关于知识产权 知识产权培训 树立尊重知识产权的风尚 知识产权外联 部门知识产权 知识产权和热点议题 特定领域知识产权 专利和技术信息 商标信息 工业品外观设计信息 地理标志信息 植物品种信息(UPOV) 知识产权法律、条约和判决 知识产权资源 知识产权报告 专利保护 商标保护 工业品外观设计保护 地理标志保护 植物品种保护(UPOV) 知识产权争议解决 知识产权局业务解决方案 知识产权服务缴费 谈判与决策 发展合作 创新支持 公私伙伴关系 人工智能工具和服务 组织简介 与产权组织合作 问责制 专利 商标 工业品外观设计 地理标志 版权 商业秘密 WIPO学院 讲习班和研讨会 知识产权执法 WIPO ALERT 宣传 世界知识产权日 WIPO杂志 案例研究和成功故事 知识产权新闻 产权组织奖 企业 高校 土著人民 司法机构 遗传资源、传统知识和传统文化表现形式 经济学 金融 无形资产 性别平等 全球卫生 气候变化 竞争政策 可持续发展目标 前沿技术 移动应用 体育 旅游 PATENTSCOPE 专利分析 国际专利分类 ARDI - 研究促进创新 ASPI - 专业化专利信息 全球品牌数据库 马德里监视器 Article 6ter Express数据库 尼斯分类 维也纳分类 全球外观设计数据库 国际外观设计公报 Hague Express数据库 洛迦诺分类 Lisbon Express数据库 全球品牌数据库地理标志信息 PLUTO植物品种数据库 GENIE数据库 产权组织管理的条约 WIPO Lex - 知识产权法律、条约和判决 产权组织标准 知识产权统计 WIPO Pearl(术语) 产权组织出版物 国家知识产权概况 产权组织知识中心 产权组织技术趋势 全球创新指数 世界知识产权报告 PCT - 国际专利体系 ePCT 布达佩斯 - 国际微生物保藏体系 马德里 - 国际商标体系 eMadrid 第六条之三(徽章、旗帜、国徽) 海牙 - 国际外观设计体系 eHague 里斯本 - 国际地理标志体系 eLisbon UPOV PRISMA UPOV e-PVP Administration UPOV e-PVP DUS Exchange 调解 仲裁 专家裁决 域名争议 检索和审查集中式接入(CASE) 数字查询服务(DAS) WIPO Pay 产权组织往来账户 产权组织各大会 常设委员会 会议日历 WIPO Webcast 产权组织正式文件 发展议程 技术援助 知识产权培训机构 COVID-19支持 国家知识产权战略 政策和立法咨询 合作枢纽 技术与创新支持中心(TISC) 技术转移 发明人援助计划(IAP) WIPO GREEN 产权组织的PAT-INFORMED 无障碍图书联合会 产权组织服务创作者 WIPO Translate 语音转文字 分类助手 成员国 观察员 总干事 部门活动 驻外办事处 职位空缺 采购 成果和预算 财务报告 监督
Arabic English Spanish French Russian Chinese
法律 条约 判决 按管辖区浏览

商标法修正案,1995年12月22日第1715号, 芬兰

返回
WIPO Lex中的最新版本
详情 详情 版本年份 1995 日期 议定: 1995年12月22日 文本类型 主要知识产权法 主题 商标 芬兰根据TRIPS第63条第2款发给世贸组织的通知中称:
“本法涉及与马德里议定书和共同体商标相关的条款。”

可用资料

主要文本 相关文本
主要文本 主要文本 芬兰语 N:o 1715 Laki tavaramerkkilain muuttamiesesta Annettu Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1995        
 N:o 1715 Laki tavaramerkkilain muuttamiesesta Annettu Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1995

Annettu Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1995

Laki

tavaramerkkilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 10 päivänä tammikuuta 1964 annetun tavaramerkkilain (7/64) 14  §:n 1

momentin 7 kohta ja 2 momentti, 17  §:n 1 momentti, 20 ja 21  §, 22  §:n 3 momentti,

26  §:n 2 momentti, 31  §:n 1 momentti, 49  §, 9 luvun otsikko sekä 50 ja 51  §,

sellaisina kuin niistä ovat 17  §:n 1 momentti ja 50  § 16 päivänä joulukuuta 1983 annetussa

laissa (996/83), 26  §:n 2 momentti ja 9 luvun otsikko 25 päivänä tammikuuta 1993

annetussa laissa (39/93), sekä 31  §:n 1 momentti ja 51  § 20 päivänä helmikuuta 1976 annetussa laissa (176/76), sekä

lisätään lakiin uusi 10 a  §, 14  §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 16 päivänä joulukuuta 1983 annetulla lailla ja 21 päivänä elokuuta 1970 annetulla

lailla (552/70), uusi 8 ja 9 kohta, 22  §:ään uusi 4 ja 5 momentti, 42  §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 16 päivänä joulukuuta 1983 annetulla lailla, uusi 3

momentti, lakiin siitä 5 päivänä joulukuuta 1980 annetulla lailla (795/80) kumotun 52  §:n

tilalle uusi 52  § sekä lakiin siitä viimeksi mainitulla lailla kumotun 10 luvun tilalle uusi 10 luku ja lakiin uusi 10 a luku seuraavasti:

10 a§

Tavaramerkin haltija ei saa kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai

hänen suostumuksellaan joku muu on tätä tavaramerkkiä käyttäen laskenut liikkeeseen

Euroopan talousalueella.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa

tavaroiden laskemista uudelleen liikkeeseen, erityisesti milloin tavaroihin on tehty muutoksia

tai niitä on huononnettu sen jälkeen, kun ne on laskettu liikkeeseen.

14§

Tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä:

7) jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä,

ja hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista

tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään; tai

8) jos se on sekoitettavissa Suomessa voimassa olevaan kansainvälisen rekisteröinnin

suojaamaan tavaramerkkiin, jota koskeva kansainvälisen toimiston antama 56 c  §:n 1 momentissa tarkoitettu päivä on aikaisempi kuin päivä, jolloin rekisteröintiä haetaan; taikka

9) jos se on sekoitettavissa sellaisen 57  §:n 1 momentissa tarkoitetun yhteisön tavaramerkin kanssa, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella.

Niissä tapauksissa, joita tarkoitetaan 4―9 kohdissa, voidaan rekisteröinti toimittaa, jos se,

jonka oikeudesta on kysymys, suostuu siihen eikä 1 momentista muutoin johdu estettä

rekisteröinnille.

17§

Tavaramerkin rekisteröintiä on haettava kirjallisesti rekisteriviranomaiselta. Hakemuksessa

tulee ilmoittaa hakijan nimi tai toiminimi sekä tavarat ja luokat, jotka merkki käsittää. Merkki

on hakemuksessa selvästi osoitettava.

20§

Jos hakemus täyttää sille asetetut vaatimukset eikä asiassa ole ilmennyt estettä rekisteröinnille,

rekisteriviranomaisen on rekisteröitävä tavaramerkki ja rekisteröinnistä on kuulutettava.

Väite rekisteröintiä vastaan on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle kahden kuukauden

kuluessa kuuluttamispäivästä.

Vaikka väitteentekijä peruuttaa väitteen, asia voidaan tutkia, jos siihen on erityisiä syitä.

21§

Väitteen jälkeen rekisteriviranomainen kumoaa rekisteröinnin, jos on olemassa este

rekisteröinnille. Kun päätös rekisteröinnin kumoamisesta on saanut lainvoiman, päätöksestä

on kuulutettava.

Rekisteriviranomainen hylkää väitteen, jos rekisteröinnille ei ole estettä.

22§

Rekisteröinti voidaan uudistaa aikaisintaan vuotta ennen rekisteröintikauden päättymistä ja

viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen päättymisestä.

Uudistamista on haettava kirjallisesti rekisteriviranomaiselta, jos uudistamisen yhteydessä

halutaan tehdä rekisterimerkintöihin muutos tai jos rekisteriin ei ole merkitty, mihin luokkiin

tavarat kuuluvat. Muutoin rekisteröinti katsotaan uudistetuksi, kun uudistamismaksu on

suoritettu.

Hakemuksen käsittelyyn sovelletaan vastaavasti 19  §:n säännöksiä.

26§

Tavaramerkin rekisteröinti menetetään, jos merkkiä ei ole käytetty viimeisten viiden vuoden

aikana eikä haltija osoita siihen hyväksyttävää syytä. Tavaramerkin käyttö haltijan

suostumuksella rinnastetaan haltijan toimesta tapahtuvaan tavaramerkin käyttöön.

Rekisteröinnin menettämistä ei voida kuitenkaan vaatia, jos merkkiä on käytetty viiden

vuoden käyttämättömyysjakson päättymisen jälkeen, mutta ennen menettämistä koskevan

vaatimuksen tekemistä. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon sellaista merkin käyttöä, joka

on tapahtunut menettämistä koskevan vaatimuksen tekemistä edeltäneiden kolmen kuukauden

kuluessa, jos käytön valmistelut aloitetaan vasta, kun haltija on tullut tietoiseksi siitä, että

menettämistä koskeva vaatimus voidaan tehdä.

31§

Tavaramerkin hakijalla ja rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa

Suomessa, tulee olla Suomessa asuva asiamies, jonka velvollisuutena on edustaa häntä

kaikessa, mikä koskee merkkiä. Asiamiehenä voi olla myös suomalainen yhteisö.

Tavaramerkin haltijan asiamiehestä on tehtävä merkintä tavaramerkkirekisteriin.

Väitteentekijällä, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Suomessa asuva asiamies, joka

edustaa väitteentekijää väiteasiassa.

42§

Jäljempänä 57  §:n 1 momentissa mainitun neuvoston asetuksen mukainen yhteisön tavaramerkkituomioistuin on Helsingin käräjäoikeus.

49§

Tuomioistuimen on lähetettävä patentti- ja rekisterihallitukselle jäljennös tuomiosta tavaran

tunnusmerkin lakkaamista koskevissa asioissa tai asioissa, joita tarkoitetaan 10, 25, 26, 36 ja

46  §:ssä. Lisäksi tuomioistuimen on ilmoitettava 57  §:n 1 momentissa tarkoitetulle yhteisön tavaramerkkivirastolle yhteisö tavaramerkin menettämistä ja rekisteröinnin

mitättömäksi julistamista koskevasta kanteesta ja lähetettävä virastolle jäljennös

lainvoimaisesta tuomiosta.

9 luku

Kuuluttamisesta, tiedoksiannosta, valituksesta ja päätöksen poistamisesta

50§

Paitsi 20 ja 21  §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kuuluttaminen on toimitettava, kun

rekisteröityä merkkiä muutetaan 23  §:n nojalla, rekisteröinti poistetaan 24―26, 31 tai

52  §:n nojalla taikka rekisteriin tehdään merkintä luovutuksesta 33  §:n nojalla tai

käyttöluvasta 34  §:n nojalla.

51§

Muutosta rekisteriviranomaisen lopulliseenpäätökseen tavaramerkkiasiassa voi hakea hakija,

jos päätös on hänelle vastainen tai asia on jätetty sillensä. Rekisteröintiä vastaan tehdyn

väitteen johdosta rekisteriviranomaisen tekemään lopulliseen päätökseen saa hakea muutosta

se, jolle päätös on vastainen. Vaikka väitteentekijä peruuttaa muutoshakemuksensa, asia

voidaan tutkia, jos siihen on erityisiä syitä.

52§

Jos rekisteriviranomainen saa 53  §:ssä tarkoitetulta kansainväliseltä toimistolta ilmoituksen kansainvälisestä rekisteröinnistä, jonka suojan alkamispäivä on aikaisempi kuin samaa

merkkiä koskevan suomalaisen rekisteröinnin suojan alkamispäivä ja kansainvälisen

rekisteröinnin käsittämät tavarat ovat samat tai osittain samat kuin suomalaisen rekisteröinnin,

rekisteriviranomaisen tulee poistaa päätöksensä suomalaisesta rekisteröinnistä ja ratkaista asia

uudelleen.

Jos rekisteriviranomainen toteaa rekisteröintipäätöksen jälkeen ennen väiteajan päättymistä,

että rekisteröintipäätös perustuu ilmeiseen käsittelyvirheeseen, rekisteriviranomainen voi

poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.

10 luku

Tavaramerkkien kansainvälinen rekisteröinti

53§

Tavaramerkin kansainvälisellä rekisteröinnillä tarkoitetaan Maailman henkisen omaisuuden

järjestön kansainvälisen toimiston suorittamaa tavaramerkin rekisteröintiä, joka on toimitettu

14 päivänä huhtikuuta 1891 tehtyyn tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan

sopimukseen liittyvän 27 päivänä kesäkuuta 1989 tehdyn Madridin pöytäkirjan mukaisesti.

Patentti- ja rekisterihallitus huolehtii Suomessa kansainvälistä rekisteröintiä koskevista

tehtävistä ja pitää luetteloa Suomessa voimassa olevista kansainvälisistä rekisteröinneistä.

54§

Jos Suomen kansalainen tai se, jolla on Suomessa kotipaikka tai todellinen ja toimiva

teollisuuslaitos tai kauppaliike, haluaa hakea kansainvälistä rekisteröintiä, hänen tulee tehdä

hakemus kansainvälisestä rekisteröinnistä patentti- ja rekisterihallitukselle. Edellytyksenä

kansainvälisen rekisteröinnin hakemiselle on, että hänellä on samaa merkkiä koskeva

rekisteröinti tai vireillä oleva hakemus Suomessa.

55§

Kansainvälinen hakemus on tehtävä kirjallisesti siten kuin erikseen määrätään. Hakemusta

tehtäessä on suoritettava säädetty maksu.

56§

Rekisteriviranomainen tarkistaa, että kansainvälinen tavaramerkkihakemus vastaa hakijan

suomalaista rekisteröintiä tai Suomessa vireillä olevaa hakemusta.

Jos 1 momentissa tarkoitettua vastaavuutta ei ole, rekisteriviranomainen velvoittaa hakijan

määräajassa oikaisemaan kansainvälisen hakemuksen uhalla, että hakemus jätetään sillensä.

Jos 1 momentin mukainen vastaavuus on olemassa, rekisteriviranomainen liittää

kansainväliseen hakemukseen todistuksen tästä ja toimittaa sen hakemuksen mukana

kansainväliseen toimistoon ennen kuin kaksi kuukautta on kulunut hakemuksen

tekemispäivästä.

56 a§

Kun rekisteriviranomainen saa kansainväliseltä toimistolta ilmoituksen kansainvälisestä

rekisteröinnistä, joka koskee Suomea, rekisteriviranomainen tutkii, onko rekisteröinnille

estettä.

56 b§

Jos rekisteriviranomainen toteaa, ettei kansainvälisen rekisteröinnin kohteena oleva

tavaramerkki täytä tämän lain mukaisia rekisteröintiedellytyksiä, se ilmoittaa kansainväliselle

toimistolle, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa. Rekisteriviranomainen

lähettää ilmoituksen perusteluineen kansainväliseen toimistoon 18 kuukauden kuluessa 56

a  §:ssä tarkoitetusta kansainvälisen toimiston ilmoituksesta.

Jos kansainvälisen rekisteröinnin haltijan 1 momentissa tarkoitetun rekisteriviranomaisen

ilmoituksen johdosta antamassa lausumassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella

tavaramerkin voitaisiin katsoa täyttävän tämän lain mukaiset rekisteröintiedellytykset,

rekisteriviranomainen tekee päätöksen, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti ei koske

Suomea. Rekisteriviranomainen tekee vastaavan sisältöisen päätöksen myös siinä tapauksessa,

että kansainvälisen rekisteröinnin haltija ei ole antanut lausumaa rekisteriviranomaisen

ilmoituksen johdosta.

56 c§

Jollei rekisteröinnille ole estettä, rekisteriviranomainen kuuluttaa 56 a  §:ssä tarkoitetusta

kansainvälisen toimiston ilmoituksesta siten kuin 20  §:n 1 momentissa säädetään. Kuulutuksessa tulee olla kansainvälisen toimiston kansainväliselle rekisteröinnille antama

päivä.

Väite kansainvälistä rekisteröintiä vastaan Suomessa on tehtävä kirjallisesti

rekisteriviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa kuuluttamispäivästä.

56 d§

Jos rekisteriviranomainen tehdyn väitteen jälkeen toteaa, ettei kansainvälisen rekisteröinnin

kohteena oleva tavaramerkki täytä tämän lain mukaisia rekisteröintiedellytyksiä, se ilmoittaa

kansainväliselle toimistolle, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa, siten

kuin 56 b  §:n 1 momentissa säädetään.

Jos 56 c  §:n 2 momentissa mainittu aika päättyy myöhemmin kuin 18 kuukauden kuluessa

56 a  §:ssä tarkoitetusta kansainvälisen toimiston ilmoituksesta, rekisteriviranomainen ilmoittaa kansainväliselle toimistolle 18 kuukauden kuluessa edellä mainitusta ilmoituksesta,

että rekisteröinnin voimassaolo voi myöhemmin lakata. Tällöin ilmoitus siitä, ettei

rekisteröinti ole voimassa Suomessa, on toimitettava kuukauden kuluessa 56 c  §:n 2 momentissa mainitun ajan päättymisestä.

Kun väitteen jälkeen tehty päätös, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti ei koske

Suomea, on tullut lainvoimaiseksi, rekisteriviranomainen kuuluttaa siitä.

56 e§

Tavaramerkin kansainvälinen rekisteröinti, joka koskee Suomea, on voimassa 56 c  §:n 1 momentissa tarkoitetusta kansainvälisen toimiston antamasta päivästä alkaen.

Kansainväliseen rekisteröintiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä ja sen

nojalla annettuja määräyksiä.

56 f§

Jos kansainvälisen rekisteröinnin haltija, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, haluaa antaa

lausuman patentti- ja rekisterihallitukselle, hänen tulee käyttää Suomessa asuvaa asiamiestä.

56 g§

Jos Suomessa rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on samaa merkkiä koskeva Suomessa

voimassa oleva kansainvälinen rekisteröinti, tavaramerkin kansainvälinen rekisteröinti korvaa

suomalaisen rekisteröinnin, jos kaikki suomalaisen rekisteröinnin käsittämät tavarat sisältyvät

kansainvälisen rekisteröinnin tavaraluetteloon.

Rekisteriviranomainen merkitsee pyynnöstä rekisteriin, että tavaramerkin kansainvälinen

rekisteröinti on voimassa, ja kuuluttaa siitä.

56 h§

Jos tavaramerkki poistetaan osittain tai kokonaan kansainvälisestä rekisteristä,

rekisteriviranomainen poistaa sen pitämästään luettelosta vastaavilta osin ja kuuluttaa

poistamisesta.

56 i§

Jos Suomessa voimassa olevan kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolo lakkaa viiden

vuoden kuluessa 56 c  §:n 1 momentissa tarkoitetusta päivästä sen vuoksi, että kansainvälisen rekisteröinnin perusteena olevan kansallisen rekisteröinnin voimassaolo tai

kansallisen hakemuksen vireilläolo on lakannut, ja tavaramerkin haltija hakee saman

tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa, katsotaan tällainen hakemus tehdyksi 56 c  §:n 1 momentissa tarkoitettuna päivänä sillä edellytyksellä, että:

1) hakemus tehdään kolmen kuukauden kuluessa kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolon

lakkaamisesta;

2) suomalaisen hakemuksen käsittämät tavarat sisältyivät Suomessa voimassa olleeseen

kansainväliseen rekisteröintiin; ja

3) hakemus muutoin täyttää rekisteröinnille asetetut vaatimukset ja hakija suorittaa säädetyt

maksut.

Rekisteriviranomainen merkitsee rekisteriin, että suomalainen hakemus on perustunut

kansainväliseen rekisteröintiin, ja kuuluttaa siitä.

56 j§

Jos Suomessa voimassa olevan kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolo lakkaa sen vuoksi,

että joku 53  §:ssä mainittuun pöytäkirjaan liittynyt osapuoli irtisanoo liittymisensä pöytäkirjaan ja tavaramerkin haltija hakee saman tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa,

katsotaan tällainen hakemus tehdyksi 56 c  §:n 1 momentissa tarkoitettuna päivänä sillä edellytyksellä, että:

1) hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa siitä, kun irtisanominen tuli voimaan;

2) suomalaisen hakemuksen käsittämät tavarat sisältyivät Suomessa voimassa olleeseen

kansainväliseen rekisteröintiin; ja

3) hakemus muutoin täyttää rekisteröinnille asetetut vaatimukset ja hakija suorittaa säädetyt

maksut.

Rekisteriviranomainen merkitsee rekisteriin, että suomalainen hakemus on perustunut

kansainväliseen rekisteröintiin, ja kuuluttaa siitä.

56 k§

Kansainvälisen rekisteröinnin uudistamisesta, siirrosta, 24―26  §:n mukaisesta poistamisesta ja käyttöluvasta on kuulutettava.

56 l§

Muutosta rekisteriviranomaisen lopulliseen päätökseen voi hakea kansainvälisen

rekisteröinnin hakija ja kansainvälisen rekisteröinnin haltija, joka on vaatinut tällaista

rekisteröintiä Suomessa, jos päätös on hänelle vastainen tai asia on jätetty sillensä.

Päätökseen, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti on voimassa Suomessa tehdystä

väitteestä huolimatta, voi väitteentekijä hakea muutosta. Vaikka väitteentekijä peruuttaa

muutoshakemuksensa, asia voidaan tutkia, jos siihen on erityisiä syitä.

Valitettaessa 1 ja 2 momentin mukaisesti sovelletaan vastaavasti, mitä säädetään

51  a  §:ssä.

10 a luku

Yhteisön tavaramerkki

57§

Yhteisön tavaramerkillä tarkoitetaan Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla toimivan

yhdenmukaistamisviraston (yhteisön tavaramerkkivirasto) yhteisön tavaramerkistä annetun

neuvoston asetuksen ((EY) 40/94) nojalla rekisteröimää tavaramerkkiä.

Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus voidaan jättää patentti- ja rekisterihallitukselle,

joka toimittaa sen edelleen yhteisön tavaramerkkivirastolle. Hakemuksesta on suoritettava

patentti- ja rekisterihallitukselle säädetty maksu.

57 a§

Jos yhteisön tavaramerkkiä koskevan rekisteröinnin voimassaolo tai yhteisön tavaramerkkiä

koskevan hakemuksen vireilläolo on kokonaan tai osittain lakannut ja yhteisön tavaramerkin

haltija hakee saman tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa, katsotaan tällainen hakemus

tehdyksi yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tekemispäivänä sillä edellytyksellä,

että:

1) hakemus tehdään kolmen kuukauden kuluessa yhteisön tavaramerkkiä koskevan

rekisteröinnin voimassaolon tai yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vireilläolon

lakkaamista koskevasta yhteisön tavaramerkkiviraston tiedoksiannosta;

2) suomalaisessa hakemuksessa tarkoitetut tavarat sisältyivät yhteisön tavaramerkkiä

koskevaan hakemukseen siltä osin kuin sen vireilläolo on lakannut tai yhteisön tavaramerkkiä

koskevaan rekisteröintiin siltä osin kuin sen voimassaolo on lakannut; ja

3) hakemus muutoin täyttää rekisteröinnille asetetut vaatimukset ja hakija suorittaa säädetyt

maksut.

Jos yhteisön tavaramerkkiä koskevan rekisteröinnin voimassaolo on lakannut merkin

käyttämättä jäämisen vuoksi ja merkin haltija hakee saman tavaramerkin rekisteröintiä

Suomessa, katsotaan tällainen hakemus 1 momentissa mainittujen edellytysten täyttyessä

tehdyksi yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tekemispäivänä sillä edellytyksellä,

että yhteisön tavaramerkkiä on tosiasiallisesti käytetty Suomessa.

Jos yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vireilläolo lakkaa hakemuksen

peruuttamisen vuoksi tai jos yhteisön tavaramerkkiä koskevan rekisteröinnin voimassaolo

lakkaa uudistamatta jättämisen vuoksi tai kansallisen tuomioistuimen päätöksen vuoksi,

suomalainen hakemus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona hakemus on

peruutettu, tavaramerkin rekisteröintikausi päättynyt tai tuomioistuimen päätös

tullutlainvoimaiseksi.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tätä lakia sovelletaan myös jo ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityihin

tavaramerkkeihin.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin tavaramerkkien rekisteröintihakemuksiin

sovelletaan tämän lain säännöksiä lukuun ottamatta 17 §:n 1 momenttia. Kuitenkin sellaiset

rekisteröintihakemukset, joista rekisteriviranomainen on 20 §:n mukaisesti jo kuuluttanut,

käsitellään ja ratkaistaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1995

Tasavallan Presidentti

MARTTI AHTISAARI

Kauppa­ ja teollisuusministeri

Antti Kalliomäki


立法 修正 (1 文本) 修正 (1 文本)
无可用数据。

WIPO Lex编号 FI006