ACT ON COLLECTIVE MARKS 5.12.1980/795
Section 1
A collective body may, by means of registration in accordance with the Trademarks Act (7/64) or use, obtain the exclusive right to a trademark intended to be used by the members of the body in their professional activities (association mark). The aforementioned exclusive right may also be obtained with regard to other special symbols used as association marks through the establishing of the mark by means of use.
An authority, association or institution whose duty it is to check or supervise goods or services or to issue directions regarding them may, by means of registration, obtain the exclusive right to a special mark to be used on goods or services subject to control or supervision (control mark). The marks referred to in this Act shall be called collective marks.
Section 2
Unless otherwise provided by the provisions of this Act, the provisions of the Trademarks Act shall apply mutatis mutandis.
Section 3
An application for the registration of a collective mark shall include an excerpt from the association, trade or institution register or from some other report on the applicant’s field of activities, along with the association’s bylaws and stipulations regarding the use of the mark.
Amendments to the stipulations for use referred to in paragraph 1 shall be reported to the registering authorities.
Section 4
Assignment of collective marks shall be registered on application therefor, unless the mark, in the hands of the assignee, is liable to mislead the public.
If the registration of a control mark has expired, the mark may be registered only for a party entitled to own such a mark.
Section 5
In addition to the cases referred to in the Trademarks Act (section 26, paragraphs 1 to 3), the registration of a collective mark may also be cancelled if the owner of the mark has ceased his activities, if the owner permits use of the mark in a manner contrary to the stipulations mentioned in section 3, or if amendments to the aforementioned stipulations have not been reported to the registering authorities.
Anyone aggrieved by the registration may bring legal action to cancel the registration. Legal action may also be brought by a prosecutor, an authority appointed by the Ministry of Employment and the Economy or by a body entrusted with the task of looking after the interests of the trade and industry concerned or of consumers.
Section 6
In cases concerning infringement of collective mark rights, only the owner of the mark may be considered as a complainant. He may sue for compensation for damages, including damages that have been caused to another party entitled to use the collective mark.
Section 6 a
Disputes and application cases under this Act are heard by the Market Court.
The provisions of the Act on the Judicial Proceedings at the Market Court (100/2013) apply to the hearing of disputes and application cases by the Market Court.
Section 6 b
Charges of an intellectual property offence, as referred to in Chapter 49, section 2, of the Criminal Code of Finland, which infringes the right to a trade symbol; and charges of violation, as referred to in section 39(1) of the Trademarks Act, are heard by the Helsinki District Court.
Claims for compensation under section 38(2) and (3) of the Trademarks Act or claims under section 41 of the same Act, arising from an offence referred to in the charge, may be heard in connection with a charge referred to in subsection 1 above, notwithstanding the provisions of section 6 a of this Act.
The court remains competent to examine a claim referred to in subsection 2 even if the circumstances on which its competence is based change after the claim is being made.
Section 6 c
The provisions of Chapter 4, section 22, of the Act on the Judicial Proceedings at the Market Court, on the right of the Market Court to request a statement, apply to the right of the court hearing a case referred to in section 6 b above, to request a statement from the registering authority.
Section 6 d
When hearing a case referred to in section 6 b, the District Court may be assisted by a maximum of two expert members referred to in chapter 17, section 10(2) of the Court Act (673/2016).
The experts must give their statement in writing on the matters submitted to them by the District Court. The experts are entitled to question the parties and the witnesses. The District Court must reserve the parties an opportunity to state their views on the expert’s statement before decision in the case.
The provisions on the expert’s right to a fee are laid down in chapter 17, section 22 of the Courts Act.
Section 6 e
The provisions of Chapter 4, section 23, of the Act on the Judicial Proceedings at the Market Court, on the obligation of the Market Court to notify of its decisions, apply to the obligation of the court hearing a case referred to in section 6 b above, to notify the registering authority of a decision.
Section 7
More detailed provisions concerning the implementation of this Act shall be provided by decree when required.
Section 8
This Act shall take effect on March 1, 1981. This Act replaces Chapter 10 of the Trademarks Act issued on January 10, 1964.
YHTEISMERKKILAKI 5.12.1980/795
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Yhteisö saa tavaramerkkilain (7/64) mukaisella rekisteröinnillä tai vakiinnuttamisella yksinoikeuden tavaramerkkiin, joka on aiottu käytettäväksi yhteisön jäsenten elinkeino- tai ammattitoiminnassa (yhteisömerkki). Vakiinnuttamisella voidaan edellä tarkoitettu yksinoikeus saada myös yhteisömerkkinä käytettävään muuhun erityiseen tunnusmerkkiin. (25.1.1993/40)
Viranomainen, yhteisö tai säätiö, jonka tehtävänä on tavaroiden tai palvelujen tarkastaminen tai valvominen taikka niitä koskevien määräysten antaminen, saa rekisteröinnillä yksinoikeuden erityiseen merkkiin käytettäväksi tarkastuksen tai valvonnan kohteena olevia tavaroita ja palveluja varten (tarkastusmerkki).
Tässä laissa tarkoitettua merkkiä sanotaan yhteismerkiksi.
2 §
Mikäli tämän lain säännöksistä ei muuta johdu, yhteismerkistä ovat soveltuvin osin voimassa tavaramerkkilain säännökset.
3 §
Yhteismerkin rekisteröintihakemukseen on liitettävä ote yhdistys-, kauppa- tai säätiörekisteristä taikka muu selvitys hakijan toiminnan laadusta, yhteisön säännöt sekä määräykset merkin käyttämisen edellytyksistä.
Rekisteriviranomaiselle on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitettujen käyttömääräysten muuttamisesta.
4 §
Yhteismerkin luovutus on hakemuksesta rekisteröitävä, jollei merkki siirronsaajan käyttämänä ole omiaan johtamaan yleisöä harhaan.
Tarkastusmerkkiä koskevan rekisteröinnin rauettua voidaan merkki rekisteröidä vain sellaisen merkin hallintaan oikeutetulle.
5 §
Yhteismerkin rekisteröinti voidaan kumota, paitsi tavaramerkkilain 26 §:n 1–3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, myös jos merkinhaltijan toiminta on lakannut taikka jos merkinhaltija sallii merkkiä käytettävän 3 §:ssä mainittujen määräysten vastaisesti tai jollei sanottujen määräysten muutoksia ole ilmoitettu rekisteriviranomaiselle.
Kumoamiskannetta saa ajaa jokainen, joka kärsii haittaa rekisteröinnistä. Kannetta saa ajaa myös syyttäjä, työ- ja elinkeinoministeriön määräämä viranomainen sekä asianomaisten elinkeinon- tai ammatinharjoittajien taikka kuluttajien etua valvova yhteisö. (31.1.2013/108)
6 §
Yhteismerkkioikeuden loukkausta koskevassa asiassa katsotaan ainoastaan merkinhaltija asianomistajaksi. Tämä voi ajaa korvauskannetta myös vahingosta, joka on aiheutunut muulle yhteismerkin käyttöön oikeutetulle.
6 a § (31.1.2013/108)
Tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa.
Riita- ja hakemusasioiden käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013).
6 b § (31.1.2013/108)
Syyte rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta oikeutta tavaran tunnusmerkkiin loukkaavasta teollisoikeusrikoksesta sekä tavaramerkkilain 39 §:n 1 momentissa tarkoitetusta rikkomuksesta käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun syyteasian yhteydessä voidaan käsitellä syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuva tavaramerkkilain 38 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu korvaus- ja hyvitysvaatimus sekä mainitun lain 41 §:ssä tarkoitettu vaatimus sen estämättä, mitä tämän lain 6 a §:ssä säädetään.
Tuomioistuin pysyy toimivaltaisena tutkimaan 2 momentissa tarkoitetun vaatimuksen, vaikka toimivallan perustaneissa olosuhteissa tapahtuu muutos vaatimuksen esittämisen jälkeen.
6 c § (31.1.2013/108)
Edellä 6 b §:ssä tarkoitettua asiaa käsittelevän tuomioistuimen oikeuteen pyytää lausunto rekisteriviranomaiselta sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 22 §:ssä säädetään markkinaoikeuden oikeudesta pyytää lausunto.
6 d § (25.8.2016/721)
Käsitellessään 6 b §:ssä tarkoitettua asiaa käräjäoikeudella voi olla apunaan asiantuntijoina enintään kaksi tuomioistuinlain (673/2016) 17 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiantuntijajäsentä.
Asiantuntijan on annettava kirjallinen lausunto käräjäoikeuden hänelle tekemistä kysymyksistä. Asiantuntijalla on oikeus tehdä kysymyksiä asianosaisille ja todistajille. Ennen asian ratkaisemista käräjäoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus lausua asiantuntijan lausunnosta.
Asiantuntijan oikeudesta palkkioon säädetään tuomioistuinlain 17 luvun 22 §:ssä.
6 e § (31.1.2013/108)
Edellä 6 b §:ssä tarkoitettua asiaa käsittelevän tuomioistuimen velvollisuuteen ilmoittaa ratkaisusta rekisteriviranomaiselle sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 23 §:ssä säädetään markkinaoikeuden velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisusta.
7 §
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
8 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1981.
Tällä lailla kumotaan 10 päivänä tammikuuta 1964 annetun tavaramerkkilain (7/64) 10 luku.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
25.1.1993/40:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1993.
HE 302/92, TaVM 57/92
31.1.2013/108:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.
Rekisteriviranomaisen päätökseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, haetaan muutosta noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Riita-, hakemus- ja rikosasia, joka on tullut käräjäoikeudessa vireille ennen tämän lain voimaantuloa, käsitellään noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 124/2012, LaVM 15/2012, EV 158/2012
25.8.2016/721:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
HE 7/2016, LaVM 8/2016, EV 99/2016
LAG OM KOLLEKTIVMÄRKEN 5.12.1980/795
I enlighet med riksdagens beslut stadgas:
1 §
Ett samfund får genom registrering eller inarbetning enligt varumärkeslagen (7/64) ensamrätt till ett varumärke som är avsett att användas av samfundets medlemmar i deras närings- eller yrkesverksamhet (samfundsmärke). Genom inarbetning kan ensamrätt som avses ovan även förvärvas för något annat särskilt kännetecken som används som samfundsmärke. (25.1.1993/40)
Myndighet, samfund eller stiftelse, vars uppgift är att kontrollera eller övervaka varor eller tjänster eller att utfärda bestämmelser angående dylika, får genom registrering ensamrätt till särskilt märke att användas för varor eller tjänster som är föremål för kontroll eller övervakning (kontrollmärke).
I denna lag avsett märke kallas kollektivmärke.
2 §
Om inte annat följer av stadgandena i denna lag, gäller beträffande kollektivmärke i tillämpliga delar vad i varumärkeslagen är stadgat.
3 §
Till ansökan om registrering av kollektivmärke skall fogas utdrag ur förenings-, handels- eller stiftelseregistret eller annan utredning om arten av sökandens verksamhet samt samfundets stadgar och föreskrifter om förutsättningarna för märkets användning.
Ändringar i de i 1 mom. avsedda användningsföreskrifterna skall anmälas till registreringsmyndigheten.
4 §
Överlåtelse av kollektivmärke skall på ansökan registreras, såvida inte märket i förvärvarens hand är ägnat att vilseleda allmänheten.
Har registrering av kontrollmärke förfallit, kan märket registreras endast för den som är berättigad till innehav av sådant märke.
5 §
Registrering av kollektivmärke kan hävas, förutom i fall som avses i 26 § 1–3 punkterna varumärkeslagen, även om märkeshavarens verksamhet upphört eller om märkeshavaren tillåter att märket används i strid med de i 3 § nämnda föreskrifterna eller om ändring av sagda föreskrifter inte anmälts till registreringsmyndigheten.
Talan om hävande får föras av var och en som lider förfång av registreringen. Talan får även föras av en åklagare och av en myndighet som arbets- och näringsministeriet bestämmer samt av en sammanslutning som bevakar de berörda närings- eller yrkesidkarnas eller konsumenternas intressen. (31.1.2013/108)
6 §
I mål om intrång i rätt till kollektivmärke anses endast märkets innehavare vara målsägande. Denne kan föra talan om ersättning även för skada vilken tillfogats annan som är berättigad att använda märket.
6 a § (31.1.2013/108)
Tvistemål och ansökningsärenden som grundar sig på denna lag handläggs i marknadsdomstolen.
Bestämmelser om handläggningen av tvistemål och ansökningsärenden i marknadsdomstolen finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen (100/2013).
6 b § (31.1.2013/108)
Åtal för ett sådant brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § i strafflagen som gör intrång i en rätt till ett varukännetecken samt för en förseelse som avses i 39 § 1 mom. i varumärkeslagen handläggs i Helsingfors tingsrätt.
Trots det som sägs i 6 a § får i samband med ett åtal som avses i 1 mom. handläggas ett gottgörelse- eller ersättningsyrkande enligt 38 § 2 eller 3 mom. i varumärkeslagen eller ett yrkande enligt 41 § i den lagen, när yrkandet framställts med anledning av det brott som avses i åtalet.
Domstolen fortsätter att vara behörig att pröva ett yrkande enligt 2 mom. även om de omständigheter som behörigheten grundar sig på förändras efter det att yrkandet framställdes.
6 c § (31.1.2013/108)
På rätten för en domstol som handlägger ett mål som avses i 6 b § att begära utlåtande av registermyndigheten tillämpas vad som i 4 kap. 22 § i lagen om rättegång i marknadsdomstolen bestäms om marknadsdomstolens rätt att begära ett utlåtande.
6 d § (25.8.2016/721)
När tingsrätten behandlar ett mål som avses i 6 b § får högst två sådana sakkunnigledamöter som avses i 17 kap. 10 § 2 mom. i domstolslagen (673/2016) bistå rätten som sakkunniga.
De sakkunniga ska ge ett skriftligt utlåtande om de frågor som tingsrätten ställt till dem. En sakkunnig har rätt att ställa frågor till parter och vittnen. Innan målet avgörs ska tingsrätten ge parterna tillfälle att yttra sig om ett sakkunnigutlåtande.
Bestämmelser om en sakkunnigs rätt till arvode finns i 17 kap. 22 § i domstolslagen.
6 e § (31.1.2013/108)
På skyldigheten för en domstol som handlägger ett mål som avses i 6 b § att underrätta registermyndigheten om avgörandet tillämpas vad som i 4 kap. 23 § i lagen om rättegång i marknadsdomstolen bestäms om marknadsdomstolens skyldighet att göra anmälan om sina avgöranden.
7 §
Närmare stadganden om verkställigheten av denna lag utfärdas vid behov genom förordning.
8 §
Denna lag träder i kraft den 1 mars 1981.
Genom denna lag upphävs 10 kap. varumärkeslagen av den 10 januari 1964 (7/64).
Ikraftträdelsestadganden:
25.1.1993/40:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 1993.
RP 302/92, EkUB 57/92
31.1.2013/108:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2013.
I fråga om sökande av ändring i ett beslut som registermyndigheten har fattat innan denna lag träder i kraft iakttas de bestämmelser som gäller vid ikraftträdandet.
Ett tvistemål, ansökningsärende eller brottmål som har blivit anhängigt i tingsrätten innan denna lag träder i kraft handläggs enligt de bestämmelser som gäller vid ikraftträdandet.
Åtgärder som krävs för verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 124/2012, LaUB 15/2012, RSv 158/2012
25.8.2016/721:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2017.
RP 7/2016, LaUB 8/2016, RSv 99/2016