuluttaa siitä.

56 e § (22.12.1995/1715)

Tavaramerkin kansainvälinen rekisteröinti, joka koskee Suomea, on voimassa 56 c §:n 1

momentissa tarkoitetusta kansainvälisen toimiston antamasta päivästä alkaen. Kansainväliseen

rekisteröintiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä ja sen nojalla annettuja

määräyksiä.

56 f § (22.12.1995/1715)

Jos kansainvälisen rekisteröinnin haltija, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, haluaa antaa lausuman

patentti­ ja rekisterihallitukselle, hänen tulee käyttää Suomessa asuvaa asiamiestä.

56 g § (22.12.1995/1715)

Jos Suomessa rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on samaa merkkiä koskeva Suomessa voimassa

oleva kansainvälinen rekisteröinti, tavaramerkin kansainvälinen rekisteröinti korvaa suomalaisen

rekisteröinnin, jos kaikki suomalaisen rekisteröinnin käsittämät tavarat sisältyvät kansainvälisen

rekisteröinnin tavaraluetteloon.

Rekisteriviranomainen merkitsee pyynnöstä rekisteriin, että tavaramerkin kansainvälinen

rekisteröinti on voimassa, ja kuuluttaa siitä.

56 h § (22.12.1995/1715)

Jos tavaramerkki poistetaan osittain tai kokonaan kansainvälisestä rekisteristä,

rekisteriviranomainen poistaa sen pitämästään luettelosta vastaavilta osin ja kuuluttaa poistamisesta.

56 i § (22.12.1995/1715)

Jos Suomessa voimassa olevan kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolo lakkaa viiden vuoden

kuluessa 56 c §:n 1 momentissa tarkoitetusta päivästä sen vuoksi, että kansainvälisen rekisteröinnin

perusteena olevan kansallisen rekisteröinnin voimassaolo tai kansallisen hakemuksen vireilläolo on

lakannut, ja tavaramerkin haltija hakee saman tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa, katsotaan

tällainen hakemus tehdyksi 56 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna päivänä sillä edellytyksellä, että:

1) hakemus tehdään kolmen kuukauden kuluessa kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolon

lakkaamisesta;

2) suomalaisen hakemuksen käsittämät tavarat sisältyivät Suomessa voimassa olleeseen

kansainväliseen rekisteröintiin; ja

3) hakemus muutoin täyttää rekisteröinnille asetetut vaatimukset ja hakija suorittaa säädetyt maksut.

16

Rekisteriviranomainen merkitsee rekisteriin, että suomalainen hakemus on perustunut

kansainväliseen rekisteröintiin, ja kuuluttaa siitä.

56 j § (22.12.1995/1715)

Jos Suomessa voimassa olevan kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolo lakkaa sen vuoksi, että

joku 53 §:ssä mainittuun pöytäkirjaan liittynyt osapuoli irtisanoo liittymisensä pöytäkirjaan ja

tavaramerkin haltija hakee saman tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa, katsotaan tällainen

hakemus tehdyksi 56 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna päivänä sillä edellytyksellä, että:

1) hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa siitä, kun irtisanominen tuli voimaan;

2) suomalaisen hakemuksen käsittämät tavarat sisältyivät Suomessa voimassa olleeseen

kansainväliseen rekisteröintiin; ja

3) hakemus muutoin täyttää rekisteröinnille asetetut vaatimukset ja hakija suorittaa säädetyt maksut.

Rekisteriviranomainen merkitsee rekisteriin, että suomalainen hakemus on perustunut

kansainväliseen rekisteröintiin, ja kuuluttaa siitä.

56 k § (21.1.2000/56)

Kansainvälisen rekisteröinnin uudistamisesta, siirrosta ja poistamisesta sekä siihen kohdistuvasta

rekisteriviranomaiselle ilmoitetusta käyttöluvasta on kuulutettava.

56 l § (22.12.1995/1715)

Muutosta rekisteriviranomaisen päätökseen voi hakea kansainvälisen rekisteröinnin hakija ja

kansainvälisen rekisteröinnin haltija, joka on vaatinut tällaista rekisteröintiä Suomessa, jos päätös

on hänelle vastainen tai asia on jätetty sillensä. (21.1.2000/56)

Päätökseen, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti on voimassa Suomessa tehdystä väitteestä

huolimatta, voi väitteentekijä hakea muutosta. Vaikka väitteentekijä peruuttaa

muutoshakemuksensa, asia voidaan tutkia, jos siihen on erityisiä syitä.

Valitettaessa 1 ja 2 momentin mukaisesti sovelletaan vastaavasti, mitä säädetään 51 a §:ssä.

10 a luku (22.12.1995/1715)

Yhteisön tavaramerkki

57 § (22.12.1995/1715)

Yhteisön tavaramerkillä tarkoitetaan Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla toimivan

yhdenmukaistamisviraston (yhteisön tavaramerkkivirasto) yhteisön tavaramerkistä annetun

neuvoston asetuksen ((EY) 40/94) nojalla rekisteröimää tavaramerkkiä.

Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus voidaan jättää patentti­ ja rekisterihallitukselle, joka

toimittaa sen edelleen yhteisön tavaramerkkivirastolle. Hakemuksesta on suoritettava patentti­ ja

rekisterihallitukselle säädetty maksu.

57 a § (21.12.2004/1220)

Pyyntö, joka koskee yhteisön tavaramerkin, yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tai

Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin muuntamista kansallista tavaramerkkiä

17

koskevaksi hakemukseksi ja jonka yhteisön tavaramerkkivirasto on toimittanut virastolle,

käsitellään kansallisena hakemuksena, jos hakija:

1) suorittaa säädetyt maksut;

2) antaa vieraskielisestä muuntamispyynnöstä ja siihen kuuluvasta liitteestä rekisteriviranomaiselle

suomennoksen tai ruotsinnoksen;

3) ilmoittaa osoitteen, josta hakijan tavoittaa Suomessa; ja

4) toimittaa tavaramerkin kuvauksen.

Hakemuksella, joka perustuu yhteisön tavaramerkin tai sitä koskevan hakemuksen muuntamiseen,

katsotaan olevan sama hakemispäivä, etuoikeus ja aiemmuus Suomessa kuin yhteisön

tavaramerkillä ja sitä koskevalla hakemuksella. Hakemuksella, joka perustuu Euroopan yhteisön

nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin muuntamiseen, on hakemispäivänä kansainvälisen

rekisteröinnin tai sen Euroopan yhteisöön kohdistuvan myöhemmän nimeämisen päivä sekä

kansainvälisen rekisteröinnin etuoikeudet ja aiemmuudet.

11 LUKU

Lain soveltaminen ja voimaantulo

58 §

Asetuksella annetaan tarkemmat määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava

rekisteröintiasioissa, kuuluttamisesta ja muusta menettelystä näissä asioissa sekä

tavaramerkkirekisterin pitämisestä, siihen lukien rekisteriin tehtävät muutokset, niin myös ne muut

määräykset, jotka tämän lain soveltamista varten ovat tarpeen.

Tämän lain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen. (13.11.1992/1038)

59 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1964. Sillä kumotaan:

tavaraleimain suojelemisesta 11 päivänä helmikuuta 1889 annettu asetus;

rikoslain 36 luvun 13 §; sekä

laajennetusta vapaudesta ruukkiliikkeen harjoittamiseen 21 päivänä joulukuuta 1885 annetun

asetuksen 2 §.

60 §

Ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneen tavaramerkin rekisteröinnin pätevyys määräytyy

aikaisemman lain mukaan.

Tavaramerkki voidaan 26 §:ssä mainitulla perusteella julistaa menetetyksi siinäkin tapauksessa, että

oikeus merkkiin on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa.

Vireillä oleviin rekisteröintihakemuksiin on uutta lakia sovellettava.

61 §

18

Viiden vuoden määräaika, josta säädetään 8 §:ssä, on aikaisemmin rekisteröityjen tavaramerkkien

kohdalta luettava tämän lain voimaantulopäivästä.

62 §

Mitä 40 §:ssä on säädetty korvauksensaantioikeuden vanhentumisesta, on sovellettava myös, jos

korvausvelvollisuuden aiheuttanut teko on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa, kuitenkin

niin, että mainitussa lainkohdassa säädetty kolmen vuoden määräaika, milloin se alkaisi ennen lain

voimaantulopäivää, on luettava viimeksi mainitusta päivästä.

63 §

Kun aikaisemmin rekisteröidyn tavaramerkin rekisteröinti tämän lain voimaantultua ensi kerran

uudistetaan, katsottakoon tähän uudistamiseen perustuvan rekisteröintikauden päättyvän

alkuperäistä rekisteröintipäivää vastaavana päivänä siinäkin tapauksessa, että rekisteröintikausi

aikaisemman uudistuksen nojalla olisi laskettu toisin.

Rekisteröintiä uudistettaessa on tavaraluokkien osalta tehtävä ne muutokset, jotka saattavat aiheutua

sovelletun tavaraluokituksen muuttumisesta.

64 §

Tavaramerkin rekisteröinti, joka aikaisemman lain mukaan on ollut uudistettava hakemuksetta,

uudistettakoon vastedes noudattaen tämän lain säännöksiä rekisteröinnin uudistamisesta. Jollei

uudistamista ole ensi kerran haettu vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta, poistettakoon

merkki rekisteristä.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

30.12.1965/751:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maalikuuta 1966.

21.8.1970/552:

20.2.1976/176:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1976.

Lain 30 §:ssä tarkoitettua säännöstä ajasta, jonka kuluessa etuoikeusvaatimus on täällä esitettävä,

sovelletaan lain voimaan tultua tehtyihin hakemuksiin. Lain 51 §:n säännöksiä sovelletaan

rekisteriviranomaisen tavaramerkkiasiassa lain voimaan tultua antamiin lopullisiin päätöksiin.

5.12.1980/795:

16.12.1983/996:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.

HE 37/83, lvk.miet. 2/83, svk.miet. 53/83

26.6.1992/581:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992.

HE 25/92, TaVM 21/92

13.11.1992/1038:

19

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

HE 152/92, TaVM 35/92

25.1.1993/39:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1993.

Tätä lakia sovelletaan myös jo ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityihin tavaramerkkeihin.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin tavaramerkkien rekisteröintihakemuksiin sovelletaan

tämän lain säännöksiä lukuun ottamatta sellaisia rekisteröintihakemuksia, joista

rekisteriviranomainen on tavaramerkkilain 20 §:n mukaisesti jo kuuluttanut. Tällaiset

rekisteröintihakemukset käsitellään ja ratkaistaan aikaisemman lain mukaan.

Oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1991 annetun lain (1065/91) ja

samana päivänä ulosottolain muuttamisesta annetun lain (1066/91) säännöksiä sovelletaan 6 a

luvussa tarkoitettujen asioiden osalta jo tämän lain voimaantuloajankohdasta alkaen.

HE 302/92, TaVM 57/92

21.4.1995/716:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

22.12.1995/1699:

HE 181/95, TaVM 25/95, EV 157/95

22.12.1995/1715:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1715/1995 tuli A:n 88/1996

mukaisesti voimaan 1.4.1996.)

Tätä lakia sovelletaan myös jo ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityihin tavaramerkkeihin.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin tavaramerkkien rekisteröintihakemuksiin sovelletaan

tämän lain säännöksiä lukuun ottamatta 17 §:n 1 momenttia. Kuitenkin sellaiset

rekisteröintihakemukset, joista rekisteriviranomainen on 20 §:n mukaisesti jo kuuluttanut,

käsitellään ja ratkaistaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.

HE 135/95, TaVM 28/95, EV 169/95

21.1.2000/56:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000.

Tätä lakia sovelletaan myös jo ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityihin tavaramerkkeihin

lukuun ottamatta 21 §:n 1 momenttia.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin tavaramerkkien rekisteröintihakemuksiin sovelletaan

tämän lain säännöksiä lukuun ottamatta 13 §:ää, 14 §:n 1 momentin 5 kohtaa ja 19 §:n 2 momenttia.

HE 133/1999, TaVM 11/1999, EV 82/1999

21.12.2004/1220:

20

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

HE 219/2004, TaVM 24/2004, EV 181/2004

21.7.2006/680:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.

Loukkaukseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain 38 ja 40 §:n

sijasta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Riita­asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain 41 a §:n

sijasta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain 48 a §:ää sovelletaan myös riita­asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain

voimaantuloa.

HE 26/2006, LaVM 6/2006, EV 67/2006

14.5.2010/393:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.

HE 102/2009, LaVM 2/2010, EV 21/2010

21

 Varumärkeslag 10.1.1964/7

Varumärkeslag 10.1.1964/7

I enlighet med Riksdagens beslut stadgas:

1 kap

Allmänna bestämmelser

1 § (25.1.1993/39)

Genom registrering förvärvas ensamrätt till varumärke såsom särskilt kännetecken för att från andras varor skilja sådana varor som utbjuds till salu eller annars tillhandahålls i näringsverksamhet. (21.1.2000/56)

Ett varumärke kan bestå av vilket tecken som helst som kan återges grafiskt och som kan särskilja varor som tillhandahålls i näringsverksamhet från varandra. Ett varumärke kan i synnerhet bestå av ord, inbegripet personnamn, figurer, bokstäver, siffror eller formen på en vara eller dess förpackning.

Vad som i denna lag stadgas om varor gäller på motsvarande sätt tjänster.

2 §

Ensamrätt till varumärke kan förvärvas även utan registrering när märket har blivit inarbetat. (25.1.1993/39)

Genom inarbetning kan ensamrätt förvärvas även till andra än i 1 § 2 mom. angivna särskilda varukännetecken som används i näringsverksamhet. (25.1.1993/39)

Ett kännetecken anses inarbetat, om det här i riket inom vederbörande närings­ eller konsumentkretsar är allmänt känt som särskild beteckning för innehavarens varor.

3 § (16.12.1983/996)

Var och en får i sin näringsverksamhet använda sitt släktnamn, sin adress eller sin firma som kännetecken för sina varor, om det inte är ägnat att framkalla förväxling med någon annans skyddade varumärke eller med namn, adress eller firma som någon annan redan rättmätigt använder i sin näringsverksamhet. (25.1.1993/39)

Vad som ovan är sagt om firma gäller även om bifirma och sekundärt kännetecken som avses i firmalagen (128/79).

Annans namn eller firma får inte intas i varumärke. Ej heller får i varumärke intas annans bifirma eller sekundära kännetecken, utom då dessa saknar särskiljningsförmåga eller då det är fråga om olika branscher eller olika varuslag.

4 §

Rätt till varukännetecken enligt 1–3 § innebär att någon annan än innehavaren inte i näringsverksamhet får använda ett därmed förväxlingsbart kännetecken för sina varor, vare sig på varan eller dess förpackning, i reklam eller affärshandlingar eller på något annat sätt, inbegripet muntlig användning. Det som sägs här skall gälla oavsett om varan tillhandahålls eller är avsedd att tillhandahållas här i landet eller utomlands eller om den införs till finskt territorium för att användas, förvaras eller lagras i näringsverksamhet eller för att transporteras vidare till tredje land i detta syfte. (21.1.2000/56)

Som otillåten användning enligt 1 mom. anses bland annat, att någon vid tillhandahållande av reservdel, tillbehör eller liknande, som lämpar sig för annans vara, åberopar dennes kännetecken på sådant sätt, att det kan giva sken av att vad som tillhandahålles härrör från kännetecknets innehavare eller av att denne medgivit kännetecknets användning.

Har vara tillhandahållits under visst kännetecken och har därefter annan än kännetecknets innehavare väsentligt förändrat den genom bearbetning, reparation eller liknande, må ej, då varan ånyo tillhandahålles i näringsverksamhet här i riket, kännetecknet användas utan att förändringen tydligt angives eller eljest tydligt framgår.

5 §

Ensamrätt till varukännetecken innefattar icke sådan del av kännetecknet, som huvudsakligen tjänar att göra varan eller dess förpackning mera ändamålsenlig eller eljest att fylla annan uppgift än att vara kännetecken.

6 §

Kännetecken anses förväxlingsbara enligt denna lag endast om de avser varor av samma eller liknande slag. (16.12.1983/996)

Förväxlingsbarhet kan dock utan hinder av 1 mom. åberopas till förmån för ett kännetecken som är väl känt här i landet, om användningen av ett annat liknande kännetecken utan godtagbara skäl innebär ett otillbörligt utnyttjande av det äldre kännetecknets särskiljningsförmåga och goodwill eller är till förfång för det äldre kännetecknets särskiljningsförmåga eller goodwill. (25.1.1993/39)

Stadgandet i 2 mom. skall på motsvarande sätt tillämpas på sådan bifirma och sådant sekundärt kännetecken som avses i 3 § 3 mom. (16.12.1983/996)

7 §

Göra flera enligt 1 eller 2 § anspråk på ensamrätt till varukännetecken, vilka äro förväxlingsbara, skall företräde givas den som kan åberopa tidigaste rättsgrund, där ej annat följer av vad nedan i 8 eller 9 § sägs.

8 § (25.1.1993/39)

Även om ett registrerat varumärke som har använts här i landet utan avbrott i fem års tid är förväxlingsbart med ett äldre registrerat eller inarbetat märke får användningen av det yngre märket inte förbjudas, om registreringen har sökts i god tro och innehavaren av det äldre märket har varit medveten om att märket har använts under nämnda tid.

9 §

Är inarbetat varumärke förväxlingsbart med annans tidigare registrerade eller inarbetade varumärke och har innehavaren av det äldre märket icke inom rimlig tid inskridit mot användningen av det yngre märket, äge han ej längre förbjuda användningen av detsamma.

10 §

I fall som avses i 8 eller 9 § må efter vad som finnes skäligt föreskrivas, att något av kännetecknen eller båda må användas endast på särskilt sätt, såsom i visst utförande, med tillfogande av ortsangivelse eller med annat förtydligande.

Vad som är stadgat i 1 mom. skall ha motsvarande tillämpning då risk för förväxling uppstår i fall som avses i 3 § 1 eller 2 mom. (16.12.1983/996)

10 a § (22.12.1995/1715)

Innehavaren av ett varumärke har inte rätt att förbjuda användningen av varumärket för varor som av innehavaren eller med hans samtycke under detta varumärke har förts ut på marknaden inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet.

Vad 1 mom. stadgar tillämpas inte om innehavaren har skälig anledning att motsätta sig att varorna på nytt förs ut på marknaden, särskilt när varornas beskaffenhet har förändrats eller försämrats efter det att de har förts ut på marknaden.

11 §

Författare, utgivare och förläggare av lexikon, handböcker eller andra sådana publikationer som är tryckta eller finns i ett datanät är skyldiga att på begäran av den som innehar ett registrerat varumärke se till att varumärket inte återges i publikationen utan att det framgår att varumärket är registrerat. (21.1.2000/56)

Försummar någon vad honom enligt 1 mom. åligger, är han skyldig medverka till att beriktigande offentliggöres på det sätt och i den omfattning som finnes skäligt samt bekosta dylikt beriktigande.

2 kap

Registrering av varumärken

12 §

Varumärkesregistret föres av patent­ och registerstyrelsen.

13 § (21.1.2000/56)

Ett varumärke som registreras skall vara ägnat att särskilja innehavarens varor från andras. Ett märke som uteslutande eller med endast mindre ändring eller tillägg anger varans art, beskaffenhet, mängd, användning, pris eller ursprungsort eller tiden för dess framställande skall inte i och för sig anses ha särskiljningsförmåga. Inte heller ett sådant märke som utgörs enbart av en form som följer av varans art, en form som krävs för att uppnå ett tekniskt resultat eller en form som ger varan ett betydande värde skall anses ha särskiljningsförmåga. Vid bedömning av om ett märke har särskiljningsförmåga skall hänsyn tas till alla faktiska omständigheter och särskilt till den tid och omfattning som märket har varit i bruk.

14 §

Varumärke får inte registreras, (16.12.1983/996)

1) om märket strider mot lag, allmän ordning eller god sed;

2) om märket är ägnat att vilseleda allmänheten;

3) om i märket utan vederbörligt tillstånd intagits statsvapen, statsflagga eller annat statsemblem, officiell kontroll­ eller garantibeteckning eller kontroll­ eller garantistämpel för varor av samma eller liknande slag som de, vilka rätten till varumärke skulle komma att omfatta, finskt kommunalt vapen eller internationell, mellanstatlig organisations flagga, vapen eller annat emblem, benämning eller namnförkortning eller ock figur, benämning eller namnförkortning, om det kan förväxlas med emblem, märke, benämning eller namnförkortning av nämnda slag; (21.8.1970/552)

4) om märket består av eller innehåller något som är ägnat att uppfattas såsom annans skyddade firma, såsom annans i 3 § 3 mom. avsedda bifirma eller sekundära kännetecken eller såsom annans namn eller porträtt, såvida namnet eller porträttet uppenbarligen inte åsyftar någon för länge sedan avliden; (16.12.1983/996)

5) om märket består av eller innehåller något som är ägnat att uppfattas som en titel på någon annans skyddade litterära eller konstnärliga verk, såvida titeln är egenartad, eller som kränker någon annans upphovsrätt till sådant verk eller någon annans rätt till fotografisk bild eller skyddat mönster; (21.1.2000/56)

6) om märket kan förväxlas med annan näringsidkares namn eller skyddade firma, med bifirma eller sekundärt kännetecken som avses i 3 § 3 mom., med annans varumärke som är registrerat efter tidigare ansökan eller med annans kännetecken som är inarbetat då ansökan om registrering görs; eller (16.12.1983/996)

7) om märket kan förväxlas med ett varukännetecken som vid tiden för ansökningen användes av någon annan, och ansökningen gjorts med vetskap om detta och sökanden inte använt sitt märke innan det andra kännetecknet togs i bruk, eller (22.12.1995/1715)

8) om märket kan förväxlas med ett varumärke som skyddas av en internationell registrering som gäller i Finland eller Europeiska gemenskapen och som utgående från denna registrering har äldre rätt i Finland eller Europeiska gemenskapen, (21.12.2004/1220)

9) om märket kan förväxlas med ett gemenskapsvarumärke enligt 57 § som har registrerats på basis av en tidigare ansökan eller som har företräde i Finland enligt artikel 34 eller 35 i den rådsförordning som nämns i 57 §, (21.1.2000/56)

10) om märket kan förväxlas med ett registrerat sortnamn på en växtsort, eller (21.1.2000/56)

11) om det för registreringen föreligger ett sådant hinder som avses i rådets förordning (EEG) nr 2081/92 om skydd för geografiska och ursprungsbeteckningar för jordbruksprodukter och livsmedel. (21.1.2000/56)

I fall som avses i 4­9 punkten får registrering ske, om den vars rätt är i fråga samtycker till det och det inte i övrigt möter hinder enligt 1 mom. (22.12.1995/1715)

15 §

Ensamrätt, som vinnes genom registrering av varumärke, innefattar icke sådan beståndsdel av märket, som ej ensam, för sig kan registreras.

Innehåller märke dylik beståndsdel och finnes särskild anledning att antaga, att märkets registrering kan föranleda ovisshet om ensamrättens omfattning, må vid registreringen denna beståndsdel uttryckligen undantagas från skyddet.

Visas senare att märkesdel, som undantagits från skydd, blivit registrerbar, må ny registrering ske av märkesdelen eller ock av hela märket utan dylikt undantag.

16 §

Varumärke registreras i en eller flera klasser av varor. Indelningen i klasser fastställes av patent­ och registerstyrelsen.

17 § (16.12.1983/996)

Registrering av ett varumärke skall sökas skriftligen hos registermyndigheten. I ansökan skall anges sökandens namn eller firma samt de varor och klasser som märket omfattar. Märket skall tydligt anges i ansökan. (22.12.1995/1715)

När ansökan görs skall en ansökningsavgift betalas. Ansökan anses ha blivit gjord först när avgiften har betalts. (25.1.1993/39)

17 a § (21.1.2000/56)

Gäller en ansökan flera varor, kan en del av dessa på sökandens begäran avskiljas till en eller flera ansökningar i enlighet med vad som bestäms närmare genom förordning. Som ansökningsdag för dessa ansökningar anses ansökningsdagen för den ursprungliga ansökan. Om en del varor i den ursprungliga ansökan har prioritet som har erhållits före ansökningsdagen, följer prioriteten dessa varor vid delningen.

Det som bestäms om ansökan i 1 mom. gäller i tillämpliga delar också registrering.

18 §

Söker någon registrering av varumärke, som han första gången använt för vara förevisad på internationell utställning, inom sex månader efter den dag då varan först utställdes, skall ansökningen i förhållande till andra ansökningar eller med hänsyn till skedd användning av andra kännetecken anses gjord nämnda dag.

19 §

Har sökanden icke iakttagit vad om ansökan är föreskrivet eller finner registermyndigheten eljest hinder föreligga för bifall till ansökningen, skall sökanden föreläggas att inom viss tid avgiva yttrande eller vidtaga rättelse, vid äventyr att ansökningen avskrives.

Anser registermyndigheten att det finns hinder för att bifalla ansökan även efter det yttrande har avgetts, skall ansökan avslås till den del det finns hinder för att bifalla den, om det inte finns anledning att sätta ut en ny tid. (21.1.2000/56)

20 § (22.12.1995/1715)

Om ansökan uppfyller kraven och det inte finns något hinder för registrering, skall registermyndigheten registrera varumärket och en kungörelse om registreringen utfärdas.

En invändning mot registreringen skall framställas skriftligen till registermyndigheten inom två månader från kungörelsedagen.

Även om den som gjort invändningen återtar denna, kan saken prövas om det finns särskilda skäl till det.

21 § (22.12.1995/1715)

Sedan en invändning har gjorts skall registermyndigheten upphäva registreringen till den del det finns ett hinder för den. När ett beslut om upphävning av en registrering har vunnit laga kraft skall beslutet kungöras. (21.1.2000/56)

Registermyndigheten skall avslå invändningen, om det inte finns något hinder för registreringen.

22 §

Registrering gäller från dagen för ansökningens ingivande till dess tio år förflutit från registreringsdagen.

Registrering förnyas på innehavarens ansökan, varje gång för tio år från utgången av föregående registreringsperiod.

En registrering kan förnyas tidigast ett år före och senast sex månader efter registreringsperiodens utgång. (22.12.1995/1715)

En ansökan om förnyelse skall göras skriftligen hos registermyndigheten, om innehavaren i samband med förnyelsen vill göra någon ändring i anteckningarna i registret eller om det i registret inte har antecknats till vilka klasser varorna hör. I annat fall anses registreringen förnyad då avgiften för förnyelsen har betalts. (22.12.1995/1715)

I fråga om behandlingen av en ansökan skall stadgandena i 19 § tillämpas på motsvarande sätt. (22.12.1995/1715)

23 §

På ansökan av innehavare av registrerat varumärke må i registret göras sådana oväsentliga ändringar i märket, som ej påverka helhetsintrycket därav.

3 kap

Rättsskyddets upphörande och registreringens ogiltighet

24 §

Har innehavare av registrerat märke icke anhållit om förnyelse av registreringen såsom i 22 § sägs, skall märket avföras ur registret.

Varumärke skall jämväl avföras ur registret, då märkeshavaren under registreringens giltighetstid därom anhåller. Har märket enligt anteckning i registret pantförskrivits, må avförandet dock icke äga rum utan panthavarens samtycke.

På ansökan av märkeshavaren må inskränkning göras i förteckningen över de varor eller varuklasser, vilka registreringen avser. Om samtycke av panthavare gälle vad i 2 mom. är sagt.

25 §

Om varumärke registrerats i strid mot denna lag, må registreringen förklaras ogiltig där ej annat föranledes av omständighet som nämnes i 8 eller 9 § eller eljest av ändrade förhållanden.

26 § (25.1.1993/39)

Ensamrätten till ett varumärke förverkas,

1) om det är uppenbart att märket efter registreringen eller inarbetningen har förlorat sin förmåga att särskilja innehavarens varor från andras, eller

2) om märket efter registreringen eller inarbetningen har blivit vilseledande eller stridande mot lag, allmän ordning eller god sed.

Registreringen av ett varumärke förverkas, om märket inte har varit i bruk under de fem senaste åren och innehavaren inte visar godtagbara skäl därtill. Att ett varumärke används med innehavarens samtycke jämställs med att varumärket används av innehavaren. Förverkande av registrering kan dock inte krävas, om märket har varit i bruk efter utgången av femårsperioden, men innan krav på förverkande har framställts. Härvid beaktas dock inte sådan användning av ett märke som har skett inom de tre månader som föregår kravet på förverkande, om förberedelserna för bruket av varumärket inleds först efter det att innehavaren har fått kännedom om att en ansökan om förverkande kan göras. (22.12.1995/1715)

Om grund för förverkande av registrering föreligger endast för en del av de varor för vilka varumärket har registrerats, förverkas registreringen endast till den del den gäller dessa varor.

27 §

Om ogiltigförklaring av registrering och om förverkande av varumärke besluter domstol, då talan därom väckes mot märkeshavare.

Talan, som avses i 1 mom., må föras av envar som lider förfång av registreringen. Grundas talan på stadgande i 13 §, 14 § 1 mom. 1–3 punkterna eller 26 §, må den ock föras av allmän åklagare eller av sammanslutning för bevakande av berörda närings­ eller yrkesidkares intressen.

Om talans anhängiggörande skall på begäran av käranden anteckning göras i varumärkesregistret.

4 kap

Särskilda bestämmelser om skydd för utlänning och för utländska varumärken

28 §

Söker någon, som icke driver näring i Finland, registrering av varumärke, skall ansökningen åtföljas av bevis, att sökanden fått samma märke för enahanda varuslag registrerat i den främmande stat, där sökanden driver näring eller har sitt hemvist eller vars medborgare han är.

Bevis som avses i 1 mom. må dock ej krävas, om motsvarande utredning i den främmande staten icke fordras av den, som är finsk medborgare eller som här har sitt hemvist eller här driver näring.

29 §

Ett varumärke som är registrerat i en främmande stat kan under förutsättning av ömsesidighet registreras i Finland så som det är registrerat i den främmande staten, om registreringen inte strider mot 13 eller 14 § eller varumärket inte har förlorat sin särskiljningsförmåga. (25.1.1993/39)

Utan hinder av vad i 1 mom. är sagt må under förutsättning av ömsesidighet vid registrering av utländskt varumärke däri vidtagas oväsentliga ändringar, som ej påverka helhetsintrycket därav.

30 § (16.12.1983/996)

Genom förordning kan stadgas att här i landet gjord registreringsansökan, då registrering av varumärke tidigare sökts utom riket, i förhållande till andra ansökningar och andra ibruktagna varukännetecken på sökandens begäran skall anses ha gjorts samtidigt som ansökan utom riket.

Genom förordning kan även stadgas om villkoren för förvärv av företrädesrätt som avses i 1 mom.

31 §

Den som ansöker om ett varumärke och den som innehar ett registrerat varumärke och som inte har hemvist i Finland skall ha ett i Finland bosatt ombud, som är skyldigt att företräda honom i allt som rör märket. En finsk sammanslutning kan också vara ombud. En anteckning om ombudet för innehavaren av ett varumärke skall göras i varumärkesregistret. Den som gör en invändning och som inte har hemvist i Finland skall ha ett i Finland bosatt ombud, som skall företräda honom i invändningsärendet. (22.12.1995/1715)

Har inte den som ansöker om varumärke eller innehavaren av ett registrerat varumärkeett behörigen befullmäktigat ombud, skall registermyndigheten under sökandens eller innehavarens senast uppgivna adress förelägga honom att inom viss tid göra rättelse, vid äventyr av att ansökan anses ha blivit återkallad eller att märket avförs ur registret. Har inte registermyndigheten kännedom om sökandens eller innehavarens adress, skall ärendet kungöras i varumärkestidningen. (25.1.1993/39)

5 kap

Överlåtelse och licens

32 §

Varumärke kan överlåtas till annan. Överlåtelsen må avse antingen alla de varuslag, för vilka märket registrerats eller inarbetats, eller ock en del av dem.

Överlåtes rörelse, till vilken hör varumärke, åtföljer märket rörelsen, såframt ej förbehåll träffats därom att märket skall behållas av överlåtaren eller att detsamma må såväl av överlåtaren som av rörelsens nya ägare användas för olika slag av varor.

33 §

Har registrerat varumärke överlåtits, skall på begäran anteckning därom göras i varumärkesregistret. Finner registermyndigheiten att märkets användning på grund av överlåtelse uppenbarligen är ägnad att vilseleda allmänheten, skall anteckning dock vägras, såframt icke nämnda olägenhet blir avlägsnad därigenom att märket i visst avseende ändras eller att till detsamma göres visst tillägg.

Överlåtelse, som icke är antecknad i registret, gäller ej mot tredje man, som i god tro förvärvat rätt till varumärket.

Vill någon pantförskriva sin varumärkesrätt, skall skriftligt avtal upprättas och anteckning därom göras i registret. Innan anteckning gjorts, kommer panträtt icke till stånd.

34 §

Innehavaren av ett registrerat varumärke kan utan att överlåta själva märkesrätten berättiga någon annan att använda märket i näringsverksamhet (licens). Licensen kan gälla för hela eller en del av landet och avse antingen alla eller en del av de varor som har skyddats genom registreringen. Det kan finnas en eller flera licenstagare. Om licens skall på begäran anteckning göras i varumärkesregistret. Registermyndigheten kan dock vägra sådan anteckning, om licenstagarens användning av märket uppenbarligen är ägnad att vilseleda allmänheten. Visas det att licensen har upphört att gälla, skall anteckningen avföras ur registret. (25.1.1993/39)

Licens, som icke är antecknad i registret, gäller ej mot tredje man, som i god tro förvärvat rätt till märket.

Där ej annat avtalats, äger licenstagare ej överlåta sin rätt vidare.

35 §

Rätt till varumärke får ej utmätas, såvitt den icke blivit pantförskriven.

Avträdes märkeshavarens egendom till konkurs, ingår varumärkesrätten i konkursboet.

6 kap

Förbud mot användning av vilseledande varukännetecken

36 §

Om varukännetecken efter överlåtelse eller sedan licens därtill upplåtits blir vilseledande i den nye innehavarens eller licenstagarens hand, äger domstol i den omfattning som finnes påkallat förbjuda honom att använda kännetecknet.

Sådant förbud må ock eljest meddelas, där varukännetecken är vilseledande eller innehavare av varukännetecken eller annan med hans medgivande använder kännetecknet på sådant sätt, att allmänheten vilseledes.

Talan enligt denna paragraf må föras av allmän åklagare, så ock av envar som lider förfång av kännetecknets användning ävensom av sammanslutning för bevakande av berörda närings­ eller yrkesidkares intressen.

37 §

Då användning av varukännetecken enligt 36 § förbjudes, äger rätten efter vad som finnes skäligt förordna, att kännetecken som i strid mot förbud enligt nämnda stadgande anbragts på vara, förpackning, reklamtryck, affärshandling eller dylikt skall utplånas eller så ändras, att det icke längre är vilseledande. Kan sådan åtgärd ej ske annorledes, må förordnas, att den märkta egendomen skall förstöras eller på visst sätt ändras.

Egendom som avses i 1 mom. må i avbidan på förordnande som där sägs tagas i beslag; därvid skall vad om beslag i brottmål i allmänhet är stadgat äga motsvarande tillämpning.

6 a kap (22.12.1995/1699)

(22.12.1995/1699)

6 a kap. har upphävts genom L 22.12.1995/1699.

7 kap

Påföljd av intrång i varumärkesrätt

38 § (21.7.2006/680)

Gör någon intrång i rätten till ett varukännetecken, kan domstolen förbjuda denne att fortsätta eller upprepa handlingen.

Den som gör intrång i rätten till ett varukännetecken uppsåtligen eller av oaktsamhet är skyldig att betala den som blivit kränkt skälig gottgörelse för användningen av tecknet och ersättning för all skada som intrånget orsakar. Om oaktsamheten endast är ringa kan ersättningen för skadan jämkas.

Är det inte heller fråga om oaktsamhet, är den som gör intrång skyldig att betala skälig gottgörelse för användningen av tecknet.

39 §

Den som uppsåtligen gör intrång i den rätt som enligt denna lag tillkommer innehavaren av ett varukännetecken skall, om inte gärningen skall bestraffas som ett brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § strafflagen, för varumärkesförseelse dömas till böter. (21.4.1995/716)

I 1 mom. nämnt brott må icke av allmän åklagare åtalas, där ej målsäganden anmält brottet till åtal.

Då fråga är om registrerat varumärke, skall straff icke ådömas, såframt ej intrånget skett efter registreringsdagen.

40 § (21.7.2006/680)

Gottgörelse och ersättning för skada kan med stöd av 38 § yrkas endast för de fem senaste åren innan talan väcktes. Rätten till gottgörelse och ersättning för en skada går förlorad, om talan om gottgörelse och ersättning inte har väckts inom nämnda tid.

När det är fråga om ett varumärke som skyddats genom registrering, kan gottgörelse och ersättning för skada utan hinder av 1 mom. yrkas med anledning av ett intrång som gjorts före registreringsdagen, om talan väcks inom ett år från registreringsdagen.

41 §

På yrkande av den som lidit intrång i sin rätt till varukännetecken äger domstol efter vad som finnes skäligt förordna, att kännetecken som obehörigen anbragts på vara, förpackning, reklam, affärshandling eller dylikt skall utplånas eller så ändras, att missbruk därav ej kan ske. Kan sådan åtgärd ej genomföras annorlunda, må förordnas, att den märkta egendomen skall förstöras eller på visst sätt ändras. I sådant fall äger domstolen ock, på yrkande, förordna, att egendomen skall mot lösen utlämnas till den som lidit intrånget.

Här avsedd egendom må, vare sig intrånget varit uppsåtligt eller ej, efter beslut av åklagaren eller rätten tagas i beslag, såframt den som lidit intrång framställer yrkande därom och ställer, där så finnes nödigt, godtagbar säkerhet för den skada beslaget kan tillskynda motparten samt för de av beslaget föranledda kostnaderna; därvid skall eljest vad om beslag i brottmål i allmänhet är stadgat äga motsvarande tillämpning.

41 a § (21.7.2006/680)

Domstolen kan i ett tvistemål som gäller intrång i ett varumärke på yrkande av käranden ålägga svaranden att ersätta käranden för de kostnader denne har för att vidta lämpliga åtgärder för att sprida information om en lagakraftvunnen dom i vilken svaranden har konstaterats ha gjort intrång i varumärkesrätten. Ett åläggande får inte ges om spridningen av informationen har begränsats i någon annan lag. Vid prövningen av om ett åläggande skall ges och av dess innehåll skall domstolen beakta den allmänna betydelsen av offentliggörandet, intrångets art och omfattning, de kostnader som offentliggörandet medför och andra motsvarande omständigheter.

Domstolen fastställer ett maximibelopp för de skäliga kostnader för offentliggörande som svaranden skall ersätta. Käranden har inte rätt till ersättning om uppgifter om domen inte har offentliggjorts inom en av domstolen utsatt tid räknat från den tidpunkt då den lagakraftvunna domen gavs.

8 kap

Rättegång i mål om varumärke

42 §

Laga domstol i mål som gäller rätt till varumärke, ogiltigförklaring av varumärkes registrering, förverkande av märke, förbud mot användning av varumärke, i 46 § åsyftad talan eller intrång i varumärkesrätt är Helsingfors rådstuvurätt. (16.12.1983/996)

Talan mot märkeshavare, vilken icke har hemvist i Finland, handlägges av rådstuvurätten i Helsingfors.

Gemenskapsvarumärkesdomstol enligt rådets förordning om gemenskapsvarumärke som nämns i 57 § 1 mom. är Helsingfors tingsrätt. (22.12.1995/1715)

43 § (21.4.1995/716)

I samband med ett åtal enligt 49 kap. 2 § strafflagen eller 39 § i denna lag kan även handläggas yrkande på förbud som avses i 38 §.

44 §

Gör svaranden i mål angående intrång i varumärkesrätt, som grundar sig på registrering, invändning därom att registreringen är ogiltig, och är ej saken genast uppenbar, förelägge rätten honom tid att föra talan om registreringens förklarande för ogiltig i skild rättegång; utslag i målet må icke givas, förrän frågan om registreringens ogiltighet blivit slutligen avgjord. Har talan icke blivit väckt inom den förelagda tiden, må rätten avgöra målet utan avseende på invändningen.

Vad i 1 mom. är stadgat, äge motsvarande tillämpning, då invändning göres därom att varumärket är förverkat.

45 §

Har till någon upplåtits ensamrätt att här i landet använda registrerat varumärke och har sådan licens blivit antecknad i varumärkesregistret, skola i mål om intrång i varumärkesrätt både märkets innehavare och licenstagaren anses som målsägande.

Vill licenstagare, som avses i 1 mom., anställa intrångstalan, skall han därom underrätta innehavaren, vid påföljd att hans talan eljest ej upptages till prövning.

Vad i denna paragraf sägs, skall tillämpas även i det fall, att märkeshavaren vid upplåtelse av ensamlicens förbehållit sig, att själv begagna märket jämsides med licenstagaren.

46 §

Talan om fastställelse, huruvida rätt till varukännetecken består eller icke består eller om visst förfarande utgör intrång i sådan rätt eller ej, må av domstol upptagas till prövning, där ovisshet råder om förhållandet och denna länder käranden till förfång.

I mål härom skall vad i 45 § stadgas äga motsvarande tillämpning.

47 §

Talan, vari yrkande framställts om ogiltigförklaring av varumärkes registrering, må fullföljas mot den ursprungliga svaranden även i det fall, att varumärket, efter det rättegång anhängiggjorts, överlåtits till annan, och vare domen, varigenom talan godkänts, gällande även gentemot den sistnämnde. Vad här sagts, äge motsvarande tillämpning i fråga om talan angående varumärkes förklarande för förverkat.

48 §

Föres talan om förbud, som avses i denna lag, äger domstolen på yrkande av käranden under rättegången eller i domen meddela svaranden förbud att gälla till dess domen i huvudsaken vunnit laga kraft eller därförinnan annorlunda förordnats. Innan förbudet meddelas, kan käranden åläggas att ställa godtagbar säkerhet för den skada, söm genom förbudet kan tillskyndas svaranden.

Mot beslut om meddelande eller återkallande av förbud må, då beslutet givits under rättegången, ändring sökas genom särskilda besvär.

48 a § (21.7.2006/680)

När domstolen behandlar talan enligt 38 § 1 mom. kan den på yrkande av innehavaren av en varumärkesrätt vid vite förordna att administratören av en sändare, server eller någon

annan sådan anordning eller någon annan tjänstelevererande mellanhand avbryter den användning som påstås göra intrång i varumärket (föreläggande om avbrytande), om det inte kan anses oskäligt med hänsyn till rättigheterna för den som påstås göra intrång i varumärket eller med hänsyn till mellanhänders eller varumärkesrättshavarens rättigheter.

Innan talan enligt 38 § 1 mom. väcks kan den domstol som avses i momentet på yrkande av innehavaren av en varumärkesrätt meddela ett föreläggande om avbrytande, om förutsättningar enligt 1 mom. finns för det och om det är uppenbart att varumärkesrättsinnehavarens rättigheter annars allvarligt äventyras. Domstolen skall bereda den mot vilken föreläggande begärs och den som påstås göra intrång i rätten till ett varukännetecken tillfälle att bli hörda. Delgivning till den mot vilken ett föreläggande har sökts kan ske per post, telefax eller elektronisk post. I övrigt tillämpas 8 kap. i rättegångsbalken på behandlingen av ärendet.

Domstolen kan på begäran meddela det föreläggande om avbrytande som avses i 2 mom. interimistiskt utan att höra den som påstås ha gjort intrång, om ärendets brådskande natur nödvändigtvis kräver det. Föreläggandet är i kraft tills något annat bestäms. Den som påstås ha gjort intrång skall utan dröjsmål efter att föreläggandet har meddelats beredas tillfälle att bli hörd. När denne har hörts skall domstolen utan dröjsmål besluta om föreläggandet skall vara i kraft eller återkallas.

Ett föreläggande om avbrytande som meddelats med stöd av denna paragraf får inte äventyra tredje mans rätt att sända eller ta emot meddelanden. Ett föreläggande om avbrytande träder i kraft när sökanden ställer en sådan säkerhet hos utmätningsmannen som avses i 7 kap. 16 § i utsökningslagen (37/1895), om inget annat följer av 7 kap. 7 § i rättegångsbalken. Ett föreläggande om avbrytande som meddelats med stöd av 2 eller 3 mom. i denna paragraf förfaller om inte talan enligt 38 § 1 mom. väcks inom en månad från det att föreläggandet meddelades.

Den som begärt ett föreläggande om avbrytande skall ersätta den som meddelats föreläggandet liksom också den som påstås ha gjort intrång för den skada som orsakas av att föreläggandet verkställs samt för kostnaderna i ärendet, om talan enligt 38 § 1 mom. förkastas eller avvisas utan prövning eller om behandlingen av ärendet avskrivs som en följd av att käranden återtagit talan eller uteblivit från rätten. Samma gäller om föreläggandet om avbrytande återkallas med stöd av 3 mom. eller förfaller med stöd av 4 mom. När en talan om ersättning av en skada och kostnader väcks skall 7 kap. 12 § i rättegångsbalken iakttas.

UtsökningsL 37/1895 har upphävts genom Utsökningsbalk 705/2007, se Utsökningsbalk 705/2007 8 kap. 2 §.

49 § (22.12.1995/1715)

Domstolen skall till patent­ och registerstyrelsen sända en kopia av domen i mål som gäller intrång i rätten till varukännetecken eller i mål som avses i 10, 25, 26, 36 och 46 §§. Domstolen skall dessutom underrätta den gemenskapsvarumärkesbyrå som avses i 57 § 1 mom. om talan som gäller förverkande av gemenskapsvarumärke eller

ogiltigförklaring av en registrering och till byrån sända en kopia av det laga kraft vunna beslutet.

Genom förordning av justitieministeriet föreskrivs vid behov om domstolens skyldighet att göra anmälan om sina avgöranden till de myndigheter som avses i 1 mom. genom att registrera uppgifter om avgörandena i registret över avgöranden och meddelanden om avgöranden i justitieförvaltningens riksomfattande informationssystem eller genom att överföra uppgifterna till Rättsregistercentralen för förmedling till de myndigheter som avses i 1 mom. På registreringen och överföringen tillämpas lagen om justitieförvaltningens riksomfattande informationssystem (372/2010) och vad som föreskrivs med stöd av den. (14.5.2010/393)

2 mom. har tillfogats genom L 393/2010, som träder i kraft 1.12.2010.

9 kap

Kungörelse, delgivning, besvär samt undanröjande av beslut (22.12.1995/1715)

50 § (22.12.1995/1715)

Utom i de fall som avses i 20 och 21 §§ skall kungörelse även ske då ett registrerat märke ändras enligt 23 §, då ett märke avförs ur registret med stöd av 24­26, 31 eller 52 § samt då i registret görs en anteckning om överlåtelse enligt 33 § eller om licens enligt 34 §.

50 a § (25.1.1993/39)

Om ett beslut inte har kunnat delges sökanden under den adress som denne har uppgett, kan delgivningen ske genom kungörelse i varumärkestidningen.

51 § (22.12.1995/1715)

Ändring i ett slutligt beslut av registermyndigheten i ärenden som rör «varumärke» kan sökas av sökanden, om beslutet gått honom emot eller saken lämnats därhän. Ändring i ett slutligt beslut av registermyndigheten med anledning av en invändning mot registreringen kan sökas av den som beslutet gått emot. Även om den som gjort invändningen återtar sin ändringsansökan, kan saken prövas, om det finns särskilda skäl till det.

51 a § (26.6.1992/581)

Ändring i registermyndighetens beslut med stöd av denna lag söks genom besvär hos patent­ och registerstyrelsens besvärsnämnd. Om besvärsförfarandet och behandlingen av ärenden i besvärsnämnden stadgas särskilt.

52 § (22.12.1995/1715)

Om registermyndigheten av den internationella byrå som nämns i 53 § får ett meddelande om en internationell registrering som ger skydd före den dag då den finska registrering som skyddar samma märke blir gällande och de varor som den internationella registreringen omfattar är desamma eller delvis desamma som de som den finska registreringen omfattar, skall registermyndigheten undanröja sitt beslut om den finska registreringen och avgöra ärendet på nytt.

Det som bestäms i 1 mom. skall tillämpas på motsvarande sätt, om registermyndigheten från gemenskapsvarumärkesbyrån, som nämns i 57 §, får ett meddelande om en ansökan om gemenskapsvarumärke eller om en i 57 a § avsedd ansökan om registrering av «varumärke» i Finland. (21.1.2000/56)

Om registermyndigheten sedan ett registreringsbeslut fattats och innan invändningstiden löper ut konstaterar att registreringsbeslutet grundar sig på ett uppenbart handläggningsfel, kan registermyndigheten undanröja det felaktiga beslutet och avgöra ärendet på nytt.

10 kap (22.12.1995/1715)

Internationell varumärkesregistrering

53 § (22.12.1995/1715)

Med internationell varumärkesregistrering avses en registrering som den internationella byrån vid Världsorganisationen för den intellektuella äganderätten har gjort enligt Madridprotokollet av den 27 juni 1989 som ankyter till överenskommelsen om den internationella registreringen av varumärken av den 14 april 1891.

Patent­ och registerstyrelsen skall sköta de uppgifter som gäller internationell registrering i Finland och föra en förteckning över internationella registreringar som gäller i Finland.

54 § (21.12.2004/1220)

Om en finsk medborgare eller någon som har hemvist i Finland eller driver ett industri­ eller handelsföretag här vill ansöka om en internationell registrering som grundas på en registrering som gäller i Finland eller en ansökan som har gjorts i Finland, skall han lämna in ansökan om internationell registrering till Patent­ och registerstyrelsen.

Om en ansökan som gäller en internationell registrering grundas på ett gemenskapsvarumärke som avses i 57 § eller en ansökan om ett sådant, skall ansökan om internationell registrering lämnas in till gemenskapsvarumärkesbyrån.

55 § (22.12.1995/1715)

En internationell ansökan skall göras skriftligen så som särskilt bestäms. Då ansökan görs skall stadgad avgift betalas.

56 § (22.12.1995/1715)

Registermyndigheten skall kontrollera att ansökan om internationell varumärkesregistrering överensstämmer med den finska registrering som sökanden innehar eller har ansökt om i Finland.

Om det inte finns en sådan överensstämmelse som avses i 1 mom., skall registermyndigheten ålägga sökanden att inom viss tid rätta den internationella ansökan vid äventyr att ansökan lämnas därhän.

Om det finns en sådan överensstämmelse som avses i 1 mom., skall registermyndigheten foga ett intyg över detta till den internationella ansökan och sända det tillsammans med ansökan till den internationella byrån innan två månader har förflutit från det ansökan gjordes.

56 a § (22.12.1995/1715)

När registermyndigheten av den internationella byrån får meddelande om en internationell registrering som skall gälla Finland, skall registermyndigheten pröva om det finns något hinder för registreringen.

56 b § (22.12.1995/1715)

Om registermyndigheten konstaterar att det varumärke som den internationella registreringen avser inte uppfyller registreringskraven enligt denna lag, skall myndigheten meddela den internationella byrån att den internationella registreringen inte är i kraft i Finland. Registermyndigheten skall sända meddelandet jämte motivering till den internationella byrån inom 18 månader från dagen för det meddelande från den internationella byrån som nämns i 56 a §.

Om den som innehar den internationella registreringen inte i det yttrande som han avgett med anledning av registermyndighetens meddelande enligt 1 mom. har framfört några sådana omständigheter med stöd av vilka varumärket kan anses uppfylla registreringskraven enligt denna lag, skall registermyndigheten fatta ett beslut enligt vilket den internationella registreringen inte gäller eller gäller endast delvis i Finland. (21.1.2000/56)

Om den som innehar den internationella registreringen inte inom utsatt tid har avgett sitt yttrande med anledning av registermyndighetens meddelande enligt 1 mom., träder den internationella registreringen inte i kraft i Finland. Om nämnda meddelande endast gällde en del varor med internationell registrering, träder den internationella registreringen i kraft i Finland för de varor som meddelandet inte gällde. (21.1.2000/56)

56 c § (22.12.1995/1715)

Om det inte finns något hinder för registreringen, skall registermyndigheten kungöra det meddelande från den internationella byrån som avses i 56 a § så som stadgas i 20 § 1

mom. I kungörelsen skall anges den dag som den internationella byrån har angivit för den internationella registreringen.

En invändning mot att den internationella registreringen blir gällande i Finland skall göras skriftligen hos registermyndigheten inom två månader från kungörelsedagen.

56 d § (22.12.1995/1715)

Om registermyndigheten efter det att en invändning gjorts konstaterar att det varumärke som den internationella registreringen gäller inte uppfyller registreringskraven enligt denna lag, skall myndigheten meddela den internationella byrån att den internationella registreringen inte är i kraft i Finland enligt 56 b § 1 mom.

Om den tid som nämns i 56 c § 2 mom. löper ut senare än inom 18 månader från det meddelande från den internationella byrån som avses i 56 a §, skall registermyndigheten inom 18 månader från ovan nämnda meddelande informera den internationella byrån om att registreringen kan komma att upphöra vid en senare tidpunkt. Härvid skall ett meddelande om att registreringen inte är i kraft i Finland lämnas inom en månad från det att den tid som nämns i 56 c § 2 mom. har löpt ut.

När ett beslut som fattats sedan en invändning gjorts och som innebär att den internationella registreringen inte gäller i Finland har vunnit laga kraft, skall registermyndigheten utfärda en kungörelse om detta.

56 e § (22.12.1995/1715)

En internationell varumärkesregistrering som gäller i Finland är i kraft från den dag enligt 56 c § 1 mom. som den internationella byrån angivit. På en internationell registrering skall stadgandena i denna lag och med stöd av den utfärdade bestämmelser tillämpas i tillämpliga delar.

56 f § (22.12.1995/1715)

Om någon som innehar en internationell registrering men inte har hemvist i Finland vill avge ett utlåtande till patent­ och registerstyrelsen, skall han använda ett i Finland bosatt ombud.

56 g § (22.12.1995/1715)

Om innehavaren av ett i Finland registrerat varumärke innehar en internationell registrering som omfattar samma märke och gäller i Finland, skall den internationella varumärkesregistreringen träda i stället för den finska registreringen, om samtliga de varor som omfattas av den finska registreringen ingår i förteckningen över de varor som omfattas av den internationella registreringen.

Registermyndigheten skall på begäran anteckna i registret att den internationella varumärkesregistreringen är i kraft samt utfärda en kungörelse om detta.

56 h § (22.12.1995/1715)

Om ett «varumärke» helt eller delvis avförs ur det internationella registret, skall registermyndigheten i motsvarande utsträckning avföra det ur sin förteckning och utfärda en kungörelse om detta.

56 i § (22.12.1995/1715)

Om en internationell registrering som gäller i Finland upphör inom fem år från den dag som avses i 56 c § 1 mom. på grund av att den nationella registreringen eller allökan om en sådan inte längre kan utgöra grund för den internationella registreringen och varumärkets innehavare ansöker om registrering av samma varumärke i Finland, skall denna ansökan anses gjord den dag som avses i 56 c § 1 mom., under förutsättning att

1) ansökan görs inom tre månader från den dag då den internationella registreringen upphörde,

2) de varor som anges i den finska ansökan också omfattades av den internationella registreringen som gällde i Finland och

3) ansökan i övrigt uppfyller kraven för en registrering och sökanden betalar föreskrivna avgifter.

Registermyndigheten skall anteckna i registret att den finska ansökan grundar sig på en internationell registrering samt utfärda en kungörelse om detta.

56 j § (22.12.1995/1715)

Om en internationell registrering som gäller i Finland upphör på grund av att någon som i förhållande till det protokoll som nämns i 53 § är en avtalsslutande part har sagt upp sin anslutning till protokollet och varumärkets innehavare ansöker om registrering av samma varumärke i Finland, skall denna ansökan anses gjord den dag som alles i 56 c § 1 mom., under förutsättning att

1) ansökan görs inom två år från den dag då uppsägningen trädde i kraft,

2) de varor som anges i den finska ansökan också omfattades av den internationella registreringen som gällde i Finland och

3) ansökan i övrigt uppfyller kraven för en registrering och sökanden betalar föreskrivna avgifter.

Registermyndigheten skall anteckna i registret att den finska ansökan grundar sig på en internationell registrering samt utfärda en kungörelse om detta.

56 k § (21.1.2000/56)

Förnyelse, överlåtelse och avförande av en internationell registrering samt en licens som har meddelats registermyndigheten och som hänför sig till registreringen skall kungöras.

56 l § (22.12.1995/1715)

Ändring i ett beslut av registermyndigheten kan sökas av den som har ansökt om internationell registrering och av den som innehar en internationell registrering och som har begärt att registreringen skall gälla i Finland, om beslutet har gått honom emot eller saken har lämnats därhän. (21.1.2000/56)

Ändring i ett beslut som innebär att en internationell registrering skall gälla i Finland trots att en invändning har gjorts kan sökas av den som har gjort invändningen. Fastän den som gjort invändningen återtar sin ändringsansökan, kan saken prövas, om det finns särskilda skäl till det.

Vid överklagande enligt 1 och 2 mom. skall 51 a § tillämpas på motsvarande sätt.

10 a kap (22.12.1995/1715)

Gemenskapsvarumärke

57 § (22.12.1995/1715)

Med gemenskapsvarumärke avses ett varumärke som med stöd av rådets förordning (EG) nr 40/94 om gemenskapsvarumärke har registrerats av Europeiska gemenskapens byrå för harmonisering inom den inre marknaden (gemenskapsvarumärkesbyrån).

En ansökan om gemenskapsvarumärke kan lämnas in till patent­ och registerstyrelsen, som sänder den vidare till gemenskapsvarumärkesbyrån. För ansökan skall betalas föreskriven avgift till patent­ och registerstyrelsen.

57 a § (21.12.2004/1220)

En begäran som gäller omvandling av ett gemenskapsvarumärke, en ansökan om gemenskapsvarumärke eller en internationell registrering som designerar Europeiska gemenskapen till en ansökan om ett nationellt varumärke och som gemenskapsvarumärkesbyrån har tillställt ämbetsverket behandlas som en nationell ansökan, om sökanden

1) betalar fastställda avgifter,

2) ger registermyndigheten en översättning till finska eller svenska av en begäran om omvandling jämte bilaga vilka har lämnats in på ett främmande språk,

3) meddelar den adress på vilken sökanden kan nås i Finland, och

4) lämnar in en beskrivning av varumärket.

En ansökan som grundas på omvandling av ett gemenskapsvarumärke eller en ansökan om ett sådant anses ha samma ansökningsdag, prioritet och företräde i Finland som gemenskapsvarumärket eller ansökan om det. En ansökan som grundar sig på omvandling av en internationell registrering som designerar Europeiska gemenskapen har som ansökningsdag dagen för den internationella registreringen eller dagen för den påföljande designeringen av Europeiska gemenskapen samt den internationella registreringens prioriteter och företräden.

11 kap

Lagens tillämpning och ikraftträdande

58 §

Genom förordning meddelas närmare föreskrifter om vad sökanden i registreringsärende har att iakttaga, om kungörandet och eljest om förfarandet i dessa ärenden samt om varumärkesregistrets förande, däri inbegripet ändringar som skola göras i registret, ävensom övriga föreskrifter som påkallas för lagens tillämpning.

Om avgifter enligt denna lag stadgas särskilt. (13.11.1992/1038)

59 §

Denna lag träder i kraft den 1 juni 1964. Därigenom upphävas: förordningen den 11 februari 1889 om skydd för varumärken;

36 kap. 13 § strafflagen; samt

2 § förordningen den 21 december 1885 angående utsträckt frihet att idka bruksrörelse.

60 §

Giltigheten av varumärkes registrering, som skett före denna lags ikraftträdande, bedömes enligt den tidigare lagen.

«Varumärke» må av skäl, som nämnes i 26 §, förklaras förverkat även om rätten till märket uppstått innan denna lag trätt i kraft.

På anhängiga registreringsansökningar skall den nya lagen äga tillämpning.

61 §

Den tid av fem år, varom stadgas i 8 §, skall beträffande tidigare registrerade varumärken räknas från dagen för denna lags ikraftträdande.

62 §

Vad i 40 § är stadgat om preskription av rätt till ersättning, skall även tillämpas, om den handling, som föranlett ersättningsskyldigheten, begåtts före denna lags ikraftträdande, dock så, att, om den i nämnda lagrum stadgade treårsfristen skulle börja före dagen för lagens ikraftträdande, denna frist skall räknas från sistnämnda dag.

63 §

Då registrering av tidigare registrerat varumärke förnyas första gången efter denna lags ikraftträdande, skall den registreringsperiod, som grundar sig på denna förnyelse, anses utgå den dag som motsvarar den ursprungliga registreringsdagen, även om registreringsperioden enligt tidigare förnyelse beräknats annorlunda.

Vid förnyelse av registrering skall beträffande varuklasser de ändringar vidtagas, som kunna föranledas därav att den varuklassificering, som tillämpats, blivit ändrad.

64 §

Varumärkes registrering, som enligt den tidigare lagen förnyats utan ansökan, skall framdeles förnyas med iakttagande av stadgandena om förnyelse av registrering i denna lag. Har förnyelse icke första gången sökts inom ett år från lagens ikraftträdande, skall varumärket avföras ur registret.

Ikraftträdelsestadganden:

30.12.1965/751:

Denna lag träder i kraft den 1 mars 1966.

21.8.1970/552:

20.2.1976/176:

Denna lag träder i kraft den 1 april 1976.

Stadgandet i 30 § angående tid, inom vilken anspråk på företrädesrätt här skall framställas, tillämpas på ansökningar, vilka gjorts efter lagens ikraftträdande. Stadgandena i 51 § tillämpas på av registermyndigheten efter lagens ikraftträdande meddelat slutligt beslut i ärende som rör varumärke.

5.12.1980/795:

Denna lag träder i kraft den 1.mars 1981.

Genom denna lag upphävs 10 kap. varumärkeslagen av den 10 januari 1964 (7/64).

16.12.1983/996:

Denna lag träder i kraft den 1 januari 1984.

Regeringens proposition 37/83, Lagutsk. bet. 2/83, Stora utsk. bet. 53/83

26.6.1992/581:

Denna lag träder i kraft den 1 september 1992.

RP 25/92, EkUB 21/92

13.11.1992/1038:

Denna lag träder i kraft den 1 mars 1993.

RP 152/92, EkUB 35/92

25.1.1993/39:

Denna lag träder i kraft den 1 februari 1993.

Denna lag tillämpas även på sådana varumärken som har registrerats redan innan denna lag träder i kraft.

På sådana ansökningar om registrering av varumärken som är anhängiga då denna lag träder i kraft tillämpas stadgandena i denna lag, med undantag av sådana ansökningar om registrering som registreringsmyndigheterna redan har kungjort enligt 20 § varumärkeslagen. Sådana ansökningar om registrering behandlas och avgörs enligt den tidigare lagen.

I fråga om ärenden som avses i 6 a kap. tillämpas lagen den 22 juli 1991 om ändring av rättegångsbalken (1065/91) och lagen av samma dag om ändring av utsökningslagen (1066/91) redan från den tidpunkt då denna lag träder i kraft.

RP 302/92, EkUB 57/92

21.4.1995/716:

Denna lag träder i kraft den 1 september 1995.

RP 94/93, LaUB 22/94, StoUB 10/94

22.12.1995/1699:

Denna lag träder i kraft den 1 januari 1996.

RP 181/95, EkUB 25/95, RSv 157/95

22.12.1995/1715:

Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning. (L 1715/1995 trädde i kraft enligt F 88/1996 den 1.4.1996.)

Denna lag tillämpas också på varumärken som registrerats före lagens ikraftträdande.

Stadgandena i denna lag, utom 17 § 1 mom., skall tillämpas på ansökningar om varumärkesregistrering som är anhängiga när lagen träder i kraft. Sådana registreringsansökningar som registermyndigheten redan har kungjort enligt 20 § skall likväl behannsas och avgöras med stöd av de stadganden som gäller när denna lag träder i kraft.

RP 135/95, EkUB 28/95, RSv 169/95

21.1.2000/56:

Denna lag träder i kraft den 1 mars 2000.

Denna lag tillämpas med undantag för 21 § 1 mom. också på varumärken som registrerats före lagens ikraftträdande.

Bestämmelserna i denna lag tillämpas med undantag för 13 §, 14 § 1 mom. 5 punkten och 19 § 2 mom. på ansökningar om varumärkesregistrering som är anhängiga vid ikraftträdandet.

RP 133/1999, EkUB 11/1999, RSv 82/1999

21.12.2004/1220:

Denna lag träder i kraft den 1 januari 2005.

RP 219/2004, EkUB 24/2004, RSv 181/2004

21.7.2006/680:

Denna lag träder i kraft den 1 september 2006.

På intrång som gjorts före denna lags ikraftträdande tillämpas i stället för 38 och 40 § i denna lag de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet.

På tvistemål som inletts före denna lags ikraftträdande tillämpas i stället för 41 a § i denna lag de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet.

Denna lags 48 a § tillämpas också på tvistemål som inletts före denna lags ikraftträdande.

RP 26/2006, LaUB 6/2006, RSv 67/2006

14.5.2010/393:

Denna lag träder i kraft den 1 december 2010.

RP 102/2009, LaUB 2/2010, RSv 21/2010


التشريعات يحلّ محل (4 نصوص) يحلّ محل (4 نصوص) يحلّ محله (3 نصوص) يحلّ محله (3 نصوص) مرجع وثيقة منظمة التجارة العالمية
IP/N/1/FIN/3
لا توجد بيانات متاحة.

ويبو لِكس رقم FI086