Annettu Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1987
Pakkokeinolaki
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Kiinniottaminen, pidättäminen ja vangitseminen
Kiinniottaminen
1 §
Jokamiehen kiinniottooikeus
Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän, jos rikoksesta
saattaa seurata vankeutta tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä
petos tai omavaltainen käyttöönottaminen.
Jokainen saa ottaa kiinni myös sen, joka viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan on
pidätettävä tai vangittava.
Kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisimiehelle.
2 §
Poliisimiehen kiinniottooikeus
Poliisimies saa ottaa kiinni rikoksesta epäillyn, joka on määrätty pidätettäväksi tai
vangittavaksi.
Jos pidättämiseen on edellytykset, poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillyn kiinni ilman
pidättämismääräystäkin, jos pidättämisen toimeenpano voi muuten vaarantua. Poliisimiehen
on ilmoitettava kiinniottamisesta viipymättä pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle. Tämän
on 24 tunnin kuluessa kiinniottamisesta päätettävä, onko kiinni otettu päästettävä vapaaksi vai
pidätettävä. Kiinni otetulle on heti ilmoitettava kiinniottamisen syy.
Pidättäminen
3 §
Pidättämisen edellytykset
Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää:
1) jos rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta;
2) jos rikoksesta on säädetty lievempi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta, mutta siitä
säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin vuosi vankeutta ja epäillyn olojen taikka
muiden seikkojen perusteella on todennäköistä, että hän:
a) lähtee pakoon taikka muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen
täytäntöönpanoa;
b) vaikeuttaa asian selvittämistä hävittämällä, turmelemalla, muuttamalla tai kätkemällä
todistusaineistoa taikka vaikuttamalla todistajaan, asianomistajaan, asiantuntijaan tai
rikoskumppaniinsa; taikka
c) jatkaa rikollista toimintaa;
3) jos hän on tuntematon ja kieltäytyy ilmoittamasta nimeään tai osoitettaan taikka antaa siitä
ilmeisesti virheellisen tiedon; taikka
4) jos hänellä ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän poistumalla
maasta karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa.
Ketään ei saa pidättää, jos se asian laadun taikka rikoksesta epäillyn iän tai muiden
henkilökohtaisten olojen vuoksi olisi kohtuutonta.
4 §
Pidätetyn vapaaksi päästäminen
Pidätetty on päästettävä vapaaksi heti, kun edellytyksiä pidättämiseen ei enää ole ja, jollei
häntä vaadita vangittavaksi, viimeistään vangitsemisvaatimuksen tekemistä varten 13 §:ssä
säädetyn ajan kuluttua.
Pidätetyn päästämisestä vapaaksi päättää 6 §:ssä tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu
virkamies. Vangitsemisvaatimusta käsiteltäessä siitä päättää kuitenkin tuomioistuin.
5 §
Uudelleen pidättäminen
Rikoksesta pidätettyä tai vangittua, joka on päästetty vapaaksi, ei saa uudelleen pidättää
samasta rikoksesta sellaisen seikan nojalla, joka on ollut viranomaisen tiedossa sen päättäessä
pidättämisestä tai vangitsemisesta.
6 §
Pidättämiseen oikeutettu virkamies
Pidättämisestä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Pidättämiseen oikeutettuja
virkamiehiä ovat:
1) poliisiylijohtaja, poliisiylitarkastaja, sisäasiainministeriön poliisiosaston poliisitoimiston
ylitarkastaja, poliisitarkastaja, apulaispoliisitarkastaja, lääninkomisario, Ahvenanmaan
maakunnan poliisipäällikkö, nimismies, apulaisnimismies, poliisimestari,
apulaispoliisimestari, passiosaston johtaja, passiosaston valvontatoimiston johtajana toimiva
apulaissihteeri, passitoimiston johtajan apulainen, keskusrikospoliisin päällikkö ja
apulaispäällikkö, keskusrikospoliisin tutkintatoimiston toimistopäällikkö ja tiedotustoimiston
toimistopäällikkö, suojelupoliisin päällikkö ja apulaispäällikkö, liikkuvan poliisin päällikkö ja
apulaispäällikkö, rikosylitarkastaja, rikostarkastaja, rikosylikomisario, ylikomisario,
rikoskomisario ja komisario;
2) virallinen syyttäjä;
3) tullihallituksen valvontaosaston osastopäällikkö, apulaisosastopäällikkö, toimistopäällikkö
ja esitutkintatehtävissä toimiva ylitarkastaja ja tullisihteeri sekä tullipiirin tullijohtaja,
valvontatoimiston päällikkö ja esitutkintatehtävissä toimiva tulliylitarkastaja; sekä
4) rajavartiolaitoksen päällikkö, rajavartiolaitoksen esikunnan hallinnollisen osaston
osastopäällikkö ja toimistopäällikkö sekä rajavartioston ja merivartioston komentaja.
7 §
Ilmoitukset ja kirjaaminen
Pidätetylle on ilmoitettava pidättämisen syy heti, kun hänet on julistettu pidätetyksi tai otettu
pidättämismääräyksen perusteella kiinni. Pidättäminen on kirjattava asetuksella tarkemmin
säädettävällä tavalla.
Pidättämisestä on ilmoitettava pidätetyn osoituksen mukaan hänen omaiselleen ja muulle
läheiselleen niin pian kuin siitä ei voi aiheutua erityistä haittaa rikoksen selvittämiselle.
Ilmoitusta ei kuitenkaan saa ilman erityistä syytä tehdä vastoin pidätetyn tahtoa.
Vangitseminen
8 §
Vangitsemisen edellytykset
Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan 3 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin
vangita, jos se on tarpeen esitutkinnan tai oikeudenkäynnin taikka rangaistuksen
täytäntöönpanon turvaamiseksi tai epäillyn rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi.
Ketään ei saa vangita, jos se asian laadun taikka rikoksesta epäillyn iän tai muiden
henkilökohtaisten olojen vuoksi olisi kohtuutonta.
9 §
Vangitsemisesta päättävä viranomainen
Vangitsemisesta päättää se tuomioistuin, joka on syyteasiassa toimivaltainen. Ennen syytteen
käsittelyn alkua pidätetyn vangitsemisesta saa päättää myös kiinniottamispaikkakunnan tai
pidätetyn säilyttämispaikkakunnan yleinen alioikeus, ei kuitenkaan valtiopetosta ja
maanpetosta koskevissa asioissa.
Vangitsemista koskeva asia voidaan käsitellä kihlakunnanoikeudessa ilman lautakuntaa ja
raastuvanoikeudessa yhden lainoppineen jäsenen ollessa saapuvilla. Istunto voidaan pitää
myös muuna aikana ja muussa paikassa kuin yleisen alioikeuden istunnosta on säädetty.
10 §
Vangitsemisvaatimuksen tekijä
Vangitsemisvaatimuksen voi tehdä pidättämiseen oikeutettu virkamies ja syytteen käsittelyn
alettua myös asianomistaja. Tuomioistuin ei saa omasta aloitteestaan määrätä syytettyä
vangittavaksi.
11 §
Ilmoitus vangitsemisvaatimuksesta pidätetylle
Vangitsemisvaatimuksen tekijän on ilmoitettava vaatimuksesta viipymättä pidätetylle.
12 §
Vangitsemisvaatimuksen muoto
Vangitsemisvaatimus on tehtävä kirjallisesti. Vaatimus pidätetyn vangitsemisesta saadaan
tehdä myös suullisesti tai puhelimitse. Näin tehty vaatimus on viipymättä vahvistettava
kirjallisesti.
Syytteen käsittelyn yhteydessä vangitsemisvaatimus saadaan tehdä suullisesti.
13 §
Pidätettyä koskevan vangitsemisvaatimuksen tekoaika
Vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on tehtävä tuomioistuimelle niin pian kuin se on
mahdollista ja viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä ennen virkaajan
päättymistä. Jos vangitsemisasian käsittelemiseksi tarvitaan vielä lisäselvitystä ja epäillyn
säilössä pitäminen sen hankkimisen aikana on erittäin tärkeää, vaatimus saadaan tehdä
viimeistään seitsemäntenä päivänä kiinniottamispäivästä. Jos joku on pidätetty hänen
saavuttuaan esitutkintaan, edellä tarkoitettu aika lasketaan saapumispäivästä.
Milloin pidätetty kuljetetaan esitutkintaa varten kiinniottamispaikkakunnalta toiselle
paikkakunnalle ja kuljetus kestää kauemmin kuin 12 tuntia, vangitsemisvaatimus saadaan
tehdä yhtä päivää ja, jos kuljetus kestää kauemmin kuin 24 tuntia, kahta päivää myöhemmin
kuin 1 momentissa on säädetty.
14 §
Vangitsemisvaatimuksen ottaminen käsiteltäväksi
Vangitsemisvaatimus on otettava tuomioistuimessa käsiteltäväksi viipymättä. Pidätettyä
koskeva vaatimus on otettava käsiteltäväksi viimeistään toisena päivänä siitä päivästä, jona
vaatimus on tehty.
Jos syytetty pidätetään syytteen ollessa tuomioistuimessa vireillä, hänen vangitsemistaan
koskeva asia käsitellään pidätetyn vangitsemisesta säädetyssä järjestyksessä.
15 §
Läsnäolo vangitsemisvaatimusta käsiteltäessä
Vangitsemisvaatimuksen tehneen tai hänen määräämänsä virkamiehen on oltava läsnä
vaatimusta käsiteltäessä. Vangitsemisvaatimuksen tehneen asianomistajan poissaolo ei estä
asian ratkaisemista.
Vangittavaksi vaadittu, joka on pidätetty, on tuotava tuomioistuimeen ja häntä on kuultava
siellä vaatimuksesta. Pidätetylle on varattava tilaisuus käyttää avustajaa vaatimusta
käsiteltäessä.
Vangittavaksi vaaditulle, jota ei ole pidätetty, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi
vaatimuksesta paitsi, jos hän ei ole Suomessa, on tietymättömissä taikka välttelee esitutkintaa
tai oikeudenkäyntiä. Vangitsemisvaatimuksen tai syytteen käsittelystä ilman laillista estettä
pois jäänyt vastaaja saadaan määrätä vangittavaksi poissaolostaan huolimatta.
16 §
Vangitsemisasiassa esitettävä selvitys
Vangitsemisasian käsittelyssä tuomioistuimelle on esitettävä selvitys siitä, että
vangitsemiseen on edellytykset. Tutkittavana olevasta rikoksesta ei saa esittää tämän sekä
vangittavaksi vaaditun vangitsemisvaatimuksen johdosta esittämän lisäksi muuta selvitystä,
ellei tuomioistuin katso olevan siihen erityistä syytä.
17 §
Lykkäys pidätetyn vangitsemista koskevassa asiassa
Pidätetyn vangitsemista koskevan asian käsittely saadaan lykätä vain erityisestä syystä.
Kolmea päivää pidemmäksi se saadaan lykätä ainoastaan pidätetyn pyynnöstä.
Pidättäminen jatkuu vangitsemisasian seuraavaan käsittelyyn, jollei tuomioistuin toisin
määrää.
18 §
Päätös vangitsemisasiassa
Vangitsemispäätöksessä on lyhyesti mainittava tiedot rikoksesta, josta vangittua epäillään,
sekä vangitsemisen peruste. Päätös on julistettava heti käsittelyn päätyttyä.
Jos vaatimus pidätetyn vangitsemisesta hylätään, pidätetty on määrättävä päästettäväksi heti
vapaaksi.
19 §
Ilmoitus vangitsemismääräyksen täytäntöönpanosta
Kun tuomioistuin on määrännyt vangittavaksi epäillyn, joka ei ole ollut läsnä asiaa
käsiteltäessä, määräyksen täytäntöönpanosta on viipymättä ilmoitettava tälle tuomioistuimelle.
20 §
Vangitseminen muussa kuin syytteen käsittelevässä tuomioistuimessa
Jos vangitsemisvaatimus ja syyte käsitellään eri tuomioistuimissa, on vangitsemisvaatimuksen
tekijän ilmoitettava vangitsemisasian käsittelevälle tuomioistuimelle, missä tuomioistuimessa
syyte tullaan käsittelemään. Vangitsemisvaatimuksen käsitelleen tuomioistuimen on heti
ilmoitettava vangitsemispäätöksestään syytteen käsittelevälle tuomioistuimelle.
21 §
Syytteen käsittelypäivän määrääminen
Kun tuomioistuin, joka tulee käsittelemään syytteen, päättää läsnä olevan epäillyn
vangitsemisesta, sen on, jollei syytettä ole jo otettu käsiteltäväksi, määrättävä sen
käsittelypäivä. Kun 19 tai 20 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on saapunut tuomioistuimeen, sen on
määrättävä syytteen käsittelypäivä viimeistään ilmoituksen saapumista seuraavana päivänä.
Käsittelypäivää ei saa määrätä myöhemmäksi kuin on välttämätöntä esitutkinnan
päättämiseksi ja syytteen valmistelemiseksi. Käsittelypäivää ei kuitenkaan saa määrätä neljää
viikkoa myöhemmäksi. Käsittelypäivä on ilmoitettava vangitulle ja hänen avustajalleen.
Vangittua vastaajaa koskevan syytteen käsittelyn lykkäämisestä säädetään
oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 4 §:n 1 momentissa.
22 §
Vangitsemisasian uudelleen käsittely
Jos joku on vangitsemisasian käsittelyn jälkeen mutta ennen syytteen käsittelyä ollut
yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa vangittuna, on hänellä oikeus saada pyynnöstään
vangitsemisasiansa uudelleen tutkittavaksi.
Asia on otettava käsiteltäväksi viikon kuluessa pyynnön saapumisesta tuomioistuimeen.
23 §
Vangittuna pitäminen syytteen käsittelyn lykkäytyessä
Kun tuomioistuin lykkää vangittua vastaajaa koskevan syytteen käsittelyn, sen on samalla
tutkittava, onko syytä pitää vastaaja edelleen vangittuna.
24 §
Vangitun päästäminen vapaaksi
Tuomioistuimen on pidättämiseen oikeutetun virkamiehen esityksestä tai omasta aloitteestaan
määrättävä vangittu päästettäväksi vapaaksi heti, kun edellytyksiä vangittuna pitämiseen ei
enää ole. Vangittu on määrättävä päästettäväksi vapaaksi myös, jos syytettä ei ole esitetty sen
käsittelyä varten määrättynä päivänä. Vangittua ja hänen avustajaansa ei tarvitse kutsua asian
käsittelyyn.
25 §
Vangitseminen muutoksenhakutuomioistuimessa
Jos muutoksenhakuteitse ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi saatetussa asiassa vaaditaan
vastaajan vangitsemista, tälle on varattava tilaisuus vastata vaatimukseen, jollei vaatimusta
heti jätetä tutkimatta tai hylätä. Tilaisuutta vastauksen antamiseen ei tarvitse varata, jos
vastaaja ei ole Suomessa tai on tietymättömissä. Ilmoitus oikeudesta vastauksen antamiseen
saadaan lähettää muulle kuin pidätetylle postitse hänen viimeksi ilmoittamallaan osoitteella.
Ratkaisu pidätettyä koskevan vangitsemisvaatimuksen johdosta on annettava kahden viikon
kuluessa vaatimuksen saapumisesta tuomioistuimelle.
26 §
Tuomitun vangitseminen
Kun vangittu vastaaja tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomioistuimen on
8§:ssä säädetyin perustein päätettävä, onko hänet pidettävä edelleen vangittuna, kunnes
rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai asiasta toisin määrätään. Vastaavin edellytyksin
tuomioistuin voi syyttäjän tai asianomistajan vaatimuksesta määrätä vapaana olevan vastaajan
vangittavaksi.
Täydentäviä säännöksiä
27 §
Muutoksenhaku
Vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.
Vangittu saa kannella päätöksestä. Kantelulle ei ole määräaikaa. Kantelu on käsiteltävä
kiireellisenä.
28 §
Vangitun ja pidätetyn käsittely
Vangitun ja pidätetyn käsittelemisestä vankilassa tai muussa laitoksessa säädetään erikseen.
29 §
Viittaussäännös
Kiinniottamisesta, pidättämisestä ja vangitsemisesta on tämän luvun säännösten lisäksi
voimassa, mitä niistä on erikseen säädetty.
2 luku
Matkustuskielto
1 §
Matkustuskiellon edellytykset
Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan määrätä pidättämisen tai vangitsemisen sijasta
matkustuskieltoon, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin vuosi
vankeutta ja epäillyn olojen taikka muiden seikkojen perusteella on todennäköistä, että hän:
1) lähtee pakoon taikka muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen
täytäntöönpanoa; tai
2) jatkaa rikollista toimintaa.
2 §
Matkustuskiellon sisältö
Matkustuskieltoon määrätty ei saa poistua päätöksessä mainitulta paikkakunnalta tai alueelta.
Päätöksessä voidaan kuitenkin antaa lupa poistua tältä paikkakunnalta tai alueelta
työssäkäyntiä varten tai muusta siihen rinnastettavasta syystä. Matkustuskiellosta päättävä
viranomainen saa antaa tärkeästä syystä tilapäisen poistumisluvan.
Matkustuskieltoon määrätty voidaan myös velvoittaa:
1)olemaan tiettyinä aikoina tavattavissa asunnossaan tai työpaikallaan;
2)ilmoittautumaan tiettyinä aikoina poliisille; tai
3)oleskelemaan laitoksessa tai sairaalassa, jossa hän ennestään on tai johon hänet otetaan.
Matkustuskieltoon määrätylle ei saa myöntää passia. Jos hänelle on myönnetty passi, hänen
on luovutettava se kiellon voimassaoloajaksi poliisin haltuun.
3 §
Matkustuskiellosta päättävä viranomainen
Ennen syytteen käsittelyn alkua matkustuskieltoa koskevasta asiasta päättää pidättämiseen
oikeutettu virkamies. Vangitsemisvaatimusta käsiteltäessä sekä 6 §:n 2 momentissa
mainitussa tapauksessa siitä päättää tuomioistuin. Jos tuomioistuin on vangitsemisvaatimusta
käsitellessään määrännyt epäillyn vangitsemisen sijasta matkustuskieltoon, se päättää tätä
matkustuskieltoa koskevasta asiasta myös ennen syytteen käsittelyn alkua.
Syytteen käsittelyn alettua matkustuskieltoa koskevasta asiasta päättää tuomioistuin.
Tuomioistuin saa syytteen käsittelyn alettua määrätä syytetyn matkustuskieltoon vain
syyttäjän tai asianomistajan vaatimuksesta. Milloin on vaadittu syytetyn vangitsemista,
tuomioistuin saa omasta aloitteestaankin määrätä hänet vangitsemisen sijasta
matkustuskieltoon.
4 §
Päätös matkustuskiellosta
Päätöksestä, jolla matkustuskielto on määrätty, on käytävä ilmi:
1)rikos, jonka vuoksi kielto on määrätty;
2)kiellon peruste;
3)kiellon sisältö;
4)seuraamukset kiellon rikkomisesta; sekä
5)kiellon voimassaoloaika.
Päätöksestä on annettava kieltoon määrätylle jäljennös. Jos matkustuskieltoon määrätty ei ole
ollut läsnä päätöstä annettaessa, jäljennös voidaan toimittaa hänelle postitse hänen
ilmoittamallaan osoitteella.
5 §
Matkustuskieltoa koskevan päätöksen muuttaminen
Matkustuskieltoa tai 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräystä saadaan muuttuneiden
olosuhteiden vuoksi tai tärkeästä syystä muuttaa.
6 §
Matkustuskiellon kumoaminen
Matkustuskielto on kumottava heti, kun edellytyksiä sen voimassa pitämiseen ei enää ole.
Milloin matkustuskiellon on määrännyt pidättämiseen oikeutettu virkamies, tuomioistuin saa
jo ennen syytteen käsittelyn alkua matkustuskieltoon määrätyn vaatimuksesta kumota kiellon
tai 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen kokonaan tai osittain.
Ennen syytteen käsittelyn alkua määrätty matkustuskielto on kumottava, jollei syytettä nosteta
60 päivän kuluessa kiellon määräämisestä. Tuomioistuin saa pidättämiseen oikeutetun
virkamiehen edellä tarkoitettuna määräaikana tekemästä pyynnöstä pidentää tätä aikaa.
7 §
Matkustuskiellon voimassaolo
Ennen syytteen käsittelyn alkua määrätty matkustuskielto on voimassa siihen
oikeudenkäyntitilaisuuteen asti, jossa syytettä ensi kerran käsitellään, jollei sitä ole määrätty
päättymään aikaisemmin tai sitä aikaisemmin erikseen kumota.
Kun tuomioistuin lykkää matkustuskieltoon määrättyä vastaajaa koskevan syytteen käsittelyn,
sen on määrättävä, onko matkustuskielto pidettävä voimassa. Lykkäyspäätöksen yhteydessä
määrätty tai voimassa pysytetty taikka lykkäysaikana määrätty matkustuskielto on voimassa
syytteen seuraavaan käsittelytilaisuuteen asti, jollei sitä aikaisemmin erikseen kumota.
Ratkaistessaan syyteasian tuomioistuin saa määrätä vastaajan matkustuskieltoon tai hänelle
määrätyn matkustuskiellon pidettäväksi edelleen voimassa vain, jos hänet tuomitaan
ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Vapaana oleva vastaaja saadaan määrätä
matkustuskieltoon vain syyttäjän tai asianomistajan vaatimuksesta. Tuomioistuin saa omasta
aloitteestaan määrätä vangitun tai vangittavaksi vaaditun vangitsemisen sijasta
matkustuskieltoon. Matkustuskielto on tällöin voimassa, kunnes rangaistuksen
täytäntöönpano alkaa tai ylempi tuomioistuin toisin määrää.
8 §
Seuraamukset matkustuskiellon rikkomisesta
Jos matkustuskieltoon määrätty rikkoo kieltoa tai 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja määräyksiä
taikka pakenee, ryhtyy valmistelemaan pakoa tai jatkaa rikollista toimintaa, hänet saadaan
pidättää ja vangita. Jos hänelle tuomittu ehdoton vankeusrangaistus on jo tullut
täytäntöönpanokelpoiseksi, se saadaan panna heti täytäntöön.
9 §
Täydentäviä säännöksiä
Matkustuskieltoa koskevan asian käsittelystä tuomioistuimessa on soveltuvin kohdin
voimassa, mitä vangitsemisasian käsittelystä on 1 luvun 9, 12, 14, 15 ja 25 §:ssä säädetty.
Asianosaisen poissaolo ei estä asian ratkaisemista.
Edellä 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun tilapäisen poistumisluvan saa antaa tuomioistuimen
puolesta sen puheenjohtaja ja kihlakunnanoikeuden puolesta myös kihlakunnantuomari tai
käräjätuomari. Ennen luvan antamista on kuultava syyttäjää ja esitutkinnan ollessa kesken
myös tutkinnanjohtajaa.
Matkustuskieltoon määrättyä koskeva asia on käsiteltävä tuomioistuimessa kiireellisesti.
10 §
Muutoksenhaku
Tuomioistuimen päätökseen matkustuskieltoa koskevassa asiassa ei saa erikseen hakea
muutosta valittamalla.
Matkustuskieltoon määrätty saa kannella päätöksestä. Kantelulle ei ole määräaikaa. Kantelu
on käsiteltävä kiireellisenä.
3 luku
Hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko
1 §
Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon edellytykset
Jos on syytä epäillä, että rikoksesta todennäköisin syin epäilty tai se, joka voidaan rikoksen
johdosta tuomita korvaamaan vahinko tai menettämään valtiolle rahamäärä, pyrkii välttämään
sakon, korvauksen tai menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamista kätkemällä tai
hävittämällä omaisuuttaan, pakenemalla tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla, saadaan
hänen omaisuuttaan panna hukkaamiskieltoon, kuitenkin enintään määrä, joka otaksuttavasti
vastaa tuomittavaa sakkoa, korvausta ja menettämisseuraamusta.
Jos hukkaamiskieltoa ei voida pitää riittävänä 1 momentissa tarkoitetun saamisen
turvaamiseksi, voidaan vastaava määrä irtainta omaisuutta panna maksamisen vakuudeksi
takavarikkoon (vakuustakavarikko).
2 §
Hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta päättäminen
Hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta päättää tuomioistuin.
Ennen syytteen käsittelyn alkua vaatimuksen omaisuuden panemisesta hukkaamiskieltoon tai
vakuustakavarikkoon voi tehdä tutkinnanjohtaja tai syyttäjä. Syytteen käsittelyn alettua
tällaisen vaatimuksen voi tehdä sakon, valtiolle tulevan korvauksen tai menetettäväksi
tuomittavan rahamäärän maksamisen turvaamiseksi syyttäjä ja asianomistajalle tulevan
korvauksen maksamisen turvaamiseksi asianomistaja.
Hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä 1 luvun 9, 12,
14, 15 ja 25 §:ssä on vangitsemisvaatimuksen tekemisestä ja käsittelystä säädetty.
3 §
Väliaikaistoimenpiteet
Jos asia ei siedä viivytystä, tutkinnanjohtaja tai syyttäjä saa panna väliaikaisesti
hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon rikoksesta epäillyn omaisuutta tai sen omaisuutta,
joka voidaan tuomita menettämään rahamäärä valtiolle, kunnes tuomioistuin on päättänyt
asiasta. Tämä toimenpide peräytyy, jos vaatimusta hukkaamiskiellosta tai
vakuustakavarikosta ei ole tehty tuomioistuimelle viikon kuluessa väliaikaisen määräyksen
antamisesta. Jos väliaikainen hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko olisi 4 §:n 1 momentissa
tarkoitetusta syystä kumottava ennen kuin tuomioistuin on alkanut käsitellä asiaa,
tutkinnanjohtajan tai syyttäjän on kumottava väliaikaistoimenpide.
Tutkinnanjohtajan tai syyttäjän on heti ilmoitettava kiinteän omaisuuden väliaikaisesta
hukkaamiskiellosta ja sen kumoamisesta omaisuuden sijaintipaikkakunnan tuomioistuimelle
merkinnän tekemiseksi kiinnitysrekisteriin. Ulosottolain 4 luvun 28 §:n 2 tai 3 momentissa
tarkoitetun omaisuuden väliaikaisesta hukkaamiskiellosta tai vakuustakavarikosta ja
väliaikaistoimenpiteen kumoamisesta on vastaavasti ilmoitettava sanotussa lainkohdassa
mainitulle viranomaiselle. Tutkinnanjohtajan tai syyttäjän on ilmoitettava asianomaiselle
viranomaiselle myös väliaikaistoimenpiteen peräytymisestä 1 momentin perusteella sekä
päätöksestä, jolla tuomioistuin on hylännyt vaatimuksen väliaikaistoimenpiteen kohteena
olleen omaisuuden panemisesta hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon.
4 §
Hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon kumoaminen
Tuomioistuimen on kumottava hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko, kun sakon,
korvauksen tai menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamisen vakuudeksi asetetaan
riittävä pantti tai takaus taikka muuten ei ole enää syytä pitää sitä voimassa.
Tuomioistuimen on kumottava hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko myös, jollei syytettä
nosteta 60 päivän kuluessa hukkaamiskieltoa tai vakuustakavarikkoa koskevan määräyksen
antamisesta. Tuomioistuin saa tutkinnanjohtajan tai syyttäjän edellä tarkoitettuna määräaikana
tekemästä pyynnöstä pidentää tätä aikaa.
5 §
Hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko erotettaessa korvausasia erilliseksi asiaksi
Jos tuomioistuin erottaa korvausta koskevan vaatimuksen erilliseksi asiaksi, sen on siitä
päättäessään lausuttava, onko hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko pidettävä voimassa.
6 §
Hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta päättäminen pääasiaa ratkaistaessa
Tuomitessaan sakon, korvauksen tai menettämisseuraamuksen, jonka maksamisen vakuudeksi
on määrätty hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko, tuomioistuimen on päätettävä, onko
hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko pidettävä voimassa kunnes sakko, korvaus tai
menetetyksi tuomittu rahamäärä on maksettu, sen perimiseksi on laillisessa järjestyksessä
toimitettu ulosmittaus taikka asiasta toisin määrätään. Kun tuomioistuin päättää, että
korvauksen maksamisen turvaamiseksi määrätty hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko on
pidettävä voimassa, se voi asettaa päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisesta
laskettavan määräajan, jonka kuluessa täytäntöönpanoa on haettava uhalla, että
hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko muuten peräytyy. Tuomioistuin saa syytteen taikka
korvausta tai menettämisseuraamusta koskevan vaatimuksen hylätessään määrätä, että
hukkaamiskiellon tai vakuustakavarikon täytäntöönpano peruutetaan vasta hylkäämistä
koskevan ratkaisun saatua lainvoiman.
7 §
Muutoksenhaku
Tuomioistuimen hukkaamiskieltoa tai vakuustakavarikkoa koskevasta päätöksestä saa valittaa
erikseen. Valitus ei estä omaisuuden panemista hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon,
ellei valitusta käsittelevä tuomioistuin toisin määrää.
8 §
Viittaussäännös
Hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta on muuten soveltuvin kohdin voimassa, mitä
ulosottolaissa ja ulosottoasetuksessa on säädetty hukkaamiskiellosta ja takavarikosta. Panttia
tai takausta ei kuitenkaan tarvitse asettaa siitä vahingosta, mikä tässä luvussa tarkoitetusta
toimenpiteestä saattaa aiheutua vastaajalle, ellei tuomioistuin erityisestä syystä velvoita
asianomistajaa asettamaan vakuutta määrätessään hukkaamiskiellon tai vakuustakavarikon
tälle tulevan korvauksen maksamisen turvaamiseksi.
4 luku
Takavarikko
1 §
Takavarikon edellytykset
Esine voidaan takavarikoida, jos on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa tai on
rikoksella joltakulta viety taikka että tuomioistuin julistaa sen menetetyksi.
2 §
Asiakirjan takavarikko
Rikoksesta epäillyn tai häneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20§:ssä tarkoitetussa
suhteessa olevan henkilön hallusta ei saa takavarikoida todisteena käytettäväksi asiakirjaa,
joka sisältää epäillyn ja sanotun henkilön taikka mainitussa suhteessa epäiltyyn olevien
henkilöiden välisen tiedonannon. Tällaisen asiakirjan saa kuitenkin takavarikoida, jos
tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta
vankeutta.
Asiakirjaa ei saa takavarikoida todisteena käytettäväksi, jos sen voidaan olettaa sisältävän
sellaista, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23§:ssä tarkoitettu henkilö ei saa todistaa
oikeudenkäynnissä tai saman luvun 24§:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu henkilö saa
kieltäytyä kertomasta, ja asiakirja on edellä tarkoitetun henkilön tai sen hallussa, jonka
hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty. Asiakirja saadaan kuitenkin takavarikoida, jos edellä
tarkoitettu henkilö olisi esitutkinnassa oikeutettu tai velvollinen todistamaan asiakirjaan
sisältyvästä seikasta esitutkintalain 27§:n 2 momentin nojalla.
3 §
Postilähetyksen ja sähkösanoman takavarikko
Epäillylle tarkoitetut tai häneltä lähtöisin olevat kirjeet ja muut postilähetykset sekä
sähkösanomat, jotka ovat posti ja telelaitoksen hallussa, saa takavarikoida ainoastaan, milloin
rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja ne tämän lain mukaan
voitaisiin takavarikoida vastaanottajan hallusta.
Jos takavarikoidun postilähetyksen tai sähkösanoman sisältö voidaan rikoksen selvittämistä
haittaamatta kokonaan tai osittain ilmoittaa vastaanottajalle, jäljennös tai ote siitä on
lähetettävä hänelle viipymättä.
4 §
Lähetyksen pysäyttäminen takavarikkoa varten
Jos on syytä olettaa, että kirje, muu postilähetys, sähkösanoma tai tavaralähetys, joka voidaan
takavarikoida, on tulossa posti ja telelaitoksen toimipaikkaan, rautateiden liikennepaikkaan
taikka linjaliikennettä moottoriajoneuvolla, laivaliikennettä, lentorahtiliikennettä tai
tällaisessa liikenteessä kuljetettavan tavaran käsittelyä harjoittavan toimipaikkaan,
pidättämiseen oikeutettu virkamies saa määrätä, että lähetys on pidettävä toimipaikassa,
kunnes takavarikko on ehditty toimittaa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräys annetaan tietyksi ajaksi, ei kuitenkaan pidemmäksi
kuin yhdeksi kuukaudeksi siitä, kun toimipaikan esimies on saanut määräyksestä tiedon.
Lähetystä ei saa ilman tutkinnanjohtajan tai syyttäjän lupaa luovuttaa muulle kuin heille tai
heidän määräämälleen henkilölle.
Toimipaikan esimiehen on viipymättä ilmoitettava määräyksen antajalle lähetyksen
saapumisesta toimipaikkaan. Tämän on välittömästi päätettävä lähetyksen takavarikoimisesta.
5 §
Takavarikoimisesta päättävä viranomainen
Takavarikoimisesta päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Tuomioistuin saa päättää siitä
syytettä käsitellessään.
6 §
Takavarikoitavan esineen haltuunottaminen
Kun poliisimies ottaa rikoksesta epäillyn kiinni taikka toimittaa kotietsinnän tai henkilöön
kohdistuvan etsinnän, hän saa ilman pidättämiseen oikeutetun virkamiehen määräystäkin ottaa
haltuunsa takavarikoimista varten esineen, joka silloin tavataan. Poliisimies saa muulloinkin,
kun asia ei siedä viivytystä, ottaa haltuunsa takavarikoitavan esineen, ei kuitenkaan posti ja
telelaitoksen hallussa olevaa lähetystä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta esineen haltuunottamisesta on viipymättä ilmoitettava
pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle, jonka on heti päätettävä, onko esine takavarikoitava.
7 §
Ilmoitus takavarikosta ja haltuunottamisesta
Jollei se, jonka luona esine takavarikoidaan tai otetaan haltuun, ole saapuvilla, hänelle on
viipymättä ilmoitettava takavarikosta tai haltuunottamisesta. Posti tai tavaralähetyksen taikka
sähkösanoman vastaanottajalle ja lähettäjälle, jos hänen osoitteensa on tiedossa, on
ilmoitettava takavarikosta niin pian kuin siitä ei voi aiheutua haittaa rikoksen selvittämiselle.
8 §
Eräiden asiakirjojen avaaminen ja tutkiminen
Takavarikoidun suljetun kirjeen tai muun suljetun yksityisen asiakirjan saa avata vain
tutkinnanjohtaja, syyttäjä tai tuomioistuin. Heidän lisäkseen saavat tällaista asiakirjaa tai
sähkösanomaa tarkemmin tutkia vain asianomaisen rikoksen tutkijat. Kuitenkin asiantuntija
tai muu, jota käytetään apuna rikoksen selvittämisessä tai jota muuten asiassa kuullaan, saa
tutkinnanjohtajan, syyttäjän tai tuomioistuimen osoituksen mukaan tarkastaa sitä.
9 §
Pöytäkirja ja todistus
Takavarikosta on laadittava pöytäkirja. Siinä on mainittava takavarikon tarkoitus ja
toimituksen kulku sekä luetteloitava takavarikoidut esineet.
Takavarikon toimittajan on annettava takavarikosta todistus sille, jonka hallussa esine on ollut.
10 §
Takavarikoidun esineen säilyttäminen
Takavarikon toimittajan on otettava takavarikoitu esine haltuunsa tai pantava se sinetöityyn
säilöön. Esine voidaan kuitenkin jättää haltijalleen, jollei sen voida katsoa vaarantavan
takavarikon tarkoitusta. Haltijaa on tällöin kiellettävä myymästä esinettä tai muuten
luovuttamasta taikka hukkaamasta sitä. Milloin katsotaan tarpeelliseksi, esine on lisäksi
merkittävä sinetillä tai muulla tavoin siten, että se selvästi nähdään takavarikoiduksi. Haltijaa
saadaan tarvittaessa kieltää käyttämästä esinettä.
Takavarikoitu esine on säilytettävä sellaisenaan. Esinettä on hoidettava niin, ettei sitä käytetä
väärin. Kuitenkin voi poliisipiirin päällikkö määrätä takavarikoidun esineen heti myytäväksi,
jos se on helposti pilaantuva, pian häviävä, arvoltaan nopeasti aleneva tai erittäin
kallishoitoinen. Todisteena käytettäväksi takavarikoidulle esineelle saadaan tehdä kokeita,
milloin se on tarpeen rikoksen selvittämiseksi.
11 §
Takavarikon kumoaminen
Takavarikko on kumottava niin pian kuin se ei ole enää tarpeen.
Takavarikko on kumottava myös, jollei syytettä sen aiheuttaneesta rikoksesta nosteta neljässä
kuukaudessa esineen takavarikoimisesta. Tuomioistuin saa pidättämiseen oikeutetun
virkamiehen edellä tarkoitettuna määräaikana tekemästä pyynnöstä pidentää tätä aikaa.
12 §
Takavarikon voimassaolosta päättäminen eräissä tapauksissa
Milloin takavarikko toimitetaan ulkomaan oikeusviranomaisen pyynnöstä ja takavarikoitu
esine luovutetaan ulkomaan oikeusviranomaiselle, päättää takavarikon voimassaoloajasta
Helsingin raastuvanoikeus.
13 §
Takavarikon saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi
Sen vaatimuksesta, jota asia koskee, tuomioistuimen on päätettävä, onko takavarikko
pidettävä voimassa. Vaatimus, joka on tehty tuomioistuimelle ennen kuin se on ryhtynyt
käsittelemään syytettä, on otettava käsiteltäväksi viikon kuluessa sen saapumisesta
tuomioistuimelle. Sen käsittelystä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä
vangitsemisvaatimuksen käsittelystä on 1 luvun 9 ja 12 §:ssä säädetty. Tuomioistuimen on
varattava niille, joita asia koskee, tilaisuus tulla kuulluksi, mutta kenenkään poissaolo ei estä
asian ratkaisemista.
14 §
Takavarikon kumoamisesta päättävä viranomainen
Takavarikon kumoamisesta päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Milloin tuomioistuin
on päättänyt takavarikoimisesta tai määrännyt 13 §:ssä tarkoitetusta vaatimuksesta
antamallaan päätöksellä takavarikon pidettäväksi voimassa taikka oikeudenkäynnissä on
esitetty takavarikoituun esineeseen kohdistuva vaatimus, asiasta päättää kuitenkin
tuomioistuin.
15 §
Takavarikon voimassaolosta päättäminen syyte asiaa ratkaistaessa
Tuomioistuimen on syyteasian ratkaistessaan päätettävä, onko takavarikko pidettävä edelleen
voimassa, kunnes asiasta toisin määrätään.
16 §
Muutoksenhaku
Tuomioistuimen takavarikkoa koskevasta päätöksestä saa valittaa erikseen. Valitus ei estä
esineen takavarikoimista.
Takavarikon voimassaoloajan pidentämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta.
17 §
Takavarikoidun esineen palauttaminen
Jos takavarikoitu esine olisi takavarikon kumoamisen jälkeen palautettava omistajalleen tai
sille, jolla on oikeus esineeseen, ja useammat ovat vaatineet esinettä itselleen, esine on
takavarikon kumoamisesta huolimatta pidettävä edelleen poliisin hallussa, kunnes riita
paremmasta oikeudesta siihen on ratkaistu. Jos omistajaa tai muuta, jolla olisi oikeus
tällaiseen esineeseen, ei ole tiedossa, poliisin on julkisella kuulutuksella kehotettava häntä
ilmoittautumaan. Jos kukaan ei vaadi esinettä itselleen kuuden kuukauden kuluessa
kuuluttamisesta, se siirtyy valtiolle. Tarkemmat säännökset kuuluttamisesta annetaan
asetuksella.
18 §
Täydentäviä säännöksiä
Mitä tässä luvussa säädetään esineestä, koskee myös ainetta.
Esineen sijasta voidaan takavarikoida todisteena käytettäväksi esineestä irrotettu osa, jos
jotakin tutkintatoimenpidettä ei voida muuten suorittaa ilman suuria vaikeuksia.
19 §
Viittaussäännös
Takavarikosta on tämän luvun säännösten lisäksi noudatettava, mitä siitä on erikseen säädetty.
5 luku
Etsintä
Paikkaan kohdistuva etsintä
1 §
Kotietsinnän edellytykset
Jos on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin
kuusi kuukautta vankeutta, saadaan rakennuksessa, huoneessa taikka suljetussa
säilytyspaikassa tai kulkuneuvossa toimittaa kotietsintä takavarikoitavan esineen löytämiseksi
tai muutoin sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä.
Muun kuin rikoksesta todennäköisin syin epäillyn luona saadaan kotietsintä toimittaa
ainoastaan silloin, kun rikos on tehty hänen luonaan tai epäilty on siellä otettu kiinni taikka
muuten erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että etsinnällä saatetaan löytää
takavarikoitava esine tai muutoin saada selvitystä rikokseen.
Kiinni otettavan, pidätettävän tai vangittavan, tuomioistuimeen tuotavan taikka sinne
rikosasiassa haastettavan vastaajan taikka henkilönkatsastukseen toimitettavan tavoittamiseksi
saadaan toimittaa kotietsintä hänen luonaan tai muussakin 1 momentissa tarkoitetussa
paikassa, jossa erittäin painavin perustein hänen voidaan olettaa olevan.
2 §
Kotietsintä eräissä paikoissa
Huoneistossa, johon yleisöllä on pääsy taikka jossa rikoksentekijöillä on tapana oleskella tai
sellaista omaisuutta, jota etsitään, on tapana ostaa tai ottaa pantiksi, saadaan rikoksesta
säädettyyn rangaistukseen katsomatta pitää kotietsintä 1§:ssä mainitussa tarkoituksessa.
3 §
Kotietsinnästä päättäminen
Kotietsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Ilman määräystä saa kuitenkin
poliisimies toimittaa kotietsinnän, milloin sen tarkoituksena on kiinni otettavan, pidätettävän
tai vangittavan taikka tuomioistuimeen tuotavan tai henkilönkatsastukseen toimitettavan
tavoittaminen taikka sellaisen esineen takavarikoiminen, jota on voitu seurata tai jäljittää
rikoksen teosta verekseltään. Poliisimies voi määräyksettä toimittaa kotietsinnän myös
muulloin, jos asia ei siedä viivytystä.
4 §
Läsnäolo kotietsinnässä
Kotietsintää toimitettaessa tulee mahdollisuuksien mukaan olla saapuvilla toimitusmiehen
kutsuma todistaja. Toimitusmies saa, jos hän harkitsee tarpeelliseksi, pitää apunaan
asiantuntijaa tai muuta henkilöä.
Sille, jonka luona kotietsintä pidetään, tai hänen poissa ollessaan jollekin hänen talonväkeensä
kuuluvalle paikalla olevalle on annettava tilaisuus olla etsinnässä saapuvilla ja kutsua siihen
todistaja, jollei se viivytä toimitusta. Jollei kukaan mainituista eikä heidän kutsumansa
todistaja ole ollut toimituksessa läsnä, on etsinnästä viipymättä ilmoitettava sille, jonka luona
se on toimitettu.
Asianomistajan tai hänen asiamiehensä voidaan sallia olla läsnä toimituksessa antamassa
tarpeellisia tietoja. Toimitusmiehen on kuitenkin valvottava, ettei asianomistaja tai asiamies
saa etsinnässä ilmenevistä seikoista enempää selkoa kuin on välttämätöntä.
5 §
Kotietsinnän toimittaminen
Kotietsintää aloitettaessa on kirjallinen etsintämääräys esitettävä paikalla olevalle, 4§:n 2
momentissa tarkoitetulle henkilölle. Jollei kirjallista määräystä ole, etsinnän tarkoitus on
suullisesti esitettävä.
Kotietsintä on toimitettava siten, että siitä ei aiheudu haittaa tai vahinkoa enempää kuin on
välttämätöntä.
Huone tai säilytyspaikka saadaan, jos se on tarpeellista, avata voimakeinoja käyttäen.
Toimituksen päätyttyä on sillä tavoin avattu paikka sopivalla tavalla jälleen suljettava.
Kotietsintää ei erityisettä aiheetta saa toimittaa kello 21:n ja 6:n välisenä aikana.
6 §
Asiakirjan tutkiminen kotietsinnässä
Kotietsinnässä tavatun yksityisen asiakirjan avaamisesta ja tarkemmasta tutkimisesta on
voimassa, mitä 4 luvun 8 §:ssä säädetään.
7 §
Pöytäkirja ja todistus
Toimitusmiehen on pidettävä kotietsinnästä pöytäkirjaa. Kotietsinnästä on pyynnöstä
annettava todistus sille, jonka luona etsintä on toimitettu.
8 §
Paikantarkastus
Edellä 1 §:ssä mainittua tarkoitusta varten saa syyttäjä, tutkinnanjohtaja tai tutkija toimittaa
tarkastuksen muussa kuin 1 §:ssä mainitussa paikassa, vaikka yleisöllä ei ole siihen pääsyä.
Henkilöön kohdistuva etsintä
9 §
Käsitteet
Henkilöön kohdistuva etsintä voi olla
henkilöntarkastus sen tutkimiseksi, mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai muutoin yllään,
taikka
henkilönkatsastus, joka käsittää katsastettavan ruumiin tarkastamisen, verinäytteen ottamisen
tai muun ruumiiseen kohdistuvan tutkimuksen.
10 §
Henkilöntarkastuksen edellytykset
Henkilöntarkastus voidaan toimittaa takavarikoitavan esineen löytämiseksi tai muutoin
sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä, jos on syytä
epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi
kuukautta vankeutta taikka lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä petos tai
omavaltainen käyttöönottaminen.
Se, jota ei voida todennäköisin syin epäillä 1 momentissa mainitusta rikoksesta, saadaan
tarkastaa ainoastaan, milloin erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että tarkastuksessa
saatetaan löytää takavarikoitava esine tai muutoin saada selvitystä rikoksesta.
11 §
Henkilönkatsastuksen edellytykset
Henkilönkatsastus saadaan 10§:ssä mainitussa tarkoituksessa kohdistaa siihen, jota
todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin
kuusi kuukautta vankeutta, taikka rattijuopumuksesta.
Henkilönkatsastuksen yhteydessä tehtävästä tutkimuksesta ei saa aiheutua tutkittavalle
sanottavaa haittaa.
12 §
Henkilöön kohdistuvan etsinnän toimittaminen
Henkilöön kohdistuvasta etsinnästä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä kotietsinnästä 3, 5, 6
ja 7§:ssä säädetään. Jos etsintä on perusteellinen, se on toimitettava sitä varten varatussa
huoneessa. Milloin etsinnän toimittaa muu kuin terveydenhuoltohenkilöstöön kuuluva, siinä
on, mikäli mahdollista, oltava saapuvilla etsinnästä päättäneen virkamiehen kutsuma todistaja.
Verinäytettä ei saa ottaa eikä muuta lääketieteellistä asiantuntemusta vaativaa tutkimusta
suorittaa muu kuin lääkäri.
Henkilönkatsastusta ei saa toimittaa tutkittavan kanssa eri sukupuolta oleva, jollei hän kuulu
terveydenhuoltohenkilöstöön. Henkilönkatsastuksessa ei verinäytteen ottamista ja kliinistä
humalatilatutkimusta lukuun ottamatta saa olla saapuvilla muita eri sukupuolta olevia kuin
alaikäisen tutkittavan huoltaja.
13 §
Viittaussäännös
Etsinnästä on tämän luvun säännösten lisäksi noudatettava, mitä siitä on erikseen säädetty.
6 luku
Muut pakkokeinot
1 §
Poistumisen estäminen
Rikoksesta epäiltyä, joka on esitutkintalain 21§:n 2 momentin nojalla velvollinen olemaan
läsnä esitutkinnassa ja jota ei ole pidätetty tai vangittu, saadaan esitutkinnassa pitää lukitussa
tilassa, jos se on välttämätöntä hänen poistumisensa estämiseksi. Häntä ei saa kuitenkaan
sijoittaa pidätettyjen säilytyshuoneeseen, ellei pidättämiseen ole 1 luvun 3§:n mukaan
edellytyksiä.
2 §
Tutkimuspaikan eristäminen
Rikoksen selvittämisen turvaamiseksi saadaan sulkea rakennus tai huone taikka kieltää pääsy
tietylle alueelle, jonkin esineen siirtäminen muualle tai muu vastaava toimenpide.
Tutkimuspaikan eristämisestä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä takavarikosta on 4 luvussa
säädetty.
3 §
Koe nautitun alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi
Poliisimies voi määrätä moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan tai muussa rikoslain 23
luvussa tarkoitetussa tehtävässä toimivan henkilön kokeeseen, joka tehdään tämän
mahdollisesti nauttiman alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi. Kokeesta
kieltäytynyt on velvollinen alistumaan 5 luvun 9§:ssä tarkoitettuun henkilönkatsastukseen.
Tulli ja rajavartiomiehellä sekä ilmailu, merenkulku tai rautatiehallituksen liikennettä
valvomaan määräämällä virkamiehellä on tehtävässään sama toimivalta kuin poliisimiehellä 1
momentin mukaan.
Edellä tarkoitettu koe on tehtävä siten ja sellaisella menetelmällä, ettei siitä aiheudu
tarpeetonta tai kohtuutonta haittaa tutkittavalle.
Sisäasiainministeriö antaa tarkemmat ohjeet kokeen tekemisestä.
4 §
Henkilötuntomerkkien ottaminen
Poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillystä henkilöstä tunnistamista, rikoksen selvittämistä ja
rikoksentekijäin rekisteröintiä varten sormen, käden ja jalanjäljet, käsiala ja ääninäytteen,
valokuvan sekä tuntomerkkitiedot (henkilötuntomerkit).
Painavista rikostutkinnallisista syistä poliisimies saa ottaa tunnistamista ja rikoksen
selvittämistä varten henkilötuntomerkit myös muusta kuin rikoksesta epäillystä, jos asia
koskee rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta.
Edellä 2 momentissa tarkoitettuja henkilötuntomerkkejä ei saa käyttää muun kuin tutkittavan
rikoksen selvittämiseksi. Niitä ei myöskään saa säilyttää tai rekisteröidä muuta tarkoitusta
varten.
Vankeinhoitoviranomainen saa ottaa henkilötuntomerkit rangaistuslaitoksessa olevasta.
7 luku
Erinäisiä säännöksiä
1 §
Eräiden virkamiesten oikeus käyttää pakkokeinoja
Valtioneuvoston oikeuskansleri saa antaa esitutkinnan toimittamaan määräämälleen
virkamiehelle oikeuden käyttää pakkokeinoja tämän lain mukaisesti määräyksessä mainitussa
laajuudessa.
Kun sisäasiainministeriö antaa määrätylle virkamiehelle poliisilain 3 §:n 2 momentin nojalla
valtuudet esitutkinnan toimittamiseen, se saa samalla antaa hänelle oikeuden käyttää
pakkokeinoja tämän lain mukaisesti määräyksessä mainitussa laajuudessa.
2 §
Vahingonkorvaus
Syyttömästi pidätetylle tai vangitulle maksettavasta korvauksesta samoin kuin muiden
pakkokeinojen käyttämisestä aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta säädetään erikseen.
3 §
Asetuksenantovaltuus
Tarkemmat säännökset pakkokeinoista annetaan asetuksella.
4 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
5 §
Kumottavat säännökset
Tällä lailla kumotaan:
1) rikoslain voimaanpanemisesta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 20, 22, 23,
23 a, 24, 2630, 30 a ja 31§ sekä 41 a §:n 1 momentti,
sellaisina kuin niistä ovat 20§ muutettuna 1 päivänä heinäkuuta 1948 annetulla lailla (515/48)
ja 19 päivänä heinäkuuta 1974 annetulla lailla (614/74), 22 § muutettuna mainitulla 1 päivänä
heinäkuuta 1948 annetulla lailla, 5 päivänä kesäkuuta 1981 annetulla lailla (387/81), 5
päivänä elokuuta 1983 annetulla lailla (690/83) ja 15 päivänä kesäkuuta 1984 annetulla lailla
(460/84), 23§ muutettuna mainitulla 1 päivänä heinäkuuta 1948 annetulla lailla, 15 päivänä
kesäkuuta 1956 annetulla lailla (353/56) ja 18 päivänä helmikuuta 1966 annetulla lailla
(85/66), 23 a § mainitussa 18 päivänä helmikuuta 1966 annetussa laissa, 26 § ja 41 a §:n 1
momentti mainitussa 1 päivänä heinäkuuta 1948 annetussa laissa, 30 § 20 päivänä helmikuuta
1960 annetussa laissa (110/60), 30 a § 9 päivänä helmikuuta 1979 annetussa laissa (163/79) ja
31§ 17 päivänä tammikuuta 1936 annetussa laissa (58/36);
2) takavarikosta ja etsinnästä rikosasioissa 12 päivänä kesäkuuta 1959 annettu laki (260/59)
siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen; sekä
3) henkilötuntomerkkien ottamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1936 annettu asetus (245/36).
Hallituksen esitys 14/85
Lakivaliok. miet. 9/86
Suuren valiok. miet. 230/86
Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1987
Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto
Oikeusministeri
Christoffer Taxell