TULLILAKI 29.4.2016/304
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 § Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan Suomessa Euroopan unionin (unioni) tullialueelle tuotavien ja sen ulkopuolelle vietävien sekä Suomen tullialueen kautta kuljetettavien tavaroiden tulliselvitykseen, tullivalvontaan ja tulliverotukseen sen lisäksi, mitä niistä säädetään unionin lainsäädännössä. Lakia sovelletaan unionin lainsäädännön ohella Suomen ja muiden maiden välisen kaupan tilastointiin sekä tullirikostorjuntaan, jollei rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa (623/2015) toisin säädetä.
Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös suoritettaessa muita laissa säädettyjä Tullin tehtäviä sekä Tullin julkisoikeudellisten maksujen kantamisessa.
Tässä laissa säädettyjä toimivaltuuksia voidaan käyttää unionin oikeuden mukaisin edellytyksin unionin jäsenvaltioiden (jäsenvaltio) välisessä liikenteessä (sisäliikenne) tavaroiden Suomeen tuontia ja Suomesta vientiä sekä tavaroiden Suomen alueen kautta kuljettamista koskevien kieltojen ja rajoitusten noudattamisen valvomiseksi.
Tullilainsäädännön mukaisia toimivaltuuksia voidaan käyttää verotuksen valvomiseksi myös, kun tavaroita kuljetetaan, lähetetään tai muutoin siirretään erityiseen veroalueeseen kuuluvan unionin tullialueen osan ja erityiseen veroalueeseen kuulumattoman unionin tullialueen osan välillä.
2 § Määritelmät
Unionin tullilainsäädännössä käytettyjen määritelmien lisäksi tässä laissa tarkoitetaan:
1) koodeksilla unionin tullikoodeksista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 952/2013;
2) delegoidulla asetuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta annettua komission delegoitua asetusta (EU) 2015/2446;
3) täytäntöönpanoasetuksella unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2015/2447;
4) tullittomuusasetuksella yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1186/2009;
5) Suomen tullialueella aluetta, jonka muodostavat valtakunnan maa-alue, aluevedet ja ilmatila, kuitenkin niin, että tullialue ulottuu kaksi meripeninkulmaa aluemeren ulkorajaa ulommaksi, jollei asiasta ole kansainvälisesti muuta sovittu;
6) kolmannella maalla aluetta, joka ei kuulu koodeksin 4 artiklassa säädettyyn unionin tullialueeseen;
7) tullitoimenpiteellä kaikkia Tullin tehtäviin kuuluvia virkatoimia tullirikosten esitutkintaa ja rajatarkastusta lukuun ottamatta;
8) tullirikoksella:
a) rikosta, jolla rikotaan sellaista tämän lain tai muun lain säännöstä, jonka noudattamisen valvonta tai täytäntöönpano on Tullin tehtävänä;
b) tullimieheen kohdistuvaa rikoslain (39/1889) 16 luvun 3 §:ssä tarkoitettua haitantekoa virkamiehelle sekä 4 b §:ssä tarkoitettua niskoittelua tullimiestä vastaan;
c) rikoslain 46 luvun 6 ja 6 a §:ssä tarkoitettua laitonta tuontitavaraan ryhtymistä;
d) sellaista rikosta, johon sisältyy omaisuuden maahantuontia, maastavientiä tai Suomen kautta kuljettamista;
9) tullirikostorjunnalla tullirikoksen estämistä, paljastamista ja selvittämistä;
10) tullimiehellä Tullin virkaan tai virkasuhteeseen nimitettyä virkamiestä, joka työskentelee tullivalvonta-, tullirikostorjunta- tai vero- tai tulliverotarkastustehtävissä.
2 luku
Toimivaltaiset viranomaiset ja niiden tehtävät
3 § Tulli
Unionin tullilainsäädännössä tarkoitettu tulliviranomainen ja toimivaltainen viranomainen on Tulli, jollei erikseen toisin säädetä.
4 § Rajavartiolaitos
Rajavartiolaitoksen oikeudesta suorittaa tullitoimenpiteitä säädetään rajavartiolain (578/2005) 24 §:ssä.
5 § Poliisi
Poliisimiehen oikeudesta suorittaa tullitoimenpiteitä säädetään poliisilain (872/2011) 2 luvun 21 §:ssä.
6 § Unionin lainsäädännössä säädetyt tullitoimintaa koskevat jäsenvaltion velvoitteet
Tulli vastaa seuraavista unionin lainsäädännössä säädetyistä jäsenvaltion velvoitteista:
1) henkilön sulkemista TIR-toimenpiteiden ulkopuolelle koskevan päätöksen ja sen soveltamispäivän ilmoittamisesta muille jäsenvaltioille ja komissiolle koodeksin 229 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
2) toiminnassa olevien vapaa-alueiden tietojen ilmoittamisesta komissiolle koodeksin 243 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
3) tosiasiallisista ja epäillyistä sähköisten järjestelmien tietoturvaloukkauksista ilmoittamisesta muille jäsenmaille, komissiolle ja tarvittaessa asianomaisille talouden toimijoille täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
4) toimijoiden rekisteröinnistä vastaavien Tullin toimintayksiköiden ja niiden yhteystietojen toimittamisesta komissiolle täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan mukaisesti;
5) sellaisen luettelon, josta ilmenevät hakemusten vastaanottajiksi nimetyt Tullin toimintayksiköt ja luetteloon mahdollisesti myöhemmin tehtävien muutosten antamisesta tiedoksi komissiolle täytäntöönpanoasetuksen 11 artiklan mukaisesti;
6) sellaisen luettelon, josta ilmenevät Suomessa sijaitsevat unionin kansainväliset lento-asemat ja luetteloon mahdollisesti myöhemmin tehtävien muutosten antamisesta tiedoksi komissiolle täytäntöönpanoasetuksen 45 artiklan mukaisesti;
7) niiden Tullin toimintayksiköiden nimien, osoitteiden ja yhteystietojen antamisesta tiedoksi komissiolle, jotka ovat toimivaltaisia ja vastuussa täytäntöönpanoasetuksen 84 artiklassa tarkoitettujen rekisteröintien tekemisestä ja artiklassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön varmistamisesta sekä näissä tiedoissa tapahtuneiden muutosten ilmoittamisesta komissiolle;
8) täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 23–02 mainittujen helposti pilaantuvien tavaroiden yksikköhintojen ilmoittamisesta komissiolle täytäntöönpanoasetuksen 142 artiklan 6 kohdan mukaisesti;
9) tullausarvon määrittämisessä tarvittavan valuuttakurssin määrittämisestä täytäntöönpanoasetuksen 146 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa;
10) toisessa jäsenvaltiossa syntynyttä tullivelkaa vastaavan vakuuden määrän siirtämisestä täytäntöönpanoasetuksen 153 artiklan mukaisesti tähän jäsenvaltioon, kun vakuus on annettu Suomessa;
11) täytäntöönpanoasetuksen 165 artiklan 2 kohdan mukaisesta virka-avun antamisesta muille jäsenvaltioille tullivelkaa vastaavan vienti- tai tuontitullin määrän kantamiseksi;
12) ATA-carnet’n ja CPD-carnet’n käyttöön liittyviä tullivelkakysymyksiä koordinoivan Tullin toimintayksikön yhteystietojen ja sen viitenumeron ilmoittamisesta komissiolle täytäntöönpanoasetuksen 166 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
13) luettelon toimittamisesta komissiolle täytäntöönpanoasetuksen 181 artiklassa tarkoitetuista tapauksista, joissa tullit on palautettu tai peruutettu;
14) sen ilmoittamisesta komissiolle, että on tehty delegoidun asetuksen 101 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tullien peruuttamista tai palauttamista koskeva päätös;
15) tariffisuspensiota tai -kiintiötä koskevan pyynnön kansallisesta käsittelystä;
16) jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 515/97 säädetyistä jäsenvaltion velvoitteista;
17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä unionin tullikoodeksin tiettyjä säännöksiä koskevilla siirtymäsäännöksillä sikäli kuin asiaankuuluvat sähköiset järjestelmät eivät ole vielä toiminnassa ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 muuttamisesta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/341 säädetyistä jäsenvaltioiden velvoitteista.
3 luku
Toimivaltuudet tullitoimenpiteen suorittamiseksi
7 § Toimivaltuuksien käyttötarkoitus
Tässä luvussa säädettyjä toimivaltuuksia voidaan käyttää vain, kun niiden käyttäminen on tarpeen tullitoimenpiteen suorittamiseksi, jollei jäljempänä toisin säädetä.
8 § Tavaran ja asiakirjojen tarkastaminen
Tullilla on oikeus tarkastaa tavaraa, sen valmistusta ja varastointia sekä kirjanpitoaineistoa ja muita liikeasiakirjoja sekä ottaa tavarasta näytteitä.
Tullilla on oikeus avata kirje, paketti tai muu vastaava lähetys ainoastaan, jos avaaminen on välttämätöntä sen toteamiseksi, sisältääkö lähetys tulliselvitettävää tai tullivalvottavaa tavaraa. Lähetykseen sisältyvän luottamuksellisen viestin salaisuutta ei saa loukata.
Kirjeen, paketin tai muun vastaavan lähetyksen sisältöä ei saa tarkastaa laajemmin kuin on tarpeen avaamisen syyn vuoksi. Lähetyksen avaamisesta kerrotaan siihen tehtävillä merkinnöillä.
Tullimiehellä on oikeus päästä varastoihin sekä muihin tiloihin ja paikkoihin, ei kuitenkaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin, missä tavaraa valmistetaan, säilytetään, myydään tai muutoin käsitellään tai missä säilytetään kirjanpitoaineistoa ja muita liikeasiakirjoja, 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen suorittamiseksi tai näytteen ottamiseksi.
Kun tarkastus suoritetaan 4 momentissa tarkoitetuissa varastoissa, muissa tiloissa tai paikoissa on noudatettava, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään.
Tulli antaa tarkemmat määräykset avattuun lähetykseen tehtävistä merkinnöistä.
9 § Asiantuntijan käyttäminen tavaran tarkastuksessa
Tullilla on oikeus tarvittaessa käyttää tavaran tarkastuksessa ja näytteen ottamisessa apuna ulkopuolista asiantuntijaa tämän suostumuksella täytäntöönpanoasetuksen 239 artiklan 2 kohdassa ja 240 artiklan 3 kohdassa säädetyissä tilanteissa, joissa ilmoittaja ei ole noudattanut Tullin vaatimuksia määräajan kuluessa. Asiantuntijalla on oltava tehtävän edellyttämä kokemukseen tai koulutukseen perustuva riittävä ammattitaito.
Asiantuntijaan sovelletaan tämän pykälän mukaisissa tehtävissä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).
10 § (11.8.2017/526) Tavaran pidättäminen
Tullilla on oikeus pidättää tavara, jota ei ole asianmukaisesti tulliselvitetty, tai tavaraa koskevan tuonnin, viennin, siirron tai kauttakuljetuksen edellytysten täyttymisen valvomiseksi tai selvittämiseksi taikka arvonlisäverolain (1501/1993) 100 a §:n 2 momentissa tarkoitettujen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi.
Tavaran pidättäminen päättyy, kun:
1) tavara asetetaan tullimenettelyyn koodeksissa säädetyn mukaisesti;
2) tavara vapautetaan, koska edellytykset, joiden olemassa olon valvomiseksi tai selvittämiseksi pidättäminen on tehty, on voitu todeta täyttyneiksi;
3) tavara päätetään ottaa Tullin tai muun toimivaltaisen viranomaisen haltuun tämän tai muun lain nojalla;
4) tavara takavarikoidaan pakkokeinolain (806/2011) nojalla;
5) tavara luovutetaan valtiolle;
6) tavara viedään pois maasta laillisella tavalla.
L:lla 526/2017 muutettu 10 § tulee voimaan 1.1.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:
10 § Tavaran pidättäminen
Tullilla on oikeus pidättää tavara, jota ei ole asianmukaisesti tulliselvitetty, tai tavaraa koskevan tuonnin, viennin, siirron tai kauttakuljetuksen edellytysten valvomiseksi tai selvittämiseksi.
Tavaran pidättäminen päättyy, kun:
1) tavara asetetaan tullimenettelyyn koodeksissa säädetyn mukaisesti;
2) tavara vapautetaan, koska tuonnin, viennin, siirron tai kauttakuljetuksen edellytykset, joiden olemassa olon valvomiseksi tai selvittämiseksi pidättäminen on tehty, on voitu todeta täyttyneiksi;
3) tavara päätetään ottaa Tullin tai muun toimivaltaisen viranomaisen haltuun tämän tai muun lain nojalla;
4) tavara takavarikoidaan pakkokeinolain (806/2011) nojalla;
5) tavara luovutetaan valtiolle;
6) tavara viedään pois maasta laillisella tavalla.
11 § Tavaran haltuunotto
Jos Tulli toteaa, että 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun tavaran tuontia, vientiä, siirtoa tai kauttakuljetusta koskevat edellytykset eivät täyty taikka, jos se toteaa tullitarkastuksen yhteydessä, että henkilöllä ei ole alkoholilain (1143/1994) 34 §:n mukaan oikeutta pitää tavaraa hallussaan, se tekee päätöksen tavaran haltuunotosta.
Päätös annetaan sille, jolta tavara otetaan haltuun. Päätös postilähetyksen haltuunotosta annetaan tavaran vastaanottajalle tai lähettäjälle, jos vastaanottaja tai lähettäjä on Tullin tiedossa.
Tullin on pidettävä haltuun otetuista tavaroista kirjaa.
Haltuun otetun tavaran myynnistä, muusta luovutuksesta ja hävittämisestä säädetään 12 luvussa.
12 § Tieliikenteen ohjaaminen
Tullimiehellä on oikeus ohjata tieliikennettä sekä käskeä siirtämään ajoneuvo tai toissijaisesti siirtää se.
13 § Kulkuneuvon pysäyttäminen ja tarkastaminen
Tullimiehellä on oikeus pysäyttää ja tarkastaa kulkuneuvo.
Jos on todennäköisiä syitä epäillä, että suomalaisella, kansallisuutta vailla olevalla tai väärää lippua käyttävällä aluksella kuljetetaan tavaraa säännösten vastaisesti Suomeen tai Suomesta, alus voidaan pysäyttää ja tarkastaa myös tullialueen ulkopuolella, ei kuitenkaan vieraan valtion aluevesillä. Alus voidaan tuoda satamaan tarpeellista selvitystä varten.
Kulkuneuvossa olevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät tilat on kuitenkin oikeus tarkastaa vain Suomen tullialueelle tai siihen kuuluvan erityisen veroalueen alueelle saapumisen taikka sieltä poistumisen välittömässä yhteydessä tehtävässä tarkastuksessa sekä 2 momentin mukaisessa tarkastuksessa.
14 § Paikan eristäminen ja liikkumisoikeuden rajoittaminen
Tullimiehellä on oikeus eristää, sulkea tai tyhjentää tavaroiden valmistus-, lastaus-, purkaus- tai muu käsittelypaikka tai -alue sekä kulkuneuvo. Tullimiehellä on lisäksi oikeus kieltää liikkuminen tai rajoittaa liikkumista edellä tarkoitetussa paikassa, alueella tai kulkuneuvossa.
Tullimiehellä on oikeus 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin myös yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi.
15 § Tunnistamismerkin asettaminen
Tullimiehellä on oikeus asettaa tullivalvonnassa olevaan kulkuneuvoon, tavaraan, varastoon tai muuhun paikkaan tullisinetti, tullilukko tai muu tunnistamismerkki.
16 § Henkilön pysäyttäminen
Tullimiehellä on oikeus pysäyttää henkilö, joka saapuu Suomen tullialueelle, lähtee Suomen tullialueelta tai käy sellaisessa kulkuneuvossa tai paikassa, jossa tavaraa puretaan, lastataan tai säilytetään, myös tullitoimenpiteiden tarpeellisuuden selvittämiseksi Tullin tiedonsaantioikeuksien mukaisesti. Tullimiehellä on oikeus pysäyttää henkilö myös muualla Suomen tullialueella, jos siihen on erityisiä syitä.
17 § Henkilöllisyyden selvittäminen
Tullimiehellä on yksittäisen tullitoimenpiteen suorittamiseksi oikeus saada jokaiselta tiedot tämän nimestä, henkilötunnuksesta tai sen puuttuessa syntymäajasta ja kansalaisuudesta sekä paikasta, josta hän on tavoitettavissa.
Tullimiehellä on oikeus henkilöllisyyden selvittämiseksi ottaa kiinni henkilö, joka kieltäytyy antamasta 1 momentissa tarkoitettuja tietoja tai antaa niistä todennäköisesti virheellisen tiedon, jos kiinniottaminen on välttämätöntä henkilöllisyyden selvittämiseksi. Kiinni otettu on päästettävä vapaaksi heti, kun tarvittavat tiedot on saatu, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua kiinniottamisesta.
Henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat voidaan vapauteen kohdistuvan toimenpiteen yhteydessä tarkastaa hänen tunnistamistaan varten tarpeellisen asiakirjan löytämiseksi.
Jos henkilö kieltäytyy antamasta 1 momentissa tarkoitettuja tietoja eikä henkilöllisyyttä voida muutoin selvittää, tullimiehellä on oikeus selvittää henkilöllisyys henkilötuntomerkkien perusteella. Tällöin on noudatettava, mitä henkilöön kohdistuvan etsinnän toimittamisesta säädetään pakkokeinolain 8 luvun 33 §:n 2–4 momentissa.
18 § Henkilöön kohdistuva etsintä
Sen tarkastamiseksi, onko henkilöllä mukanaan tavaraa, jonka tuonnin, viennin tai kauttakuljetuksen valvonta on säädetty Tullin tehtäväksi, henkilölle voidaan hänen saapuessaan Suomen tullialueelle, lähtiessään Suomen tullialueelta tai käydessään sellaisessa kulkuneuvossa tai paikassa, jossa tavaraa puretaan, lastataan tai säilytetään taikka erityisestä syystä muuallakin Suomen tullialueella, suorittaa pakkokeinolain 8 luvun 30 §:ssä tarkoitettu henkilöön kohdistuva etsintä siten kuin jäljempänä säädetään.
Pakkokeinolain 8 luvun 30 §:ssä tarkoitetun henkilöntarkastuksen suorittamisesta sen tutkimiseksi, mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai mukanaan olevissa tavaroissa päättää tullitoimenpidettä suorittava tullimies.
Pakkokeinolain 8 luvun 30 §:ssä tarkoitettu henkilönkatsastus tai henkilöntarkastus sen tutkimiseksi, mitä tarkastettavalla on muuten kuin vaatteissaan yllään, voidaan suorittaa henkilölle, jota epäillään todennäköisin syin rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Tarkastus voidaan tällöin suorittaa esitutkintaa aloittamatta.
Toimenpiteen suorittamisesta päättää tehtävään määrätty tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan esimiehenä toimiva tullimies.
Henkilöön kohdistuva etsintä on suoritettava hienotunteisesti ja siten, ettei siitä aiheudu tarpeetonta haittaa tai vahinkoa tarkastettavalle henkilölle tai vahinkoa hänen yllään tai mukanaan olevalle omaisuudelle. Edellä 3 momentissa tarkoitetusta henkilöön kohdistuvasta etsinnästä on laadittava pöytäkirja, jossa toimituksen kulku selostetaan riittävällä tarkkuudella. Pöytäkirjasta on pyynnöstä annettava tarkastettavalle jäljennös. Henkilöön kohdistuvaa etsintää toimitettaessa menettelyssä on lisäksi noudatettava pakkokeinolakia.
19 § Turvallisuustarkastus
Tullimiehellä on oikeus 18 §:ssä tarkoitetun henkilöön kohdistuvan etsinnän sekä kiinniottamisen, pidättämisen, vangitsemisen, säilöön ottamisen ja muun henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuvan toimenpiteen yhteydessä tarkastaa, mitä henkilöllä on vaatteissaan tai muuten yllään taikka mukanaan olevissa tavaroissa. Turvallisuustarkastuksella varmistetaan, ettei hänellä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi vaarantaa tarkastamisen tai säilyttämisensä taikka aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Tullimies voi tehdä henkilölle tarkastuksen tällaisten esineiden tai aineiden löytämiseksi muussakin tapauksessa, jos se on perustellusta syystä tarpeen tullimiehen työturvallisuuden tai tullitoimenpiteen suorittamisen varmistamiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut vaaralliset esineet ja aineet on tarvittaessa otettava pois tarkastettavalta. Myös sellaiset esineet ja aineet on otettava pois, joiden hallussapito on lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen nojalla kielletty.
Turvallisuustarkastus toimitetaan käsin tunnustelemalla, koulutettua koiraa käyttäen, metallinilmaisinta tai muuta vastaavaa teknistä laitetta käyttäen taikka muulla niihin rinnastettavalla tavalla. Tarkastuksella ei saa puuttua tarkastettavan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen enempää kuin tehtävän suorittamiseksi on välttämätöntä. Tarkastuksessa on noudatettava olosuhteiden edellyttämää hienotunteisuutta.
20 § Yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavien esineiden ja aineiden haltuunotto
Tässä tai muussa laissa säädetyn lisäksi tullimiehellä on lakiin perustuvan tehtävänsä yhteydessä oikeus ottaa tilapäisesti haltuun ampuma-aseet, räjähdysaineet, järjestyslain (612/2003) 9 §:ssä tarkoitetut vaaralliset esineet ja mainitun lain 10 §:ssä tarkoitetut toisen vahingoittamiseen soveltuvat esineet ja aineet siltä, jonka voidaan perustellusti epäillä ikänsä, päihtymyksensä, mielentilansa tai muiden olosuhteiden perusteella aiheuttavan välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.
Koko esineen sijasta saadaan ottaa haltuun sellainen esineeseen kuuluva tai siihen liittyvä osa, jonka poistamisella vaaran aiheuttaminen voidaan estää.
21 § Haltuun otetun omaisuuden käsittely
Tullin haltuun 19 ja 20 §:n nojalla otetut esineet ja aineet on palautettava sille, jolta ne otettiin haltuun, viipymättä ja viimeistään 14 vuorokauden kuluessa.
Tavaroita ei kuitenkaan palauteta, jos:
1) esinettä tai ainetta ei voida vaaratta palauttaa sille, jolta se otettiin haltuun;
2) Tulli tai muu viranomainen on ryhtynyt pakkokeinolain 7 luvussa tarkoitettuun takavarikointitoimenpiteeseen;
3) muu viranomainen on ryhtynyt toimenpiteisiin esineen tai aineen hallussapitoa koskevan luvan peruuttamiseksi;
4) palauttamiselle on lain mukaan muu este.
Jollei esinettä tai ainetta voida vaaratta palauttaa sille, jolta se otettiin haltuun, se luovutetaan poliisille poliisilaissa tai ampuma-aselaissa (1/1998) säädettyjä toimenpiteitä varten.
4 luku
Voiman käyttö
22 § Voimakeinojen käyttö
Tullirikostorjunta- tai tullivalvontatehtävissä työskentelevällä tullimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina:
1) vastarinnan murtamiseksi;
2) henkilön paikalta poistamiseksi;
3) henkilön kiinniottamiseksi;
4) vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseksi;
5) esteen poistamiseksi;
6) välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi.
Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon virkatehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Voimakeinoja on käytettävä vain siinä määrin ja siihen saakka kuin se on välttämättä tarpeen laissa säädetyn virkatehtävän suorittamiseksi.
Tullirikostorjunta- tai tullivalvontatehtävissä työskentelevällä tullimiehellä on virantoimituksessa lisäksi oikeus hätävarjeluun siten kuin rikoslain 4 luvun 4 §:ssä säädetään. Tällaisessa hätävarjelussa tullimies toimii virkavastuulla. Arvioitaessa hätävarjelun puolustettavuutta on otettava huomioon tullimiehelle koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella asetettavat vaatimukset.
Sillä, joka tullirikostorjunta- tai tullivalvontatehtävissä työskentelevän tullimiehen pyynnöstä tai hänen suostumuksellaan tilapäisesti avustaa tullimiestä tilanteessa, jossa on välttämätöntä turvautua sivullisen apuun voimakeinojen käytössä erittäin tärkeän ja kiireellisen tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan virkatehtävän suorittamisessa, on oikeus tullimiehen
ohjauksessa sellaisten välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen, joihin tullimies toimivaltansa nojalla hänet valtuuttaa.
Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä sekä hätävarjelun liioittelusta rikoslain 4 luvun 4 §:n 2 momentissa ja 7 §:ssä.
23 § Varautuminen voimakeinojen käyttöön ja käytöstä varoittaminen
Jos tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan virkatehtävää suoritettaessa on syytä epäillä kohdattavan vastarintaa tai rikoslain 4 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeudeton hyökkäys, voimakeinojen käyttöön on varauduttava sopivalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.
Virkatehtävän kohteena olevaa henkilöä on varoitettava mahdollisuudesta joutua voimakeinojen käytön kohteeksi, jos varoittaminen on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Varoittaminen on tehtävä tarkoitukseen soveltuvalla ymmärrettävällä tavalla.
24 § Voimankäyttö- ja suojavälineet
Tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan tullimiehellä on oikeus kantaa tehtäviensä edellyttämiä voimankäyttövälineitä ja oikeus tarvittaessa käyttää niitä 22 §:n 1 momentin mukaisissa voimakeinojen käytön tilanteissa.
Tulli varustaa tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan tullimiehen tehtävien edellyttämillä suojavälineillä.
25 § Ampuma-aseen käyttö
Ampuma-asetta voidaan käyttää ainoastaan silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä. Ampuma-asetta voidaan lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi.
Ampuma-aseen käytöllä tarkoitetaan ampuma-aselain 2 §:ssä tarkoitetun ampuma-aseen käytöstä varoittamista, ampuma-aseella uhkaamista ja laukauksen ampumista. Ampuma-aseen esille ottaminen ja toimintavalmiuteen saattaminen eivät ole ampuma-aseen käyttöä.
Ampuma-aseella uhkaamisesta ja laukauksen ampumisesta päättää tullirikostorjunnan esimiehenä toimiva tullimies. Jos tämä ei tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen ole mahdollista, ampuma-aseella uhkaamisesta ja laukauksen ampumisesta voi päättää tehtävää suorittava tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan tullimies.
26 § Sitominen
Virkatehtävän kohteena olevan henkilön liikkuma- tai toimintavapautta saadaan rajoittaa käsiraudat laittamalla, sidettä käyttämällä tai muulla vastaavalla tavalla, jos rajoittaminen on välttämätöntä virkatehtävän suorittamisen yhteydessä henkilön karkaamisen estämiseksi, väkivaltaisen käyttäytymisen hillitsemiseksi tai uhkaavan väkivallan torjumiseksi.
Liikkuma- tai toimintavapauden rajoittamista ei saa jatkaa pitempään kuin on välttämätöntä. Rajoittaminen ei saa aiheuttaa kohteena olevalle henkilölle vaaraa eikä tarpeetonta kipua.
27 § Tarkemmat säännökset voiman käytöstä
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin Tullin voimankäyttövälineistä ja tullirikostorjunta- ja tullivalvontatehtävissä työskentelevän tullimiehen oikeudesta kantaa voimankäyttövälineitä.
Valtiovarainministeriön asetuksella voidaan säätää tarkemmin tässä luvussa tarkoitettuun voimakeinojen käyttöön liittyvästä voimankäyttökoulutuksesta, voimankäytön harjoittelusta ja seurannasta, voimankäyttövälineiden säilyttämisestä sekä voimakeinojen käytön valvonnasta.
5 luku
Tullin muut toimivaltuudet
28 § Tekninen valvonta
Teknisellä valvonnalla tarkoitetaan jatkuvaa tai toistuvaa ajoneuvoihin, ajoneuvon kuljettajiin, esineisiin, jalankulkijoihin tai yleisöön kohdistuvaa teknisellä laitteella tapahtuvaa katselua tai kuuntelua sekä äänen tai kuvan automaattista tallentamista.
Tullilla on oikeus suorittaa teknistä valvontaa tullilainsäädännön ja muun lainsäädännön, jonka noudattamisen valvominen kuuluu Tullin toimivaltaan, noudattamisen valvomiseksi Suomen valtakunnan rajanylityspaikoilla sekä matkustajaterminaaleissa, tavaraliikenteelle tarkoitetuilla satama-alueilla, tavaraliikenteelle tarkoitetuissa varastoissa ja muissa vastaavissa paikoissa ja tiloissa, joita Tulli saa valvoa, siitä ennalta ilmoitettuaan.
29 § Tuonnin ja viennin estäminen
Tullilla on oikeus Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklan nojalla annettujen päätösten, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan nojalla annettujen asetusten, eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetun lain (659/1967) nojalla annetun asetuksen tai varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain (325/2013) nojalla tehdyn jäädyttämispäätöksen toimeenpanemiseksi estää tavaran tuonti Suomeen ja vienti Suomesta.
30 § Rahavarojen tarkastaminen
Tullimiehellä on oikeus tarkastaa henkilön mukana olevat rahavarat ja muu hänen hallussaan oleva omaisuus tullirikoksena pidettävän, rikoslain 32 luvussa tarkoitetun rahanpesurikoksen ja rikoslain 34 a luvussa tarkoitetun terrorismin rahoittamisen paljastamiseksi.
31 § Rajatarkastus
Tullimiehellä on oikeus rajatarkastuksen toimittamiseen rajavartiolain 28, 28 a, 36 ja 38 §:ssä rajavartiomiehelle säädetyin toimivaltuuksin. Lisäksi Tulli voi käyttää rajanylityspaikalla teknisessä valvonnassa kertyvää kuvaa ja ääntä siten kuin siitä rajavartiolain 31 §:ssä rajavartiolaitoksen osalta säädetään. Tullitoimipaikan esimiehenä toimivalla tullimiehellä on oikeus ohjata ja rajoittaa liikkumista rajanylityspaikalla siten kuin siitä rajavartiolain 30 a §:ssä rajanylityspaikan esimiehenä toimivan rajavartiomiehen ja vähintään luutnantin arvoisen rajavartiomiehen osalta säädetään.
Rajavartiolain 28 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta poistumisen estämisestä sekä tavaroiden ja kulkuneuvon tilapäisestä haltuun ottamisesta rajatarkastuksen toimittamisen ajaksi päättää tullitoimipaikan esimiehenä toimiva tullimies tai tehtävään määrätty tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan esimiehenä toimiva tullimies. Kiireellisessä tapauksessa poistumisen estää ja haltuunoton suorittaa rajatarkastusta suorittava tullimies, jonka on viivytyksettä saatettava asia tullitoimipaikan esimiehenä toimivan tullimiehen tai tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan esimiehenä toimivan tullimiehen ratkaistavaksi.
Rajavartiolain 28 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetusta henkilöntarkastuksesta päättää tehtävään määrätty tullirikostorjunnan tai tullivalvonnan esimiehenä toimiva tullimies. Rajatarkastusta suorittava tullimies voi kuitenkin päättää henkilöntarkastuksesta, joka kohdistetaan henkilön vaatteisiin tai mukana oleviin tavaroihin.
32 § Tavaran pysäyttäminen muun rikoksen kuin tullirikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi
Tulli saa pysäyttää maasta vietävän, maahan tuotavan tai Suomen kautta kuljetettavan tavaran, jos siihen on perusteltua syytä muun rikoksen kuin tullirikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Tavaran pysäyttämisestä on tällöin viipymättä ilmoitettava asianomaiselle takavarikosta päättävälle viranomaiselle.
33 § Etsintäkuulutetun kiinniottaminen
Tullimiehellä on oikeus ottaa kiinni etsintäkuulutettu, joka toimivaltaisen viranomaisen antaman kuulutuksen mukaan on otettava kiinni, pidätettävä tai vangittava taikka otettava säilöön. Kiinniotettu, joka on muun kuin Tullin etsintäkuuluttama, on viipymättä toimitettava poliisin huostaan, jollei häntä ole päästettävä heti vapaaksi.
Muu kuin 1 momentissa tarkoitettu etsintäkuulutettu on velvollinen tullimiehen kehotuksesta saapumaan poliisiasemalle tai muuhun paikkaan, jossa etsintäkuulutuksen mukaiset toimenpiteet voidaan suorittaa. Jollei hän noudata kehotusta tai jos on todennäköistä, että hän pyrkii välttämään etsintäkuulutuksessa mainitun toimenpiteen, tullimiehellä on oikeus ottaa hänet kiinni kuulutuksessa mainitun toimenpiteen suorittamiseksi.
Etsintäkuulutettu on, jollei etsintäkuulutuksen edellyttämien toimenpiteiden kestoajasta laissa toisin säädetä, velvollinen olemaan toimenpiteen suorittamiseksi saapuvilla enintään kuusi tuntia kiinniottamisesta.
6 luku
Menettely toimivaltuuksia käytettäessä
34 § Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen
Tullin on kunnioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä toimivaltuuksia käyttäessään valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista.
35 § Suhteellisuusperiaate
Tullin toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön
käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.
36 § Vähimmän haitan periaate
Tullin toimenpiteillä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää eikä kenellekään saa aiheuttaa suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi.
37 § Tarkoitussidonnaisuuden periaate
Tulli saa käyttää toimivaltuuttaan vain säädettyyn tarkoitukseen.
38 § Tehtävien hoito ja tärkeysjärjestys
Tullin tehtävät on hoidettava tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Olosuhteiden vaatiessa tehtävät on asetettava tärkeysjärjestykseen.
39 § Tullimiehen aseman ilmaiseminen ja tullimiehen yksilöiminen
Tullimiehen on tarvittaessa ilmaistava tullitoimenpiteen kohteena olevalle henkilölle olevansa tullimies ja pyynnöstä esitettävä henkilökorttinsa.
Tullin on huolehdittava siitä, että virkatoimen suorittanut tullimies on tarvittaessa yksilöitävissä.
40 § Toimivaltuuden käytön perusteen ilmoittaminen
Henkilön vapauteen kohdistuvan toimivaltuuden käytön peruste on ilmoitettava toimenpiteen kohteena olevalle henkilölle tai hänen edustajalleen niin pian kuin se on mahdollista henkilön tila ja muut olosuhteet huomioon ottaen.
Jollei laissa toisin säädetä, myös muun kuin vapauteen kohdistuvan toimenpiteen kohteena olevalla henkilöllä tai tämän edustajalla on oikeus saada tieto toimivaltuuden käytön perusteesta niin pian kuin se on mahdollista tullitoimenpiteen suorittamista vaarantamatta.
41 § Tullimiehen käskyvalta
Tullimiehellä on tässä laissa, rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa tai muussa laissa säädettyä toimivaltuutta käyttäessään oikeus yksittäistapauksessa antaa jokaista velvoittavia, Tullin tehtävän toteuttamiseksi tarpeellisia käskyjä ja kieltoja.
42 § Kiinniotetun henkilön kohtelu
Tullin tämän lain nojalla kiinni ottamien henkilöiden kohteluun sovelletaan poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annettua lakia (841/2006) sekä sitä, mitä kyseisen lain soveltamisesta Tullin säilyttämän henkilön ja Tullin säilytystilan osalta on säädetty rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 2 luvun 12 §:n 2 ja 3 momentissa.
43 § Pöytäkirja ja merkintä muuhun asiakirjaan
Tämän lain 17 §:n 2 momentin mukaisesta henkilön kiinniottamisesta, 19 §:n 2 momentin mukaisesta omaisuuden haltuunotosta turvallisuustarkastuksen yhteydessä, 20 §:n mukaisesta
yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavien esineiden ja aineiden haltuunotosta sekä 33 §:n mukaisesta etsintäkuulutetun kiinniottamisesta on ilman aiheetonta viivytystä laadittava pöytäkirja tai tehtävä merkintä muuhun asiakirjaan.
Pöytäkirjasta tai muuhun asiakirjaan tehdystä merkinnästä on pyynnöstä annettava jäljennös sille, joka on otettu kiinni tai jolta tavara on otettu haltuun.
Tulli antaa tarkemmat määräykset pöytäkirjan laatimisesta ja merkinnän tekemisestä muuhun asiakirjaan sekä pöytäkirjan ja merkinnän sisällöstä.
7 luku
Tullittomuus
44 § Eräisiin kansainvälisiin sopimuksiin perustuva tullittomuus
Ulkoasiainministeriö vahvistaa seuraavien kansainvälisten sopimusten mukaisen tullittomuuden edellytysten olemassaolon:
1) diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus (SopS 4/1970);
2) konsulisuhteita koskeva Wienin yleissopimus (SopS 50/1980);
3) Suomen hallituksen ja kansainvälisen järjestön välillä tehty isäntämaasopimus tai järjestön oikeudellista asemaa koskeva sopimus.
Suomessa sijaitseva unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön toimielin vahvistaa unionin erioikeuksista ja vapauksista annetun pöytäkirjan tai Suomen hallituksen ja unionin toimielimen välillä tehdyn toimipaikkaa koskevan sopimuksen mukaisen tullittomuuden edellytysten olemassa olon. Ulkoasiainministeriö vahvistaa kuitenkin tullittomuuden edellytysten olemassaolon toimielimen palveluksessa olevan sellaisen henkilön osalta, jonka asema toimipaikkasopimuksen mukaan rinnastetaan diplomaattiseen edustajaan.
45 § Tullittoman tavaran luovutusrajoitus
Jos 44 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa tai pöytäkirjassa ei ole toisin sovittu, tavaraa ei saa tullia suorittamatta myydä, vuokrata eikä luovuttaa vastiketta vastaan tai vastikkeetta käytettäväksi muulle kuin vastaavaan tullittomuuteen oikeutetulle henkilölle ennen kuin kolme vuotta on kulunut tavaran luovuttamisesta 44 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaiseen käyttöön.
Jos 44 §:ssä tarkoitettu tullittomuus on myönnetty luonnolliselle henkilölle ja henkilö muuttaa pois Suomesta ennen kuin 1 momentissa säädetty määräaika on kulunut ja myy käytössään olleen ajoneuvon Suomessa, siitä on suoritettava tullia yksi kolmaskymmeneskuudesosa jokaista määräajasta jäljellä olevaa täyttä tai vajaata kuukautta kohti.
46 § Muonitustavaran tullittomuus
Tullittomia ovat:
1) ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- ja ilma-aluksen tavanomaiseen muonitukseen tarkoitetut tavarat ja poltto- ja voiteluaineet;
2) viranomaisen käytössä ja Suomen tullialueella vierailumatkalla olevan ulkomaisen aluksen tavanomaiseen muonitukseen tarkoitetut tavarat ja poltto- ja voiteluaineet;
3) viranomaisen käytössä olevan kotimaisen aluksen, joka lähtee vahvistetun vierailusuunnitelman mukaan viralliselle edustusmatkalle Suomen tullialueen ulkopuolelle, tavanomaiseen muonitukseen tarkoitetut tavarat ja poltto- ja voiteluaineet;
4) Suomen ja Venäjän välillä säännöllisesti liikennöivän matkustajajunan matkan aikana kulutettavat elintarvikkeet, tupakka ja alkoholijuomat sekä matkustajien matkatavaroissa mukaan otettaviksi myytävät tupakka, makeiset ja kosmeettiset valmisteet, jotka luovutetaan ostajalle Suomen tullialueen ulkopuolella.
Tullittomuus koskee tavaroita, jotka alus tai juna tuo mukanaan Suomen tullialueelle tai jotka siihen Suomen tullialueella toimitetaan sen omaa käyttöä varten. Tullittomuus koskee myös aluksessa tai junassa Suomen tullialueella kulutettavia tavaroita.
Tullittomia eivät ole matkustajan matkatavaroissa mukaan otettaviksi myytävät tavarat silloin, kun alus ei matkallaan pysähdy unionin tulli- tai veroalueen ulkopuolella. Matkustajille myytävien tavaroiden tullinalaisuudesta säädetään myös ulkomaanliikenteessä olevissa matkustaja-aluksissa myytävien tavaroiden verottamisesta eräissä tapauksissa annetussa laissa (397/1969).
47 § (11.8.2017/526) Muonitustavaroiden toimittaminen kulkuneuvoon
Tulli antaa tarkemmat määräykset menettelystä, jota noudatetaan toimitettaessa 46 §:ssä tarkoitettuja tullittomia tavaroita kulkuneuvoon, sekä alkoholi- ja tupakkatuotteiden valvontaan liittyvistä tilitysvelvoitteista. Tulli voi rajoittaa kulkuneuvoon toimitettavien tullittomien tavaroiden määriä sen mukaan kuin on tarpeellista matkustajamäärän, kulkuneuvon koon, liikennöintialueen ja muiden olosuhteiden mukaan. Oikeus rajoittaa kulkuneuvoon toimitettavien tavaroiden määriä koskee myös arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja ilma-aluksen varustamiseksi myytyjä tavaroita, 7 kohdassa tarkoitettuja aluksella tapahtuvaa myyntiä varten myytyjä tavaroita ja 8 kohdassa tarkoitettuja tavaroita.
L:lla 526/2017 muutettu 47 § tulee voimaan 1.1.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:
47 § Tullittomien muonitustavaroiden toimittaminen kulkuneuvoon
Tulli antaa tarkemmat määräykset menettelystä, jota noudatetaan toimitettaessa 46 §:ssä tarkoitettuja tullittomia tavaroita kulkuneuvoon, sekä alkoholi- ja tupakkatuotteiden valvontaan liittyvistä tilitysvelvoitteista. Tulli voi rajoittaa kulkuneuvoon toimitettavien tullittomien tavaroiden määriä sen mukaan kuin on tarpeellista matkustajamäärän, kulkuneuvon koon, liikennöintialueen ja muiden olosuhteiden mukaan.
48 § Polttoaineen tullittomuus eräissä tapauksissa
Euroopan talousalueen ulkopuolelta maanteitse Suomen tullialueelle saapuvan hyötymoottoriajoneuvon tavanomaisen polttoainesäiliön sisältämä polttoaine on tullitonta
400 litraan asti ja erityiskäyttöön tarkoitetun kontin tavanomaisen polttoainesäiliön sisältämä polttoaine 200 litraan asti matkaa kohden.
49 § Lentoliikenteen tavaroiden tullittomuus
Tullittomia ovat kansainväliseen siviili-ilmailun yleissopimukseen (SopS 11/1949) liittyneen kolmannen maan kanssa tehdyn lentoliikennesopimuksen perusteella tullittomat tavarat.
8 luku
Tulliselvitys
50 § Tavaran kuljetusreitit
Tulli antaa määräykset koodeksin 135 ja 267 artiklassa tarkoitetuista kuljetusreiteistä sekä kuljetusreiteistä, joita käytetään kuljetettaessa tavaroita erityiseen veroalueeseen kuuluvan unionin tullialueen osan ja erityiseen veroalueeseen kuulumattoman unionin tullialueen osan välillä.
Tulli voi määrätä rajavyöhykkeellä, putkistoissa tai johdoissa kuljetettavien tavaroiden sekä muun taloudelliselta merkitykseltään vähäisen liikenteen kuten posti- ja matkustajaliikenteen tuontikuljetuksista erikseen.
Tulli voi erityisistä syistä ja asettamillaan ehdoilla yksittäistapauksissa myöntää oikeuden poiketa 1 momentissa tarkoitettujen tavaroiden kuljettamista koskevien määräysten noudattamisesta.
51 § Tavaran ilmoittamisvelvollisuus unionin sisäliikenteessä
Jos tavaran tuonti toisesta jäsenvaltiosta Suomeen, tavaran vienti Suomesta toiseen jäsenvaltioon tai tavaran hallussapito Suomessa edellyttää viranomaisen myöntämää lupaa, todistusta tai muuta asiakirjaa eikä sitä ole myönnetty ennen tuontia tai vientiä, tavara on ilmoitettava tuotaessa tai vietäessä Tullille.
52 § Tulliselvitysmuodollisuudet ja ulkomaankaupan tilastojen tuottamiseksi kerättävät tiedot
Tulli voi määrätä tulliselvityksessä sovellettavista muodollisuuksista ja ulkomaankaupan tilastojen tuottamiseksi tiedonantovelvollisilta kerättävistä tiedoista, keräämisessä noudatettavista menettelyistä ja määräajoista siltä osin kuin niistä ei säädetä unionin tai kansallisessa lainsäädännössä.
53 § Tulliedustuksesta
Välillisenä edustajana toimivan asiamiehen on tulli-ilmoitusta tehdessään ilmoitettava Tullille tarpeelliset tiedot myös päämiehestä, jonka lukuun tulli-ilmoitus tehdään. Tulli antaa tarkemmat määräykset päämiehestä ilmoitettavista tiedoista.
54 § Vakuuden vaatiminen
Koodeksin III osaston 2 luvussa säädetään tullivelan tai mahdollisen tullivelan maksamisesta vaadittavasta vakuudesta.
Tulli antaa tarkemmat määräykset kansallisten verojen ja maksujen osalta vaadittavan vakuuden määrän määrittämisestä.
Tulli voi muuttaa vakuuden määrää henkilön toiminnassa tai taloudellisessa asemassa tapahtuneiden muutosten perusteella.
Tulli voi määrätä vakuusasiakirjan laatimisesta muussa kuin asiakirjamallin muodossa sekä siitä, mitkä delegoidun asetuksen 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vakuuden muodot Tulli hyväksyy.
55 § Lupa vapaa-alueen perustamiseen
Tulli päättää koodeksin 243 artiklan 1 kohdan mukaisen vapaa-alueen perustamiseen myönnettävästä luvasta ja sen ehdoista.
56 § Tietojen ilmoittaminen EORI-rekisteriin muita kuin sähköisiä tietojärjestelmiä käyttäen
Tulli voi antaa delegoidun asetuksen 4 artiklassa tarkoitetun määräyksen tilanteista, joissa talouden toimijoiden rekisteröinti- ja tunnistejärjestelmään (EORI) rekisteröinnissä tarvittavat tiedot voidaan toimittaa käyttäen muita kuin sähköisiä tietojärjestelmiä.
57 § Erityismenettelyn menettelynhaltijan oikeuksien ja velvollisuuksien siirto
Tulli voi määrätä, siltä osin kuin niistä ei säädetä unionin lainsäädännössä, tapauksista, joissa ja edellytyksistä, joilla muuhun erityismenettelyyn kuin passitusmenettelyyn asetettuja tavaroita koskevat menettelynhaltijan oikeudet ja velvollisuudet voidaan siirtää kokonaan tai osittain koodeksin 218 artiklassa tarkoitetulla tavalla, sekä siirtoa koskevista menettelyistä.
9 luku
Tulliverotuksen toimittaminen
58 § Tullin määrän määrittäminen
Tulli määrittää tullin määrän saamansa ilmoituksen taikka muutoin saamiensa tai hankkimiensa tietojen perusteella.
Tulli määrätään arvion perusteella, jos tulli-ilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voida täydennettynäkään käyttää tullin määrittämisen perusteena. Tullin määräämistä koskevassa päätöksessä on mainittava arvion perusteet.
59 § Tullin kiertäminen
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tullausta toimitettaessa on meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.
60 § Tullin tileihin kirjaaminen
Tulli määrää koodeksin 104 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta menettelystä, jonka mukaisesti tuonti- tai vientitullin määrä kirjataan tileihin.
61 § Tiedoksianto tullin määrästä
Määrätty tullin määrä annetaan sanomamuotoista sähköistä tiedonsiirtomenetelmää käyttävälle Tullin asiakkaalle tiedoksi:
1) vastaussanomalla, jolloin asiakkaan katsotaan saaneen tullin määrästä tiedon, jollei muuta näytetä, ajankohtana, jona vastaussanoma on saapunut asiakkaan tietojärjestelmään; tai
2) siten kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) säädetään todisteellisesta tiedoksiannosta.
Muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle Tullin asiakkaalle määrätty tullin määrä annetaan tiedoksi tullauspäätöksellä. Jollei muuta näytetä, katsotaan asiakkaan saaneen tullin määrästä tiedon:
1) tullauspäätöksen vahvistamispäivänä, jos tullauspäätös on annettu asiakkaalle;
2) tullauspäätöksen vahvistamispäivää seuraavana arkipäivänä, jos tullauspäätös on toimitettu asiakkaan postilokeroon tullitoimipaikassa;
3) kahdeksantena päivänä tullauspäätöksen vahvistamispäivästä, jos tullauspäätös on annettu postin kuljetettavaksi.
62 § Määräaika tullivelan tiedoksi antamiselle
Määräajasta tullivelan tiedoksi antamiselle säädetään koodeksin 103 artiklassa. Jos tullivelka on syntynyt sellaisen teon seurauksena, joka sen suorittamishetkellä olisi voinut johtaa rikosoikeudenkäyntiin, määräaika tullivelan tiedoksi antamiselle on viisi vuotta tullivelan syntymispäivästä.
Jos Tulli antaa tullivelan tiedoksi soveltaen 1 momentissa säädettyä viiden vuoden määräaikaa, Tullin on päätöksessään ilmoitettava myös ne seikat ja selvitykset, joiden johdosta se katsoo, että tullivelka voidaan antaa tiedoksi koodeksin 103 artiklan 1 kohdassa säädetyn kolmen vuoden määräajan kulumisen jälkeen, sekä mainittava sovelletut säännökset.
63 § Tulliasiamiehen kuuleminen ja päätöksen tiedoksianto tulliasiamiehelle
Tulliasiamiestä kuullaan ja päätös annetaan hänelle tiedoksi siten, että päätöksen tekevä Tullin yksikkö varaa tulliasiamiehelle tilaisuuden tutustua päätökseen ja asiaa koskeviin asiakirjoihin.
10 luku
Tullivelan kantaminen
64 § Tullin maksaminen
Tulli maksetaan rahalaitokseen Tullin määräämälle tilille. Maksaja vastaa maksamisesta aiheutuvista kuluista. Tulli voidaan maksaa myös tullitoimipaikkaan, jolloin maksamisesta ei veloiteta lisäkuluja.
Tulli on maksettava 10 päivän kuluessa tullauspäätöksen vahvistamispäivästä. Tullin maksamisen määräajan pidentämisestä ja keskeyttämisestä sekä velalliselle myönnettävästä maksunlykkäyksestä ja muusta maksuhelpotuksesta säädetään koodeksin 108–112 artiklassa.
65 § Maksunlykkäyksen eräpäivä
Tulli voi määrätä koodeksin 111 artiklan 6 kohdassa säädettyjen maksunlykkäyksen eräpäivien soveltamisesta.
66 § Eräpäivän siirtyminen
Määräpäivän siirtymisestä säädetään säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (150/1930) 5 §:ssä. Tullin voi suorittaa seuraavana ensimmäisenä arkipäivänä myös, jos tullin eräpäivä on päivä, jona pankkien keskinäisissä maksuissaan yleisesti käyttämät maksujärjestelmät eivät ole Suomen säädöskokoelmassa julkaistavan Suomen Pankin ilmoituksen mukaan käytössä.
67 § Tullin suoritusajankohta
Tulli katsotaan maksetuksi Tullille sinä päivänä, jona:
1) maksu on veloitettu maksajan tililtä; tai
2) maksu on maksettu käteisenä rahalaitokseen tai tullitoimipaikkaan.
Jos tietoa maksu- tai veloituspäivästä ei ole välitetty maksun mukana, tulli katsotaan maksetuksi sinä päivänä, jona se on kirjattu Tullin pankkitilille, jollei velallinen näytä tai asiakirjojen perusteella voida todeta maksu- tai veloituspäivän olleen tätä aikaisempi.
68 § Maksuhelpotuksesta perittävä korko
Koodeksin 112 artiklassa säädetty luottokorko kannetaan maksuhelpotuksen ajalta.
69 § Kuittaus
Kun Tulli palauttaa tullia, veroa, julkisoikeudellista maksua, niiden maksamisen viivästysseuraamuksia taikka luotto- tai muuta lykkäyskorkoa henkilölle, joka on vastuussa maksamatta jätetystä tullilaskusta tai muusta suorituksesta, Tulli voi käyttää palautuksen erääntyneen tullin, veron tai maksun sekä niiden maksamisen viivästysseuraamusten ja luotto- tai lykkäyskoron suoritukseksi (kuittaus). Kuitattavien saatavien on oltava vastakkaisia, samanlaisia ja perimiskelpoisia.
Jos erityiset syyt niin vaativat, asianosaiselle on annettava tilaisuus selvityksen esittämiseen ennen kuittaamista. Muilta osin menettelyssä noudatetaan hallintolakia.
Tullin saatavan kuittauspäivä on päivä, jona palautuspäätös on tehty. Palautuskorko sekä viivästysseuraamukset lasketaan kuittauspäivään.
Tulli ilmoittaa toimitetusta kuittauksesta velalliselle ja, jos kuittaukseen on käytetty muun velasta vastuussa olevan palautusta, myös muulle velasta vastuussa olevalle. Kuittausilmoitukseen
liitetään muutoksenhakuosoitus. Tulli voi antaa tarkempia määräyksiä kuittauksessa noudatettavasta menettelystä.
70 § Kuittauksen esteet
Kuittaukseen ei käytetä:
1) erehdyksessä liikaa suoritettua tullia, veroa tai maksua;
2) palautusta, jota vastaavat varat on suoritettu jako-osuutena velallisen konkurssipesästä.
Palautettavaa määrää ei käytetä:
1) vanhentuneen velan suoritukseksi;
2) sellaisen velan tai sen osan suoritukseksi, jonka täytäntöönpano on keskeytetty tai kielletty.
Palautuksen saajan konkurssi tai palautuksen ulosmittaus eivät estä kuittauksen toimittamista. Tulli ilmoittaa ulosottomiehellä perittävänä olevan tullilaskun kuittauksesta viipymättä ulosottomiehelle.
71 § Palautuksen käyttäminen muun viranomaisen saatavan suoritukseksi
Jos Tullin palauttamaa kuittauskelpoista määrää ei käytetä Tullin saatavien kuittaukseen, se voidaan käyttää palautuksen saajan muiden erääntyneiden ja maksamattomien valtion verojen, julkisoikeudellisten maksujen sekä niiden viivästysseuraamusten ja lykkäyskorkojen suoritukseksi, jos asianomainen viranomainen on pyytänyt sitä Tullilta ennen palautuksen maksamista.
Vastaavasti maksuvelvollisen toiselta viranomaiselta oleva kuittauskelpoinen palautus voidaan Tullin pyynnöstä käyttää Tullin saatavan kuittaukseen. Kuittauksessa sovelletaan tällöin tämän lain kuittausta koskevia säännöksiä.
Jos palautettavaa määrää ei käytetä Suomen viranomaisten saatavien suoritukseksi, voidaan palautus käyttää vieraan valtion kanssa virka-avusta tulliasioissa tehdyn sopimuksen nojalla Suomessa perittävänä olevan ulkomaan tullin tai veron suoritukseksi.
72 § Varojen kohdistaminen
Maksaja voi osoittaa ne tullaus- ja jälkitullauspäätökset, joiden suorittamiseksi maksu käytetään. Yksilöimättömät maksut, kuittaukseen käytettävät palautukset ja vakuudesta saadut varat käytetään saatavien suorittamiseksi päätösten ikäjärjestyksessä aikaisimmin annetusta päätöksestä alkaen. Suomessa virka-apusopimuksen nojalla perittävänä oleva tulli ja verot suoritetaan yksilöimättömistä maksuista ja varoista kuitenkin viimeisinä.
Kannetut, kuitatut tai perityt sekä vakuudesta saadut varat käytetään saatavan suoritukseksi seuraavassa järjestyksessä:
1) tulli;
2) luotto- ja muu maksunlykkäyskorko;
3) veronlisäys ja viivekorko;
4) tullin-, veron- tai maksunkorotus ja virhemaksu;
5) kansalliset verot ja maksut.
Tulli voi saatavan vanhentumisen estämiseksi, saatavan perimisen turvaamiseksi tai tullin tulouttamisen varmistamiseksi kohdistaa maksusuorituksen yksittäistapauksessa toisin kuin 1 momentissa säädetään. Veronsaajien yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi Tulli voi myös yksittäistapauksessa käyttää maksuvelvolliselta saadut varat muussa kuin 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä.
73 §Maksujen siirto Tullille
Rahalaitoksen on suoritettava vastaanottamansa tullit päivittäin Tullin tilille viimeistään maksupäivää seuraavana sellaisena arkipäivänä, jona rahalaitos on yleisölle avoinna. Jos rahalaitos ei maksupäivänä ole yleisölle avoinna, varat on siirrettävä asianomaiselle tilille viimeistään tätä seuraavana toisena rahalaitoksen aukiolopäivänä.
Valtion maksuliikepankit siirtävät kuitenkin vastaanottamansa tullit Tullin tilille siten kuin valtion maksuliikkeen hoitamisesta tehdyn sopimuksen yhteydessä on sovittu.
74 § Verovarojen kirjanpito
Tulli pitää verovarojen kirjanpitoa kannetuista ja palautetuista tulleista, veroista sekä muista suorituksista, jollei tullien kirjanpidosta unionin lainsäädännössä toisin säädetä.
Verovarojen kirjanpidon tulee sisältää tiedot kannetuista ja palautetuista tulleista, veroista sekä muista suorituksista. Kirjanpidosta on käytävä ilmi valtion talousarviosta annetussa laissa (423/1988) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä edellytetyt tiedot samoin kuin veronsaajille tehtävien tilitysten edellyttämät tiedot.
11 luku
Tullivelan perintä
75 § Tullin periminen ulosottotoimin ja perimisen turvaaminen
Jollei tässä laissa tai unionin lainsäädännössä toisin säädetä, tullin perimiseen ulosottotoimin ja perimisen turvaamiseen sovelletaan mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) perustevalitusta koskevia säännöksiä lukuun ottamatta sekä verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetussa laissa (395/1973) säädetään.
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös Tullin kantamien muiden verojen, tullin- ja veronkorotuksen, virhemaksun sekä julkisoikeudellisten maksujen perintään, jollei laissa toisin säädetä.
76 § Perintäkeinot
Tulli voi selvitettyään velallisen maksukykyä ja tarkoituksenmukaista perintäkeinoa varojen perimiseksi:
1) lähettää maksamatta jätetyn tullilaskun ulosottotoimin perittäväksi;
2) käyttää hallussaan olevaa vakuutta;
3) myöntää maksunlykkäyksen tai muun koodeksissa tarkoitetun maksuhelpotuksen;
4) hakea velallisen tai muun tullin maksamisesta vastuussa olevan konkurssiin;
5) käyttää puhevaltaa konkurssissa, sulautumisessa, jakautumisessa, kiinteistön pakkohuutokaupassa, julkisessa haasteessa, yrityksen saneerausmenettelyssä ja yksityishenkilön velkajärjestelyssä sekä muissa näihin rinnastettavissa tilanteissa;
6) ryhtyä tarvittaviin oikeudenkäynteihin;
7) ryhtyä turvaamistoimiin;
8) pyytää ja antaa kansainvälistä virka-apua siitä erikseen säädetyllä tavalla;
9) ilmoittaa julkaistaviksi velallisen ja muun tullin maksamisesta vastuussa olevan nimen, toiminimen sekä yritys- ja yhteisötunnuksen, Tullin tiedossa olevan kotikunnan, jollei viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 31 kohdasta tai väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 36 §:n 1 momentista muuta johdu sekä maksamatta jätetyn tullilaskun verolajit ja määrät viivästysseuraamuksineen;
10) ryhtyä muihin tarvittaviin toimiin.
Tullin on viipymättä ilmoitettava ulosottoviranomaiselle 1 momentin mukaisesta perintätoimesta, joka saattaa aiheuttaa muutoksia tullilaskun ulosottoperintään.
77 § Täytäntöönpanon lykkääminen
Täytäntöönpanon lykkäämistä muutoksenhaun kohteena olevaan päätökseen haetaan kirjallisesti Tullilta. Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on käsiteltävä viivytyksettä.
Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva päätös on voimassa, jollei Tulli yksittäistapauksessa toisin päätä, kunnes velallisen oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen tiedoksisaannista on kulunut 60 päivää tai kunnes tämän valitus on ratkaistu lainvoimaisella päätöksellä. Täytäntöönpanon lykkäämistä koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta.
Ulosmitattua omaisuutta koskevan täytäntöönpanon lykkäämisen hakemiseen ulosottomieheltä sovelletaan, mitä siitä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 15 §:ssä.
78 § Tullin jättäminen perimättä
Jos perittävä määrä on alle 10 euroa, sitä ei peritä. Perimiseen voidaan kuitenkin ryhtyä, jos samalta maksuvelvolliselta on Tullin, maksuvelvollisen tai muun asianosaisen tekemän laskuvirheen tai muun erehdyksen vuoksi taikka muusta syystä jäänyt lukuisia suorituksia perimättä tai jos perimiseen muutoin on erityistä aihetta.
79 § Perintätoimista luopuminen
Tulli voi olla ryhtymättä tullin perintään tai keskeyttää perinnän, jos sen ei arvioida johtavan tulokseen. Perintä kuitenkin aloitetaan tai keskeytettyä perintää jatketaan tilanteessa, jossa sen voidaan olettaa johtavan tulokseen.
12 luku
Tullihuutokauppa, tavaran muu myynti, luovutus ja hävittäminen
80 § Tullihuutokaupalla tai muulla tavoin myytävät tavarat
Tulli myy julkisella tullihuutokaupalla tavaran, joka on:
1) tuomittu lainvoimaisella päätöksellä menetetyksi valtiolle;
2) luovutettu valtiolle;
3) väliaikaisesti varastoitu eikä sitä ole asetettu tullimenettelyyn tai jälleenviety koodeksin 149 artiklassa säädetyssä määräajassa;
4) tullivalvonnassa ja jota ei voida luovuttaa koodeksin 198 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitusta syystä;
5) jätetty noutamatta kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun Tulli on tehnyt päätöksen tavaran luovutuksesta vapaaseen liikkeeseen;
6) jäänyt lainvoimaisen päätöksen nojalla Tullin haltuun.
Jos 1 momentissa tarkoitettu tavara on tuontikiellon tai -rajoituksen alainen, se voidaan luovuttaa ainoastaan ostajalle, joka esittää luovutuksen edellyttämät asiakirjat.
Jos 1 momentissa tarkoitettu tavara on helposti pilaantuvaa, nopeasti häviävää, arvoltaan alenevaa, erittäin kallishoitoista tai jos se muusta syystä tulee voida myydä kiireellisesti, tavara voidaan myydä myös muulla tavoin, ja odottamatta 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen lainvoimaisuutta.
81 § Tavaran muu luovutus tai hävittäminen
Jos 80 §:ssä tarkoitettua tavaraa ei voida myydä sen käyttöä tai myyntiä rajoittavan lainsäädännön tai muun tavaran laatuun liittyvän syyn vuoksi tai jos sen myynti olisi epätarkoituksenmukaista eikä tavaran käytöstä, luovuttamisesta tai hävittämisestä ole säädetty erikseen, tavara voidaan valtiovarainministeriön päätöksellä luovuttaa valtion laitokselle tai erityisestä syystä muulle taholle. Muussa tapauksessa tavara hävitetään.
Jos 80 §:n 1 momentin 3–6 kohdassa tarkoitettu tavara luovutetaan valtion laitokselle, tavaran omistusoikeus siirtyy luovutettaessa valtiolle. Jos tavara luovutetaan muulle taholle kuin valtion laitokselle, omistusoikeus siirtyy luovutuksensaajalle, jollei valtiovarainministeriö toisin päätä.
82 § Menettely tavaran myynnissä
Tavaran myynnistä on ilmoitettava, jos mahdollista, etukäteen kirjallisesti tavaran ilmoittajalle ja sille, jonka lukuun ilmoitus tai tiedonanto on annettu. Myynnistä on ilmoitettava myös tavaran omistajalle, jos omistaja on Tullin tiedossa ja hänen yhteystietonsa ovat Tullin saatavilla.
Tullihuutokauppaa koskeva myynti-ilmoitus julkaistaan yleisölle kaikille avoimessa tietoverkossa sekä Tullin harkinnan mukaan muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Myyntiehdot on ilmoitettava ennen tavaran myyntiä.
Tavaraa tullihuutokaupalla tai muutoin myytäessä alimman hyväksyttävän tarjouksen tulee kattaa myytävästä tavarasta myynnin perusteella kannettavaksi tulevan tai mahdollisesti maksamatta olevan tullin, valmisteverojen ja suoritemaksujen määrä.
Tulli voi antaa tarkempia määräyksiä tullihuutokaupan toimittamisesta ja tavaran myynnissä muulla tavoin noudatettavasta menettelystä.
83 § Vastuu myytävästä tai muulla tavoin luovutettavasta tavarasta
Tulli ei vastaa 80 ja 81 §:n mukaisesti myydyn tai luovutetun tavaran puutteista tai virheistä eikä muistakaan ominaisuuksista.
84 § Myytävästä tavarasta suoritettava tulli
Muun kuin unionitavaran myynti 80 §:ssä säädetyin tavoin vastaa tavaran luovutusta vapaaseen liikkeeseen. Tämä ei kuitenkaan koske sellaista muuta kuin unionitavaraa, joka on ilmoitettu luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen, mutta jota koskevaa tullivelkaa ei ole kokonaan maksettu.
Jos myynnin yhteydessä syntyy tullivelka tavaran vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen johdosta, tulli sisältyy tavaran myyntihintaan.
85 § Kauppahinnan maksaminen ja omistusoikeuden siirtyminen
Tullihuutokaupalla tai muulla tavoin myydyn tavaran kauppahinta on maksettava heti. Ostaja saa omistusoikeuden myytyyn tavaraan ja tavara luovutetaan hänelle, kun kauppahinta on maksettu. Tulli saa purkaa kaupan, jos ostaja ei maksa kauppahintaa heti.
86 § Myynnistä kertyneet varat
Tullihuutokaupasta tai tavaran muusta myynnistä kertyneillä varoilla suoritetaan tavaraan liittyvät kustannukset seuraavassa järjestyksessä:
1) tulli, valmisteverot ja suoritemaksut;
2) tavaran säilytyksestä ja myynnistä Tullille aiheutuneet kustannukset;
3) muut kansalliset verot ja maksut;
4) 72 §:n 2 momentissa mainitut muut erät mainitussa momentissa säädetyssä järjestyksessä;
5) muut kustannukset.
Jos muun kuin valtiolle kuuluvan omaisuuden kauppahinnasta jää 1 momentissa tarkoitettujen kustannusten vähentämisen jälkeen ylijäämää, se on tilitettävä valtiolle, jos myydyn tavaran ilmoittaja tai henkilö, jonka lukuun ilmoitus tai tiedonanto on annettu, ei vuoden kuluessa tavaran myynnistä vaadi ylijäämää itselleen Tullille osoittamallaan kirjallisella hakemuksella. Tullin on ilmoitettava ylijäämästä edellä mainituille henkilöille sekä myydyn tavaran edelliselle omistajalle, jos Tullilla on tarvittavat yhteystiedot.
Tavaran myynnistä on tehtävä tilitys.
13 luku
Muutoksenhaku
87 § Tullin palauttamista tai peruuttamista koskevan hakemuksen siirtäminen komission ratkaistavaksi
Tulli päättää koodeksin 116 artiklan 3 kohdan mukaisesti tullin palauttamista tai peruuttamista koskevan hakemuksen siirtämisestä komission ratkaistavaksi.
88 § Oikaisuvaatimus
Tullin päätökseen saa vaatia oikaisua Tullilta. Koodeksin 116 artiklan 1 kohdan a alakohtaan perustuvaa hakemusta pidetään oikaisuvaatimuksena.
Valtion puolesta oikeus vaatia oikaisua Tullin päätökseen on Tullin tulliasiamiehellä. Tulliasiamies voi vaatia oikaisua vain silloin, kun hän katsoo, että se on lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa taikka verotus- tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi tarpeen, tai asian ollessa taloudellisesti merkittävä tai jos valtion oikeudenvalvonta muutoin sitä edellyttää.
Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle muussa tullin määräämistä, tullin palauttamista tai tullin peruuttamista koskevassa asiassa kuin haettaessa muutosta koodeksin 116 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella on kolme vuotta tullivelan tiedoksisaannista, kuitenkin aina vähintään 60 päivää tullin palauttamista tai peruuttamista koskevan päätöksen tiedoksisaannista. Määräaika muussa kuin tullin määräämistä, tullin palauttamista tai tullin peruuttamista koskevassa asiassa on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Tulliasiamiehen määräaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.
Oikaisuvaatimus on toimitettava määräajassa Tullille. Oikaisuvaatimus on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.
89 § Valitus hallinto-oikeuteen
Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto- oikeuteen.
Valtion puolesta valitusoikeus on Tullin tulliasiamiehellä. Tulliasiamies voi hakea muutosta valittamalla vain 88 §:n 2 momentissa säädetyillä perusteilla.
Valitusaika tullin määräämistä, palauttamista tai peruuttamista koskevassa asiassa on kolme vuotta tullivelan tiedoksisaannista, kuitenkin aina vähintään 60 päivää oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen tiedoksisaannista. Muussa asiassa valitusaika on 30 päivää oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen tiedoksisaannista. Tulliasiamiehen valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.
90 § Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen
Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Valtion puolesta valitusoikeus on Tullin tulliasiamiehellä. Tulliasiamies voi hakea muutosta valittamalla vain 88 §:n 2 momentissa säädetyillä perusteilla.
Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista.
91 § Muutoksenhakua koskevien asiakirjojen säilyttäminen
Hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus lähettävät valituksen ratkaistuaan valitusta koskevat asiakirjat Tulliin säilytettäviksi.
92 § Valtion edunvalvojan kuulematta jättäminen
Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 34 §:n 2 momentissa säädetään asian ratkaisemisesta asianosaista kuulematta, hallinto-oikeus voi ratkaista tullausta koskevasta päätöksestä tehdyn valituksen kuulematta valtion edunvalvojaa, jos veron määrä voi velallisen valituksen johdosta muuttua enintään 6 000 euroa, eikä asia ole tulkinnanvarainen tai epäselvä.
93 § Muutoksenhaun johdosta palautettava tulli
Jos tulli on oikaisuvaatimuksen johdosta tai hallinto-oikeuden päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, liikaa maksettu tulli on muutoksenhausta huolimatta palautettava viivytyksettä.
Jos tullia on oikaisuvaatimuksen tai valituksen johdosta palautettu, palautettavalle määrälle suoritetaan korkoa. Palautukselle maksettu korko ei ole tuloverotuksessa veronalaista tuloa.
Korko lasketaan vuotuisena korkona, joka on kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia. Korko lasketaan oikaisuvaatimuksen vireilletulopäivästä tai, jos tulli on maksettu vasta sen jälkeen, tullin maksupäivästä takaisinmaksupäivään.
Korko lasketaan tässä pykälässä säädetyn mukaisesti myös silloin, kun palautettava tulli on peritty verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain perusteella ulosottotoimin.
94 §
Viittaussäännös
Jollei tässä laissa tai muualla erikseen toisin säädetä, oikaisuvaatimuksen käsittelyyn sovelletaan, mitä hallintolaissa säädetään ja valituksen käsittelyyn, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.
14 luku
Seuraamukset
95 § Tullinkorotus
Tulli voi korottaa maksettavaksi määrättyä tai määrättävää tullia, jos:
1) tulli-ilmoitus taikka muu tulliverotusta varten annettavaksi säädetty tai Tullin pyytämä tieto tai asiakirja on annettu säädetyn tai määrätyn määräajan jälkeen, vähintään 50 ja enintään 2 500 eurolla;
2) 1 kohdassa tarkoitettu velvoite täytetään vasta Tullin kehotuksen jälkeen, enintään 3 500 eurolla;
3) tulli-ilmoitus, muu 1 kohdassa tarkoitettu tieto tai asiakirja on annettu vaillinaisena tai virheellisenä taikka ilmoitusvelvollisuus on kokonaan tai osaksi laiminlyöty, enintään 30 prosentilla;
4) tulli-ilmoitus, muu 1 kohdassa tarkoitettu tieto tai asiakirja on annettu vaillinaisena tai virheellisenä taikka ilmoitusvelvollisuus on kokonaan tai osaksi laiminlyöty tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, ja menettely on ollut omiaan aiheuttamaan sen, että tullia olisi voinut jäädä määräämättä, enintään 100 prosentilla;
5) maahan saapuva henkilö tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta on laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa tuodessaan tai yrittäessään tuoda tullitta enemmän tavaraa kuin mihin hänellä on oikeus ja jos asiaa ei ole käsiteltävä tullirikoksena, 100 prosentilla.
Jos 1 momentissa tarkoitettu teko tai laiminlyönti on koskenut vain osaa tavaroista, korotus määrätään vain näiden tavaroiden osalta.
96 § Virhemaksu
Tulli voi määrätä virhemaksua, jos:
1) 95 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu viivästys koskee tullimenettelyä, jossa ei määrätä tullia tai jossa tullin määrä on vähäinen eikä tullinkorotusta ole määrätty, vähintään 50 ja enintään 3 500 euroa;
2) 95 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettu vaillinaisuus, virheellisyys tai laiminlyönti koskee tullimenettelyä, jossa ei määrätä tullia tai jossa tullin määrä on vähäinen eikä tullinkorotusta ole määrätty, taikka jos on annettu puutteellinen tai virheellinen tieto tai asiakirja hakemusmenettelyssä tai tullietuuden saamiseksi, vähintään 50 ja enintään 15 000 euroa;
3) viivästys tai muu virheellisyys koskee jäsenvaltioiden välistä tavarakauppaa koskevista yhteisön tilastoista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3330/91 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 638/2004 säädettyä unionin sisäkaupan tilastointia koskevaa menettelyä taikka koodeksissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa säädettyä tavaroiden tuontia unionin tullialueelle tai vientiä unionin tullialueelta, tavaroiden esittämistä Tullille, saapumisen yleisilmoitusta, poistumisen yleisilmoitusta, tullimenettelyn päättämistä, Tullille esitettyjen tavaroiden purkamista tai lastaamista, tavaroiden väliaikaista varastointia tai siirtämistä pois tullivalvonnasta, tulliviranomaisen tavaroihin, pakkauksiin tai kuljetusvälineisiin kiinnittämien tunnisteiden poistamista tai hävittämistä, tavaroiden hävittämistä koodeksin 197 artiklan mukaisesti tai tavaroiden valtiolle luovuttamista koskevaa menettelyä, vähintään 50 ja enintään 3 500 euroa;
4) Tullin myöntämän luvan tai yksittäistä tapausta koskevan muun päätöksen ehdon noudattaminen tai Tullin tämän lain 47, 52 tai 57 §:n nojalla antamassa määräyksessä tarkoitettu velvollisuus, jonka laiminlyönnistä ei ole säädetty seuraamusta 95 §:ssä tai edellä 1–3 kohdassa, on kokonaan tai osittain laiminlyöty, vähintään 50 ja enintään 3 500 euroa;
5) jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 515/97 18 a artiklan 4 kohdassa säädetty velvoite ilmoittaa konttien liikkeistä saadut tiedot on kokonaan tai osaksi laiminlyöty taikka kyseiset tiedot on annettu vaillinaisina tai virheellisinä, vähintään 50 ja enintään 3 500 euroa;
6) teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1383/2003 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 608/2013 päätöksen saajalle säädetty velvoite on kokonaan tai osaksi laiminlyöty, vähintään 50 ja enintään 3 500 euroa.
Virhemaksu määrätään sille, jonka vastuulle velvoitteen täyttäminen, jota virheellisyys tai laiminlyönti koski, on säädetty tai määrätty.
97 § Jälkikäteinen tullinkorotus ja virhemaksu
Tullinkorotus tai virhemaksu voidaan määrätä tullivelan tiedoksiannon jälkeen kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin tullivelka on syntynyt tai, jos tavara on tulliton, jolloin Tulli on hyväksynyt tulli-ilmoituksessa annetut tiedot.
Muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa virhemaksu voidaan määrätä kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin unionin sisäkaupan tilastoilmoitus, tuonti- tai vientirajoitusten noudattamisen kannalta merkityksellinen tieto tai muu 96 §:ssä tarkoitettu asiakirja tai tieto on annettu tai olisi pitänyt antaa.
98 § Tullinkorotuksen ja virhemaksun määrääminen
Tullinkorotuksen ja virhemaksun määrääminen perustuu kokonaisarviointiin. Määrää arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn moitittavuus, toistuvuus ja tekijän taloudellinen asema. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon menettelyllä tavoiteltu hyöty tai sillä aiheutettu vahinko, jos ne ovat määritettävissä, sekä tekijän yhteistyö Tullin kanssa asian selvittämiseksi.
Tullinkorotus tai virhemaksu jätetään määräämättä, jos teko tai laiminlyönti on kokonaisuutena arvioiden vähäinen taikka tullinkorotuksen tai virhemaksun määräämistä on muutoin pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.
Tullinkorotus tai virhemaksu jää voimaan tullivelan lakkaamisesta tai tullin palauttamisesta huolimatta, jos syyt, joiden nojalla tullinkorotus tai virhemaksu on määrätty, ovat edelleen olemassa.
Mitä erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- ja tullinkorotuksesta annetussa laissa (781/2013) säädetään veronkorotuksesta ja verotuspäätöksestä, sovelletaan myös virhemaksuun ja Tullin päätökseen.
99 § Tullirikkomus
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo
1) koodeksissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa säädettyä tulli-ilmoituksen tai muun tulliverotusta varten annettavan tiedon tai asiakirjan antamista, tavaroiden tuontia unionin tullialueelle tai vientiä unionin tullialueelta, tavaroiden esittämistä Tullille, saapumisen yleisilmoitusta, poistumisen yleisilmoitusta, tullimenettelyn päättämistä, Tullille esitettyjen tavaroiden purkamista tai lastaamista, tavaroiden väliaikaista varastointia tai siirtämistä pois tullivalvonnasta, tulliviranomaisen tavaroihin, pakkauksiin tai kuljetusvälineisiin kiinnittämien tunnisteiden poistamista tai hävittämistä, tavaroiden hävittämistä koodeksin 197 artiklan mukaisesti taikka tavaroiden valtiolle luovuttamista koskevaa menettelyä koskevaa velvollisuutta,
2) määräystä, jonka Tulli on antanut 47 §:n perusteella tullittomien tavaroiden tilitykseen liittyvistä menettelyistä, 50 §:n perusteella tavaran kuljetusreiteistä tai 52 §:n perusteella tulliselvityksessä sovellettavista muodollisuuksista,
3) tämän lain 51 §:ssä säädettyä tavaran ilmoittamisvelvollisuutta,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta eikä teko ole rangaistava lievänä tulliselvitysrikoksena, tullirikkomuksesta sakkoon.
Tullirikkomuksesta ei kuitenkaan tuomita, jos asiassa on määrätty tullinkorotus tai virhemaksu.
15 luku
Erinäiset säännökset
100 § Tullin antama virka-apu
Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Tulli voi toimivaltuuksiensa rajoissa antaa pyynnöstä virka-apua toiselle viranomaiselle sen laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Virka-avun antamisen edellytyksenä on, että se voi tapahtua vaarantamatta Tullille säädettyjen muiden tärkeiden tehtävien suorittamista.
Päätöksen virka-avun antamisesta tekee Tullissa virka-aputehtävän suorittamisesta vastaavan Tullin hallinnosta annetussa laissa (960/2012) tarkoitetun Tullin yksikön päällikkö tai virka-
aputehtävän suorittamisesta vastaavan toimintayksikön päällikkö. Esitutkintaa tai pakkokeinoja koskevan virka-avun antamisesta päättää pidättämiseen oikeutettu tullimies.
101 § Tullille annettava virka-apu
Viranomaisen on annettava Tullille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka- apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Tullille annettavasta avusta säädetään myös poliisin, Tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetussa laissa (687/2009).
Päätöksen virka-avun pyytämisestä tekee virka-apua tarvitsevan Tullin hallinnosta annetussa laissa tarkoitetun Tullin yksikön päällikkö tai virka-apua tarvitsevan toimintayksikön päällikkö. Esitutkintaa tai pakkokeinoja koskevan virka-avun pyytämisestä päättää tutkinnanjohtaja.
102 § Velvollisuus antaa tietoja
Henkilön, jota tullitoimenpide koskee suoraan tai välillisesti, on annettava Tullille sen pyynnöstä ja asetetussa määräajassa kaikki tullitoimenpiteen suorittamiseksi tarvittavat tuojaa, viejää, muuta asianosaista, tavaraa, kulkuneuvoa, matkustajaa ja kulkuneuvon henkilökuntaa koskevat asiakirjat ja tiedot.
Henkilön, jolla on hallussaan toisen tulliverotusta tai siitä johtuvaa muutoksenhakua koskevaa asiaa varten tarpeellisia tietoja, on annettava ne Tullille sen kehotuksesta määräajassa. Tiedonantovelvollisuus ei koske tietoja, jotka koskevat asiaa, josta henkilöllä on lain mukaan oikeus kieltäytyä todistamasta. Taloudellista asemaa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.
103 § Tietojen antamisesta ja tarkastuksessa avustamisesta aiheutuvat kustannukset
Sen, joka on koodeksin 15 artiklan nojalla velvollinen esittämään ja antamaan Tullille tulliverotuksen tai tullivalvonnan suorittamiseksi tarpeellisia tietoja tai avustamaan tarkastuksessa ja sen, joka on 102 §:n nojalla velvollinen antamaan Tullille tietoja, on suoritettava nämä toimenpiteet omalla kustannuksellaan.
104 § Uhkasakko
Tulli voi asettaa 102 §:n 2 momentissa säädetyn tietojenantovelvollisuuden ja koodeksin 15 artiklassa säädetyn tietojenanto- ja myötävaikutusvelvollisuuden tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakkoa ei kuitenkaan saa asettaa, jos asianosaista on aihetta epäillä rikoksesta ja pyydetty aineisto liittyy rikosepäilyn kohteena olevaan asiaan.
105 § Tullin kantamat julkisoikeudelliset maksut
Tullin suoritteista valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla määrättyjen maksujen sekä muiden Tullin kantamien julkisoikeudellisten maksujen kantamiseen, suorittamiseen ja muutoksenhakuun sovelletaan, mitä tullista säädetään tai määrätään.
Tässä pykälässä tarkoitettujen maksujen viivästysseuraamuksiin sovelletaan veronlisäyksestä ja viivekorosta annettua lakia (1556/1995).
106 § Valvontatilojen luovuttaminen
Tullilla on oikeus saada liikennepaikan omistajalta tai haltijalta käyvän hinnan mukaista korvausta vastaan käyttöönsä tavaravalvonnan suorittamisen edellyttämät tilat satamista, rautatieasemilta ja lentokentiltä.
Tullin tarvitsemien tilojen laajuutta ja sijaintia liikennepaikalla määritettäessä on otettava huomioon valvottavan tavara- ja matkustajaliikenteen määrä, liikennepaikan liikenne- ja yleisjärjestelyt, käytettävät kuljetusmuodot sekä valvontaan käytettävät välineet ja laitteistot.
Kun 1 momentissa tarkoitettuja tiloja tai alueita suunnitellaan tai niitä muutetaan, suunnitelmista ja muutoksista tulee sopia Tullin ja liikennepaikan pitäjän kesken ennen rakennustöiden aloittamista.
107 § Sähköinen asiointi ja allekirjoitus
Sähköisestä asioinnista säädetään sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa ja asiakirjojen sähköisestä varmentamisesta vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa (617/2009). Tulli antaa tarkemmat määräykset siitä, millä tavoin varmennettuina ilmoituksia ja muita asiakirjoja voidaan toimittaa Tullille sähköisesti.
16 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
108 § Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2016.
Tällä lailla kumotaan «tullilaki» (1466/1994).
Muussa laissa tai asetuksessa oleva viittaus kumottuun tullilakiin tarkoittaa tämän lain voimaantulon jälkeen viittausta tähän lakiin.
109 § Siirtymäsäännökset
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan Tullin päätöstä koskevaan muutoksenhakuun sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita palautuskorkoa koskevia säännöksiä.
Tekoihin ja laiminlyönteihin, jotka ovat tapahtuneet ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita virhemaksua ja tullinkorotusta koskevia säännöksiä.
HE 153/2015, HaVM 5/2016, EV 39/2016
TULLAG 29.4.2016/304
I enlighet med riksdagens beslut föreskrivs:
1 kap
Allmänna bestämmelser
1 § Tillämpningsområde
Denna lag tillämpas i Finland på tullklarering, tullövervakning och tullbeskattning av varor som förs in i och ut från Europeiska unionens (unionen) tullområde samt av varor som transporteras via Finlands tullområde, utöver vad som bestäms om detta i unionslagstiftningen. Lagen tillämpas vid sidan av unionslagstiftningen på statistikföring av handeln mellan Finland och andra länder samt på bekämpningen av tullbrott, om inte något annat bestäms i lagen om brottsbekämpning inom Tullen (623/2015).
Bestämmelserna i denna lag tillämpas även vid skötseln av Tullens övriga lagbestämda uppgifter samt när Tullens offentligrättsliga avgifter tas ut.
De befogenheter som föreskrivs i denna lag får utövas, under de förutsättningar som anges i EU- rätten, vid övervakning av iakttagandet av förbud och begränsningar som gäller införsel av varor till och utförsel av varor från Finland i trafiken (inre trafik) mellan medlemsstaterna i unionen (medlemsstat) samt transitering av varor via finskt territorium.
Befogenheter enligt tullagstiftningen får utövas vid övervakning av beskattningen även när varor transporteras, sänds eller annars förflyttas mellan en sådan del av ett tullområde inom unionen som hör till ett specifikt skatteområde och en sådan del av ett tullområde inom unionen som inte hör till något specifikt skatteområde.
2 § Definitioner
Utöver definitionerna i unionens tullagstiftning avses i denna lag med
1) kodexen Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 952/2013 om fastställande av en tullkodex för unionen,
2) delegerade förordningen kommissionens delegerade förordning (EU) 2015/2446 om komplettering av Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 952/2013 vad gäller närmare regler avseende vissa bestämmelser i unionens tullkodex,
3) genomförandeförordningen kommissionens genomförandeförordning (EU) 2015/2447 om närmare regler för genomförande av vissa bestämmelser i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 952/2013 om fastställande av en tullkodex för unionen,
4) tullfrihetsförordningen rådets förordning (EG) nr 1186/2009 om upprättandet av ett gemenskapssystem för tullbefrielse,
5) Finlands tullområde området som omfattar rikets landområde, territorialvatten och luftrum, dock så att tullområdet sträcker sig två sjömil utanför territorialvattnets yttre gräns, om inte något annat har överenskommits om saken internationellt,
6) tredjeland ett område som inte ingår i det unionens tullområde som föreskrivs i artikel 4 i kodexen,
7) tullåtgärd samtliga tjänsteåtgärder som hör till Tullens uppgifter, med undantag för förundersökning av tullbrott samt in- och utresekontroller,
8) tullbrott
a) brott som innebär överträdelse av en sådan bestämmelse i denna lag eller någon annan lag vars iakttagande Tullen ska övervaka eller som Tullen ska verkställa,
b) mot tullman riktat hindrande av tjänsteman enligt 16 kap. 3 § i strafflagen (39/1889) och tredska mot tullman enligt 4 b § i det kapitlet,
c) olaga befattningstagande med infört gods enligt 46 kap. 6 och 6 a § i strafflagen,
d) sådant brott i vilket ingår import, export eller transitering genom Finland av egendom,
9) tullbrottsbekämpning förhindrande, avslöjande och utredning av tullbrott,
10) tullman en tjänsteman som har utnämnts till en tjänst eller ett tjänsteförhållande vid Tullen och arbetar i tullövervaknings-, tullbrottsbekämpnings- eller skatte- eller tullskattegranskningsuppgifter.
2 kap
Behöriga myndigheter och deras uppgifter
3 § Tullen
Tullen är den tullmyndighet och behöriga myndighet som avses i unionens tullagstiftning, om inte något annat särskilt föreskrivs.
4 § Gränsbevakningsväsendet
Bestämmelser om gränsbevakningsväsendets rätt att utföra tulluppgifter finns i 24 § i gränsbevakningslagen (578/2005).
5 § Polisen
Bestämmelser om en polismans rätt att utföra tullåtgärder finns i 2 kap. 21 § i polislagen (872/2011).
6 §
Medlemsstatens skyldigheter i fråga om tullverksamhet enligt unionslagstiftningen
Tullen svarar för fullgörandet av följande av medlemsstatens skyldigheter som föreskrivs i unionslagstiftningen:
1) att i fråga om uteslutande av personer från TIR-transiteringar underrätta de andra medlemsstaterna och kommissionen om sitt beslut jämte uppgift om den dag från vilken beslutet tillämpas, i enlighet med artikel 229.2 i kodexen,
2) att meddela kommissionen uppgifter om de frizoner som är i drift, i enlighet med artikel 243.2 i kodexen,
3) att meddela övriga medlemsstater, kommissionen och vid behov de berörda ekonomiska aktörerna om faktiska eller misstänkta överträdelser av de elektroniska systemens säkerhet, i enlighet med artikel 3.3 i genomförandeförordningen,
4) att meddela kommissionen de av Tullens verksamhetsenheter som svarar för registreringen av aktörer och kontaktuppgifterna till dem, i enlighet med artikel 6 i genomförandeförordningen,
5) att lämna en förteckning till kommissionen över de av Tullens verksamhetsenheter som utsetts till att motta ansökningar och eventuella efterföljande ändringar av denna förteckning, i enlighet med artikel 11 i genomförandeförordningen,
6) att i enlighet med artikel 45 i genomförandeförordningen lämna en förteckning till kommissionen över de internationella unionsflygplatserna i Finland och informera kommissionen om eventuella senare ändringar av förteckningen,
7) att meddela kommissionen namn på, adresser till och kontaktuppgifter om de av Tullens verksamhetsenheter som är behöriga och ansvariga för att göra de registreringar som avses i artikel 84 i genomförandeförordningen och för säkerställandet av det administrativa samarbete som avses i den artikeln och att meddela förändringar i dessa uppgifter,
8) att meddela kommissionen enhetspriserna för de lättförstörbara varor som nämns i bilaga 23– 02 till genomförandeförordningen, i enlighet med artikel 142.6 i den förordningen,
9) att bestämma den valutakurs som krävs för bestämmande av tullvärdet i sådana situationer som avses i artikel 146.4 i genomförandeförordningen,
10) att överföra en garanti som motsvarar beloppet av den tullskuld som uppkommit i en annan medlemsstat till den medlemsstaten, när garantin har ställts i Finland, i enlighet med artikel 153 i genomförandeförordningen,
11) att i enlighet med artikel 165.2 i genomförandeförordningen bistå övriga medlemsstater i fråga om uppbörden av import- eller exporttullbelopp som motsvarar tullskuld,
12) att i enlighet med artikel 166.2 i genomförandeförordningen meddela kommissionen kontaktuppgifterna och referensnumret för den verksamhetsenhet vid Tullen som samordnar ärenden som gäller tullskulder i anknytning till användningen av ATA-carnet och CPD-carnet,
13) att lämna en förteckning till kommissionen över de fall som avses i artikel 181 i genomförandeförordningen där tullar har återbetalats eller eftergetts,
14) att meddela kommissionen att ett beslut om eftergift eller återbetalning av tull har fattats i enlighet med artikel 101.2 i den delegerade förordningen,
15) att nationellt behandla begäran om tullsuspension eller tullkvot,
16) att fullgöra de skyldigheter som föreskrivs för medlemsstaten i rådets förordning (EG) nr 515/97 om ömsesidigt bistånd mellan medlemsstaternas administrativa myndigheter och om samarbete mellan dessa och kommissionen för att säkerställa en korrekt tillämpning av tull- och jordbrukslagstiftningen,
17) att fullgöra de skyldigheter som föreskrivs för medlemsstaten i kommissionens delegerade förordning (EU) 2016/341 om komplettering av Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 952/2013 vad gäller övergångsregler för vissa bestämmelser i unionens tullkodex i de fall de relevanta elektroniska systemen ännu inte är i funktion, och om ändring av kommissionens delegerade förordning (EU) 2015/2446.
3 kap
Befogenhet att utföra en tullåtgärd
7 § Befogenheternas användningsändamål
De befogenheter som föreskrivs i detta kapitel får utövas endast när de behövs för utförande av tullåtgärder, om inte något annat bestäms nedan.
8 § Kontroll av varor och granskning av handlingar
Tullen har rätt att kontrollera en vara, tillverkningen och lagringen av den samt bokföringsmaterial och andra affärshandlingar samt att ta prov på varan.
Tullen har rätt att öppna ett brev, ett paket eller någon annan motsvarande försändelse endast om detta är nödvändigt för konstaterande av huruvida försändelsen innehåller en vara som ska tullklareras eller övervakas av Tullen. Sekretessen för ett förtroligt meddelande som ingår i försändelsen får inte kränkas.
Innehållet i ett brev, ett paket eller någon annan motsvarande försändelse får inte granskas i en större omfattning än vad som behövs med beaktande av orsaken till att den öppnas. På en öppnad försändelse ska göras anteckningar om att den har öppnats.
För att göra en sådan kontroll eller ta ett sådant prov som avses i 1 mom. har en tullman rätt att få tillträde till lager samt andra lokaler och platser där varor tillverkas, förvaras, säljs eller annars hanteras eller där bokföringsmaterial eller andra affärshandlingar förvaras, dock inte till utrymmen som används för boende av permanent natur.
När kontrollen görs i sådana lager, andra lokaler och platser som avses i 4 mom. ska bestämmelserna i 39 § i förvaltningslagen (434/2003) iakttas.
Tullen meddelar närmare föreskrifter om de anteckningar som ska göras på en öppnad försändelse.
9 § Användning av sakkunniga vid kontroll av varor
Tullen har rätt att vid kontrollen av varor och provtagning vid behov använda sig av utomstående sakkunniga som hjälp, om den sakkunniga ger sitt samtycke till detta, vid sådana situationer som föreskrivs i artikel 239.2 och 240.3 i genomförandeförordningen och där den som anmält varorna vid utgången av tidsfristen inte har iakttagit Tullens krav. Den sakkunniga ska ha sådan tillräcklig yrkesskicklighet på basis av erfarenhet eller utbildning som uppgiften kräver.
På sakkunniga i sådana uppgifter som avses i denna paragraf tillämpas bestämmelserna om straffrättsligt tjänsteansvar. Bestämmelser om skadeståndsansvar finns i skadeståndslagen (412/1974).
10 § (11.8.2017/526) Kvarhållande av varor
Tullen har rätt att kvarhålla en vara som inte har tullklarerats på behörigt sätt eller för att övervaka eller utreda att förutsättningarna för införsel, utförsel, överföring eller transitering av varan uppfylls, eller för att utreda att de förutsättningar som avses i 100 a § 2 mom. i mervärdesskattelagen (1501/1993) uppfylls.
Kvarhållandet av varan upphör när
1) varan hänförs till ett tullförfarande i enlighet med kodexen,
2) varan frigörs, eftersom det har kunnat konstateras att de förutsättningar som med hjälp av kvarhållandet övervakades eller utreddes har uppfyllts,
3) det beslutas att Tullen eller någon annan behörig myndighet omhändertar varan med stöd av denna eller någon annan lag,
4) varan tas i beslag med stöd av tvångsmedelslagen (806/2011),
5) varan överlåts till staten,
6) varan förs ut ur landet på ett lagligt sätt.
10 § har ändrats genom L 526/2017, som träder i kraft 1.1.2018. Den tidigare formen lyder:
10 § Kvarhållande av varor
Tullen har rätt att kvarhålla en vara som inte har tullklarerats på behörigt sätt eller för att övervaka eller utreda förutsättningarna för införsel, utförsel, överföring eller transitering av varan.
Kvarhållandet av varan upphör när
1) varan hänförs till ett tullförfarande i enlighet med kodexen,
2) varan frigörs, eftersom det har kunnat konstateras att de förutsättningar för införsel, utförsel, överföring eller transitering som med hjälp av kvarhållandet övervakades eller utreddes har uppfyllts,
3) det beslutas att Tullen eller någon annan behörig myndighet omhändertar varan med stöd av denna eller någon annan lag,
4) varan tas i beslag med stöd av tvångsmedelslagen (806/2011),
5) varan överlåts till staten,
6) varan förs ut ur landet på ett lagligt sätt.
11 § Omhändertagande av varor
Om Tullen konstaterar att förutsättningarna för införsel, utförsel, överföring eller transitering av en sådan vara som avses i 10 § 1 mom. inte uppfylls, eller om Tullen i samband med tullkontroll konstaterar att en person enligt 34 § i alkohollagen (1143/1994) inte har rätt att inneha en vara, ska Tullen besluta att omhänderta varan.
Beslutet meddelas den som fråntas varan. Beslut om omhändertagande av postförsändelse meddelas mottagaren eller avsändaren av varan, om Tullen känner till mottagaren eller avsändaren.
Tullen ska föra bok över omhändertagna varor.
Bestämmelser om försäljning, annan överlåtelse och förstöring av omhändertagna varor finns i 12 kap.
12 § Reglering av vägtrafiken
En tullman har rätt att reglera vägtrafiken samt att beordra att ett fordon ska flyttas eller i andra hand flytta det.
13 § Stoppande och kontroll av fortskaffningsmedel
En tullman har rätt att stoppa och kontrollera ett fortskaffningsmedel.
Om det finns sannolika skäl att misstänka att varor transporteras i strid med bestämmelserna till eller från Finland med ett fartyg som är finländskt, saknar nationalitet eller seglar under falsk flagg, kan fartyget stoppas och kontrolleras även utanför tullområdet, dock inte på främmande stats territorialvatten. Fartyget kan föras i hamn för behövlig utredning.
Utrymmen som används för boende av permanent natur i fortskaffningsmedlet får dock kontrolleras endast vid sådan kontroll som sker i omedelbar anknytning till att fortskaffningsmedlet anländer till eller avlägsnar sig från Finlands tullområde eller ett särskilt skatteområde som hör till det samt vid kontroll enligt 2 mom.
14 § Avspärrning av platser och begränsning av rörelsefriheten
En tullman har rätt att spärra av, stänga eller tömma en varas tillverknings-, lastnings- eller lossningsplats eller någon annan plats eller något annat område där varan hanteras samt fortskaffningsmedel. En tullman har dessutom rätt att förbjuda eller begränsa vistelse på en sådan plats, ett sådant område eller i ett sådant fortskaffningsmedel som avses ovan.
En tullman har rätt till de åtgärder som avses i 1 mom. även för att upprätthålla allmän säkerhet.
15 § Fästande av identifieringsmärke
En tullman har rätt att fästa tullsigill, tullås eller annat identifieringsmärke på fortskaffningsmedel, varor, lager eller andra platser som är under tullövervakning.
16 § Stoppande av personer
En tullman har rätt att stoppa en person som anländer till eller avlägsnar sig från Finlands tullområde eller som befinner sig i ett fortskaffningsmedel eller på någon annan plats där varor lossas, lastas eller förvaras, även för att klarlägga behovet av tullåtgärder i enlighet med Tullens rätt till upplysningar. En tullman har rätt att stoppa en person också någon annanstans inom Finlands tullområde om det finns särskilda skäl till detta.
17 § Klarläggande av identitet
För utförande av en viss tullåtgärd har en tullman rätt att av var och en få veta dennes namn och personbeteckning eller, om sådan saknas, födelsedatum och medborgarskap samt var personen i fråga är anträffbar.
En tullman har rätt att för klarläggande av identiteten gripa en person som vägrar lämna uppgifter enligt 1 mom. eller som lämnar sannolikt falska uppgifter om dem, förutsatt att gripandet är nödvändigt för att klarlägga identiteten. Den som gripits ska friges så snart de behövliga uppgifterna har fåtts, dock senast 24 timmar efter gripandet.
I samband med frihetsbegränsande åtgärder kan en person kroppsvisiteras och saker som personen för med sig kontrolleras för att dokument som behövs för klarläggande av identiteten ska kunna hittas.
Om en person vägrar lämna uppgifter som avses i 1 mom. och om identiteten inte kan klarläggas på något annat sätt, har en tullman rätt att klarlägga identiteten med hjälp av signalement. Vad som föreskrivs i 8 kap. 33 § 2–4 mom. i tvångsmedelslagen om förrättande av genomsökning av personer ska då iakttas.
18 § Genomsökning av personer
För kontroll av huruvida personer för med sig varor vars införsel, utförsel och transitering Tullen ska övervaka, får sådan genomsökning av dem göras som avses i 8 kap. 30 § i tvångsmedelslagen enligt vad som föreskrivs nedan, när personerna anländer till eller avlägsnar sig från Finlands tullområde eller när de befinner sig i ett fortskaffningsmedel eller på någon annan plats där varor lossas, lastas eller förvaras eller, om det föreligger särskilda skäl till detta, något annat ställe inom Finlands tullområde.
Beslut om utförande av kroppsvisitation enligt 8 kap. 30 § i tvångsmedelslagen för utredande av vad den visiterade har i sina kläder eller i de föremål han eller hon för med sig fattas av den tullman som utför tullåtgärden.
Sådan kroppsbesiktning eller kroppsvisitation som avses i 8 kap. 30 § i tvångsmedelslagen och som utförs för att undersöka vad den visiterade bär på sig förutom i sina kläder får utföras på en person som på sannolika skäl misstänks för ett brott för vilket det föreskrivna strängaste straffet är fängelse i minst ett år. Granskningen får då utföras utan att förundersökning inleds. Beslut om att utföra åtgärden fattas av en för uppgiften förordnad tullman som tjänstgör som chef för tullbrottsbekämpningen eller tullövervakningen.
Genomsökning av personer ska utföras finkänsligt och så att den inte orsakar onödig olägenhet eller skada för den visiterade eller skada för sådan egendom som han eller hon bär på sig eller för med sig. Över sådan genomsökning av personer som avses i 3 mom. ska det upprättas ett protokoll, där det med tillräcklig noggrannhet redogörs för genomsökningens förlopp. På begäran ska en kopia av protokollet ges till den visiterade. Vid genomsökning av personer ska dessutom iakttas tvångsmedelslagen.
19 § Säkerhetsvisitation
En tullman har rätt att i samband med sådan genomsökning av personer som avses i 18 § samt i samband med gripande, anhållande, häktning, tagande i förvar och andra åtgärder som riktar sig mot den personliga friheten kontrollera vad en person har i sina kläder eller annars bär på sig eller i medhavda saker. Genom säkerhetsvisitationen förvissar man sig om att personen inte innehar föremål eller ämnen varmed denne kan äventyra visitationen eller förvaringen eller utsätta sig själv eller andra för fara. En tullman får kroppsvisitera en person för att hitta sådana föremål eller ämnen också i andra fall, om det av grundad anledning behövs för att trygga tullmannens säkerhet i arbetet eller fullgörandet av tullåtgärden.
Farliga föremål och ämnen som avses i 1 mom. ska vid behov fråntas den visiterade. Också sådana föremål och ämnen ska fråntas den visiterade som det enligt lag eller bestämmelser eller föreskrifter som utfärdats med stöd av lag är förbjudet att inneha.
Säkerhetsvisitation verkställs manuellt, med tränad hund, med metalldetektor eller någon annan motsvarande teknisk anordning eller på något annat jämförbart sätt. Visitationen får inte kränka den visiterades personliga integritet mer än vad som är nödvändigt för utförande av uppdraget. Vid visitationen ska iakttas den diskretion som förhållandena kräver.
20 § Omhändertagande av föremål och ämnen som äventyrar allmän ordning och säkerhet
Utöver vad som bestäms i denna lag eller någon annan lag har en tullman som fullgör en uppgift som föreskrivs i lag rätt att tillfälligt omhänderta skjutvapen, sprängämnen, sådana farliga föremål som avses i 9 § i ordningslagen (612/2003) samt i 10 § i den lagen avsedda föremål och ämnen som lämpar sig för att skada någon annan, om den som innehar dem med hänsyn till sin ålder, sitt berusnings- eller sinnestillstånd eller andra omständigheter med fog kan misstänkas orsaka överhängande fara för allmän ordning och säkerhet.
I stället för ett helt föremål kan även en del av eller ett tillbehör till föremålet omhändertas, om en fara kan avvärjas genom att delen eller tillbehöret fråntas innehavaren.
21 § Hantering av omhändertagen egendom
Föremål och ämnen som Tullen omhändertagit med stöd av 19 och 20 § ska återlämnas till den hos vilken föremålet eller ämnet omhändertogs, utan dröjsmål och senast inom 14 dygn.
Varor återlämnas dock inte om
1) föremålet eller ämnet inte riskfritt kan återlämnas till den hos vilken det omhändertogs,
2) Tullen eller någon annan myndighet har inlett en sådan åtgärd i fråga om beslag som avses i 7 kap. i tvångsmedelslagen,
3) en annan myndighet har vidtagit åtgärder för att återkalla tillståndet för innehav av föremålet eller ämnet,
4) det enligt lag finns något annat hinder för återlämnade av föremålet.
Om ett föremål eller ämne inte riskfritt kan återlämnas till den hos vilken det omhändertogs, ska det överlämnas till polisen för åtgärder enligt polislagen eller skjutvapenlagen (1/1998).
4 kap
Användning av makt
22 § Användning av maktmedel
En tullman i tjänsteuppdrag som arbetar i tullbrottsbekämpnings- eller tullövervakningsuppgifter har rätt att använda sådana maktmedel som behövs och kan anses försvarliga för att
1) bryta en persons motstånd,
2) avlägsna en person från en plats,
3) gripa en person,
4) hindra att en frihetsberövad flyr,
5) avlägsna ett hinder,
6) förhindra ett överhängande brott eller någon annan farlig gärning eller händelse.
Frågan om maktmedlen kan försvaras ska bedömas utifrån hur viktigt och brådskande tjänsteuppdraget är, hur farligt motståndet är, vilka resurser som står till förfogande samt övriga omständigheter som är relevanta för helhetsbedömningen av situationen. Maktmedel ska användas endast i den utsträckning och så länge som det nödvändigtvis behövs för att utföra ett lagstadgat tjänsteuppdrag.
En tullman som arbetar i tullbrottsbekämpnings- eller tullövervakningsuppgifter har i tjänsteuppdrag dessutom rätt till nödvärn enligt vad som föreskrivs i 4 kap. 4 § i strafflagen. I en sådan nödvärnssituation handlar tullmannen under tjänsteansvar. Vid bedömningen av om
nödvärn kan försvaras ska de krav beaktas som kan ställas på tullmannen med beaktande av dennes utbildning och erfarenhet.
Den som på begäran eller med samtycke av en tullman som arbetar i tullbrottsbekämpnings- eller tullövervakningsuppgifter tillfälligt bistår tullmannen i en situation där det är nödvändigt att anlita utomståendes hjälp vid användning av maktmedel för att utföra ett synnerligen viktigt och brådskande tjänsteuppdrag som gäller tullbrottsbekämpning eller tullövervakning, har rätt att under tullmannens uppsikt använda sådana nödvändiga maktmedel som tullmannen med stöd av sina befogenheter bemyndigar honom eller henne att använda.
Bestämmelser om excess i samband med användning av maktmedel finns i 4 kap. 6 § 3 mom. och 7 § i strafflagen samt om excess i nödvärn i 4 kap. 4 § 2 mom. och 7 § i strafflagen.
23 § Beredskap för och varning om användning av maktmedel
Den som utför ett tjänsteuppdrag som gäller tullbrottsbekämpning eller tullövervakning och har anledning att befara motstånd eller ett obehörigt angrepp enligt 4 kap. 4 § 1 mom. i strafflagen ska på ett lämpligt och ändamålsenligt sätt bereda sig på användning av maktmedel.
En person som är föremål för ett tjänsteuppdrag ska varnas för risken att bli utsatt för maktmedel, om det är möjligt och ändamålsenligt att varna denne. Varningen ska ges på ett för ändamålet lämpligt och begripligt sätt.
24 § Maktmedels- och skyddsredskap
Tullmän som arbetar med tullbrottsbekämpning eller tullövervakning har rätt att bära de maktmedelsredskap som deras uppgifter förutsätter och rätt att vid behov använda dem i situationer där maktmedel används i enlighet med 22 § 1 mom.
Tullen förser tullmän som arbetar med tullbrottsbekämpning eller tullövervakning med sådana skyddsredskap som tullmännens uppgifter förutsätter.
25 § Användning av skjutvapen
Skjutvapen får användas endast när det är fråga om att stoppa en persons verksamhet som orsakar direkt och allvarlig fara för någon annans liv eller hälsa och det inte finns något lindrigare sätt att stoppa verksamheten. Skjutvapen får dessutom användas i brådskande och viktiga uppdrag för att avlägsna föremål, djur eller motsvarande hinder.
Med användning av skjutvapen avses varning för användning av ett skjutvapen som avses i 2 § i skjutvapenlagen, hot om användning av skjutvapen och avlossande av skott. Det betraktas inte som användning av skjutvapen att ta fram ett skjutvapen och göra det skjutklart.
Beslut om hot om användning av skjutvapen och avlossande av skott ska fattas av en tullman som tjänstgör som chef för tullbrottsbekämpningen. Om detta med beaktande av hur brådskande situationen är inte är möjligt, får den tullman inom tullbrottsbekämpningen eller tullövervakningen som utför uppdraget besluta om hot om användning av skjutvapen och avlossande av skott.
26 § Användning av fängsel
Rörelse- och handlingsfriheten för en person som är föremål för ett tjänsteuppdrag får begränsas med handbojor, fängsel eller på något annat motsvarande sätt, om det är nödvändigt för att i samband med tjänsteuppdraget förhindra rymning, betvinga våldsamt uppträdande eller avvärja överhängande risk för våld.
En begränsning av rörelse- och handlingsfriheten får inte fortgå längre än nödvändigt. Begränsningen får inte orsaka den person som är föremål för åtgärden fara eller onödig smärta.
27 § Närmare bestämmelser om användning av makt
Närmare bestämmelser om Tullens maktmedelsredskap och om rätten för tullmän som arbetar med tullbrottsbekämpning och tullövervakning att bära maktmedelsredskap får utfärdas genom förordning av statsrådet.
Genom förordning av finansministeriet får närmare bestämmelser utfärdas om utbildning i användningen av maktmedel som har samband med sådan maktmedelsanvändning som avses i detta kapitel, om träning i och uppföljning av användningen av maktmedel, förvaring av maktmedelsredskap samt övervakning av användningen av maktmedel.
5 kap
Tullens övriga befogenheter
28 § Teknisk övervakning
Med teknisk övervakning avses fortlöpande eller upprepat iakttagande eller fortlöpande eller upprepad avlyssning av fordon, fordonsförare, föremål, fotgängare eller allmänheten med hjälp av en teknisk anordning samt automatisk upptagning av ljud eller bild.
På gränsövergångsställen på Finlands riksgräns samt i passagerarterminaler, på hamnområden avsedda för godstrafik, i lagerlokaler avsedda för godstrafik och på andra liknande ställen och i liknande utrymmen som Tullen får övervaka har Tullen rätt att, efter att på förhand ha meddelat om detta, företa teknisk övervakning för att övervaka att tullagstiftningen och annan lagstiftning vars efterlevnad Tullen ska övervaka iakttas.
29 § Förhindrande av införsel och utförsel
Tullen har rätt att för verkställighet av ett frysningsbeslut som fattats med stöd av internationella förpliktelser som är bindande för Finland, beslut som fattats med stöd av artikel 29 i fördraget om Europeiska unionen, förordningar som utfärdats med stöd av artikel 215 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt, förordningar som utfärdats med stöd av lagen om uppfyllande av vissa förpliktelser som grundar sig på Finlands medlemskap i Förenta Nationerna och Europeiska unionen (659/1967) eller med stöd av lagen om frysning av tillgångar i syfte att bekämpa terrorism (325/2013) förhindra att en vara förs in till eller ut från Finland.
30 § Kontroll av penningmedel
I syfte att avslöja sådana penningtvättsbrott som avses i 32 kap. i strafflagen och sådan finansiering av terrorism som avses i 34 a kap. i strafflagen och vilka betraktas som tullbrott har
en tullman rätt att kontrollera de penningmedel som en person har med sig och övrig egendom som personen medför.
31 § In- och utresekontroller
En tullman har rätt att genomföra in- och utresekontroller med de befogenheter som föreskrivs för en gränsbevakningsman i 28, 28 a, 36 och 38 § i gränsbevakningslagen. Dessutom får Tullen använda bilder och ljud som genererats vid teknisk övervakning vid ett gränsövergångsställe enligt vad som föreskrivs om detta i fråga om gränsbevakningsväsendet i 31 § i gränsbevakningslagen. Den tullman som tjänstgör som chef för tullkontoret har rätt att styra och begränsa vistelse på ett gränsövergångsställe på det sätt som föreskrivs i 30 a § i gränsbevakningslagen i fråga om en gränsbevakningsman som tjänstgör som chef för ett gränsövergångsställe och en gränsbevakningsman med minst löjtnants grad.
Beslut om sådant kvarhållande samt temporärt omhändertagande av gods och fordon som avses i 28 § 1 mom. 1 och 2 punkten i gränsbevakningslagen under tiden för in- eller utresekontrollen fattas av den tullman som tjänstgör som chef för tullkontoret eller en till uppgiften förordnad tullman som tjänstgör som chef för tullbrottsbekämpningen eller tullövervakningen. I brådskande fall utförs kvarhållandet och omhändertagandet av den tullman som genomför in- eller utresekontrollen. Tullmannen ska då utan dröjsmål överföra ärendet för avgörande till den tullman som tjänstgör som chef för tullkontoret eller till en till uppgiften förordnad tullman som tjänstgör som chef för tullbrottsbekämpningen eller tullövervakningen.
Beslut om sådan kroppsvisitation som avses i 28 § 1 mom. 9 punkten i gränsbevakningslagen fattas av en till uppgiften förordnad tullman som tjänstgör som chef för tullbrottsbekämpningen eller tullövervakningen. En tullman som genomför in- och utresekontroll får dock besluta om kroppsvisitation som begränsas till en persons kläder eller personens medhavda bagage.
32 § Kvarhållande av en vara för förhindrande eller utredning av ett annat brott än ett tullbrott
Tullen får för att förhindra eller utreda ett annat brott än ett tullbrott kvarhålla en vara som ska föras in till eller ut från eller transiteras via Finland, om det finns grundad anledning till detta. Att varan kvarhållits ska då utan dröjsmål meddelas den myndighet som fattar beslut om beslag.
33 § Gripande av efterlysta
En tullman har rätt att gripa en efterlyst som av en behörig myndighet har efterlysts för att gripas, anhållas, häktas eller tas i förvar. Den som gripits, och som efterlysts av någon annan än Tullen, ska utan dröjsmål lämnas till polisen om han eller hon inte omedelbart ska friges.
En annan efterlyst än en sådan som avses i 1 mom. är skyldig att på uppmaning av en tullman infinna sig på en polisstation eller någon annan plats där åtgärder som förutsätts enligt efterlysningen kan vidtas. Om personen i fråga inte iakttar uppmaningen eller om det är sannolikt att personen försöker undgå en åtgärd som nämns i efterlysningen, har en tullman rätt att gripa personen för att en åtgärd som nämns i efterlysningen ska kunna vidtas.
Om inte något annat föreskrivs i lag om tiden för de åtgärder som efterlysningen förutsätter, är den efterlysta skyldig att i högst sex timmar från gripandet vara närvarande för dessa åtgärder.
6 kap
Förfarande när befogenheterna utövas
34 §Respekt för de grundläggande rättigheterna och de mänskliga rättigheterna
Tullen ska respektera de grundläggande rättigheterna och de mänskliga rättigheterna, och när den utövar sina befogenheter välja det motiverbara alternativ som bäst tillgodoser dessa rättigheter.
35 §
Proportionalitetsprincipen
Tullens åtgärder ska kunna försvaras i förhållande till hur viktigt, farligt och brådskande ett uppdrag är, det mål som eftersträvas samt uppträdande, ålder, hälsa och andra motsvarande omständigheter som gäller den person som är föremål för åtgärden och övriga omständigheter som inverkar på helhetsbedömningen av situationen.
36 §Principen om minsta olägenhet
Genom Tullens åtgärder får det inte ingripas i någons rättigheter i större utsträckning och ingen får orsakas större skada eller olägenhet än vad som är nödvändigt för att utföra uppgiften.
37 §Principen om ändamålsbundenhet
Tullen får utöva sina befogenheter endast i föreskrivna syften.
38 §Utförande av uppgifter och viktighetsordning
Tullen ska utföra sina uppgifter effektivt och ändamålsenligt. När förhållandena kräver det ska uppgifterna ställas i viktighetsordning.
39 §Skyldighet att ange ställning som tullman samt identifiering av tullmän
En tullman ska vid behov presentera sig som tullman för den som är föremål för en tullåtgärd och på begäran visa upp ett identitetskort.
Tullen ska se till att en tullman som har utfört ett tjänsteuppdrag vid behov kan identifieras.
40 § Information om grunderna för utövande av befogenhet
Grunderna för utövande av befogenhet när det gäller begränsande av friheten ska meddelas den som är föremål för åtgärden eller hans eller hennes företrädare så snart detta är möjligt med beaktande av personens tillstånd och övriga omständigheter.
Om inte något annat föreskrivs i lag har också en person som utsätts för andra än frihetsbegränsande åtgärder eller en företrädare för denne rätt att bli informerad om grunderna för utövande av befogenheten så snart detta är möjligt utan att tullåtgärden äventyras.
41 §
En tullmans rätt att ge befallningar
En tullman som enligt denna lag, lagen om brottsbekämpning inom Tullen eller någon annan lag utövar sina befogenheter har rätt att i enskilda fall för utförandet av Tullens uppgifter ge behövliga befallningar och meddela behövliga förbud som är förpliktande för var och en.
42 § Bemötande av gripna
På bemötandet av personer som gripits av Tullen med stöd av denna lag tillämpas lagen om behandlingen av personer i förvar hos polisen (841/2006) samt det som bestäms om tillämpningen av den lagen i 2 kap. 12 § 2 och 3 mom. i lagen om brottsbekämpning inom Tullen i fråga om personer som hålls i förvar hos Tullen och förvaringslokaler vid Tullen.
43 § Protokoll och anteckningar i andra handlingar
Över gripande enligt 17 § 2 mom., omhändertagande av egendom i samband med säkerhetsvisitation enligt 19 § 2 mom., omhändertagande av föremål och ämnen som äventyrar allmän ordning och säkerhet enligt 20 § samt gripande av en efterlyst enligt 33 § ska utan onödigt dröjsmål upprättas ett protokoll eller anteckningar göras i någon annan handling.
På begäran ska en kopia av protokollet eller anteckningen i en annan handling ges till den som gripits eller som har fråntagits en vara.
Tullen meddelar närmare föreskrifter om upprättande av protokoll och anteckningar i någon annan handling samt om innehållet i protokollet och anteckningarna.
7 kap
Tullfrihet
44 § Tullfrihet som grundar sig på vissa internationella överenskommelser
Utrikesministeriet fastställer att förutsättningarna för tullfrihet enligt följande internationella överenskommelser uppfylls:
1) Wienkonventionen om diplomatiska förbindelser (FördrS 4/1970),
2) Wienkonventionen om konsulära förbindelser (FördrS 50/1980),
3) en värdlandsöverenskommelse eller överenskommelse om en organisations rättsställning mellan Finlands regering och en internationell organisation.
Unionens eller Europeiska atomenergigemenskapens institutioner i Finland fastställer att förutsättningarna för tullfrihet uppfylls enligt protokollet om unionens immunitet och privilegier eller enligt en överenskommelse om säte mellan Finlands regering och en av unionens institutioner. I fråga om tullfrihet för en person som är anställd av en institution och vars ställning enligt avtalet om huvudkontor jämställs med ställningen för diplomatiska representanter fastställer dock utrikesministeriet att förutsättningarna för tullfrihet uppfylls.
45 § Överlåtelsebegränsningar för tullfria varor
Om det i en konvention eller ett protokoll enligt 44 § inte har avtalats något annat får varor inte, utan att tull har betalats, säljas, uthyras eller överlåtas mot vederlag eller vederlagsfritt för att användas av någon annan än av personer som berättigats till motsvarande tullfrihet förrän tre år har gått från det att varan överlåtits till användning i enlighet med ett avtal som avses i 44 §.
Om sådan tullfrihet som avses i 44 § har beviljats en fysisk person och personen flyttar bort från Finland innan den i 1 mom. föreskrivna tiden löpt ut, och säljer ett fordon som varit i hans eller hennes bruk i Finland, ska i tull betalas en trettiosjättedel för varje hel eller påbörjad månad som återstår av den föreskrivna tiden.
46 §Tullfrihet för provianteringsförnödenheter
Tullfria är
1) vanliga provianteringsförnödenheter samt drivmedel och smörjmedel för fartyg och luftfartyg i yrkesmässig internationell trafik,
2) vanliga provianteringsförnödenheter samt drivmedel och smörjmedel för utländska fartyg som är i en myndighets bruk och som befinner sig på besök på Finlands tullområde,
3) vanliga provianteringsförnödenheter samt drivmedel och smörjmedel för ett finländskt fartyg som är i en myndighets bruk och avseglar till ett område utanför Finlands tullområde på officiell representationsresa enligt en fastställd besöksplan,
4) livsmedel, tobak och alkoholprodukter som konsumeras samt tobak, sötsaker och kosmetiska produkter som säljs till resenärerna under resan för att medtas som resgods och som överlåts till köparen utanför Finlands tullområde på tåg som reguljärt trafikerar mellan Finland och Ryssland.
Tullfriheten gäller varor som ett fartyg eller ett tåg för med sig till Finlands tullområde eller som levereras till fartyget eller tåget på Finlands tullområde för dess eget bruk. Tullfriheten gäller även varor som konsumeras ombord på fartyget eller tåget på Finlands tullområde.
Varor som säljs för att medtas av resenären som resgods är inte tullfria när fartyget inte gör ett uppehåll utanför unionens tull- eller skatteområde. I fråga om tullplikt för varor som säljs till passagerare föreskrivs även i lagen om beskattning i vissa fall av varor, som säljes ombord på passagerarfartyg i utrikestrafik (397/1969).
47 § (11.8.2017/526)
Leverans av provianteringsförnödenheter till fortskaffningsmedel
Tullen meddelar närmare föreskrifter om det förfarande som ska iakttas när sådana tullfria varor som avses i 46 § levereras till fortskaffningsmedel och om redovisningsskyldigheterna i anslutning till övervakningen av alkohol- och tobaksprodukter. Tullen har rätt att begränsa mängden tullfria varor som levereras till ett fortskaffningsmedel enligt vad som är behövligt med hänsyn till passagerarantalet, fortskaffningsmedlets storlek, trafikområdet och andra omständigheter. Rätten att begränsa mängden varor som levereras till ett fortskaffningsmedel gäller även sådana varor enligt 70 § 1 mom. 6 punkten i mervärdesskattelagen som sålts för att
utrusta ett luftfartyg samt varor enligt 7 punkten som sålts för försäljning ombord på ett fartyg och varor enligt 8 punkten i det momentet.
47 § har ändrats genom L 526/2017, som träder i kraft 1.1.2018. Den tidigare formen lyder:
47 § Leverans av tullfria provianteringsförnödenheter till fortskaffningsmedel
Tullen meddelar närmare föreskrifter om det förfarande som ska iakttas när sådana tullfria varor som avses i 46 § levereras till fortskaffningsmedel och om redovisningsskyldigheterna i anslutning till övervakningen av alkohol- och tobaksprodukter. Tullen har rätt att begränsa mängden tullfria varor som levereras till ett fortskaffningsmedel enligt vad som är behövligt med hänsyn till passagerarantalet, fortskaffningsmedlets storlek, trafikområdet och andra omständigheter.
48 § Tullfrihet för drivmedel i vissa fall
Drivmedlet i standardtanken på ett nyttofordon är tullfritt upp till 400 liter per resa och drivmedlet i standardtanken på en specialbehållare upp till 200 liter per resa, när fordonet eller specialbehållaren landvägen kommer till Finlands tullområde från ett område utanför Europeiska ekonomiska samarbetsområdet.
49 § Tullfrihet för varor inom flygtrafiken
Tullfria är de varor som enligt luftfartsavtal med ett tredjeland som anslutit sig till konventionen om internationell civil luftfart (FördrS 11/1949) är tullfria.
8 kap
Tullklarering
50 § Transportrutter för varor
Tullen meddelar föreskrifter om de transportrutter som avses i artiklarna 135 och 267 i kodexen om transportrutter som används för transport av varor mellan en del av ett tullområde inom unionen som hör till ett specifikt skatteområde och en del av ett tullområde inom unionen som inte hör till något specifikt skatteområde.
Tullen kan särskilt meddela föreskrifter i fråga om varor som transporteras inom en gränszon, i rörsystem eller ledningar samt om import av varor via annan trafik som är av ringa ekonomisk betydelse såsom importtransport av varor per post- och passagerartrafik.
Tullen kan av särskilda skäl och på de villkor som Tullen ställer bevilja rätt att i enskilda fall avvika från iakttagandet av de föreskrifter om varutransporter som avses i 1 mom.
51 § Anmälningsskyldighet för varor i unionens inre trafik
Om införsel av en vara från en annan medlemsstat till Finland, utförsel av en vara från Finland till en annan medlemsstat eller innehav av en vara i Finland förutsätter tillstånd, intyg eller något annat dokument som utfärdas av en myndighet och ett sådant inte har beviljats före införseln eller utförseln, ska varan vid införseln eller utförseln anmälas till Tullen.
52 §
Tullklareringsformaliteter och uppgifter som samlas in för framställningen av statistik över utrikeshandeln
Tullen får bestämma om de formaliteter som ska tillämpas på tullklarering och om de uppgifter som ska samlas in från de informationsskyldiga för framställningen av statistik över utrikeshandeln samt om de metoder och tidsfrister som ska iakttas vid insamlingen, till den del det inte föreskrivs om dem i unionslagstiftningen eller den nationella lagstiftningen.
53 §
Tullrepresentation
Ett ombud som agerar som indirekt företrädare ska när han eller hon uppgör tulldeklarationen ge Tullen de behövliga uppgifterna även om den huvudman för vars räkning tulldeklarationen görs. Tullen meddelar närmare föreskrifter om de uppgifter som ska ges om huvudmannen.
54 § Krävande av garanti
I avdelning III kapitel 2 i kodexen föreskrivs om den garanti som krävs för betalning av en potentiell eller befintlig tullskuld.
Tullen meddelar närmare föreskrifter om hur beloppet för sådan garanti som krävs för nationella skatter och avgifter bestäms.
Tullen får utifrån förändringar som skett i en persons verksamhet eller ekonomiska ställning ändra beloppet av den garanti som krävs.
Tullen får bestämma om uppgörande av garantiförbindelser i annan form än mallar samt om vilka av de garantiformer som avses i artikel 83.1 i delegerade förordningen som Tullen godkänner.
55 § Tillstånd för grundande av frizon
Tullen beslutar om beviljande av tillstånd för grundande av en frizon enligt artikel 243.1 i kodexen och om villkoren för den.
56 § Meddelande av uppgifter till EORI-registret på något annat sätt än via elektroniska datasystem
Tullen får meddela föreskrifter enligt artikel 4 i delegerade förordningen om de situationer där uppgifter som behövs vid registrering i systemet för identifiering och registrering av ekonomiska aktörer (EORI) får lämnas på annat sätt än via elektroniska datasystem.
57 § Överföring av rättigheter och skyldigheter för den som är ansvarig för ett särskilt förfarande
Tullen får bestämma om de fall och förutsättningarna för dem, till den del det inte föreskrivs om dem i unionslagstiftningen, där rättigheterna och skyldigheterna för den person som är ansvarig för förfarandet när varor har hänförts till ett särskilt förfarande, dock ej till transiteringsförfarande, helt eller delvis får överföras på det sätt som avses i artikel 218 i kodexen samt om förfarandena.
9 kap
Verkställande av tullbeskattning
58 § Bestämmande av tullbelopp
Tullen bestämmer tullbeloppet utifrån den deklaration som Tullen har fått eller utifrån de uppgifter som Tullen annars har fått eller skaffat.
Om tulldeklaration inte har lämnats eller om den inte ens kompletterad kan användas som grund för bestämmande av tull, bestäms tull enligt uppskattning. I beslutet om bestämmande av tull ska grunderna för uppskattningen anges.
59 § Kringgående av tull
Har en omständighet eller en åtgärd getts en rättslig form som inte motsvarar sakens egentliga natur eller syfte, ska vid förtullningen förfaras som om den riktiga formen hade använts.
60 § Bokföring av tull
Tullen bestämmer om det nationella förfarandet enligt artikel 104 i kodexen för bokföring av import- eller exporttullbeloppen.
61 § Delgivning av tullbelopp
De av Tullens kunder som använder elektronisk dataöverföring i meddelandeformat delges ett bestämt tullbelopp
1) genom svarsmeddelande, varvid kunden anses, om inte annat visas, ha fått del av tullbeloppet vid den tidpunkt då svarsmeddelandet har anlänt till kundens datasystem, eller
2) på det sätt som i lagen om elektronisk kommunikation i myndigheternas verksamhet (13/2003) föreskrivs om bevislig delgivning.
Andra kunder hos Tullen än de som avses i 1 mom. delges det tullbelopp som bestämts för kunden genom ett förtullningsbeslut. Om inte något annat visas anses kunden ha fått del av tullbeloppet
1) den dag då förtullningsbeslutet fastställdes, om förtullningsbeslutet har getts åt kunden,
2) den första vardagen efter den dag då förtullningsbeslutet fastställdes, om förtullningsbeslutet har lämnats i kundens postbox på tullkontoret,
3) åttonde dagen efter den dag då förtullningsbeslutet fastställdes, om förtullningsbeslutet har postats.
62 § Tidsfrist för delgivning av tullskuld
Bestämmelser om tidsfrister för delgivning av tullskuld finns i artikel 103 i kodexen. När tullskulden har uppkommit på grund av en handling som när den utfördes skulle ha kunnat ge
upphov till straffrättsliga förfaranden, är tidsfristen för delgivning av tullskulden fem år från den dag då tullskulden uppkom.
Om Tullen tillämpar den i 1 mom. föreskrivna tidsfristen på fem år på delgivningen av en tullskuld, ska Tullen i sitt beslut också ange de grunder och utredningar utifrån vilka den anser att tullskulden kan delges efter att den tidsfrist på tre år som anges i artikel 103.1 i kodexen har löpt ut samt vilka bestämmelser som har tillämpats.
63 § Hörande av tullombud och delgivning av beslut till tullombud
Tullombudet ska höras och beslut delges honom eller henne så att den enhet vid Tullen som fattar beslutet ger tullombudet tillfälle att sätta sig in i beslutet och handlingarna i ärendet.
10 kap
Uppbörd av tullskuld
64 §
Betalning av tull
Tull ska betalas in på det konto vid ett penninginstitut som Tullen bestämmer. Betalaren svarar för de kostnader som betalningen medför. Tull får även betalas vid ett tullkontor, varvid extra kostnader för betalningen inte debiteras.
Tull ska betalas inom tio dagar från den dag då förtullningsbeslutet fastställdes. Bestämmelser om förlängning och avbrytande av tidsfristen för betalning av tull samt om det anstånd med betalningen som gäldenären kan beviljas och om andra betalningslättnader finns i artiklarna 108– 112 i kodexen.
65 § Förfallodag vid betalningsanstånd
Tullen får bestämma om tillämpningen av de förfallodagar för betalningsanstånd som det föreskrivs om i artikel 111.6 i kodexen.
66 § Framflyttande av förfallodag
Bestämmelser om framflyttande av förfallodagen finns i 5 § i lagen om beräknande av laga tid (150/1930). Tull kan betalas närmast följande vardag även då förfallodagen för tull är en dag då de betalningssystem som allmänt används vid betalningar mellan bankerna inte är i bruk enligt ett meddelande från Finlands Bank som publiceras i Finlands författningssamling.
67 § Tidpunkten för betalning av tull
Tull anses vara betald till Tullen den dag som
1) avgiften har debiterats betalarens konto, eller
2) avgiften har betalats kontant till en penninginrättning eller ett tullkontor.
Har uppgifter om betalnings- eller debiteringsdagen inte förmedlats tillsammans med betalningen, anses tullen vara betald den dag då den har bokförts på Tullens bankkonto, om inte gäldenären visar eller det utifrån handlingar kan konstateras att betalnings- eller debiteringsdagen är en tidigare dag.
68 § Ränta som tas ut för betalningslättnader
Den kreditränta som föreskrivs i artikel 112 i kodexen tas ut för tiden för en betalningslättnad.
69 § Kvittning
När Tullen återbetalar tull, skatt, offentligrättsliga avgifter, dröjsmålspåföljder för dem eller kredit- eller annan uppskovsränta till en person som ansvarar för en tullräkning som lämnats obetald eller för någon annan betalning, får Tullen använda återbetalningen för betalning av tull, skatt eller avgifter som förfallit till betalning samt för dröjsmålspåföljder för dem och betalning av kredit- eller annan uppskovsränta (kvittning). De fordringar som kvittas mot varandra ska vara motstående, av samma slag och indrivbara.
Om särskilda skäl kräver det, ska den som saken gäller beredas tillfälle att lägga fram en utredning innan kvittning verkställs. Till övriga delar iakttas förvaltningslagen vid förfarandet.
Kvittningsdag för Tullens fordran är den dag då beslutet om återbetalning fattades. Ränta på återbetalningen samt dröjsmålspåföljder beräknas till och med kvittningsdagen.
Tullen ska underrätta gäldenären om en verkställd kvittning och, om återbetalning till någon annan som ansvarar för skulden har använts vid kvittningen, ska även denne underrättas. Till kvittningsmeddelandet ska fogas anvisningar för sökande av ändring. Tullen får meddela närmare föreskrifter om kvittningsförfarandet.
70 § Hinder för kvittning
För kvittning används inte
1) tullar, skatter eller avgifter som av misstag betalats till ett för stort belopp,
2) en återbetalning när motsvarande medel har betalats som utdelning ur gäldenärens konkursbo.
Ett belopp som ska återbetalas används inte för
1) betalning av en preskriberad skuld,
2) betalning av en skuld eller en del av en skuld vars verkställighet har avbrutits eller förbjudits.
Konkurs för mottagaren av återbetalningen eller utmätning av återbetalningen hindrar inte att kvittning verkställs. Tullen ska utan dröjsmål underrätta utmätningsmannen om kvittning av en tullräkning som är hos utmätningsmannen för indrivning.
71 § Användning av återbetalning för betalning av en annan myndighets fordran
Om det kvittningsgilla belopp som Tullen ska återbetala inte används för kvittning av Tullens fordringar får det användas för betalning av mottagarens andra förfallna, obetalda skatter till
staten, offentligrättsliga avgifter samt dröjsmålspåföljder och betalningsuppskovsränta i anslutning till dem, förutsatt att den berörda myndigheten innan återbetalningen betalas ut har begärt detta av Tullen.
På motsvarande sätt kan en kvittningsgill återbetalning som den betalningsskyldige har rätt att få av en annan myndighet på Tullens begäran användas för kvittning av en fordran som Tullen har. På kvittningen tillämpas i det fallet bestämmelserna om kvittning i denna lag.
Om det belopp som ska återbetalas inte används för att betala finländska myndigheters fordringar kan återbetalningen med stöd av en överenskommelse om handräckning i tullfrågor med en främmande stat användas för betalning av en utländsk tull eller skatt som drivs in i Finland.
72 §Anvisning av medel
Betalaren får specificera de förtullnings- och efterförtullningsbeslut för vilka en betalning ska användas. Ospecificerade betalningar, återbetalningar som ska användas för kvittningar och medel som fåtts ur garantier används för betalning av fordringar enligt beslutens ordningsföljd börjande med det tidigaste beslutet. Tull och skatter som drivs in i Finland med stöd av handräckningsavtal tas dock ut sist ur ospecificerade betalningar och medel.
Medel som uppburits, kvittats eller drivits in samt erhållits ur garantier används för betalning av fordran i följande ordning:
1) tull,
2) kreditränta och övriga betalningsuppskovsräntor,
3) skattetillägg och förseningsränta,
4) tull-, skatte- eller avgiftshöjning och felavgift,
5) nationella skatter och avgifter.
Tullen får i enskilda fall för att förhindra att en fordran preskriberas, för att säkerställa indrivningen av en fordran eller säkerställa krediteringen av tull fördela betalningar på annat sätt än vad som bestäms i 1 mom. För att trygga en jämlik behandling av skattetagarna får Tullen i enskilda fall även använda medel från den betalningsskyldige i annan ordning än den som bestäms i 2 mom.
73 § Överföring av betalningar till Tullen
En penninginrättning ska dagligen överföra de tullar som penninginrättningen har mottagit till Tullens konto senast den första vardagen efter betalningsdagen som penninginrättningen är öppen för allmänheten. Om penninginrättningen inte är öppen för allmänheten på betalningsdagen, ska medlen överföras senast den andra dagen efter betalningsdagen som penninginrättningen är öppen.
Statens betalningsrörelsebanker ska dock överföra de tullar som bankerna har mottagit till Tullens konto i enlighet med vad som överenskommits i avtalet om skötsel av statens betalningsrörelse.
74 § Bokföring av skattemedel
Tullen bokför skattemedel i fråga om uppburna och återbetalda tullar, skatter och övriga betalningar, om något annat inte föreskrivs om bokföring av tullar i unionslagstiftningen.
Bokföringen av skattemedel ska innehålla uppgifter om uppburna och återbetalda tullar, skatter och andra betalningar. Av bokföringen ska de uppgifter framgå som avses i lagen om statsbudgeten (423/1988) och bestämmelser som utfärdats med stöd av den liksom de uppgifter som krävs för redovisningarna till skattetagarna.
11 kap
Indrivning av tullskuld
75 § Indrivning av tull genom utsökning och säkerställande av indrivningen
Om inte något annat föreskrivs i denna lag eller i unionens lagstiftning, ska på indrivning av tull genom utsökning och säkerställande av indrivningen tillämpas bestämmelserna i lagen om verkställighet av skatter och avgifter (706/2007), med undantag av bestämmelserna om grundbesvär, samt bestämmelserna i lagen om säkerställande av indrivningen av skatter och avgifter (395/1973).
Bestämmelserna i detta kapitel tillämpas även på indrivningen av övriga skatter, tull- och skattehöjningar, felavgifter och offentligrättsliga avgifter som Tullen bär upp, om inte något annat föreskrivs i lag.
76 § Indrivningsmetoder
Efter att ha klarlagt gäldenärens betalningsförmåga och den ändamålsenliga indrivningsmetoden för medlen får Tullen
1) sända en obetald tullräkning för indrivning genom utsökning,
2) använda en garanti som Tullen innehar,
3) bevilja anstånd med betalningen eller någon annan betalningslättnad enligt kodexen,
4) ansöka om att gäldenären eller någon annan som svarar för betalningen av tullen försätts i konkurs,
5) föra talan vid konkurs, vid fusion, vid delning, vid exekutiv auktion på fastighet, vid offentlig stämning, i fråga om företags saneringsförfarande och skuldsanering för privatpersoner samt i andra jämförbara situationer,
6) inleda behövliga rättegångar,
7) vidta säkringsåtgärder,
8) begära och ge internationell handräckning i enlighet med vad som bestäms särskilt om det,
9) för publicering ge uppgifter om namnet på gäldenären och någon annan som ansvarar för betalningen av tull, dennes firma och företags- och organisationsnummer och den hemkommun som Tullen känner till, om inte något annat följer av 24 § 1 mom. 31 punkten i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet (621/1999) eller 36 § 1 mom. i lagen om befolkningsdatasystemet och Befolkningsregistercentralens certifikattjänster (661/2009), samt uppgifter om den obetalda tullräkningens skatteslag och belopp inklusive dröjsmålspåföljderna,
10) vidta andra behövliga åtgärder.
Tullen ska utan dröjsmål underrätta utsökningsmyndigheten om en indrivningsåtgärd enligt 1 mom. som kan medföra ändringar i indrivningen av tullräkningen genom utsökning.
77 § Uppskjutande av verkställighet
Ansökan om uppskjutande av verkställighet av ett beslut som är föremål för sökande av ändring ska göras skriftligen hos Tullen. En ansökan om uppskjutande av verkställigheten ska behandlas utan dröjsmål.
Ett beslut om uppskjutande av verkställigheten är i kraft, om inte Tullen i ett enskilt fall beslutar något annat, till dess att 60 dagar har förflutit från delfåendet av beslutet om gäldenärens begäran om omprövning eller till dess att gäldenärens besvär har avgjorts genom ett beslut som har vunnit laga kraft. Ändring i ett beslut om uppskjutande av verkställigheten får inte sökas särskilt.
På en ansökan om uppskjutande av verkställigheten som gäller utmätt egendom som riktats till utmätningsman tillämpas det som föreskrivs i 15 § i lagen om verkställighet av skatter och avgifter.
78 § Avstående från indrivning av tull
Om det belopp som ska drivas in är mindre än 10 euro indrivs det inte. Indrivning kan dock vidtas om många betalningar är oindrivna för samma betalningsskyldiga på grund av ett räknefel eller något annat misstag som gjorts av Tullen, den betalningsskyldiga eller någon annan part eller på grund av någon annan orsak eller om det annars finns en särskild orsak till indrivningen.
79 § Avstående från indrivningsåtgärder
Tullen kan avstå från att driva in tull eller avbryta indrivningen om det bedöms att indrivningen inte leder till något resultat. Indrivningen inleds eller återupptas dock i en situation där det kan antas att indrivningen leder till resultat.
12 kap
Tullauktion, annan försäljning, överlåtelse och förstöring av varor
80 § Varor som säljs på tullauktion eller på något annat sätt
Tullen säljer på offentlig tullauktion varor som
1) dömts förverkade till staten genom ett lagakraftvunnet beslut,
2) överlåtits till staten,
3) har lagrats tillfälligt och inte hänförts till ett tullförfarande eller återexporterats inom den tidsfrist som föreskrivs i artikel 149 i kodexen,
4) är under tullkontroll och inte kan överlåtas av de orsaker som nämns i artikel 198.1 b i kodexen,
5) inte har avhämtats inom sex månader efter det att Tullen har fattat beslut om att varorna ska övergå till fri omsättning,
6) genom ett lagakraftvunnet beslut har omhändertagits av Tullen.
Om en vara som avses i 1 mom. omfattas av ett importförbud eller en importbegränsning får den överlåtas endast till en köpare som uppvisar de handlingar som krävs för överlåtelsen.
Om en vara som avses i 1 mom. lätt förstörs, snabbt försvinner, sjunker i pris, är mycket dyr att sköta eller om den av någon annan orsak bör kunna säljas snabbt, får varan säljas även på något annat sätt och utan att invänta att ett beslut som enligt 1 mom. 1 punkten vinner laga kraft.
81 § Annan överlåtelse av varor eller förstöring
Om en vara som avses i 80 § inte kan säljas på grund av lagstiftning som begränsar användningen och försäljningen av den eller av någon annan orsak som hänför sig till varans art eller om försäljning av varan är oändamålsenlig och om inte något annat särskilt föreskrivs om användning, överlåtelse eller förstöring av varan, kan den genom ett beslut av finansministeriet överlåtas till en statlig inrättning eller av särskilda skäl även till någon annan aktör. I annat fall ska varan förstöras.
Om en vara som avses i 80 § 1 mom. 3–6 punkten överlåts till en statlig inrättning övergår äganderätten vid överlåtelsen till staten. Om en vara överlåts till någon annan aktör än till en statlig inrättning övergår äganderätten till mottagaren, om inte finansministeriet bestämmer något annat.
82 § Förfarande vid försäljning av varor
Ett meddelande om försäljning av en vara ska, om det är möjligt, skriftligen på förhand lämnas till deklaranten av varan och till den för vars räkning deklarationen eller anmälan har getts in. Även ägaren av varan ska meddelas om försäljningen, om Tullen har kännedom om ägaren och tillgång till dennes kontaktuppgifter.
En annons om tullauktion ska publiceras för allmänheten i ett öppet datanät samt enligt Tullens egen prövning även på något annat ändamålsenligt sätt. Försäljningsvillkoren ska meddelas innan varan säljs.
Priset för en vara som säljs på tullauktion eller annars säljs till lägsta godtagbara anbud ska täcka tull, punktskatter och behandlingsavgifter som på basis av försäljningen ska tas ut för den vara som säljs eller som eventuellt är obetalda.
Tullen får meddela närmare föreskrifter om det förfarande som ska iakttas vid verkställande av tullauktion och försäljning av varor på något annat sätt.
83 § Ansvar för varor som säljs eller överlåts på något annat sätt
Tullen svarar inte för brister eller fel i varor som sålts eller överlåtits i enlighet med 80 och 81 § och inte heller för varornas andra egenskaper.
84 § Tull som ska betalas för varor som säljs
Försäljning av andra varor än unionsvaror på det sätt som föreskrivs i 80 § motsvarar överlåtande av vara till fri omsättning. Detta gäller dock inte för en sådan annan vara en unionsvara som har deklarerats för övergång till fri omsättning, men för vilken den tullskuld som anknyter till varan inte har betalts till fullt belopp.
Om det i samband med försäljningen uppstår tullskuld på grund av att varan övergår till fri omsättning, ingår tullen i varans försäljningspris.
85 § Betalning av köpesumma och överlåtelse av äganderätt
Köpesumman för en vara som säljs på tullauktion eller på något annat sätt ska betalas genast. Köparen får äganderätten till varan och varan överlåts till köparen när köpesumman har betalats. Tullen får häva köpet om köparen inte genast betalar köpesumman.
86 § Medel som inflyter från försäljning
Av medel som inflyter från tullauktion eller annan försäljning av varor betalas de kostnader som har anknytning till varan i följande ordning:
1) tull, punktskatter och behandlingsavgifter,
2) kostnader som Tullen orsakats på grund av förvaring och försäljning av en vara,
3) andra nationella skatter och avgifter,
4) andra poster som nämns i 72 § 2 mom. i den ordning de nämns i det momentet,
5) övriga kostnader.
Om det av köpesumman för annan än till staten hörande egendom efter avdrag av de kostnader som avses i 1 mom. kvarstår ett överskott, ska detta redovisas till staten, om deklaranten av varan eller den för vars del deklarationen eller anmälan har getts in, inte inom ett år efter försäljningen genom en skriftlig ansökan till Tullen kräver att få överskottet för den sålda varan. Tullen ska meddela de personer som nämns ovan om överskottet samt den sålda varans tidigare ägare, om Tullen har de kontaktuppgifter som krävs.
Sålda varor ska redovisas.
13 kap
Ändringssökande
87 § Överföring av ansökan om återbetalning eller eftergift av tull till kommissionen för avgörande
Tullen beslutar om överföring av en ansökan om återbetalning eller eftergift av tull till kommissionen för avgörande i enlighet med artikel 116.3 i kodexen.
88 § Begäran om omprövning
Omprövning av Tullens beslut får begäras hos Tullen. En ansökan som grundar sig på artikel 116.1 a i kodexen betraktas som begäran om omprövning.
Tullens tullombud har rätt att på statens vägnar begära omprövning av ett beslut av Tullen. Ett tullombud får begära omprövning endast när ombudet anser att det behövs med avseende på lagens tillämpning i andra likadana fall eller för en enhetlig beskattnings- eller rättspraxis, eller när ärendet är ekonomiskt betydelsefullt eller om bevakningen av statens rätt annars kräver det.
Tidsfrist för begäran om omprövning i ärenden som gäller bestämmande av tull, återbetalning av tull eller eftergift av tull, utom när ändring söks på basis av artikel 116.1 a i kodexen, är tre år från delfåendet av tullskulden, dock alltid minst 60 dagar från delfåendet av beslut om återbetalning eller eftergift av tull. Tidsfristen i andra ärenden än de som gäller bestämmande av tull, återbetalning av tull eller eftergift av tull är 30 dagar från delfåendet av beslutet. Tidsfristen för ett tullombud är 30 dagar från beslutet.
Omprövningsbegäran ska lämnas till Tullen inom den föreskrivna tiden. Omprövningsbegäran ska behandlas utan ogrundat dröjsmål.
89 § Anförande av besvär hos förvaltningsdomstolen
Ett beslut som har meddelats med anledning av en begäran om omprövning får överklagas genom besvär hos Helsingfors förvaltningsdomstol.
Besvärsrätt på statens vägnar har Tullens tullombud. Tullombudet får anföra besvär endast på de grunder som anges i 88 § 2 mom.
Besvärstiden i ärenden som gäller bestämmande, återbetalning eller eftergift av tull är tre år från delfåendet av tullskulden, dock alltid minst 60 dagar från delfåendet av beslutet om begäran om omprövning. I andra ärenden är besvärstiden 30 dagar från delfåendet av beslutet om begäran om omprövning. För ett tullombud är besvärstiden 30 dagar från beslutet.
90 § Anförande av besvär hos högsta förvaltningsdomstolen
I förvaltningsdomstolens beslut får ändring sökas genom besvär hos högsta förvaltningsdomstolen, om högsta förvaltningsdomstolen beviljar besvärstillstånd.
Besvärsrätt på statens vägnar har Tullens tullombud. Tullombudet får anföra besvär endast på de grunder som anges i 88 § 2 mom.
Besvär ska anföras inom 60 dagar från delfåendet av förvaltningsdomstolens beslut.
91 § Förvaring av handlingar som gäller ändringssökande
Efter att besvär har avgjorts sänder förvaltningsdomstolen och högsta förvaltningsdomstolen handlingarna till Tullen för förvaring.
92 § Att avstå från att höra en statlig intressebevakare
Utöver det som i 34 § 2 mom. i förvaltningsprocesslagen (586/1996) föreskrivs om avgörande av ett ärende utan att en part hörs, kan förvaltningsdomstolen avgöra besvär över ett beslut som gäller förtullning utan att den statliga intressebevakaren hörs, om skattebeloppet med anledning av gäldenärens besvär kan ändras med högst 6 000 euro och ärendet inte lämnar rum för tolkning och inte är oklart.
93 § Tull som ska återbetalas på grund av ändringssökande
Har tull avlyfts eller nedsatts till följd av en begäran om omprövning eller genom förvaltningsdomstolens beslut, ska tull som betalats till ett för stort belopp utan dröjsmål återbetalas trots att ändring har sökts.
Har tull återbetalts till följd av en begäran om omprövning eller besvär, betalas ränta på återbetalningsbeloppet. Ränta på återbetalning utgör inte skattepliktig inkomst vid inkomstbeskattningen.
Räntan beräknas som en årlig ränta och är den i 12 § i räntelagen (633/1982) avsedda referensräntan för den halvårsperiod som föregår kalenderåret i fråga, minskad med två procentenheter, dock minst 0,5 procent. Ränta räknas från den dag då begäran om omprövning blev anhängig eller, om tullen betalats först efter det, från betalningsdagen till den dag då beloppet återbetalas.
Räntan beräknas enligt bestämmelserna i denna paragraf även när den tull som ska återbetalas har drivits in genom utsökning med stöd av lagen om verkställighet av skatter och avgifter.
94 § Hänvisningsbestämmelse
På behandlingen av omprövningsärenden tillämpas, om inte något annat föreskrivs särskilt i denna eller i någon annan lag, det som föreskrivs i förvaltningslagen, och vid behandlingen av besvär det som föreskrivs i förvaltningsprocesslagen.
14 kap
Påföljder
95 § Tullhöjning
Tullen får höja den tull som påförts eller ska påföras med
1) minst 50 och högst 2 500 euro, om en tulldeklaration eller en annan uppgift eller handling som enligt vad som föreskrivs ska lämnas för tullbeskattningen eller som Tullen begärt har lämnats efter föreskriven eller förelagd tid,
2) högst 3 500 euro, om den skyldighet som avses i 1 mom. fullgörs först efter Tullens uppmaning,
3) högst 30 procent, om en ofullständig eller felaktig tulldeklaration eller annan uppgift eller handling som avses i 1 mom. har lämnats in eller om deklarationsskyldigheten helt eller delvis har försummats,
4) högst 100 procent, om en ofullständig eller felaktig tulldeklaration eller annan uppgift eller handling som avses i 1 mom. har lämnats in eller om deklarationsskyldigheten med uppsåt eller av grov oaktsamhet helt eller delvis har försummats, och förfarandet hade kunnat leda till att tull inte hade bestämts,
5) 100 procent, om en person som kommer till landet med uppsåt eller av grov oaktsamhet försummat sin deklarationsskyldighet när personen fört in eller försökt föra in en större mängd varor tullfritt till landet än vad han eller hon har rätt till och om ärendet inte ska behandlas som tullbrott.
Om den gärning eller försummelse som avses i 1 mom. har gällt endast en del av varorna, påförs höjning endast i fråga om dessa varor.
96 § Felavgift
Tullen får påföra felavgift på
1) minst 50 och högst 3 500 euro, om en försening som avses i 95 § 1 mom. 1 eller 2 punkten gäller ett tullförfarande där tull inte bestäms eller där tullbeloppet är obetydligt och tullhöjning inte har bestämts,
2) minst 50 och högst 15 000 euro, om en ofullständighet, felaktighet eller försummelse som avses i 95 § 1 mom. 3 eller 4 punkten gäller ett tullförfarande där tull inte bestäms eller där tullbeloppet är obetydligt och tullhöjning inte har bestämts, eller om en ofullständig eller felaktig uppgift eller handling har lämnats i ett ansökningsförfarande eller i avsikt att få tullförmån,
3) minst 50 och högst 3 500 euro, om en försening eller annan felaktighet gäller ett förfarande för statistikföring av handeln inom unionen som avses i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 638/2004 om gemenskapsstatistik över varuhandeln mellan medlemsstaterna och om upphävande av rådets förordning (EEG) nr 3330/91, eller gäller i kodexen eller i en förordning som utfärdats med stöd av den avsedd införsel av varor till eller utförsel av varor från unionens tullområde, anmälan av varor till Tullen, summarisk införseldeklaration, summarisk utförseldeklaration, avslutande av ett tullförfarande, lastning eller lossning av varor som anmälts till Tullen, tillfällig förvaring av varor, undandragande av varor från tullövervakning, avlägsnande eller förstöring av identifieringsmärken som tullmyndigheten fäst på varor, förpackningar eller transportmedel, förstöring av varor i enlighet med artikel 197 i kodexen eller förfarande för överlåtelse av varor till staten,
4) minst 50 och högst 3 500 euro, om ett villkor i ett av Tullen beviljat tillstånd eller i något annat beslut som Tullen har meddelat i ett enskilt fall eller en skyldighet som avses i en föreskrift som Tullen har meddelat med stöd av 47, 52 eller 57 § i denna lag och för vilken påföljd inte har föreskrivits i 95 § eller ovan i 1–3 punkten helt eller delvis har försummats,
5) minst 50 och högst 3 500 euro, om den skyldighet att meddela uppgifter om containerrörelser som föreskrivs i artikel 18a.4 i rådets förordning (EG) nr 515/97 om ömsesidigt bistånd mellan medlemsstaternas administrativa myndigheter och om samarbete mellan dessa och kommissionen för att säkerställa en korrekt tillämpning av tull- och jordbrukslagstiftningen helt eller delvis har försummats eller ofullständiga eller felaktiga uppgifter har lämnats,
6) minst 50 och högst 3 500 euro, om den skyldighet för den som fått ett beslut enligt Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 608/2013 om tullens säkerställande av skyddet för immateriella rättigheter och upphävande av rådets förordning (EG) nr 1383/2003 helt eller delvis har försummats.
Felavgiften påförs den som enligt vad som föreskrivs eller bestäms ansvarar för fullgörandet av den skyldighet som felaktigheten eller försummelsen gällde.
97 § Tullhöjning och felavgift i efterhand
Tullhöjning eller felavgift kan bestämmas efter delgivning av tullskuld inom tre år från tullskuldens uppkomst, eller om varan är tullfri, från det att Tullen har godkänt uppgifterna i tulldeklarationen.
I andra situationer än de som avses i 1 mom. kan felavgift bestämmas inom tre år från den tidpunkt när en statistikdeklaration över handel inom unionen, en betydande uppgift med tanke på in- och utförselbegränsningar eller någon annan handling eller uppgift som avses i 96 § har eller borde ha lämnats in.
98 § Bestämmande av tullhöjning och felavgift
Bestämmande av en tullhöjning och felavgift grundar sig på en helhetsbedömning. Vid bedömningen av beloppet ska beaktas hur klandervärt förfarandet har varit, huruvida det har upprepats och gärningsmannens ekonomiska ställning. Vid bedömningen ska dessutom tas hänsyn till den vinning som eftersträvats eller den skada som orsakats genom förfarandet, om dessa kan anges, samt gärningsmannens samarbete med Tullen för att utreda ärendet.
Tullhöjning eller felavgift bestäms inte om gärningen eller försummelsen som helhet betraktad är obetydlig eller påförande av tullhöjning eller felavgift i övrigt ska betraktas som uppenbart oskäligt.
En tullhöjning och en felavgift förblir i kraft trots att tullskulden upphör eller tullen återbetalas, om de orsaker som ligger till grund för påförandet av tullhöjningen eller felavgiften kvarstår.
Vad som i lagen om skatteförhöjning och tullhöjning som påförs genom ett särskilt beslut (781/2013) föreskrivs om skatteförhöjning och beskattningsbeslut tillämpas också på felavgift och på ett beslut av Tullen.
99 § Tullförseelse
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet bryter mot
1) en skyldighet enligt kodexen eller en förordning som utfärdats med stöd av den och som gäller att lämna uppgifter och handlingar för tulldeklaration eller övrig tullbeskattning, införsel av varor till eller utförsel av varor från unionens tullområde, anmälan av varor till Tullen,
summarisk införseldeklaration, summarisk utförseldeklaration, avslutande av ett tullförfarande, lastning eller lossning av varor som anmälts till Tullen, tillfällig förvaring av varor, undandragande av varor från tullövervakning, avlägsnande eller förstöring av identifieringsmärken som tullmyndigheten fäst på varor, förpackningar eller transportmedel, förstöring av varor i enlighet med artikel 197 i kodexen eller förfarande för överlåtelse av varor till staten,
2) en föreskrift som Tullen har meddelat om förfarandet vid redovisning av tullfria varor med stöd av 47 §, om transportrutter med stöd av 50 § eller om formaliteter som ska iakttas vid tullklarering med stöd av 52 §,
3) anmälningsskyldigheten för varor enligt 51 §,
ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag och gärningen inte utgör lindrigt tullredovisningsbrott, för tullförseelse dömas till böter.
För tullförseelse döms dock inte, om tullhöjning eller felavgift har påförts i ärendet.
15 kap
Särskilda bestämmelser
100 §
Handräckning av Tullen
Utöver vad som föreskrivs någon annanstans i lag kan Tullen inom ramen för sina befogenheter på begäran ge andra myndigheter handräckning för fullgörande av dessa myndigheters lagstadgade tillsynsskyldighet. En förutsättning för handräckning är att den kan ges utan att utförandet av de övriga viktiga uppgifter som föreskrivits för Tullen äventyras.
Beslut om att ge handräckning fattas vid Tullen av chefen för den enhet inom Tullen som svarar för utförandet av handräckningsuppdraget och som avses i lagen om Tullens organisation (960/2012) eller chefen för den verksamhetsenhet som svarar för utförandet av handräckningsuppdraget. Beslut om att ge handräckning vid förundersökning och vid användning av tvångsmedel fattas av en anhållningsberättigad tullman.
101 § Handräckning till Tullen
En myndighet ska ge Tullen sådan handräckning som behövs för fullgörande av ett uppdrag som hör till Tullens uppgifter och som myndigheten är behörig att ge. Bestämmelser om bistånd som lämnas till Tullen finns också i lagen om samarbete mellan polisen, Tullen och gränsbevakningsväsendet (687/2009).
Beslut om att begära handräckning fattas av chefen för den enhet inom Tullen enligt lagen om Tullens organisation som behöver handräckning eller chefen för den verksamhetsenhet som behöver handräckning. Beslut om att begära handräckning vid förundersökning och vid användning av tvångsmedel fattas av en undersökningsledare.
102 § Skyldighet att lämna uppgifter
Den som direkt eller indirekt berörs av en tullåtgärd ska på Tullens begäran och inom angiven tidsfrist lämna Tullen samtliga handlingar och uppgifter som behövs för utförandet av tullåtgärden i fråga om den som fört in eller ut en vara, andra delaktiga, varor, fortskaffningsmedel, passagerare och fortskaffningsmedlets personal.
Den som innehar uppgifter som behövs för en annan persons tullbeskattning eller för ett ärende som gäller ändringssökande och som följer av tullbeskattning ska på uppmaning av Tullen lämna uppgifterna till Tullen inom utsatt tid. Skyldigheten att lämna uppgifter gäller inte uppgifter om ett ärende som personen enligt lag har rätt att vägra vittna om. Ingen får dock vägra att lämna uppgifter om ekonomisk ställning.
103 § Kostnader för lämnande av uppgifter och bistånd vid kontroll
Den som med stöd av artikel 15 i kodexen är skyldig att för Tullen uppvisa och till Tullen lämna uppgifter som behövs för tullbeskattning eller utförandet av tullövervakning eller att medverka vid kontroll och den som med stöd av 102 § är skyldig att lämna uppgifter till Tullen ska utföra dessa åtgärder på egen bekostnad.
104 § Vite
Tullen kan förena den skyldighet att lämna uppgifter som föreskrivs i 102 § 2 mom. och den skyldighet att lämna uppgifter och medverka som föreskrivs i artikel 15 i kodexen med vite. Vite får dock inte föreläggas om det finns skäl att misstänka någon för brott och det begärda materialet har samband med brottsmisstanken.
105 § Offentligrättsliga avgifter som Tullen tar ut
På uttag och betalning av samt ändringssökande i fråga om sådana avgifter för Tullens prestationer som bestämts med stöd av lagen om grunderna för avgifter till staten (150/1992) samt andra offentligrättsliga avgifter som Tullen tar ut tillämpas det som föreskrivs eller bestäms om tull.
På dröjsmålspåföljderna för de avgifter som avses i denna paragraf tillämpas lagen om skattetillägg och förseningsränta (1556/1995).
106 § Överlåtande av övervakningslokaler
Tullen har rätt att för övervakning av varor, mot gängse ersättning, av trafikplatsens ägare eller innehavare till sitt förfogande i hamnar, på järnvägsstationer och flygplatser få de övervakningslokaler som krävs.
Vid bestämmande av storleken på och placeringen av de lokaler som Tullen behöver på trafikplatsen ska den övervakade person- och godstrafikens volym, organiseringen av trafiken på och den allmänna organiseringen av trafikplatsen, de transportformer som används samt de redskap och anordningar som används vid övervakningen beaktas.
När de lokaler eller områden som avses i 1 mom. planeras eller ändras, ska Tullen och trafikplatsens huvudman komma överens om planerna och ändringarna innan byggarbetet inleds.
107 §
Elektronisk kommunikation och signatur
Bestämmelser om elektronisk kommunikation finns i lagen om elektronisk kommunikation i myndigheternas verksamhet och om elektronisk certifiering av handlingar i lagen om stark autentisering och elektroniska signaturer (617/2009). Tullen meddelar närmare föreskrifter om i hurudan certifierad form deklarationer och andra handlingar kan lämnas elektroniskt till Tullen.
16 kap
Ikraftträdande- och övergångsbestämmelser
108 §Ikraftträdande
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2016.
Genom denna lag upphävs tullagen (1466/1994).
En hänvisning till den upphävda tullagen i någon annan lag eller i en förordning avser efter denna lags ikraftträdande en hänvisning till denna lag.
109 § Övergångsbestämmelser
På sådant sökande av ändring i Tullens beslut som är anhängigt när denna lag träder i kraft tillämpas de bestämmelser om återbäringsränta som gällde vid ikraftträdandet.
På gärningar och försummelser som har skett före ikraftträdandet av denna lag tillämpas de bestämmelser om felavgifter och tullhöjning som gällde vid ikraftträdandet.
RP 153/2015, FvUB 5/2016, RSv 39/2016
CUSTOMS ACT, 29.4.2016/304
By decision of Parliament, the following is enacted:
Chapter 1
General provisions
Section 1
Scope of application
This Act governs the customs clearance, customs control and customs taxation of goods imported into and exported outside the customs territory of the European Union (Union) in Finland as well as of goods transported through the customs territory of Finland in addition to what is prescribed in the Union legislation. This Act also applies, together with Union legislation, to the compilation of statistics on trade between Finland and other countries and to criminal investigation of customs offences, unless otherwise provided in the Act on Crime Prevention by Customs (623/2015).
The provisions of this Act shall also apply in the performance of other statutory duties by Customs and in the collection of public charges by Customs.
The powers granted under this Act may also be exercised, in compliance with Union legislation, in the internal traffic (internal traffic) between the Member States of the Union (Member State) in order to supervise compliance with the prohibitions and restrictions concerning the importation and exportation of goods to and from Finland as well as the transit of goods through the territory of Finland.
Additionally, the powers under the customs legislation may be exercised to control taxation when goods are transported, sent or otherwise transferred between a part of the customs territory of the Union constituting a special fiscal territory and a part of the customs territory of the Union not constituting a special fiscal territory.
Section 2
Definitions
Aside from the definitions used in Union law, the following terms shall have the following meanings for the purposes of this Act:
1) Code means Regulation (EU) No 952/2013 of the European Parliament and of the Council laying down the Union Customs Code;
2) Delegated Regulation means Commission Delegated Regulation (EU) 2015/2446 supplementing Regulation (EU) No 952/2013 of the European Parliament and of the Council as regards detailed rules concerning certain provisions of the Union Customs Code;
3) Implementing Regulation means Commission Implementing Regulation (EU) 2015/2447 laying down detailed rules for implementing certain provisions of Regulation (EU) No 952/2013 of the European Parliament and of the Council laying down the Union Customs Code;
4) Reliefs Regulation means Council Regulation (EC) No 1186/2009 setting up a Community system of reliefs from customs duty;
5) customs territory of Finland means the territory consisting of the land area, the territorial waters and the air space of the Republic of Finland, the customs border nevertheless extending two nautical miles beyond the outer limit of the territorial sea, unless otherwise agreed at international level;
6) third country means an area not belonging to the customs territory of the Union as defined in Article 4 of the Code;
7) customs measure means any measure taken within the competence of Customs with the exception of preliminary investigation of customs offences and border checks;
8) customs offence means
a) an offence which constitutes violation of this or any other Act that Customs is responsible for supervising and enforcing;
b) obstruction of a customs officer within the meaning of Chapter 16, section 3, of the Penal Code (39/1889) and failure to obey a customs officer within the meaning of section 4b of said Act;
c) unlawful dealing in stolen goods within the meaning of Chapter 46, section 6 and 6a of the Penal Code;
d) an offence involving importation into, exportation from or transit of property through Finland;
9) prevention of customs offences means the prevention, detection and investigation of customs offences;
10) customs officer means a public official appointed to a permanent or contract-based position and engaged in duties related to customs control, prevention of customs offences, taxation or customs duties.
Chapter 2
Competent authorities and their duties
Section 3
Customs
Customs shall be the customs authority and competent authority referred to in the Union customs legislation unless otherwise separately provided.
Section 4
Border Guard
The right of the Border Guard to carry out customs measures shall be provided in section 24 of the Border Guard Act (578/2005).
Section 5
Police
The right of a police officer to carry out customs measures shall be provided in chapter 2, section 21 of the Police Act.
Section 6
Obligations of a Member State laid down in Union legislation relating to customs operations
Customs shall comply with the following obligations of a Member State laid down in Union legislation:
1) communication of a decision to exclude a person from TIR operations and its date of application to other Member States and to the Commission in accordance with Article 229, paragraph 2 of the Code;
2) communication to the Commission of information on free zones that are in operation in accordance with Article 243, paragraph 2 of the Code;
3) communication to other Member States, the Commission and, where appropriate, the economic operator concerned of information on all actual or suspected breaches of security of the electronic systems in accordance with Article 3, paragraph 3 of the Implementing Regulation;
4) communication to the Commission of the name and contact information of the Customs operational unit responsible for the registration of operators in accordance with Article 6 of the Implementing Regulation;
5) providing the Commission with a list of the Customs units designated to receive applications and any subsequent changes to the list in accordance with Article 11 of the Implementing Regulation;
6) providing the Commission with a list of the international Union airports in Finland and any subsequent changes to the list in accordance with Article 45 of the Implementing Regulation;
7) notifying the Commission of the names, addresses and contact information of the Customs units that are competent to make, and responsible for, registrations referred to in Article 84 of the Implementing Regulation and for ensuring the administrative cooperation referred to in the Article as well as for informing the Commission of any changes to the information;
8) notifying the Commission of the unit prices of the perishable goods as referred to in Annex 23-2 of the Implementing Regulation in accordance with Article 142, paragraph 6 of the Implementing Regulation;
9) determining the rate of exchange needed for customs valuation purposes in a situation referred to in Article 146, paragraph 4 of the Implementing Regulation;
10) transferring a guarantee corresponding to the customs debt incurred in another Member State to the Member State in question in accordance with Article 153 of the Implementing Regulation when the guarantee has been accepted in Finland;
11) assisting other Member States in the recovery of the amount of import or export duty corresponding to the customs debt in accordance with Article 165, paragraph 2;
12) notifying the Commission of the contact information and reference number of the Customs unit coordinating customs debt issues relating to the use of ATA carnets and CPD carnets in accordance with Article 166, paragraph 2 of the Implementing Regulation;
13) providing the Commission with a list of the cases referred to in Article 181 of the Implementing Regulation where duties have been repaid or remitted;
14) notifying the Commission of the decision to remit or repay duties referred to in Article 101, paragraph 2 of the Delegated Regulation;
15) the national handling of a request relating to a tariff suspension or quota;
16) the obligations of the Member States laid down in Council Regulation (EC) No 515/97 on mutual assistance between the administrative authorities of the Member States and cooperation
between the latter and the Commission to ensure the correct application of the law on customs and agricultural matters;
17) the obligations of the Member States laid down in Commission Delegated Regulation (EU) 2016/341 supplementing Regulation (EU) No 952/2013 of the European Parliament and of the Council as regards transitional rules for certain provisions of the Union Customs Code where the relevant electronic systems are not yet operational and amending Delegated Regulation (EU) 2015/2446.
Chapter 3
Powers to carry out customs measures
Section 7
Purpose of the exercise of powers
The powers stipulated in this Chapter may only be exercised when necessary in order to carry out a customs measure, unless otherwise provided hereinafter.
Section 8
Examination of goods and documents
Customs is authorised to examine goods, its manufacture and storage including accounting records and other business documents as well as to sample goods.
Customs is only authorised to open letters, parcels or other equivalent consignments if this is necessary in order to determine whether the consignment contains goods requiring customs clearance or control. The confidentiality of any message contained in the consignment shall be respected.
The contents of a letter, parcel or other equivalent consignment may not be examined beyond what is warranted by the reason for opening it. Appropriate markings shall be made to indicate that a consignment has been opened.
Customs officers shall have access to warehouses and other spaces and locations – excluding premises used for habitual residence – in which goods are manufactured, stored, sold or otherwise processed and in which accounting records and other business documents are kept for the purpose of performing the examination referred to in subsection 1 or for taking samples.
All examinations carried out in warehouses, other spaces and locations referred to in subsection 4 are governed by the provisions of section 39 of the Administrative Procedure Act (434/2003).
More detailed instructions on the markings to be made on opened consignments will be issued by Customs.
Section 9
Retaining the services of an expert in the examination of goods
Where necessary, Customs shall have the right to retain the services of an external expert, with his or her consent, for the examination and sampling of goods in the situations referred to the in the Article 239(2) and Article 240(3) of the Implementing Regulation in which the declarant fails to comply with the time limit set by Customs. The expert shall possess the necessary professional qualifications based on experience or training.
When performing the duties referred to in this section, the expert is governed by the provisions concerning the criminal liability of public officials. Provisions on liability for damages are set out in the Tort Liability Act (412/1974).
Section 10
Detention of goods
Customs shall have the right to detain goods that have not been duly cleared or in order to control or determine that the criteria for the import, export, transfer or transit of goods are fulfilled or in order to determine that the criteria referred to in section 100 a, subsection 2 of the Value Added Tax Act (1501/1993) are fulfilled.
The detention of goods shall lapse when:
1) the goods are placed under a customs procedure as laid down in the Code;
2) the goods are released as it is established that the criteria for the control or determination of the existence of which the detention has taken place are fulfilled;
3) it is decided that the goods are detained by Customs or another competent authority under this Act or another act;
4) the goods are seized under the Coercive Measures Act (806/2011);
5) the goods are abandoned to the State;
6) the goods are exported from the country in a legitimate manner.
Section 11
Seizure of goods
If Customs finds that the criteria for the importation, exportation, transfer or transit of goods as defined in section 10(1) of this Act are not met, or if it determines, in the course of the examination of the goods, that the person involved is not allowed to possess the goods under section 34 of the Alcohol Act (1143/1994), Customs shall make a decision to seize the goods.
The decision is issued to the person in whose possession the goods are when seized. The decision on the seizure of a postal item is issued to the recipient or sender if their identity is known to Customs.
Customs shall keep records of the seized goods.
The provisions on the sale, other surrender and destruction of seized goods are set out in Chapter 12.
Section 12
Control of road traffic
Customs officers shall have the right to control road traffic as well as give orders to move a vehicle or, secondarily, have it moved.
Section 13
Stopping and inspecting means of transport
Customs officers shall have the right to stop and inspect means of transport.
If it is probable that a Finnish vessel or a vessel lacking nationality or sailing under a false flag is being used for smuggling goods into Finland or from Finland, the vessel may be stopped and inspected also outside the customs territory, yet not in the territorial waters of a foreign state. The vessel may be brought to port for necessary investigation.
However, facilities used as a permanent residence on a means of transport may only be searched in connection with an inspection carried out promptly on entry to or exit from Finland’s customs territory or a special fiscal territory constituting part of Finland’s customs territory as well as in the inspection referred to in subsection 2.
Section 14
Isolation of places and restriction of the freedom of movement
Customs officers shall have the right to isolate, close, or vacate a place or area intended for the manufacture, loading, unloading of other processing of goods as well as a means of transport. Additionally, customs officers shall have the right to prohibit or restrict movement in said places, areas or means of transport.
Customs officers shall also have the right to undertake the measures referred to in subsection 1 in order to maintain public safety.
Section 15
Affixation of a distinctive mark
Customs officers shall have the right to affix a customs seal, customs lock or other distinctive mark on a means of transport, goods, warehouse or other location.
Section 16
Stopping a person
Customs officers shall also have the right to stop a person entering or leaving Finland’s customs territory or visiting a means of transport or place where goods are unloaded, loaded or stored for the purpose of determining the need for any customs measures in accordance with Customs’ rights of access to information. Customs officers shall also have the right, for special reasons, to stop persons elsewhere within Finland’s customs territory.
Section 17
Verification of identify
In order to carry out a specific customs measure, customs officers shall have the right to require individuals to disclose their name and personal identity code – or in the absence of such a code – their date of birth and citizenship as well as the location where they can be reached.
In order to verify a person’s identity, customs officers shall have the right to detain a person who refuses to disclose the information referred to in subsection 1 or who is likely to provide incorrect information, if detention is necessary for the verification of identity. The detainee shall be released as soon as the required information is obtained yet no later than within 24 hours of detention.
When action is taken to restrict a person’s liberty, the person may be frisked and the items carried on his or her person examined in order to locate a document necessary for the verification of identity.
If the person refuses to disclose the information referred to in subsection 1 and his or her identity cannot be verified otherwise, customs officers shall have the right to establish his or her identity by means of personal distinguishing marks. Such a measure shall governed by the provisions of Chapter 8, section 33(2–4) of the Coercive Measures Act concerning personal search.
Section 18
Personal search
To determine whether a person carries any items whose importation, exportation or transit is to be controlled by Customs under law, he or she may be subjected to a personal search within the meaning of Chapter 8, section 30 of the Coercive Measures Act as provided below when entering or leaving Finland’s customs territory or visiting a means of transport or a location in which goods are unloaded, loaded or stored or, for special reasons, elsewhere in Finland’s customs territory.
The decision on conducting the personal search referred to in Chapter 8, section 30 of the Coercive Measures Act in order to determine what items the person is carrying in his or her clothes or on his or her person shall be made by the customs officer carrying out the customs measure.
The frisking or bodily search referred to in Chapter 8, section 30 of the Coercive Measures Act conducted in order to determine what items the subject has on his or her person in addition to his or her clothes, may be conducted on a person suspected of an offence upon probable cause carrying a minimum sentence of one year’s imprisonment. If so, the personal search may be carried out without initiating a pre-trial investigation. The decision on conducting such a measure shall be made by the designated customs officer serving as the supervisor in charge of customs offence prevention or customs control.
Any personal search shall be carried out with discretion in order to avoid any unnecessary inconvenience or damage to the person being searched or damage to the possessions worn or carried by him or her. A record shall be made of the bodily search referred to in the foregoing subsection 3 to provide a sufficiently accurate description of the measure. A copy of the record shall be issued to the person searched upon request. Additionally, the procedure used in the performance of the personal search shall be governed by the Coercive Measures Act.
Section 19
Safety check
Customs officers shall have the right, in connection with the personal search referred to in section 18 as well as in connection with apprehension, arrest, incarceration, detention and other measures affecting personal liberty, to check what the person has in his clothes or among the other possession he or she is carrying. The safety check is carried out to ensure that the person does not have in his possession any hazardous items or substances that may jeopardise the search or detention or pose a risk to the person himself or herself or others. Customs officers may also carry out the search in order to find such items or substances in other cases if this is deemed, on well-founded grounds, to be necessary for the occupational safety of the customs officer or the due performance of the customs measure.
If necessary, the person being searched shall be deprived of the hazardous items or substances mentioned above in subsection 1. Similarly, items and substances that may not be possessed under law or any regulation or instruction issued under law shall be seized.
The safety check shall be carried out by exploring by hand or using a trained dog, metal detector or other equivalent technical device or by using some other comparable method. When the check
is carried out, the physical integrity of the person being checked may not be interfered with any more than necessary for the performance of the task. The check shall be carried out with the discretion warranted by the circumstances.
Section 20
Confiscation of items and substances posing a risk to public order and safety
Aside from the provisions of this and other Acts, customs officers shall have the right, in the performance of their statutory duties, to temporarily seize any fire arms, explosives, hazardous items referred to in section 9 of the Public Order Act (612/2003) and items and substances suitable for injuring others referred to in section 10 of the Public Order Act from persons who, due to their age, intoxication, state of mind or other circumstances, may be justly assumed to pose a present risk to public order and safety.
Instead of the entire item, a part or component of the item may be seized if the removal of such a part or components eliminates the foreseen risk.
Section 21
Handling of seized items
Items and substances seized by Customs under section 19 and 20 shall be returned to the person involved promptly or no later than within 14 days.
However, the items are not returned, if:
1) the item or substance cannot be returned without risk to the person who it was taken from;
2) Customs or other authority initiates confiscation within the meaning of Chapter 7 of the Coercive Measures Act;
3) other authority take steps to revoke the license authorising the possession of the item or substance involved;
4) return is otherwise prevented by law.
If the item or substance cannot be returned without risk to the person from whom it was taken, it shall be abandoned to the police for further action as provided in the Police Act or the Firearms Act (1/1998).
Chapter 4
Use of force
Section 22
Use of force
When performing official duties, customs officers in customs offence prevention or customs control duties shall have the right to use such necessary force that can be deemed justifiable:
1) to overcome resistance;
2) to remove a person from a place;
3) to apprehend a person;
4) to prevent the escape of a person deprived of his liberty;
5) to remove an obstacle;
6) to prevent an immediate threat of an offence or another dangerous act or event.
When assessing the justifiability of the use of force, the importance and urgency of the official duty, the danger of resistance, the resources available as well as other circumstances affecting the overall assessment of the situation shall be taken into account. Force shall be used only to the extent and for the time necessary to perform a statutory official duty.
When performing official duties, customs officers in customs offence prevention or customs control duties shall also have the right of self-defence as provided in chapter 4, section 4 of the Penal Code. In such self-defence, the customs officers are subject to liability for acts in office. When assessing the justifiability of self-defence, the requirements set on a customs officer on the basis of training and experience shall be taken into account.
Anyone who, on request or with the consent of a customs officer in customs offence prevention or customs control duty, temporarily assists the customs officer in a situation where it is necessary to resort to the help of a bystander when using force in performing an extremely important and urgent official customs offence prevention or customs control duty shall, under the direction of the customs officer, have the right use such force as is authorised by the customs officer acting within his powers.
Provisions on the excessive use of force are laid down in chapter 4, section 6, subsection 3 and section 7 of the Penal Code as well as on excessive self-defence in chapter 4, section 4, subsection 2 and section 7 of the Penal Code.
Section 23
Preparing to use force and warning of its use
If, in performing an official customs offence prevention or customs control duty, there is reason to suspect that resistance will be met or an unlawful attack referred to in chapter 4, section 4, subsection 1 of the Penal Code will occur, preparation for the use of force shall be made in a suitable and appropriate manner.
The persons targeted by the official duty shall be warned of the possibility that force may be used against him if a warning is possible and appropriate. The warning shall be given in a way that is understandable and suitable for the purpose.
Section 24
Equipment for applying force and protective equipment
A customs officer in customs offence prevention or customs control duty shall have the right to carry equipment for applying force required by his duties and to use them, where necessary, in situations requiring the use of force in accordance with section 22, subsection 1.
Customs shall equip customs officers in customs offence prevention or customs control duty with protective equipment required by the duties.
Section 25
Use of firearms
Firearms may be used only when it is necessary to stop the actions of a person posing an immediate and serious danger to the life or health of another person and when no more moderate
means to stop him are available. Firearms may also be used to remove an object, animal or other corresponding obstacle when carrying out an urgent and important duty.
Use of a firearm means warning of the use of a firearm referred to in section 2 of the Firearms Act, threatening with a firearm and firing a shot. Revealing a firearm and getting it ready to use shall not constitute use of a firearm.
Threatening with a firearm and firing a shot shall be decided by the customs officer acting as the head of customs offence prevention. If this is not possible in view of the urgency of the situation, threatening with a firearm and firing a shot shall be decided by a customs officer performing customs offence prevention or customs control duty.
Section 26
Physical restraint
The freedom to move or act of a person targeted by an official duty may be restricted by applying handcuffs, using plastic ties or in another corresponding manner if the restriction is necessary in connection with performing an official duty, to prevent the person from fleeing, to control violent behaviour or to avert imminent violence.
The restriction of freedom to move or act may not continue longer than is necessary. The restriction may not place the person in any danger or cause unnecessary pain.
Section 27
Further provisions on the use of force
Further provisions on the equipment for applying force of Customs and the right of a customs officer in customs offence prevention and customs control duties to carry equipment for applying force may be issued by government degree.
Further provisions on the training in the use of force, the practising and monitoring of the use of force, the storage of equipment for applying force as well as the supervision of the use of force relating to the use of force referred to in this chapter may be issued by Ministry of Finance decree.
Chapter 5
Other powers of Customs
Section 28
Technical monitoring
Technical monitoring means continuous or repeated visual or audio monitoring of vehicles, vehicle drivers, goods, pedestrians or the general public with the help of a technical device as well as automatic recording of sound or image.
Customs shall have the right to carry out technical monitoring in order to monitor compliance with customs legislation and other legislation the supervision of compliance of which falls within the powers of Customs, at border crossing points of the Finnish State border as well as in passenger terminals, port areas reserved for goods traffic, warehouses reserved for goods traffic and other corresponding places and premises, which Customs may monitor after giving prior notification.
Section 29
Prevention of import and export
Customs shall have the right to prevent import to Finland and export from Finland of goods in order to implement the international obligations binding on Finland, the decisions issued under Article 29 of the Treaty on European Union, the regulations issued under Article 215 of the Treaty on the Functioning of the European Union, the decree issued under the Act on the Enforcement of Certain Obligations of Finland as a Member of the United Nations and of the European Union (659/1967), or the decision to freeze funds made under the Act on the Freezing of Funds with a View to Combating Terrorism (325/2013).
Section 30
Control of cash
Customs officers shall have the right to check the cash and other possessions carried by a person in order to detect any money laundering offence as defined in Chapter 32 of the Penal Code and constituting a customs offence or terrorist funding as defined in Chapter 34a of the Penal Code.
Section 31 Border control
A customs officer shall have the right to carry out border control with the powers provided for a border guard in sections 28, 28 a, 36 and 38 of the Border Guard Act. In addition, Customs may use the images and sound collected during technical monitoring as provided in section 31 of the Boarder Guard Act with regard to the Border Guard. The customs officer acting as the superior at a customs office shall have the right to direct and restrict movement at a border crossing point as provided in section 30 a of the Border Guard Act for a border guard acting as a superior at a border crossing point and a border guard of at least the rank of lieutenant.
The prevention of exit of persons referred to in section 28, subsection 1, paragraphs 1 and 2 of the Boarder Guard Act as well as the taking into possession of goods and vehicles temporarily for the duration of border checks shall be decided by the customs officer acting as the superior of the customs office or a customs officer acting as the superior of customs offence prevention or customs control and ordered to the duty. In urgent cases, exit is prevented and taking into possession is carried out by the customs officer carrying out the border check who shall refer the matter, without delay, to be decided by the customs officer acting as the superior of the customs office or as the superior of customs offence prevention or customs control.
Conducting a non-intimate body search referred to in section 28, subsection 1, paragraph 9 of the Border Guard Act shall be decided by the customs officer acting as the superior of the customs offence prevention or customs control. A customs officer carrying out a border check may, however, decide on a non-intimate body search directed at a person’s clothing or carry-on goods.
Section 32
Retention of goods in order to prevent or investigate an offence other than a customs offence
Customs may retain goods exported from, imported to or in transit through Finland if reasonable grounds exist thereto in order to prevent or investigate an offence other than a customs offence. The retention of goods shall, in that case, be notified, without delay, to the authority deciding on the seizure.
Section 33
Apprehending a wanted person
A customs officer shall have the right to apprehend a wanted person who in accordance with a warrant issued by a competent authority shall be apprehended, arrested or remanded or taken into custody. An apprehended person who is wanted by other than Customs shall be transferred to police custody without delay unless he has to be released immediately.
On request of a customs officer, a wanted person other than the one referred to in subsection 1 shall be liable to present himself at a police station or another place where the measures indicated in the apprehension warrant can be taken. If the person does not follow the request and if it is likely that he will attempt to avoid the measures indicated in the apprehension warrant, the customs officer shall have the right to apprehend him in order to take the measures indicated in the warrant.
Unless otherwise provided in the law on the duration of the measures required in the apprehension warrant, the wanted person shall be liable to remain available for the taking of the measures for at most six hours after being apprehended.
Chapter 6
Procedure when using powers
Section 34
Respecting fundamental and human rights
Customs shall respect fundamental and human rights and, when using their powers, choose from the justifiable alternatives the one that best preserves these rights.
Section 35
Principle of proportionality
The actions taken by Customs shall be justifiable in proportion to the importance, danger and urgency of the function, the goal pursued, the behaviour, age and health of the person subjected to the actions and other corresponding factors related to him as well as to other factors affecting the overall assessment of the situation.
Section 36
Principle of least harm
The actions taken by Customs shall not interfere with the rights of any person more and no person may be caused greater damage or inconvenience than is necessary in order to carry out the duty.
Section 37
Principle of intended purpose
Customs may use their powers only for the purposes provided by law.
Section 38
Performance of duties and their order of importance
Customs shall perform their duties with efficiency and expediency. Where circumstances so require, the duties shall be placed in an order of importance.
Section 39
Indicating customs officer status and identifying a customs officer
A customs officer shall, where necessary, indicate to the person targeted by the customs action that he is a customs officer and present his identity card upon request.
Customs shall ensure that the customs officer who carried out an official duty can be identified, where necessary.
Section 40
Stating the grounds for the use of powers
The grounds for the use of powers affecting personal freedom shall be notified to the person targeted by the action or to his representative as soon as possible, taking into consideration the condition of the person and other circumstances.
Unless otherwise provided by law, a person targeted by an action other than one affecting his personal freedom or his representative shall have the right to know the grounds for the use of powers as soon as it is possible without jeopardising the performance of the customs action.
Section 41
Authority of a customs officer
When exercising the powers laid down in this Act, the act on crime prevention in Customs [Laki rikostorjunnasta Tullissa] or in another act, a customs officer shall have the right, in an individual case, to issue orders and prohibitions binding on everyone necessary for the carrying out of the duties of Customs.
Section 42
Treatment of apprehended persons
The treatment of persons apprehended by Customs under this Act shall be governed by the provisions of the Act on the Treatment of Persons in Police Custody (841/2006) as well as the provisions of chapter 2, section 12, subsections 2 and 3 of the act on crime prevention in Customs on the person in custody with Customs and the custody facilities of Customs.
Section 43
Minutes and entry in another document
Minutes shall, without undue delay, be drawn up or an entry made in another document of the detention of a person in accordance with section 17, subsection 2 of this Act, the taking into possession of property in connection with a security check in accordance with section 19, subsection 2, the taking into possession of objects and substances posing a danger to public order
and security in accordance with section 20 as well as the apprehension of a wanted person in accordance with section 33.
A copy shall be issued, on request, of the minutes or of the entry made in another document to the person apprehended or from whom the goods have been taken into possession.
Customs shall issue further regulations on the drawing up of the minutes and the making of an entry in another document as well as on the contents of the minutes and the entry.
Chapter 7
Duty relief
Section 44
Relief based on certain international agreements
The Ministry for Foreign Affairs shall confirm the existence of duty relief conditions based on the following international agreements:
1) the Vienna Convention on diplomatic relations (Finnish Treaty Series 4/1970);
2) the Vienna Convention on consular relations (Finnish Treaty Series 50/1980);
3) a host country agreement or an agreement relating to the legal position of an organisation concluded between the Finnish government and an international organisation.
An institution of the Union or the European Atomic Energy Community situated in Finland shall confirm the existence of the duty relief conditions based on the Protocol on the Privileges and Immunities of the European Communities or on a headquarters agreement concluded between the Finnish government and the Union institution. The Ministry for Foreign Affairs shall, however, confirm the existence of the duty relief conditions of a person employed by the institution whose position according to the headquarters agreement is comparable to that of a diplomatic representative.
Section 45
Restrictions on the release of goods with relief from duty
Unless otherwise agreed in the agreement or Protocol referred to in section 44, goods may not be sold, rented or transferred for consideration or free or charge, without paying the duty, to other than a person benefiting from a corresponding relief from duty before three years have passed from the transfer of the goods to the use in accordance with the agreement referred to in section 44.
If the relief from duty referred to in section 44 has been granted to a natural person and the person moves from Finland before the period referred to in subsection 1 has expired and if he sells a vehicle that has been in his use in Finland, he shall pay duty in the amount of one thirty- sixth (1/36) per each full or incomplete month of the remaining period.
Section 46
Relief from duty of victualling goods
Relief shall be granted to:
1) the goods meant for ordinary victualling and fuel and lubricants of vessels and aircraft involved in professional international traffic;
2) the goods meant for ordinary victualling and fuel and lubricants of a foreign vessel in the use of the authorities and visiting the customs territory of Finland;
3) the goods meant for ordinary victualling and fuel and lubricants of a domestic vessel in the use of the authorities which departs in accordance with a confirmed visit schedule on an official representational trip outside the customs territory of Finland;
4) foodstuffs, tobacco and alcoholic beverages consumed during the voyage of a passenger train in regular traffic between Finland and Russia as well as tobacco, sweets and cosmetic products sold to be carried in the baggage of the passengers which are released to the buyer outside the customs territory of Finland.
Relief from duty shall apply to goods which a vessel or train carries to the customs territory of Finland or which are supplied thereto inside the customs territory of Finland for its own use. The relief shall also apply to goods consumed in the vessel or train inside the customs territory of Finland.
Goods to be sold to be carried in the baggage of a passenger shall not enjoy relief from duty when the vessel does not stop outside the customs or fiscal territory of the Union during its journey. The liability to duty of goods to be sold to passengers shall also be governed by the act on the taxation of goods sold in passenger vessels in foreign traffic in certain cases [laki ulkomaanliikenteessä olevissa matkustaja-aluksissa myytävien tavaroiden verottamisesta eräissä tapauksissa] (397/1969).
Section 47
Supply of victualling goods to a vehicle
Customs shall issue further regulations on the procedure to be complied with when supplying duty-free goods to a vehicle as well as on the accountability relating to the supervision of alcohol and tobacco products. Customs may restrict the quantities of duty-free goods supplied to a vehicle as it deems necessary considering the number of passengers, the size of the vehicle, the area of traffic and other circumstances. The right to restrict the quantities of goods supplied to a vehicle shall also apply to goods sold to equip an aircraft referred to in section 70, subsection 1, paragraph 6 of the Value Added Tax Act, goods sold for sale on board the vessel referred to in paragraph 7 and goods referred to in paragraph 8.
Section 48
Relief from duty of fuel
The fuel in the standard tank of a commercial motor vehicle entering the customs territory of Finland by land from outside the European Economic Area shall be duty-free up to 400 litres and the fuel in the standard tank of a special container up to 200 litres per journey.
Section 49
Relief from duty of goods in air transport
Duty-free goods shall be goods which have been granted relief from duty under an aviation agreement concluded with a third country that has acceded to the Convention on International Civil Aviation (Finnish Treaty Series 11/1949).
Chapter 8
Customs clearance
Section 50
Routes for conveyance of goods
Customs shall issue regulations on the routes for conveyance referred to in Articles 135 and 267 of the Code as well as of routes used to convey goods between a part of the customs territory of the Union belonging to a special fiscal regime and a part of the customs territory of the Union not belonging to a special fiscal regime.
Customs may issue separate regulations on the import transport of goods transported within frontier zones or in pipelines and wires as well as of traffic of negligible economic importance such as mail and passenger traffic.
For a special reason and under the conditions set by it, Customs may in individual cases grant an exemption from compliance with the regulations relating to the conveyance of the goods referred to in subsection 1.
Section 51
Obligation to declare goods in intra-Union transport
If the import of goods from another Member State to Finland, the export of goods from Finland to another Member State or the possession of the goods in Finland requires a permit, certificate or another document granted by an authority and it has not been granted prior to the import or export, the goods shall be declared to Customs upon import or export.
Section 52
Customs formalities and the information to be collected for compiling statistics relating to external trade
Customs may issue regulations on the formalities to be carried out in customs clearance and on the information to be collected from those liable to notify for compiling statistics relating to external trade, the procedures and time limits to be complied with in the collection to the extent that they are not provided in Union or national legislation.
Section 53
On customs representation
When lodging a customs declaration, a person acting as an indirect representative shall provide Customs with the necessary information also on the principal on behalf of whom the customs declaration is lodged. Customs shall issue further regulations on the information to be provided on the principal.
Section 54
Requirement of guarantee
Chapter 2 of Title III of the Code provides for the guarantee required for an existing or possible customs debt.
Customs shall issue further regulations on the determination of the guarantee required with regard to national taxes or charges.
Customs may change the amount of the guarantee on the basis of changes that have taken place in the operations or financial standing of a person.
Customs may issue regulations on the drawing up of the guarantee instrument in a form other than a document as well as on which forms of guarantee referred to in Article 83, paragraph 1 of the Delegated Regulation are approved by Customs.
Section 55
Permission to establish a free zone
Customs shall decide on the permission to be granted for establishing a free zone in accordance with Article 243, paragraph 1 of the Code and on its conditions.
Section 56
Notification of particulars for EORI registration by means other than electronic data systems
Customs may issue a regulation referred to in Article 4 of the Delegated Regulation on events where the particulars necessary for the registration in the Economic Operators Registration and Identification (EORI) system can be submitted by means other than electronic data systems.
Section 57
Transfer of rights and obligations of a holder of special procedure
Customs may, to the extent that they are not regulated by Union legislation, issue regulations on cases where, and the conditions subject to which, the rights and obligations of the holder of a procedure with regard to goods placed under a special procedure other than transit may be fully or partially transferred in the manner referred to in Article 218 of the Code to another person as well as on the procedure concerned.
Chapter 9
Assessment of duty
Section 58
Determination of the amount of duty
Customs shall determine the amount of duty on the basis of the declaration received or of information it has received or acquired otherwise.
The duty shall be determined on the basis of an estimate if no customs declaration has been lodged or if it cannot be used for as the basis for determining the duty even after being supplemented. The decision on the determination of duty shall state the basis for the estimate.
Section 59
Circumvention of duty
If any circumstance or measure has been given legal form that does not correspond to the actual nature or purpose of the issue, the customs clearance shall be carried out as if the right form had been used.
Section 60
Entry of duty in the accounts
Customs shall issue a regulation on the national procedure referred to in Article 104 of the Code for the entry in the accounts of the amounts of import or export duty.
Section 61
Notification of the amount of duty
A customer of Customs using a message format electronic data transfer method shall be notified of the amount of the duty determined:
1) with a response message, in which case the customer shall be deemed to have received information on the amount of duty at the time, unless otherwise shown, when the response message arrived in the computer system of the customer; or
2) as provided in the Act on Electronic Services and Communication in the Public Sector (13/2003) on a verifiable electronic service.
The amount of duty determined shall be notified to a customer of Customs other than one referred to in subsection 1 with a customs decision. Unless otherwise shown, the customer shall be deemed to have received information on the amount of duty:
1) on the date of confirmation of the customs decision if the customs decision has been given to the customer;
2) on the weekday following the confirmation of the customs decision if the customs decision has been submitted to the post-office box of the customer at the customs office;
3) on the eighth day following the confirmation of the customs decision if the customs decision has been left to be carried by the post.
Section 62
Period for notification of a customs debt
The period for notification of a customs debt is laid down in Article 103 of the Code. If the customs debt is incurred as the result of an act which, at the time it was committed, was liable to give rise to criminal procedure, the period for notification of the customs debt shall be five years from the date on which the customs debt was incurred.
If Customs notifies the customs debt applying the five-year period laid down, Customs shall in its decision also notify the grounds and clarifications due to which it deems that the customs debt can be notified after the close of the three-year period laid down in Article 103, paragraph 1 of the Code as well as state the provisions applied.
Section 63
Hearing the Customs Attorney and notification of the decision to the Customs Attorney
The Customs Attorney shall be heard and he shall be notified of the decision so that the Customs unit making the decision shall reserve the Customs Attorney a possibility to familiarize himself with the decision and the documents relating to the matter.
Chapter 10
Payment of a customs debt
Section 64
Payment of duty
Duty shall be paid to a financial institution to an account designated by Customs. The payer shall be liable for any costs arising from the payment. Duty may also be paid at a customs office, in which case no extra costs will be charged.
Duty shall be paid within 10 days from the confirmation of the customs decision. Provisions on the extension and suspension of the time limit for payment of the duty as well as deferment of payment and other payment facilities to be granted to the debtor are laid down in Articles 108- 112 of the Code.
Section 65
Due date for deferred payment
Customs may issue regulations on the application of the due dates for deferred payment laid down in Article 111, paragraph 6 of the Code.
Section 66
Deferral of a due date
Deferral of a due date shall be governed by the provisions of section 15 of the act on the calculation of time-limits laid down [Laki säädettyjen määräaikain laskemisesta] (150/1930). The duty may also be paid on the following first weekday if the due date of the customs authorities is a day on which the payment systems commonly used in the mutual payments of the banks are not in use in accordance with a notification of the Bank of Finland published in the Finnish Treaty Series.
Section 67
Date of payment of the duty
Duty shall be deemed paid to Customs on the day on which:
1) the payment has been charged from the account of the payer; or
2) the payment has been made in cash to a financial institution or a customs office.
If no information on the date of payment or charge has been conveyed with the payment, the duty shall be deemed paid on the date on which it has been entered in the bank account of Customs unless the debtor can show, or it can be indicated on the basis of documents, that the date of payment or charge was earlier than that.
Section 68
Interest on a payment facility
Credit interest laid down in Article 112 of the Code shall be charged for the duration of the payment facility.
Section 69
Set-off
When Customs repay an amount of duty, tax, a public payment, their delay penalties or credit or other interest on deferment to a person who is liable for an unpaid customs debt or another payment, Customs may use the repayment as payment of a matured duty, tax or payment as well as of their delay penalties and credit or other interest on deferment (set-off). The receivables to be used for set-off shall be opposing, similar and collectible.
If specific reasons so require, the party to the matter shall be reserved a possibility to present an explanation before the set-off. In other respects, the procedure shall comply with the Administrative Procedure Act.
The set-off date of Customs shall be the date on which the repayment decision was made. The interest for repayment as well as the delay penalties shall be calculated until the set-off date.
Customs shall notify the debtor of the set-off and, if a repayment for a third-party debtor has been used for the set-off, also the third-party debtor. The set-off notification shall be appended with instructions for appeal. Customs may issue further regulations on the procedure to be complied with in the set-off.
Section 70
Obstacles for set-off
The following shall not be used for set-off:
1) excess duty, taxes or payments made in error;
2) a repayment, the corresponding funds of which have been paid out as disbursement from the bankruptcy estate of the debtor.
Repayment shall not be used:
1) to pay an expired debt;
2) to pay a debt in full or in part, the enforcement of which has been interrupted or enjoined.
The bankruptcy of the recipient of the repayment or the execution of the repayment shall not prevent set-off. Customs shall notify the execution officer of the set-off of a customs invoice in execution.
Section 71
Use of repayment for the payment of a claim of another authority
If an amount repaid by Customs and admissible for set-off is not used for set-off of the claims of Customs, it may be used to pay other matured and unpaid State taxes, public payments as well as their delay penalties and deferment interest of the receiver of repayment if the authority in question has requested it from Customs before the repayment has been made.
Correspondingly, a repayment to the debtor from another authority that is admissible for set-off can, on request of Customs, be used for the set-off of a claim of Customs. Set-off shall, in that case, be governed by the provisions of this Act on set-off.
If the repaid amount is not used to pay a claim of Finnish authorities, the repayment may be used to pay a foreign duty or tax that is subject to collection in Finland under an agreement concluded with the foreign state on assistance in customs matters.
Section 72
Allocation of funds
The payer may indicate the customs decisions and post-clearance decisions for the payment of which the payment shall be used. Non-specified payments, repayments used for set-off and funds received from collateral shall be used to pay the claims in chronological order beginning from the earliest decision. Customs duty and taxes to be collected in Finland under an agreement on assistance shall, however, be paid last of the non-specified payments and taxes.
Funds levied, set-off or collected as well as funds received from collateral shall be used to pay a claim in the following order:
1) customs duty;
2) credit or other payment deferment interest;
3) tax increase and interest on arrears;
4) increase of customs duty, tax or payment and penalty fee;
5) national taxes and payments.
Customs may, in order to prevent the time-barring of a claim or to safeguard the recovery of a claim or to ensure the collection of a duty, allocate the payment in an individual case otherwise than as provided in subsection 1. To ensure the equal treatment of tax recipients, Customs may also, in an individual case, use the funds recovered from the debtor in an order other than that provided in subsection 2.
Section 73
Transfer of payments to Customs
A financial institution shall pay the duties it has received to the account of Customs daily at the latest on the weekday following the date of payment on which the financial institution is open to the public. If the financial institution is not open to the public on the date of payment, the funds shall be transferred to the said account at the latest on the second day thereafter when the financial institution is open.
The banks managing State payment transactions shall, however, transfer the duties they have received to the account of Customs as agreed in connection with the conclusion of the agreement on the management of State payment transactions.
Section 74
Bookkeeping of taxes
Customs shall keep accounts of collected and repaid duties, taxes as well as other payments unless otherwise provided in the bookkeeping of duties in Union legislation.
The bookkeeping of taxes shall include information on collected and repaid duties, taxes and other payments. The bookkeeping shall indicate the information required in the State Budget Act (423/1988) and the provisions issued thereunder as well as the information required by the remittance to the receivers of tax.
Chapter 11
Recovery of a customs debt
Section 75
Recovery of a duty through execution and safeguarding of recovery
Unless otherwise provided in this Act or in Union legislation, the recovery of a duty through execution and the safeguarding of recovery shall be governed by the provisions of the Act on the Enforcement of Taxes and Public Payments (706/2007) with the exception of the provisions on material appeal as well as of the act on the safeguarding of the recovery of taxes and payments [Laki verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta] (395/1973).
The provisions of this chapter shall also apply to the recovery of other taxes, duty and tax increases, penalty fees as well as public payments collected by Customs unless otherwise provided by law.
Section 76
Recovery methods
Customs may, after examining the solvency of the debtor and the appropriate recovery method for the recovery of the funds:
1) send the unpaid customs duty invoice to be recovered through execution;
2) use a guarantee in its possession;
3) grant a deferment of payment or another payment facility referred to in the Code;
4) petition for bankruptcy of the debtor or another party liable to pay the duty;
5) exercise the right to be heard in bankruptcy, merger, demerger, compulsory auction of real estate, public summons, company restructuring and debt restructuring of a private individual as well as in other corresponding situations;
6) undertake the necessary legal action;
7) undertake precautionary measures;
8) request and provide international assistance in the manner separately provided for;
9) notify for publication the name, company name and business ID of the debtor or another party liable to pay the duty as well as the municipality of residence known to Customs unless otherwise provided in section 24, subsection 1, paragraph 31 of the Act on the Openness of Government Activities (621/1999) or in section 36, subsection 1 of the act on the population information system and certificate services provided by the Population Register Centre [Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista] (661/2009) as well as the tax types and amounts of the unpaid customs duty invoice with delay penalties;
10) undertake other necessary actions.
Customs shall, without delay, notify the execution authority of a recovery action in accordance with subsection 1 that may cause changes in the recovery through execution of the customs duty invoice.
Section 77
Suspension of implementation
Suspension of implementation of a decision subject to appeal shall be applied in writing from Customs. An application concerning suspension of implementation shall be handled without delay.
A decision on the suspension of implementation shall, unless Customs decide otherwise in an individual case, be in force until 60 days have passed from the notification of the decision on the adjustment claim of the debtor or until his appeal has been decided with a final judgment. A decision on the suspension of implementation may not be separately appealed against.
Applying for the suspension of implementation regarding property taken in execution from the execution officer shall be governed by the provisions of section 15 of the Act on the Enforcement of Taxes and Public Payments.
Section 78
Non-recovery of a duty
If the amount to be recovered is less than 10 euros, it shall not be recovered. Recovery may, however, be initiated if several payments have been left non-recovered from the same party liable to pay due to a miscalculation or another mistake made by Customs, the party liable to pay or another party to the matter or for another reason or if there are special grounds for the recovery.
Section 79
Waiver from recovery measures
Customs may refrain from recovery of customs duty or interrupt recovery if it is not estimated to bring results. Recovery may, however, be initiated, or interrupted recovery may be continued in a situation where it can be estimated to bring results.
Chapter 12
Customs auction, other sale, abandonment and destruction of goods
Section 80
Goods sold by auction or in another manner
Customs sells the following goods by a public auction:
1) goods confiscated to the State by a final judgment;
2) goods abandoned to the State;
3) goods which are in temporary storage and not placed in a customs procedure or reexported within the period provided for in Article 149 of the Code;
4) goods under customs supervision and which cannot be released for a reason referred to in Article 198, paragraph 1, subparagraph b of the Code;
5) goods that have not been removed within six months from the decision of Customs on their release for free circulation;
6) goods left in the possession of Customs under a final judgment.
If goods referred to in subsection 1 are subject to an import prohibition or restriction, they may be abandoned only to the buyer, who shall present the documents required by abandonment.
If the goods referred to in subsection 1 are perishable, quickly disintegrated, depreciating in value, extremely expensive to handle, or if they for another reason should be sold urgently, the goods may also be sold in another manner and without waiting for the legal force of the judgment referred to in subsection 1, paragraph 1.
Section 81
Other abandonment or destruction of goods
If the goods referred to in section 80 cannot be sold due to the legislation restricting its use or sale or due to another reason relating to their quality or if their sale were not appropriate and the use, abandonment or destruction of the goods is not provided separately, the goods may, by decision of the Ministry of Finance, be abandoned to a state institution or, for a special reason, to another party. In other cases, the goods shall be destroyed.
If the goods referred to in section 80, subsection 1, paragraphs 3-6 are abandoned to a state institution, the title to the goods shall transfer upon abandonment to the State. If the goods are abandoned to a party other than a state institution, the title shall transfer to the recipient unless otherwise decided by the Ministry of Finance.
Section 82
Procedure in the sale of goods
The declarant of the goods and the party on whose behalf the declaration or notification has been lodged shall, where possible, be notified of the sale of the goods in advance in writing. Also the owner of the goods shall be notified of the sale if the owner is known to Customs and his contact information is available to Customs.
The sales notice relating to the customs auction shall be published in the data network open to everyone as well as in another appropriate manner at the discretion of Customs. The sales terms shall be notified prior to the sale of the goods.
When selling goods in a customs auction or otherwise, the lowest acceptable offer shall cover the amount of the customs duty to be collected on the goods on the basis of the sale or any unpaid customs duty, the excise duty and the transaction fee.
Customs may issuer further regulations on the holding of a customs auction and the procedure to be complied with otherwise in the sale of goods.
Section 83
Responsibility for the goods to be sold or otherwise abandoned
Customs shall not be responsible for any imperfections or defects in the goods sold or abandoned in accordance with sections 80 and 81 or for any other properties.
Section 84
Customs duty payable on the goods to be sold
The sale of non-Union goods in the manner provided in section 80 shall correspond to the release of goods for free circulation. This shall, however, not apply to non-Union goods which have been declared for release for free circulation but the customs debt relating thereto has not been fully paid.
If a customs debt arises in connection with the sale due to release of goods for free circulation, the customs duty shall be included in the sales price of the goods.
Section 85
Payment of the sales price and transfer of title
The sales price for goods sold at a customs auction or otherwise shall be paid immediately. The buyer shall receive title for the sold goods and the goods shall be abandoned to him after the sales price has been paid. Customs may cancel the sale if the buyer does not pay the sales price immediately.
Section 86
Funds accrued from the sale
The funds accrued from a customs auction or other sale of goods shall be used to pay the costs relating to the goods in the following order:
1) customs duty, excise duty and transaction fees;
2) costs incurred by Customs from the storage and sale of the goods;
3) other national taxes and payments;
4) the other items referred to in section 72, subsection 2 in the order laid down in said subsection;
5) other costs.
If a surplus remains on the sales price of property owned by the State after the deduction of the costs referred to in subsection 1, it shall be accounted to the State if the declarant of the goods sold or the person on whose behalf the declaration or notification has been lodged does not, within one year from the sale of the goods, claim the surplus with a written application addressed to Customs. Customs shall notify the persons referred to above as well as the previous owner of the goods sold of the surplus if Customs has the necessary contact information.
An account shall be drawn up of the sale of the goods.
Chapter 13
Appeal
Section 87
Transmission of an application for the repayment or remission of a duty to the Commission for decision
Customs shall decide on the transmission of an application for the repayment or remission of a duty to the Commission for decision in accordance with Article 116, paragraph 3 of the Code.
Section 88
Claim for adjustment
Adjustment to a decision of Customs may be claimed from Customs. An application based on Article 116, paragraph 1, subparagraph a of the Code shall be deemed to constitute a claim for adjustment.
The right to claim adjustment to a decision of Customs on behalf of the State shall lie with the Customs Attorney. The Customs Attorney may claim adjustment only when he deems that it is necessary with a view to the application of the law in similar cases or to the uniformity of taxation or legal practice or if the matter is of financial significance or if the supervision of the rights of the State otherwise so requires.
The period of time for presenting a claim for adjustment in a matter relating to the levying, repayment or remission of a duty other than for an amendment on the basis of Article 116, paragraph 1, subparagraph a of the Code shall be three years from receipt of notice of the customs debt, however, always at least 60 days from receipt of notice of a decision on repayment or remission of a duty. The period of time in a matter relating to other than the levying, repayment or remission of a duty shall be 30 days from receipt of notice of the decision. The period of time for the Customs Attorney shall be 30 days from the making of the decision.
A claim for adjustment shall be submitted to Customs within the specified period of time. A claim for adjustment shall be handled without undue delay.
Section 89
Appeal to the Administrative Court
Appeal against a decision on the claim for adjustment may be lodged to Helsinki Administrative Court.
The right of appeal on behalf of the State shall lie with the Customs Attorney. The Customs Attorney may lodge an appeal only on the grounds provided in section 88, subsection 2.
The appeal period in a matter relating to the levying, repayment or remission of a duty shall be three years from the receipt of notice of the customs debt, however, always at least 60 days from the date of receipt of notice of the decision on the claim for adjustment. In other matters, the appeal period shall be 30 days from the date of receipt of notice of the decision on the claim for adjustment. The appeal period of the Customs Attorney shall be 30 days from the making of the decision.
Section 90
Appeal to the Supreme Administrative Court
A decision of the Administrative Court may be challenged by appeal if the Supreme Administrative Court grants a leave to appeal.
The right of appeal on behalf of the State shall lie with the Customs Attorney. The Customs Attorney may lodge an appeal only on the grounds provided in section 88, subsection 2.
The appeal shall be lodged within 60 days from the date of receipt of notice of the decision of the Administrative Court.
Section 91
Keeping of documents relating to appeal
After deciding the appeal, the Administrative Court and the Supreme Administrative Court shall send the documents relating to the appeal to be kept by Customs.
Section 92
Not hearing the State Legal Representative
In addition to the provisions of section 34, subsection 2 of the Administrative Judicial Procedure Act (586/1996) on the resolving of the matter without hearing a party, the Administrative Court may resolve an appeal on a decision relating to customs clearance without hearing the State Legal Representative if the amount of the duty can change at most 6 000 euros as a result of the appeal of the debtor and the matter is not subject to interpretation or ambiguous.
Section 93
Customs duty to be returned due to appeal
If customs duty has been removed or reduced due to a claim for adjustment or by decision of the Administrative Court, the excess customs duty paid shall be repaid without delay notwithstanding appeal.
If customs duty has been repaid due to a claim of adjustment or an appeal, interest shall be paid on the amount to be repaid. The interest paid for the repayment shall not constitute taxable income in the income taxation.
The interest shall be calculated as annual interest, which is the reference rate for the half-year preceding each calendar year referred to in section 12 of the Interest Act (633/1982) deducted by two percent, however, at least 0.5 per cent. The interest shall be calculated from the date on which the claim for adjustment became pending or, if the customs duty was paid only thereafter, from the date of payment of Customs to the date of repayment.
The interest shall be calculated as provided in this section also when the duty to be repaid has been recovered through execution under the Act on the Enforcement of Taxes and Public Payments.
Section 94
Reference provision
Unless otherwise separately provided in this Act or elsewhere, the handling of a claim for adjustment shall be governed by the provisions of the Administrative Procedure Act and the handling of an appeal by the provisions of the Administrative Judicial Procedure Act.
Chapter 14
Sanctions
Section 95
Customs duty increase
Customs may increase the customs duty levied or to be levied if:
1) the customs declaration or other information or document for customs assessment the submission of which is prescribed or requested by Customs has been submitted after the prescribed or regulated period of time, by at least 50 euros and at most 2 500 euros;
2) the obligation referred to in paragraph 1 is fulfilled only after requested by Customs, by at most 3 500 euros;
3) the customs declaration, other information or document referred to in paragraph 1 has been issued in an incomplete or inaccurate form or if the obligation to declare has been neglected in full or in part, by at most 30 per cent;
4) the customs declaration, other information or document referred to in paragraph 1 has been issued in an incomplete or inaccurate form or the obligation to declare has been neglected in full or in part intentionally or through gross negligence and the act has been likely to result in a non- levying of duty, by at most 100 per cent;
5) a person arriving in the country has intentionally or through gross negligence neglected his obligation to declare when importing or attempting to import tax free more goods than he has the right to and if the matter is not to be handled as a customs offence, by 100 per cent.
If the act or neglect referred to in subsection 1 has concerned only part of the goods, the increase shall be imposed only with regard to these goods.
Section 96
Penalty fee
Customs may impose a penalty fee if:
1) the delay referred to in section 95, subsection 1, paragraph 1 or 2 concerns a customs procedure where customs duty is not levied or where the amount of the duty is negligible and no increase has been charged, in an amount of at least 50 euros and at most 3 500 euros;
2) the incompleteness, inaccuracy or neglect referred to in section 95, subsection 1, paragraph 3 or 4 concerns a customs procedure where customs duty is not levied or where the amount of the duty is negligible and no increase has been charged or if insufficient or erroneous information or document has been submitted in application procedure or for obtaining a preferential tariff measure, in an amount of at least 50 euros and at most 15 000 euros;
3) the delay or other defect concerns the statistical procedure relating to intra-Union trade laid down in Regulation (EC) No 638/2004 of the European Parliament and of the Council on Community statistics relating to the trading of goods between Member States and repealing Council Regulation (EEC) No 3330/91 or the import of goods to the customs territory of the Union or export from the customs territory of the Union, the presentation of goods to Customs, the summary entry declaration, the exit summary declaration, the discharge of customs procedure, the unloading and loading of goods presented to Customs, the temporary storage of goods or their removal from customs supervision, the removal or destruction of identification affixed to the goods, packaging or means of transport by the customs authorities laid down in the Code or in the regulations issued thereunder, the destruction of goods in accordance with Article 197 of the Code or the procedure for abandonment of the goods to the State, in an amount of at least 50 euros and at most 3 500 euros;
4) compliance with a permission granted by Customs or with a condition of another decision relating to an individual case or the obligation referred to in a regulation issued by Customs under section 47, 52 or 57 of this Act, for the neglect of which no sanction has been provided in section 95 or in paragraphs 1-3 above, has been neglected in full or in part, in an amount of at least 50 and at most 3 500 euros;
5) the obligation to report the data on the movement of containers laid down in Article 18 a, paragraph 4 of Council Regulation (EC) No 515/97 on mutual assistance between the administrative authorities of the Member States and cooperation between the latter and the Commission to ensure the correct application of the law on customs and agricultural matters has been neglected in full or in part or if said data have been submitted in an incomplete or inaccurate form, in an amount of at least 50 euros and at most 3 500 euros;
6) the obligation of the holder of the decision laid down in Regulation (EU) No 608/2013 of the European Parliament and of the Council concerning customs enforcement of intellectual property rights and repealing Council Regulation (EC) No 1383/2003 has been neglected in full or in part, in an amount of at least 50 euros and at most 3 500 euros.
The penalty fee shall be imposed on the party liable for the fulfilment of the obligation subject to the inaccuracy or neglect under a provision or regulation.
Section 97
Subsequent customs duty increase and penalty fee
A customs duty increase or penalty fee may be imposed after the notification of a customs debt within three years from the date on which the customs debt has incurred or, if the goods are duty free, from the date on which Customs has approved the information in the customs declaration.
In situations other than those referred to in subsection 1, a penalty fee may be imposed within three years from the date on which a declaration for statistics regarding intra-Union trade, information significant with regard to compliance with the import and export restrictions or other document or information referred to in section 95 has or should have been given.
Section 98
Imposition of a customs duty increase and a penalty fee
The imposition of a customs duty increase and a penalty fee is based on an overall assessment. In assessing the amount, the seriousness and frequency of the act and the financial position of the actor shall be taken into account. In addition, the benefit pursued and the damage caused by the act shall be taken into account in the assessment if they can be determined as well as the cooperation of the actor with Customs for clarifying the matter.
The duty increase or penalty fee shall not be imposed if the act or neglect is minor assessed as a whole or if the imposition of a duty increase or a penalty payment is otherwise deemed clearly unreasonable.
The customs duty increase or penalty fee shall remain in force after the termination of a customs debt or the repayment of duty if the reasons under which a duty increase or penalty fee has been imposed still exist.
The provisions on a tax increase and a taxation decision of the act on a tax or duty increase imposed by a separate decision [Laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- ja tullinkorotuksesta](781/2013) shall also apply to a penalty fee and a decision of Customs.
Section 99
Customs violation
Anyone who intentionally or through gross negligence breaches
1) the procedure provided in the Code or in a regulation issued thereunder relating to the submission of a customs declaration or other information or document to be issued for customs
taxation, the import of goods to the customs territory of the Union or export from the customs territory of the Union, the presentation of goods to Customs, the summary entry declaration, the exit summary declaration, the discharge of customs procedure, the unloading and loading of goods presented to Customs, the temporary storage of goods or their removal from customs supervision, the removal or destruction of identification affixed to the goods, packaging or means of transport by the customs authorities, the destruction of goods in accordance with Article 197 of the Code or the procedure for abandonment of the goods to the State,
2) a regulation issued by Customs on the basis of section 47 on the procedure relating to the accounting of goods that are tax-free, on the basis of section 50 on the transport routes of goods or on the basis of section 52 on formalities applied in customs clearance,
3) the obligation to declare goods laid down in section 51 of this Act,
shall, unless a more severe penalty has been provided elsewhere in law for the act, be sentenced for a customs violation to a fine.
Penalty shall not be sentenced for a customs violation if a duty increase or a penalty fee has been imposed in the matter.
Chapter 15
Miscellaneous provisions
Section 100
Assistance by Customs
In addition to the provisions elsewhere in the law, Customs may, within its powers, on request, provide assistance to another authority in order to carry out its statutory control duty. A precondition for the provision of assistance shall be that it may take place without endangering the performance of the other important statutory duties of Customs.
The decision on the provision of assistance shall be made by the head of the Customs unit referred to in the act on the administration of Customs [Laki Tullin hallinnosta] (960/2012) responsible for the performance of the assistance mission or the head of the operational unit responsible for the performance of the assistance mission. A customs officer with the right to apprehend shall decide on the provision of assistance relating to pre-trial investigation or coercive measures.
Section 101
Assistance provided to Customs
An authority shall provide assistance that is necessary for carrying out a duty belonging to Customs within the competence of the authority. The assistance to be provided to Customs shall also be governed by the provisions of the Act on Cooperation between the Police, Customs and the Border Guard (687/2009).
The decision to request assistance shall be made by the head of the Customs unit referred to in the act on the administration of Customs needing assistance or the head of the operational unit needing assistance. The chief investigator shall decide on the request for assistance relating to pre-trial investigation or coercive measures.
Section 102
Obligation to provide information
A person who is a subjected to a customs measure directly or indirectly shall, on request of Customs and within the set time limit, provide Customs with all documents and information necessary for performing the customs measure relating to an importer, exporter, another party, goods, vehicle, passenger and the personnel of the vehicle.
A person who is in possession of information necessary to the customs taxation of another party or to a matter relating to an appeal thereof shall provide Customs with the information on its request and within the time limit. The obligation to provide information shall not apply to information relating to a matter in which the person, under the law, has the right to refuse to testify. It is, however, not possible to refuse to provide information on the financial position.
Section 103
Costs arising from the provision of information and from assistance in control
Anyone who under Article 15 of the Code is liable to present and provide Customs the information necessary for performing customs taxation or customs control or assist in control and anyone who under section 102 is liable to provide Customs with information shall undertake these measures at his own cost.
Section 104
Threat of a fine
Customs may impose the threat of a fine to emphasize the obligation to provide information referred to in section 102, subsection 2 and the obligation to provide information and to assist laid down in Article 15 of the Code. A threat of a fine may, however, not be imposed if the party to the matter is under suspicion of an offence and the requested material is linked to the matter subject to the suspicion.
Section 105
Public payments levied by Customs
The levying, payment and appeal relating to payments for performances of Customs under the Act on Criteria for Charges Payable to the State (150/1992) as well as to other public payments levied by Customs shall be governed by the provisions and regulations on the customs.
The delay penalties of payments referred to in this section shall be governed by the act on tax increases and penalty interest [Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta] (1556/1995).
Section 106
Conveyance of control premises
Customs shall have the right to gain access to premises from the owner or holder of a transport location, against a current-value compensation, required for performing control of goods at ports, railway stations and airports.
In determining the size and location of the premises needed by Customs at the transport location, the volume of goods and passenger traffic to be controlled, the traffic and general arrangements of the location, the transport modes to be used as well as the tools and equipment used in control shall be taken into account.
When designing or re-designing the premises referred to in subsection 1, the designs and re- designs shall be agreed on between Customs and the transport location holder prior to commencing the construction work.
Section 107
Electronic services and signatures
Electronic services shall be governed by the Act on Electronic Services and Communication in the Public Sector and the electronic verification of documents in the Act on Strong Electronic Identification and Electronic Signatures (617/2009). Customs shall issue further regulations on how the notifications and other documents to be submitted to Customs electronically have to be verified.
Chapter 16
Entry into force and transitional provisions
Section 108
Entry into force
This Act enters into force on 1 May 2016.
This Act repeals the customs act [Tullilaki] (1466/1994).
After the entry into force of this Act, a reference in another act or decree to the repealed customs act shall mean a reference to this Act.
Section 109
Transitional provisions
Appeal against a decision by Customs pending at the entry into force of this Act shall be governed by the provisions on interest for repayment in force at the entry into force of this Act.
Acts and neglects that took place prior to the entry into force of this Act shall be governed by the provisions on penalty fee and increase of customs duty in force at the entry into force of this Act.