Annettu Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1994
Tullilaki
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Yleiset säännökset
1 §
Tätä lakia sovelletaan kolmansista maista tuotavien ja niihin vietävien tavaroiden
tulliverotukseen ja tullivalvontaan sen lisäksi, mitä niistä säädetään yhteisön tullikoodeksista
annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (koodeksi), tietyistä yhteisön
tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä annetussa komission asetuksessa (ETY)
N:o 2454/93 (soveltamisasetus) ja yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetussa
neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 918/83 (tullittomuusasetus) tai muussa Euroopan yhteisöjen
(yhteisö) lainsäädännössä. Lisäksi tätä lakia sovelletaan yhteisön lainsäädännön ohella
Suomen ja muiden maiden välisen kaupan tilastointiin sekä tullirikostutkintaan.
2 §
Tullilainsäädännön mukaisia toimivaltuuksia voidaan käyttää yhteisön lainsäädäntöä
noudattaen myös yhteisön sisäisessä liikenteessä tavaroiden maahantuontia ja maastavientiä
koskevien kieltojen ja rajoitusten noudattamisen valvomiseksi.
3 §
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) Suomen tullialueella aluetta, jonka muodostavat valtakunnan maa-alue, aluevedet ja
ilmatila, kuitenkin niin, että tullialue ulottuu kaksi meripeninkulmaa aluemeren ulkorajaa
ulommaksi, jollei asiasta ole kansainvälisesti muuta sovittu;
2) yhteisön tullialueella koodeksin 3 artiklassa tarkoitettua aluetta;
3) kolmannella maalla aluetta, joka ei kuulu yhteisön tullialueeseen;
4) tullitoimenpiteellä tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvaa virkatointa tullirikosten esitutkintaa
lukuun ottamatta;
5)tullirikoksella rikosta, joka käsittää tämän lain tai muun lain säännösten, joiden
noudattamisen valvonta tai täytäntöönpano on tullilaitoksen tehtävänä, taikka näiden nojalla
annettujen säännösten tai määräysten rikkomisen samoin kuin rikoslain 46 luvussa
tarkoitettua laitonta tuontitavaraan ryhtymistä, sellaista rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua kätkemisrikosta ja muutakin sellaista säännösten rikkomista, johon
sisältyy omaisuuden maahantuontia tai maastavientiä.
Edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi sovelletaan koodeksin 4 artiklan määritelmiä.
Viranomaisten toimivalta
4 §
Yhteisön tullilainsäädännössä tarkoitettu tulliviranomainen ja toimivaltainen viranomainen on
tullilaitos, jollei erikseen toisin säädetä. Tullihallitus määrää tältä osin tullilaitoksen sisäisestä
toimivallan jaosta.
Tullihallitus voi muutoinkin määrätä yhteisön tullilainsäädännön mukaisista menettelyistä,
jollei niistä muuta säädetä. Valtiovarainministeriö voi ratkaista periaatteellisesti tai
muutoinkin merkittävän, myös tullin alentamista tai poistamista koskevan yhteisön
lainsäädännön soveltamiseen liittyvän asian.
5 §
Poikkeukset tullittomuutta koskevista säännöksistä, milloin se tullittomuusasetuksen mukaan
on mahdollista, myöntää tullihallitus. Tämän pykälän nojalla annettuun päätökseen ei saa
valittamalla hakea muutosta.
6 §
Tullihallitus voi määrätä tullietuutta koskevissa sopimuksissa sekä yhteisön yksipuolisesti
soveltamissa tullietuusjärjestelmissä tarkoitetun kohtelun saamiseksi noudatettavasta ja
soveltuvin osin muustakin alkuperän selvitysmenettelystä. Tullihallitus antaa tarvittaessa
määräyksiä myös alkuperäsääntöjen soveltamisen yhtenäistämiseksi.
Tullihallitus voi valtuuttaa toimielimen, jolla on tarpeellinen asiantuntemus, antamaan
muuhun kuin tullietuuskohteluun oikeuttavia yleisiä alkuperätodistuksia.
7 §
Tullihallitus vahvistaa maahantuonnin ja maastaviennin yhteydessä ulkomaan valuutassa
ilmaistujen rahamäärien Suomen rahaksi muuntamisessa käytettävät muuntokurssit.
8 §
Tullihallitus antaa hakemuksesta määräämillään ehdoilla luvan vapaa-alueen ja vapaavaraston
perustamiseen sekä siellä harjoitettavaan teolliseen, kaupalliseen tai muuhun
palvelutoimintaan. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin taloudellisesti, aluepoliittisesti tai
muutoinkin merkittävissä tapauksissa ottaa asian ratkaistavakseen.
Tullittomuus
9 §
Tullittomia ovat kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen tavanomaiseen
muonitukseen tarkoitetut tavarat sekä poltto- ja voiteluaineet, jotka alus tuo mukanaan
Suomen tullialueelle tai jotka siihen Suomen tullialueella toimitetaan sen omaa käyttöä varten.
Tullittomuus koskee myös aluksessa Suomen tullialueella kulutettavia tavaroita.
Valtiovarainministeriö voi määrätä, että tullittomia ovat 1 momentissa tarkoitetut tavarat
myös silloin, kun kysymyksessä on viranomaisen käytössä oleva alus, tutkimus- tai
kalastusalus tai Suomen ja kolmannen maan välisessä liikenteessä oleva juna.
Valtiovarainministeriö voi määrätä näiden kulkuneuvojen tuomiin tavaroihin sovellettavista
tullittomuuden rajoituksista ja ehdoista.
10 §
Tullittomia ovat tavarat, jotka tulevat ulkovaltojen Suomessa toimiville diplomaattisille ja
muille samassa asemassa oleville edustustoille tai lähetettyjen konsulien virastoille viralliseen
käyttöön taikka diplomaattisten edustajien, lähetettyjen konsulien tai mainittujen edustustojen
ulkomaan kansalaisuutta olevien hallinnollisen ja teknisen henkilökunnan jäsenten ja heidän
talouteensa kuuluvien perheenjäsenten henkilökohtaiseen käyttöön sen mukaan kuin
diplomaattisia suhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa (SopS 4/70) ja konsulisuhteita
koskevassa Wienin yleissopimuksessa (SopS 50/80) määrätään. Ulkoasiainministeriö
vahvistaa yleissopimusten mukaisten edellytysten olemassaolon.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua tavaraa ei saa tullia suorittamatta myydä eikä muutoinkaan
luovuttaa tai vuokrata eikä antaa vastikkeettakaan käytettäväksi muulle kuin vastaavaan
tullittomuuteen oikeutetulle edustustolle tai henkilölle ennen kuin kolme vuotta on kulunut
tavaran luovuttamisesta kysymyksessä olevaan käyttöön.
Jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö muuttaessaan pois Suomesta ennen kuin 2 momentissa
säädetty määräaika on kulunut, täällä myy käytössään olleen ajoneuvon, siitä on suoritettava
tullia 1/36 jokaista määräajasta jäljellä olevaa täyttä tai vajaata kuukautta kohti.
11 §
Tullittomia ovat kansainväliseen siviili-ilmailun yleissopimukseen (SopS 11/49) liittyneen
kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella kyseisen sopimusvaltion lentoyhtiön
kansainvälisessä lentoliikennetoiminnassa käytettävät maa- ja turvalaitteet, opetusvälineet ja
mainittujen tavaroiden varaosat ja tarvikkeet.
12 §
Suomen ja kolmannen maan välisessä ammattimaisessa liikenteessä olevan kulkuneuvon
henkilökuntaan kuuluva henkilö, jonka kotipaikka on Suomessa, saa tuoda tullitta
matkatavaroita ja tuomisia sen mukaan kuin tullittomuusasetuksessa matkustajasta säädetään.
Tuomisten määrä ei kalenterikuukauden aikana saa kuitenkaan ylittää määrää, joka
matkustajalla on oikeus kerralla tuoda tullitta. Tuomisten tuonti on rajoitettava yhteen kertaan
kuukaudessa, jollei tulliviranomainen erityisestä syystä myönnä tästä poikkeusta.
Valtiovarainministeriö voi rajoittaa 1 momentissa tarkoitetun kulkuneuvon henkilökuntaan
kuuluvan henkilön, jonka kotipaikka on yhteisön tullialueen ulkopuolella, oikeutta tuoda
tullitta tuomisia.
Tullivalvonta
13 §
Tullitoimenpide on suoritettava aiheuttamatta suurempaa haittaa tai vahinkoa kuin sen
suorittamiseksi voidaan pitää puolustettavana.
Jokainen on velvollinen alistumaan tullitoimenpiteeseen ja myötävaikuttamaan siihen, että se
voidaan suorittaa asianmukaisesti.
14 §
Tullitoimenpiteen suorittamiseksi tulliviranomaisella tai muulla toimivaltaisella
viranomaisella on oikeus:
1) pysäyttää ja tarkastaa kulkuneuvo;
2) pysäyttää henkilö ja suorittaa henkilöön kohdistuva etsintä tämän saapuessa tullialueelle,
lähtiessä tullialueelta, käydessä kulkuneuvossa tai muussa paikassa, jossa tavaraa puretaan,
lastataan tai säilytetään sekä muuallakin tullialueella, jos siihen on erityisiä syitä;
3) pidättää ja tarvittaessa ottaa haltuunsa tavara, jota ei ole asianmukaisesti tulliselvitetty;
4) päästä varastoihin, tiloihin ja muihin paikkoihin, missä tavaraa valmistetaan, säilytetään tai
myydään, ei kuitenkaan ainoastaan asuntona tai rakennuksen asuintiloina käytettävään osaan,
ja suorittaa tarpeellinen tarkastus;
5) tarkastaa postilähetysten kirjesalaisuutta loukkaamatta tavaraa, sen valmistusta ja
kirjanpitoaineistoa ja tarkastaa henkilön mukana olevat rahavarat rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun kätkemisrikoksen paljastamiseksi;
6) saada tarpeelliset tavaranhaltijaa, muuta asianosaista, tavaraa, kulkuneuvoa, matkustajaa ja
kulkuneuvon henkilökuntaa koskevat asiakirjat ja tiedot;
7) antaa tavaran purkausta, lastausta, luovututusta, kuljetusta ja varastointia koskevia
määräyksiä;
8) asettaa tullivalvonnassa olevaan kulkuneuvoon, tavaraan, varastoon tai muuhun paikkaan
tullisinetti, tullilukko tai muu tunnistamismerkki;
9) eristää, sulkea tai tyhjentää tavaroiden valmistus-, lastaus-, purkaus- tai muu
tarkastuspaikka tai alue sekä kulkuneuvo, jos se on tarpeen yleisen turvallisuuden
ylläpitämiseksi tai tullitoimenpiteen suorittamiseksi sekä kieltää tai rajoittaa liikkumista
tällaisessa paikassa, alueella tai kulkuneuvossa;
10) estää lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukaisesti tavaran vienti
Suomen tullialueelta.
Jos on todennäköistä, että suomalaisella, kansallisuutta vailla olevalla tai väärää lippua
käyttävällä aluksella harjoitetaan salakuljetusta Suomeen tai Suomesta, voidaan alus pysäyttää
ja tarkastaa myös tullialueen ulkopuolella, ei kuitenkaan vieraan valtion aluevesillä. Alus
voidaan tuoda satamaan tarpeellista selvitystä varten.
15 §
Henkilönkatsastus ja muu kuin henkilön matkatavaroihin tai päällysvaatteisiin kohdistuva
tarkastus voidaan 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainituissa tapauksissa kohdistaa myös esitutkintaa suorittamatta henkilöön, jota epäillään todennäköisin syin rikoksesta, josta
säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Toimenpiteestä
päättää vähintään tullipäällysmiehen virka-asemassa oleva tullimies. Muutoin näitä
toimenpiteitä suoritettaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä menettelystä henkilöön
kohdistuvassa etsinnässä säädetään pakkokeinolaissa (450/87).
16 §
Tullimiehellä on oikeus 15 §:ssä tarkoitetun etsinnän sekä kiinniottamisen, pidättämisen, vangitsemisen ja säilöönottamisen yhteydessä tarkastaa henkilö sen varmistamiseksi, ettei
henkilöllä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi vaarantaa tarkastamisen tai
säilyttämisen taikka aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut vaaralliset esineet tai aineet saadaan ottaa pois tarkastettavalta.
Ne on palautettava hänelle tarkastuksen jälkeen tai vapaaksi päästämisen yhteydessä, jollei
siihen lain mukaan ole estettä.
Tullimiehellä on kuitenkin oikeus ottaa tilapäisesti haltuun vaaralliset esineet, niihin kuuluvat
tai liittyvät osat ja vaaralliset aineet siltä, jonka voidaan perustellusti epäillä ikänsä,
päihtymyksensä, mielentilansa tai muiden olosuhteiden perusteella aiheuttavan välitöntä
vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Haltuun otetut tavarat on palautettava 14
vuorokauden kuluessa, jollei muu viranomainen ole ryhtynyt toimenpiteisiin hallussapitoa
koskevan luvan peruuttamiseksi.
17 §
Mitä rikoslain 3 luvun 8 §:ssä säädetään poliisimiehen oikeudesta käyttää eräissä tapauksissa voimakeinoja, sovelletaan vastaavasti tullimieheen. Voimakeinoja on oikeutettu
käyttämään tullimiehen ohjauksessa myös se, joka avustaa tullimiestä, jos apu on
virkatehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen nähden välttämätöntä.
18 §
Jokaisen on tullihallituksen tai piiritullikamarin kehotuksesta määräajassa annettava sellaisia
toisen tulliverotusta tai siitä johtuvaa valitusasiaa varten tarpeellisia toista koskevia tietoja,
jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista, mikäli ne eivät koske asiaa, josta
hänellä on lain mukaan oikeus kieltäytyä todistamasta. Toisen taloudellista asemaa koskevia
tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.
Tullihallitus voi velvoittaa sen, joka ei noudata 1 momentin tai koodeksin 14 artiklan nojalla
asetettuja velvoitteita, täyttämään ne sakon uhalla.
19 §
Tulliviranomaisella on oikeus saada virka-apua toiselta viranomaiselta tullilaitokselle
kuuluvan tehtävän suorittamiseksi.
20 §
Tulliviranomaisella on oikeus saada liikennepaikan omistajalta tai haltijalta käyttöönsä
korvauksetta kalusteineen sellaiset tarpeelliset valvontatilat, joita liikenteen määrä ja muut
olosuhteet edellyttävät tullitoimenpiteiden suorittamiseksi.
Tullilaitoksen henkilörekisterit
21 §
Tullilaitoksen henkilörekistereitä ovat valvontatietorekisteri sekä tullilaitoksesta annetussa
laissa (228/91) säädettyjen tehtävien hoitamiseksi 22 §:ssä tarkoitetut rekisterit. Rekistereihin sovelletaan henkilörekisterilakia (471/87), jollei tässä laissa toisin säädetä.
22 §
Tullilaitoksen henkilörekisteri voidaan perustaa:
1) tullilaitoksen valtakunnalliseen käyttöön;
2) yhden tai useamman tullipiirin käyttöön;
3) tullilaitoksen henkilöstöön kuuluvan tai tullilaitoksen henkilöstöön kuuluvien
muodostaman työryhmän käyttöön.
Tullivalvonnan ja tullirikostutkinnan rekistereissä olevat tiedot on pidettävä salassa, jollei
toisin säädetä.
23 §
Tullihallituksen pitämä valvontatietorekisteri on tullilaitoksen käyttöön tarkoitettu pysyvä
henkilörekisteri. Rekisteriin saa kerätä ja tallentaa tullirikosten ehkäisemiseksi ja
selvittämiseksi tarpeellisia tietoja henkilöistä, joiden on syytä epäillä:
1) syyllistyvän tai syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vankeutta;
2) myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen rikokseen, josta saattaa seurata enemmän kuin
kuusi kuukautta vankeutta.
Muista tullilaitoksen valtakunnallisista ja pysyvistä tullivalvonnan ja tullirikostutkinnan
käyttöön tarkoitetuista henkilörekistereistä säädetään asetuksella.
24 §
Rekistereihin tallennettujen henkilötietojen tarpeellisuus on tarkistettava vähintään kerran
vuodessa.
Virheelliseksi todetun tiedon saa säilyttää, jos se on tarpeen rekisteröidyn, muun asianosaisen
tai tullilaitoksen henkilöstöön kuuluvan oikeuksien turvaamiseksi. Tällaista tietoa saa käyttää
ainoastaan mainittuun tarkoitukseen.
Tietojen salassapito ja luovuttaminen
25 §
Jokainen on velvollinen pitämään salassa ja olemaan käyttämättä hyväkseen, mitä hän
virassaan tai muuten on tavaran tulliselvitykseen, varastointiin tai kuljetukseen liittyvistä
asiakirjoista tai muulla tavoin saanut tietää toisen liiketoiminnasta.
Kuluttajien suojelemiseksi suoritetun tutkimuksen tulos ja muu tieto saadaan kuitenkin
julkaista, jos julkaiseminen on yleisen edun kannalta tärkeää.
Lisäksi tullihallitus saa antaa tai määrätä annettavaksi liiketoimintaa koskevia tietoja
viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jolla on tarve saada tieto salassa
pidettävästä asiasta. Tulliviranomainen saa antaa muitakin tietoja, jos ne ovat
yksittäistapauksessa tarpeen hengelle tai terveydelle vaarallisen tapahtuman, vapauteen
kohdistuvan rikoksen taikka huomattavan ympäristö- tai omaisuusvahingon välttämiseksi.
Tietoja ei saa luovuttaa edelleen eikä käyttää ilman tullihallituksen lupaa muuhun kuin siihen
tarkoitukseen, johon ne on luovutettu.
26 §
Tulliviranomainen saa luovuttaa, myös massaluovutuksena ja henkilörekisterilaissa
tarkoitettuna arkaluonteisena otantana, henkilötietoja, jotka ovat tarpeen:
1) poliisille ja rajavartioviranomaiselle rikosten ehkäisyä ja tutkintaa taikka ulkomaalaisasiain
käsittelyä sekä ulkomaalaisen maahantulon ja maastalähdön valvontaa varten;
2) ulkomaalaiskeskukselle Suomen kansalaisuutta, ulkomaalaisen maahantuloa, maassa
oleskelua ja työntekoa sekä pakolaisia ja turvapaikkaa koskevien asioiden käsittelyä varten;
3) ulkoasiainministeriölle ja Suomen edustustoille passin, viisumin taikka oleskelu- tai
työluvan myöntämistä varten;
4) veroviranomaisille verotuksen toimittamista, verojen ja maksujen perimistä, verotusta
koskevaa muutoksenhakua ja ulosottoa varten.
Valvontatietorekisterin tietoja saa kuitenkin luovuttaa vain poliisille ja
rajavartioviranomaiselle rikosten ehkäisyä ja tutkintaa varten.
27 §
Tulliviranomainen saa luovuttaa ulkomaille tullilaitoksen henkilörekistereihin tallennettuja ja
muita tietoja seuraavasti:
1) tulliyhteistyöneuvostolle (CCC) sellaisista tullirikoksista, joista saattaa seurata vankeutta;
2) tulliviranomaiselle rikosten ehkäisemistä, selvittämistä ja syyteharkintaan saattamista
varten;
3) Euroopan unionin tullivalvonnan tietojärjestelmiin tulli- ja maatalouslainsäädännön oikean
soveltamisen varmistamiseksi sekä tullirikosten ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja
syyteharkintaan saattamiseksi;
4) muulle kuin tulliviranomaiselle, jos tiedot ovat tarpeen sellaisen rikoksen ehkäisemiseksi
tai selvittämiseksi, josta Suomessa tehtynä voitaisiin tuomita vankeuteen.
Tietoja saa luovuttaa henkilörekisterilain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettuun valtioon myös massaluovutuksena tai arkaluonteisena otantana.
Tietojen saanti eräistä rekistereistä
28 §
Tulliviranomaisella on oikeus saada tullilaitokselle kuuluvien tehtävien suorittamiseksi
tarpeellisia tietoja, myös massaluovutuksena, sillä tavoin kuin asianomaisen rekisterinpitäjän
kanssa sovitaan:
1) tullirikosten ehkäisyä ja tutkintaa varten yhteisöiltä ja yhtymiltä matkustajaa ja
kulkuneuvon henkilökuntaa koskevista rekistereistä sekä verohallinnon ja ajoneuvohallinnon
rekistereistä myös verotusta ja perintää varten;
2) passintarkastusta varten ulkoasiainministeriön tietojärjestelmien viisumi-, oleskelu- ja
työlupapäätöksistä sekä ulkomaalaiskeskuksen tietojärjestelmistä ja rajavartiolaitokselta
ulkomaalaisten maahantulon ja maastalähdön valvontaa koskevista rekistereistä;
3) tullirikosten ehkäisemistä ja tutkintaa sekä passintarkastusta varten poliisin
valtakunnalliseen käyttöön tarkoitetuista rekistereistä;
4) rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun kätkemisrikoksen ehkäisyä ja tutkintaa varten Suomen Pankin yhteydessä toimivan rahoitustarkastuksen tietojärjestelmistä;
5) perintää, tullivalvontaa, tullirikosten ehkäisemistä ja tutkintaa sekä passintarkastusta varten
väestötietojärjestelmästä;
6) oikeushallinnon tietojärjestelmistä tietoja syyteharkinnassa olevista tai olleista rikosasioista,
annetuista rangaistusmääräyksistä, tuomioistuimessa vireillä olevista rikosasioista, tuomituista
sakkorangaistuksista, tuomioistuinten lainvoimaisista ratkaisuista, joilla syyte on hylätty, ja
vankeusrangaistusta suorittavista tai suorittaneista henkilöistä; tietojen saamisesta
rikosrekisteristä säädetään kuitenkin rikosrekisterilaissa (770/93).
Tulliviranomaisella on lisäksi oikeus saada tullirikosten ehkäisyä ja tutkintaa varten
teletoimintaa harjoittavalta yhteisöltä yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, jota ei mainita
julkisessa luettelossa.
Tullin maksaminen
29 §
Tulli on maksettava tullilaitoksen postisiirtotulotilille 10 päivän kuluessa tullilaskun
päiväyksestä, jollei määräaikaa ole pidennetty tai maksunlykkäystä tai muuta
maksujärjestelyä ole myönnetty. Muu kuin tullihallituksen rekisteröimä asiakas (käteisasiakas)
voi maksaa tullilaskun myös tullitoimipaikkaan.
30 §
Tullin maksamisen viivästysseuraamuksiin sekä tullin perimiseen ulosottotoimin ja perimisen
turvaamiseen sovelletaan, jollei yhteisön lainsäädännössä toisin säädetä, mitä veron
viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetussa laissa (145/76), verojen ja maksujen perimisestä
ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) perustevalitusta koskevia säännöksiä lukuun
ottamatta sekä verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetussa laissa (395/73)
säädetään. Velalliselta saadut varat käytetään tullin maksamiseksi siinä järjestyksessä kuin
verosta säädetään veronkantolaissa (611/78).
Tullinkorotus ja virhemaksu
31 §
Tullia voidaan korottaa:
1) jos tulli-ilmoitus tai muu tulliverotusta varten tarvittava tieto tai asiakirja on annettu
säädetyn määräajan jälkeen, vähintään 50 ja enintään 15 000 markalla, ja jos tulli-ilmoitus,
muu tieto tai asiakirja on annettu vasta kehotuksen jälkeen, enintään 20 000 markalla;
2) jos tulli-ilmoitus tai muu tieto tai asiakirja on annettu vaillinaisena tai virheellisenä tai jos
ilmoittamisvelvollisuus on kokonaan tai osaksi laiminlyöty, enintään 30 prosentilla;
3) jos tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on annettu vaillinainen tai väärä tulli-
ilmoitus, muu tieto tai asiakirja taikka jätetty muutoin ilmoittamisvelvollisuus täyttämättä, ja
menettely on ollut omiaan aiheuttamaan sen, että tullia olisi voinut jäädä määräämättä,
enintään 50 prosentilla;
4) jos maahan saapuva henkilö tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta on laiminlyönyt
ilmoittamisvelvollisuutensa tuomalla tai yrittämällä tuoda tullitta enemmän tavaraa, kuin
mihin hänellä on oikeus, eikä asiaa ole käsiteltävä tullirikoksena, 100 prosentilla.
Jos 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä, ottaen huomioon sillä saavutettavissa
olleen hyödyn määrä ja muut asiaan vaikuttavat olosuhteet, on pidettävä törkeänä, tullia on
korotettava vähintään 50 ja enintään 100 prosentilla.
Jos 1 ja 2 momentissa tarkoitettu puutteellisuus tai virheellisyys on koskenut vain osaa
tavaroista, korotus on määrättävä vain näiden tavaroiden osalta.
32 §
Jos 31 §:n 1 momentin 1―3 kohdassa tarkoitettu viivästys tai muu virheellisyys koskee tullimenettelyä, jossa ei määrätä tullia tai jossa tullin määrä on vähäinen, eikä tullinkorotusta
ole määrätty, tai jos on annettu vaillinainen tai virheellinen tieto tai asiakirja tullin
palauttamiseksi tai tullietuuden saamiseksi, voidaan määrätä virhemaksua vähintään 50 ja
enintään 15 000 markkaa.
Virhemaksua voidaan määrätä myös, jos viivästys tai muu virheellisyys koskee yhteisön
sisäkaupan tilastointia tai muuta koodeksissa tarkoitettua tulliselvitysmuotoa kuin
tullimenettelyyn asettamista.
33 §
Edellä 31 §:ssä tarkoitettu tullinkorotus tai 32 §:ssä tarkoitettu virhemaksu voidaan määrätä myös tullivelan tiedoksiannon jälkeen kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta,
jolloin tullivelka on syntynyt tai, jos tavara on tulliton, jolloin tulliviranomainen on
hyväksynyt tulli-ilmoituksessa annetut tiedot.
Jos viivästys tai muu virheellisyys koskee yhteisön sisäkaupan tilastointia, virhemaksu
voidaan määrätä kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin tilastoilmoitus on annettu
tai olisi pitänyt antaa.
Tavaran hävittäminen ja luovutus valtiolle
34 §
Muu kuin yhteisötavara voidaan hävittää tai luovuttaa valtiolle tavaranhaltijan pyynnöstä
edellyttäen, että se on ilmoitettu asianmukaisesti tulliviranomaiselle ja on ryhdytty koodeksin
määräysten mukaisesti toimenpiteisiin tavaran tulliselvitysmuodon osoittamiseksi. Tavara
voidaan hävittää tai luovuttaa valtiolle myös sen jälkeen, kun se on luovutettu vapaaseen
liikkeeseen, jos tuontitulleja palautetaan tai peruutetaan koodeksin 238 artiklan mukaisesti.
Tullihuutokauppa
35 §
Tullihuutokaupalla myydään tavara:
1) joka on tuomittu lainvoimaisella päätöksellä menetetyksi valtiolle;
2) joka on luovutettu valtiolle;
3) joka on tullivalvonnassa ja jota ei ole määräajassa tulliselvitetty;
4) jota ei ole voitu luovuttaa koodeksin 75 artiklassa mainituista syistä tai jota ei ole noudettu
kuuden kuukauden kuluessa sen luovutuksesta vapaaseen liikkeeseen.
Jos 1 momentissa tarkoitettua tavaraa ei voida myydä sen käyttöä tai myyntiä rajoittavan
lainsäädännön tai muun tavaran laatuun liittyvän syyn vuoksi tai jos sen myynti olisi
epätarkoituksenmukaista eikä tavaran käytöstä, luovuttamisesta tai hävittämisestä ole säädetty
erikseen, tavara voidaan valtiovarainministeriön päätöksellä tai ministeriön ohjeiden
mukaisesti luovuttaa valtion laitokselle tai erityisestä syystä muullekin taikka hävittää. Edellä
1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun tavaran omistusoikeuden katsotaan luovutettaessa
siirtyvän valtiolle tai muulle luovutuksen saajalle.
36 §
Tullihuutokaupassa kertyvillä varoilla suoritetaan tavaraan liittyvät kustannukset seuraavassa
järjestyksessä:
1) huutokauppakustannukset;
2) tulli;
3) muut kustannukset.
Ylijäämä on tilitettävä valtiolle, jollei tavaranhaltija vaadi sitä vuoden kuluessa huutokaupasta.
Tavaranhaltijalle on, mikäli mahdollista, ilmoitettava ylijäämästä.
Jos huutokaupalla myydystä tavarasta on jäänyt tullivelkaa, vajaus peritään tavaranhaltijalta.
Muutoksenhaku
37 §
Piiritullikamarin päätökseen tullin tai tullinpalautuksen määräämistä tai tullinperuutusta
koskevassa asiassa haetaan muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeuteen.
Tullilaboratorion päätökseen sekä muissa kuin edellä tarkoitetuissa asioissa piiritullikamarin
päätökseen haetaan muutosta valittamalla tullihallitukseen. Valtion puolesta valitusoikeus
piiritullikamarin päätökseen on piiritullikamarissa olevalla tulliasiamiehellä.
Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa tullitoimipaikkaan.
Valitusaika tullin tai tullinpalautuksen määräämistä tai tullinperuutusta koskevassa asiassa on
kolme vuotta tullivelan tiedoksiannosta tai tullinpalautuksen määräämistä tai tullinperuutusta
seuraavan kalenterivuoden alusta, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen
tiedoksisaannista. Muusta päätöksestä valitettaessa valitusaika on 30 päivää päätöksen
tiedoksisaannista. Tulliasiamiehen valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.
38 §
Piiritullikamarin on valituksen johdosta tutkittava, ovatko koodeksin 236 artiklassa tarkoitetut
edellytykset tullin palauttamiselle tai peruuttamiselle olemassa. Jos piiritullikamari esitetyn
pyynnön mukaisesti palauttaa tai peruuttaa tullia, valitus raukeaa.
Siltä osin kuin valituksessa esitetty pyyntö ei anna aihetta tullinpalautukseen tai
tullinperuutukseen, piiritullikamarin on annettava valituksesta lausunto ja toimitettava asian
käsittelyssä syntyneet asiakirjat viipymättä Uudenmaan lääninoikeudelle.
39 §
Jos tulli on lääninoikeuden päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, liikaa maksettu tulli on
muutoksenhausta huolimatta palautettava viivytyksettä.
Jos tullia on koodeksin 236 artiklassa tarkoitetun tullinpalautuspyynnön tai valituksen
johdosta palautettu, suoritetaan palautusmäärälle asetuksella säädetty korko. Korko lasketaan
tullinpalautuspyynnön tai valituksen vireilletulopäivästä taikka, jos tullilasku on maksettu
vasta mainittujen ajankohtien jälkeen, maksupäivästä takaisinmaksupäivään. Jos valituksessa
tarkoitetusta asiasta on tehty aikaisemmin tullinpalautuspyyntö, joka on hylätty, korko
lasketaan pyynnön vireilletulopäivästä. Korkoa ei makseta palautetulle tullille, joka on
asetuksella säädettävää määrää pienempi.
Valitukseen annettavassa päätöksessä voivat tullihallitus, lääninoikeus ja korkein hallinto-
oikeus määrätä valtion suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta asian laadun ja
oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan.
40 §
Lääninoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen,
jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Valitusluvan myöntämisen perusteet ovat:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön
yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa
tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi;
3) valitusluvan myöntämiseen on painava taloudellinen tai muu syy.
Valituslupa voidaan myöntää myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena
olevasta lääninoikeuden päätöksestä.
Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa lääninoikeuden päätöksen tiedoksisaannista.
Valituskirjelmä, johon on sisällytettävä valituslupahakemus, on toimitettava valitusajassa
korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Uudenmaan lääninoikeudelle. Valtion puolesta
valitusoikeus on tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä.
41 §
Tullihallituksen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen
30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valtion puolesta valitusoikeus on
tullihallituksessa olevalla tulliasiamiehellä, jonka valitusaika on 30 päivää päätöksen
tekemisestä.
Tullirikokset ja niiden selvittäminen
42 §
Joka ilman lupaa tahallisesti murtaa lukon, lyijykkeen, sinetin tai muun esteen, jonka Suomen
tai ulkomaan tulliviranomainen on pannut tai hyväksynyt tullitavaran sulkemiseksi tai paikan
eristämiseksi, taikka muutoin hankkii pääsyn mainituin tavoin suljettuun tilaan, on tuomittava
tullisinetin murtamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Rangaistus tullin lainvastaisesta välttämisestä tai sen yrittämisestä on säädetty rikoslain 29
luvun 1―3 §:ssä.
Joka tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta laiminlyö tullilainsäädännön mukaisen
ilmoittamis- tai muun velvollisuuden taikka muuten rikkoo sanottuja säännöksiä, on
tuomittava, jollei teosta muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta, tullirikkomuksesta
sakkoon.
43 §
Tullirikosasiaa tutkittaessa noudatetaan esitutkinnasta ja pakkokeinoista erikseen annettujen
säännösten lisäksi tämän lain säännöksiä.
Tullimiehellä on tulliviranomaisen suorittamassa esitutkinnassa sama oikeus ryhtyä
tutkintatoimenpiteisiin ja käyttää pakkokeinoja kuin poliisimiehellä poliisiviranomaisen
toimittamassa esitutkinnassa. Pidättämiseen oikeutetuista tullimiehistä säädetään
pakkokeinolain 1 luvun 6 §:n 3 kohdassa.
Tutkinnanjohtajana tulliviranomaisen toimittamassa esitutkinnassa on pidättämiseen
oikeutettu tullimies. Erityisestä syystä tutkinnanjohtajana saa olla muu vähintään
tullipäällysmiehen asemassa oleva tullimies. Tällaisella tutkinnanjohtajalla on sama oikeus
kuin pidättämiseen oikeutetulla virkamiehellä päättää takavarikosta ja etsinnästä.
Jokainen, jolta otaksutaan saatavan selvitystä tullirikoksesta, on velvollinen kutsusta
saapumaan esitutkintaan kuultavaksi lähimpään tullitoimipaikkaan. Muutoin saapuvillaolosta
säädetään esitutkintalaissa (449/87).
44 §
Jos pidätetyllä tai vangitulla ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän
poistumalla maasta karttaa oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa, hänen
vapaaksi päästämisensä ehdoksi voidaan panna, että hän asettaa vakuuden, jonka harkitaan
takaavan hänen saapumisensa oikeudenkäyntiin ja ehkä tuomittavien seuraamusten
suorittamisen. Jos vapaaksi päästetty ei saavu vastaamaan tuomioistuimeen tai suorittamaan
vankeusrangaistustaan sinä aikana, jona rangaistus saadaan tuomita tai tuomittu
vankeusrangaistus panna täytäntöön, tuomioistuin saa tuomita vakuuden kokonaan tai osaksi
valtiolle menetetyksi. Tuomittu sakko tai sakkorangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain
(318/63) nojalla perittävä valtion saaminen saadaan periä vakuudesta.
45 §
Tullimies voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin syyllisen saattamiseksi syytteeseen, jos
rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja rikosta on
kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä. Tullimies voi kuitenkin antaa tällaiseen
rikokseen syyllistyneelle huomautuksen.
46 §
Jos tullirikosta koskeva asia voidaan käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä,
tutkinnanjohtaja tai tehtävään määrätty muu tullimies voi syyttäjäviranomaisten antamien
ohjeiden mukaisesti jo esitutkinnan yhteydessä antaa rangaistusvaatimuksen siten kuin
rangaistusmääräysmenettelystä annetussa laissa (692/93) säädetään.
47 §
Tullirikosasiassa esitutkinnan johtaja tai tehtävään määrätty muu tullimies on oikeutettu
suorittamaan haastamisen ja muun tiedoksiannon niin kuin haastemies.
Tullirikosasiassa haaste voidaan antaa tiedoksi myös vastaajan haasteen vastaanottamista
varten valtuuttamalle asiamiehelle.
Tullimies voi haastamiseen oikeutetun viranomaisen pyynnöstä suorittaa haastamisen myös
muussa kuin tullirikosasiassa.
Tulliviranomaisen suorittamassa haastamisessa ja muun tiedoksiannon toimittamisessa
noudatetaan soveltuvin osin, mitä haastemieslaissa (505/86) ja haastemiesasetuksessa (506/86)
säädetään.
Rajatulliyhteistyösopimuksessa tarkoitettu virkamies, joka suorittaa tullitoimenpiteitä Suomen
valtion lukuun, voi tullirikosasiassa antaa tiedoksi haasteen ja 46 §:ssä tarkoitetun rangaistusvaatimuksen sopimuksen tarkoittamalla valvontavyöhykkeellä.
Takavarikoitu tavara
48 §
Jos takavarikoidun tavaran omistaja tai haltija on tuntematon tai hänellä ei ole tunnettua
olinpaikkaa Suomessa, hänet haastetaan julkisella haasteella saapumaan tuomioistuimeen
määräpäivänä, jota ei saa asettaa aikaisemmaksi kuin seitsemänneksi päiväksi haasteen
julkaisemisesta. Haaste on pantava tuomioistuimen kansliaan yleisesti nähtäville.
Jollei takavarikoidun tavaran laillisesti haastettu omistaja tai haltija saavu vastaamaan asiassa
eikä näytä laillista estettä, vaatimus tavaran menettämisestä ratkaistaan hänen poissaolostaan
huolimatta.
49 §
Takavarikoitu tavara saadaan, jollei muussa laissa toisin säädetä, ennen kuin se on tuomittu
menetetyksi:
1) luovuttaa omistajalle piiritullikamarin harkitsemaa vakuutta vastaan;
2) myydä huutokaupalla, jos omistaja siihen suostuu tai jos tavaran säilyttäminen on hankalaa;
3) käyttää tullihallituksen määräämään tarkoitukseen, jos tavaran tuonti tai vienti on kielletty
ja sen säilyttäminen on hankalaa.
Jos tuomioistuin tuomitsee takavarikoidun tavaran menetetyksi, omistusoikeuden katsotaan
siirtyneen valtiolle silloin, kun takavarikko tehtiin. Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa
tapauksissa menetetyksi tuomitun tavaran sijasta katsotaan sen arvo menetetyksi.
50 §
Piiritullikamari panee täytäntöön tullirikosasiassa menetetyksi tuomittua omaisuutta koskevan
päätöksen.
Takavarikoitu tavara, joka on määrätty palautettavaksi omistajalle tai sille, jolla on muutoin
oikeus tavaraan, on tulliselvitettävä asianmukaisesti.
Erinäiset säännökset
51 §
Tulli on määrättävä arvion perusteella, jos tulli-ilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei
täydennettynäkään voida panna tullin perusteeksi. Tavaranhaltijalle on kuitenkin annettava
ensin, mikäli mahdollista, tilaisuus selvityksen antamiseen. Tullin määräämistä koskevassa
päätöksessä on mainittava arvion peruste.
52 §
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei
vastaa asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta, asiassa on meneteltävä niin kuin siinä olisi
käytetty oikeaa muotoa.
Sen lisäksi, mitä koodeksissa säädetään, velallisena pidetään myös henkilöä, joka on antanut
tulli-ilmoitusta varten tietoja, jotka hän on tiennyt tai jotka hänen olisi kohtuudella pitänyt
tietää virheellisiksi, ja jos tullia tämän vuoksi on jäänyt määräämättä.
53 §
Tulli kirjataan tileihin ja palautetaan täysin markoin jättämällä yli menevät pennit lukuun
ottamatta. Pienimmästä tileihin kirjattavasta tullin määrästä säädetään asetuksella.
54 §
Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tullilainsäädännön täytäntöönpanosta.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
55 §
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Tällä lailla kumotaan 14 päivänä heinäkuuta 1978 annettu tullilaki (573/78), 14 päivänä
heinäkuuta 1978 annettu tulliverolaki (575/78), 19 päivänä joulukuuta 1980 annettu
tullausarvolaki (906/80), 10 päivänä heinäkuuta 1987 annettu tullitariffilaki (660/87) ja 31
päivänä joulukuuta 1971 annettu laki kehitysmaista peräisin olevien tavaroiden tulli- ja
tuontimaksuetuuksista (973/71) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen, 28 päivänä
toukokuuta 1993 vapaakauppasopimuksissa ja muissa tullietuusjärjestelyissä sovellettavien
alkuperäsääntöjen muuttamismenettelystä ja sääntöihin liittyvistä määräyksistä annettu laki
(460/93) sekä vaatteiden tullittomasta maahantuonnista eräissä tapauksissa 24 päivänä
tammikuuta 1992 annettu laki (47/92).
Tavaraan, joka on luovutettu tullivalvonnasta tai joka olisi pitänyt ilmoittaa tullattavaksi
ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan edellä 2 momentissa tarkoitettua kumottavaa
lainsäädäntöä.
Sen lisäksi mitä 3 momentissa säädetään noudatetaan Norjan kuningaskunnan, Itävallan
tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin 24
päivänä kesäkuuta 1994 allekirjoitetun sopimuksen liitteessä VI olevia siirtymäajan
määräyksiä (SopS 103/94).
Kumottavan tullilain nojalla myönnetyt verottomien tavaroiden myymälän pitämistä koskevat
luvat ovat voimassa tullivarastolupina, ja niihin sovelletaan, mitä 4 momentissa säädetään.
Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1994
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen