0BAct on Collective MarksF*
(No. 795 of December 5, 1980, as amended by Act No. 40 of January 25, 1993)
1. A collective body may, by means of registration in accordance with the Trademarks Act [Tavaramerkkilaki] (7/64)F1F or use, obtain the exclusive right to a trademark intended to be used by the members of the body in their professional activities (association mark). The aforementioned exclusive right may also be obtained with regard to other special symbols used as association marks through the establishing of the mark by means of use (40/93).
An authority, association or institution whose duty it is to check or supervise goods or services or to issue directions regarding them may, by means of registration, obtain the exclusive right to a special mark to be used on goods or services subject to control or supervision (control mark).
The marks referred to in this Act shall be called collective marks.
2. Unless otherwise provided by the provisions of this Act, the provisions of the Trademarks Act shall apply mutatis mutandis.
3. An application for the registration of a collective mark shall include an excerpt from the association, trade or institution register or from some other report on the applicant’s field of activities, along with the association’s bylaws and stipulations regarding the use of the mark.
Amendments to the stipulations for use referred to in the first paragraph shall be reported to the registration authorities.
4. Assignment of collective marks shall be registered on application therefor, unless the mark, in the hands of the assignee, is liable to mislead the public.
If the registration of a control mark has expired, the mark may be registered only for a party entitled to own such a mark.
5. In addition to the cases referred to in the Trademarks Act (Section 26, first to third paragraphs), the registration of a collective mark may also be canceled if the owner of the mark has ceased his activities, if the owner permits use of the mark in a manner contrary to the stipulations mentioned in HUSection 3UH, or if amendments to the aforementioned stipulations have not been reported to the registration authorities.
Anyone aggrieved by the registration may bring legal action to cancel the registration. Legal action may also be brought by a Public Prosecutor, an authority appointed by the Ministry of Trade and Industry or by a body entrusted with the task of looking after the interests of the trade and industry concerned or of consumers.
*Finnish title: Yhteismerkkilaki.
Entry into force (of amending Act): February 1, 1993.
Source: Communication from the Finnish authorities.
Note: English translation furnished by the national authorities and edited by the International Bureau of WIPO.
1 See Industrial Property Laws and Treaties, FINLAND—Text 3-002 (Editor’s note).
6. In cases concerning infringement of collective mark rights, only the owner of the mark may be considered as a complainant. He may sue for compensation for damages, including damages that have been caused to another party entitled to use the collective mark.
7. More detailed provisions concerning the implementation of this Act shall be provided by decree when required.
8. This Act shall take effect on March 1, 1981.
This Act replaces Chapter 10 of the Trademarks Act (7/64) issued on January 10, 1964.
Yhteismerkkilaki 5.12.1980/795
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Yhteisö saa tavaramerkkilain (7/64) mukaisella rekisteröinnillä tai vakiinnuttamisella
yksinoikeuden tavaramerkkiin, joka on aiottu käytettäväksi yhteisön jäsenten elinkeino tai
ammattitoiminnassa (yhteisömerkki). Vakiinnuttamisella voidaan edellä tarkoitettu
yksinoikeus saada myös yhteisömerkkinä käytettävään muuhun erityiseen tunnusmerkkiin.
(25.1.1993/40)
Viranomainen, yhteisö tai säätiö, jonka tehtävänä on tavaroiden tai palvelujen tarkastaminen
tai valvominen taikka niitä koskevien määräysten antaminen, saa rekisteröinnillä
yksinoikeuden erityiseen merkkiin käytettäväksi tarkastuksen tai valvonnan kohteena olevia
tavaroita ja palveluja varten (tarkastusmerkki).
Tässä laissa tarkoitettua merkkiä sanotaan yhteismerkiksi.
2 §
Mikäli tämän lain säännöksistä ei muuta johdu, yhteismerkistä ovat soveltuvin osin voimassa
tavaramerkkilain säännökset.
3 §
Yhteismerkin rekisteröintihakemukseen on liitettävä ote yhdistys, kauppa tai
säätiörekisteristä taikka muu selvitys hakijan toiminnan laadusta, yhteisön säännöt sekä
määräykset merkin käyttämisen edellytyksistä.
Rekisteriviranomaiselle on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitettujen käyttömääräysten
muuttamisesta.
4 §
Yhteismerkin luovutus on hakemuksesta rekisteröitävä, jollei merkki siirronsaajan käyttämänä
ole omiaan johtamaan yleisöä harhaan.
Tarkastusmerkkiä koskevan rekisteröinnin rauettua voidaan merkki rekisteröidä vain sellaisen
merkin hallintaan oikeutetulle.
5 §
Yhteismerkin rekisteröinti voidaan kumota, paitsi tavaramerkkilain 26 §:n 1–3 kohdassa
tarkoitetuissa tapauksissa, myös jos merkinhaltijan toiminta on lakannut taikka jos
merkinhaltija sallii merkkiä käytettävän 3 §:ssä mainittujen määräysten vastaisesti tai jollei
sanottujen määräysten muutoksia ole ilmoitettu rekisteriviranomaiselle.
Kumoamiskannetta saa ajaa jokainen, joka kärsii haittaa rekisteröinnistä. Kannetta saa ajaa
myös virallinen syyttäjä, kauppa ja teollisuusministeriön määräämä viranomainen sekä
asianomaisten elinkeinon tai ammatinharjoittajien taikka kuluttajien etua valvova yhteisö.
6 §
_____________________
Yhteismerkkioikeuden loukkausta koskevassa asiassa katsotaan ainoastaan merkinhaltija
asianomistajaksi. Tämä voi ajaa korvauskannetta myös vahingosta, joka on aiheutunut muulle
yhteismerkin käyttöön oikeutetulle.
7 §
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
8 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1981.
Tällä lailla kumotaan 10 päivänä tammikuuta 1964 annetun tavaramerkkilain (7/64) 10 luku.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
25.1.1993/40:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1993.
HE 302/92, TaVM 57/92
Loi sur les marques collectives*
(no 795 du 5 décembre 1980, modifiée par la loi no 40 du 25 janvier 1993)
Art. 1er. Les associations peuvent obtenir le droit exclusif à une marque destinée à être utilisée par leurs membres dans l’exercice de leurs activités professionnelles (marques d’association) par l’enregistrement conformément à la loi sur les marques [Tavaramerkkilaki] (no 7/64)1 ou par l’usage notoirement connu. Ledit droit exclusif peut aussi être obtenu par l’usage notoirement connu à l’égard d’autres symboles spéciaux utilisés comme marques d’association. (no 40/93)
Les autorités publiques, associations ou institutions chargées d’exercer un contrôle sur des produits ou services ou de fixer des normes à leur égard peuvent, par l’enregistrement, obtenir le droit exclusif à une marque spéciale destinée à être utilisée pour des produits ou services soumis audit contrôle (marque de contrôle).
Les marques visées dans la présente loi sont dites marques collectives.
Art. 2. Sauf dispositions contraires des articles de la présente loi, les dispositions de la loi sur les marques sont applicable par analogie.
Art. 3. La demande d’enregistrement d’une marque collective doit comporter un extrait du registre des associations, du registre du commerce ou des institutions, ou d’un autre rapport sur le champ d’activité du déposant, avec les statuts de l’association et le règlement d’usage de la marque.
Les modifications du règlement d’usage visé au premier alinéa doivent être annoncées aux autorités d’enregistrement.
Art. 4. La cession des marques collectives est enregistrée sur demande, à moins que la marque ne soit susceptible, entre les mains du cessionnaire, d’induire le public en erreur.
Lorsque l’enregistrement d’une marque collective a expiré, la marque ne peut être enregistrée que par une personne habilitée à être titulaire d’une telle marque.
Art. 5. Outre les cas visés dans la loi sur les marques (article 26, premier à troisième alinéas), l’enregistrement d’une marque collective peut aussi être radié si le titulaire de la marque a cessé ses activités, si le titulaire autorise l’usage de la marque de manière contraire au règlement d’usage visé à l’article3 ou si des modifications au règlement d’usage n’ont pas été annoncées aux autorités d’enregistrement.
* Titre finlandais : Yhteismerkkilaki. Entrée en vigueur (de la loi modificative) : 1er février 1993. Source : communication des autorités finlandaises. Note : traduction du Bureau international de l’OMPI sur la base d’une traduction anglaise � fournie par les autorités nationales. � 1 Voir Lois et traités de propriété industrielle, FINLANDE — texte 3-002 (N.d.l.r.). �
Toute personne lésée par l’enregistrement peut intenter l’action en radiation. L’action peut aussi être intentée par le ministère public, par une autorité désignée par le Ministère du commerce et de l’industrie ou par un organisme chargé de la défense des intérêts du commerce ou de l’industrie en cause ou des consommateurs.
Art. 6. Seul le titulaire de la marque peut se porter demandeur dans des cas de violation du droit à une marque collective. Il peut demander des dommages-intérêts, y compris pour la réparation du dommage causé à un tiers habilité à utiliser la marque collective.
Art. 7. Des dispositions complémentaires concernant l’exécution de la présente loi sont prises par décret lorsque cela s’avère nécessaire.
Art. 8. La présente loi entre en vigueur le 1er mars 1981. La présente loi remplace le chapitre 10 de la loi sur les marques (no 7/64) du 10
janvier 1964.
Lag om kollektivmärken 5.12.1980/795
I enlighet med riksdagens beslut stadgas:
1 §
Ett samfund får genom registrering eller inarbetning enligt varumärkeslagen (7/64) ensamrätt till ett varumärke som är avsett att användas av samfundets medlemmar i deras närings eller yrkesverksamhet (samfundsmärke). Genom inarbetning kan ensamrätt som avses ovan även förvärvas för något annat särskilt kännetecken som används som samfundsmärke. (25.1.1993/40)
Myndighet, samfund eller stiftelse, vars uppgift är att kontrollera eller övervaka varor eller tjänster eller att utfärda bestämmelser angående dylika, får genom registrering ensamrätt till särskilt märke att användas för varor eller tjänster som är föremål för kontroll eller övervakning (kontrollmärke).
I denna lag avsett märke kallas kollektivmärke.
2 §
Om inte annat följer av stadgandena i denna lag, gäller beträffande kollektivmärke i tillämpliga delar vad i varumärkeslagen är stadgat.
3 §
Till ansökan om registrering av kollektivmärke skall fogas utdrag ur förenings, handels eller stiftelseregistret eller annan utredning om arten av sökandens verksamhet samt samfundets stadgar och föreskrifter om förutsättningarna för märkets användning.
Ändringar i de i 1 mom. avsedda användningsföreskrifterna skall anmälas till registreringsmyndigheten.
4 §
Överlåtelse av kollektivmärke skall på ansökan registreras, såvida inte märket i förvärvarens hand är ägnat att vilseleda allmänheten.
Har registrering av kontrollmärke förfallit, kan märket registreras endast för den som är berättigad till innehav av sådant märke.
5 §
Registrering av kollektivmärke kan hävas, förutom i fall som avses i 26 § 1–3 punkterna varumärkeslagen, även om märkeshavarens verksamhet upphört eller om märkeshavaren tillåter att märket används i strid med de i 3 § nämnda föreskrifterna eller om ändring av sagda föreskrifter inte anmälts till registreringsmyndigheten.
Talan om hävande får föras av envar som lider men av registreringen. Talan får även föras av allmän åklagare och myndighet som handels och industriministeriet bestämt
_________________________
samt av samfund med uppgift att bevaka vederbörande närings eller yrkesidkares eller konsumenternas intressen.
6 §
I mål om intrång i rätt till kollektivmärke anses endast märkets innehavare vara målsägande. Denne kan föra talan om ersättning även för skada vilken tillfogats annan som är berättigad att använda märket.
7 §
Närmare stadganden om verkställigheten av denna lag utfärdas vid behov genom förordning.
8 §
Denna lag träder i kraft den 1 mars 1981.
Genom denna lag upphävs 10 kap. varumärkeslagen av den 10 januari 1964 (7/64).
Ikraftträdelsestadganden:
25.1.1993/40:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 1993.
RP 302/92, EkUB 57/92