19.12.1889/39
Rikoslaki
Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan:
1 luku (16.8.1996/626)
Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta
1 § (16.8.1996/626)
Suomessa tehty rikos
Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia.
Suomen lain soveltamisesta Suomen talousvyöhykkeellä tehtyyn rikokseen säädetään Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa (1058/2004) ja merenkulun ympäristönsuojelulaissa (1672/2009). (29.12.2009/1680)
2 § (16.8.1996/626)
Suomalaiseen alukseen liittyvä rikos
Suomalaisessa aluksessa tai ilma-aluksessa tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia, jos rikos on tehty
1) aluksen ollessa aavalla merellä tai millekään valtiolle kuulumattomalla alueella taikka ilma- aluksen ollessa tällaisella alueella tai sen yläpuolella taikka
2) aluksen ollessa vieraan valtion alueella taikka ilma-aluksen ollessa tällaisella alueella tai sen yläpuolella ja rikoksen on tehnyt aluksen päällikkö tai sen miehistön jäsen taikka sen matkustaja tai matkalla muutoin mukana oleva henkilö.
Suomen lakia sovelletaan myös suomalaisen aluksen tai ilma-aluksen päällikön tai sen miehistön jäsenen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen, jos tekijä teollaan on rikkonut hänelle aluksen päällikkönä tai miehistön jäsenenä lain mukaan kuuluvaa erityistä velvollisuutta.
3 § (16.8.1996/626)
Suomeen kohdistunut rikos
Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, joka on kohdistunut Suomeen, sovelletaan Suomen lakia.
Rikoksen katsotaan kohdistuneen Suomeen,
1) jos se on maan- tai valtiopetosrikos,
2) jos teolla muutoin on vakavasti loukattu tai vaarannettu Suomen valtiollisia, sotilaallisia tai taloudellisia oikeuksia tai etuuksia taikka
3) jos se on kohdistunut Suomen viranomaiseen.
4 § (16.8.1996/626)
Virkarikos ja sotilasrikos
Tämän lain 40 luvun 11 §:n 1, 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitetun henkilön Suomen ulkopuolella tekemään 40 luvussa mainittuun rikokseen sovelletaan Suomen lakia. (12.7.2002/604)
Suomen lakia sovelletaan myös 45 luvussa mainittuun rikokseen, jonka tuon luvun säännösten alainen henkilö on tehnyt Suomen ulkopuolella.
5 § (16.8.1996/626)
Suomalaiseen kohdistunut rikos
Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, joka on kohdistunut Suomen kansalaiseen, suomalaiseen yhteisöön, säätiöön tai muuhun oikeushenkilöön taikka Suomessa pysyvästi asuvaan ulkomaalaiseen, sovelletaan Suomen lakia, jos teosta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
6 § (16.8.1996/626)
Suomalaisen tekemä rikos
Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Jos rikos on tehty millekään valtiolle kuulumattomalla alueella, rangaistavuuden edellytyksenä on, että teosta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
Suomen kansalaisena pidetään henkilöä, joka rikoksen tekohetkellä oli tai oikeudenkäynnin alkaessa on Suomen kansalainen.
Suomen kansalaiseen rinnastetaan
1) henkilö, joka rikoksen tekohetkellä asui tai oikeudenkäynnin alkaessa asuu pysyvästi Suomessa, sekä
2) henkilö, joka tavataan Suomesta ja oikeudenkäynnin alkaessa on Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen taikka tällöin pysyvästi asuu jossakin näistä maista.
7 § (16.8.1996/626)
Kansainvälinen rikos
Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, jonka rankaiseminen tekopaikan laista riippumatta perustuu Suomea velvoittavaan kansainväliseen sopimukseen tai muuhun Suomea kansainvälisesti velvoittavaan säädökseen tai määräykseen (kansainvälinen rikos), sovelletaan Suomen lakia. Tarkemmat säännökset tämän pykälän soveltamisesta annetaan asetuksella.
Suomen lakia sovelletaan tekopaikan laista riippumatta myös sellaiseen Suomen ulkopuolella tehtyyn ydinräjähderikokseen tai yleisvaarallisen rikoksen valmisteluun, jota on pidettävä täydellisestä ydinkoekiellosta tehdyssä sopimuksessa (SopS 15/2001) tarkoitettuna rikoksena. (30.12.1998/841 v. 2003)
Suomen lakia sovelletaan tekopaikan laista riippumatta myös Suomen ulkopuolella tehtyyn ihmiskauppaan, törkeään ihmiskauppaan ja 34 a luvussa tarkoitettuun rikokseen. (9.7.2004/650)
8 § (16.8.1996/626)
Muu Suomen ulkopuolella tehty rikos
Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, josta Suomen lain mukaan saattaa seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus, sovelletaan Suomen lakia, jos valtio, jonka alueella rikos on tehty, on pyytänyt rikoksen syytteeseenpanoa suomalaisessa tuomioistuimessa tai rikoksen johdosta esittänyt pyynnön rikoksentekijän luovuttamisesta, mutta pyyntöön ei ole suostuttu.
9 § (16.8.1996/626)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Jos rikokseen tämän luvun mukaan sovelletaan Suomen lakia, myös oikeushenkilön rangaistusvastuu määräytyy Suomen lain mukaan.
10 § (16.8.1996/626)
Rikoksen tekopaikka
Rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Laiminlyöntirikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä tekijän olisi pitänyt toimia, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni.
Jos rikos jäi yritykseksi, rikos katsotaan tehdyksi sielläkin, missä rikoksen täyttyessä sen tunnusmerkistön mukainen seuraus joko todennäköisesti tai tekijän käsityksen mukaan olisi ilmennyt.
Yllyttäjän ja avunantajan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä osallisuusteko suoritettiin, että siellä, missä rikoksentekijän rikos katsotaan tehdyksi.
Jos rikoksen tekopaikasta ei ole varmuutta, mutta on perusteltua syytä olettaa, että rikos on tehty Suomen alueella, se katsotaan tehdyksi Suomessa.
11 § (16.8.1996/626)
Kaksoisrangaistavuuden vaatimus
Milloin rikos on tehty vieraan valtion alueella, Suomen lain soveltaminen voidaan perustaa 5, 6 ja 8 §:ään vain, jos rikos myös tekopaikan lain mukaan on rangaistava ja siitä olisi voitu tuomita rangaistus myös tämän vieraan valtion tuomioistuimessa. Rikoksesta ei silloin Suomessa saa tuomita ankarampaa seuraamusta kuin siitä tekopaikan laissa säädetään.
Vaikka teosta ei säädetä rangaistusta tekopaikan laissa, siihen sovelletaan Suomen lakia, jos sen on tehnyt Suomen kansalainen tai 6 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö ja teosta säädetään rangaistus:
1) 11 luvun 5 tai 6 §:ssä, jos teko on sellainen sotarikos tai törkeä sotarikos taikka osallisuusteko niihin, jota tarkoitetaan kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa tehdyn Haagin vuoden 1954 yleissopimuksen toisen pöytäkirjan 15 artiklassa;
2) 15 luvun 12 a §:n nojalla mainitun luvun 1–9 §:ssä;
3) 16 luvun 1–3 §:ssä ja vaikka rikoksen kohteena on 40 luvun 11 §:n 2, 3 tai 5 kohdassa tarkoitettu henkilö taikka ulkomainen virkamies, joka toimii Kansainvälisen rikostuomioistuimen palveluksessa;
4) 16 luvun 13, 14, 14 a tai 14 b §:ssä ja vaikka lainkohtia sovelletaan mainitun luvun 20 §:n nojalla;
5) 17 luvun 18, 18 a tai 19 §:ssä;
6) 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6, 7 tai 8 a–8 c §:ssä;
7) 20 luvun 9 tai 9 a §:ssä, jos teko kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön;
8) 21 luvun 5 tai 6 §:ssä, 22 luvun 1 tai 2 §:ssä taikka 25 luvun 8 §:ssä, jos teko on naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (53/2015) 37 artiklassa tarkoitettu avioliittoon pakottaminen, 38 artiklassa tarkoitettu naisen sukuelinten silpominen taikka 39 artiklassa tarkoitettu pakotettu raskauden keskeyttäminen tai pakkosterilointi;
9) 30 luvun 7, 7 a, 8 tai 8 a §:ssä ja vaikka lainkohtia sovelletaan mainitun luvun 14 §:n nojalla; taikka
10) 40 luvun 1–4 tai 4 a §:ssä, jos rikoksen tekijä on kansanedustaja, ulkomainen virkamies tai ulkomaisen parlamentin jäsen.
(10.4.2015/376)
12 § (11.3.1997/205)
Valtakunnansyyttäjän syytemääräys
Rikosasiaa ei saa tutkia Suomessa ilman valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, kun:
1) rikos on tehty ulkomailla; tai
2) ulkomaalainen on tehnyt rikoksen ulkomaisessa aluksessa sen ollessa Suomen aluevesillä tai ulkomaisessa ilma-aluksessa sen ollessa Suomen ilmatilassa eikä rikos ole kohdistunut Suomeen, Suomen kansalaiseen, Suomessa pysyvästi asuvaan ulkomaalaiseen tai suomalaiseen yhteisöön, säätiöön, tai muuhun oikeushenkilöön.
Valtakunnansyyttäjän määräys ei kuitenkaan ole tarpeen, jos:
1) rikoksen on tehnyt Suomen kansalainen tai henkilö, joka 6 §:n mukaan rinnastetaan Suomen kansalaiseen, ja se on kohdistunut Suomeen, Suomen kansalaiseen, Suomessa pysyvästi asuvaan ulkomaalaiseen tai suomalaiseen yhteisöön, säätiöön tai muuhun oikeushenkilöön;
2) rikos on tehty Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ja tekopaikan asianomainen syyttäjä on esittänyt pyynnön rikoksen käsittelemisestä suomalaisessa tuomioistuimessa; (13.5.2011/441)
3) rikos on tehty suomalaisessa aluksessa sen ollessa aavalla merellä tai millekään valtiolle kuulumattomalla alueella taikka suomalaisessa ilma-aluksessa sen ollessa tällaisella alueella tai sen yläpuolella;
4) rikos on tehty aluksessa tai ilma-aluksessa sen ollessa säännöllisessä liikenteessä Suomessa olevien paikkakuntien tai Suomessa olevan ja Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa olevan paikkakunnan välillä;
5) rikos on käsiteltävä sotilasoikeudenkäyntilain (326/83) mukaisena rikosasiana; tai
6) syytteen nostamisesta lain mukaan määrää tasavallan presidentti tai eduskunta.
13 § (16.8.1996/626) (16.3.1996/626)
Ulkomainen tuomio
Suomessa ei saa nostaa syytettä teosta, josta jo on tekopaikan valtiossa tai toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa annettu lainvoimainen tuomio ja
1) syyte on hylätty,
2) syytetty on todettu syylliseksi, mutta jätetty rangaistukseen tuomitsematta,
3) tuomittu seuraamus on pantu täytäntöön tai sen täytäntöönpano on kesken taikka
4) tuomittu seuraamus on tuomioistuinvaltion lain mukaan rauennut.
(13.11.1998/814)
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, valtakunnansyyttäjä saa määrätä syytteen nostettavaksi Suomessa, jos ulkomailla annettu tuomio ei perustu Suomen viranomaisen esittämään pyyntöön tai rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan pyyntöön, johon Suomen viranomaiset ovat suostuneet ja
1) rikoksen 3 §:n mukaan katsotaan kohdistuneen Suomeen,
2) rikos on 4 §:ssä tarkoitettu virkarikos tai sotilasrikos,
3) rikos on 7 §:ssä tarkoitettu kansainvälinen rikos tai
4) rikos 10 §:n mukaan katsotaan tehdyksi myös Suomessa. Valtakunnansyyttäjä ei kuitenkaan saa määrätä syytettä nostettavaksi rikoksesta, joka on tehty osittain tuomion antaneen Euroopan unionin jäsenvaltion alueella.
(13.11.1998/814)
3 momentti on kumottu L:lla 13.6.2003/515.
14 § (16.8.1996/626) (16.3.1996/626)
Viittaussäännös
Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta ja muusta kansainvälisestä oikeusavusta sekä oikeudenkäyntiin tai esitutkintaan osallistuvien henkilöiden koskemattomuudesta eräissä tapauksissa säädetään erikseen.
15 § (16.8.1996/626)
Suomea velvoittavat sopimukset ja kansainvälisoikeudellinen käytäntö
Jos Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa Suomea kansainvälisesti velvoittavassa säädöksessä tai määräyksessä jossakin tapauksessa on rajoitettu Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa siitä, mitä tässä luvussa säädetään, noudatetaan tällaista rajoitusta niin kuin siitä on sovittu. Sen estämättä, mitä tässä luvussa säädetään, on lisäksi noudatettava niitä Suomen lain soveltamisalan rajoituksia, jotka johtuvat kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustetuista säännöistä.
2 luku
Rangaistuksista
1 § (13.6.2003/515)
1 § on kumottu L:lla 13.6.2003/515.
2 § (23.9.2005/780)
2 § on kumottu L:lla 23.9.2005/780.
3 § (19.7.1974/613)
Milloin laissa on säädetty rangaistukseksi kuritushuonetta, on kuritushuonerangaistuksen sijasta tuomittava vankeusrangaistus.
Elinkautisen kuritushuonerangaistuksen sijasta tuomitaan elinkautinen vankeusrangaistus. Määräaikaisen kuritushuonerangaistuksen sijasta tuomitaan vankeutta rangaistussäännöksessä
kuritushuonerangaistukselle säädetyn rangaistusasteikon rajoissa. Jollei rangaistussäännöksessä ole erityistä vähimmäis- tai enimmäisaikaa, kuritushuoneen sijasta tuomitaan vankeutta vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksitoista vuotta.
Ennen 1 päivää heinäkuuta 1975 annetussa rangaistussäännöksessä säädetyn vankeusrangaistuksen enimmäisaika on, jollei sitä ole erikseen määrätty, neljä vuotta.
Mitä on säädetty elinkautisesta kuritushuonerangaistuksesta, koskee myös elinkautista vankeusrangaistusta.
4–5 §
4–5 § on kumottu L:lla 30.4.1999/550.
6 §
Jos rangaistus on erityisen omaisuuden arvon mukaan määrättävä; olkoon se arvo määräävänä, joka omaisuudella oli silloin, kun rikos tehtiin.
7 § (8.9.1989/792)
Tämän lain 11 ja 40 luvun rangaistussäännöksissä tarkoitettu viraltapano käsittää sen viran tai julkisen tehtävän menettämisen, jossa rikos tehtiin. Jos virkamies on siirtynyt siitä virasta, jossa rikos on tehty, toiseen vastaavanlaiseen virkaan, viraltapano käsittää tuon viran menettämisen. (4.12.2009/990)
Tämän luvun 10 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa viraltapano käsittää sen viran ja julkisen tehtävän tai niiden virkojen ja julkisten tehtävien menettämisen, jotka tuomitulla tuomitsemishetkellä on.
8–9 §
8–9 § on kumottu L:lla 8.9.1989/792.
10 § (12.7.2002/604)
Virkamies, julkista luottamustehtävää hoitava henkilö tai julkista valtaa käyttävä henkilö, joka tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen, on myös tuomittava pantavaksi viralta. Hänet on tuomittava pantavaksi viralta myös, jos hänet tuomitaan vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksi vuodeksi, paitsi jos tuomioistuin katsoo, ettei rikos osoita tuomittua sopimattomaksi olemaan virkamiehenä tai hoitamaan julkista tehtävää.
Jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö tuomitaan vankeuteen kahta vuotta lyhyemmäksi ajaksi tahallisesta rikoksesta, hänet voidaan samalla tuomita viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan virkamiehenä tai hoitamaan julkista tehtävää.
Yleisillä vaaleilla valittua julkisyhteisön edustajiston jäsentä ei kuitenkaan saa tämän pykälän nojalla tuomita pantavaksi viralta tuosta tehtävästään.
11 § (10.1.1969/1)
11 § on kumottu L:lla 10.1.1969/1.
12 § (12.7.2002/604)
12 § on kumottu L:lla 12.7.2002/604.
13 § (23.9.2005/780)
Jos vanki tai tutkintavanki tekee vankilassa tai muutoin Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen valvonnan alaisena ollessaan rikoksen, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko, siitä voidaan määrätä kurinpitorangaistus siten kuin vankeuslain (767/2005) 15 luvussa ja tutkintavankeuslain (768/2005) 10 luvussa säädetään. Jos rikoksesta on odotettavissa ankarampi rangaistus kuin sakko, rikoksesta on tehtävä ilmoitus poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle. (17.6.2011/731)
Jos vanki tai tutkintavanki tekee rikoksen vankilan ulkopuolella, asiasta on tehtävä ilmoitus poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle.
14 § (10.1.1969/1)
14 § on kumottu L:lla 10.1.1969/1.
14 a § (21.4.1995/578)
Joka tuomitaan rangaistukseen maanpetos- tai valtiopetosrikoksesta taikka muusta rikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi, on tuomittava menettämään sotilasarvonsa, jollei sotilasarvon menettämistä huomioon ottaen rikoksen laatu, rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat sekä sotilasarvon menettämisestä tekijälle aiheutuvat muut seuraukset ole pidettävä kohtuuttomana.
Alinta sotilasarvoa ei kuitenkaan tuomita menetettäväksi. (16.6.2000/559)
15 § (10.4.2015/395)
15 § on kumottu L:lla 10.4.2015/395.
16 § (26.10.2001/875)
16 § on kumottu L:lla 26.10.2001/875.
17 § (13.6.2003/463)
17 § on kumottu L:lla 13.6.2003/463.
18 §
Muutamissa tapauksissa käytetään rikoksen rangaistukseksi muitakin kuin nyt sanotuita seurauksia, sen mukaan kuin siitä tässä laissa erittäin säädetään.
2 a luku (30.4.1999/550)
Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta
Sakko
1 § (30.4.1999/550)
Päiväsakkojen lukumäärä
Sakko tuomitaan päiväsakkoina, joiden vähimmäismäärä on yksi ja enimmäismäärä 120.
Yhteisen sakkorangaistuksen enimmäis- ja vähimmäismäärästä säädetään 7 luvussa.
Sakkorangaistukselle voidaan erityisestä syystä lailla säätää erityinen vähimmäis- tai enimmäismäärä 1 momentissa säädetyissä rajoissa.
Ennen 1 päivää kesäkuuta 1969 säädettyä sakkorangaistuksen erityistä vähimmäis- tai enimmäismäärää ei sovelleta.
2 § (17.8.2007/808)
Päiväsakon rahamäärä
Päiväsakon rahamäärä on vahvistettava niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden.
Kohtuullisena päiväsakon rahamääränä on pidettävä yhtä kuudeskymmenesosaa sakotettavan keskimääräisestä kuukausitulosta, josta on vähennetty valtioneuvoston asetuksella määriteltävät verot ja maksut sekä kiinteä peruskulutusvähennys. Sakotettavan elatusvelvollisuus voi alentaa päiväsakkoa.
Kuukausitulon laskemisen ensisijaisena perusteena ovat sakotettavan viimeksi toimitetun verotuksen mukaiset tulot. Jos sakotettavan tuloja ei voida luotettavasti selvittää verotustiedoista tai ne ovat olennaisesti muuttuneet viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen, ne voidaan arvioida muun saatavan selvityksen perusteella.
Päiväsakko määrätään tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikaisten ja sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain (754/2010) mukaisessa menettelyssä sakkomääräyksen taikka sakko- tai rangaistusvaatimuksen antamishetken tietojen perusteella. Syyttäjä määrää sakon kuitenkin rangaistusmääräyksen antamishetken tietojen perusteella, jos on ilmennyt, että sakko- tai rangaistusvaatimuksen saaneen maksukyky on vaatimuksen antamishetkellä saatuihin tietoihin verrattuna olennaisesti muuttunut. (18.11.2016/985)
Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin keskimääräisen kuukausitulon laskemisesta, päiväsakon rahamäärän pyöristämisestä, peruskulutusvähennyksen suuruudesta, elatusvelvollisuuden huomioon ottamisesta sekä päiväsakon vähimmästä rahamäärästä.
3 § (30.4.1999/550)
Sakon kokonaisrahamäärä
Sakon kokonaisrahamäärä on päiväsakkojen lukumäärä kerrottuna päiväsakon rahamäärällä.
Asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaisrahamäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi.
Pykälän 2 momentissa tarkoitettu korotus tehdään ennen kuin rangaistukseen sovelletaan 7 luvun 3 a §:ää, jossa säädetään kokonaisrahamäärän korottamisesta määrättäessä yhteistä rangaistusta sakolla ja rikesakolla rangaistavista rikoksista. (18.11.2016/985)
Muuntorangaistus
4 § (29.8.2008/578)
Muuntorangaistuksen määrääminen
Sakkoon tuomitulle, jolta sakkoa ei ole saatu perityksi, on maksamatta olevan sakon sijasta määrättävä muuntorangaistuksena vankeutta. Maksamaton uhkasakko, jota ei ole saatu perityksi, on muunnettava vankeudeksi, jos tuomioistuin on tuominnut sen oikeudenkäynnin kulun turvaamiseksi tai ulosottokaaren (705/2007) nojalla. Muuta uhkasakkoa ei saa muuntaa vankeudeksi.
5 § (9.12.2005/983)
Muuntorangaistuksen pituus
Muuntorangaistus sakosta määrätään siten, että kolmea maksamatta olevaa päiväsakkoa vastaa yhden päivän vankeus. Jos muunnettavien päiväsakkojen lukumäärä ei ole kolmella jaollinen, yli jääviä päiväsakkoja ei muunneta. Jos päiväsakosta on maksettu vain osa, katsotaan päiväsakko maksamatta olevaksi.
Euromääräisenä tuomitun uhkasakon jokaista täyden 30 euron määrää vastaa muuntorangaistusta määrättäessä yhden päivän vankeus.
Muuntorangaistuksen pituus on kuitenkin vähintään neljä päivää ja enintään 60 päivää. Muuntorangaistusta ei saa määrätä ilman erityistä syytä, jos maksamatta olevia päiväsakkoja on vähemmän kuin 12 tai maksamattomien uhkasakkojen määrä on vähemmän kuin 120 euroa.
Samalla kertaa muunnettavista sakoista määrätään vain yksi muuntorangaistus 3 momentissa säädetyllä tavalla. Uhkasakko rinnastetaan tällöin sakkoon.
Tuomioistuin voi 6 §:n 1 momentissa tai 7 §:ssä mainituilla perusteilla määrätä muuntorangaistuksen tässä pykälässä säädettyä lyhyemmäksi, kuitenkin vähintään neljäksi päiväksi.
6 § (30.4.1999/550)
Sakon tai sen osan muuntamatta jättäminen
Tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä, jos
1) sakkoon johtanutta rikosta sen haitallisuus huomioon ottaen on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä,
2) sakkoon johtanut rikos on tehty alle 18-vuotiaana tai
3) muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet, rikoksesta hänelle aiheutuneet muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat.
Määrätessään muuntorangaistusta yhteisestä sakkorangaistuksesta tuomioistuimen tulee arvioida sellaisten sakkojen, joita ei saa muuntaa vankeudeksi, osuus yhteisestä rangaistuksesta sekä jättää se muuntamatta vankeudeksi.
Sitä sakon osaa, jolla sakon kokonaisrahamäärä on 3 §:n 2 momentin tai 7 luvun 3 a §:n nojalla korotettu, ei muunneta vankeudeksi. (18.11.2016/985)
Sitä sakon osaa, jolla sakon kokonaisrahamäärä on 3 §:n 2 momentin nojalla korotettu, ei muunneta vankeudeksi.
Sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetyssä menettelyssä annettua sakkorangaistusta ei muunneta vankeudeksi. Tällaista sakkoa ei muunneta vankeudeksi silloinkaan, kun tuomioistuin on tuominnut sen muutoksenhakuasteena. (18.11.2016/985)
7 § (30.4.1999/550)
Uhkasakon muuntamatta jättäminen
Tuomioistuin voi jättää maksamattoman uhkasakon sijasta tuomittavan muuntorangaistuksen määräämättä, jos
1) päävelvoitetta on kokonaan tai osaksi noudatettu tai
2) muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon velvoitetun henkilökohtaiset olosuhteet, päävelvoitteen noudattamatta jättämisestä hänelle aiheutuneet muut seuraukset tai muut seikat.
Rikesakko
8 § (18.11.2016/985)
Rikesakko
Rikesakko on euromäärältään kiinteä sakkoa lievempi varallisuusrangaistus, joka säädetään rikesakkorikkomuksista annetulla lailla (986/2016) eräiden rikkomusten ainoaksi rangaistukseksi.
Maksamatonta rikesakkoa ei saa muuntaa vankeudeksi.
9–11 §
9–11 § on kumottu L:lla 18.11.2016/985.
2 b luku (14.6.2001/520)
Ehdollinen vankeus
1–2 §
1–2 § on kumottu L:lla 13.6.2003/515.
3 § (14.6.2001/520)
Ehdollisen vankeuden sisältö
Kun vankeus tuomitaan ehdollisena, rangaistuksen täytäntöönpano lykkääntyy koeajaksi. Ehdollisen vankeuden koeaika on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Koeaika alkaa tuomion julistamisesta tai antamisesta.
Rangaistus raukeaa, jollei sitä 5 §:n mukaan määrätä täytäntöönpantavaksi.
Valinnasta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä sekä ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksista on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään. (13.6.2003/515)
4 § (14.6.2001/520)
Tuomion vaikutuksista ilmoittaminen
Ehdolliseen vankeuteen tuomitulle on tuomiota julistettaessa tai annettaessa ilmoitettava koeajan päättymispäivä sekä ne perusteet, joiden nojalla rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön.
5 § (14.6.2001/520)
Ehdollisen vankeuden määrääminen täytäntöönpantavaksi
Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin täytäntöönpantavasta rangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus tai yhdistelmärangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 2 c luvun 11 §:ssä ja 7 luvussa säädetään. (1.12.2017/800)
Tuomioistuin voi myös määrätä ehdollisen vankeuden täytäntöönpantavaksi vain osaksi, jolloin rangaistus jää muulta osin ehdolliseksi entisin koeajoin.
2 c luku (23.9.2005/780)
Vankeudesta ja yhdistelmärangaistuksesta (1.12.2017/800)
Yleissäännökset
1 § (23.9.2005/780)
Vankeuden sisältö
Vankeusrangaistuksen sisältönä on vapauden menetys tai rajoittaminen. Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta säädetään vankeuslaissa.
2 § (23.9.2005/780)
Vankeuden pituus
Vankeutta tuomitaan määräajaksi tai elinkaudeksi.
Määräaikaista vankeusrangaistusta tuomitaan vähintään neljätoista päivää ja enintään kaksitoista vuotta tai yhteistä rangaistusta 7 luvun mukaan määrättäessä viisitoista vuotta.
3 § (10.4.2015/395)
Vankeusrangaistuksen aikayksiköt
Vankeuteen tuomittaessa ajan yksikköinä käytetään vuosia, kuukausia ja päiviä. Kolmea kuukautta lyhyempi rangaistus tuomitaan päivinä. Vuoteen lasketaan 365 päivää ja kuukauteen 30 päivää.
4 § (1.12.2017/800)
Vankeusrangaistusten yhteenlaskeminen
Jos tuomitun on samalla kertaa suoritettava useita määräaikaisia vankeusrangaistuksia tai yhdistelmärangaistukseen kuuluvia vankeusaikoja, joista ei muodosteta yhteistä vankeusrangaistusta, ne on vankilassa laskettava yhteen.
Elinkautinen vankeusrangaistus käsittää ne vankeusrangaistukset, yhdistelmärangaistukset, sakon muuntorangaistukset ja arestirangaistukset, jotka pannaan täytäntöön samalla kertaa elinkautisen vankeusrangaistuksen kanssa.
Ehdonalainen vapauttaminen
5 § (23.9.2005/780)
Ehdonalaisen vapauttamisen määritelmä ja määräytyminen
Ehdonalainen vapauttaminen tarkoittaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangin päästämistä suorittamaan loppuosa rangaistuksesta vapaudessa.
Määräaikaista vankeusrangaistusta suorittava päästetään ehdonalaiseen vapauteen, jollei 9 §:stä muuta johdu, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan kaksi kolmasosaa tai kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdyn rikoksen perusteella tuomitusta rangaistuksesta puolet.Vanki, joka rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana ei ole suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa, päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun rangaistuksesta on suoritettu puolet tai kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdyn rikoksen perusteella tuomitusta rangaistuksesta yksi kolmasosa. Viimeksi mainittujen määräosien soveltamista ei estä se, että henkilö on rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana suorittanut vankilassa sakon muunto-rangaistusta tai rangaistusta siviilipalveluslain (1446/2007) 74 §:ssä tarkoitetusta siviilipalveluksesta kieltäytymisestä, 75 §:ssä tarkoitetusta siviilipalvelusrikoksesta, 76 §:ssä tarkoitetusta siviilipalveluksesta kieltäytymisestä ylimääräisen palveluksen tai liikekannallepanon aikana tai 77 §:ssä tarkoitetusta siviilipalvelusrikoksesta ylimääräisen palveluksen tai liikekannallepanon aikana taikka asevelvollisuuslain (1438/2007) 118 §:ssä tarkoitetusta asevelvollisuudesta kieltäytymisestä, 120 §:ssä tarkoitetusta poissaolosta kutsunnasta liikekannallepanon aikana, 122 §:ssä tarkoitetusta palveluksen välttämisestä tai 123 §:ssä tarkoitetusta palveluksen välttämisestä liikekannallepanon aikana. Määräosaa laskettaessa päivän osaa ei oteta huomioon. Tämän lain 6 luvun 13 §:n mukainen vapaudenmenetysaika vähennetään edellä mainituista määräosista ja tämän luvun 12 §:n 1 momentissa tarkoitetusta määräosasta. (10.12.2010/1099)
Ehdonalaiseen vapauteen päästäminen on mahdollista, kun vankeusrangaistuksesta on suoritettu 14 päivää.
6 § (23.9.2005/780)
Ehdonalainen vapauttaminen yhteisestä vankeusrangaistuksesta
Jos yhteistä vankeusrangaistusta suorittavan eri rikokset johtaisivat 5 §:n 2 momentissa tarkoitettujen eri määräosien soveltamiseen, hänet päästetään ehdonalaiseen vapauteen niistä suuremman mukaan.
7 § (1.12.2017/800)
Ehdonalainen vapauttaminen samalla kertaa täytäntöön pantavista määräaikaisista vankeusrangaistuksista
Samalla kertaa täytäntöön pantavia määräaikaisia vankeusrangaistuksia suorittava vanki päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksesta ajan, joka saadaan laskemalla yhteen kustakin rangaistuksesta suoritettava aika siihen vaikuttavan 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräosan mukaan. Määräosia yhteen laskettaessa päivän osia ei oteta huomioon.
Samalla kertaa täytäntöön pantavia määräaikaisia vankeusrangaistuksia suorittava vanki on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen viimeistään, kun rangaistuksia on suoritettu yhteensä enintään 15 vuotta. Jos samalla kertaa täytäntöön pantavana on yhden tai useamman määräaikaisen vankeusrangaistuksen lisäksi yhdistelmärangaistukseen kuuluvaa vankeusaikaa, vanki on kuitenkin päästettävä ehdonalaiseen vapauteen viimeistään, kun rangaistuksia on suoritettu yhteensä enintään 20 vuotta. Valvonnan täytäntöönpanoon sovelletaan, mitä 11 §:n 5 momentissa säädetään. Enimmäisaikoja laskettaessa otetaan huomioon rangaistuksiin sisältyvät 6 luvun 13 §:n mukaiset vähennykset.
Jos määräaikaista vankeusrangaistusta tai yhdistelmärangaistusta suorittava vanki tai tutkintavanki syyllistyy 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun rikokseen, tuomioistuin voi
syyttäjän vaatimuksesta määrätä, ettei tuomittavaan rangaistukseen sovelleta tämän pykälän 2 momentin säännöksiä rangaistuksista suoritettavista enimmäisajoista.
8 § (1.12.2017/800)
Valvottu koevapaus
Vanki voidaan sijoittaa vankilan ulkopuolelle teknisin välinein ja muulla tavoin valvottuun koevapauteen aikaisintaan kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista.
9 § (23.9.2005/780)
Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen
Vangin ehdonalaista vapauttamista voidaan vangin suostumuksella lykätä, jos täytäntöönpantavaksi on tulossa uusia vankeusrangaistuksia tai sakon muuntorangaistuksia taikka vanki haluaa muusta perustellusta syystä vapauttamisensa lykkäämistä.
Ehdonalaista vapauttamista voidaan lykätä ilman vangin suostumusta, jos vangin käyttäytymisen tai hänen esittämiensä uhkausten johdosta on olemassa ilmeinen vaara, että vanki vapauduttuaan syyllistyy henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen ja vapauttamisen lykkääminen on tarpeen rikoksen estämiseksi.
Lykkäämistä koskeva 2 momentin mukainen päätös on otettava uudelleen harkittavaksi väliajoin, joiden pituus on enintään kuusi kuukautta.
Muutoksenhausta ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä koskevaan päätökseen säädetään vankeuslain 20 luvussa ja lykkäämistä koskevasta päätösvallasta mainitun lain 21 luvussa.
10 § (10.12.2010/1099)
Ehdonalainen vapauttaminen elinkautisesta vankeudesta
Elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kaksitoista vuotta. Kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdystä rikoksesta elinkautiseen vankeuteen tuomittu vanki voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kymmenen vuotta.
Harkittaessa kysymystä ehdonalaisesta vapauttamisesta kiinnitetään huomiota elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen tai rikosten laatuun, muihin rangaistuksiin, jotka elinkautinen vankeusrangaistus käsittää tai jotka on suoritettu 10 a §:ssä tarkoitettuna vankilassaoloaikana, tuomitun muuhun mahdolliseen myöhempään rikollisuuteen sekä 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin seikkoihin. Vapauttamisharkinnassa tulee ottaa huomioon vankeuslain 4 luvun 6 §:ssä tarkoitetun rangaistusajan suunnitelman toteutuminen ja vankila- aikainen käyttäytyminen muutenkin. Harkinnassa voidaan myös ottaa huomioon vangin sitoutuminen noudattamaan valvotusta koevapaudesta annetun lain (629/2013) 4 §:ssä tarkoitettua lääkehoitoa ja siihen mahdollisesti liitettyä muuta hoitoa ja tukea koskevia ehtoja. (23.8.2013/628)
Ennen kuin elinkautiseen vankeuteen tuomittu päästetään ehdonalaiseen vapauteen, hänet voidaan sijoittaa valvottuun koevapauteen. Jos Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö katsoo, että ennen ehdonalaista vapauttamista ilmitulleen rikoksen tai valvotusta koevapaudesta
annetun lain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetun suostumuksen peruuttamisen tai mainitun lain 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun koevapauden peruuttamisen vuoksi ehdonalaista vapauttamista on harkittava uudelleen, sen on saatettava asia Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi. Samoin on meneteltävä valvotusta koevapaudesta annetun lain 28 §:ssä ja vankeuslain 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa rangaistusajaksi lukemista koskevissa asioissa. (23.8.2013/628)
Asian käsittelystä Helsingin hovioikeudessa säädetään elinkautisvankien vapauttamismenettelystä annetussa laissa (781/2005). (1.12.2017/800)
10 a § (10.12.2010/1099)
Elinkautisvangin vankilassaoloajan laskeminen
Elinkautista rangaistusta suorittavan vangin vankilassaoloajaksi luetaan rangaistusaika sekä aika, jonka vanki on ollut pidätettynä, vangittuna tai muuten vapautensa menettäneenä elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen vuoksi ennen rangaistuksen suorittamisen aloittamista.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu vapaudenmenetysaika luetaan vankilassaoloajaksi, vaikka samalla on suoritettu määräaikaista vankeusrangaistusta, sakon muuntorangaistusta tai - arestirangaistusta.
Jos elinkautinen vankeusrangaistus käsittää muita vankeusrangaistuksia, vankilassaoloaikaan ei lueta näistä rangaistuksista 6 luvun 13 §:n nojalla tehtyjä vähennyksiä, jotka kohdistuvat aikaan ennen 1 momentissa tarkoitetun vapaudenmenetyksen alkua.
11 § (1.12.2017/800)
Yhdistelmärangaistus
Tuomioistuin voi rangaistukseen tuomitessaan syyttäjän vaatimuksesta päättää, että syytetty tuomitaan yhdistelmärangaistukseen, joka koostuu enintään tapaukseen sovellettavien säännösten mukaan rikoksesta säädetyn enimmäisrangaistuksen pituisesta ehdottomasta vankeudesta ja sitä välittömästi seuraavasta valvonta-ajasta, jonka pituus on vuosi. Yhdistelmärangaistukseen ei sovelleta ehdonalaista vapauttamista eikä valvottua koevapautta koskevia säännöksiä.
Edellytyksenä yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle on, että:
1) rikoksentekijä tuomitaan määräaikaiseen, vähintään kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen murhasta, taposta, surmasta, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä ryöstöstä, törkeästä tuhotyöstä, joukkotuhonnasta, rikoksesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksesta, sotarikoksesta, törkeästä sotarikoksesta, kidutuksesta, törkeästä ihmiskaupasta, panttivangin ottamisesta, törkeästä terveyden vaarantamisesta, ydinräjähderikoksesta, kaappauksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta sellaiseen rikokseen;
2) rikoksentekijä on rikosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt 1 kohdassa mainittuun rikokseen tai tehnyt tällaisen rikoksen kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän on vapautunut suorittamasta yhdistelmärangaistuksen vankeusaikaa tai elinkautista vankeutta; ja
3) rikoksentekijää on rikoksista ilmenevien seikkojen ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 37 §:n 3 momentin mukaisen selvityksen perusteella pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.
Jos kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomitaan muu kuin elinkautinen vankeusrangaistus ja ainakin yksi rikoksista on 2 momentin 1 kohdassa mainittu rikos, josta rikoksentekijä olisi tuomioistuimen harkinnan mukaan tuomittava yhdistelmärangaistukseen, rikoksista tuomitaan yhdistelmärangaistus. Yhdistelmärangaistuksen vankeusajan pituuteen sovelletaan mitä 7 luvun 2 §:ssä säädetään yhteisen määräaikaisen vankeusrangaistuksen enimmäis- ja vähimmäispituudesta. Myös tässä momentissa tarkoitetuissa tilanteissa valvonta-ajan pituus on yksi vuosi.
Valvonta-aika on yhteensä yksi vuosi myös, jos täytäntöön pantavana on samaan aikaan useampi yhdistelmärangaistus.
Jos yhdistelmärangaistusta suorittavalla on samaan aikaan täytäntöön pantavana määräaikainen vankeusrangaistus, josta hänet vapautetaan ehdonalaiseen vapauteen, ja hän alkaa samalla suorittaa yhdistelmärangaistuksen valvonta-aikaa, täytäntöönpanossa sovelletaan yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annettua lakia (801/2017). Ehdonalaisen vapauden koeaika kuluu tänä aikana. Jos ehdonalaisen vapauden koeaika on pitempi kuin yhdistelmärangaistuksen valvonta-aika, jäljellä olevan koeajan täytäntöönpanossa sovelletaan, mitä ehdonalaisen vapauden koeajasta säädetään.
12 § (1.12.2017/800)
Yhdistelmärangaistus koventamisperusteena
Jos yhdistelmärangaistukseen kuuluvan vankeusajan suorittanut tekee kolmen vuoden kuluessa vankeusajan päättymisestä rikoksen, josta hänet olisi tuomioistuimen harkinnan mukaan tuomittava ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen, kyseessä on rangaistuksen koventamisperuste.
13 § (23.9.2005/780)
Ehdonalaisen vapauden koeaika
Kun tuomittu päästetään ehdonalaiseen vapauteen, alkaa koeaika, joka on vapauttamishetkellä jäljellä olevan jäännösrangaistuksen pituinen. Koeajan pituus on kuitenkin enintään kolme vuotta.
Elinkautiseen vankeuteen tuomitun ehdonalaisen vapauden koeaika ja jäännösrangaistus ovat kolme vuotta. (1.12.2017/800)
Ehdonalaisen vapauden valvonnan täytäntöönpanosta säädetään yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa (400/2015). (10.4.2015/401)
14 § (23.9.2005/780)
Jäännösrangaistuksen määrääminen täytäntöön pantavaksi
Tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta määrätä jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu
vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus tai yhdistelmärangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 2 c luvun 11 §:ssä ja 7 luvussa säädetään. Jäännösrangaistusta ei kuitenkaan ole pidettävä 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena. Täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään tuomioistuimen tulee ottaa huomioon, mitä tämän pykälän 2 momentissa säädetään. (1.12.2017/800)
Jäännösrangaistus voidaan jättää määräämättä täytäntöön pantavaksi erityisesti silloin, jos:
1) suuri osa koeajasta on suoritettu ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu rikos on tapahtunut;
2) jäännösrangaistus on lyhyt;
3) koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus on lyhyt; tai
4) tekijälle koeajalla tehdystä rikoksesta johtuvan tai tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen vuoksi jäännösrangaistuksen määrääminen täytäntöönpantavaksi johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
(1.12.2017/800)
Tuomioistuin voi myös määrätä jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi vain osaksi, jolloin ehdonalainen vapaus jatkuu entisin koeajoin.
Kun tuomioistuin määrää jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, sen on ilmoitettava täytäntöön pantavan jäännösrangaistuksen tai sen osan pituus.
3 luku (13.6.2003/515)
Rikosoikeudellisen vastuun yleisistä edellytyksistä
1 § (13.6.2003/515)
Laillisuusperiaate
Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.
Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin.
2 § (13.6.2003/515)
Ajallinen soveltuvuus
Rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin.
Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.
Jos laki on tarkoitettu olemaan voimassa vain määrättynä aikana, sovelletaan sinä aikana tehtyyn tekoon tekohetkellä voimassa ollutta lakia, jollei toisin ole säädetty.
Jos lakiin sisältyvä rikossäännös saa täsmällisen sisältönsä muualta laista tai sen nojalla annetuista säännöksistä tai määräyksistä, teon rangaistavuus arvioidaan tekohetkellä voimassa olleiden säännösten tai määräysten perusteella, jollei laissa ole toisin säädetty tai jollei uusi sääntely osoita suhtautumisen teon rangaistavuuteen muuttuneen.
3 § (13.6.2003/515)
Laiminlyönnin rangaistavuus
Laiminlyönti on rangaistava, jos rikoksen tunnusmerkistössä niin nimenomaan määrätään.
Laiminlyönti on rangaistava myös, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua:
1) virkaan, toimeen tai asemaan;
2) tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen;
3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen;
4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan; tai
5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.
4 § (13.6.2003/515)
Vastuuikäraja ja syyntakeisuus
Rangaistusvastuun edellytyksenä on, että tekijä on teon hetkellä täyttänyt viisitoista vuotta ja on syyntakeinen.
Tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (syyntakeettomuus).
Jollei tekijä ole 2 momentin mukaan syyntakeeton, mutta hänen kykynsä ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään on mielisairauden, vajaamielisyyden taikka mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi tekohetkellä merkittävästi alentunut (alentunut syyntakeisuus), on rangaistusta määrättäessä otettava huomioon, mitä 6 luvun 8 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään.
Päihtymystä tai muuta tilapäistä tajunnan häiriötä, johon tekijä on saattanut itsensä, ei oteta syyntakeisuusarvioinnissa huomioon, ellei siihen ole erityisen painavia syitä.
Jos tuomioistuin jättää rikoksesta syytetyn hänen mielentilansa vuoksi rangaistukseen tuomitsematta, tuomioistuimen tulee, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, saattaa kysymys hänen hoidon tarpeestaan selvitettäväksi siten kuin mielenterveyslain (1116/1990) 21 §:ssä säädetään.
5 § (13.6.2003/515)
Syyksiluettavuus
Rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus.
Jollei toisin säädetä, tässä laissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava.
Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös muualla laissa tarkoitettua tekoa, josta ankarimmaksi rangaistukseksi on säädetty enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta tai jota koskeva rangaistussäännös on annettu tämän lain voimaantulon jälkeen.
6 § (13.6.2003/515)
Tahallisuus
Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.
7 § (13.6.2003/515)
Tuottamus
Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).
Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.
Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.
4 luku (13.6.2003/515)
Vastuuvapausperusteista
1 § (13.6.2003/515)
Tunnusmerkistöerehdys
Jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole tahallinen. Vastuu tuottamuksellisesta rikoksesta voi kuitenkin tulla kysymykseen tuottamuksen rangaistavuutta koskevien säännösten mukaan.
2 § (13.6.2003/515)
Kieltoerehdys
Jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana seuraavien seikkojen vuoksi:
1) lain puutteellinen tai virheellinen julkistaminen;
2) lain sisällön erityinen vaikeaselkoisuus;
3) viranomaisen virheellinen neuvo; tai
4) muu näihin rinnastettava seikka.
3 § (13.6.2003/515)
Vastuusta vapauttavaa seikkaa koskeva erehdys
Jos tekoon ei liity jäljempänä 4–6 §:ssä tarkoitettua vastuuvapausperustetta, mutta tekotilanteeseen, sellaisena kuin tekijä sen perustellusti käsitti, olisi tällainen peruste liittynyt, häntä ei rangaista tahallisesta rikoksesta. Vastuu tuottamuksellisesta rikoksesta voi kuitenkin tulla kysymykseen tuottamuksen rangaistavuutta koskevien säännösten mukaan.
4 § (13.6.2003/515)
Hätävarjelu
Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.
Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.
5 § (13.6.2003/515)
Pakkotila
Muun kuin edellä 4 §:ssä tarkoitetun, oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet.
Jos oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehtyä tekoa ei ole 1 momentin perusteella pidettävä sallittuna, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon pelastettavan edun tärkeys, tilanteen yllätyksellisyys ja pakottavuus sekä muut seikat.
6 § (13.6.2003/515)
Voimakeinojen käyttö
Oikeudesta käyttää voimakeinoja virkatehtävän hoitamiseksi tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi sekä oikeudesta avustaa järjestystä ylläpitämään asetettuja henkilöitä säädetään erikseen lailla.
Voimakeinoja käytettäessä saa turvautua vain sellaisiin tehtävän suorittamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin.
Jos voimakeinojen käytössä on ylitetty 2 momentissa säädetyt rajat, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos on erittäin painavia perusteita katsoa, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hänen asemansa ja koulutuksensa sekä tehtävän tärkeys ja tilanteen yllätyksellisyys.
7 § (13.6.2003/515)
Rangaistusvastuun lievennys
Vaikka tekijää ei tässä luvussa säädettyjen perusteiden nojalla kokonaan vapauteta rangaistusvastuusta, olosuhteet voidaan kuitenkin ottaa huomioon rangaistusvastuuta lieventävinä siten kuin 6 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa sekä 2 ja 4 momentissa säädetään.
5 luku (13.6.2003/515)
Yrityksestä ja osallisuudesta
1 § (13.6.2003/515)
Yritys
Rikoksen yrityksestä rangaistaan vain, jos yritys on tahallista rikosta koskevassa säännöksessä säädetty rangaistavaksi.
Teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.
Määrättäessä rangaistusta rikoksen yrityksestä sovelletaan, mitä 6 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa sekä 2 ja 4 momentissa säädetään, jollei yritystä ole tapaukseen soveltuvassa rikossäännöksessä rinnastettu täytettyyn tekoon.
2 § (13.6.2003/515)
Yrityksestä luopuminen ja tehokas katuminen
Yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muuten estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen.
Jos rikoksessa on useita osallisia, yrityksestä luopuminen ja tehokas katuminen vapauttaa tekijän, yllyttäjän tai avunantajan vastuusta vain, jos hän on saanut myös muut osalliset luopumaan rikoksen täyttämisestä tai muuten kyennyt estämään tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen taikka muulla tavalla poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen toteuttamisessa.
Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, yrityksestä ei rangaista, jos rikos jää täyttymättä tai tunnusmerkistössä tarkoitettu seuraus syntymättä tekijästä, yllyttäjästä tai avunantajasta riippumattomasta syystä, mutta hän on vapaaehtoisesti ja vakavasti pyrkinyt estämään rikoksen täyttymisen tai seurauksen syntymisen.
Jos 1–3 momentin perusteella rankaisematta jäävä yritys samalla toteuttaa muun, täytetyn rikoksen, se rikos on rangaistava.
3 § (13.6.2003/515)
Rikoskumppanuus
Jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä.
4 § (13.6.2003/515)
Välillinen tekeminen
Tekijänä tuomitaan se, joka on tehnyt tahallisen rikoksen käyttäen välikappaleena toista, jota ei voida rangaista siitä rikoksesta syyntakeettomuuden tai tahallisuuden puuttumisen vuoksi taikka muusta rikosoikeudellisen vastuun edellytyksiin liittyvästä syystä.
5 § (13.6.2003/515)
Yllytys
Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä.
6 § (13.6.2003/515)
Avunanto
Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä. Rangaistusta määrättäessä sovelletaan kuitenkin, mitä 6 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa sekä 2 ja 4 momentissa säädetään.
Yllytyksestä rangaistavaan avunantoon rangaistaan avunantona.
7 § (13.6.2003/515)
Erityiset henkilöön liittyvät olosuhteet
Erityinen henkilöön liittyvä olosuhde, joka poistaa jonkin teon rangaistavuuden taikka vähentää tai enentää sitä, koskee ainoastaan mainitussa suhteessa olevaa tekijää, yllyttäjää tai avunantajaa.
Yllyttäjää tai avunantajaa ei vapauta rangaistusvastuusta se, ettei häntä koske sellainen erityinen henkilöön liittyvä olosuhde, joka perustaa tekijän teon rangaistavuuden.
8 § (13.6.2003/515)
Oikeushenkilön puolesta toimiminen
Yhteisön, säätiön tai muun oikeushenkilön lakimääräisen toimielimen tai johdon jäsen sekä oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä taikka sen puolesta työ- tai virkasuhteessa tai toimeksiannon perusteella muutoin toimiva henkilö voidaan tuomita oikeushenkilön toiminnassa tehdystä rikoksesta rangaistukseen siitä huolimatta, ettei hän täytä rikoksen tunnusmerkistössä tekijälle asetettuja erityisehtoja, jos oikeushenkilö nuo ehdot täyttää.
Jos rikos on tehty elinkeinonharjoittajan liikkeeseen kuuluvassa tai muussa oikeushenkilön toimintaan rinnastettavassa järjestäytyneessä toiminnassa, sovelletaan vastaavasti, mitä 1 momentissa säädetään oikeushenkilön toiminnassa tehdystä rikoksesta.
Mitä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta, jos asiasta muualla laissa säädetään toisin.
6 luku (13.6.2003/515)
Rangaistuksen määräämisestä
Yleiset säännökset
1 § (13.6.2003/515)
Rangaistuslajit
Yleisiä rangaistuslajeja ovat rikesakko, sakko, ehdollinen vankeus, yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus ja ehdoton vankeus. (8.4.2011/329)
Erityinen rangaistus alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta on nuorisorangaistus. Erityinen rangaistus vakavan rikoksen uusineelle on 2 c luvun 11 §:n nojalla tuomittava yhdistelmärangaistus. (1.12.2017/800)
Erityisiä rangaistuksia virkamiehiä varten ovat varoitus ja viraltapano.
Sotilaan ja muun 45 luvun alaisen henkilön kurinpitorangaistuksia ovat muistutus, ylimääräinen palvelus, varoitus, poistumiskielto, kurinpitosakko ja aresti. Sovellettaessa muuhun kuin 45 luvun alaiseen henkilöön säännöstä, jossa säädetään seuraamukseksi kurinpitorangaistus, hänet tuomitaan kurinpitorangaistuksen sijasta sakkoon. (28.3.2014/256)
Oikeushenkilölle tuomitaan yhteisösakko siten kuin 9 luvussa säädetään.
2 § (1.12.2017/800)
Rangaistusasteikko ja siitä poikkeaminen
Rangaistus määrätään noudattaen rikoksesta säädettyä rangaistusasteikkoa. Siitä voidaan poiketa siten kuin 8 ja 8 a §:ssä säädetään. Asteikon mukainen enimmäisrangaistus voidaan ylittää tuomittaessa yhdistelmärangaistukseen siten kuin 2 c luvun 11 §:ssä säädetään. Asteikon mukainen enimmäisrangaistus voidaan ylittää myös tuomittaessa yhteiseen rangaistukseen siten kuin 7 luvussa säädetään.
3 § (13.6.2003/515)
Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat
Rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys.
Rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavia perusteita ovat tämän luvun 4–8 §:ssä mainitut perusteet niiden ohella, joista muualla laissa säädetään.
Päätettäessä rangaistuksen lajista noudatetaan rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavien perusteiden ohella, mitä 9–12 §:ssä säädetään.
Rangaistuksen mittaaminen
4 § (13.6.2003/515)
Yleisperiaate
Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
5 § (8.5.2015/564)
Koventamisperusteet
Rangaistuksen koventamisperusteita ovat:
1) rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus;
2) rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa;
3) rikoksen tekeminen palkkiota vastaan;
4) rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta; ja
5) tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.
Järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia.
6 § (13.6.2003/515)
Lieventämisperusteet
Rangaistuksen lieventämisperusteita ovat:
1) rikoksen tekemiseen vaikuttanut huomattava painostus, uhka tai muu sen kaltainen seikka;
2) rikokseen johtanut voimakas inhimillinen myötätunto taikka poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus, asianomistajan poikkeuksellisen suuri myötävaikutus tai muu vastaava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia;
3) tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto, tekijän muu pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia taikka hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä; ja
4) 8 §:n 1 ja 3 momentissa mainitut perusteet.
7 § (13.6.2003/515)
Kohtuullistamisperusteet
Edellä 6 §:ssä säädetyn lisäksi on rangaistusta lieventävänä seikkana otettava huomioon myös
1) tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus,
2) tekijän korkea ikä, heikko terveydentila tai muut henkilökohtaiset olot sekä
3) rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika,
jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.
8 § (13.6.2003/515)
Rangaistusasteikon lieventäminen
Rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos:
1) tekijä on tehnyt rikoksen alle 18-vuotiaana;
2) rikos on jäänyt yritykseen;
3) tekijä tuomitaan avunantajana rikokseen soveltaen, mitä 5 luvun 6 §:ssä säädetään, tai hänen osallisuutensa rikokseen on muutoin muiden osallisuutta selvästi vähäisempi;
4) rikos on tehty olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttavat vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita; tai
5) siihen on edellä 6 tai 7 §:ssä mainituilla tai muilla poikkeuksellisilla perusteilla tuomiossa mainittavia erityisiä syitä.
Määrättäessä rangaistusta 1 momentin nojalla tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Jos rikoksesta voisi seurata elinkautinen vankeus, enimmäisrangaistus sen sijasta on kaksitoista vuotta vankeutta ja vähimmäisrangaistus kaksi vuotta vankeutta.
Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös määrättäessä rangaistusta rikoksen alentuneesti syyntakeisena tehneelle. Alentunut syyntakeisuus ei kuitenkaan vaikuta käytettävissä olevaan enimmäisrangaistukseen.
Jos rikoksesta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vankeutta määräajaksi, tuomioistuin voi tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa, jos siihen on erityisen painavia syitä.
8 a § (22.8.2014/673)
Rangaistusasteikon lieventäminen tunnustuksen perusteella
Rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos tekijä on myötävaikuttanut rikoksensa selvittämiseen siten kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 10 ja 10 a §:ssä ja 5 b luvussa sekä esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 10 a §:ssä säädetään.
Määrättäessä rangaistusta 1 momentin nojalla tekijälle saa tuomita enintään kaksi kolmannesta rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Jos rikoksesta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vankeutta määräajaksi, tuomioistuin voi määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa, jos siihen on erityisiä syitä.
Tuomiossa on ilmoitettava tuomitun rangaistuksen lisäksi myös, millaisen rangaistuksen tuomioistuin olisi tuominnut ilman edellä tarkoitettua myötävaikutusta.
Rangaistuslajin valinta
9 § (13.6.2003/515)
Valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä
Määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen vankeus), jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.
Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Painavan syyn merkitystä harkittaessa
otetaan huomioon rikoksentekijän sijoitus lastensuojelulain (417/2007) 57 §:n mukaiseen lastensuojelulaitokseen. (10.4.2015/401)
10 § (13.6.2003/515)
Ehdollisen vankeuden oheisseuraamukset
Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa, tai jos ehdollinen vankeus on kahdeksan kuukautta tai sitä pidempi, vähintään 14 ja enintään 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. (10.4.2015/401)
Rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi, jos tätä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi. Valvonnan täytäntöönpanosta säädetään yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa. (10.4.2015/401)
Ehdollisen vankeuden ohessa tuomittavasta sakosta, yhdyskuntapalvelusta ja valvonnasta on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään. Yhdyskuntapalvelu voidaan kuitenkin muuntaa vähintään neljän ja enintään 90 päivän vankeudeksi.
10 a § (10.4.2015/401)
Nuorisorangaistus
Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomitaan nuorisorangaistukseen, jos:
1) sakko on rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisemmat rikokset huomioon ottaen riittämätön rangaistus eivätkä painavat syyt vaadi ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista; ja
2) ehdollista vankeutta valvontoineen ei ole pidettävä riittävänä tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi.
Nuorisorangaistus voidaan tuomita 1 momentissa säädetyin edellytyksin myös sellaisista tuomioistuimessa samalla kertaa käsiteltävistä rikoksista, joista ainoastaan osa on tehty alle 18- vuotiaana.
Nuorisorangaistuksen kestosta ja sisällöstä säädetään yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 64 §:ssä.
11 § (10.4.2015/401)
Yhdyskuntapalvelu
Rikoksentekijä, joka tuomitaan pituudeltaan määrättyyn, enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun, jollei ehdottomien vankeusrangaistusten, valvontarangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten, rikollisen toiminnan jatkamisen tai muiden painavien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.
Yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen edellytyksenä on, että rikoksentekijä on antanut suostumuksensa rangaistuksen tuomitsemiseen yhdyskuntapalveluna ja että hänen voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta.
Harkittaessa aikaisempien rangaistusten merkitystä on yhdyskuntapalveluun tuomitsemista puoltavana perusteena otettava huomioon se, että rikos on tehty alle 21-vuotiaana.
11 a § (8.4.2011/329)
Valvontarangaistus
Rikoksentekijä, joka tuomitaan enintään kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta samanpituiseen valvontarangaistukseen, jos:
1) rikoksentekijää ei voida 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun esteen vuoksi tai mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetun edellytyksen puuttumisen vuoksi tuomita yhdyskuntapalveluun;
2) valvontarangaistuksen tuomitsemiselle ei ole katsottava olevan aikaisemmin tuomituista valvontarangaistuksista tai ehdottomista vankeusrangaistuksista eikä kysymyksessä olevan rikoksen laadusta aiheutuvaa estettä; ja
3) valvontarangaistuksen tuomitsemista on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisten valmiuksien ylläpitämiseksi tai edistämiseksi.
Valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytyksenä on myös, että rikoksentekijä on antanut suostumuksensa rangaistuksen tuomitsemiseen valvontarangaistuksena ja että hänen kanssaan samassa asunnossa asuvat täysi-ikäiset ovat omasta vakaasta tahdostaan suostuneet valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon kyseisessä asunnossa. Edellytyksenä on lisäksi, että rikoksentekijälle voidaan määrätä yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 41 §:ssä tarkoitettu velvollisuus pysyä asunnossaan ja osallistua hänelle määrättyyn toimintaan ja että rikoksentekijän voidaan olettaa suoriutuvan valvontarangaistuksesta. Valvontarangaistusta ei saa tuomita ilman rangaistusajan suunnitelmaa. Asunnossa asuvien alaikäisten mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta säädetään yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 45 §:n 2 momentissa. (10.4.2015/401)
12 § (13.6.2003/515)
Rangaistuksen tuomitsematta jättäminen
Tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta, jos:
1) rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä;
2) tekijä on tehnyt rikoksensa alle 18-vuotiaana ja teon katsotaan johtuneen ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta;
3) rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava;
4) rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana erityisesti, kun otetaan huomioon edellä 6 §:n 3 kohdassa ja 7 §:ssä tarkoitetut seikat tai sosiaali- ja terveydenhuollon toimet; taikka
5) rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään.
Tuomitusta rangaistuksesta tehtävät vähennykset
13 § (30.1.2018/102)
Vapaudenmenetysajan ja vapauden rajoituksen ajan vähentäminen
Jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut tehostetussa matkustuskiellossa tai tutkinta-arestissa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuorokautta, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapauden rajoitusta vastaava aika siten, että kaksi vuorokautta tehostetussa matkustuskiellossa tai tutkinta-arestissa vastaa yhtä päivää vankeutta tai se on katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Jos vähennettävien päivien lukumäärä ei ole kahdella jaollinen, ylijäävä päivä jätetään vähentämättä. Vapaudenmenetysaika ja vapauden rajoituksen aika lasketaan päivinä. Tuomioon on merkittävä vapaudenmenetysten, tehostetun matkustuskiellon ja tutkinta-arestin alkamis- ja päättymispäivät.
Samoin on meneteltävä, jos vapaudenmenetys on aiheutunut muun saman asian yhteydessä syytteen tai esitutkinnan kohteena olleen rikoksen johdosta tai oikeuteen tuotavaksi määrätyn vastaajan säilöön ottamisen johdosta.
Jos rangaistukseksi tuomitaan sakkoa, 1 momentin mukainen aika on otettava huomioon kohtuullisessa määrin, kuitenkin vähintään vapaudenmenetystä ja vapauden rajoitusta vastaavan ajan pituisena, tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.
Jos rangaistukseksi tuomitaan nuorisorangaistus, 1 momentin mukainen vapaudenmenetys ja vapauden rajoitus on otettava huomioon vähennyksenä. Vähennystä laskettaessa yksi vapaudenmenetysvuorokausi vastaa kahta nuorisorangaistuspäivää ja yksi vapaudenrajoitusvuorokausi vastaa yhtä nuorisorangaistuspäivää, jollei tästä ole erityistä syytä poiketa.
Jos rangaistukseksi tuomitaan rikesakko, vapaudenmenetys on katsottava rangaistuksen täydeksi suorittamiseksi.
L:lla 102/2018 muutettu 13 § tulee voimaan 1.1.2019. Aiempi sanamuoto kuuluu:
13 § (13.6.2003/515)
Vapaudenmenetysajan vähentäminen
Jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys
rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Vapaudenmenetysaika lasketaan päivinä. Tuomioon on merkittävä vapaudenmenetysten alkamis- ja päättymispäivät. (10.4.2015/395)
Samoin on meneteltävä, jos vapaudenmenetys on aiheutunut muun saman asian yhteydessä syytteen tai esitutkinnan kohteena olleen rikoksen johdosta tai oikeuteen tuotavaksi määrätyn vastaajan säilöön ottamisen johdosta.
Jos rangaistukseksi tuomitaan sakko, vapaudenmenetys on otettava huomioon kohtuullisessa määrin, kuitenkin vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena, tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.
Jos rangaistukseksi tuomitaan nuorisorangaistus, vapaudenmenetys on otettava huomioon sen vähennyksenä. Tässä momentissa tarkoitettua vähennystä laskettaessa yksi vapaudenmenetysvuorokausi vastaa kahta nuorisorangaistuspäivää, jollei tästä ole erityistä syytä poiketa. (21.12.2004/1195)
Jos rangaistukseksi tuomitaan rikesakko, vapaudenmenetys on katsottava rangaistuksen täydeksi suorittamiseksi. (18.11.2016/985)
14 § (13.6.2003/515)
Ulkomailla tuomitun rangaistuksen vähentäminen
Jos joku Suomessa tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta ulkomailla tuomitun seuraamuksen hän on kokonaan tai osaksi suorittanut, on tuomittavasta rangaistuksesta vähennettävä kohtuullinen määrä. Jos suoritettu seuraamus on ollut vapausrangaistus, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika. Tuomioistuin voi myös todeta, että suoritettua seuraamusta on pidettävä riittävänä seuraamuksena rikoksesta.
15 § (23.9.2005/780)
Vangin tai tutkintavangin kurinpitorangaistuksen vähentäminen
Vangille tai tutkintavangille voidaan määrätä vankilassa rikoksesta kurinpitorangaistus siten kuin vankeuslain 15 luvussa ja tutkintavankeuslain 10 luvussa säädetään. Jos vanki tai tutkintavanki tuomioistuimessa tuomitaan rikoksesta, josta määrätyn kurinpitorangaistuksen hän on kokonaan tai osaksi suorittanut, on rangaistuksesta vähennettävä kohtuullinen määrä, jollei ole perusteltua aihetta jättää vähennystä tekemättä tai pitää suoritettua kurinpitorangaistusta täytenä rangaistuksena teosta.
16 § (28.3.2014/256)
16 § on kumottu L:lla 28.3.2014/256.
7 luku (19.4.1991/697)
Yhteisestä rangaistuksesta
1 § (18.11.2016/985)
Yhteisen vankeusrangaistuksen määrääminen
Jos joku on tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen, hänet tuomitaan rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen, jollei muualla laissa toisin säädetä.
Jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava vankeutta ja yhdestä tai useammasta muusta rikoksesta sakkoa tai rikesakko, tuomioistuin saa tuomita kaikista rikoksista yhteisen vankeusrangaistuksen. Tuomioistuin saa myös tuomita joistakin rikoksista yhteisen vankeusrangaistuksen ja sen ohella muista rikoksista sakkoa tai rikesakon, mutta ei molempia.
Jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava elinkautinen vankeusrangaistus, tuomitaan elinkautinen vankeusrangaistus yhteiseksi rangaistukseksi kaikista rikoksista.
2 § (19.4.1991/697)
Määräaikaisen vankeusrangaistuksen enimmäis- ja vähimmäisaika
Yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi. Ankarinta enimmäisrangaistusta ei myöskään saa ylittää enempää kuin
1) yhdellä vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta vähemmän kuin yksi vuosi kuusi kuukautta;
2) kahdella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta vähintään yksi vuosi kuusi kuukautta mutta vähemmän kuin neljä vuotta; eikä
3) kolmella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta määräajaksi vähintään neljä vuotta.
Rangaistus ei saa olla lyhyempi kuin eri rikoksista seuraava ankarin vähimmäisrangaistus.
Ankarimmalla enimmäis- ja vähimmäisrangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka rikoksesta saadaan tapaukseen sovellettavien säännösten mukaan tuomita enimmäis- tai vähimmäisrangaistukseksi. Jos yhdestä tai useammasta rikoksesta voi seurata vain sakkoa, sakkojen katsotaan eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa laskettaessa vastaavan yhteensä yhtä kuukautta vankeutta.
3 § (19.4.1991/697)
Yhteinen sakkorangaistus
Jos joku olisi tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta sakkorangaistukseen, hänet tuomitaan yhteiseen sakkorangaistukseen.
Yhteinen sakkorangaistus saa olla enintään 240 päiväsakkoa. Yhteinen sakkorangaistus ei kuitenkaan saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteismäärää ankarampi. Jos jostakin rikoksesta tuomittavalle sakkorangaistukselle on 1 päivän kesäkuuta 1969 jälkeen säädetty erityinen vähimmäismäärä, yhteinen sakkorangaistus ei saa olla sitä pienempi. (13.6.2003/515)
Edellä säädettyä ei sovelleta euromääräisesti tuomittavaan uhkasakkoon. (13.6.2003/515)
3 a § (18.11.2016/985)
Sakko ja rikesakko
Jos kahdesta tai useammasta rikoksesta olisi tuomittava samalla kertaa sakkorangaistus ja rikesakko, rangaistukseksi tuomitaan sakkorangaistus tai yhteinen sakkorangaistus 40 eurolla korotettuna. Jalankulkijalle tai moottorittoman ajoneuvon kuljettajalle tuomittavaa rikesakkoa ei kuitenkaan oteta huomioon korotusta määrättäessä.
Jos sakkorangaistus tai yhteinen sakkorangaistus olisi kokonaismäärältään rikesakkoa tai ankarinta rikesakkoa alempi, sakkorangaistus tai yhteinen sakkorangaistus korotetaan rikesakon tai ankarimman rikesakon suuruiseksi ennen 1 momentissa tarkoitetun korotuksen tekemistä.
3 b § (18.11.2016/985)
Rikesakko
Jos kahdesta tai useammasta rikoksesta olisi tuomittava samalla kertaa rikesakko, rangaistukseksi tuomitaan yksi rikesakko. Tuolloin rikesakko määrätään 40 eurolla korotettuna siitä rikkomuksesta, josta on säädetty ankarin rikesakko. Jalankulkijalle tai moottorittoman ajoneuvon kuljettajalle tuomittavaa rikesakkoa ei kuitenkaan määrätä korotettuna.
4 § (19.4.1991/697)
Muut seuraamukset
Jos jostakin rikoksesta on yleisen rangaistuksen ohella tuomittava viraltapano tai muu seuraamus, seuraamus on laissa säädetyin edellytyksin tuomittava myös yhteisen rangaistuksen ohella.
Samalla kertaa tuomittavista rikoksista määrätään vain yksi nuorisorangaistus. (21.12.2004/1195)
5 § (19.4.1991/697)
Yhteisen rangaistuksen mittaaminen
Yhteisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä.
Yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos jokin 6 luvussa tarkoitettu rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste taikka luvussa mainittu muu seikka koskee vain jotakin tai joitakin samalla
kertaa tuomittavista rikoksista, se on kohtuullisessa määrin otettava huomioon yhteistä rangaistusta mitattaessa.
6 § (8.8.1997/751)
Aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen tai yhdistelmärangaistuksen huomioon ottaminen (1.12.2017/800)
Jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai yhdistelmärangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus tai yhdistelmärangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Uudesta rikoksesta voidaan myös tuomita laissa sille säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään vankeusrangaistukseen tai katsoa aikaisempi rangaistus riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta. (1.12.2017/800)
Tuomiossa on ilmoitettava, mikä aikaisempi tuomio tai mitkä aikaisemmat tuomiot on otettu huomioon rangaistusta tämän pykälän mukaan mitattaessa.
7 § (8.4.2011/329)
Aikaisemmin tuomitun yhdyskuntapalvelurangaistuksen ja valvontarangaistuksen huomioon ottaminen
Aikaisemmin tuomittu yhdyskuntapalvelurangaistus ja valvontarangaistus voidaan ottaa uutta rangaistusta tuomittaessa huomioon vastaavalla tavalla kuin aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus 6 §:n mukaan.
8 § (10.4.2015/401)
Aikaisemmin tuomitun nuorisorangaistuksen huomioon ottaminen
Jos nuorisorangaistukseen tuomittu olisi tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen ennen nuorisorangaistuksen tuomitsemista tehdystä rikoksesta tai nuorisorangaistuksen tuomitsemisen jälkeen, mutta ennen sen täytäntöönpanon päättymistä tehdystä uudesta rikoksesta, hänet voidaan tuomita tästä rikoksesta ja nuorisorangaistukseen johtaneesta rikoksesta yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Jo täytäntöön pantua nuorisorangaistusta vastaavan osan huomioon ottamisesta säädetään yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 68 §:ssä.
9 § (19.3.2010/179)
Vieraassa valtiossa annetun tuomion huomioon ottaminen
Sovellettaessa 6 ja 7 §:ää voidaan ottaa huomioon myös toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa taikka Islannissa tai Norjassa tuomittu ehdoton vankeusrangaistus ja yhdyskuntapalvelurangaistus sekä niihin rinnastettava seuraamus.
8 luku (11.4.2003/297)
Vanhentumisesta
1 § (11.4.2003/297)
Syyteoikeuden vanhentuminen
Oikeus syyttää rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on elinkautinen vankeus, ei vanhennu. (11.4.2008/212)
Syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu
1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi yli kahdeksan vuoden,
2) kymmenessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta vankeutta,
3) viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta, ja
4) kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta, sakkoa tai rikesakko. (18.11.2016/985)
Ankarimmalla rangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka tekoon sovellettavassa rangaistussäännöksessä on säädetty enimmäisrangaistukseksi.
Virkarikosten vanhentumisaika on kuitenkin vähintään viisi vuotta. Ympäristön turmelemisen, luonnonsuojelurikoksen ja rakennussuojelurikoksen vanhentumisaika on kymmenen vuotta. Merenkulun ympäristönsuojelulain 13 luvun 3 §:ssä tarkoitetun, ulkomaiselta alukselta Suomen talousvyöhykkeellä tehdyn ympäristön turmelemisen, törkeän ympäristön turmelemisen, ympäristörikkomuksen ja tuottamuksellisen ympäristön turmelemisen vanhentumisaika on kolme vuotta. Ulkomaiselta alukselta Suomen talousvyöhykkeellä tehdyn kalastusrikoksen lyhin vanhentumisaika on kolme vuotta. (29.12.2009/1680)
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Sama koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta raiskausta, törkeää raiskausta, pakottamista sukupuoliyhteyteen, pakottamista seksuaaliseen tekoon, seksuaalista hyväksikäyttöä, paritusta, törkeää paritusta, ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa. Syyteoikeus vanhentuu rikoksen kohteena olleen henkilön täyttäessä kaksikymmentäkolme vuotta, jos kysymyksessä on 20 luvun 8 b §:n 2 momentissa tarkoitettu lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin. (20.5.2011/540)
2 § (11.4.2003/297)
Syyteoikeuden vanhentumisajan alkaminen
Edellä 1 §:ssä mainitut ajat lasketaan rikoksen tekopäivästä. Jos rikoksen tunnusmerkistössä säädetään laiminlyönti rangaistavaksi, syyteoikeus alkaa vanhentua, kun laiminlyöty teko olisi
viimeistään tullut tehdä. Jos rikoksen tunnusmerkistössä edellytetään määrätyn seurauksen syntymistä, aika lasketaan tuon seurauksen ilmenemispäivästä.
Jos rikolliseen tekoon sisältyy lainvastaisen asiaintilan ylläpitäminen, syyteoikeuden vanhentumisaika alkaa vasta sellaisen tilan päättymisestä.
Syyteoikeus osallisuudesta rikokseen alkaa vanhentua samana päivänä kuin syyteoikeus pääteosta.
3 § (11.4.2003/297)
Syyteoikeuden vanhentumisen katkeaminen
Syyte katsotaan vanhentumisajan kulumisen katkaisevalla tavalla nostetuksi, kun syytettävälle on laillisesti annettu haaste tiedoksi tai häntä vastaan on hänen henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä läsnä ollessaan tehty rangaistusvaatimus.
Syytteen nostaminen jutussa, joka sittemmin jää tutkimatta tai jossa syyte peruutetaan, ei katkaise syyteoikeuden vanhentumista.
Kun rikkomusta koskevaa asiaa käsitellään sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä, syyteoikeuden vanhentuminen katkeaa, kun sakkovaatimus, vastustuksenvarainen rikesakkomääräys tai rangaistusvaatimus annetaan rikkomuksesta epäillylle tiedoksi. Vanhentuminen ei kuitenkaan katkea, jos vaatimus peruutetaan tai määräystä vastustetaan taikka epäilty tai asianomistaja peruuttaa mainitun lain 4 tai 5 §:ssä tarkoitetun suostumuksensa. (18.11.2016/985)
3 a § (22.8.2014/673)
Syyteoikeuden vanhentumisen katkeaminen tuomioesityksen perusteella
Jollei syyteoikeuden vanhentuminen ole jo katkennut 3 §:n nojalla, syyteoikeuden vanhentuminen katkeaa, kun rikoksesta epäilty tai rikosasian vastaaja allekirjoittaa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 §:ssä tuomioesityksen.
Tuomioesityksen tekeminen jutussa, joka sittemmin jää tutkimatta, ei katkaise syyteoikeuden vanhentumista.
4 § (11.4.2003/297)
Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen
Syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan hakemuksesta jatkaa kerran yhdellä vuodella, jos
1) rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen,
2) rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään tai
3) rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä
ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.
5 § (11.4.2003/297)
Menettely syyteoikeuden vanhentumisaikaa jatkettaessa
Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta päättää se tuomioistuin, jossa syyte rikoksesta voitaisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 4 luvun mukaan tutkia. Hakemuksen vanhentumisajan jatkamisesta voi tehdä syyttäjä sekä asianomistaja, jos hänellä on mainitun lain 1 luvun 14 §:n 1 tai 2 momentissa tai 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeus ajaa syytettä rikoksesta. Hakemus on tehtävä kirjallisesti ennen vanhentumisajan päättymistä. (13.5.2011/441)
Vanhentumisajan jatkamista koskeva hakemus on otettava tuomioistuimen käsiteltäväksi viipymättä. Se voidaan käsitellä käräjäoikeudessa, jossa on yksin puheenjohtaja.
Jos on todennäköistä, että tiettyä henkilöä tullaan syyttämään rikoksesta, jota 4 §:n 1 tai 2 kohdan perusteella tehty hakemus vanhentumisajan jatkamisesta koskee, hänelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hakemuksesta. Kutsu voidaan toimittaa henkilökohtaisesti tai postitse.
Hakemuksen johdosta annettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Päätöksestä saa kannella ylemmälle tuomioistuimelle kolmessakymmenessä päivässä. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä.
6 § (11.4.2003/297)
Rangaistuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen
Oikeus tuomita rangaistus 1 §:n 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta ei vanhennu. (22.12.2005/1161)
Rangaistusta muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta ei saa tuomita tai määrätä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä, kun 2 §:ssä mainitusta päivästä on kulunut:
1) kolmekymmentä vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi yli kahdeksan vuoden;
2) kaksikymmentä vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta;
3) kymmenen vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enintään kaksi vuotta, sakkoa tai rikesakko.
(18.11.2016/985)
Edellä 1 §:n 5 momentissa tarkoitetusta rikoksesta ei saa tuomita rangaistusta sen jälkeen, kun tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettu määräaika on kulunut ja kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun rikoksen kohteena ollut henkilö on täyttänyt kaksikymmentäkahdeksan tai kaksikymmentäkolme vuotta. (20.5.2011/540)
Tuomittu rangaistus raukeaa, jos sitä koskeva tuomio ei ole tullut täytäntöönpanokelpoiseksi ennen 2 tai 3 momentissa tarkoitetun ajan täyttymistä. (22.12.2005/1161)
7 § (11.4.2003/297)
Yhteisösakkoa koskevan vaateen vanhentuminen
Yhteisösakkoa koskevan vaateen vanhentumisaika on sama kuin vaateen perusteena olevan rikoksen vanhentumisaika. Lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta.
8 § (11.4.2003/297)
Asetetun uhkasakon tuomitsemisen estävä vanhentuminen
Oikeus tuomita tuomioistuimen oikeudenkäynnin kulun turvaamiseksi asettama uhkasakko vanhentuu kahdessa vuodessa uhkasakon asettamisesta.
9 § (22.12.2005/1161)
Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen
Menettämisseuraamusta ei saa tuomita, mikäli teosta ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta. Menettämisvaatimuksen lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta. Jos menettämisvaatimus koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä tai 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta, menettämisvaatimus ei kuitenkaan vanhennu.
10 § (11.4.2003/297)
Tuomitun vankeusrangaistuksen raukeaminen
Elinkautinen vankeusrangaistus sekä joukkotuhonnasta, rikoksesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksesta, sotarikoksesta ja törkeästä sotarikoksesta tuomittu määräaikainen vankeusrangaistus eivät raukea. (30.12.2015/1718)
Määräaikainen vankeusrangaistus raukeaa, jollei rangaistuksen täytäntöönpano ole lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä laskettuna alkanut
1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rangaistus on yli kahdeksan vuotta,
2) viidessätoista vuodessa, jos rangaistus on yli neljä ja enintään kahdeksan vuotta,
3) kymmenessä vuodessa, jos rangaistus on yli vuoden ja enintään neljä vuotta, ja
4) viidessä vuodessa, jos rangaistus on enintään vuosi.
Sakon muuntorangaistus raukeaa, jollei sen täytäntöönpano ole alkanut kolmessa vuodessa lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.
10 a § (1.12.2017/800)
Tuomitun yhdistelmärangaistuksen raukeaminen
Jollei muualla laissa toisin säädetä, yhdistelmärangaistuksen raukeamiseen sovelletaan, mitä 10 §:n 2 momentissa säädetään. Tuomitun yhdistelmärangaistuksen raukeamisaika määritellään yhdistelmärangaistuksen vankeusajan pituuden perusteella.
11 § (8.4.2011/329)
Tuomitun yhdyskuntapalvelurangaistuksen ja valvontarangaistuksen raukeaminen
Yhdyskuntapalvelurangaistus ja valvontarangaistus raukeavat samoin kuin niitä vastaava vankeusrangaistus.
12 § (11.4.2003/297)
Tuomitun rangaistuksen täytäntöönpanon raukeaminen eräissä tapauksissa
Jos vankeusrangaistuksen, yhdyskuntapalvelurangaistuksen tai sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpano on keskeytynyt tai ehdonalaiseen vapauteen päästetty on määrätty menettämään vapautensa, täytäntöönpanon jatkamisessa on vastaavasti sovellettava 10 ja 11 §:n säännöksiä. Määräaikaisen vankeusrangaistuksen ja yhdyskuntapalvelurangaistuksen raukeamiseen johtava aika määräytyy jäljellä olevan rangaistuksen mukaan, ja jos useita rangaistuksia on niitä täytäntöönpantaessa laskettu yhteen, yhteenlasketusta rangaistuksesta jäljellä olevan ajan mukaan. Aika on laskettava keskeytymispäivästä ja, mikäli ehdonalainen vapaus on määrätty menetetyksi tai ehdollinen rangaistus pantavaksi täytäntöön, siitä päivästä, jona menettämistä tai täytäntöönpanoa koskeva lainvoiman saanut tuomio annettiin.
12 a § (22.12.2005/1161)
Tuomitun nuorisorangaistuksen raukeaminen
Nuorisorangaistus raukeaa, jollei sen täytäntöönpano ole alkanut kolmessa vuodessa lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.
13 § (11.4.2003/297)
Tuomitun sakkorangaistuksen raukeaminen
Sakkorangaistus raukeaa viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä, jollei sakotetulle ole sitä ennen määrätty muuntorangaistusta. Jos muuntorangaistus on määrätty, on sakotetulla oikeus mainitun ajan kuluttuakin maksaa sakko niin kuin siitä erikseen säädetään. Edellä sakosta säädetty koskee myös tuomittua uhkasakkoa.
Tuomittu yhteisösakko raukeaa viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.
Rikesakko raukeaa viiden vuoden kuluttua rikesakkomääräyksen antamispäivästä. (18.11.2016/985)
14 § (22.12.2005/1161)
Tuomitun menettämisseuraamuksen raukeaminen
Menettämisseuraamusta ei saa panna täytäntöön, kun kymmenen vuotta on kulunut lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Jos menettämisseuraamus koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä tai 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta, menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ei kuitenkaan raukea.
15 § (11.4.2003/297)
Ulosmittauksen vaikutus
Jos 13 ja 14 §:ssä tarkoitetun täytäntöönpanon toteuttamiseksi on vanhentumisajan kuluessa toimitettu ulosmittaus, täytäntöönpanon saa saattaa loppuun ulosmitatun omaisuuden osalta.
16 § (11.4.2003/297)
Kuoleman vaikutus täytäntöönpanoon
Sakkorangaistus ja uhkasakko raukeavat tuomitun kuollessa. Täytäntöönpanon, jonka toteuttamiseksi on tuomitun eläessä toimitettu ulosmittaus, saa kuitenkin saattaa loppuun ulosmitatun omaisuuden osalta.
Rikoksentekijän tai muun menettämisseuraamuksesta vastuussa olevan henkilön kuoltua on seuraamus tuomittava kuolinpesän varoista, jollei menetetyksi tuomitseminen olisi kohtuutonta.
Jos menettämisseuraamukseen tuomittu on kuollut, täytäntöönpano on kohdistettava hänen kuolinpesäänsä. Kuolinpesän osakkailla on kuitenkin oikeus kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuomion täytäntöönpanemiseksi on ulosmitattu kuolinpesän omaisuutta tai sanottua omaisuutta on otettu valtion haltuun, saattaa jutun ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen ratkaistavaksi, onko täytäntöönpano raukeava siitä syystä, että menettämistä on pidettävä kohtuuttomana.
17 § (11.4.2003/297)
Vanhentumisajan päättyminen
Vanhentumisaika päättyy sen alkamispäivää järjestysnumeroltaan vastaavaa päivää edeltävän vuorokauden päättyessä.
18 § (18.11.2016/985)
Viittaussäännös
Ehdollisen vankeuden raukeamisesta säädetään 2 b luvun 3 §:n 2 momentissa.
Sotilaalle ja muulle 45 luvun alaiselle henkilölle tuomittavan kurinpitorangaistuksen täytäntöönpanon vanhentumisesta säädetään sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014).
9 luku (21.4.1995/743)
Oikeushenkilön rangaistusvastuusta
1 § (31.1.2003/61)
Soveltamisala
Yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on tässä laissa säädetty rikoksen seuraamukseksi. (13.5.2011/441)
Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta julkisen vallan käytössä tehtyyn rikokseen.
2 § (31.1.2003/61)
Rangaistusvastuun edellytykset
Oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi.
Yhteisösakkoon tuomitaan, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen. Yhteisösakkoon ei kuitenkaan tuomita sellaisen asianomistajarikoksen johdosta, jota asianomistaja ei ilmoita syytteeseen pantavaksi, ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
3 § (21.4.1995/743)
Rikoksentekijän ja oikeushenkilön välinen suhde
Rikos katsotaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi, jos sen tekijä on toiminut oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja hän kuuluu oikeushenkilön johtoon tai on virka- tai työsuhteessa oikeushenkilöön taikka on toiminut oikeushenkilön edustajalta saamansa toimeksiannon perusteella.
Oikeushenkilöllä ei ole oikeutta saada rikoksentekijältä korvausta maksamastaan yhteisösakosta, ellei korvausvelvollisuus perustu yhteisöistä tai säätiöistä annettuihin säädöksiin.
4 § (31.1.2003/61)
Tuomitsematta jättäminen
Tuomioistuin saa jättää oikeushenkilön tuomitsematta yhteisösakkoon, jos:
1) oikeushenkilön 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu laiminlyönti taikka johdon tai oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävän osuus rikoksessa on vähäinen; taikka
2) oikeushenkilön toiminnassa tehty rikos on vähäinen.
Tuomioistuin saa jättää tuomitsematta yhteisösakkoon myös silloin, kun rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomana ottaen huomioon:
1) oikeushenkilölle rikoksesta aiheutuneet muut seuraukset;
2) oikeushenkilön toimet uusien rikosten ehkäisemiseksi, rikoksen vaikutusten ehkäisemiseksi tai poistamiseksi taikka laiminlyönnin ja rikoksen selvittämisen edistämiseksi; taikka
3) sen, että oikeushenkilön johtoon kuuluva tuomitaan rikoksesta rangaistukseen, jos oikeushenkilö on pieni, rangaistukseen tuomittavan omistusosuus oikeushenkilössä on suuri tai hänen henkilökohtainen vastuunsa oikeushenkilön velvoitteista on merkittävä.
5 § (9.11.2001/971)
Yhteisösakko
Yhteisösakko tuomitaan määräeuroin. Alin yhteisösakon rahamäärä on 850 ja ylin 850 000 euroa.
6 § (21.4.1995/743)
Yhteisösakon mittaamisperusteet
Yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan oikeushenkilön 2 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan.
Laiminlyönnin ja johdon osuuden merkitystä arvioitaessa otetaan huomioon tehdyn rikoksen laji ja vakavuus, rikollisen toiminnan laajuus, tekijän asema oikeushenkilön toimielimissä, se, osoittaako oikeushenkilön velvollisuuksien rikkominen piittaamattomuutta lain säännöksistä tai viranomaisten määräyksistä, sekä muualla laissa säädetyt rangaistuksen mittaamisperusteet.
Taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon oikeushenkilön koko, vakavaraisuus, toiminnan taloudellinen tulos sekä muut oikeushenkilön talouden arvioimiseen olennaisesti vaikuttavat seikat.
7 § (31.1.2003/61)
Rangaistusvaatimuksen tekemättä jättäminen
Syyttäjä saa jättää rangaistusvaatimuksen oikeushenkilöä vastaan tekemättä, jos: (13.5.2011/441)
1) oikeushenkilön 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu laiminlyönti tai sen johdon taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävän osuus rikoksessa on ollut vähäinen taikka
2) oikeushenkilön toiminnassa tehdystä rikoksesta ei ole aiheutunut muuta kuin vähäistä vahinkoa tai vaaraa
ja oikeushenkilö on vapaaehtoisesti ryhtynyt tarpeellisiin toimiin uusien rikosten ehkäisemiseksi.
Rangaistusvaatimus saadaan jättää tekemättä myös, jos rikoksentekijä 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa on jo tuomittu rangaistukseen ja on odotettavissa, ettei oikeushenkilöä tämän vuoksi tuomittaisi yhteisösakkoon.
Päätös jättää rangaistusvaatimus oikeushenkilöä vastaan tekemättä tai peruuttaa vaatimus annetaan oikeushenkilölle tiedoksi postitse tai noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. Päätökseen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 6 a §:n 2 momentissa ja 11 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään päätöksestä jättää syyttämättä. (22.8.2014/673)
Rangaistusvaatimuksen peruuttamiseen 1 momentin nojalla sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 12 §:ssä säädetään syytteen peruuttamisesta. Tieto peruuttamisesta on kuitenkin annettava vain oikeushenkilölle.
8 § (21.4.1995/743)
Yhteinen yhteisösakko
Jos oikeushenkilö on tuomittava samalla kertaa kahden tai useamman rikoksen johdosta, oikeushenkilö tuomitaan yhteiseen yhteisösakkoon noudattaen, mitä 5 ja 6 §:ssä säädetään.
Rikoksista, joista toinen on tehty sen jälkeen, kun toisesta oli jo tuomittu yhteisösakko, ei tuomita yhteistä rangaistusta. Jos lainvoiman saaneella tuomiolla yhteisösakkoon tuomitulle oikeushenkilölle vaaditaan rangaistusta ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tehdyn muun rikoksen johdosta, ei myöskään tuomita yhteistä yhteisösakkoa, mutta aikaisempi yhteisösakko on uutta rangaistusta määrättäessä otettava kohtuuden mukaan huomioon.
9 § (11.4.2003/297)
9 § on kumottu L:lla 11.4.2003/297.
10 § (9.8.2002/673)
Yhteisösakon täytäntöönpano
Yhteisösakko pannaan täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) mukaisessa järjestyksessä.
Yhteisösakon sijasta ei saa määrätä muuntorangaistusta.
10 luku (26.10.2001/875)
Menettämisseuraamuksista
1 § (26.10.2001/875)
Menettämisseuraamuksen yleiset edellytykset
Menettämisseuraamuksen määräämisen edellytyksenä on laissa rangaistavaksi säädetty teko (rikos).
Menettämisseuraamuksen määrääminen voi perustua myös rangaistavaksi säädettyyn tekoon,
1) jonka tekijä ei teon hetkellä ole täyttänyt viittätoista vuotta tai on syyntakeeton;
2) jonka tekijä on rangaistusvastuusta vapaa 4 luvun 2 §:n, 4 §:n 2 momentin, 5 §:n 2 momentin, 6 §:n 3 momentin tai 45 luvun 26 b §:n 2 momentin nojalla; taikka (13.6.2003/515)
3) josta oikeushenkilö voidaan tuomita rangaistukseen 9 luvun nojalla, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen.
Jos menettämisseuraamuksen perustavasta rikoksesta tai rangaistavaksi säädetystä teosta esitetään rikoksesta tuomitsemiseen riittävä näyttö, menettämisseuraamus voidaan määrätä, vaikka rikoksen tai teon tekijää ei saada selville tai häntä vastaan ei nosteta syytettä tai tuomita rangaistukseen. (20.5.2016/356)
2 § (20.5.2016/356)
Hyödyn menettäminen
Valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan:
1) rikoksella välittömästi saatua omaisuutta;
2) 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta;
3) 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden tuottoa;
4) 1–3 kohdassa tarkoitetun omaisuuden ja tuoton arvoa;
5) rikoksella saadun säästön arvoa.
Jos hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet.
Menettämisseuraamukseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty.
Menettämisseuraamukseen voidaan tuomita myös se, jolle menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi on siirtynyt 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettua hyötyä taikka muuta omaisuutta, jos tämä on tiennyt omaisuuden siirtymisen tarkoituksena olleen menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttäminen tai jos tällä on ollut perusteltu syy sitä epäillä taikka jos tämä on saanut omaisuuden lahjana tai muuten vastikkeetta. Tällöin menetetyksi voidaan tuomita siirtynyt omaisuus siltä osin kuin se on tai vastaa rikoksella saatua hyötyä taikka tällaisen omaisuuden arvo.
Jos samaa hyötyä koskevaan menettämisseuraamukseen tuomitaan 3 ja 4 momentissa tarkoitetut, nämä vastaavat siitä yhteisvastuullisesti.
Hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava.
Sen estämättä, mitä 6 momentissa säädetään, tuomioistuimen on korvaus- tai edunpalautusvaatimuksen esittäjän pyynnöstä ratkaistava menettämisvaatimus ja siirrettävä
korvaus- tai edunpalautusvaatimus käsiteltäväksi riita-asioiden oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä, jos vieraassa valtiossa on omaisuutta jäädytettynä tai siihen rinnastettavan toimenpiteen kohteena Suomessa tuomittavan menettämisvaatimuksen turvaamiseksi. Tuomioistuimen on tällöin myös korvaus- tai edunpalautusvaatimuksen esittäjän pyynnöstä ratkaistava välituomiolla kysymys korvaus- tai edunpalautusvelvollisuudesta.
3 § (20.5.2016/356)
Laajennettu hyödyn menettäminen
Jos on tehty
1) rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta;
2) kätkemisrikos tai rahanpesu;
3) salakuljetus;
4) huumausainerikos tai huumausainerikoksen edistäminen;
5) lahjuksen antaminen tai lahjuksen ottaminen taikka lahjominen elinkeinotoiminnassa tai lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa;
6) järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen;
7) sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen, 20 luvun 8 b §:n 2 momentissa tarkoitettu lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin taikka paritus;
8) vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle; tai
9) 1–8 kohdassa tarkoitetun rikoksen rangaistava yritys
ja jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa taloudellista hyötyä, valtiolle menetetyksi voidaan tuomita omaisuus, joka on peräisin rikollisesta toiminnasta; menetetyksi tuomitsemista harkittaessa on muiden seikkojen ohella otettava erityisesti huomioon, onko omaisuus ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta ja onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä saadaanko rikollisella toiminnalla toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista.
Menettämisseuraamukseen voidaan tuomita 1 momentissa tarkoitettuun rikokseen syyllistynyt tai siihen osallinen taikka se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty.
Edellä 1 momentissa mainittu omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi myös
1) siltä, joka on tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön sellaisessa suhteessa, jota tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (758/1991) 3 §:n 1 momentissa (läheinen), sekä
2) yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta, yhtiöltä, muulta yhteisöltä tai säätiöltä, joka on tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön tai hänen läheiseensä sellaisessa suhteessa, jota tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa,
jos on syytä olettaa, että omaisuus on menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siirtynyt edellä mainituille.
Edellä 3 momentissa tarkoitettua menettämisseuraamusta ei tuomita, jos omaisuus on siirtynyt yli viisi vuotta aikaisemmin kuin 1 momentissa tarkoitettu rikos on tehty.
Jos kaksi tai useampi tuomitaan samaan menettämisseuraamukseen, nämä vastaavat siitä yhteisvastuullisesti.
4 § (26.10.2001/875)
Rikoksentekovälineen menettäminen
Valtiolle menetetyksi on tuomittava rikoksen tekemisessä käytetty:
1) ampuma- tai teräase sekä muu niihin rinnastettava hengenvaarallinen väline; ja
2) muu esine tai omaisuus, jonka hallussapito on rangaistavaa.
Menetetyksi voidaan tuomita myös:
1) esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä; ja
2) oikeudenkäynnin kohteena olevaan tahalliseen rikokseen läheisesti liittyvä esine tai omaisuus, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tahallista rikosta varten hankittu tai valmistettu taikka ominaisuuksiltaan erityisen sovelias tahallisen rikoksen tekemiseen.
Menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen.
5 § (26.10.2001/875)
Muun omaisuuden menettäminen
Rikoksella tuotettu, valmistettu tai aikaansaatu taikka rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus on tuomittava valtiolle menetetyksi, jos sen hallussapito on rangaistavaa.
Rikoksella tuotettu, valmistettu tai aikaansaatu taikka rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi menetetyksi, jos menettämisseuraamus on tarpeen:
1) esineen tai omaisuuden terveydelle tai ympäristölle haitallisten ominaisuuksien vuoksi;
2) uusien rikosten ehkäisemiseksi, ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön;
3) säännöstelyä taikka maahantuontia tai maastavientiä koskevien säännösten tai määräysten tarkoituksen toteuttamiseksi; tai
4) luonnon tai ympäristön suojelemiseksi annettujen säännösten tai määräysten tarkoituksen toteuttamiseksi.
3 momentti on kumottu L:lla 20.5.2016/356.
5 a § (20.5.2016/356)
Säilytysvälineen menettäminen
Astia, päällys tai muu väline, jota on käytetty 4 tai 5 §:ssä taikka muussa vastaavassa lainkohdassa tarkoitetun menetetyksi tuomittavan rikoksentekovälineen taikka rikoksella tuotetun, valmistetun tai aikaansaadun taikka rikoksen kohteena olleen esineen tai omaisuuden säilyttämiseen, voidaan tuomita menetetyksi, jos menettämisseuraamusta ei muuten ole hankaluuksitta mahdollista panna täytäntöön.
6 § (26.10.2001/875)
Menettämisen rajoitukset
Menetetyksi ei tuomita 4 tai 5 §:ssä tarkoitettua esinettä tai muuta omaisuutta, joka kokonaan tai osaksi kuuluu muulle kuin rikoksentekijälle, rikokseen osalliselle tai sille, jonka puolesta tai suostumuksin rikos on tehty. Esine tai omaisuus voidaan kuitenkin tuomita menetetyksi siltä, jolle se on rikoksen tekemisen jälkeen siirretty, jos tämä sen vastaanottaessaan on tiennyt esineen tai omaisuuden liittymisestä rikokseen tai tällä on ollut perusteltu syy sitä epäillä taikka jos tämä on saanut sen lahjana tai muuten vastikkeetta. (20.5.2016/356)
Esine tai omaisuus on sen omistusoikeudesta riippumatta tuomittava menetetyksi, jos sen omistajakin sitä hallussaan pitämällä syyllistyisi rikokseen.
7 § (26.10.2001/875)
Menettämisseuraamuksen raukeaminen
Tuomioistuin voi menettämisvaatimuksen ratkaistessaan vastaajan suostumuksella määrätä, että menettämisseuraamus raukeaa, jos 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuun esineeseen tai omaisuuteen tehdään määräajassa tuomiossa mainittavat muutokset tai sen suhteen muuten menetellään tuomiossa mainitulla tavalla, joka tekee menettämisseuraamuksen tarpeettomaksi.
Ulosottomies valvoo tuomiossa mainittujen velvoitteiden noudattamista ja päättää menettämisen raukeamisesta. Menettämisseuraamukseen tuomittu voi valittaa päätöksestä siinä järjestyksessä kuin ulosottovalituksesta säädetään. Ulosottomies voi erityisestä syystä jatkaa 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa. Menettämisseuraamuksen raukeamisesta on ilmoitettava Oikeusrekisterikeskukselle.
Menettämisseuraamukseen tuomittu vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat muutostöistä ja muutoin tuomion täytäntöönpanosta.
8 § (26.10.2001/875)
Arvon menettäminen
Jos 4 tai 5 §:ssä tarkoitettua esinettä tai omaisuutta ei voida tuomita menetetyksi 6 §:n 1 momentissa säädetyn rajoituksen vuoksi tai siksi, että esine tai omaisuus on kätketty tai sitä ei muutoin tavoiteta, rikoksentekijä, rikokseen osallinen ja se, jonka puolesta tai suostumuksin rikos on tehty, voidaan tuomita esineen tai omaisuuden sijasta menettämään kokonaan tai osaksi sen arvo. Arvon menettämiseen voidaan tuomita myös se, jolle esine tai omaisuus on siirretty, jos hän sen vastaanottaessaan on tiennyt sen liittymisestä rikokseen tai hänellä on ollut perusteltu syy sitä epäillä taikka hän on saanut sen lahjana tai muuten vastikkeetta.
Arvoa ei kuitenkaan tuomita menetetyksi, jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö saattaa todennäköiseksi, että esine tai omaisuus on hävitetty tai käytetty.
Jos kaksi tai useampi tuomitaan samaa esinettä tai omaisuutta koskevaan arvon menettämiseen, he vastaavat siitä yhteisvastuullisesti. Se, jota ei ole tuomittu menettämään arvoa kokonaan, vastaa kuitenkin vain tuomitusta määrästä.
9 § (20.5.2016/356)
Menettämisseuraamusasian käsittely
Menettämisseuraamusta koskeva asia käsitellään sen syytteen yhteydessä, jossa tarkoitettuun rikokseen menettämisvaatimus perustuu. Menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan käsitellä myös erikseen.
Menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan tutkia ja ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 ja 12 §:ssä säädetään. Ainoastaan menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan myös tutkia ja ratkaista, jos vastaaja on saanut tiedoksi menettämisvaatimuksen ja oikeudenkäyntiin kutsuttuna jäänyt pois ja jos poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta. Tällöin tuomioistuimen on viran puolesta määrättävä vastaajalle edunvalvoja, johon sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:ää. Edunvalvojan palkkioon ja korvaukseen sovelletaan kuitenkin, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 ja 11 §:ssä säädetään puolustajan palkkiosta ja korvauksesta. Edunvalvojan määräämisestä asianosaisen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi säädetään oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:ssä.
Menettämisseuraamus määrätään syyttäjän vaatimuksesta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 b §:ssä säädetään perusteista, joiden nojalla syyttäjä saa jättää menettämisvaatimuksen esittämättä. Myös asianomistaja voi esittää menettämisvaatimuksen ajaessaan yksin syytettä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun mukaisesti. Vaatimuksen esittämisestä sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetyssä menettelyssä säädetään erikseen. (18.11.2016/985)
Kantajan on vedottava niihin seikkoihin, joihin hänen vaatimuksensa perustuu, sekä näytettävä ne toteen. Kantajalla ei kuitenkaan ole todistustaakkaa 3 §:ssä tarkoitetun omaisuuden alkuperästä. Tällainen omaisuus voidaan tuomita menetetyksi, jollei vastaaja saata todennäköiseksi, että omaisuus on peräisin muusta kuin rikollisesta toiminnasta.
Tuomioistuimen on menettämisseuraamuksen määrätessään tarvittaessa annettava tarkemmat määräykset sen täytäntöönpanosta, jos menettämisseuraamus koskee pakkokeinolain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua dataa tai jos se on erityisestä syystä muuten tarpeen.
10 § (26.10.2001/875)
Menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen
Menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos:
1) hyöty taikka esineen tai omaisuuden arvo on vähäinen;
2) tekijä jätetään rangaistukseen tuomitsematta 6 luvun 12 §:n tai muun vastaavan lainkohdan nojalla; tai (17.5.2013/347)
3) menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet.
Menettämisseuraamus voidaan 1 momentissa mainituilla edellytyksillä määrätä koskemaan esineen tai omaisuuden sijasta sen arvoa taikka vain osaa esineestä tai omaisuudesta tai sen arvosta. Menetetyksi voidaan niin ikään tuomita osa sekä esineestä tai omaisuudesta että sen arvosta. Menetetyksi voidaan tuomita myös osa hyödystä.
11 § (20.5.2016/356)
Erinäisiä säännöksiä
Tutkittaessa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä muun kuin rikoksesta epäillyn tai rikoksesta syytetyn vastuuta menettämisseuraamuksesta noudatetaan, mitä rikoksesta epäillystä tai rikosasian vastaajasta säädetään.
Jos korvausta taikka edunpalautusta on suoritettu tai tuomittu suoritettavaksi 2 §:n 6 momentissa tarkoitetun menettämisseuraamusta koskevan ratkaisun antamisen jälkeen, menettämisseuraamus voidaan panna täytäntöön vastaavalla määrällä vähennettynä. Jos menettämisseuraamus on jo pantu täytäntöön, Oikeusrekisterikeskus voi asianomaisen henkilön kirjallisesta hakemuksesta päättää, että vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään salassapitovelvollisuudesta, asianomaisella henkilöllä on oikeus saada hakemuksen tekemistä varten Oikeusrekisterikeskukselta tietoja edellä tarkoitetun menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta. Jos samaan rikokseen perustuvia hakemuksia tehdään useampia kuin yksi, hakemukset on ratkaistava samalla kertaa, jollei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa hakijoille. Jollei täytäntöönpantu menettämisseuraamus riitä kaikkien saatavien maksamiseen, maksu suoritetaan saatavien suuruuden mukaisessa suhteessa noudattaen, mitä konkurssilain (120/2004) 17 ja 18 luvussa säädetään. Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen tyytymättömällä on oikeus ajaa kannetta kantajan kotipaikan tai Helsingin käräjäoikeudessa. Kanne on nostettava kuukauden kuluessa Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä. Jos samaan rikokseen perustuvien hakemusten johdosta nostetaan useampi kanne, kanteet tutkitaan siinä käräjäoikeudessa, jossa ensimmäinen kanne tuli vireille. Muun kuin mainitun käräjäoikeuden on siirrettävä kanne asianomaisen käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Vastaajana asiassa on valtio, jota edustaa Oikeusrekisterikeskus.
Vilpittömässä mielessä panttioikeuden tai muun vakuusoikeuden 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuun, menetetyksi tuomittuun esineeseen tai omaisuuteen saanut voi saada maksun sen arvosta
saamisen erääntymisestä riippumatta. Kanne siitä on nostettava kantajan kotipaikan tai Helsingin käräjäoikeudessa viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona menettämisseuraamusta koskeva tuomio sai lainvoiman. Muussa tapauksessa vakuusoikeus raukeaa.
11 luku (11.4.2008/212)
Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan
1 § (11.4.2008/212)
Joukkotuhonta
Joka jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain
1) surmaa ryhmän jäseniä,
2) aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai vammoja,
3) asettaa ryhmälle sellaisia elinehtoja, joista voi aiheutua ryhmän fyysinen häviäminen kokonaan tai osittain,
4) ryhtyy pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän keskuudessa tai
5) pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen,
on tuomittava joukkotuhonnasta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
2 § (11.4.2008/212)
Joukkotuhonnan valmistelu
Joka 1 §:ssä mainitussa tarkoituksessa
1) sopii toisen kanssa joukkotuhonnasta tai
2) laatii joukkotuhontasuunnitelman,
on tuomittava joukkotuhonnan valmistelusta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
3 § (11.4.2008/212)
Rikos ihmisyyttä vastaan
Joka osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä
1) surmaa tai orjuuttaa toisen, käy hänellä kauppaa tekemällä tarjouksen, ostamalla, myymällä tai vuokraamalla taikka kiduttaa häntä tai aiheuttaa hänelle muulla tavoin suurta kärsimystä tai
vaikean vamman taikka vahingoittaa vakavasti hänen terveyttään taikka tuhoaa väestöä asettamalla sitä tai sen osaa hävittäviä elinehtoja tai muulla tavoin,
2) karkottaa tai pakolla siirtää alueella laillisesti oleskelevaa väestöä,
3) vangitsee toisen tai muuten riistää häneltä vapauden kansainvälisen oikeuden perustavaa laatua olevien määräysten vastaisesti taikka aiheuttaa vapautensa menettäneen tahdonvastaisen katoamisen,
4) raiskaa toisen, orjuuttaa häntä seksuaalisesti, pakottaa hänet prostituutioon, raskauteen tai sterilisaatioon taikka harjoittaa häntä vastaan muuta vastaavaa törkeää seksuaalista väkivaltaa tai
5) harjoittaa rotuerottelua taikka vainoaa tunnistettavissa olevaa ryhmää tai yhteisöä poliittisen mielipiteen, rodun, kansallisuuden, etnisen alkuperän, kulttuurin, uskonnon tai sukupuolen perusteella taikka niihin rinnastettavilla muilla perusteilla,
on tuomittava rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen vähintään yhdeksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
4 § (11.4.2008/212)
Törkeä rikos ihmisyyttä vastaan
Jos rikoksessa ihmisyyttä vastaan
1) rikos kohdistuu suureen joukkoon ihmisiä,
2) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai järjestelmällisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
4 a § (30.12.2015/1718)
Hyökkäysrikos
Jos se, joka voi tosiasiallisesti määrätä valtion poliittisista tai sotilaallisista toimista tai johtaa niitä, tekee sellaisen hyökkäysteon, joka on luonteeltaan, vakavuudeltaan ja mittasuhteiltaan ilmeisellä tavalla Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan (SopS 1/1956) vastainen, hänet on tuomittava hyökkäysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
Hyökkäysteolla tarkoitetaan tekoa, jossa valtio käyttää aseellista voimaa toisen valtion suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai muulla tavoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan vastaisesti.
Sodanjulistuksesta riippumatta tällaisia hyökkäystekoja ovat 14 päivänä joulukuuta 1974 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 3314 (XXIX) mukaisesti seuraavat valtion tai sen asevoimien tekemät teot:
1) tunkeutuminen tai hyökkääminen toisen valtion alueelle, tunkeutumisesta tai hyökkäämisestä seuraava sotilaallinen miehitys ja toisen valtion alueen liittäminen kokonaan tai osittain omaan alueeseen;
2) toisen valtion alueen pommittaminen ja muu aseiden käyttö toisen valtion aluetta vastaan;
3) toisen valtion satamien tai rannikon saartaminen;
4) hyökkääminen toisen valtion maa-, meri- tai ilmavoimien joukkoja tai laivastoa tai lentokalustoa vastaan;
5) toisen valtion alueella sopimuksen mukaan olevien joukkojen käyttäminen sopimuksen ehtojen vastaisesti tai niiden pitäminen toisen valtion alueella sitä koskevan sopimuksen päätyttyä;
6) sen salliminen, että valtion alueella sopimuksen mukaisesti olevat toisen valtion joukot käyttävät valtion aluetta kolmanteen valtioon kohdistuvaan hyökkäystekoon;
7) aseistautuneiden joukkojen, ryhmien, asevoimiin kuulumattomien joukkojen tai palkkasotureiden lähettäminen valtion toimesta tai sen puolesta, jos nämä tekevät toista valtiota vastaan vakavuudeltaan 1–6 kohdassa tarkoitettuihin tekoihin rinnastettavia tekoja, tai merkittävä osallistuminen tällaisten joukkojen lähettämiseen.
4 b § (30.12.2015/1718)
Hyökkäysrikoksen valmistelu
Edellä 4 a §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö, joka tehdäkseen 4 a §:ssä tarkoitetun hyökkäysrikoksen
1) sopii toisen sellaisen henkilön kanssa hyökkäysrikoksen tekemisestä tai
2) laatii yksityiskohtaisen suunnitelman hyökkäysrikoksen tekemisestä,
on tuomittava hyökkäysrikoksen valmistelusta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
5 § (11.4.2008/212)
Sotarikos
Joka sodan taikka muun kansainvälisen tai valtionsisäisen aseellisen selkkauksen tai miehityksen yhteydessä vastoin maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman
parantamisesta, merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta, sotavankien kohtelusta tai siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana tehtyjä Geneven sopimuksia (SopS 8/1955, Geneven yleissopimukset) tai kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta ja kansainvälistä luonnetta vailla olevien aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta tehtyjä, vuoden 1949 Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirjoja (SopS 82/1980, I ja II lisäpöytäkirja) taikka muita sotaa, aseellisia selkkauksia tai miehitystä koskevia kansainvälisen oikeuden sääntöjä ja tapoja
1) surmaa toisen tai haavoittaa tai kiduttaa häntä taikka hänen etujensa vastaisesti silpoo häntä tai alistaa hänet biologiseen, lääketieteelliseen tai tieteelliseen kokeeseen taikka aiheuttaa hänelle muulla tavoin suurta kärsimystä tai vaikean vamman tai vahingoittaa vakavasti hänen terveyttään,
2) raiskaa toisen, orjuuttaa häntä seksuaalisesti, pakottaa hänet prostituutioon, raskauteen tai sterilisaatioon taikka harjoittaa häntä vastaan muuta vastaavaa törkeää seksuaalista väkivaltaa,
3) tuhoaa, takavarikoi tai anastaa omaisuutta mielivaltaisesti ja ilman sotilaallista tarvetta,
4) hyökkäyksen yhteydessä tai muutoin ryöstää kaupungin tai muun vastaavan paikan,
5) ottaa tai värvää alle 18-vuotiaita lapsia asevoimiin tai ryhmiin, joissa heitä käytetään vihollisuuksiin,
6) pakottaa sotavangin tai muun suojellun henkilön palvelemaan vihollisen asevoimissa tai osallistumaan sotatoimiin omaa maataan vastaan,
7) epää sotavangilta tai muulta suojellulta henkilöltä oikeudenmukaista ja laillista oikeudenkäyntiä koskevat oikeudet taikka muutoin kieltää häneltä oikeudelliset takeet,
8) aloittaa hyökkäyksen, joka aiheuttaa ihmishenkien menetyksiä tai vammoja taikka laajoja, pitkäaikaisia ja vakavia ympäristövahinkoja, jotka ovat selvästi liiallisia verrattuna odotettavissa olevaan todelliseen ja välittömään sotilaalliseen hyötyyn,
9) hyökkää siviiliväestöä, vihollisuuksiin osallistumattomia siviilihenkilöitä tai siviilikohteita taikka Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan (SopS 1/1956) mukaisissa tehtävissä olevia henkilöitä tai heidän käytössään olevaa omaisuutta vastaan,
10) hyökkää siviilikohteisiin, joita ei puolusteta, tai pommittaa niitä, hyökkää uskonnonharjoitukseen, tieteeseen, taiteeseen, sairaanhoitoon tai hyväntekeväisyyteen tarkoitettuihin kohteisiin tai historiallisia muistomerkkejä vastaan taikka hyökkää Geneven yleissopimuksissa tai niiden I tai III lisäpöytäkirjassa tarkoitettuja tunnusmerkkejä käyttäviä vastaan,
11) käyttää väärin valkoista lippua, vihollisen lippua, Yhdistyneiden Kansakuntien lippua, sotilasmerkkiä, sotilaspukua tai Geneven yleissopimuksissa tai niiden I tai III lisäpöytäkirjassa tarkoitettuja tunnusmerkkejä,
12) pitää laittomasti vangittuna taikka pakkotoimin siirtää tai karkottaa väestöä tai sen osia,
13) ottaa ihmisiä panttivangeiksi, ilmoittaa, että armoa ei anneta, käyttää hyväksi siviilihenkilöitä tai muita suojeltuja henkilöitä sotilaskohteiden suojelemiseksi, estää siviilihenkilöiltä ravinnon
tai muiden henkiin jäämiseksi välttämättömien tarvikkeiden saamisen tai tarpeellisen hätäavun taikka käyttää muuta kansainvälisessä oikeudessa kiellettyä sodankäyntitapaa taikka
14) käyttää myrkkyä tai myrkkyasetta, tukehduttavia tai myrkyllisiä kaasuja taikka muita vastaavia aineita, liiallisia vammoja tai tarpeetonta kärsimystä aiheuttavia aseita, ammuksia tai tarvikkeita taikka kemiallisia, biologisia tai muita kiellettyjä aseita tai taisteluvälineitä,
on tuomittava sotarikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Sotarikoksesta tuomitaan myös se, joka tekee Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön (SopS 56/2002) 8 artiklassa sotarikokseksi määritellyn muun teon taikka muulla tavoin rikkoo Suomea velvoittavan sotaa, aseellista selkkausta tai miehitystä koskevan kansainvälisen sopimuksen määräyksiä taikka yleisesti tunnustettuja ja vakiintuneita kansainvälisen oikeuden mukaisia sodan lakeja ja tapoja.
Yritys on rangaistava.
6 § (11.4.2008/212)
Törkeä sotarikos
Jos sotarikos tehdään osana suunnitelmaa tai politiikkaa taikka osana laajamittaisia sotarikoksia ja
1) rikos kohdistuu suureen joukkoon ihmisiä,
2) rikoksella aiheutetaan erittäin suurta ja laaja-alaista vahinkoa,
3) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla taikka
4) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai järjestelmällisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä sotarikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
7 § (11.4.2008/212)
Lievä sotarikos
Jos sotarikos, huomioon ottaen aiheutettu seuraus tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä sotarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
7 a § (22.12.2011/1466)
Jalkaväkimiinakiellon rikkominen
Joka jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä tehdyn yleissopimuksen (SopS 13/2012) vastaisesti
1) muuten kuin 5–7 §:ssä tarkoitetulla tavalla käyttää jalkaväkimiinoja tai
2) kehittää, tuottaa, muutoin hankkii, varastoi, pitää hallussaan, luovuttaa taikka vie maasta tai tuo maahan jalkaväkimiinoja,
on tuomittava jalkaväkimiinakiellon rikkomisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
8 § (11.4.2008/212)
Kemiallisen aseen kiellon rikkominen
Joka kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen (SopS 19/1997) vastaisesti
1) muuten kuin 5–7 §:ssä tarkoitetulla tavalla käyttää kemiallista asetta,
2) kehittää, tuottaa, muutoin hankkii, varastoi, pitää hallussaan tai kuljettaa kemiallisen aseen taikka
3) osallistuu sotilaalliseen valmisteluun kemiallisen aseen käyttämiseksi,
on tuomittava kemiallisen aseen kiellon rikkomisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
9 § (11.4.2008/212)
Biologisen aseen kiellon rikkominen
Joka
1) muuten kuin 5–7 §:ssä tarkoitetulla tavalla käyttää biologista asetta tai toksiiniasetta,
2) laittomasti valmistaa, kuljettaa tai toimittaa biologisen aseen tai toksiiniaseen tai
3) bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoinnin kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen (SopS 15/1975) vastaisesti kehittää, tuottaa, muutoin hankkii, varastoi tai pitää hallussaan biologisia aseita tai toksiiniaseita taikka aseita, laitteita tai välineitä biologisen aseen tai toksiiniaseen levittämiseksi,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, biologisen aseen kiellon rikkomisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
9 a § (4.12.2009/990)
Kidutus
Jos virkamies aiheuttaa toiselle voimakasta ruumiillista tai henkistä kärsimystä
1) saadakseen hänet tai muun henkilön tunnustamaan tai antamaan tietoja,
2) rangaistakseen häntä jostakin hänen tai jonkun muun tekemästä tai tekemäksi epäillystä teosta,
3) pelotellakseen tai pakottaakseen häntä tai muuta henkilöä tai
4) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, seksuaalisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden, terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella,
hänet on tuomittava kidutuksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi sekä lisäksi viraltapantavaksi.
Kidutuksesta tuomitaan myös virkamies, joka nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyy alaisensa tai muutoin tosiasiallisessa määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan henkilön 1 momentissa tarkoitetun teon.
Yritys on rangaistava.
Tämän pykälän virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön sekä viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta julkisyhteisön työntekijään ja ulkomaiseen virkamieheen.
10 § (13.5.2011/511)
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
10 a § (13.5.2011/511)
Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan
Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan kehotetaan tai houkutellaan
1) joukkotuhontaan tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon tai
2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan väkivaltaan siten, että teolla selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta
ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
11 § (13.11.2009/885)
Syrjintä
Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
12 § (30.12.2015/1718)
Esimiehen vastuu
Sotilaallinen ja muu esimies tuomitaan 1, 3, 4, 4 a, 4 b, 5–7 ja 13 §:ssä tarkoitetusta teosta tai sen yrityksestä rangaistukseen kuin tekijä tai osallinen, jos tosiasiallisesti esimiehen määräysvallassa ja valvonnassa olevat joukot tai alaiset ovat syyllistyneet tekoon sen johdosta, että esimies on laiminlyönyt velvollisuutensa asianmukaisesti valvoa joukkojen tai alaisten toimintaa, ja jos:
1) esimies tiesi tai hänen olisi olosuhteiden perusteella pitänyt tietää, että joukot tai alaiset olivat tekemässä tai aikoivat tehdä kyseisiä rikoksia; eikä
2) esimies ryhtynyt käytettävissään oleviin tarpeellisiin ja häneltä kohtuudella vaadittaviin toimiin rikosten täyttymisen ehkäisemiseksi.
13 § (30.12.2015/1718)
Alaisen rikoksen ilmoittamatta jättäminen
Sotilaallinen tai muu esimies, joka jättää ryhtymättä tarpeellisiin ja häneltä kohtuudella vaadittaviin toimiin saattaakseen viranomaisten tutkittavaksi tosiasiallisesti hänen määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan alaisen tekemäksi epäillyn 1, 3, 4, 4 a, 4 b tai 5–7
§:ssä taikka tässä pykälässä tarkoitetun rikoksen, on tuomittava alaisen rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Alaisen rikoksen ilmoittamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita esimiestä, joka on osallinen alaisensa rikokseen taikka 12 §:ssä mainituin edellytyksin alaisen rikoksen tekijä tai siihen osallinen.
14 § (11.4.2008/212)
Hallituksen määräys ja esimiehen käsky
Hallitusvaltaa käyttävän viranomaisen tai muun julkista valtaa käyttävän tahon antamasta määräyksestä tai esimiehen käskystä sotarikoksen, törkeän sotarikoksen tai lievän sotarikoksen tehnyt taikka sellaista yrittänyt on rangaistusvastuusta vapaa vain, jos:
1) hänellä on ollut oikeudellinen velvollisuus noudattaa hallituksen määräyksiä tai esimiehen käskyjä;
2) hän ei tiennyt määräyksen tai käskyn olevan lainvastainen; ja
3) määräys tai käsky ei ollut selvästi lainvastainen.
14 a § (30.12.2015/1718)
Rajoitussäännös
Tämän luvun 4 a ja 4 b §:ää sovelletaan vain, jos 4 a §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettu hyökkäysteko tehdään.
Kun sovelletaan 4 a ja 4 b §:ää, yllyttäjään ja avunantajaan ei sovelleta, mitä 5 luvun 7 §:n 2 momentissa säädetään.
14 b § (30.12.2015/1718)
Syyteoikeus
Jollei perustuslain 113 tai 114 §:stä muuta johdu, valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta hyökkäysrikoksesta ja sen yrityksestä sekä hyökkäysrikoksen valmistelusta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.
15 § (13.5.2011/511)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja törkeään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
12 luku (21.4.1995/578)
Maanpetosrikoksista
1 § (21.4.1995/578)
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen
Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,
2) irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta
tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
2 § (21.4.1995/578)
Sotaan yllyttäminen
Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,
1) julkisesti kehottaa vierasta valtiota hyökkäystekoon Suomea vastaan tai Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan,
2) julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,
3) järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista taikka
4) oikeudettomasti suorittaa vieraaseen valtioon, sen edustajaan, alueeseen tai omaisuuteen kohdistuvan väkivaltaisen teon
siten, että teko selvästi lisää Suomen sotaan tai sotatoimen kohteeksi joutumisen vaaraa, hänet on tuomittava sotaan yllyttämisestä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
3 § (21.4.1995/578)
Maanpetos
Suomen kansalainen, joka Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa
1) liittyy vihollisen asevoimiin,
2) osallistuu sotatoimiin tai muihin sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan,
3) palvelee sellaisissa vihollisen sotilas- tai siviilitehtävissä, jotka välittömästi edistävät sotatoimia Suomea vastaan, taikka
4) ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea,
on tuomittava maanpetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Maanpetoksesta tuomitaan myös ulkomaalainen, joka tekee 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun teon Suomessa oleskellessaan tai ollessaan valtakunnan palveluksessa.
Yritys on rangaistava.
Tämän pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna vihollisen auttamisena ei pidetä sellaista miehityksen aikana suoritettua toimenpidettä, joka on ilmeisen tarpeellinen väestön elinolojen turvaamiseksi.
4 § (21.4.1995/578)
Törkeä maanpetos
Jos maanpetoksessa
1) aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi tai
2) muuten aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa
ja maanpetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä maanpetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
5 § (21.4.1995/578)
Vakoilu
Joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa koskevasta taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta, jonka tuleminen
vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava vakoilusta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Vakoilusta tuomitaan myös se, joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka julkistaa 1 momentissa tarkoitetun tiedon.
Yritys on rangaistava.
Vihollisen sotavoimiin kuuluva saadaan tuomita vakoilusta ainoastaan, jos hän salaten kuuluvansa vihollisen sotavoimiin oleskelee Suomessa tai Suomen puolustusvoimien sotatoimialueella. Häntä ei saa tuomita muusta vakoilusta kuin siitä, mistä hänet on tavattu.
6 § (21.4.1995/578)
Törkeä vakoilu
Jos vakoilu
1) tehdään poikkeuksellisissa oloissa,
2) koskee Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle erittäin merkittävää seikkaa tai
3) on omiaan aiheuttamaan erityisen suurta 5 §:ssä tarkoitettua vahinkoa
ja vakoilu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vakoilusta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
7 § (21.4.1995/578)
Turvallisuussalaisuuden paljastaminen
Joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava turvallisuussalaisuuden paljastamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
8 § (21.4.1995/578)
Tuottamuksellinen turvallisuussalaisuuden paljastaminen
Joka törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti julkistaa taikka toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty
salassa pidettäväksi, on tuomittava tuottamuksellisesta turvallisuussalaisuuden paljastamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
9 § (21.4.1995/578)
Luvaton tiedustelutoiminta
Joka vierasta valtiota vahingoittaakseen tai toista vierasta valtiota hyödyttääkseen hankkii tietoja vieraan valtion maanpuolustuksesta, turvallisuudesta tai niihin välittömästi vaikuttavista seikoista ja siten aiheuttaa vahinkoa tai vaaraa Suomen ulkomaansuhteille, on tuomittava luvattomasta tiedustelutoiminnasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
10 § (21.4.1995/578)
Puolueettomuusmääräysten rikkominen
Joka rikkoo Suomen suhtautumisesta sotaa käyviin vieraisiin valtioihin annettuja puolueettomuusmääräyksiä, on tuomittava puolueettomuusmääräysten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
11 § (21.4.1995/578)
Maanpetoksellinen yhteydenpito
Joka tehdäkseen edellä tässä luvussa tarkoitetun rikoksen ryhtyy yhteydenpitoon vieraan valtion tai sen asiamiehen kanssa, on tuomittava maanpetoksellisesta yhteydenpidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
13 luku (21.4.1995/578)
Valtiopetosrikoksista
1 § (21.4.1995/578)
Valtiopetos
Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla tai siihen rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti pakottamalla taikka valtiosääntöä rikkoen
1) kumota Suomen valtiosääntö tai muuttaa sitä taikka
2) muuttaa Suomen valtiojärjestystä
tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava valtiopetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Valtiopetoksesta tuomitaan myös se, joka väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla syrjäyttää tai yrittää syrjäyttää tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai eduskunnan taikka kokonaan tai osaksi estää tai yrittää estää niitä käyttämästä toimivaltaansa.
2 § (21.4.1995/578)
Törkeä valtiopetos
Jos valtiopetoksessa
1) rikoksentekijänä on tasavallan presidentti, valtioneuvoston jäsen tai muu valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva henkilö,
2) rikoksen tekemiseen käytetään aseistettua joukkoa,
3) rikos tehdään ihmisiä surmaamalla tai
4) rikos on poikkeuksellisten olojen vuoksi erityisen vaarallinen
ja valtiopetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä valtiopetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
3 § (21.4.1995/578)
Valtiopetoksen valmistelu
Joka tehdäkseen valtiopetoksen
1 ryhtyy yhteydenpitoon vieraan valtion tai sen asiamiehen kanssa,
2) valmistaa, hankkii, kokoaa tai varastoi aseita, ampumatarvikkeita tai muita niihin rinnastettavia väkivallan käyttöön soveltuvia välineitä,
3) antaa koulutusta aseiden tai muiden väkivallan käyttöön soveltuvien välineiden käyttämisessä tai
4) värvää tai kokoaa väkeä tai varustaa sitä aseilla,
on tuomittava valtiopetoksen valmistelusta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperästä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea.
4 § (21.4.1995/578)
Laiton sotilaallinen toiminta
Joka laittomasti perustaa, organisoi tai varustaa sotilaallisesti järjestäytyneen yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on vaikuttaa valtiollisiin asioihin, toimii sellaisessa yhteenliittymässä johtavassa asemassa, taloudellisesti tai muutoin merkittävällä tavalla tukee sitä tai siinä
toimeenpanee tai antaa sotilaallista koulutusta, on tuomittava laittomasta sotilaallisesta toiminnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
14 luku (21.4.1995/578)
Rikoksista poliittisia oikeuksia vastaan
1 § (21.4.1995/578)
Vaalirikos
Joka väkivallalla tai uhkauksella vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa toisen äänestämiseen tai ehdokkaaksi asettumiseen yleisissä vaaleissa tai yleisessä äänestyksessä, on tuomittava vaalirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
2 § (21.4.1995/578)
Vaalilahjonta
Joka
1) lupaa, tarjoaa tai antaa toiselle palkkion tai muun edun taivuttaakseen toisen äänestämään yleisissä vaaleissa tai yleisessä äänestyksessä tietyllä tavalla tai jättämään äänestämättä taikka
2) vaatii palkkion tai muun edun äänestämisestä tai äänestämättä jättämisestä yleisissä vaaleissa tai yleisessä äänestyksessä,
on tuomittava vaalilahjonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
3 § (21.4.1995/578)
Vilpillinen äänestäminen
Joka yleisissä vaaleissa tai yleisessä äänestyksessä äänestää ilman äänioikeutta, toisen nimissä tai useamman kuin yhden kerran, on tuomittava vilpillisestä äänestämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
4 § (21.4.1995/578)
Vaalituloksen vääristäminen
Joka aiheuttaakseen sen, että yleisen vaalin tai yleisen äänestyksen tulos ei ole oikea tai että sitä ei saada selville,
1) laskee väärin ääniä,
2) hävittää, turmelee, piilottaa tai lisää äänestyslippuja tai muuttaa niihin tehtyjä merkintöjä taikka
3) muulla niihin rinnastettavalla tavalla puuttuu yleisen vaalin tai yleisen äänestyksen asianmukaiseen toimittamiseen,
on tuomittava vaalituloksen vääristämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
5 § (21.4.1995/578)
Poliittisten toimintavapauksien loukkaaminen
Joka väkivallalla tai vakavan vaaran toisen hyvinvoinnille käsittävällä uhkauksella estää toista
1) ilmaisemasta mielipidettään yleisistä asioista niitä varten tarkoitetussa kokouksessa tai muussa tilaisuudessa taikka tiedotusvälineessä tai muuten julkisesti,
2) osallistumasta yleisiä asioita varten järjestettyyn kokoukseen, kulkueeseen tai muuhun tilaisuuteen tai
3) perustamasta yhdistyksen yleisiä asioita varten taikka liittymästä tai kuulumasta sellaiseen tai toimimasta siinä,
on tuomittava poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla saa toisen vastoin tahtoaan ilmaisemaan mielipiteensä yleisistä asioista kokouksessa tai muussa tilaisuudessa taikka tiedotusvälineessä tai muuten julkisesti, osallistumaan yleisiä asioita varten järjestettyyn tilaisuuteen taikka liittymään tai kuulumaan sellaisia asioita varten perustettuun yhdistykseen tai toimimaan tällaisessa yhdistyksessä.
Yritys on rangaistava.
6 § (21.4.1995/578)
Kokouksen estäminen
Joka käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla oikeudettomasti estää yleisiä asioita varten tarkoitetun kokouksen, kulkueen tai tilaisuuden järjestämisen, on tuomittava kokouksen estämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
7 § (21.8.1995/1010)
Määritelmäsäännös
Yleisillä vaaleilla tarkoitetaan tässä luvussa valtiollisia vaaleja, maakuntapäivävaaleja, kunnallisia vaaleja ja Euroopan parlamentin edustajien vaaleja sekä yleisiä kirkollisia vaaleja.
Yleisellä äänestyksellä tarkoitetaan tässä luvussa valtiollista tai kunnallista kansanäänestystä.
15 luku (24.7.1998/563)
Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan
1 § (12.6.2015/735)
Perätön lausuma tuomioistuimessa
Jos
1) todistaja tai asiantuntija tuomioistuimessa tai
2) muu henkilö tuomioistuimessa valan tai vakuutuksen nojalla antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan,
hänet on tuomittava perättömästä lausumasta tuomioistuimessa vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös kuultaessa henkilöä hänen henkilökohtaisesti läsnä olematta tuomioistuimessa käyttäen videoneuvottelua, puhelinta tai muuta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 tai 56 §:ssä tarkoitettua teknistä tiedonvälitystapaa.
2 § (24.7.1998/563)
Perätön lausuma viranomaismenettelyssä
Jos
1) joku valan tai vakuutuksen nojalla oikeudenkäyntiin rinnastettavassa viranomaismenettelyssä,
2) muu kuin rikoksesta epäilty rikosasian esitutkinnassa henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa tai
3) muu kuin poliisilain (872/2011) 6 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa asemassa oleva poliisitutkinnassa tai siihen rinnastettavassa viranomaismenettelyssä henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa
antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan, hänet on tuomittava perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
(22.7.2011/815)
Oikeushenkilön lakimääräinen edustaja, jota esitutkinnassa kuulustellaan tämän oikeushenkilön rangaistusvastuuta selvitettäessä, rinnastetaan rikoksesta epäiltyyn.
3 § (24.7.1998/563)
Törkeä perätön lausuma tuomioistuimessa
Jos 1 §:ssä tarkoitetussa perättömässä lausumassa
1) aiheutetaan vakava vaara, että tuomioistuin tuomitsee syyttömän vankeuteen tai muuhun ankaraan seuraamukseen tai jonkun huomattavasti ankarampaan seuraamukseen kuin mihin hänet muutoin tuomittaisiin tai että tuomioistuin varsin todennäköisesti tekee asianosaiselle muuten erityisen tuntuvaa vahinkoa aiheuttavan väärän päätöksen,
2) totuudenvastaisuus tai salaaminen koskee erityisen merkityksellistä seikkaa tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
4 § (12.6.2015/735)
Tuottamuksellinen perätön lausuma
Joka
1) todistajana tai asiantuntijana tuomioistuimessa tai
2) valan tai vakuutuksen nojalla tuomioistuimessa tai oikeudenkäyntiin rinnastettavassa viranomaismenettelyssä
huolimattomuudesta antaa väärän tiedon asiassa tai salaa siihen kuuluvan seikan, on tuomittava tuottamuksellisesta perättömästä lausumasta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
5 § (24.7.1998/563)
Yritetty yllytys perättömään lausumaan
Joka yrittää taivuttaa toista 1–3 §:ssä tarkoitettuun rikokseen, on tuomittava yritetystä yllytyksestä perättömään lausumaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
6 § (24.7.1998/563)
Väärä ilmianto
Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, on tuomittava väärästä ilmiannosta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
7 § (24.7.1998/563)
Todistusaineiston vääristeleminen
Joka saadakseen syyttömän tuomituksi rangaistukseen tai muuten toista vahingoittaakseen kätkee, hävittää, turmelee, muuntaa tai muuten vääristää tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa todisteena tarpeellisen esineen, asiakirjan tai muun todisteen, jolla hänen tietensä on merkitystä
asiassa, on tuomittava todistusaineiston vääristelemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Todistusaineiston vääristelemisestä tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa antaa perättömäksi tai vääristellyksi tietämänsä todisteen käytettäväksi tai itse käyttää sitä harhauttavalla tavalla tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa.
8 § (24.7.1998/563)
Törkeä todistusaineiston vääristeleminen
Jos todistusaineiston vääristelemisessä
1) aiheutetaan vakava vaara, että syytön tuomitaan vankeuteen tai muuhun ankaraan seuraamukseen,
2) rikoksen kohteena on erityisen merkityksellinen todiste tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
9 § (24.7.1998/563)
Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen
Joka oikeudettomasti
1) väkivallalla tai uhkauksella estää tai yrittää estää toista antamasta lausuntoa todistajana, asiantuntijana, muuna kuultavana tai asianosaisena oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tai vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lausunnon sisältöön tai
2) tekee tai uhkaa tehdä väkivaltaa toiselle tai häneen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevalle henkilölle sen vuoksi, mitä tämä on lausunut edellä tarkoitetussa kuulustelussa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
10 § (24.7.1998/563)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen
Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vastaan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksen, hyökkäysrikoksen valmistelun, sotarikoksen, törkeän sotarikoksen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, jalkaväkimiinakiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön,
murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (30.12.2015/1718)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita rangaistukseen sitä, jonka olisi rikoksen estämiseksi täytynyt antaa ilmi nykyinen tai entinen aviopuolisonsa taikka nykyinen avopuolisonsa, sisaruksensa, sukulaisensa suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka se, johon hänellä on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde. (12.6.2015/735)
11 § (24.7.1998/563)
Rikoksentekijän suojeleminen
Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittava rikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske rikokseen osallista eikä 10 §:n 2 momentissa mainitussa suhteessa rikoksentekijään olevaa henkilöä, eikä rikosta, josta ei säädetä ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.
12 § (8.1.2016/27)
Ulkomailla tai kansainvälisessä tuomioistuimessa tehty perätön lausuma
Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovellettaessa tuomioistuimella tarkoitetaan myös Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjalla perustettua Kansainvälistä tuomioistuinta ja muuta mainitun järjestön asettamaa tuomioistuinta, yhdistetystä patenttituomioistuimesta (2013/C 175/01) Brysselissä 19 päivänä helmikuuta 2013 tehdyssä sopimuksessa tarkoitettua yhdistettyä patenttituomioistuinta, Islannin ja Norjan sekä Euroopan unionin ja Euroopan unionin jäsenmaan tuomioistuinta, sekä muunkin ulkomaan tuomioistuinta, kun se antaa Suomen tuomioistuimelle virka-apua.
L:lla 27/2016 muutettu 12 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
12 § (24.7.1998/563)
Ulkomailla tehty perätön lausuma
Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovellettaessa tuomioistuimella tarkoitetaan myös Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjalla perustettua Kansainvälistä tuomioistuinta ja muuta mainitun järjestön asettamaa tuomioistuinta, Islannin ja Norjan sekä Euroopan yhteisöjen ja Euroopan unionin jäsenmaan tuomioistuinta sekä muunkin ulkomaan tuomioistuinta, kun se antaa Suomen tuomioistuimelle virka-apua.
12 a § (12.7.2002/604)
Rikokset Kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeudenkäyttöä vastaan
Perätöntä lausumaa, väärää ilmiantoa, todistusaineiston vääristelemistä sekä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevia säännöksiä sovellettaessa tuomioistuimella tarkoitetaan myös Kansainvälistä rikostuomioistuinta ja rikosasian esitutkinnalla myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä tarkoitettua tutkintaa.
13 § (12.6.2015/735)
Rajoitussäännös
Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos:
1) lausuman antaja ennen kuulemisen tai kuulustelun päättymistä oikaisee lausuman tai ilmaisee salaamansa seikan; taikka
2) totuudessa pysyminen on ollut mahdotonta ilman vaaraa joutua vastuuseen omasta rikoksesta tai siihen rinnastettavasta lainvastaisesta teosta.
Perätöntä lausumaa tuomioistuimessa koskevia säännöksiä ei sovelleta rikosasiassa kuultavaan todistajaan:
1) joka on asianomistaja, jolla ei ole asiassa vaatimuksia;
2) jota on syytetty samasta teosta tai teosta, jolla on välitön yhteys siihen tekoon, jota syyte koskee;
3) jolle on annettu sakkomääräys, rangaistusmääräys tai rikesakkomääräys 2 kohdassa tarkoitetusta teosta; (18.11.2016/985)
4) jonka teko esitutkintalain 3 luvun 9 §:n nojalla on päätetty jättää saattamatta syyttäjän harkittavaksi taikka jonka teosta syyttäjä on päättänyt jättää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan toimenpiteistä luopumista tarkoittavan lainkohdan nojalla syytteen nostamatta.
16 luku (24.7.1998/563)
Rikoksista viranomaisia vastaan
1 § (24.7.1998/563)
Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Joka
1) käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen,
2) muuten käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa sellaisen virkatoimen johdosta sitä suorittavaa virkamiestä vastaan tai
3) käyttää väkivaltaa virkamiestä tai häneen 15 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevaa henkilöä vastaan kostaakseen sellaisen virkatoimen,
on tuomittava virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomitaan myös se, joka menettelee 1 momentissa mainitulla tavalla sitä kohtaan, joka virkamiehen pyynnöstä tai suostumuksella avustaa virkamiestä julkisen vallan käyttöä sisältävässä virkatoimessa. (12.7.2002/604)
2 § (24.7.1998/563)
Virkamiehen vastustaminen
Jos virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava virkamiehen vastustamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
3 § (24.7.1998/563)
Haitanteko virkamiehelle
Joka käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estää tai yrittää estää 1 §:ssä tarkoitetun virkatoimen suorittamista tai vaikeuttaa sitä, on tuomittava haitanteosta virkamiehelle sakkoon.
Haitanteosta virkamiehelle tuomitaan myös se, joka menettelee 1 momentissa mainitulla tavalla sitä kohtaan, joka virkamiehen pyynnöstä tai suostumuksella avustaa virkamiestä julkisen vallan käyttöä sisältävässä virkatoimessa. (12.7.2002/604)
4 § (22.7.2011/815)
Niskoittelu poliisia vastaan
Joka
1) jättää noudattamatta poliisimiehen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka tehtävän suorittamiseksi toimivaltansa rajoissa antaman käskyn tai kiellon,
2) kieltäytyy antamasta poliisimiehelle poliisilain 2 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilötietoja,
3) jättää noudattamatta poliisilain 2 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun, poliisimiehen kulkuneuvon pysäyttämiseksi tai siirtämiseksi antaman selvästi havaittavan merkin tai määräyksen,
4) laiminlyö poliisilain 9 luvun 3 §:ssä säädetyn avustamisvelvollisuutensa tai
5) hälyttää aiheettomasti poliisin taikka antamalla vääriä tietoja vaikeuttaa poliisin toimintaa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, niskoittelusta poliisia vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
4 a § (15.7.2005/585)
Niskoittelu rajavartiomiestä vastaan
Joka
1) jättää noudattamatta rajavartiomiehen tehtävän suorittamiseksi toimivaltansa rajoissa antaman käskyn tai kiellon,
2) kieltäytyy antamasta rajavartiomiehelle rajavartiolain (578/2005) 36 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilötietoja,
3) jättää noudattamatta rajavartiolain 38 §:ssä tarkoitetun, rajavartiomiehen liikenteen ohjaamiseksi taikka kulkuneuvon pysäyttämiseksi taikka siirtämiseksi antaman selvästi havaittavan merkin tai määräyksen,
4) jättää noudattamatta meripelastusjohtajan meripelastuslain (1145/2001) 11 a §:n nojalla antaman kiellon tai määräyksen tai
5) hälyttää aiheettomasti rajavartiomiehen tai antamalla vääriä tietoja vaikeuttaa rajavartiomiehen toimintaa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, niskoittelusta rajavartiomiestä vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
4 b § (29.4.2016/317)
Niskoittelu tullimiestä vastaan
Joka
1) jättää noudattamatta tullimiehen tehtävän suorittamiseksi toimivaltansa rajoissa antaman käskyn tai kiellon,
2) kieltäytyy antamasta tullimiehelle tullilain (304/2016) 17 §:n tai 102 §:n 1 momentin taikka rikostorjunnasta Tullissa annetun lain (623/2015) 2 luvun 14 tai 15 §:n mukaisesti pyydettyjä tietoja,
3) jättää noudattamatta tullilain 12 tai 13 §:ssä tarkoitetun, tullimiehen liikenteen ohjaamiseksi taikka kulkuneuvon pysäyttämiseksi tai siirtämiseksi antaman selvästi havaittavan merkin tai määräyksen tai
4) hälyttää aiheettomasti tullimiehen taikka antamalla vääriä tietoja vaikeuttaa Tullin toimintaa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, niskoittelusta tullimiestä vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
5 § (24.7.1998/563)
Väärän henkilötiedon antaminen
Joka erehdyttääkseen viranomaista ilmoittaa nimensä väärin tai antaa muutoin henkilöllisyydestään väärän tai harhaanjohtavan tiedon taikka sanotussa tarkoituksessa käyttää toisen henkilötodistusta, passia, ajokorttia tai muuta sen kaltaista todistusta, on tuomittava väärän henkilötiedon antamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
6 § (17.8.2007/808)
Sakkovilppi
Joka hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä antaa viranomaiselle sakon määräämistä varten tuloistaan, elatusvelvollisuudestaan tai muusta maksukykyynsä vaikuttavasta seikasta olennaisesti totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon, on tuomittava sakkovilpistä sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
7 § (24.7.1998/563)
Rekisterimerkintärikos
Joka
1) aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen viranomaisen pitämään yleiseen rekisteriin antaa rekisteriä pitävälle viranomaiselle väärän tiedon tai
2) hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka toista vahingoittaakseen käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aiheutettua virhettä,
on tuomittava rekisterimerkintärikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
8 § (24.7.1998/563)
Väärän todistuksen antaminen viranomaiselle
Joka antaa viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen kirjallisen todistuksen tai siihen rinnastettavan teknisen tallenteen taikka laadittuaan sellaisen todistuksen tai tallenteen antaa sen toiselle sanottuun tarkoitukseen käytettäväksi, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle tuomitaan myös viranomaisen erityisen valvonnan alaisen toiminnan harjoittaja taikka tämän edustaja tai palveluksessa oleva henkilö tai valvottavan yhteisön tilintarkastaja, joka lakiin perustuvan tarkastuksen yhteydessä tai lakiin perustuvaa ilmoitusvelvollisuutta muuten täyttäessään antaa valvovalle viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen totuudenvastaisen suullisen tiedon.
9 § (24.7.1998/563)
Virkavallan anastus
Joka toista erehdyttääkseen
1) ilman lakiin perustuvaa oikeutta ryhtyy toimeen, jonka vain julkista valtaa käyttävä toimivaltainen viranomainen saa tehdä, tai
2) muuten esiintyy virkatehtävässä olevana julkista valtaa käyttävänä virkamiehenä,
on tuomittava virkavallan anastuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
9 a § (4.12.1998/902)
Lähestymiskiellon rikkominen
Jos lähestymiskieltoon tai väliaikaiseen lähestymiskieltoon määrätty rikkoo lähestymiskieltoa koskevassa ratkaisussa yksilöityä kieltoa, hänet on tuomittava lähestymiskiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Sovellettaessa 1 momenttia lähestymiskieltoon rinnastetaan suojelutoimenpide, joka on ilmoitettu poliisiasiain tietojärjestelmään yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen soveltamisesta annetun lain (227/2015) 4 §:n nojalla. Lähestymiskiellon rikkomisena ei pidetä yhteydenottoja, joihin on lähestymiskiellosta annetun lain (898/1998) 3 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla asiallinen peruste ja jotka ovat ilmeisen tarpeellisia. (20.3.2015/229)
10 § (24.7.1998/563)
Omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkominen
Joka oikeudettomasti
1) murtaa viranomaisen asettaman lukon, sinetin, esteen tai merkinnän, jolla esine tai muu kohde on suljettu tai eristetty, tai muuten murtautuu viranomaisen tällä tavoin sulkemaan esineeseen tai muuhun kohteeseen,
2) tunkeutuu viranomaisen sulkemaan rakennukseen tai huoneeseen tai muuten rikkoo rikoksen selvittämisen turvaamiseksi pakkokeinolain (806/2011) 9 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla annetun kiellon,
3) ryhtyy takavarikkoon tai vakuustakavarikkoon otettuun, ulosmitattuun tai sellaiseen irtaimeen esineeseen, jonka muualle siirtämisen viranomainen on kieltänyt tai
4) vastoin viranomaiskieltoa hukkaa tai luovuttaa omaisuutta tai vastoin maksukieltoa maksaa saatavan tai palkan,
on tuomittava omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
(22.7.2011/815)
Edellä 1 momentin 1 kohdassa viranomaisella tarkoitetaan Suomen viranomaisen lisäksi ulkomaan tulliviranomaista.
11 § (24.7.1998/563)
Liiketoimintakiellon rikkominen
Joka rikkoo liiketoimintakiellon tai väliaikaisen liiketoimintakiellon, on tuomittava liiketoimintakiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Liiketoimintakiellon rikkomisesta tuomitaan myös se, joka toimii toisen välikätenä liiketoimintakiellon tai väliaikaisen liiketoimintakiellon kiertämiseksi.
12 § (24.7.1998/563)
Viranomaisen hallussa olevan todistuskappaleen hävittäminen
Joka oikeudettomasti hävittää, ottaa haltuunsa, vahingoittaa tai muutoin tekee käyttökelvottomaksi yleisessä arkistossa tai viranomaisen hallussa olevan asiakirjan tai muun todistuskappaleen taikka viranomaisen pitämän yleisen rekisterin tai sen osan, on tuomittava viranomaisen hallussa olevan todistuskappaleen hävittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
13 § (12.7.2002/604)
Lahjuksen antaminen
Joka virkamiehelle lupaa, tarjoaa tai antaa hänen toiminnastaan palvelussuhteessa hänelle tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa, on tuomittava lahjuksen antamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Lahjuksen antamisesta tuomitaan myös se, joka virkamiehen toiminnasta palvelussuhteessa lupaa, tarjoaa tai antaa 1 momentissa tarkoitetun lahjan tai edun toiselle.
14 § (24.7.1998/563)
Törkeä lahjuksen antaminen
Jos lahjuksen antamisessa
1) lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan palvelussuhteessa velvollisuuksiensa vastaisesti lahjojaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen tai
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen antaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lahjuksen antamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
14 a § (10.6.2011/637)
Lahjuksen antaminen kansanedustajalle
Joka kansanedustajalle lupaa, tarjoaa tai antaa hänelle tai toiselle tarkoitetun muun kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavan lahjan tai muun oikeudettoman edun, jotta tämä toimisi tai jättäisi toimimatta edun vuoksi edustajantoimessaan tietyllä tavalla taikka palkkiona sellaisesta toiminnasta, ja teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen, on tuomittava lahjuksen antamisesta kansanedustajalle sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Lahjuksen antamisena kansanedustajalle ei pidetä ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain (273/2009) mukaista vaalirahoitusta, ellei sen tarkoituksena ole 1 momentin kiertäminen.
14 b § (10.6.2011/637)
Törkeä lahjuksen antaminen kansanedustajalle
Jos lahjuksen antamisessa kansanedustajalle
1) lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan edustajantoimessaan lahjojaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen antaminen kansanedustajalle on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lahjuksen antamisesta kansanedustajalle vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
15 § (28.3.2014/256)
Vangin laiton vapauttaminen
Joka laittomasti
1) vapauttaa vangin, pidätetyn tai kiinniotetun taikka sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa tarkoitettuun arestiin määrätyn henkilön vankilasta tai muusta säilytyspaikasta tai häntä vartioivan, saattavan tai kuljettavan virkamiehen tai sotilaan huostasta taikka auttaa häntä pääsemään karkuun tai
2) estää toimivaltaista virkamiestä tai sotilasta ottamasta kiinni pakosalla olevaa vangittavaksi tai pidätettäväksi määrättyä tai kiinniotettavaa henkilöä,
on tuomittava vangin laittomasta vapauttamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
16 § (24.7.1998/563)
Vangin karkaaminen
Vanki, pidätetty tai viranomaisen huostassa oleva kiinniotettu taikka sotilaskurinpitolaissa tarkoitettuun arestiin määrätty henkilö, joka karkaa tai yrittää karata rangaistuslaitoksesta tai muusta säilöstä taikka häntä vartioivan, saattavan tai kuljettavan henkilön huostasta, on tuomittava vangin karkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
17 § (24.7.1998/563)
Vangin varustautuminen aseella
Vanki, pidätetty tai viranomaisen huostassa oleva kiinniotettu taikka sotilaskurinpitolaissa tarkoitettuun arestiin määrätty henkilö, joka vastoin hänen tietoonsa saatettua kieltoa valmistaa, hankkii tai pitää hallussaan ampuma- tai teräaseen tai niihin rinnastettavan hengenvaarallisen välineen, on tuomittava vangin varustautumisesta aseella sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
18 § (10.6.2011/637)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Lahjuksen antamiseen, törkeään lahjuksen antamiseen, lahjuksen antamiseen kansanedustajalle ja törkeään lahjuksen antamiseen kansanedustajalle sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
19 § (24.7.1998/563)
Rajoitussäännös
Tämän luvun 1–3 §:n säännöksiä ei sovelleta 17 luvun 6 §:ssä tarkoitettuihin tekoihin.
19 a § (12.7.2002/604)
19 a § on kumottu L:lla 12.7.2002/604.
20 § (12.7.2002/604)
Soveltamisalasäännökset
Sovellettaessa tämän luvun 1–3 §:ää rikollisen teon kohteena olevaan virkamieheen rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu julkista luottamustehtävää hoitava henkilö, sellainen ulkomainen virkamies, joka toimii Kansainvälisen rikostuomioistuimen palveluksessa taikka Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, tarkkailu-, takaa-ajo-, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämis- tai rikosten ennalta estämis- tai esitutkintatehtävissä taikka joka toimii Suomen alueella kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain (4/1994) nojalla Suomen viranomaisen esittämän tai hyväksymän oikeusapupyynnön perusteella esitutkinta- tai muissa virkatehtävissä, ja julkista valtaa käyttävä henkilö sekä palvelusta toimittava sotilas. (11.4.2014/302)
Sovellettaessa tämän luvun 9 §:ää virkamieheen rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu julkista luottamustehtävää hoitava henkilö, sellainen ulkomainen virkamies, joka toimii Kansainvälisen rikostuomioistuimen palveluksessa taikka Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, tarkkailu-, takaa-ajo-, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämis- tai rikosten ennalta estämis- tai esitutkintatehtävissä taikka joka toimii Suomen alueella kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain nojalla Suomen viranomaisen esittämän tai hyväksymän oikeusapupyynnön perusteella esitutkinta- tai muissa virkatehtävissä, ja julkista valtaa käyttävä henkilö. (11.4.2014/302)
Sovellettaessa tämän luvun 13 ja 14 §:ää rikollisen teon kohteena olevaan virkamieheen rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu julkista luottamustehtävää hoitava henkilö, julkisyhteisön työntekijä, ulkomainen virkamies, julkista valtaa käyttävä henkilö ja sotilas.
Sovellettaessa tämän luvun 14 a ja 14 b §:ää rikollisen teon kohteena olevaan kansanedustajaan rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu ulkomaisen parlamentin jäsen. (10.6.2011/637)
Jos muualla kuin tässä laissa säädetään rikosoikeudellista virkavastuuta koskevien säännösten soveltamisesta muuhun kuin 1–4 momentissa tarkoitettuun henkilöön, hänet rinnastetaan rikollisen teon kohteena olevaan virkamieheen sovellettaessa tämän luvun 1–3, 9, 13 ja 14 §:ää.
17 luku (24.7.1998/563)
Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
1 § (24.7.1998/563)
Julkinen kehottaminen rikokseen
Joka joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu
1) aiheuttaa vaaran, että sellainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, tai
2) muuten selvästi vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta,
on tuomittava julkisesta kehottamisesta rikokseen sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Jos kehottaminen tai houkutteleminen aiheuttaa sen, että rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, sovelletaan mitä 5 luvussa säädetään osallisuudesta rikokseen.
1 a § (8.5.2015/564)
Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen
Se, joka
1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä henkilöitä sitä varten,
2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
3) järjestämällä, yrittämällä järjestää tai antamalla järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa varten,
4) hankkimalla, yrittämällä hankkia tai luovuttamalla järjestäytyneelle rikollisryhmälle toimitiloja tai muita sen rikollista toimintaa varten tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän rikollisen toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä,
5) suoraan tai välillisesti antamalla tai keräämällä varoja järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisen toiminnan rahoittamiseksi,
6) hoitamalla järjestäytyneen rikollisryhmän tärkeitä taloudellisia asioita tai antamalla ryhmän rikollisen toiminnan kannalta erittäin tärkeitä taloudellisia tai oikeudellisia neuvoja tai
7) järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisten tavoitteiden saavuttamista muulla vakavuudeltaan näihin verrattavalla olennaisella tavalla aktiivisesti edistämällä
osallistuu 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi lainkohdassa mainittu rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentin 6 kohdassa säädetään oikeudellisesta neuvonnasta, ei koske rikoksen esitutkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn taikka rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvää oikeudellisen avustajan tai asiamiehen tehtävien hoitamista.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos teosta säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus.
2 § (24.7.1998/563)
Mellakka
Joka väkijoukon selvästi aikoessa käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheuttaa omaisuuteen kohdistuvaa huomattavaa vahinkoa osallistuu teoillaan väkijoukon toimintaan ja jättää tällöin noudattamatta toimivaltaisen viranomaisen laillisessa järjestyksessä antaman hajaantumiskäskyn, on tuomittava mellakasta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
3 § (24.7.1998/563)
Väkivaltainen mellakka
Joka väkijoukon tehdessä 16 luvun 1 §:ssä mainitun rikoksen, käyttäessä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheuttaessa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle osallistuu teoillaan väkijoukon toimintaan, on tuomittava väkivaltaisesta mellakasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
4 § (24.7.1998/563)
Väkivaltaisen mellakan johtaminen
Joka yllyttää tai johtaa 3 §:ssä tarkoitettua väkijoukkoa, on tuomittava väkivaltaisen mellakan johtamisesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
5 § (24.7.1998/563)
Yleisen järjestyksen aseellisen rikkomisen valmistelu
Joka tehdäkseen 12 luvun 1–4 §:ssä, 16 luvun 1 tai 15 §:ssä tai tämän luvun 3 §:ssä tarkoitetun rikoksen värvää tai kokoaa aseellista väkeä, on tuomittava yleisen järjestyksen aseellisen rikkomisen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
6 § (24.7.1998/563)
Järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen
Joka käyttämällä tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa estää tai yrittää estää järjestystä ylläpitävää henkilöä suorittamasta hänelle lain tai asetuksen nojalla kuuluvaa tehtävää tai muuten vaikeuttaa sanotun tehtävän suorittamista, on tuomittava, jollei laissa muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Järjestystä ylläpitävällä henkilöllä tarkoitetaan tässä pykälässä:
1) järjestyksen pitämisestä joukkoliikenteessä annetussa laissa (472/1977) tarkoitettua kuljettajaa, häneen rinnastettavaa henkilöä taikka heitä kuljettajan tai häneen rinnastettavan henkilön pyynnöstä avustavaa matkustajaa;
2) joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annetussa laissa (469/1979) tarkoitettua matkalippujen tarkastajaa ja tarkastuksessa apuna olevaa järjestyksenvalvojaa; sekä
3) yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) tarkoitettua vartijaa ja järjestyksenvalvojaa.
(21.8.2015/1087)
6 a § (21.8.2015/1087)
Luvaton turvallisuusalan elinkeinotoiminnan harjoittaminen
Joka harjoittaa turvallisuusalan elinkeinolupaa edellyttävää vartioimisliike- tai järjestyksenvalvojatoimintaa ilman yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 68 §:ssä tarkoitettua lupaa, on tuomittava luvattomasta turvallisuusalan elinkeinotoiminnan harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
7 § (24.7.1998/563)
Valtionrajarikos
Joka
1) ylittää tai yrittää ylittää Suomen rajan ilman siihen oikeuttavaa matkustusasiakirjaa, viisumia, oleskelulupaa tai matkustusasiakirjaan rinnastettavaa muuta asiakirjaa tai muualta kuin luvallisesta maahantulo- tai maastalähtöpaikasta tai vastoin lakiin perustuvaa kieltoa,
2) muuten rikkoo rajan ylittämisestä annettuja säännöksiä tai
3) oleskelee tai liikkuu rajavyöhykkeellä tai ryhtyy siellä kiellettyyn toimeen rajavartiolain 51 §:n vastaisesti tai ilman mainitun lain 52 §:ssä edellytettyä lupaa,
on tuomittava valtionrajarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
(28.2.2014/146)
Valtionrajarikoksesta ei tuomita ulkomaalaista, joka 1 momentissa tarkoitetun teon johdosta käännytetään tai karkotetaan maasta, eikä ulkomaalaista, joka pakolaisuuden perusteella hakee turvapaikkaa tai oleskelulupaa Suomessa. Valtionrajarikoksesta ei tuomita myöskään ulkomaalaista, joka on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun teon sen vuoksi, että hän on ollut 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun ihmiskaupan kohteena. (9.7.2004/650)
7 a § (18.8.2000/756)
Lievä valtionrajarikos
Jos valtionrajarikos, luvattoman oleskelun tai liikkumisen lyhytaikaisuus, kielletyn toimen laatu taikka muut rikokseen liittyvät seikat huomioon ottaen on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä valtionrajarikoksesta sakkoon.
Mitä 7 §:n 2 momentissa säädetään, koskee myös 1 momentissa tarkoitettua tekoa.
7 b § (18.8.2000/756)
Alueloukkaus
Vieraan valtion sotilas taikka vieraan valtion valtionaluksen tai valtionilma-aluksen päällikkö, joka
1) rikkoo aluevalvontalakia (755/2000) sen 44 §:ssä tarkoitetulla tavalla,
2) rikkoo aluevalvontalain 4–9 §:n säännöksiä Suomen alueelle tulosta ja maassa oleskelusta tai
3) rikkoo aluevalvontalain 10 §:n nojalla myönnetyssä luvassa annettuja lupamääräyksiä,
on tuomittava alueloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Alueloukkauksesta tuomitaan myös se, joka aluevalvontalain 2 §:n 5 a kohdassa tarkoitetun tunnuksettoman sotilaallisen ryhmän jäsenenä ja osana tällaisen ryhmän toimintaa rikkoo aluevalvontalain 10 a §:n mukaista kieltoa tulla Suomen alueelle tai olla maassa. (10.7.2017/503)
Alueloukkausta koskevassa asiassa syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta ja tuomioistuin rangaistuksen tuomitsematta, jos alueloukkaus on saatu välittömästi keskeytetyksi tai jos siihen syyllistynyt on teon vuoksi käännytetty tai karkotettu maasta. (10.7.2017/503)
8 § (28.2.2014/146)
Laittoman maahantulon järjestäminen
Joka
1) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavaa matkustusasiakirjaa, viisumia, oleskelulupaa tai matkustusasiakirjaan rinnastettavaa muuta asiakirjaa,
2) tuo tai yrittää tuoda Suomeen tai Suomen kautta muuhun maahan ulkomaalaisen, jonka 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on väärä, väärennetty, myönnetty toiselle henkilölle taikka saatu viranomaiselta asiakirjan myöntämisen kannalta merkityksellisen totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon avulla, lahjomalla viranomainen tai virkamiehen väkivaltaisella vastustamisella,
3) järjestää tai välittää 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulle ulkomaalaiselle kuljetuksen Suomeen tai
4) luovuttaa toiselle 2 kohdassa tarkoitetun asiakirjan käytettäväksi maahantulon yhteydessä,
on tuomittava laittoman maahantulon järjestämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Laittoman maahantulon järjestämisenä ei pidetä tekoa, jota erityisesti huomioon ottaen tekijän humanitaariset tai läheisiin perhesuhteisiin liittyvät vaikuttimet sekä ulkomaalaisen turvallisuuteen vaikuttavat olot hänen kotimaassaan tai vakinaisessa asuinmaassaan on pidettävä kokonaisuutena ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä.
8 a § (9.7.2004/650)
Törkeä laittoman maahantulon järjestäminen
Jos laittoman maahantulon järjestämisessä
1) aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä tai
2) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa (8.5.2015/564)
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
9 § (24.7.1998/563)
Omankädenoikeus
Joka oikeutensa puolustamiseksi tai toteuttamiseksi omin valloin ryhtyy toimeen, jota hän ei saa tehdä ilman viranomaisen myötävaikutusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, omankädenoikeudesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
10 § (24.7.1998/563)
Uskonrauhan rikkominen
Joka
1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
UskonnonvapausL 267/1922 on kumottu L:lla 453/2003, ks. UskonnonvapausL 453/2003 2 §.
11 § (24.7.1998/563)
Uskonnonharjoituksen estäminen
Joka käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla oikeudettomasti estää uskonnonvapauslaissa tarkoitetun kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan pitämästä jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tai muuta uskonnonharjoitusta, on tuomittava uskonnonharjoituksen estämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
12 § (24.7.1998/563)
Hautarauhan rikkominen
Joka
1) luvattomasti avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan, ruumisarkun tai hautauurnan,
2) käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla tai
3) turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä,
on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
13 § (13.12.2013/879)
Ilkivalta
Joka
1) metelöimällä tai muulla sellaisella tavalla aiheuttaa huomattavaa häiriötä virantoimituksen yhteydessä muualla kuin yleisellä paikalla taikka yleisöltä suljetussa virastossa, toimistossa, liikkeessä tai tehtaassa tai muussa vastaavassa paikassa,
2) aiheuttaa huomattavaa häiriötä lähettämällä viestejä tai soittamalla puheluita virastoon, toimistoon, liikkeeseen taikka muuhun vastaavaan paikkaan taikka
3) käyttämällä joukkoliikenteen kulkuneuvon, hissin tai muun laitteen hätäjarrua tai hälytintä aiheuttaa ilkivaltaisesti väärän hälytyksen,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä rangaistusta, ilkivallasta sakkoon.
13 a § (26.11.2004/1006)
Laiton naamioituminen
Joka yleisellä paikalla järjestettävän yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta, on tuomittava laittomasta naamioitumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
14 § (9.8.2013/585)
Eläinsuojelurikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pahoinpitelemällä, liiallisesti rasittamalla, jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten
1) eläinsuojelulain (247/1996) tai sen nojalla annetun säännöksen,
2) eläinten kuljetuksesta annetun lain (1429/2006) tai sen nojalla annetun säännöksen,
3) eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 liitteen I taikka
4) eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009
vastaisesti kohtelee eläintä julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen, on tuomittava eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
14 a § (14.1.2011/14)
Törkeä eläinsuojelurikos
Jos eläinsuojelurikoksessa
1) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
2) rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä tai
3) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä eläinsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
15 § (14.1.2011/14)
Lievä eläinsuojelurikos
Jos eläinsuojelurikos, ottaen huomioon aiheutetun kärsimyksen, kivun tai tuskan vähäisyys tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä eläinsuojelurikoksesta sakkoon.
15 a § (19.12.2008/863)
Kissan tai koiran turkiksen markkinoillesaattamisrikkomus
Joka kiellosta saattaa markkinoille sekä tuoda yhteisöön ja viedä yhteisöstä kissan ja koiran turkista ja tällaista turkista sisältäviä tuotteita annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1523/2007 vastaisesti ammattimaisesti saattaa markkinoille kissan tai koiran turkiksen tai tällaista turkista sisältävän tuotteen, on tuomittava kissan tai koiran turkiksen markkinoillesaattamisrikkomuksesta sakkoon.
16 § (24.7.1998/563)
Uhkapelin järjestäminen
Joka luvattomasti järjestää uhkapelin tai pitää huoneistoa tai muuta tilaa uhkapeliä varten tai majoitus- tai ravitsemisliikkeen harjoittajana sallii uhkapelin, on tuomittava uhkapelin järjestämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Uhkapelillä tarkoitetaan veikkaus-, bingo-, toto- ja vedonlyöntipeliä, raha- tai tavara-arpajaisia ja pelikasinotoimintaa sekä muuta vastaavaa peliä tai toimintaa, jossa voiton saaminen perustuu kokonaan tai osittain sattumaan taikka peliin tai toimintaan osallistuvista riippumattomiin tapahtumiin ja jossa mahdollinen häviö on ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn.
16 a § (21.12.2016/1287)
Rahapelirikos
Joka
1) toimeenpanee rahapelin luvattomasti,
2) myy tai välittää arpoja muun kuin arpajaislain (1047/2001) 11 §:ssä mainitun rahapeliyhtiön toimeenpanemaan rahapeliin tai markkinoi sellaista rahapeliä vastoin arpajaislain 62 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä kieltoa,
3) myy tai välittää arpoja rahapeliin ulkomaille tai markkinoi rahapeliä ulkomaille vastoin arpajaislain 62 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädettyä kieltoa,
4) ilman rahapelin toimeenpanijan lupaa myy tai välittää arpajaislain 11 §:ssä mainitun rahapeliyhtiön toimeenpanemaan rahapeliin liittyviä arpoja taikka vastaanottaa sellaiseen rahapeliin liittyviä pelipanoksia tai välittää sellaiseen rahapeliin liittyviä voittoja vastoin arpajaislain 62 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädettyä kieltoa taikka
5) luovuttaa tilan raha-automaatin, erityisautomaatin tai kasinopelin käytettävänä pitämiseen, jos sitä pitää käytettävänä muu kuin arpajaislain 11 §:ssä mainittu rahapeliyhtiö, vastoin arpajaislain 62 §:n 3 momentissa säädettyä kieltoa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, rahapelirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
16 b § (20.5.2011/578)
Arpajaisrikos
Joka
1) toimeenpanee muut kuin 16 a §:n 1 kohdassa tarkoitetut arpajaiset ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa,
2) muulla kuin 16 a §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkoo arpajaislain 62 §:n 1–4 momentissa säädettyä kieltoa,
3) käyttää arpajaisten tuotot olennaisesti vastoin laissa, arpajaisten toimeenpanoon annetussa luvassa tai tuottojen käyttötarkoituksen muuttamista koskevassa luvassa annettua määräystä,
4) laiminlyö arpajaisten toimeenpanoon kuuluvan tilitysvelvollisuuden,
5) toimeenpanee arpajaislain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetut pienarpajaiset, vaikkei täytä arpajaislain 5 §:ssä säädettyjä arpajaisten toimeenpanoa koskevia edellytyksiä,
6) rikkoo olennaisesti tai toistuvasti arpajaisten toimeenpanoon annettuun lupaan liitettyjä ehtoja tai määräyksiä,
7) toimeenpanee rahapelin olennaisesti tai toistuvasti vastoin arpajaislain 13 c tai 14 §:n nojalla annettua asetusta tai
8) rikkoo rahapelien markkinointia koskevia arpajaislain 14 b §:n säännöksiä,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, arpajaisrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
16 c § (24.6.2010/663)
Rahankeräysrikos
Joka tahallaan
1) toimeenpanee rahankeräyksen ilman rahankeräyslaissa (255/2006) tarkoitettua lupaa taikka lain 5 §:n 2 tai 3 momentin vastaisesti,
2) toimeenpanee rahankeräyksen vastoin rahankeräyslain 9 §:ssä säädettyä kieltoa,
3) toimeenpannessaan rahankeräyksen antaa keräyksen kohderyhmälle merkityksellisiä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja,
4) antaa rahankeräyslaissa tarkoitetulle lupaviranomaiselle väärän tiedon seikasta, joka on omiaan vaikuttamaan rahankeräysluvan saantiin tai ehtoihin, tai salaa sellaisen seikan taikka luvan saatuaan jättää ilmoittamatta lupaviranomaiselle olosuhteiden muutoksesta, josta luvan myöntämisen yhteydessä tai muuten on erityisesti velvoitettu ilmoittamaan,
5) käyttää rahankeräyksellä saatuja varoja olennaisesti vastoin rahankeräysluvassa tai varojen käyttötarkoituksen muuttamista koskevassa luvassa asetettuja ehtoja tai annettuja määräyksiä,
6) laiminlyö rahankeräyslain 21 §:ssä säädetyn tilitys- tai ilmoitusvelvollisuuden tai
7) toimii rahankeräyksen käytännön toimeenpanijana ilman rahankeräyslain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettua määräystä,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, rahankeräysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
16 d § (24.6.2010/663)
Lievä rahankeräysrikos
Jos rahankeräysrikos on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä rahankeräysrikoksesta sakkoon.
17 § (17.6.2011/713)
Väkivaltakuvauksen levittäminen
Joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää tai muulla tavoin tarjoaa tai pitää saatavilla taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuo maahan elokuvia tai muita kuvaohjelmia taikka sellaisia
sisältäviä tallenteita tai tiedostoja, joissa esitetään raakaa väkivaltaa, on tuomittava väkivaltakuvauksenlevittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos väkivallan esittämistä on elokuvan tai muun kuvaohjelman tai tallenteen tai tiedoston tiedonvälitystä palvelevan luonteen taikka ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi pidettävä perusteltuna.
18 § (9.7.2004/650)
Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen
Joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana taikka muulla tavoin tarjoaa tai asettaa saataville, pitää saatavilla, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti todellisuuspohjaisesti tai todenmukaisesti esitetään
1) lasta,
2) väkivaltaa tai
3) eläimeen sekaantumista,
on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
(20.5.2011/540)
Yritys on rangaistava.
Mitä 17 §:n 2 momentissa säädetään, koskee myös tässä pykälässä tarkoitettua kuvaa tai kuvatallennetta.
Lapsena pidetään kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi. Kuva tai kuvatallenne on 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellisuuspohjainen, jos se on valmistettu tilanteesta, jossa lapsi on tosiasiallisesti ollut sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan toiminnan kohteena, ja todenmukainen, jos se erehdyttävästi muistuttaa valokuvaamalla tai muulla vastaavalla menetelmällä valmistettua kuvaa tai kuvatallennetta tilanteesta, jossa lapsi on sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan toiminnan kohteena. Todellisuuspohjaisen ja todenmukaisen määritelmiä sovelletaan vastaavasti 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. (20.5.2011/540)
18 a § (9.7.2004/650)
Törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen
Jos sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisessä
1) lapsi on erityisen nuori,
2) kuvassa esitetään myös vakavaa väkivaltaa tai lapsen kohtelua erityisen nöyryyttävästi,
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai
4) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa (8.5.2015/564)
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
18 b § (17.6.2011/713)
Kuvaohjelman laiton esittäminen tai levittäminen alaikäiselle
Joka kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle julkisesti esittää tai levittää taikka muulla tavoin tarjoaa taikka pitää hänen saatavillaan
1) vastoin kuvaohjelmalain (710/2011) 5 §:n 1 momentissa säädettyä kuvaohjelman, jota ei ole luokiteltu tai jolle ei ole annettu ikärajaa 18 ja jossa tai jonka yhteydessä ei ole selvästi havaittavia merkintöjä tai
2) vastoin 1 kohdassa mainitun lain 6 §:n 1 momentissa säädettyä kieltoa kuvaohjelman, jonka ikäraja on 18,
on tuomittava kuvaohjelman laittomasta esittämisestä tai levittämisestäalaikäiselle sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
19 § (20.5.2011/540)
Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito
Joka oikeudettomasti pitää hallussaan kuvaa tai kuvatallennetta, jossa 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvanhallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta tuomitaan myös se, joka on maksua vastaan tai muuten sopimalla hankkinut pääsyn 1 momentissa tarkoitettuun kuvaan tai kuvatallenteeseen niin, että se on hänen käytettävissään tietokoneen tai muun teknisen laitteen välityksellä ilman laitteelle tallentumista.
20 § (24.7.1998/563)
Sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi
Joka ansiotarkoituksessa
1) luovuttaa 15 vuotta nuoremmalle,
2) asettaa julkisesti yleisön nähtäville,
3) toimittaa toiselle tämän suostumuksetta tai
4) yleistä pahennusta herättävällä tavalla julkisesti ilmoituksessa, esitteessä tai julisteessa tai muulla tavoin mainostaen tarjoaa myytäväksi tai esittelee
kuvan, kuvatallenteen tai esineen, joka sukupuolisiveellisyyttä loukkaavana on omiaan herättämään yleistä pahennusta, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista tuomitaan myös se, joka 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tarjoaa myytäväksi tai esittelee tekstiä tai ääntä sisältävän tallenteen, joka sukupuolisiveellisyyttä loukkaavana on omiaan herättämään yleistä pahennusta.
21 § (24.7.1998/563)
Sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen
Joka tekee julkisesti sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan teon siten, että se aiheuttaa pahennusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä rangaistusta, sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
22 § (24.7.1998/563)
Sukupuoliyhteys lähisukulaisten kesken
Joka on sukupuoliyhteydessä oman lapsensa tai tämän jälkeläisen kanssa, oman vanhempansa tai tämän vanhemman tai isovanhemman kanssa taikka veljensä tai sisarensa kanssa, on tuomittava sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken ei tuomita henkilöä, joka on ollut sukupuoliyhteydessä oman vanhempansa tai tämän vanhemman kanssa ollessaan kahdeksaatoista vuotta nuorempi, eikä henkilöä, joka on pakotettu tai lainvastaisesti taivutettu sukupuoliyhteyteen.
23 § (14.1.2011/14)
Eläintenpitokielto
Joka tuomitaan törkeästä eläinsuojelurikoksesta on samalla tuomioistuimessa määrättävä eläintenpitokieltoon. Tuomioistuin voi kuitenkin jättää kiellon määräämättä, jos siihen on erityisen painavia syitä. Joka tuomitaan eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta, voidaan samalla määrätä eläintenpitokieltoon. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka tuomitaan eläinsuojelulain 54 §:n 1 momentin nojalla eläinsuojelurikkomuksesta tai eläinten kuljetuksesta annetun lain 39 §:n nojalla eläinkuljetusrikkomuksesta ja jota voidaan pitää soveltumattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka jätetään rangaistukseen tuomitsematta 3 luvun 4 §:n 2 momentin tai 6 luvun 12 §:n 4 tai 5 kohdan nojalla. Eläintenpitokielto määrätään syyttäjän vaatimuksesta.
Eläintenpitokieltoon määrätty ei saa omistaa, pitää eikä hoitaa eläimiä eikä muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Kielto voi koskea määrättyjä eläinlajeja tai eläimiä yleensä. Tuomioistuin voi kuitenkin erityisistä syistä määrätä, että tuomittu saa edelleen omistaa
kokonaan tai osaksi eläimiä, jotka eivät ole rikoksen kohteena ja jotka ovat hänen omistuksessaan päätöstä tehtäessä, jos niiden määritteleminen päätöksessä on mahdollista.
Eläintenpitokielto voidaan määrätä vähintään yhden vuoden määräajaksi tai pysyväksi. Eläintenpitokielto voidaan määrätä pysyväksi, jos
1) kieltoon määrättävä on syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen,
2) kieltoon määrättävälle on aiemmin lainvoimaisesti tuomittu määräaikainen eläintenpitokielto tai
3) kieltoon määrättävän terveydentila on heikko
ja häntä on pidettävä pysyvästi kykenemättömänä tai soveltumattomana omistamaan, pitämään tai hoitamaan eläimiä taikka muuten vastaamaan niiden hyvinvoinnista.
Eläintenpitokieltoa on noudatettava muutoksenhausta huolimatta. Jos tuomioistuin kuitenkin 23 a §:n 4 momentin mukaisesti kieltää eläinten valtiolle menettämistä koskevan tuomion täytäntöönpanon, eläintenpitokielto ei koske tuomioistuimen määräyksen mukaisesti pidettyjä eläimiä.
23 a § (14.1.2011/14)
Eläinsuojelurikokseen liittyvä menettämisseuraamus
Eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet, joita päätöstä annettaessa pitää tai jotka omistaa eläintenpitokieltoon määrättävä, on tuomittava valtiolle menetetyiksi. Myös eläintenpitokiellon rikkomisen kohteena olleet eläimet on tuomittava valtiolle menetetyiksi. Menettämisseuraamus tuomitaan siitä riippumatta, kenen omaisuutta menetetyksi tuomittavat eläimet ovat. Eläintenpitokiellon rikkomisen kohteena olleiden eläinten asemesta on toissijaisesti tuomittava menetetyksi niiden arvo siltä, joka on syyllistynyt eläintenpitokiellon rikkomiseen.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu menettämisseuraamus tuomitaan syyttäjän vaatimuksesta. Mainittuihin menettämisseuraamuksiin sovelletaan 10 luvun 1 §:ää ja 11 §:n 3 momenttia. Arvon menettämiseen sovelletaan lisäksi 10 luvun 10 §:ää. Muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin menettämisseuraamuksiin sovelletaan, mitä 10 luvussa säädetään.
Tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiselle varataan tilaisuus itse myydä tai muuten luovuttaa omistamansa kiellossa tarkoitetut eläimet. Jos menettämisseuraamus kohdistuu eläimiin, jotka omistaa kokonaan tai osaksi muu kuin eläintenpitokieltoon määrätty, tälle voidaan varata tilaisuus noutaa eläimet korvauksetta itselleen. Tuomiossa on asetettava määräaika, jonka kuluessa eläimet on luovutettava tai noudettava. Jos eläimet noudetaan tai luovutetaan tuomion mukaisesti, menettämisseuraamus raukeaa.
Eläimen tuomitsemista valtiolle menetetyksi koskeva tuomio voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Jos tuomioistuin varaa 3 momentissa tarkoitetun tilaisuuden eläinten luovuttamiseen tai noutamiseen taikka jos siihen on muuten erityisen painavia syitä, tuomioistuimen on määrättävä, ettei menettämisseuraamusta panna täytäntöön ennen 3 momentissa tarkoitetun määräajan päättymistä taikka ennen kuin asiasta toisin määrätään tai menettämisseuraamus on muutoin pantavissa täytäntöön.
23 b § (14.1.2011/14)
Uhkapeliin liittyvä menettämisseuraamus
Uhkapelipankki ja muu järjestetyssä uhkapelissä käytetty raha ja rahanarvoinen esine on tuomittava menetetyksi valtiolle. Menettämisseuraamus tuomitaan siitä riippumatta, kenen omaisuutta menetetyksi tuomittava omaisuus oli. Muutoin on noudatettava, mitä 10 luvussa säädetään.
24 § (13.5.2011/511)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen, laittoman maahantulon järjestämiseen, törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen, eläinsuojelurikokseen, törkeään eläinsuojelurikokseen, uhkapelin järjestämiseen, rahapelirikokseen, arpajaisrikokseen, rahankeräysrikokseen, väkivaltakuvauksen levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen, törkeään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämiseen, sukupuoli-siveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan myös 1 §:ssä tarkoitettuun julkiseen kehottamiseen rikokseen silloin, kun rikos, johon kehotetaan tai houkutellaan, on
1) kiihottaminen kansanryhmää vastaan tai törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan taikka
2) törkeä kunnianloukkaus tai laiton uhkaus silloin, kun kehottamisen tai houkuttelemisen vaikuttimena on rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus taikka niihin rinnastettava muu peruste.
25 § (13.5.2011/441)
Syyteoikeus
Jos ilkivallalla ei ole rikottu yleistä järjestystä, syyttäjä ei saa nostaa syytettä, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Syyttäjä ei saa nostaa syytettä myöskään 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitusta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi.
18 luku
Rikoksista sukuoikeuksia vastaan
1 §
Jos joku sanoo nimensä tahi säätynsä muuksi, kuin se on, ja jos toinen siten aviosopimukseen petetään; taikka jos joku toisen viettelee aviosopimukseen siten, että salaa laillisen avioliitonesteen taikka seikan, joka voi saattaa avioliiton purkautumaan; rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka sakolla.
Jos siihen tulee vihkiminen lisäksi, taikka jos pettäjä makaa naisen, joka on aviosopimukseen vietelty; olkoon rangaistus kuritushuonetta korkeintaan kaksi vuotta taikka vankeutta vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, kuritushuonetta korkeintaan neljä vuotta.
Tässä mainitusta rikoksesta älköön syyttäjä tehkö syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi taikka oikeudessa hakenut aviosopimuksen tahi avioliiton purkamista. (13.5.2011/441)
2 §
Joka tahallansa tuo esiin pettolapsen taikka vaihtaa lapsen, taikka muulla tavalla tahallansa muuttaa tahi polkee toisen sukuoikeutta, rangaistakoon vankeudella.
Jos hän tämän rikoksen tekee hankkiaksensa itselleen tahi toiselle hyötyä taikka toista vahingoittaakseen; tuomittakoon kuritushuoneeseen korkeintaan viideksi vuodeksi sekä kansalaisluottamuksensa menettäneeksi.
Yritys on rangaistava.
3 §
Jos joku, ottamalla väärän nimen taikka muulla vilpillisellä menettelyllä, on hankkinut itselleen perinnön taikka muun sukuoikeuden; tuomittakoon kuritushuoneeseen korkeintaan viideksi vuodeksi ja kansalaisluottamuksensa menettäneeksi, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
19 luku (24.7.1998/563)
(24.7.1998/563)
19 LUKU on kumottu L:lla 24.7.1998/563.
20 luku (24.7.1998/563)
Seksuaalirikoksista
1 § (27.6.2014/509)
Raiskaus
Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.
Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa.
Yritys on rangaistava.
2 § (27.6.2014/509)
Törkeä raiskaus
Jos raiskauksessa
1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,
3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi,
4) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai
5) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla
ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (27.6.2014/509)
3 § on kumottu L:lla 27.6.2014/509.
4 § (24.7.1998/563)
Pakottaminen seksuaaliseen tekoon
Joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin 1 §:ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. (13.5.2011/495)
Yritys on rangaistava.
5 § (24.7.1998/563)
Seksuaalinen hyväksikäyttö
Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi
1) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen,
2) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättömyyttä,
3) henkilön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt, tai (27.6.2014/509)
4) henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä,
on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
2 momentti on kumottu L:lla 13.5.2011/495.
Yritys on rangaistava.
5 a § (27.6.2014/509)
Seksuaalinen ahdistelu
Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
6 § (20.5.2011/540)
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä
tuomitaan se, joka menettelee 1 momentissa tai edellä tässä momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.
Yritys on rangaistava.
7 § (20.5.2011/540)
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
Jos
1) tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka
2) lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä
a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,
b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai
c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi,
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
7 a § (20.5.2011/540)
Rajoitussäännös
Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.
8 § (10.4.2015/384)
Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö
Joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, on tuomittava, jollei teko ole 8 a §:n mukaan rangaistava, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen kolmannen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua korvausta ryhtymällä sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon sanotussa momentissa tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön kanssa.
Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan niin ikään se, joka tekee 1 tai 2 momentissa tarkoitetun teon, vaikka hänellä on ollut syytä epäillä 1 tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön olevan 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena.
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
8 a § (25.8.2006/743)
Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta
Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (20.5.2011/540)
Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta tuomitaan myös se, joka käyttää 1 momentissa tarkoitettuja seksuaalipalveluja, joista toinen on luvannut tai antanut korvauksen.
Yritys on rangaistava.
8 b § (20.5.2011/540)
Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin
Joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan 17 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta, taikka kohdistaa lapseen tämän luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitettu rikos, on tuomittava lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tuomitaan myös se, joka houkuttelee kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon 8 a §:ssä tarkoitetulla tavalla taikka esiintymään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa järjestetyssä esityksessä.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun rikoksen yritys on rangaistava.
8 c § (20.5.2011/540)
Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen
Joka seuraa järjestettyä esitystä, jossa kahdeksaatoista vuotta nuorempi henkilö esiintyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
9 § (24.7.1998/563)
Paritus
Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä
1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten,
2) vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa,
3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi jonkun sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista,
4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai
5) viettelee jonkun sellaiseen tekoon,
on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
(19.12.2014/1177)
Yritys on rangaistava.
9 a § (9.7.2004/650)
Törkeä paritus
Jos parituksessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai
3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä parituksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
(19.12.2014/1177)
Yritys on rangaistava.
10 § (27.6.2014/509)
Määritelmät
Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä laissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon.
Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä laissa sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.
11 § (27.6.2014/509)
Syyteoikeus
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä kahdeksantoista vuotta täyttäneeseen henkilöön kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
12 § (27.6.2014/509)
12 § on kumottu L:lla 27.6.2014/509.
13 § (20.5.2011/540)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Paritukseen ja törkeään paritukseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Sama koskee 8 b §:n 1 momentissa tarkoitettua rikosta, jossa ehdotetaan tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa tarkoituksena valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta.
21 luku (21.4.1995/578)
Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista
1 § (21.4.1995/578)
Tappo
Joka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
2 § (21.4.1995/578)
Murha
Jos tappo tehdään
1) vakaasti harkiten,
2) erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (21.4.1995/578)
Surma
Jos tappo, huomioon ottaen rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava surmasta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
4 § (21.4.1995/578)
Lapsensurma
Nainen, joka synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa, on tuomittava lapsensurmasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
5 § (21.4.1995/578)
Pahoinpitely
Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
6 § (13.7.2001/654)
Törkeä pahoinpitely
Jos pahoinpitelyssä
1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai
3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
6 a § (14.6.2013/435)
Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu
Joka 1–3 tai 6 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä varten
1) pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä taikka välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi välineenä rikoksessa,
2) sopii toisen kanssa tai laatii yksityiskohtaisen suunnitelman jonkin mainitun rikoksen tekemisestä tai
3) palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista mainitun rikoksen tekemiseen taikka lupautuu tai tarjoutuu tekemään sen
on tuomittava törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
Jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta.
7 § (21.4.1995/578)
Lievä pahoinpitely
Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon.
8 § (21.4.1995/578)
Kuolemantuottamus
Joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman, on tuomittava kuolemantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
9 § (21.4.1995/578)
Törkeä kuolemantuottamus
Jos kuolemantuottamuksessa kuolema aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä
kuolemantuottamuksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
10 § (21.4.1995/578)
Vammantuottamus
Joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen, on tuomittava vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
11 § (21.4.1995/578)
Törkeä vammantuottamus
Jos vammantuottamuksessa ruumiinvamma tai sairaus aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
12 § (21.4.1995/578)
Tappeluun osallistuminen
Joka ruumiillista väkivaltaa tekemällä tai muulla teolla osallistuu tappeluun tai hyökkäykseen, johon useat ottavat osaa ja jossa joku surmataan tai jollekulle tahallaan aiheutetaan vaikea ruumiinvamma tai vakava sairaus, on tuomittava, jos hänen oli syytä varoa tällaisen seurauksen aiheutuvan tappelusta tai hyökkäyksestä, tappeluun osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
13 § (21.4.1995/578)
Vaaran aiheuttaminen
Joka tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toiselle vakavan hengen tai terveyden vaaran, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vaaran aiheuttamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
14 § (21.4.1995/578)
Heitteillepano
Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
15 § (21.4.1995/578)
Pelastustoimen laiminlyönti
Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
16 § (13.5.2011/441)
Syyteoikeus
Syyttäjä saa nostaa syytteen lievästä pahoinpitelystä vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi taikka teko on kohdistunut:
1) kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön;
2) tekijän aviopuolisoon tai entiseen aviopuolisoon, sisarukseen tai sukulaiseen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilöön, joka asuu tai on asunut tekijän kanssa yhteistaloudessa tai on tai on ollut muuten näihin rinnastettavan henkilökohtaisen suhteen takia hänelle läheinen; taikka
3) henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön.
Syyttäjä saa nostaa syytteen vammantuottamuksesta vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi.
17 § (30.7.2004/712)
17 § on kumottu L:lla 30.7.2004/712.
18 § (11.4.2014/302)
Soveltamisalasäännös
Sovellettaessa tämän luvun 2 §:n 4 kohtaa rikollisen teon kohteena olevaan virkamieheen rinnastetaan 40 luvun 11 §:ssä tarkoitettu julkista luottamustehtävää hoitava henkilö, sellainen ulkomainen virkamies, joka toimii Kansainvälisen rikostuomioistuimen palveluksessa taikka Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, tarkkailu-, takaa-ajo- tai esitutkintatehtävissä taikka joka toimii Suomen alueella kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain nojalla Suomen viranomaisen esittämän tai hyväksymän oikeusapupyynnön perusteella esitutkinta- tai muissa virkatehtävissä, julkista valtaa käyttävä henkilö ja 16 luvun 20 §:n 5 momentissa tarkoitettu henkilö.
22 luku (29.5.2009/373)
Sikiön, alkion ja perimän loukkaamisesta
1 § (29.5.2009/373)
Laiton raskauden keskeyttäminen
Joka ilman raskauden keskeyttämisestä annetussa laissa (239/1970) edellytettyä lupaa tai muuten oikeudettomasti keskeyttää toisen raskauden, on tuomittava laittomasta raskauden keskeyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Naista, jonka raskauden keskeyttämisestä 1 tai 2 momentissa tarkoitetussa teossa on kyse, ei rangaista tekijänä eikä osallisena laittomaan raskauden keskeyttämiseen tai sen yritykseen.
Nainen voidaan kuitenkin tuomita rangaistukseen raskauden keskeyttämisestä annetun lain 13 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta.
2 § (29.5.2009/373)
Törkeä laiton raskauden keskeyttäminen
Jos laittomassa raskauden keskeyttämisessä
1) aiheutetaan vakava vaara naisen hengelle tai terveydelle taikka
2) rikos tehdään vastoin naisen tahtoa
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä laittomasta raskauden keskeyttämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (29.5.2009/373)
Laiton alkioon puuttuminen
Joka ryhtyy
1) alkiotutkimukseen ilman lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain (488/1999), jäljempänä tutkimuslaki, 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston lupaa tai tutkimuslain 12 §:ssä tarkoitettua sukusolujen luovuttajien tai naisen kirjallista suostumusta taikka sikiötutkimukseen ilman tutkimuslain 14 §:ssä tarkoitettua raskaana olevan naisen kirjallista suostumusta,
2) alkiotutkimukseen vastoin tutkimuslain 11 §:n 2 momentissa tai 13 §:n 3 momentissa säädettyä rajoitusta taikka muuhun alkioon kohdistuvaan toimenpiteeseen vastoin tutkimuslain 13 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua kieltoa taikka
3) alkiotutkimukseen tai sukusolujen tutkimukseen vastoin tutkimuslain 15 §:ssä tarkoitettua kieltoa,
on tuomittava laittomasta alkioon puuttumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
4 § (29.5.2009/373)
Laiton perimään puuttuminen
Joka ryhtyy tutkimukseen, jossa puututaan ihmisen tai ihmisen alkion taikka sikiön koskemattomuuteen ja jonka tarkoituksena on mahdollistaa
1) ihmisen toisintaminen,
2) ihmisen aikaansaaminen alkioita yhdistämällä taikka
3) ihmisen aikaansaaminen yhdistämällä ihmisen sukusoluja ja eläimen perintötekijöitä,
on tuomittava laittomasta perimään puuttumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
5 § (29.5.2009/373)
Laiton sukusolujen käyttö
Joka
1) käyttää hedelmöityshoidossa sukusoluja tai alkioita vastoin niiden käytölle hedelmöityshoidoista annetun lain (1237/2006), jäljempänä hedelmöityshoitolaki, 4 §:n 1 momentissa asetettuja yleisiä rajoituksia,
2) vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lapsen ominaisuuksiin valikoimalla sukusoluja tai alkioita taikka muulla tavalla hedelmöityshoitolain 5 §:n vastaisesti,
3) ottaa vastaan, varastoi tai käyttää hedelmöityshoitoon sukusoluja tai alkioita ilman hedelmöityshoitolain 16 tai 20 §:ssä tarkoitettua luovuttajan suostumusta,
4) varastoi sukusoluja tai alkioita taikka antaa hedelmöityshoitoa ilman hedelmöityshoitolain 24 §:ssä tarkoitettua Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston lupaa tai vastoin hedelmöityshoitolain 6 §:n 3 momentissa säädettyä aikarajoitusta taikka
5) antaa hedelmöityshoitoa ilman hedelmöityshoitolain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua hoitoa saavan kirjallista suostumusta tai vastoin mainitun pykälän 4 kohtaa hedelmöityshoidon antamiseen suostumuksensa antaneen peruutettua suostumuksensa tai kuoltua,
on tuomittava laittomasta sukusolujen käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
6 § (20.1.2012/28)
Lapsen identiteetin loukkaaminen
Joka laiminlyö noudattaa
1) hedelmöityshoitolain 12 §:n 2 tai 3 momentin tai 14 §:n säännöksiä luovuttajan tunnuksen käyttämisestä, sisällöstä, merkitsemisestä tai ilmoittamisesta,
2) hedelmöityshoitolain 18 §:n säännöksiä tietojen ilmoittamisesta luovutusrekisteriin,
3) hedelmöityshoitolain 10 §:n 2 momentin taikka 28 tai 30 §:n säännöksiä tietojen ja asiakirjojen antamisesta, siirtämisestä, tallettamisesta tai säilyttämisestä taikka
4) adoptiolain (22/2012) 92 tai 93 §:n säännöksiä asiakirjojen säilyttämisestä tai siirtämisestä taikka tietojen antamisesta
siten, että teko on omiaan vaarantamaan lapsen oikeuden saada selville syntyperänsä, on tuomittava lapsen identiteetin loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
23 luku (30.4.1999/545)
Liikennerikoksista
1 § (30.4.1999/545)
Liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (11.12.2002/1094)
Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla
1) ollessaan vastuussa aluksen ohjailusta tai aluksen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä rikkoo vesiliikennelakia (463/1996) tai sen nojalla annettuja taikka alusten yhteentörmäämisen ehkäisemisestä merellä, sisäisillä kulkuvesillä tai kanavassa annettuja säännöksiä tai määräyksiä,
2) ohjatessaan ilma-alusta tai toimiessaan sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä tai muulla tavoin rikkoo ilmailulakia (281/1995) tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, tai
3) kuljettaessaan junaa tai toimiessaan muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä rikkoo junaturvallisuutta koskevia määräyksiä.
Tätä pykälää ei sovelleta, jos 1 momentissa tai 2 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitettu menettely on omiaan aiheuttamaan ainoastaan vähäisen vaaran.
IlmailuL 281/1995 on kumottu L:lla 1242/2005, ks. IlmailuL 864/2014.
2 § (30.4.1999/545)
Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) huomattavasti ylittää sallitun enimmäisnopeuden,
2) ryhtyy ohittamaan näkyvyyden ollessa turvalliseen ohitukseen riittämätön taikka ohituksen ollessa muutoin kielletty,
3) laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman pysähtymisvelvollisuuden tai väistämisvelvollisuuden, taikka
4) muulla näihin rinnastettavalla tavalla rikkoo liikennesääntöjä
siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomitaan myös se, joka liikenneturvallisuuden vaarantamisessa tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) ollessaan vastuussa aluksen ohjailusta tai aluksen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä laiminlyö asianmukaisen tähystyksen, ei noudata olosuhteisiin nähden turvallista nopeutta tai yhteentörmäämisen vaarassa väistövelvollisuutta tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla rikkoo vesiliikennelaissa säädettyjä tai sen nojalla annettuja taikka alusten yhteentörmäämisen ehkäisemisestä merellä, sisäisillä kulkuvesillä tai kanavassa annettuja säännöksiä tai määräyksiä,
2) ohjatessaan ilma-alusta tai toimiessaan sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä tai muulla tavoin rikkoo ilmailulaissa säädettyjä tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, tai
3) kuljettaessaan junaa tai toimiessaan muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä rikkoo junaturvallisuutta koskevia määräyksiä
siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.
3 § (20.12.2002/1198)
Rattijuopumus
Joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, on tuomittava rattijuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota kuljettajalla on ollut oikeus käyttää.
Rattijuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia taikka tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
4 § (20.12.2002/1198)
Törkeä rattijuopumus
Jos rattijuopumuksessa
1) rikoksentekijän veren alkoholipitoisuus on vähintään 1,2 promillea tai hänellä on vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai
2) rikoksentekijän kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut taikka
3) rikoksentekijä on käyttänyt muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut,
ja olosuhteet ovat sellaiset, että rikos on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rattijuopumuksesta vähintään 60 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
5 § (15.6.2012/296)
Vesiliikennejuopumus
Joka ohjailee alusta tai toimii aluksessa sen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä
1) nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 1,0 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,44 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut tai
2) käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut
ja olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava vesiliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Vesiliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka ohjailee ammattimaisessa vesiliikenteessä alusta tai määräyksestä toimii tällaisessa aluksessa sen kulun turvallisuuteen tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen olennaisesti vaikuttavassa työtehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.
Vesiliikennejuopumuksesta ei kuitenkaan tuomita silloin, kun ohjailtavana on ollut soutuvene taikka siihen kooltaan, nopeudeltaan tai muuten rinnastettava vesikulkuneuvo tai kun 1 momentissa tarkoitettu tehtävä on ollut tällaisessa aluksessa.
6 § (20.12.2002/1198)
Ilmaliikennejuopumus
Joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut, on tuomittava ilmaliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Ilmaliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on tehtävän aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine
tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota tehtävää suorittavalla on ollut oikeus käyttää.
Ilmaliikennejuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka toimii 1 ja 2 momentissa mainitussa tehtävässä käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
7 § (20.12.2002/1198)
Junaliikennejuopumus
Joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut, on tuomittava junaliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Junaliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on tehtävän aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota tehtävää suorittavalla on ollut oikeus käyttää.
Junaliikennejuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka toimii 1 ja 2 momentissa mainitussa tehtävässä käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
8 § (30.4.1999/545)
Kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle
Joka luovuttaa moottorikäyttöisen ajoneuvon, raitiovaunun, junan, 5 §:ssä tarkoitetun aluksen tai ilma-aluksen kuljetettavaksi, ohjailtavaksi tai ohjattavaksi henkilölle, joka ilmeisesti on siinä tilassa, että syyllistyy 3–7 §:ssä mainittuun rikokseen, taikka luovuttaa tällaiselle henkilölle 5–7 §:ssä tarkoitetun tehtävän, on tuomittava kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
9 § (30.12.2015/1611)
Liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla
Joka tienkäyttäjänä kuljettaa moottoritonta ajoneuvoa, moottorilla varustettua polkupyörää tai kevyttä sähköajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla tuomitaan myös tienkäyttäjä, joka kuljettaa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena kävelynopeutta nopeammin käsikäyttöistä tai sellaista jalankulkua avustavaa tai korvaavaa liikkumisvälinettä, jossa on enintään 1 kilowatin tehoinen sähkömoottori ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa, ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle.
10 § (30.4.1999/545)
Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta
Joka kuljettaa, ohjailee tai ohjaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa, raitiovaunua, junaa, alusta tai ilma-alusta ajo-oikeudetta tai ilman vaadittavaa pätevyyttä osoittavaa lupakirjaa, on tuomittava kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta tuomitaan myös se, joka ilman vaadittavaa pätevyyttä ryhtyy junan, aluksen tai ilma-aluksen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavaan tehtävään.
11 § (30.4.1999/545)
Liikennepako tieliikenteessä
Jos moottorikäyttöisen ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettaja liikenneonnettomuuteen osallisena laiminlyö velvollisuutensa heti pysäyttää ja kykynsä mukaan avustaa vahingoittuneita, hänet on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, liikennepaosta tieliikenteessä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
11 a § (24.5.2002/400)
Liikenteen häirintä
Joka huomattavasti haittaa yleisen ilma-, raide- tai vesiliikenteen kulkua, on tuomittava liikenteen häirinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tieliikenteen ja raitiovaunuliikenteen häirinnästä säädetään tieliikennelaissa.
12 § (11.12.2002/1094)
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan:
1) tienkäyttäjällä jokaista, joka on tiellä taikka sillä olevassa ajoneuvossa tai raitiovaunussa;
1 a) huumausaineella huumausainelaissa (373/2008) tarkoitettua huumausainetta; (30.5.2008/374)
2) huumaavalla aineella myös suorituskykyä heikentävää lääkettä;
3) moottorikäyttöisellä ajoneuvolla konevoimalla kulkevaa ajoneuvoa; moottorikäyttöisiä ajoneuvoja ovat auto, mopo, moottoripyörä, moottorikäyttöinen kolmipyörä, kevyt ja raskas nelipyörä, traktori, moottorityökone ja maastoajoneuvo; (30.12.2015/1611)
4) aluksella veteen tukeutuvaa ja vesillä liikkumiseen tarkoitettua kulkuvälinettä ja laitetta;
5) junalla veturia tai veturin ja vaunujen muodostamaa kokonaisuutta sekä muuta konevoimalla kulkevaa raidekulkuneuvoa lukuun ottamatta raitiovaunua;
6) junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavalla tehtävällä sellaista tehtävää, jossa virheellinen menettely tai laiminlyönti voi vaarantaa junaliikenteen turvallisuutta, mukaan lukien ratapihalla tai teollisuusraiteilla tapahtuva vaunujen liikuttaminen järjestely- ja vaihtotyössä.
24 luku (9.6.2000/531)
Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
1 § (13.12.2013/879)
Kotirauhan rikkominen
Joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen kotirauhan suojaamaan paikkaan taikka kätkeytyy tai jää sellaiseen paikkaan tai
2) rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla,
on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
1 a § (13.12.2013/879)
Viestintärauhan rikkominen
Joka häirintätarkoituksessa toistuvasti lähettää viestejä tai soittaa toiselle siten, että teko on omiaan aiheuttamaan tälle huomattavaa häiriötä tai haittaa, on tuomittava viestintärauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
2 § (9.6.2000/531)
Törkeä kotirauhan rikkominen
Jos kotirauhan rikkomisessa
1) rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten aseella tai muulla henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvalla välineellä taikka tekijän tai osallisen ilmeisenä tarkoituksena on käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta taikka
2) rikoksen uhrilla on rikokseen liittyvän uhkailun, omaisuuden vahingoittamisen taikka rikoksentekijöiden tai osallisten lukumäärän vuoksi perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa
ja kotirauhan rikkominen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
3 § (15.7.2005/585)
Julkisrauhan rikkominen
Joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletty, taikka
2) kätkeytyy tai jää 1 kohdassa tarkoitettuun paikkaan,
on tuomittava julkisrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Julkisrauhan rikkomisena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.
4 § (9.6.2000/531)
Törkeä julkisrauhan rikkominen
Jos julkisrauhan rikkomisessa
1) rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten aseella tai muulla henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvalla välineellä taikka tekijän tai osallisen ilmeisenä tarkoituksena on käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta taikka
2) rikoksen kohteena on eduskunnan, tasavallan presidentin tai valtioneuvoston taikka vieraan valtion tai hallitusten välisen järjestön valtuuskunnan tai edustuston käytössä oleva rakennus tai huoneisto
ja julkisrauhan rikkominen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä julkisrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
5 § (9.6.2000/531)
Salakuuntelu
Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella kuuntelee tai tallentaa
1) keskustelua, puhetta tai yksityiselämästä aiheutuvaa muuta ääntä, jota ei ole tarkoitettu hänen tietoonsa ja joka tapahtuu tai syntyy kotirauhan suojaamassa paikassa, taikka
2) muualla kuin kotirauhan suojaamassa paikassa salaa puhetta, jota ei ole tarkoitettu hänen eikä muunkaan ulkopuolisen tietoon, sellaisissa olosuhteissa, joissa puhujalla ei ole syytä olettaa ulkopuolisen kuulevan hänen puhettaan,
on tuomittava salakuuntelusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
6 § (9.6.2000/531)
Salakatselu
Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa
1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka
2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,
on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
7 § (9.6.2000/531)
Salakuuntelun ja salakatselun valmistelu
Joka sijoittaa 5 tai 6 §:ssä tarkoitetun laitteen salakuuntelussa tai -katselussa käytettäväksi, on tuomittava salakuuntelun valmistelusta tai salakatselun valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
8 § (13.12.2013/879)
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
8 a § (13.12.2013/879)
Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Jos yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
9 § (13.12.2013/879)
Kunnianloukkaus
Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
10 § (13.12.2013/879)
Törkeä kunnianloukkaus
Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
11 § (9.6.2000/531)
Määritelmä
Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.
12 § (13.12.2013/879)
Syyteoikeus
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä kotirauhan rikkomisesta, viestintärauhan rikkomisesta, törkeästä kotirauhan rikkomisesta, julkisrauhan rikkomisesta, salakuuntelusta, salakatselusta eikä salakuuntelun tai salakatselun valmistelusta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.
Edellä 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun rikoksen voi ilmoittaa syytteeseen pantavaksi kuolleen leski, sisarus, sukulainen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa taikka vainajan kanssa yhteisessä taloudessa elänyt tai muu, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
13 § (13.5.2011/511)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Törkeään kunnianloukkaukseen, silloin kun rikoksen vaikuttimena on rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus taikka niihin rinnastettava muu peruste, sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
25 luku (21.4.1995/578)
Vapauteen kohdistuvista rikoksista
1 § (21.4.1995/578)
Vapaudenriisto
Joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä, on tuomittava vapaudenriistosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
2 § (21.4.1995/578)
Törkeä vapaudenriisto
Jos vapaudenriistossa
1) vapaudenmenetystä jatketaan yli kolmen vuorokauden,
2) aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai
3) käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa
ja vapaudenriisto on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vapaudenriistosta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
3 § (9.7.2004/650)
Ihmiskauppa
Joka
1) käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa taikka toista painostamalla,
2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä,
3) maksamalla korvauksen toista määräysvallassaan pitävälle henkilölle tai
4) ottamalla vastaan sellaisen korvauksen
ottaa toisen määräysvaltaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi, on tuomittava ihmiskaupasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
(19.12.2014/1177)
Ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka ottaa määräysvaltaansa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön taikka värvää, luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa tämän 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa, vaikka mitään 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettua keinoa ei olisi käytetty. (19.12.2014/1177)
Yritys on rangaistava.
3 a § (9.7.2004/650)
Törkeä ihmiskauppa
Jos ihmiskaupassa
1) käytetään 3 §:ssä tarkoitettujen keinojen sijasta tai lisäksi väkivaltaa, uhkausta tai kavaluutta,
2) aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä,
3) rikos kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen tai henkilöön, jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt, tai
4) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa (8.5.2015/564)
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ihmiskaupasta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka alistaa toisen orjuuteen tai pitää toista orjuudessa, kuljettaa orjia tai käy kauppaa orjilla, jos teko kokonaisuutena arvostellen on törkeä.
Yritys on rangaistava.
3 b § (20.1.2012/28)
Laiton adoptiosuostumuksen hankkiminen
Joka
1) lupaamalla tai antamalla korvauksen taikka
2) erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä
saa toisen antamaan adoptiolain 10 §:n 1 momentissa, 11 §:n 1 momentissa tai 13 §:n 3 momentissa tarkoitetun suostumuksen kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen adoptioon, on tuomittava laittomasta adoptiosuostumuksen hankkimisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 c § (20.1.2012/28)
Laiton adoptionvälitys
Jos joku muu kuin lapsen huoltaja taikka muu kuin adoptiolain 22 §:ssä tarkoitettu adoptioneuvonnan antaja tai 32 §:ssä tarkoitettu palvelunantaja sijoittaa kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen adoptiotarkoituksessa yksityiskodissa kasvatettavaksi tai muulla tavalla järjestää toiselle mahdollisuuden adoptoida lapsi, hänet on tuomittava laittomasta adoptionvälityksestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Laittomasta adoptionvälityksestä on tuomittava myös se, joka julkisesti tai muuten yleisön keskuuteen levittää tarjouksen antaa lapsi adoptoitavaksi tai ottaa lapsi luokseen adoptiotarkoituksessa.
4 § (21.4.1995/578)
Panttivangin ottaminen
Joka riistää toiselta vapauden pakottaakseen jonkun muun tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin uhalla, ettei panttivankia vapauteta tai että hänet surmataan tai hänen terveyttään vahingoitetaan, on tuomittava, jos teko kokonaisuutena arvostellen on törkeä, panttivangin ottamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
4 a § (14.6.2013/435)
Panttivangin ottamisen valmistelu
Joka 4 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä varten
1) pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä taikka välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi välineenä rikoksessa,
2) hankkii rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon,
3) valmistaa tai hankkii rikoksen toteuttamiseen tarvittavan tilan tai
4) sopii toisen kanssa tai laatii yksityiskohtaisen suunnitelman rikoksen tekemisestä
on tuomittava panttivangin ottamisen valmistelusta vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta.
5 § (22.12.2005/1161)
Lapsen omavaltainen huostaanotto
Jos kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen vanhempi, kasvatusvanhempi tai huoltaja taikka lapselle läheinen henkilö omavaltaisesti ottaa lapsen huostaansa tai muun edellä mainitun henkilön huostaan siltä, jonka huostassa lapsi on, hänet on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 5 a §:ssä tarkoitettuna lapsikaappauksena, lapsen omavaltaisesta huostaanotosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
5 a § (22.12.2005/1161)
Lapsikaappaus
Jos lapsen omavaltaisessa huostaanotossa
1) lapsen huoltoa koskevia oikeuksia loukaten lapsi viedään pois asuinvaltiostaan tai jätetään palauttamatta sinne ja
2) lapsen huoltoa koskevia oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty tai olisi käytetty ilman poisviemistä tai palauttamatta jättämistä,
rikoksentekijä on tuomittava lapsikaappauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
6 § (21.4.1995/578)
Tuottamuksellinen vapaudenriisto
Joka huolimattomuudesta aiheuttaa toiselle vapaudenmenetyksen, on tuomittava, jollei teko huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko ole vähäinen, tuottamuksellisesta vapaudenriistosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tuottamuksellisesta vapaudenriistosta tuomitaan myös se, joka oikeudettomasti, pitäen sitä oikeutenaan, riistää toiselta vapauden, jollei teko huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko ole vähäinen.
7 § (21.4.1995/578)
Laiton uhkaus
Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
7 a § (13.12.2013/879)
Vainoaminen
Joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
8 § (21.4.1995/578)
Pakottaminen
Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
9 § (13.5.2011/441)
Syyteoikeus
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä tuottamuksellisesta vapaudenriistosta, laittomasta uhkauksesta eikä pakottamisesta, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi tai ellei laittoman uhkauksen tai pakottamisen tekemiseen ole käytetty hengenvaarallista välinettä taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä lapsen omavaltaisesta huostaanotosta, jos se olisi vastoin lapsen etua. Ennen syytteen nostamista on kuultava sen kunnan sosiaalilautakuntaa, jossa lapsella on asuinpaikka tai jossa lapsi oleskelee tai jolla muuten ilmeisesti on parhaat tiedot lapsesta.
9 a § (22.8.2014/673)
Toimenpiteistä luopuminen
Lapsikaappauksesta voidaan jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksesta epäilty tai rikoksentekijä on vapaaehtoisesti palauttanut lapsen, jos lapsen etu sitä vaatii tai jos oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on tekoon johtaneet syyt huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomina.
10 § (13.5.2011/511)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Ihmiskauppaan ja törkeään ihmiskauppaan sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Laittomaan uhkaukseen silloin, kun rikoksen vaikuttimena on rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus taikka niihin rinnastettava muu peruste, sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
26 luku (24.7.1998/563)
(24.7.1998/563)
26 LUKU on kumottu L:lla 24.7.1998/563.
27 luku (9.6.2000/531)
(9.6.2000/531)
27 LUKU on kumottu L:lla 9.6.2000/531.
28 luku (24.8.1990/769)
Varkaudesta, kavalluksesta ja luvattomasta käytöstä
1 § (24.8.1990/769)
Varkaus
Joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta, on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä varkaus
Jos varkaudessa
1) anastamisen kohteena on erittäin arvokas omaisuus,
2) anastamisella aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa,
3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen rikoksen uhrin avutonta tai hädänalaista tilaa,
4) rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten ampuma-aseella, räjähdysaineella taikka muulla näiden kaltaisella vaarallisella välineellä tai
5) rikoksentekijä murtautuu asuttuun asuntoon
ja varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä varkaudesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (24.8.1990/769)
Näpistys
Jos varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava näpistyksestä sakkoon.
Yritys on rangaistava.
4 § (24.8.1990/769)
Kavallus
Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.
Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.
5 § (24.8.1990/769)
Törkeä kavallus
Jos kavalluksessa
1) kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja,
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai
3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa
ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästäkavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:ssä on yrityksestä säädetty.
6 § (24.8.1990/769)
Lievä kavallus
Jos kavallus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo, oikeudettomasti käytettyjen varojen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä kavalluksesta sakkoon.
7 § (24.8.1990/769)
Luvaton käyttö
Joka luvattomasti käyttää toisen irtainta omaisuutta taikka kiinteää konetta tai laitetta, on tuomittava luvattomasta käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Luvattomana käyttönä ei pidetä suojaamattoman langattoman tietoverkkoyhteyden kautta muodostetun internet-yhteyden käyttämistä. (4.3.2011/190)
8 § (24.8.1990/769)
Törkeä luvaton käyttö
Jos luvattomassa käytössä
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai haittaa
ja luvaton käyttö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä luvattomasta käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
9 § (24.8.1990/769)
Lievä luvaton käyttö
Jos luvaton käyttö, huomioon ottaen se, että rikos ei ole omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tai haittaa, tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä luvattomasta käytöstä sakkoon.
9 a § (12.7.2002/614)
Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
Joka ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen moottorikäyttöisen kulkuneuvon, on tuomittava moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
9 b § (12.7.2002/614)
Törkeä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
Jos moottorikulkuneuvon käyttövarkaudessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen tai muuten erityisen tuntuvaa vahinkoa tai haittaa
ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
9 c § (12.7.2002/614)
Lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus
Jos moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, huomioon ottaen se, että rikos ei ole omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tai haittaa, tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta sakkoon.
10 § (24.8.1990/769)
Luvaton pyynti
Joka luvattomasti metsästää toisen metsästysalueella tai kalastaa tai muuten pyytää toisen kalavedessä taikka ylittää lakiin, lupaan, sopimukseen tai päätökseen perustuvan metsästys- tai kalastusoikeutensa, on tuomittava luvattomasta pyynnistä sakkoon.
Luvattomasta pyynnistä tuomitaan myös se, joka tahallaan luvattomasti pyydystää tai tappaa rauhoittamattoman eläimen sellaisella alueella, jolla hänellä ei ole tähän oikeutta tai lupaa. (14.6.2002/515)
11 § (24.8.1990/769)
Hallinnan loukkaus
Joka luvattomasti
1) ottaa haltuunsa, siirtää tai piilottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta,
2) käyttää toisen pihamaata kulkutienään taikka toisen hallinnassa olevaa maata rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla tai
3) ottaa haltuunsa toisen hallinnassa olevaa maata taikka rakennuksen tai sen osan,
on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, hallinnan loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Hallinnan loukkauksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.
12 § (24.8.1990/769)
Vakuusoikeuden loukkaus
Joka loukkaa toisen pantti- tai pidätysoikeutta
1) hävittämällä, vahingoittamalla, ottamalla haltuunsa tai käyttämällä omaisuuttaan tai
2) luovuttamalla omaisuuttaan tai muulla tavalla määräämällä siitä,
on tuomittava vakuusoikeuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Vakuusoikeuden loukkauksesta tuomitaan myös se, joka rikoksen kohteena olevan omaisuuden omistajan puolesta tekee 1 momentissa tarkoitetun rikoksen.
12 a § (24.5.2002/400)
Murtovälineen hallussapito
Joka ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan sellaista avainta toisen lukkoon taikka tiirikkaa tai muuta välinettä, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiassa käytettävän tunkeutumiseen toisen hallinnassa olevaan suljettuun tilaan rikoksen tekemistä varten, on tuomittava murtovälineen hallussapidosta sakkoon.
13 § (24.8.1990/769)
Määritelmät
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös, kun teko kohdistuu yhteiseen omaisuuteen, johon tekijällä on osuus.
Mitä 1–6 §:ssä on irtaimesta omaisuudesta säädetty, sovelletaan myös sähköön tai lämpöön, joka on saatettu taloudellisesti hyväksi käytettävään muotoon.
Tämän luvun 4–6 §:n säännöksiä sovellettaessa pidetään tekijän hallussa olevina myös toisen tilillä olevia varoja, jos tekijällä on oikeus siirtää tai nostaa niitä.
14 § (24.8.1990/769)
Jokamiehen oikeuksista
Tämän luvun säännökset eivät koske maassa olevien kuivien risujen, maahan pudonneiden käpyjen tai pähkinöiden taikka luonnonvaraisten marjojen, sienten, kukkien tai, jäkälää ja sammalta lukuun ottamatta, muiden sellaisten luonnontuotteiden keräämistä toisen maalta.
15 § (12.7.2002/614)
Syyteoikeus
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä 3, 6–9, 9 c eikä 10–12 §:ssä tarkoitetuista rikoksista, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. (13.5.2011/441)
Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös 1, 4 ja 9 a §:ssä tarkoitettuja rikoksia, jos
1) rikoksentekijä asuu yhteistaloudessa asianomistajan kanssa ja rikoksen kohteena on tässä yhteistaloudessa oleva omaisuus,
2) rikoksen kohteena on rikoksentekijän puolison, sisaruksen tai suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevan sukulaisen omaisuus tai
3) rikoksentekijä on kuolinpesän osakas ja rikoksen kohteena on pesän omaisuus.
29 luku (24.8.1990/769)
Rikoksista julkista taloutta vastaan
1 § (19.12.1997/1228)
Veropetos
Joka
1) antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta,
2) salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan,
3) veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai
4) muuten petollisesti,
aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen, on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä veropetos
Jos veropetoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
3 § (24.8.1990/769)
Lievä veropetos
Jos veropetos, huomioon ottaen tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä veropetoksesta sakkoon.
2 momentti on kumottu L:lla 8.11.2013/782.
4 § (24.8.1990/769)
Verorikkomus
Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättää muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta
1) ennakonpidätyksen, lähdeveron tai tilitettävän varainsiirtoveron,
2) kalenterikuukaudelta lasketun liikevaihtoveron tai vastaavan eräistä vakuutusmaksuista suoritettavan veron,
3) tilitettävän arvonlisäveron tai
4) työnantajan sosiaaliturvamaksun
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava veropetoksena, verorikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
(29.11.1996/934)
Verorikkomuksena ei kuitenkaan pidetä vähäistä laiminlyöntiä, joka on viivyttelemättä korjattu.
3 momentti on kumottu L:lla 8.11.2013/782.
4 a § (19.5.2006/398)
Työeläkevakuutusmaksupetos
Työnantaja tai tämän edustaja, joka
1) laiminlyömällä työntekijän eläkelain (395/2006) 141 §:n tai merimieseläkelain (1290/2006) 138 §:n mukaisen työntekijän eläketurvan järjestämisvelvollisuuden tai työntekijän eläkelain 144 §:ssä tai sen nojalla annetussa asetuksessa tai merimieseläkelain 139 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden tai
2) antamalla työntekijän eläkelain tai merimieseläkelain mukaista tehtävää hoitavalle työntekijän eläkelain tai merimieseläkelain mukaan tarvittavan, vakuutusmaksuun tai eläkkeistä aiheutuvien kulujen jakamiseen vaikuttavan tiedon virheellisenä tai kieltäytymällä antamasta tässä kohdassa mainittuja tietoja
aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa työeläkevakuutusmaksun määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai sen aiheettoman palauttamisen, on tuomittava työeläkevakuutusmaksupetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
(21.12.2016/1279)
Kun 1 momentissa tarkoitettu teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, siitä voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos vakuutusmaksun korotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi.
4 b § (19.5.2006/398)
Törkeä työeläkevakuutusmaksupetos
Jos työeläkevakuutusmaksupetoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja työeläkevakuutusmaksupetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, työnantaja tai tämän edustaja on tuomittava törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
4 c § (24.4.2015/484)
Tapaturmavakuutusmaksupetos
Työnantaja tai tämän edustaja, joka
1) laiminlyömällä työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 156 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tai mainitun lain 159 tai 160 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden tai
2) antamalla työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista tehtävää hoitavalle mainitun lain mukaan tarvittavan, vakuutusmaksuun vaikuttavan tiedon virheellisenä tai kieltäytymällä antamasta tässä kohdassa mainittuja tietoja aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa tapaturmavakuutusmaksun määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai sen aiheettoman palauttamisen,
on tuomittava tapaturmavakuutusmaksupetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
5 § (13.11.1998/814)
Avustuspetos
Joka
1) antaa avustuksesta päättävälle väärän tiedon seikasta, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, tai salaa sellaisen seikan tai
2) jättää ilmoittamatta sellaisesta avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, josta myöntämispäätöksen yhteydessä tai muuten on erityisesti velvoitettu ilmoittamaan,
ja siten hankkii tai yrittää hankkia itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä, on tuomittava avustuspetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
6 § (24.8.1990/769)
Törkeä avustuspetos
Jos avustuspetoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja avustuspetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästäavustuspetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
7 § (24.8.1990/769)
Avustuksen väärinkäyttö
Joka avustuksen myöntämispäätöksen ehtojen tai määräysten vastaisesti käyttää avustusta olennaisesti vastoin sen käyttötarkoitusta, on tuomittava avustuksenväärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
8 § (24.8.1990/769)
Avustusrikkomus
Jos avustuspetos tai avustuksen väärinkäyttö, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava avustusrikkomuksesta sakkoon.
Avustusrikkomuksesta voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos avustuksen takaisinperinnän harkitaan riittävän.
9 § (13.11.1998/814)
Määritelmät ja vastuun kohdentaminen (19.5.2006/398)
Verolla tarkoitetaan tässä luvussa myös
1) veron ennakkoa ja veroon rinnastettavaa julkista maksua ja
2) Euroopan yhteisöjen lukuun kannettavaa maksua, joka tilitetään Euroopan yhteisöille sisällytettäväksi Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon, Euroopan yhteisöjen hoidossa oleviin tai niiden puolesta hoidettuihin talousarvioihin.
Avustuksella tarkoitetaan tässä luvussa taloudellista tukea, joka myönnetään muuhun kuin henkilökohtaiseen kulutukseen
1) lakisääteisesti tai harkinnanvaraisesti valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön taikka, sen mukaan kuin siitä lailla erikseen säädetään, muun yhteisön tai säätiön varoista tai
2) Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta, Euroopan yhteisöjen hoidossa olevista tai niiden puolesta hoidetuista talousarvioista.
Taloudellisena tukena pidetään myös lainaa, korkotukea ja lainan vakuutta.
Avustuksella tarkoitetaan myös valtionosuutta tai -avustusta kunnalle tai kuntayhtymälle.
Tämän luvun 4 a–4 c §:ssä tarkoitettuun työnantajaan ja tämän edustajaan sovelletaan, mitä 47 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään työnantajasta ja 2 kohdassa työnantajan edustajasta. (24.4.2015/484)
Tämän luvun 4 a–4 c §:ssä mainittuun rikokseen sovelletaan, mitä 47 luvun 7 §:ssä säädetään vastuun kohdentamisesta. (24.4.2015/484)
10 § (31.1.2003/61)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Sellaiseen veropetokseen ja törkeään veropetokseen, joka kohdistuu 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun veroon, sekä avustuspetokseen, törkeään avustuspetokseen ja avustuksen väärinkäyttöön sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
11 § (8.11.2013/782)
Veron- ja tullinkorotuksen suhde veropetokseen ja verorikkomukseen
Edellä 1, 3 ja 4 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa voidaan jättää ilmoitus tekemättä, esitutkinta toimittamatta, syyte ajamatta sekä rangaistus määräämättä, jos veron- tai tullinkorotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon teon tai laiminlyönnin vakavuus ja toistuvuus, odotettavissa oleva rangaistus, tekoon tai laiminlyöntiin liittyvän veron tai tullin määrä, veron- tai tullinkorotuksen suuruus sekä verovelvolliselle teosta tai laiminlyönnistä mahdollisesti aiheutuneet muut seuraukset.
Edellä 1–4 §:ssä tarkoitetussa asiassa syytettä ei voida nostaa eikä tuomiota antaa, jos samasta asiasta samalle henkilölle on jo määrätty veron- tai tullinkorotus. Syyte voidaan kuitenkin nostaa ja tuomio antaa, jos veron- tai tullinkorotuksen määräämisen jälkeen on saatu näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista olennaisista tosiseikoista ja samassa asiassa aikaisemmin määrätty veronkorotus on erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta annetun lain (781/2013) 3 §:n mukaisesti poistettu.
12 § (24.4.2015/484)
Laiminlyöntimaksun suhde tapaturmavakuutusmaksupetokseen
Edellä 4 c §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa voidaan jättää ilmoitus tekemättä, esitutkinta toimittamatta, syyte ajamatta sekä rangaistus määräämättä, jos työtapaturma- ja ammattitautilain 182 §:ssä tarkoitettu laiminlyöntimaksu harkitaan riittäväksi seuraamukseksi. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon teon tai laiminlyönnin vakavuus ja toistuvuus, odotettavissa oleva rangaistus, tekoon tai laiminlyöntiin liittyvän vakuutusmaksua vastaavan maksun määrä, laiminlyöntimaksun suuruus sekä työnantajalle tai tämän edustajalle teosta tai laiminlyönnistä mahdollisesti aiheutuneet muut seuraukset.
Edellä 4 c §:ssä tarkoitetussa asiassa syytettä ei voida nostaa eikä tuomiota antaa, jos samasta asiasta samalle henkilölle on jo määrätty laiminlyöntimaksu.
30 luku (24.8.1990/769)
Elinkeinorikoksista
1 § (1.4.1999/475)
Markkinointirikos
Joka tavaroiden, palveluksien, kiinteistöjen, yksityisen osakeyhtiön arvopapereiden tai muiden hyödykkeiden ammattimaisessa markkinoinnissa antaa markkinoinnin kohderyhmän kannalta merkityksellisiä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, on tuomittava markkinointirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
1 a § (28.12.2017/1105)
Alkoholijuoman markkinointirikos
Joka alkoholilain (1102/2017) 50 §:n vastaisesti
1) markkinoi väkevää alkoholijuomaa,
2) kohdistaa alaikäisiin miedon alkoholijuoman markkinointia taikka liittää sen alaikäisiin kohdistuvaan muun tuotteen tai palvelun markkinointiin taikka
3) 2 kohdassa tarkoitetussa miedon alkoholijuoman markkinoinnissa kuvaa alaikäisiä,
on tuomittava alkoholijuoman markkinointirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
2 § (24.8.1990/769)
Kilpailumenettelyrikos
Joka elinkeinotoiminnassa käyttää omaa tai toisen elinkeinotoimintaa koskevaa totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua ja siten aiheuttaa toiselle elinkeinonharjoittajalle vahinkoa, on tuomittava kilpailumenettelyrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
3 § (27.8.2010/750)
Kuluttajaluottorikos
Joka elinkeinotoiminnassa ottaa kuluttajalta tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa elävältä kuluttajaluottoon perustuvasta saatavasta kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun 18 §:ssä kielletyn vekseli- tai muun sitoumuksen taikka käyttää kuluttajasaatavan perimiseksi trattaa, on tuomittava kuluttajaluottorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
3 a § (14.12.2017/924)
Matkapalvelurikos
Elinkeinonharjoittaja, joka vakuutta asettamatta harjoittaa sellaista matkapalveluyhdistelmien tarjoamista, johon matkapalveluyhdistelmien tarjoajista annetun lain (921/2017) 3 §:n mukaan vaaditaan vakuus, ja siten heikentää matkustajan taloudellista turvaa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, matkapalvelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
L:lla 924/2017 muutettu 3 a § tulee voimaan 1.7.2018. Aiempi sanamuoto kuuluu:
3 a § (19.12.2008/940)
Valmismatkaliikerikkomus ja valmismatkaliikerikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) ilman, että hänet on valmismatkaliikkeistä annetun lain (939/2008) 6 §:n mukaisesti rekisteröity valmismatkaliikkeen harjoittajaksi, harjoittaa sellaista valmismatkaliikettä, johon ei vaadita vakuutta, tai käyttää nimitystä matkatoimisto tai valmismatkaliike tai
2) vakuutta asettamatta harjoittaa sellaista valmismatkaliikettä, johon valmismatkaliikkeistä annetun lain 9 §:n mukaan vaaditaan vakuus, tai antaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle väärän tiedon vakuuden tarpeeseen tai sen hyväksyttävyyteen vaikuttavasta seikasta tai jättää ilmoittamatta sellaisen seikan ja siten heikentää matkustajan taloudellista turvaa, (30.11.2012/683)
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, valmismatkaliikerikkomuksesta sakkoon.
Jos 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä on sillä tavoiteltu taloudellinen hyöty ja muut seikat huomioon ottaen myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, tekijä on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, valmismatkaliikerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
3 b § (14.12.2017/924)
Matkapalvelurikkomus
Jos matkapalvelurikos, huomioon ottaen sillä tavoiteltu taloudellinen hyöty tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava matkapalvelurikkomuksesta sakkoon.
Matkapalvelurikkomuksesta tuomitaan myös matkapalveluyhdistelmien tarjoaja, joka laiminlyö matkapalveluyhdistelmien tarjoajista annetun lain 12 §:ssä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa toimintaa koskevasta muutoksesta.
L:lla 924/2017 lisätty 3 b § tulee voimaan 1.7.2018.
4 § (24.8.1990/769)
Yritysvakoilu
Joka oikeudettomasti hankkii tiedon toiselle kuuluvasta yrityssalaisuudesta
1) tunkeutumalla ulkopuolisilta suljettuun paikkaan taikka ulkopuolisilta suojattuun tietojärjestelmään,
2) hankkimalla haltuunsa tai jäljentämällä asiakirjan tai muun tallenteen taikka muulla siihen rinnastettavalla tavalla tai
3) käyttämällä teknistä erikoislaitetta
tarkoituksin oikeudettomasti ilmaista tällainen salaisuus tai oikeudettomasti käyttää sitä, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, yritysvakoilusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
5 § (24.8.1990/769)
Yrityssalaisuuden rikkominen
Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen oikeudettomasti ilmaisee toiselle kuuluvan yrityssalaisuuden tai oikeudettomasti käyttää tällaista yrityssalaisuutta, jonka hän on saanut tietoonsa
1) ollessaan toisen palveluksessa,
2) toimiessaan yhteisön tai säätiön hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana, tilintarkastajana tai selvitysmiehenä taikka niihin rinnastettavassa tehtävässä,
3) suorittaessaan tehtävää toisen puolesta tai muuten luottamuksellisessa liikesuhteessa tai
4) yrityksen saneerausmenettelyn yhteydessä,
on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, yrityssalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
(25.1.1993/54)
Tämä pykälä ei koske tekoa, johon 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu on ryhtynyt kahden vuoden kuluttua palvelusaikansa päättymisestä. (31.1.2003/61)
Yritys on rangaistava. (31.1.2003/61)
6 § (24.8.1990/769)
Yrityssalaisuuden väärinkäyttö
Joka oikeudettomasti
1) käyttää tässä laissa rangaistavaksi säädetyllä teolla tietoon saatua tai ilmaistua toiselle kuuluvaa yrityssalaisuutta elinkeinotoiminnassa taikka
2) hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä ilmaisee tällaisen salaisuuden,
on tuomittava yrityssalaisuuden väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
7 § (10.6.2011/637)
Lahjominen elinkeinotoiminnassa
Joka
1) elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevalle,
2) elinkeinonharjoittajana toimivan yhteisön tai elinkeinotoimintaa harjoittavan säätiön hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenelle, toimitusjohtajalle, tilintarkastajalle tai selvitysmiehelle,
3) elinkeinonharjoittajan puolesta tehtävää suorittavalle taikka
4) elinkeinonharjoittajien välistä, muiden osapuolten välistä tai elinkeinonharjoittajan ja muun osapuolen välistä riitaa välimiehenä ratkaisevalle
lupaa, tarjoaa tai antaa lahjottavalle itselleen taikka toiselle osoitetun oikeudettoman edun (lahjuksen) tarkoituksin saattaa lahjottava toimessaan tai tehtävässään suosimaan lahjuksen antajaa tai jotakuta muuta taikka palkita lahjottava sellaisesta suosimisesta, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 16 luvun 13 tai 14 §:n mukaan, lahjomisesta elinkeinotoiminnassa sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
7 a § (10.6.2011/637)
Törkeä lahjominen elinkeinotoiminnassa
Jos lahjomisessa elinkeinotoiminnassa
1) lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan tehtävässään lahjuksen antajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjominen elinkeinotoiminnassa on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lahjomisesta elinkeinotoiminnassa vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
8 § (10.6.2011/637)
Lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa
Joka
1) elinkeinonharjoittajan palveluksessa ollessaan,
2) elinkeinonharjoittajana toimivan yhteisön tai elinkeinotoimintaa harjoittavan säätiön hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana, tilintarkastajana tai selvitysmiehenä,
3) elinkeinonharjoittajan puolesta tehtävää suorittaessaan taikka
4) elinkeinonharjoittajien välistä, muiden osapuolten välistä tai elinkeinonharjoittajan ja muun osapuolen välistä riitaa välimiehenä ratkaistessaan
itselleen tai toiselle pyytää lahjuksen tai tekee muutoin aloitteen sellaisen saamiseksi, ottaa vastaan tai hyväksyy lahjuksen suosiakseen toimessaan tai tehtävässään lahjuksen antajaa tai jotakuta muuta taikka palkkioksi tällaisesta suosimisesta, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 40 luvun 1–3 §:n mukaan, lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
8 a § (10.6.2011/637)
Törkeä lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa
Jos lahjuksen ottamisessa elinkeinotoiminnassa
1) rikoksentekijä toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi tehtävässään lahjuksen antajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
9 § (31.1.2003/61)
Kirjanpitorikos
Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu,
1) laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia,
2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka
3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa
ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
9 a § (31.1.2003/61)
Törkeä kirjanpitorikos
Jos kirjanpitorikoksessa
1) liiketapahtumien kirjaaminen tai tilinpäätöksen laatiminen laiminlyödään kokonaan tai olennaisilta osiltaan,
2) väärien tai harhaanjohtavien tietojen määrä on huomattavan suuri, ne koskevat suuria summia tai ne perustuvat sisällöltään vääriin tositteisiin taikka
3) kirjanpito hävitetään tai kätketään kokonaan tai olennaisilta osiltaan taikka sitä vahingoitetaan olennaisilta osiltaan
ja kirjanpitorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kirjanpitorikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
10 § (31.1.2003/61)
Tuottamuksellinen kirjanpitorikos
Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu, törkeästä huolimattomuudesta
1) laiminlyö kokonaan tai osaksi liiketapahtumien kirjaamisen tai tilinpäätöksen laatimisen taikka
2) hävittää, hukkaa tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa
ja siten olennaisesti vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
10 a § (18.9.2015/1211)
Tilintarkastusrikos
Joka rikkoo tilintarkastuslain (1141/2015) 3 luvun 5 §:n säännöstä tilintarkastuskertomuksen laatimisesta, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tilintarkastusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
11 § (24.8.1990/769)
Määritelmä
Yrityssalaisuudella tarkoitetaan tässä luvussa liike- tai ammattisalaisuutta taikka muuta vastaavaa elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa, jonka elinkeinonharjoittaja pitää salassa ja jonka ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa joko hänelle tai toiselle elinkeinonharjoittajalle, joka on uskonut tiedon hänelle.
12 § (13.5.2011/441)
Syyteoikeus
Syyttäjän on ennen markkinointirikosta koskevan syytteen nostamista varattava kuluttaja- asiamiehelle sekä ennen alkoholijuoman markkinointirikosta koskevan syytteen nostamista Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle tilaisuus antaa lausuntonsa asiassa. Tuomioistuimen on markkinointirikosta ja kilpailumenettelyrikosta koskevaa asiaa käsitellessään varattava kuluttaja-asiamiehelle sekä alkoholijuoman markkinointirikosta koskevaa asiaa käsitellessään Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle tilaisuus tulla kuulluksi.
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä 2 eikä 4–6 §:ssä tarkoitetuista rikoksista, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
13 § (7.4.2017/213)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Markkinointirikokseen, alkoholijuoman markkinointirikokseen, kilpailumenettelyrikokseen, yritysvakoiluun, yrityssalaisuuden väärinkäyttöön, lahjomiseen elinkeinotoiminnassa, törkeään lahjomiseen elinkeinotoiminnassa, lahjuksen ottamiseen elinkeinotoiminnassa, törkeään lahjuksen ottamiseen elinkeinotoiminnassa ja törkeään kirjanpitorikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
14 § (10.6.2011/637)
Soveltamisalasäännökset
Sovellettaessa tämän luvun 7, 7 a, 8 ja 8 a §:ää välimieheen rinnastetaan kotimainen ja ulkomainen välimies, joka hoitaa tehtäviään toisen valtion välimiesmenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti.
15 § (10.6.2011/637)
Menettämisseuraamus
Edellä 8 ja 8 a §:ssä tarkoitetulla tavalla vastaanotettu lahja tai etu taikka sen arvo on tuomittava valtiolle menetetyksi rikoksentekijältä tai siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikoksentekijä on toiminut. Muun omaisuuden menettämisen osalta noudatetaan, mitä 10 luvussa säädetään.
31 luku (24.8.1990/769)
Ryöstöstä ja kiristyksestä
1 § (24.8.1990/769)
Ryöstö
Joka
1) käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa toisen hallusta anastaa tai ottaa luvattomasti käyttöön toisen irtainta omaisuutta taikka
2) sellaista väkivaltaa tai uhkausta käyttämällä pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta,
on tuomittava ryöstöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Ryöstöstä tai sen yrityksestä tuomitaan myös se, joka 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta anastamisesta tai käyttöön ottamisesta verekseltään tavattuna käyttämällä siinä tarkoitettua väkivaltaa tai uhkausta täyttää tai yrittää täyttää rikoksen taikka pitää tai yrittää pitää siten ottamansa omaisuuden.
Ellei tässä pykälässä tarkoitettu teko, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys tai muut tekoon liittyvät seikat, ole kokonaisuutena arvostellen vakava, ei rikoksentekijää tuomita ryöstöstä, vaan niistä muista rikoksista, jotka teko käsittää.
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä ryöstö
Jos ryöstössä
1) aiheutetaan tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä tai
4) rikos kohdistetaan henkilöön, joka ammattiinsa tai toimeensa kuuluvan työn tai tehtävän vuoksi ei voi itseään tai omaisuuttaan puolustaa,
ja ryöstö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ryöstöstä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
2 a § (14.6.2013/435)
Törkeän ryöstön valmistelu
Joka 2 §:ssä tarkoitetun rikoksen tekemistä varten
1) pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä taikka välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi apuvälineenä rikoksessa,
2) hankkii rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon tai
3) sopii toisen kanssa tai laatii yksityiskohtaisen suunnitelman rikoksen tekemisestä
on tuomittava törkeän ryöstön valmistelusta vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta.
3 § (24.8.1990/769)
Kiristys
Joka muulla kuin 1 §:ssä tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta, on tuomittava kiristyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
4 § (24.8.1990/769)
Törkeä kiristys
Jos kiristyksessä
1) uhataan vakavanlaatuisella rikoksella, joka vaarantaisi toisen hengen tai terveyden tai aiheuttaisi huomattavaa vahinkoa toisen omaisuudelle,
2) rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa,
3) taloudellinen etu, josta toinen pakotetaan luopumaan, on erittäin arvokas tai
4) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa taloudellista vahinkoa
ja kiristys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästäkiristyksestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
32 luku (24.8.1990/769)
Kätkemis- ja rahanpesurikoksista (31.1.2003/61)
1 § (31.1.2003/61)
Kätkemisrikos
Joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää toiselta varkaus-, kavallus-, ryöstö-, kiristys-, petos-, kiskonta- tai maksuvälinepetosrikoksella saatua omaisuutta taikka muulla tavoin ryhtyy sellaiseen omaisuuteen, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rahanpesuna, kätkemisrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä kätkemisrikos
Jos kätkemisrikoksen kohteena on erittäin arvokas omaisuus ja kätkemisrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästäkätkemisrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
3 § (24.8.1990/769)
Ammattimainen kätkemisrikos
Jos edellä tässä luvussa tarkoitettu ryhtyminen rikoksella saatuun omaisuuteen on laajamittaista ja ammattimaista, rikoksentekijä on tuomittava ammattimaisesta kätkemisrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
4 § (31.1.2003/61)
Tuottamuksellinen kätkemisrikos
Joka hankkii, ottaa huostaansa tai välittää toiselta 1 §:ssä tarkoitetulla rikoksella saatua omaisuutta tai muulla tavoin ryhtyy sellaiseen omaisuuteen, vaikka hänellä on syytä epäillä, että
omaisuus on tällä tavalla saatu, on tuomittava tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
5 § (24.8.1990/769)
Kätkemisrikkomus
Jos kätkemisrikos tai tuottamuksellinen kätkemisrikos, huomioon ottaen omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava kätkemisrikkomuksesta sakkoon.
6 § (4.3.2011/191)
Rahanpesu
Joka
1) ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset taikka
2) peittää tai häivyttää rikoksella hankitun omaisuuden, rikoksen tuottaman hyödyn taikka näiden tilalle tulleen omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet taikka avustaa toista tällaisessa peittämisessä tai häivyttämisessä,
on tuomittava rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
6 a § (31.1.2003/61)
6 a § on kumottu L:lla 31.1.2003/61.
7 § (31.1.2003/61)
Törkeä rahanpesu
Jos rahanpesussa
1) rikoksen kautta saatu omaisuus on ollut erittäin arvokas tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti,
ja rahanpesu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä rahanpesusta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
8 § (31.1.2003/61)
Salahanke törkeän rahanpesun tekemiseksi
Joka sopii toisen kanssa sellaisen törkeän rahanpesurikoksen tekemisestä, jonka kohteena on lahjuksen antamisen, lahjuksen ottamisen, 29 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun veroon kohdistuvan törkeän veropetoksen tai törkeän avustuspetoksen tuottama hyöty tai sen tilalle tullut omaisuus, on tuomittava salahankkeesta törkeän rahanpesun tekemiseksi sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
9 § (31.1.2003/61)
Tuottamuksellinen rahanpesu
Joka törkeästä huolimattomuudesta ryhtyy 6 §:ssä tarkoitettuihin toimiin, on tuomittava tuottamuksellisesta rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
10 § (31.1.2003/61)
Rahanpesurikkomus
Jos rahanpesu tai tuottamuksellinen rahanpesu, huomioon ottaen omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava rahanpesurikkomuksesta sakkoon.
11 § (27.4.2012/187)
Rajoitussäännökset
Tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta ei tuomita henkilöä, joka on osallinen siihen rikokseen, jolla omaisuus on toiselta saatu tai joka on tuottanut hyödyn (esirikos). Henkilö voidaan kuitenkin tuomita 7 §:n mukaisesta rikoksesta, mikäli rahanpesurikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta.
Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta rikoksentekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaan, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa omaisuutta.
12 § (27.4.2012/187)
Menettämisseuraamus
Omaisuus, joka on ollut 6, 7 tai 9 §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena, on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämisseuraamukseen sovelletaan, mitä 10 luvun 11 §:n 3 momentissa säädetään.
Muun omaisuuden menettämisen osalta noudatetaan, mitä 10 luvussa säädetään.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, rahanpesun kohteena ollut omaisuus voidaan valtiolle menetetyksi tuomitsemisen asemesta tuomita esirikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena, jos omaisuus on laadultaan tähän sopivaa eikä
vahingonkorvausta tai edunpalautusta hänelle ole suoritettu, noudattaen soveltuvin osin, mitä 10 luvun 2 §:n 3 momentissa säädetään. Omaisuus on kuitenkin tuomittava menetetyksi, jollei se ole laadultaan sopivaa tai sitä ei voida tuomita loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena 10 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun esteen vuoksi. Tällöin esirikoksella loukatun oikeudesta saada valtion varoista vahingonkorvausta tai edunpalautusta vastaava määrä noudatetaan soveltuvin osin, mitä 10 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään.
13 § (13.5.2011/441)
Syyteoikeus
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä kätkemisrikkomuksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
14 § (4.3.2011/191)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Kätkemisrikokseen, törkeään kätkemisrikokseen, ammattimaiseen kätkemisrikokseen, rahanpesuun, törkeään rahanpesuun ja tuottamukselliseen rahanpesuun sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
33 luku (24.8.1990/769)
Väärennysrikoksista
1 § (24.8.1990/769)
Väärennys
Joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena, on tuomittava väärennyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava. (13.6.2003/514)
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä väärennys
Jos väärennyksessä
1) rikoksen kohteena oleva todistuskappale on yleiseltä kannalta tärkeä viranomaisen säilyttämä arkistoasiakirja tai viranomaisen pitämä yleinen rekisteri taikka jos todistuskappale on todistusarvoltaan muuten erityisen merkityksellinen tai
2) rikoksentekijä käyttää väärennysrikosten tekemistä varten hankittua teknistä laitteistoa taikka muuten toimii erityisen suunnitelmallisesti
ja väärennys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästäväärennyksestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava. (13.6.2003/514)
3 § (24.8.1990/769)
Lievä väärennys
Jos väärennys, huomioon ottaen todistuskappaleen laatu tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä väärennyksestä sakkoon.
4 § (13.6.2003/514)
Väärennysaineiston hallussapito
Joka ilman hyväksyttävää syytä
1) vastaanottaa, hankkii, kuljettaa tai pitää hallussaan väärän tai väärennetyn todistuskappaleen tai
2) valmistaa, vastaanottaa, hankkii, myy, luovuttaa tai pitää hallussaan sellaisen välineen tai tarvikkeen, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiallisesti käytettävän väärennysrikosten tekemiseen,
on tuomittava väärennysaineiston hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
5 § (24.8.1990/769)
Maastomerkin väärennys
Joka vaikeuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisten maasto-olosuhteiden todistamista asettaa väärin taikka luvattomasti hävittää, muuttaa tai siirtää rajaa, linjaa tai veden korkeutta osoittavan taikka muun niihin verrattavan maastomerkin, on tuomittava maastomerkin väärennyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
6 § (24.8.1990/769)
Määritelmät
Todistuskappaleena pidetään tässä laissa asiakirjaa ja sen näköisjäljennöstä, merkkiä, leimaa, rekisterikilpeä, ääni- ja kuvatallennetta, piirturin, laskimen tai muun vastaavan teknisen laitteen tuottamaa tallennetta sekä automaattiseen tietojenkäsittelyyn soveltuvaa tallennetta, jos sitä käytetään tai voidaan käyttää oikeudellisesti merkityksellisenä todisteena oikeuksista, velvoitteista tai tosiasioista.
Todistuskappale on väärä, jos se todisteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä.
Todistuskappale on väärennetty, jos sen sisältöä on oikeudettomasti muutettu jonkin todistelun kannalta merkityksellisen tiedon osalta.
7 § (13.6.2003/514)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Väärennykseen, törkeään väärennykseen ja väärennysaineiston hallussapitoon sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
34 luku (21.4.1995/578)
Yleisvaarallisista rikoksista
1 § (21.4.1995/578)
Tuhotyö
Joka
1) sytyttää tulipalon,
2) räjäyttää jotakin taikka
3) saa aikaan vedentulvan tai luonnontilan muun mullistuksen
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa, on tuomittava tuhotyöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Tuhotyöstä tuomitaan myös se, joka omaisuutta vahingoittamalla tai tuhoamalla taikka tuotanto-, jakelu- tai tietojärjestelmän toimintaan oikeudettomasti puuttumalla aiheuttaa vakavan vaaran energiahuollolle, yleiselle terveydenhuollolle, maanpuolustukselle, oikeudenhoidolle tai muulle näihin rinnastettavalle yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle.
Yritys on rangaistava.
2 § (7.4.2000/343)
Liikennetuhotyö
Joka
1) tuhoaa kulkuneuvon tai kiinteän lautan, tai niiden välineistön taikka kulkuväylän, liikenteen ohjausmerkin tai muun liikenteen laitteiston taikka vahingoittaa tai muuntaa niitä,
2) antaa liikenteeseen liittyvän väärän tiedon tai
3) tekee kulkuneuvossa, lentokentällä, kiinteällä lautalla tai liikenteen ohjailutehtävissä olevaa henkilöä kohtaan väkivaltaa taikka uhkaa häntä väkivallalla
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa liikenteessä tai kiinteällä lautalla, eikä teko ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, on tuomittava liikennetuhotyöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (21.4.1995/578)
Törkeä tuhotyö
Jos tuhotyö tai liikennetuhotyö tehdään
1) aiheuttaen suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa,
2) aiheuttaen jollekin yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle uhkaavan vahingon pitkäaikaisuuden tai laaja-alaisuuden vuoksi taikka muusta syystä erityisen vakavaa vaaraa taikka
3) sodan tai muiden poikkeusolojen aikana
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä tuhotyöstä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
4 § (24.5.2002/400)
Terveyden vaarantaminen
Joka
1) myrkyttämällä tai muulla vastaavalla tavalla saattaa terveydelle vaaralliseksi elintarvikkeen tai muun ihmisten nautittavaksi tai käytettäväksi tarkoitetun aineen taikka pitää sellaista vaaralliseksi saatettua ainetta muiden saatavilla,
2) levittää vakavaa sairautta,
3) käyttää säteilylähdettä säteilylain (592/1991) vastaisesti,
4) käyttää ydinainetta tai ydinjätettä taikka toimii ydinenergiaa käytettäessä ydinenergialain (990/1987) vastaisesti tai
5) geenitekniikkalain (377/1995) vastaisesti käyttää suljetussa tilassa tai tarkoituksellisesti levittää ympäristöön muuntogeenisiä organismeja (10.9.2004/848)
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa, on tuomittava terveyden vaarantamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
5 § (21.4.1995/578)
Törkeä terveyden vaarantaminen
Jos terveyden vaarantaminen tehdään aiheuttaen suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä terveyden vaarantamisesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
6 § (21.4.1995/578)
Ydinräjähderikos
Joka tuo Suomeen taikka valmistaa tai räjäyttää ydinräjähteen tai pitää sellaista hallussaan, on tuomittava ydinräjähderikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. (30.12.1998/841 v. 2003)
Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella. (18.10.1996/29 v. 1998)
Yritys on rangaistava.
7 § (21.4.1995/578)
Yleisvaaran tuottamus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta tekee 1, 2 tai 4 §:ssä mainitun teon, on tuomittava, jos asianomaisessa säännöksessä tarkoitettu vaara johtuu tekijän huolimattomuudesta, yleisvaaran tuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yleisvaaran tuottamuksesta tuomitaan myös se, joka huolimattomuudesta tekee 6 §:ssä tarkoitetun teon.
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta yleisvaaran tuottamuksesta voidaan jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä omalla toiminnallaan poistaa vaaran, ennen kuin vaaratilanteesta on aiheutunut olennaista vahinkoa.
8 § (21.4.1995/578)
Törkeä yleisvaaran tuottamus
Jos yleisvaaran tuottamuksessa aiheutetaan suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä yleisvaaran tuottamuksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
9 § (21.4.1995/578)
Yleisvaarallisen rikoksen valmistelu
Joka tehdäkseen 1–5 §:ssä tarkoitetun rikoksen pitää hallussaan pommia, muuta räjähdettä taikka vaarallista laitetta tai ainetta, on tuomittava yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka tehdäkseen ydinräjähderikoksen
1) hankkii tai yrittää hankkia taikka pitää hallussaan tai yrittää pitää hallussaan ydinräjähteen valmistukseen tarvittavia aineita,
2) hankkii tai yrittää hankkia, valmistaa tai yrittää valmistaa taikka pitää hallussaan tai yrittää pitää hallussaan ydinräjähteen valmistukseen tarvittavia laitteita tai
3) hankkii ydinräjähteen valmistukseen tarvittavan valmistuskaavan tai -piirustuksen.
(14.11.2008/724)
9 a § (10.4.2015/368)
Vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle
Joka aiheuttaakseen haittaa tai vahinkoa tietojenkäsittelylle taikka tieto- tai viestintäjärjestelmän toiminnalle tai turvallisuudelle
1) tuo maahan, hankkii käyttöön, valmistaa, myy tai muuten levittää taikka asettaa saataville
a) sellaisen laitteen tai tietokoneohjelman taikka ohjelmakäskyjen sarjan, joka on suunniteltu tai muunnettu vaarantamaan tai vahingoittamaan tietojenkäsittelyä tai tieto- tai viestintäjärjestelmän toimintaa taikka murtamaan tai purkamaan sähköisen viestinnän teknisen suojauksen tai tietojärjestelmän suojauksen, taikka
b) tietojärjestelmän toiselle kuuluvan salasanan, pääsykoodin tai muun vastaavan tiedon taikka
2) levittää tai asettaa saataville ohjeen 1 kohdassa tarkoitetun tietokoneohjelman tai ohjelmakäskyjen sarjan valmistamiseksi,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa tai yhtä ankaraa rangaistusta, vaaran aiheuttamisesta tietojenkäsittelylle sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
9 b § (11.5.2007/540)
Tietoverkkorikosvälineen hallussapito
Joka aiheuttaakseen haittaa tai vahinkoa tietojenkäsittelylle taikka tieto- tai viestintäjärjestelmän toiminnalle tai turvallisuudelle pitää hallussaan 9 a §:n 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua laitetta, tietokoneohjelmaa tai ohjelmakäskyjen sarjaa taikka b alakohdassa tarkoitettua salasanaa, pääsykoodia tai muuta vastaavaa tietoa, on tuomittava tietoverkkorikosvälineen hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
10 § (21.4.1995/578)
Perätön vaarailmoitus
Joka tekee pommista, tulipalosta, merihädästä, suuronnettomuudesta tai muusta vastaavasta hädästä tai vaarasta perättömän ilmoituksen, joka on omiaan aiheuttamaan pelastus- tai turvallisuustoimen taikka pakokauhua, on tuomittava perättömästä vaarailmoituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
11 § (24.1.2003/17)
Kaappaus
Joka väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten taikka muuten oikeudettomasti
1) puuttuu lennolla olevan ilma-aluksen, kauppamerenkulussa olevan aluksen, raideliikenteessä olevan raideliikennekulkuneuvon tai joukkoliikenteessä olevan moottorikulkuneuvon ohjaukseen,
2) ottaa lento-, meri- tai raideliikenneturvallisuutta vaarantavalla tavalla ilma-aluksen, kauppamerenkulussa olevan aluksen, raideliikenteessä olevan raideliikennekulkuneuvon tai liikenneturvallisuutta vakavasti vaarantavalla tavalla joukkoliikenteessä olevan moottorikulkuneuvon määräysvaltaansa tai
3) ottaa kiinteän lautan määräysvaltaansa,
on tuomittava kaappauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Jos 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu kaappaus on aiheuttanut vain vähäistä vaaraa lento-, meri- tai raideliikenneturvallisuudelle taikka vakavaa vähäisempää vaaraa muulle liikenneturvallisuudelle ja rikos, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen taikka muun teossa käytetyn oikeudettoman keinon laatu tai muut tekoon liittyvät seikat, on myös kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijää ei tuomita kaappauksesta, vaan niistä muista rikoksista, jotka teko käsittää.
12 § (26.9.2003/833)
12 § on kumottu L:lla 26.9.2003/833.
13 § (11.5.2007/540)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Ydinräjähderikokseen, 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuun yleisvaarallisen rikoksen valmisteluun ja vaaran aiheuttamiseen tietojenkäsittelylle sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
14 § (10.4.2015/368)
Määritelmät
Mitä 38 luvun 13 §:n 1 momentissa säädetään tietojärjestelmän määritelmästä, sovelletaan myös tämän luvun 9 a ja 9 b §:ään.
34 a luku (24.1.2003/17)
Terrorismirikoksista
1 § (24.1.2003/17)
Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset
Joka terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle, tekee
1) laittoman uhkauksen, perättömän vaarailmoituksen, 24 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun törkeän julkisrauhan rikkomisen tai 44 luvun 10 §:ssä tarkoitetun ydinenergian käyttörikoksen, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi, (21.12.2007/1370)
2) tahallisen vaaran aiheuttamisen, tahallisen räjähderikoksen, vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisen tai 17 luvun 1 §:ssä tarkoitetun julkisen kehottamisen rikokseen, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi, (21.12.2007/1370)
3) törkeän varkauden tai törkeän moottorikulkuneuvon käyttövarkauden, jonka kohteena on joukkoliikenteeseen tai tavarankuljetukseen soveltuva moottorikulkuneuvo, tuhotyön, liikennetuhotyön, terveyden vaarantamisen, törkeän vahingonteon, törkeän ampuma-aserikoksen tai puolustustarvikkeiden maastavientirikoksen, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi, (8.6.2012/283)
4) kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen tai tahallisen törkeän ympäristön turmelemisen, joka on tehty 48 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi,
5) törkeän pahoinpitelyn, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen tai kaappauksen, on tuomittava vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi, (22.12.2005/1161)
6) surman, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi, tai
7) tapon, on tuomittava vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Joka terroristisessa tarkoituksessa tekee murhan, on tuomittava vankeuteen elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
2 § (24.1.2003/17)
Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu
Joka tehdäkseen 1 §:n 1 momentin 2–7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun rikoksen
1) sopii toisen kanssa tai laatii suunnitelman sellaisen rikoksen tekemisestä,
2) valmistaa, pitää hallussaan, hankkii, kuljettaa, käyttää tai luovuttaa räjähteen, kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen, ampuma-aseen taikka vaarallisen esineen tai aineen tai
3) hankkii ydinräjähteen valmistukseen tai kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen valmistukseen tarvittavia laitteita tai aineita taikka siihen tarvittavan valmistuskaavan tai - piirustuksen,
on tuomittava terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
3 § (24.1.2003/17)
Terroristiryhmän johtaminen
Joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty 1 §:n 1 momentin 2–7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitettu rikos tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys taikka 2 §:ssä tarkoitettu rikos, on tuomittava terroristiryhmän johtamisesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.
Joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty vain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikos, on tuomittava terroristiryhmän johtamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Joka tuomitaan terroristiryhmän johtamisesta, on tuomittava myös tekemästään tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä 1 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta tai sellaisen rikoksen rangaistavasta yrityksestä taikka 2 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta.
4 § (26.9.2003/832)
Terroristiryhmän toiminnan edistäminen
Joka edistääkseen terroristiryhmän 1 tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä,
1) varustaa tai yrittää varustaa terroristiryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
2) hankkii tai yrittää hankkia taikka luovuttaa terroristiryhmälle toimitiloja tai muita sen tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä,
3) hankkii tai yrittää hankkia tiedon, jonka tuleminen terroristiryhmän tietoon on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa valtiolle tai kansainväliselle järjestölle, taikka välittää, luovuttaa tai ilmaisee terroristiryhmälle sellaisen tiedon,
4) hoitaa terroristiryhmän tärkeitä taloudellisia asioita tai antaa ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä taloudellisia tai oikeudellisia neuvoja tai
5) tekee 32 luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun rikoksen,
on tuomittava, jollei teko ole 1 tai 2 §:n mukaan rangaistava taikka siitä säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, terroristiryhmän toiminnan edistämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi.
(21.12.2007/1370)
Mitä 1 momentin 4 kohdassa säädetään oikeudellisesta neuvonnasta, ei koske rikoksen esitutkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn taikka rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvää oikeudellisen avustajan tai asiamiehen tehtävien hoitamista. (8.6.2012/283)
4 a § (21.12.2007/1370)
Koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten
Joka edistääkseen 1 tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä, toimeenpanee, yrittää toimeenpanna tai antaa koulutusta räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muulla vastaavalla tavalla toimeenpanee, yrittää toimeenpanna tai antaa koulutusta, on tuomittava, jollei teko ole 1 tai 2 §:n mukaan rangaistava taikka siitä säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi.
4 b § (12.12.2014/1068)
Kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten
Joka tehdäkseen 1 §:n 1 momentin 2–7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetun rikoksen kouluttautuu 4 a §:ssä tarkoitetulla tavalla räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muiden näihin merkitykseltään rinnastuvien erityisten menetelmien tai tekniikoiden käytössä, on tuomittava, jollei teko ole 1 tai 2 §:n mukaan rangaistava, kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
4 c § (12.12.2014/1068)
Värväys terrorismirikoksen tekemiseen
Joka edistääkseen 1 tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa taikka tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää sitä, perustaa tai organisoi terroristiryhmän taikka värvää tai yrittää värvätä väkeä terroristiryhmään tai muuten tekemään mainituissa pykälissä tarkoitetun terrorismirikoksen, on tuomittava, jollei teko ole 1 tai 2 §:n mukaan rangaistava taikka siitä
säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, värväyksestä terrorismirikoksen tekemiseen vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi.
5 § (24.1.2003/17)
Terrorismin rahoittaminen
Joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan
1) panttivangin ottamista tai kaappausta,
2) sellaista tuhotyötä, törkeää tuhotyötä tai yleisvaarallisen rikoksen valmistelua, jota on pidettävä terrorististen pommi-iskujen torjumista koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (SopS 60/2002) tarkoitettuna rikoksena,
3) sellaista tuhotyötä, liikennetuhotyötä, törkeää tuhotyötä tai yleisvaarallisen rikoksen valmistelua, jota on pidettävä siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevassa yleissopimuksessa (SopS 56/1973), kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskevassa lisäpöytäkirjassa (SopS 43/1998), merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevassa yleissopimuksessa (SopS 11/1999) tai mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevassa pöytäkirjassa (SopS 44/2000) tarkoitettuna rikoksena,
4) sellaista ydinräjähderikosta, terveyden vaarantamista, törkeää terveyden vaarantamista, ydinenergian käyttörikosta tai muuta ydinaineeseen kohdistuvaa tai ydinainetta välineenä käyttäen tehtyä rangaistavaksi säädettyä tekoa, jota on pidettävä ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyssä yleissopimuksessa (SopS 72/1989) tarkoitettuna rikoksena, tai
5) murhaa, tappoa, surmaa, törkeää pahoinpitelyä, vapaudenriistoa, törkeää vapaudenriistoa, törkeää ihmiskauppaa, panttivangin ottamista tai törkeää julkisrauhan rikkomista tai niillä uhkaamista, kun teko kohdistuu henkilöön, jota tarkoitetaan kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskevassa yleissopimuksessa (SopS 63/1978), (22.12.2005/1161)
on tuomittava terrorismin rahoittamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi.
Terrorismin rahoittamisesta tuomitaan myös se, joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan 1–4, 4 a–4 c tai 5 b §:ssä tarkoitettua rikosta. (11.11.2016/919)
Yritys on rangaistava.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettuna rikoksena tai sellaisen yrityksenä tai osallisuutena sellaiseen rikokseen taikka 1, 2 tai 4 b §:n mukaan tai teosta säädetään muualla laissa ankarampi rangaistus. (12.12.2014/1068)
5 a § (12.12.2014/1068)
Terroristiryhmän rahoittaminen
Joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulle terroristiryhmälle tietoisena ryhmän luonteesta terroristiryhmänä, on tuomittava terroristiryhmän rahoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava 5 §:n tai 46 luvun 1–3 §:n mukaan tai teosta säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus.
5 b § (11.11.2016/919)
Matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten
Suomen kansalainen tai häneen 1 luvun 6 §:n 3 momentin nojalla rinnastettava henkilö taikka Suomen alueelta matkustava henkilö, joka matkustaa sellaiseen valtioon, jonka kansalainen hän ei ole tai jossa hän ei pysyvästi asu, tehdäkseen siellä tämän luvun 1–4, 4 a–4 c, 5 tai 5 a §:ssä tarkoitetun rikoksen, on tuomittava, jollei teko ole jonkin mainitun pykälän mukaan rangaistava, matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
6 § (24.1.2003/17)
Määritelmät
Rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on:
1) aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa;
2) pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin;
3) oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille; tai
4) aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille.
Terroristiryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen 1 §:ssä tarkoitettuja rikoksia.
Kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan hallitustenvälistä tai merkityksensä ja kansainvälisesti tunnustetun asemansa perusteella siihen rinnastettavaa järjestöä.
7 § (24.1.2003/17)
Syyteoikeus
Syytteen nostamisesta tässä luvussa tarkoitetuista rikoksista päättää valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.
8 § (24.1.2003/17)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Tässä luvussa mainittuihin rikoksiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan myös tämän luvun 1 §:ssä tai 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitun rikoksen tekemiseksi tehtyyn ryöstöön, törkeään ryöstöön, kiristykseen ja törkeään kiristykseen sekä tämän luvun 1 §:n 1 momentin 2–7 kohdassa tai 2 momentissa, 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa taikka 4 tai 5 §:ssä mainitun rikoksen tekemiseksi tehtyyn väärennykseen tai törkeään väärennykseen.
35 luku (24.8.1990/769)
Vahingonteosta
1 § (24.8.1990/769)
Vahingonteko
Joka oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta, on tuomittava vahingonteosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
2–3 momentit on kumottu L:lla 10.4.2015/368.
2 § (10.4.2015/368)
Törkeä vahingonteko
Jos vahingonteolla aiheutetaan
1) erittäin suurta taloudellista vahinkoa,
2) rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai
3) historiallisesti tai sivistyksellisesti erityisen arvokkaalle omaisuudelle huomattavaa vahinkoa
ja vahingonteko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vahingonteosta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (24.8.1990/769)
Lievä vahingonteko
Jos vahingonteko, huomioon ottaen vahingon vähäisyys tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä vahingonteosta sakkoon.
3 a § (10.4.2015/368)
Datavahingonteko
Joka toista vahingoittaakseen oikeudettomasti hävittää, turmelee, kätkee, vahingoittaa, muuttaa, saattaa käyttökelvottomaksi tai salaa tietovälineelle tallennetun tiedon tai muun tallennuksen taikka tietojärjestelmässä olevan datan, on tuomittava datavahingonteosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 b § (10.4.2015/368)
Törkeä datavahingonteko
Jos datavahingonteossa
1) aiheutetaan erityisen tuntuvaa haittaa tai taloudellista vahinkoa,
2) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, (8.5.2015/564)
3) rikos tehdään osana toimintaa, jossa on vaikutettu merkittävään määrään tietojärjestelmiä käyttäen 34 luvun 9 a §:n 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua laitetta, tietokoneohjelmaa tai ohjelmakäskyjen sarjaa taikka b alakohdassa tarkoitettua salasanaa, pääsykoodia tai muuta vastaavaa tietoa tai
4) rikos kohdistuu tietojärjestelmään, jonka vahingoittaminen vaarantaisi energiahuollon, yleisen terveydenhuollon, maanpuolustuksen, oikeudenhoidon taikka muun näihin rinnastettavan yhteiskunnan tärkeän toiminnon
ja datavahingonteko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä datavahingonteosta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään viideksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 c § (10.4.2015/368)
Lievä datavahingonteko
Jos datavahingonteko, huomioon ottaen vahingon vähäisyys tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä datavahingonteosta sakkoon.
4 § (24.8.1990/769)
Yhteinen omaisuus
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan myös, kun teko kohdistuu yhteiseen omaisuuteen, johon tekijällä on osuus.
5 § (24.8.1990/769)
Rajoitussäännös
Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta, milloin teosta on muualla laissa säädetty yhtä ankara tai ankarampi rangaistus.
6 § (10.4.2015/368)
Syyteoikeus
Jos 1, 3, 3 a tai 3 c §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena on ollut ainoastaan yksityinen omaisuus, syyttäjä saa nostaa syytteen vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi.
7 § (10.4.2015/368)
Toimenpiteistä luopuminen
Vahingonteosta, datavahingonteosta, lievästä vahingonteosta ja lievästä datavahingonteosta voidaan jättää ilmoitus tekemättä, syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksesta epäilty tai rikoksen tekijä on korvannut vahingon ja vahingonkorvaus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi.
8 § (10.4.2015/368)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Datavahingontekoon ja törkeään datavahingontekoon sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
9 § (10.4.2015/368)
Määritelmät
Mitä 38 luvun 13 §:n 1 momentissa säädetään tietojärjestelmän määritelmästä, sovelletaan myös tämän luvun 3 a ja 3 b §:ään.
Mitä 38 luvun 13 §:n 2 momentissa säädetään datan määritelmästä, sovelletaan myös tämän luvun 3 a §:ään.
36 luku (24.8.1990/769)
Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä
1 § (24.8.1990/769)
Petos
Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Petoksesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa dataa syöttämällä, muuttamalla, tuhoamalla tai poistamalla taikka tietojärjestelmän toimintaan muuten puuttumalla saa aikaan tietojenkäsittelyn lopputuloksen vääristymisen ja siten aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa. (13.6.2003/514)
Yritys on rangaistava.
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä petos
Jos petoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,
3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai
4) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa
ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (24.8.1990/769)
Lievä petos
Jos petos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä petoksesta sakkoon.
4 § (24.8.1990/769)
Vakuutuspetos
Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudettoman vakuutuskorvauksen sytyttää tuleen palovakuutetun omaisuuden, on tuomittava, jollei hän lisäksi vakuutuskorvauksen saamiseksi
syyllisty samaa omaisuutta koskevaan petosrikokseen tai sellaisen rikoksen yritykseen, vakuutuspetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
5 § (24.8.1990/769)
Luottamusaseman väärinkäyttö
Jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa
1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai
2) jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta
ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusasemanväärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
6 § (6.11.2009/845)
Kiskonta
Joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen, on tuomittava kiskonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Kiskonnasta tuomitaan myös se, joka luotonannossa ottaa tai edustaa itselleen tai toiselle korkoa tai muuta taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa luotonantajan suoritukseen ottaen huomioon:
1) myönnetyn luoton määrä, luottoaika ja luottosopimuksen muut ehdot;
2) myönnettyyn luottoon liittyvä luottoriski;
3) kulut luotonantajan sellaisista toimista, jotka kuuluvat huolelliseen luotonmyöntömenettelyyn;
4) luoton rahoittamisesta aiheutuneet tavanomaiset kulut;
5) luottotoiminnan tavanomaiset yleiskulut.
7 § (24.8.1990/769)
Törkeä kiskonta
Jos kiskonnassa
1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,
3) rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa tai
4) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja kiskonta on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiskonnasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
8 § (24.8.1990/769)
Syyteoikeus
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä lievästä petoksesta eikä luottamusaseman väärinkäytöstä, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi. (13.5.2011/441)
Syyteilmoitus ei ole kuitenkaan tarpeen luottamusaseman väärinkäytöstä, jos erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamisen tai jos asioiden hoitaminen perustuu lain tai viranomaisen määräykseen tai jos rikoksen on tehnyt asianajaja tai muu henkilö, joka on tehtävässään julkisen valvonnan alainen tai siihen rinnastettavassa asemassa, taikka teko kohdistuu julkisen valvonnan alaiseen yhteisöön, säätiöön tai muuhun oikeushenkilöön sen julkisen valvonnan alaisessa toiminnassa. (29.4.1994/317)
9 § (13.6.2003/514)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Tämän luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun petokseen sekä törkeään petokseen silloin, kun se on tehty 1 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla, sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
37 luku (24.8.1990/769)
Maksuvälinerikoksista
1 § (4.5.2001/369)
Rahanväärennys
Joka valmistaa väärää rahaa tai väärentää rahaa saattaakseen sen käypänä liikkeeseen taikka tässä tarkoituksessa tuo maahan, vie maasta, hankkii, vastaanottaa, kuljettaa tai toiselle luovuttaa vääräksi tai väärennetyksi tietämäänsä rahaa, on tuomittava rahanväärennyksestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä rahanväärennys
Jos rahanväärennyksessä
1) väärän tai väärennetyn rahan määrä tai arvomäärä on huomattava tai
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rahanväärennys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästärahanväärennyksestä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (24.8.1990/769)
Lievä rahanväärennys
Jos rahanväärennys, huomioon ottaen väärän tai väärennetyn rahan määrä ja arvomäärä, tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä rahanväärennyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
4 § (4.5.2001/369)
Rahanväärennyksen valmistelu
Joka rahanväärennysrikoksen tekemistä varten valmistaa, tuo maahan, pitää hallussaan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen, tallenteen tai ohjelmiston, on tuomittava rahanväärennyksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
5 § (24.8.1990/769)
Väärän rahan käyttö
Joka, vastaanotettuaan väärää tai väärennettyä rahaa käypänä, luovuttaa sen toiselle saattaakseen sen uudelleen sellaisena liikkeeseen, vaikka hän tietää rahan vääräksi tai väärennetyksi, on tuomittava väärän rahankäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
6 § (24.8.1990/769)
Väärän rahan hallussapito
Joka ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan väärää tai väärennettyä rahaa, on tuomittava väärän rahanhallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
7 § (24.8.1990/769)
Rahajäljitelmän levitys
Joka yleisölle levittämistä varten valmistaa tai hankkii taikka yleisölle levittää käypää rahaa erehdyttävästi muistuttavan lomakkeen, merkin, kuvan tai muun esineen, on tuomittava rahajäljitelmän levityksestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
8 § (24.8.1990/769)
Maksuvälinepetos
Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä,
1) käyttää maksuvälinettä ilman sen laillisen haltijan lupaa, lupaan perustuvan oikeutensa ylittäen tai muuten ilman laillista oikeutta tai
2) luovuttaa maksuvälineen tai maksuvälinelomakkeen toiselle saattaakseen sen ilman laillista oikeutta käytettäväksi,
on tuomittava maksuvälinepetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
(19.6.1997/602)
Maksuvälinepetoksesta tuomitaan myös se, joka tilin katteen tai sovitun enimmäisluottorajan ylittäen väärinkäyttää 1 momentissa tarkoitettua maksuvälinettä ja siten aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa, jollei hänellä maksuvälinettä käyttäessään ollut aikomus viipymättä korvata vahinko.
9 § (24.8.1990/769)
Törkeä maksuvälinepetos
Jos maksuvälinepetoksessa
1) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa tai
2) rikoksentekijä on rikoksen tekemistä varten tehnyt tai teettänyt maksuvälinelomakkeita, joista rikoksessa käytetty maksuväline on valmistettu, taikka rikos muuten tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja maksuvälinepetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästämaksuvälinepetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
10 § (24.8.1990/769)
Lievä maksuvälinepetos
Jos maksuvälinepetos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästämaksuvälinepetoksesta sakkoon.
11 § (13.6.2003/514)
Maksuvälinepetoksen valmistelu
Joka maksuvälinepetosrikoksen tekemistä varten
1) valmistaa, tuo maahan, hankkii, vastaanottaa tai pitää hallussaan maksuvälinelomakkeen tai
2) valmistaa, tuo maahan, hankkii, vastaanottaa, pitää hallussaan, myy tai luovuttaa erityisesti maksuvälinelomakkeen valmistamiseen soveltuvan välineen tai tarvikkeen taikka erityisesti tietoverkoissa tapahtuvaan maksuliikenteeseen soveltuvan tallenteen, ohjelmiston, välineen tai tarvikkeen,
on tuomittava maksuvälinepetoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
12 § (19.6.1997/602)
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan:
1) rahalla seteleitä ja metallirahoja, jotka Suomessa tai muussa maassa ovat virallisesti käypiä maksuvälineitä;
2) maksuvälineellä pankki-, maksu- tai luottokorttia, shekkiä tai muuta välinettä taikka tallennetta, jolla voidaan suorittaa maksuja, tilinostoja tai tilisiirtoja tai jonka käyttäminen on välttämätön edellytys mainittujen suoritusten tekemiseksi; sekä
3) maksuvälinelomakkeella painettua maksuvälineeksi täydennettävää lomaketta, jota ei pidetä yleisön vapaasti saatavissa, taikka sellaista korttia tai korttiaihiota, joka erityisesti soveltuu maksuvälineen valmistamiseen.
Mitä tässä luvussa säädetään maksuvälineestä, sovelletaan myös julkisen valvonnan alaisen luottolaitoksen talletuksesta antamaan vastakirjaan ja muuhun saamistodisteeseen.
Mitä tässä luvussa säädetään rahasta, sovelletaan seteleihin ja metallirahoihin myös ennen niiden liikkeelle laskua. (17.3.2000/298)
13 § (26.10.2001/875)
13 § on kumottu L:lla 26.10.2001/875.
14 § (13.6.2003/514)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Rahanväärennykseen, törkeään rahanväärennykseen, lievään rahanväärennykseen, rahanväärennyksen valmisteluun, väärän rahan käyttöön, maksuvälinepetokseen, törkeään maksuvälinepetokseen ja maksuvälinepetoksen valmisteluun sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
38 luku (21.4.1995/578)
Tieto- ja viestintärikoksista
1 § (21.4.1995/578)
Salassapitorikos
Joka laissa tai asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla erikseen määräämän salassapitovelvollisuuden vastaisesti
1) paljastaa salassa pidettävän seikan, josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan saanut tiedon, taikka
2) käyttää tällaista salaisuutta omaksi tai toisen hyödyksi,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 40 luvun 5 §:n mukaan, salassapitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
2 § (21.4.1995/578)
Salassapitorikkomus
Jos salassapitorikos, huomioon ottaen teon merkitys yksityisyyden tai luottamuksellisuuden suojan kannalta taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava salassapitorikkomuksesta sakkoon.
Salassapitorikkomuksesta tuomitaan myös se, joka on syyllistynyt sellaiseen 1 §:ssä tarkoitettuun salassapitovelvollisuuden rikkomiseen, joka on erikseen säädetty salassapitorikkomuksena rangaistavaksi.
3 § (10.4.2015/368)
Viestintäsalaisuuden loukkaus
Joka oikeudettomasti
1) avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä taikka
2) hankkii tiedon televerkossa tai tietojärjestelmässä välitettävänä olevan puhelun, sähkeen, tekstin-, kuvan- tai datasiirron taikka muun vastaavan televiestin sisällöstä taikka tällaisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta,
on tuomittava viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
4 § (21.4.1995/578)
Törkeä viestintäsalaisuuden loukkaus
Jos viestintäsalaisuuden loukkauksessa
1) rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemisessä hyväksi asemaansa sähköisen viestinnän tietosuojalaissa (516/2004) tarkoitetun teleyrityksen palveluksessa tai muuta erityistä luottamusasemaansa, (16.6.2004/517)
2) rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemistä varten suunniteltua tai muunnettua tietojenkäsittelyohjelmaa tai teknistä erikoislaitetta tai rikos muuten tehdään erityisen suunnitelmallisesti taikka
3) rikoksen kohteena oleva viesti on sisällöltään erityisen luottamuksellinen taikka teko huomattavasti loukkaa yksityisyyden suojaa
ja viestintäsalaisuuden loukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Sähköisen viestinnän tietosuojaL 516/2004 on kumottu Tietoyhteiskuntakaarella 917/2014.
5 § (21.4.1995/578)
Tietoliikenteen häirintä
Joka puuttumalla postiliikenteessä taikka tele- tai radioviestinnässä käytettävän laitteen toimintaan, lähettämällä ilkivaltaisessa tarkoituksessa radiolaitteella tai televerkossa häiritseviä viestejä tai muulla vastaavalla tavalla oikeudettomasti estää tai häiritsee postiliikennettä taikka tele- tai radioviestintää, on tuomittava tietoliikenteen häirinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava. (11.5.2007/540)
6 § (21.4.1995/578)
Törkeä tietoliikenteen häirintä
Jos tietoliikenteen häirinnässä
1) rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemisessä hyväksi asemaansa teletoimintalaissa tarkoitetun yleistä teletoimintaa, kaapelilähetystoiminnasta annetun lain (307/87) mukaista kaapelilähetystoimintaa tai yleisradiotoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa tai muuta erityistä luottamusasemaansa taikka
2) rikoksella estetään tai häiritään hätäkutsujen radioviestintää tai muuta sellaista tele- tai radioviestintää, jota harjoitetaan ihmishengen turvaamiseksi,
3) rikos tehdään osana toimintaa, jossa on vaikutettu merkittävään määrään tietojärjestelmiä käyttäen 34 luvun 9 a §:n 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua laitetta, tietokoneohjelmaa tai ohjelmakäskyjen sarjaa taikka b alakohdassa tarkoitettua salasanaa, pääsykoodia tai muuta vastaavaa tietoa, (10.4.2015/368)
4) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, (8.5.2015/564)
5) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa haittaa tai taloudellista vahinkoa tai (10.4.2015/368)
6) rikos kohdistuu laitteeseen, tietojärjestelmään tai viestintään, jonka vahingoittaminen vaarantaisi energiahuollon, yleisen terveydenhuollon, maanpuolustuksen, oikeudenhoidon taikka muun näihin rinnastettavan yhteiskunnan tärkeän toiminnon (10.4.2015/368)
ja tietoliikenteen häirintä on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä tietoliikenteen häirinnästä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään viideksi vuodeksi. (10.4.2015/368)
ja tietoliikenteen häirintä on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä tietoliikenteen häirinnästä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava. (11.5.2007/540)
L kaapelilähetystoiminnasta 307/1987 on kumottu L:lla televisio- ja radiotoiminnasta 744/1998, ks. Tietoyhteiskuntakaari 917/2014.
7 § (21.4.1995/578)
Lievä tietoliikenteen häirintä
Jos tietoliikenteen häirintä, huomioon ottaen aiheutetun häiriön laatu tai määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä tietoliikenteen häirinnästä sakkoon.
Yritys on rangaistava. (11.5.2007/540)
7 a § (10.4.2015/368)
Tietojärjestelmän häirintä
Joka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai taloudellista vahinkoa dataa syöttämällä, siirtämällä, vahingoittamalla, muuttamalla tai poistamalla taikka muulla niihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti estää tietojärjestelmän toiminnan tai aiheuttaa sille vakavaa häiriötä, on tuomittava tietojärjestelmän häirinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
7 b § (10.4.2015/368)
Törkeä tietojärjestelmän häirintä
Jos tietojärjestelmän häirinnässä
1) aiheutetaan erityisen tuntuvaa haittaa tai taloudellista vahinkoa,
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti,
3) rikos tehdään osana toimintaa, jossa on vaikutettu merkittävään määrään tietojärjestelmiä käyttäen 34 luvun 9 a §:n 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua laitetta, tietokoneohjelmaa tai ohjelmakäskyjen sarjaa taikka b alakohdassa tarkoitettua salasanaa, pääsykoodia tai muuta vastaavaa tietoa,
4) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai (8.5.2015/564)
5) rikos kohdistuu tietojärjestelmään, jonka vahingoittaminen vaarantaisi energiahuollon, yleisen terveydenhuollon, maanpuolustuksen, oikeudenhoidon taikka muun näihin rinnastettavan yhteiskunnan tärkeän toiminnon
ja tietojärjestelmän häirintä on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä tietojärjestelmän häirinnästä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään viideksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
8 § (10.4.2015/368)
Tietomurto
Joka käyttämällä hänelle kuulumatonta käyttäjätunnusta taikka turvajärjestelyn muuten murtamalla oikeudettomasti tunkeutuu tietojärjestelmään, jossa sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla käsitellään, varastoidaan tai siirretään tietoja tai dataa, taikka sellaisen järjestelmän erikseen suojattuun osaan, on tuomittava tietomurrosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tietomurrosta tuomitaan myös se, joka tietojärjestelmään tai sen osaan tunkeutumatta
1) teknisen erikoislaitteen avulla tai
2) muuten teknisin keinoin turvajärjestelyn ohittaen, tietojärjestelmän haavoittuvuutta hyväksi käyttäen tai muuten ilmeisen vilpillisin keinoin
oikeudettomasti ottaa selon 1 momentissa tarkoitetussa tietojärjestelmässä olevasta tiedosta tai datasta.
Yritys on rangaistava.
Tätä pykälää sovelletaan ainoastaan tekoon, josta ei ole muualla laissa säädetty ankarampaa tai yhtä ankaraa rangaistusta.
8 a § (10.4.2015/368)
Törkeä tietomurto
Jos tietomurto tehdään
1) osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai (8.5.2015/564)
2) erityisen suunnitelmallisesti
ja tietomurto on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä tietomurrosta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
8 b § (7.11.2014/919)
Suojauksen purkujärjestelmärikos
Joka tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 269 §:n 2 momentissa säädetyn kiellon vastaisesti ansiotarkoituksessa tai siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa suojatun palvelun tarjoajalle, valmistaa, tuo maahan, pitää kaupan, vuokraa tai levittää suojauksen purkujärjestelmää, mainostaa sitä taikka asentaa tai huoltaa sitä, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa tai yhtä ankaraa rangaistusta, suojauksen purkujärjestelmärikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
9 § (22.4.1999/525)
Henkilörekisteririkos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) käsittelee henkilötietoja vastoin henkilötietolain (523/1999) käyttötarkoitussidonnaisuutta, käsittelyn yleisiä edellytyksiä, henkilötietojen tarpeellisuutta tai virheettömyyttä, arkaluonteisia tietoja, henkilötunnusta tai henkilötietojen käsittelyä erityisiä tarkoituksia varten koskevia säännöksiä taikka rikkoo henkilötietojen käsittelyä koskevia erityissäännöksiä, (8.6.2001/480)
2) antamalla rekisteröidylle väärän tai harhaanjohtavan tiedon estää tai yrittää estää rekisteröityä käyttämästä hänelle kuuluvaa tarkastusoikeutta tai
3) siirtää henkilötietoja Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolisiin valtioihin henkilötietolain 5 luvun vastaisesti
ja siten loukkaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai aiheuttaa hänelle muuta vahinkoa tai olennaista haittaa, on tuomittava henkilörekisteririkoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
9 a § (10.4.2015/368)
Identiteettivarkaus
Joka erehdyttääkseen kolmatta osapuolta oikeudettomasti käyttää toisen henkilötietoja, tunnistamistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee, on tuomittava identiteettivarkaudesta sakkoon.
10 § (13.5.2011/441)
Syyteoikeus
Jos salassapitorikoksen tai salassapitorikkomuksen kohteena on yksityisen henkilökohtaisia tai taloudellisia oloja taikka elinkeinoa koskeva seikka, syyttäjä ei saa nostaa syytettä tästä teosta, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi taikka ellei rikoksentekijä rikoksen tehdessään ole ollut yleistä posti- tai teletoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa taikka erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä viestintäsalaisuuden loukkauksesta, törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta, tietojärjestelmän häirinnästä, tietomurrosta tai suojauksen purkujärjestelmärikoksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai ellei rikoksentekijä rikosta tehdessään ole ollut yleistä posti- tai teletoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
Syyttäjän on ennen henkilörekisteriin kohdistuvaa salassapitorikosta, salassapitorikkomusta, viestintäsalaisuuden loukkausta, törkeää viestintäsalaisuuden loukkausta tai tietomurtoa taikka henkilörekisteririkosta koskevan syytteen nostamista kuultava tietosuojavaltuutettua. Tuomioistuimen on tällaista rikosta koskevaa asiaa käsitellessään varattava tietosuojavaltuutetulle tilaisuus tulla kuulluksi.
Syyttäjä saa nostaa syytteen identiteettivarkaudesta vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi. (10.4.2015/368)
11 § (10.4.2015/368)
Menettämisseuraamus
Edellä 8 b §:ssä tarkoitettu suojauksen purkujärjestelmä on tuomittava valtiolle menetetyksi.
12 § (11.5.2007/540)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Viestintäsalaisuuden loukkaukseen, törkeään viestintäsalaisuuden loukkaukseen, tietoliikenteen häirintään, törkeään tietoliikenteen häirintään, tietomurtoon, törkeään tietomurtoon, tietojärjestelmän häirintään ja törkeään tietojärjestelmän häirintään sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
13 § (10.4.2015/368)
Määritelmät
Sovellettaessa 3, 6, 7 a, 7 b ja 8 §:ää tietojärjestelmällä tarkoitetaan myös tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä ja neuvoston puitepäätöksen 2005/222/YOS korvaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/40/EU, jäljempänä tietoverkkorikosdirektiivi, 2 artiklan a kohdassa tarkoitettua:
1) laitetta tai toisiinsa kytkettyjä tai liitettyjä laitteita, joista yksi tai useampi on ohjelmoitu automaattista tietojenkäsittelyä varten; sekä
2) dataa, jota kyseisessä laitteessa tai toisiinsa kytketyissä tai liitetyissä laitteissa varastoidaan, käsitellään, haetaan tai välitetään sen tai niiden toimintaa, käyttöä, suojausta tai huoltoa varten.
Sovellettaessa 3, 7 a ja 8 §:ää datalla tarkoitetaan myös tietoverkkorikosdirektiivin 2 artiklan b kohdassa tarkoitettua:
1) sellaisessa muodossa olevien tosiseikkojen, tietojen tai käsitteiden esitystä, että se soveltuu käsiteltäväksi tietojärjestelmässä; sekä
2) ohjelmaa, jonka avulla tietojärjestelmä pystyy suorittamaan jonkin toiminnon.
39 luku (24.8.1990/769)
Velallisen rikoksista
1 § (31.1.2003/61)
Velallisen epärehellisyys
Velallinen, joka
1) hävittää omaisuuttaan,
2) ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan,
3) siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin taikka
4) lisää perusteettomasti velvoitteitaan
ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
1 a § (29.4.1994/317)
Törkeä velallisen epärehellisyys
Jos velallisen epärehellisyydessä
1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa velkojille tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja velallisen epärehellisyys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen epärehellisyydestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
2 § (24.8.1990/769)
Velallisen petos
Velallinen, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- tai saneerausmenettelyssä (28.6.1993/610)
1) salaa omaisuuttaan,
2) ilmoittaa kokonaan tai osittain perusteettoman taikka valeoikeustoimeen perustuvan velvoitteen,
3) antaa muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon velkojien kannalta merkityksellisestä seikasta, tai
4) jättää ilmoittamatta velan,
on tuomittava velallisen petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
(25.1.1993/54)
Jos velallinen oikaisee erehdyttävän tiedon tai muuten ehkäisee tekonsa vaikutuksen menettelyyn, ennen kuin hän vahvistaa pesäluettelon oikeaksi tai erehdyttävä tieto muuten vaikuttaa menettelyyn, ei tekoa pidetä velallisen petoksena.
3 § (24.8.1990/769)
Törkeä velallisen petos
Jos velallisen petoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä tai
2) velallinen vahvistaa väärän tai harhaanjohtavan tiedon tuomioistuimessa oikeaksi
ja velallisen petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästävelallisen petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
4 § (24.8.1990/769)
Velallisen vilpillisyys
Jos velallinen tekee 2 §:ssä tarkoitetun teon ilman hyötymistarkoitusta joko tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta, hänet on tuomittava velallisenvilpillisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
5 § (24.8.1990/769)
Velallisrikkomus
Jos velallisen petos tai velallisen vilpillisyys, huomioon ottaen velallisen antaman väärän tai harhaanjohtavan tiedon vähäinen merkitys velkojien kannalta taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava velallisrikkomuksesta sakkoon.
6 § (31.1.2003/61)
Velkojansuosinta
Jos velallinen, joka tietää itsensä kyvyttömäksi täyttämään velvoitteensa, suosiakseen tiettyä velkojaa muiden velkojien kustannuksella
1) maksaa ennenaikaisesti velan olosuhteissa, joissa maksu ei ole tavanomainen,
2) antaa velkojan saatavasta vakuuden, josta ei ollut sovittu tai jota velallinen ei ollut luvannut velkasuhteen syntyessä,
3) käyttää velvoitteen täyttämiseen epätavallista maksuvälinettä olosuhteissa, jotka huomioon ottaen maksua ei voida pitää tavanomaisena, taikka
4) ryhtyy muuhun sellaiseen velkojan asemaa parantavaan järjestelyyn,
hänet on tuomittava velkojansuosinnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
7 § (13.6.2003/515)
7 § on kumottu L:lla 13.6.2003/515.
8 § (24.8.1990/769)
Määritelmä
Mitä tässä luvussa on säädetty ulosottomenettelystä, koskee soveltuvin osin myös ulosottoviranomaisen menettelyä, johon ryhdytään ulosoton turvaamiseksi.
9 § (24.8.1990/769)
Syyteoikeus
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä velallisrikkomuksesta eikä velkojansuosinnasta, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi. (13.5.2011/441)
Velallisen epärehellisyyden, törkeän velallisen epärehellisyyden ja velkojansuosinnan asianomistajia ovat velallisen teon aikaiset tunnetut velkojat. Velallisen petoksen, törkeän velallisen petoksen, velallisen vilpillisyyden ja velallisrikkomuksen asianomistajia ovat 2 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kysymyksessä olevaan selvitys- tai täytäntöönpanomenettelyyn osallistuvat velkojat ja mainitun momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa mainitussa kohdassa tarkoitetun velan velkoja. (31.1.2003/61)
Jos velallisen konkurssipesällä on konkurssisäännön perusteella määrätty hallinto, se käyttää asianomistajien puhevaltaa velallisen rikosta koskevassa jutussa. Yksittäisellä velkojalla on kuitenkin oikeus itsenäisesti käyttää puhevaltaa omasta puolestaan.
40 luku (8.9.1989/792)
Virkarikoksista (12.7.2002/604)
1 § (12.7.2002/604)
Lahjuksen ottaminen
Jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi,
2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka
3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä,
hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Virkamies on tuomittava lahjuksen ottamisesta myös, jos hän toiminnastaan palvelussuhteessa hyväksyy 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai muun edun antamisen toiselle taikka lupauksen tai tarjouksen siitä.
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
2 § (12.7.2002/604)
Törkeä lahjuksen ottaminen
Jos lahjuksen ottamisessa
1) virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä lisäksi viralta pantavaksi.
3 § (12.7.2002/604)
Lahjusrikkomus
Jos virkamies itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka
2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen
siten, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, hänet on tuomittava, jollei tekoa ole rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä lahjuksen ottamisena, lahjusrikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
4 § (10.6.2011/637)
Lahjuksen ottaminen kansanedustajana
Jos kansanedustaja itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka
2) ottaa vastaan tai hyväksyy muun kuin tavanomaiseksi vieraanvaraisuudeksi katsottavan lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen
toimiakseen tai jättääkseen toimimatta edun vuoksi edustajantoimessaan tietyllä tavalla taikka palkkiona sellaisesta toiminnasta ja teko on omiaan selvästi horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta kansanedustajana sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Lahjuksen ottamisena kansanedustajana ei pidetä ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain mukaista vaalirahoitusta, ellei sen tarkoituksena ole 1 momentin kiertäminen.
4 a § (10.6.2011/637)
Törkeä lahjuksen ottaminen kansanedustajana
Jos lahjuksen ottamisessa kansanedustajana
1) kansanedustaja asettaa lahjan tai edun toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia edustajantoimessaan lahjuksen antajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka
2) lahjan tai edun arvo on huomattava
ja lahjuksen ottaminen kansanedustajana on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kansanedustaja on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta kansanedustajana vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
5 § (12.7.2002/604)
Virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen
Jos virkamies tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti
1) paljastaa sellaisen asiakirjan tai tiedon, joka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) tai muun lain mukaan on salassa pidettävä tai jota ei lain mukaan saa ilmaista, taikka
2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa tai tietoa,
hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Jos virkamies huolimattomuudesta syyllistyy 1 momentissa tarkoitettuun tekoon, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
6 § (21.5.1999/625)
6 § on kumottu L:lla 21.5.1999/625.
7 § (12.7.2002/604)
Virka-aseman väärinkäyttäminen
Jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa
1) rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka
2) käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden,
hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
8 § (8.9.1989/792)
Törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen
Jos virka-aseman väärinkäyttämisessä
1) tavoitellaan huomattavan suurta hyötyä tai
2) pyritään aiheuttamaan erityisen tuntuvaa haittaa tai vahinkoa tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai häikäilemättömästi
ja virka-aseman väärinkäyttäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä viralta pantavaksi.
9 § (12.7.2002/604)
Virkavelvollisuuden rikkominen
Jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä tässä luvussa tai 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (4.12.2009/990)
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos hän on syyllistynyt 1 momentissa mainittuun rikokseen rikkomalla jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
10 § (12.7.2002/604)
Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
Jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.
11 § (12.7.2002/604)
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) virkamiehellä henkilöä, joka on virka- tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan taikka kuntayhtymään tai muuhun kuntien julkisoikeudelliseen yhteistoimintaelimeen, eduskuntaan, valtion liikelaitokseen taikka evankelisluterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan tai sen seurakuntaan tai seurakuntien yhteistoimintaelimeen, Ahvenanmaan maakuntaan, Suomen Pankkiin, Kansaneläkelaitokseen, Työterveyslaitokseen, kunnalliseen eläkelaitokseen, Kuntien takauskeskukseen tai kunnalliseen työmarkkinalaitokseen;
2) julkista luottamustehtävää hoitavalla henkilöllä kunnanvaltuutettua ja muuta yleisillä vaaleilla valittua 1 kohdassa mainitun julkisyhteisön edustajiston jäsentä kuin kansanedustajaa edustajantoimessaan sekä 1 kohdassa mainitun julkisyhteisön tai laitoksen toimielimen, kuten valtioneuvoston, kunnanhallituksen, lautakunnan, johtokunnan, komitean, toimikunnan ja neuvottelukunnan, jäsentä sekä muuta mainitun julkisyhteisön tai laitoksen luottamushenkilöä;
3) julkisyhteisön työntekijällä henkilöä, joka on työsopimussuhteessa 1 kohdassa mainittuun julkisyhteisöön tai laitokseen taikka yliopistoon; (24.7.2009/562)
4) ulkomaisella virkamiehellä henkilöä, joka on nimitetty tai valittu vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen hallinnolliseen tai oikeudelliseen virkaan tai tehtävään tai joka muuten hoitaa julkista tehtävää vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen puolesta;
5) julkista valtaa käyttävällä henkilöllä
a) sitä, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen, sekä
b) sitä, jonka lain tai asetuksen nojalla taikka viranomaiselta lain tai asetuksen nojalla saadun toimeksiannon perusteella kuuluu osallistua a kohdassa tarkoitetun päätöksen valmisteluun tekemällä päätösesitys tai -ehdotus, laatimalla selvitys tai suunnitelma, ottamalla näyte tai suorittamalla tarkastus taikka muulla vastaavalla tavalla;
6) ulkomaisen parlamentin jäsenellä henkilöä, joka on vieraan valtion kansanedustuslaitoksen tai kansainvälisen parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen.
12 § (12.7.2002/604)
Soveltamisalasäännökset
Tämän luvun virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön.
Tämän luvun 1–3, 5 ja 14 §:ää sovelletaan, viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta, myös julkisyhteisön työntekijään.
Tämän luvun 1–3 ja 14 §:ää sovelletaan, viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta, myös ulkomaiseen virkamieheen. Ulkomaiseen virkamieheen, joka toimii Suomen alueella kansainvälisen sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen nojalla tarkastus-, tarkkailu-, takaa-ajo-, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämis- tai rikosten ennalta estämis- ja esitutkintatehtävissä taikka joka toimii Suomen alueella kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain nojalla Suomen viranomaisen esittämän tai hyväksymän
oikeusapupyynnön perusteella esitutkinta- tai muissa virkatehtävissä, sovelletaan myös, viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta, tämän luvun 5 ja 7–10 §:ää. (11.4.2014/302)
Tämän luvun 4, 4 a ja 14 §:ää sovelletaan myös ulkomaisen parlamentin jäseneen. (10.6.2011/637)
Rikosoikeudellista virkavastuuta koskevien säännösten soveltamisesta eräissä tapauksissa säädetään erikseen lailla.
13 § (12.7.2002/604)
Sotilasvirkarikokset
Sotilasrangaistussäännösten alaisten virkamiesten virkarikoksia ovat myös ne rikokset, joista säädetään rangaistus 45 luvussa.
13 a § (4.12.2009/990)
Viittaussäännökset
Rangaistus kidutuksesta säädetään 11 luvun 9 a §:ssä.
14 § (10.6.2011/637)
Menettämisseuraamus
Edellä 1–4 ja 4 a §:ssä tarkoitetulla tavalla vastaanotettu lahja tai etu taikka sen arvo on tuomittava valtiolle menetetyksi rikoksentekijältä tai siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikoksentekijä on toiminut. Muun omaisuuden menettämisen osalta noudatetaan, mitä 10 luvussa säädetään.
41 luku (11.5.2007/531)
Aserikoksista
1 § (12.6.2015/766)
Ampuma-aserikos
Joka ampuma-aselain (1/1998) vastaisesti
1) siirtää tai tuo Suomeen, siirtää Suomesta, kaupallisessa tarkoituksessa vie, kauttakuljettaa tai valmistaa taikka pitää kaupan, hankkii, pitää hallussaan tai luovuttaa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoita, erityisen vaarallisia ammuksia, ohjus- tai raketinheitinjärjestelmän, kaasusumuttimen taikka tehokkaan ilma-aseen,
2) kaupallisessa tarkoituksessa korjaa ampuma-aseen, aseen osan, ohjus- tai raketinheitinjärjestelmän, kaasusumuttimen taikka tehokkaan ilma-aseen taikka muuntaa ampuma-aseen tai aseen osan,
3) lainaa ampuma-aseen, aseen osan, ohjus- tai raketinheitinjärjestelmän, kaasusumuttimen taikka tehokkaan ilma-aseen sille, jolla ei ole oikeutta sen hallussapitoon,
4) kokonaan tai osittain laiminlyö ase-elinkeinonharjoittajalle ampuma-aselain 25 §:ssä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa poliisin asetietojärjestelmään ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen, kaasusumuttimen tai aseen osan yksilöintitiedot, esineen luovuttajan ja luovutuksensaajan nimi sekä esineen korjaamista tai muuntamista koskevan toimeksiannon antajan nimi taikka kokonaan tai osittain laiminlyö mainitussa 25 §:ssä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa patruunoista ja erityisen vaarallisista ammuksista tai ilmoittamisen sijasta pitää niistä tiedostoa, (8.9.2017/624)
5) laiminlyö ampuma-aselain 110 §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuuden tarkastuttaa myyntiä varten valmistetut, korjatut, Suomeen siirretyt tai tuodut ampuma-aseet tai patruunat,
6) laiminlyö ampuma-aselain 112 a §:ssä säädetyn velvollisuuden esittää Suomeen siirretty tai tuotu pysyvästi ampumakelvottomaksi tehty ampuma-ase tai pysyvästi toimintakelvottomaksi tehty aseen osa poliisilaitokselle,
7) laiminlyö ampuma-aselain 110 b §:ssä säädetyn velvollisuuden tehdä valmistus-, täydennys-, tuonti- tai pakkausmerkinnän taikka toimittaa ampuma-ase Poliisihallitukselle merkinnän tekemistä varten taikka
8) tekee väärän valmistus-, täydennys-, tuonti- tai pakkausmerkinnän taikka poistaa tai muuttaa tällaisen merkinnän taikka sarja- tai tunnistenumeron,
on tuomittava ampuma-aserikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Ampuma-aserikoksesta on tuomittava myös se, joka kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta ja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden vientiluvasta ja tuonti- ja kauttakuljetusmenettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 258/2012 4 tai 9 artiklan vastaisesti 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla vie ampuma-aseen, sen osan tai olennaisen komponentin taikka ampumatarvikkeen.
Yritys on rangaistava.
Ampuma-aserikoksena ei pidetä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden, erityisen vaarallisten ammusten, ohjus- tai raketinheitinjärjestelmän, kaasusumuttimen taikka tehokkaan ilma-aseen hallussapitoa, jos tällaisen esineen hallussapitäjä oma-aloitteisesti ilmoittaa esineestä poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun.
2 § (11.5.2007/531)
Törkeä ampuma-aserikos
Jos ampuma-aserikoksessa
1) rikoksen kohteena on erityisen vaarallinen ampuma-ase taikka suuri määrä ampuma-aseita, tehokkaita ilma-aseita tai aseen osia, (12.6.2015/766)
2) rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ampuma-aserikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
3 § (11.5.2007/531)
Lievä ampuma-aserikos
Jos ampuma-aserikos, huomioon ottaen rikoksen kohteena olleiden esineiden laatu tai määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä ampuma-aserikoksesta sakkoon.
4 § (11.5.2007/531)
Vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen
Joka järjestyslain 9 §:n vastaisesti tuo maahan tai valmistaa vaarallisen esineen tai pitää sellaista kaupan, on tuomittava vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
5 § (11.5.2007/531)
Vaarallisen esineen hallussapito
Joka järjestyslain 9 §:n vastaisesti pitää yleisellä paikalla tai yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa hallussaan vaarallista esinettä, on tuomittava vaarallisen esineen hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
6 § (11.5.2007/531)
Toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapito
Joka järjestyslain 10 §:n vastaisesti pitää yleisellä paikalla hallussaan toisen vahingoittamiseen soveltuvaa esinettä tai ainetta taikka ampuma-asetta tai räjähtävää esinettä erehdyttävästi muistuttavaa esinettä, on tuomittava toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
7 § (11.5.2007/531)
Toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttaminen alaikäiselle
Joka järjestyslain 11 §:n vastaisesti myy tai muuten pysyvästi luovuttaa alle 18-vuotiaalle ilma- aseen, jousitoimisen aseen tai harppuunan, on tuomittava toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttamisesta alaikäiselle sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
7 a § (12.6.2015/766)
Ampumaratarikos
Joka ampumaratalain (763/2015) vastaisesti
1) perustaa ampumaradan tai ylläpitää sitä ilman mainitun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa taikka
2) perustaa vähäisen ampumaradan tai ylläpitää sitä tekemättä siitä mainitun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta,
on tuomittava ampumaratarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
8 § (18.11.2016/985)
Rikesakko
Rikesakosta ainoana rangaistuksena vähäisestä 6 §:ssä tarkoitetusta toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta ja vähäisestä 7 §:ssä tarkoitetusta toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttamisesta alaikäiselle säädetään rikesakkorikkomuksista annetussa laissa.
42 luku
Valtion turvallisuutta tahi yleistä järjestystä varten annettujen määräysten rikkomisesta
1 § (9.6.2000/531)
1 § on kumottu L:lla 9.6.2000/531.
2 § (24.7.1998/563)
2 § on kumottu L:lla 24.7.1998/563.
3 § (24.8.1990/769)
3 § on kumottu L:lla 24.8.1990/769.
4 § (4.2.1928/48)
4 § on kumottu L:lla 4.2.1928/48.
5–5 a §
5–5 a § on kumottu L:lla 24.7.1998/563.
6 § (8.9.1939/271)
6 § on kumottu L:lla 8.9.1939/271.
7–8 §
7–8 § on kumottu L:lla 24.7.1998/563.
43 luku
Hyviä tapoja koskevain määräysten rikkomisesta
1–3 §
1–3 § on kumottu L:lla 1.9.1965/492.
4 § (24.7.1998/563)
4 § on kumottu L:lla 24.7.1998/563.
5 § (27.1.1971/91)
5 § on kumottu L:lla 27.1.1971/91.
6 § (9.8.1968/491)
6 § on kumottu L:lla 9.8.1968/491.
7 § (14.8.2009/641)
7 § on kumottu L:lla 14.8.2009/641.
8 § (24.7.1998/563)
8 § on kumottu L:lla 24.7.1998/563.
44 luku (24.5.2002/400)
Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista
1 § (6.4.2018/217)
Terveysrikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) tai kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009, jäljempänä kasvinsuojeluaineasetus,
2) kuluttajaturvallisuuslain (920/2011),
3) kemikaalilain (599/2013), kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY)
N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006, jäljempänä REACH-asetus, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008, jäljempänä CLP-asetus, tai biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012, jäljempänä biosidiasetus,
4) kosmeettisista valmisteista annetun lain (492/2013) tai kosmeettisista valmisteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1223/2009,
5) terveydensuojelulain (763/1994),
6) elintarvikelain (23/2006),
7) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005),
8) eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1016/2004),
9) henkilönsuojaimista ja neuvoston direktiivin 89/686/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/425 II luvun tai
10) köysiratalaitteistoista ja direktiivin 2000/9/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/424 II luvun
taikka niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti valmistaa, käsittelee, tuo tai tahallaan yrittää tuoda maahan, pitää hallussaan, varastoi, kuljettaa, pitää myynnissä, välittää tai luovuttaa tavaraa tai ainetta, valmistetta tai esinettä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveysrikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta kuluttajaturvallisuuslain taikka sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti suorittaa, pitää myynnissä tai muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa kuluttajapalvelun siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.
2 § (24.5.2002/400)
Terveydensuojelurikkomus
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) terveydensuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti jättää säädetyn ilmoituksen tekemättä taikka rikkoo viranomaisen antamaa kieltoa tai yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä tai
2) rikkoo tartuntatautilain (1227/2016) 16 §:ssä tarkoitetussa pakollista terveystarkastusta, 60 §:ssä tarkoitetussa karanteenia tai 63 §:ssä tarkoitetussa eristämistä koskevassa yleisessä tai
yksittäistapausta koskevassa päätöksessä tai 54 §:n nojalla säädetyssä pakollista rokotusta koskevassa asetuksessa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi asetetun velvollisuuden, (21.12.2016/1237)
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveydensuojelurikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
3 § (24.5.2002/400)
Luvaton terveydenhuollon ammattitoimen harjoittaminen
Joka ilman laillista oikeutta toimii terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettuna ammattihenkilönä, on tuomittava luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta tuomitaan myös se, joka ilman lääkelain (395/1987) mukaista lupaa harjoittaa lääketukkukauppaa tai apteekkiliikettä taikka ilman yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) vaadittua lupaa ylläpitää terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä.
4 § (24.5.2002/400)
Luvaton eläinlääkärinammatin harjoittaminen
Joka ilman laillista oikeutta toimii eläinlääkärinammatin harjoittajana, on tuomittava luvattomasta eläinlääkärinammatin harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
4 a § (24.4.2015/518)
Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttaminen
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta eläintautilain (441/2013) tai eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain (517/2015) tai niiden nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti
1) tuo maahan tai vie maasta, siirtää, käsittelee, pitää hallussaan taikka luovuttaa eläimiä, eläinten alkioita tai sukusoluja, muita eläimistä saatavia tuotteita taikka muita esineitä tai aineita tai
2) jättää noudattamatta eläintaudin leviämisen estämiseksi määrättyä kieltoa tai rajoitusta
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka vakavaa vaaraa eläinten terveydelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, eläintaudin leviämisvaaran aiheuttamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
5 § (24.5.2002/400)
Lääkerikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääkelain tai lääkkeiden valvontaa koskevan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 a tai 235 artiklan nojalla annetun asetuksen taikka niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti
1) valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä tai luovuttaa lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä,
2) laiminlyö lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä koskevan ilmoituksen tekemisen, tietojenantovelvollisuuden tai luettelon pitämisen tai
3) rikkoo Suomen valvontaviranomaisen taikka Euroopan yhteisöjen komission tai Euroopan unionin neuvoston antaman lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä koskevan kiellon,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääkerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääkerikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta eläinten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014) tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti
1) käyttää tai luovuttaa lääkkeitä, lääkeaineita tai muita eläinten käsittelyssä käytettäviä aineita taikka eläinlääkinnässä käytettäviä laitteita tai tarvikkeita,
2) rikkoo viranomaisen antamaa määräystä, kieltoa tai haltuunottopäätöstä,
3) rikkoo tunnistamista, merkitsemistä ja varoaikoja koskevat velvollisuutensa tai
4) laiminlyö tietojenantovelvollisuutensa.
(16.5.2014/389)
5 a § (19.12.2014/1128)
Kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkominen
Joka huumausainelain vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä tai luovuttaa kuluttajamarkkinoilta kiellettyä psykoaktiivista ainetta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
6 § (24.5.2002/400)
Dopingrikos
Joka laittomasti
1) valmistaa tai yrittää valmistaa dopingainetta,
2) tuo tai yrittää tuoda maahan dopingainetta tai
3) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää dopingainetta,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, dopingrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Dopingrikoksesta tuomitaan myös se, joka pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti.
7 § (24.5.2002/400)
Törkeä dopingrikos
Jos dopingrikoksessa
1) rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä dopingainetta,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, dopingrikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai (8.5.2015/564)
4) dopingainetta levitetään alaikäisille
ja dopingrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä dopingrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
8 § (24.5.2002/400)
Lievä dopingrikos
Jos dopingrikos, huomioon ottaen dopingaineen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä dopingrikoksesta sakkoon.
9 § (10.9.2004/848)
Geenitekniikkarikos
Joka geenitekniikkalain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen tai kiellon vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) käyttää suljetussa tilassa tai tarkoituksellisesti levittää ympäristöön muuntogeenisiä organismeja,
2) ottaa käyttöön muuntogeenisten organismien käyttöön tarkoitetun tilan,
3) laiminlyö toiminnanharjoittajalle asetetun velvollisuuden tehdä riskinarviointi, huolellisuusvelvollisuuden, selvilläolovelvollisuuden, asiakirjojen päivittämisvelvollisuuden, kirjaamisvelvollisuuden tai seurantavelvollisuuden tai
4) laiminlyö velvollisuuden tehdä ilmoituksen tai hakemuksen muuntogeenisten organismien käytön aloittamisesta, tehdä hakemuksen muuntogeenisten organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön, raportoida tuloksista, ilmoittaa uusista tiedoista tai onnettomuuksista ja vaaratilanteista siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, geenitekniikkarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
10 § (24.5.2002/400)
Ydinenergian käyttörikos
Joka ydinenergialain taikka sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta
1) ilman lupaa käyttää ydinenergiaa tai jättää noudattamatta ydinenergian käyttöön myönnetyn luvan ehtoja,
2) jättää noudattamatta ydinenergian käytön turvallisuutta, ydinjätehuoltoon liittyvää huolehtimisvelvollisuutta, turva- ja valmiusjärjestelyjä taikka sellaisia pelastuspalvelujärjestelyjä, jotka eivät kuulu viranomaisille, koskevia säännöksiä tai yleisiä tai yksittäistapausta koskevia määräyksiä,
3) jättää jätehuoltovelvollisena täyttämättä ydinjätehuollon kustannuksiin varautumisvelvollisuutensa tai ryhtyy käyttämään ydinlaitosta ennen kuin asianomainen viranomainen on todennut mainitun velvollisuuden täytetyksi taikka jättää ilmoittamatta ilmoitusvelvollisuuden alaisesta toiminnasta,
4) ryhtyy käyttämään ydinlaitosta tai, aloittamatta ydinlaitoksen rakentamista, ryhtyy muutoin käyttämään ydinenergiaa ennen kuin asianomainen viranomainen on todennut, milloin toiminta sitä edellyttää, turvallisuusvaatimukset täytetyiksi, turva- ja valmiusjärjestelyt riittäviksi, ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisen valvonnan asianmukaisesti järjestetyksi ja vahingonkorvausvastuun toiminnan yhteydessä sattuvan ydinvahingon varalta järjestetyksi siitä säädetyllä tavalla,
5) muusta kuin turvallisuuden varmistamiseksi pakottavasta syystä estää tai haittaa ydinenergian käytön valvontaa varten asennetun laitteen toimintaa taikka
6) laiminlyö velvollisuutensa antaa vahvistettujen kaavojen mukaiset raportit tai muut tarvittavat tiedot ja ilmoitukset taikka jättää pitämättä vahvistettujen kaavojen mukaista materiaali- tai käyttökirjanpitoa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, ydinenergian käyttörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Ydinenergian käyttörikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö ydinvastuulain (484/1972) mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tai taloudellisen takuun asettamisen.
11 § (16.12.2016/1143)
Räjähderikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain taikka sen nojalla annetun säännöksen, kiellon tai määräyksen vastaisesti taikka ilman mainitussa laissa edellytettyä lupaa tai ilmoitusta taikka lupaa tai ilmoitusta koskevassa päätöksessä asetettujen ehtojen, rajoitusten tai kieltojen vastaisesti
1) harjoittaa vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä tai varastointia taikka siirtää vaarallista kemikaalia tai
2) valmistaa, tuo maahan, käyttää, siirtää, saattaa markkinoille, luovuttaa, pitää hallussaan, varastoi, säilyttää tai hävittää räjähdettä,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, räjähderikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Räjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) räjähteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1140/2016) tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti tuo maahan, saattaa markkinoille tai muutoin luovuttaa räjähteitä tai
2) pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (180/2015) tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti tuo maahan, saattaa markkinoille tai muutoin luovuttaa pyroteknisiä tuotteita,
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai siitä on vaaraa toisen omaisuudelle.
Räjähderikoksena ei pidetä 1 momentissa tarkoitettua vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain taikka sen nojalla annetun säännöksen, kiellon tai määräyksen vastaista räjähteen hallussapitoa, jos tällaisen räjähteen hallussapitäjä oma- aloitteisesti ilmoittaa räjähteestä poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun.
12 § (3.6.2005/392)
Varomaton käsittely
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta lain tai lain nojalla annetun säännöksen vastaisesti taikka muuten varomattomalla tavalla käyttää, käsittelee tai säilyttää
1) ampuma-asetta, tulta tai räjähdettä,
2) terveydelle tai ympäristölle vaarallista taikka palo- ja räjähdysvaarallista kemikaalia tai muuta vastaavaa ainetta taikka räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävää laitetta tai suojausjärjestelmää taikka muuta vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 5 luvussa tarkoitettua tuotetta taikka
3) radioaktiivista ainetta tai säteilylaitetta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka että siitä on vaaraa toisen omaisuudelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, varomattomasta käsittelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
12 a § (14.11.2008/724)
Radioaktiivisen aineen hallussapitorikos
Joka pitää hallussaan radioaktiivista ainetta ilman, että siitä peräisin olevan säteilyn käyttötarkoitus täyttää säteilylain 16 §:n 2 momentissa säädetyt turvallisuusluvan edellytykset, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, radioaktiivisen aineen hallussapitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Yritys on rangaistava.
13 § (24.5.2002/400)
Vaarallisten aineiden kuljetusrikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) tai sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti lähettää, antaa lastiksi, laivaa, kuljettaa, ajaa, kuormaa, lastaa, purkaa, käsittelee, pitää matkatavarana tai tilapäisesti säilyttää vaarallista ainetta siten, että menettely on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka siitä on vaaraa toisen omaisuudelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
14 § (24.5.2002/400)
Vaaranmerkintärikkomus
Joka
1) suorittaessaan rakennustyötä, maansiirtotyötä tai vesirakentamista,
2) rakentaessaan tie-, raide- tai vesiliikenneväylää taikka vastatessaan kadun tai muun liikenneväylän kunnosta taikka
3) ollessaan vastuussa yleisesti liikkumiseen käytetyssä paikassa olevasta kaivosta, kuopasta tai avannosta
tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti merkitsemättä hengen tai terveyden vaaran tai muuten varoittamatta siitä, on tuomittava vaaranmerkintärikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Vaaranmerkintärikkomuksesta tuomitaan myös se, joka oikeudettomasti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta poistaa 1 momentissa tarkoitetun, hengen tai terveyden vaarasta ilmoittavan merkin.
15 § (24.5.2002/400)
Eläimen vartioimatta jättäminen
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti vartioimatta ihmisille vaarallisen eläimen, josta hän on vastuussa, on tuomittava eläimen vartioimatta jättämisestä sakkoon.
Tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua. Määräystä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei määräyksen antanut tuomioistuin tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. (17.5.2013/347)
16 § (19.12.2014/1128)
Määritelmät
Dopingaineena pidetään tässä laissa:
1) synteettisiä anabolisia steroideja ja niiden johdannaisia;
2) testosteronia ja sen johdannaisia;
3) kasvuhormonia; ja
4) kemiallisia aineita, jotka lisäävät testosteronin, sen johdannaisten tai kasvuhormonin tuotantoa ihmiskehossa.
Tarkemmat säännökset siitä, mitä aineita pidetään 1 momentissa tarkoitettuina dopingaineina, annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Kuluttajamarkkinoilta kiellettynä psykoaktiivisena aineena pidetään tässä laissa huumausainelaissa tarkoitettua kuluttajamarkkinoilta kiellettyä psykoaktiivista ainetta.
17 § (10.12.2010/1073)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Ydinenergian käyttörikokseen, räjähderikokseen ja varomattomaan käsittelyyn sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
45 luku (16.6.2000/559)
Sotilasrikoksista
Palvelusrikokset
1 § (16.6.2000/559)
Palvelusrikos
Sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen, on
tuomittava, jollei teosta 11 luvun 9 a §:ssä, 40 luvun 1–3 tai 5 §:ssä tai tässä luvussa erikseen säädetä rangaistusta, palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (4.12.2009/990)
Palvelusrikoksesta tuomitaan myös sotilas,
1) joka on palvelustehtävässä siinä määrin alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alainen, että hänen kykynsä suorittaa palvelusta on alentunut, tai
2) joka hankkiakseen itselleen vapautuksen, loman tai muun helpotuksen palveluksesta vioittaa itseään, vahingoittaa terveyttään tai sitä yrittää taikka sanotussa tarkoituksessa esittää valheellisen tiedon.
2 § (16.6.2000/559)
Törkeä palvelusrikos
Jos palvelusrikoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
2) pyritään aiheuttamaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa taikka
3) rikos on tehty erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa
ja palvelusrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä palvelusrikoksesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
3 § (16.6.2000/559)
Lievä palvelusrikos
Jos palvelusrikos, palvelustehtävän laatu tai muut seikat huomioon ottaen, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen.
4 § (16.6.2000/559)
Tuottamuksellinen palvelusrikos
Jos 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu palvelusrikos on tehty huolimattomuudesta, rikoksentekijä on tuomittava tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseentai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Vartiorikokset
5 § (16.6.2000/559)
Vartiorikos
Vartio- tai päivystystehtävää suorittava sotilas, joka luvattomasti poistuu vartiopaikaltaan tai päivystystehtävästä, tai sotilas, joka ei määräaikana saavu sanottuun palvelustehtävään taikka
muuten jättää täyttämättä tai rikkoo vartio- tai päivystyspalveluksesta annettuja määräyksiä, on tuomittava vartiorikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
6 § (16.6.2000/559)
Törkeä vartiorikos
Jos vartiorikoksessa aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa taikka sellaisen vahingon vaaraa ja vartiorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vartiorikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
7 § (16.6.2000/559)
Lievä vartiorikos
Jos vartiorikos, vartio- tai päivystystehtävän laatu tai muut seikat huomioon ottaen, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä vartiorikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
8 § (16.6.2000/559)
Tuottamuksellinen vartiorikos
Jos vartiorikos on tehty huolimattomuudesta, rikoksentekijä on tuomittava tuottamuksellisesta vartiorikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Poissaolorikokset
9 § (16.6.2000/559)
Luvaton poissaolo
Sotilas, joka oikeudettomasti poistuu siitä joukosta tai paikasta, jossa hänen on palveltava, taikka jää sinne määräaikana saapumatta, on tuomittava luvattomasta poissaolosta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
10 § (16.6.2000/559)
Karkaaminen
Sotilas, joka on jatkanut 9 §:ssä tarkoitettua poissaoloaan vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle, on tuomittava karkaamisesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Kuuliaisuusrikokset
11 § (16.6.2000/559)
Esimiehen väkivaltainen vastustaminen
Sotilas, joka väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten vastustaa esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan palveluksessa hänelle antaman käskyn täyttämistä taikka mainituin tavoin pakottaa tai koettaa pakottaa tämän tekemään tai tekemättä jättämään jotakin taikka muuten tekee tälle väkivaltaa tämän ollessa palveluksessa tai tämän palvelustoimen johdosta, on tuomittava esimiehen väkivaltaisesta vastustamisesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
12 § (16.6.2000/559)
Törkeä esimiehen väkivaltainen vastustaminen
Jos esimiehen väkivaltaisessa vastustamisessa
1) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä tai
2) rikos tehdään yhteistoimin toisen sotilaan kanssa
ja esimiehen väkivaltainen vastustaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä esimiehen väkivaltaisesta vastustamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
13 § (16.6.2000/559)
Haitanteko esimiehelle
Sotilas, joka käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estää tai yrittää estää esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää toimittavan sotilaan palvelustoimen suorittamista tai vaikeuttaa sitä, on tuomittava haitanteosta esimiehelle kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
14 § (16.6.2000/559)
Niskoittelu
Sotilas, joka kieltäytyy täyttämästä esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan hänelle palveluksessa antamaa käskyä taikka tahallaan jättää sen täyttämättä tai viivyttää sen täyttämistä, on tuomittava niskoittelusta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Käskyn täyttämättä jättämisestä ei saa tuomita rangaistusta, jos käskyn täyttäminen olisi johtanut selvästi virka- tai palvelusvelvollisuuden vastaiseen taikka muuten selvästi lainvastaiseen tekoon. (13.6.2003/515)
15 § (16.6.2000/559)
Yhteinen niskoittelu
Jos sotilaat siitä keskenään sovittuaan tekevät 14 §:ssä tarkoitetun rikoksen, kukin rikoksentekijä on tuomittava yhteisestä niskoittelusta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Esimiesrikokset
16 § (16.6.2000/559)
Esimiesaseman väärinkäyttäminen
Esimies, joka
1) käskyvaltaa väärinkäyttäen aiheuttaa käskynalaiselle sellaista kärsimystä tai sellaista vaaraa hänen terveydelleen, joka ei ole palveluksen kannalta tarpeellista, taikka kohtelee häntä nöyryyttävällä tavalla, tai
2) kurinpitoesimiehenä määrää kurinpitorangaistuksen tai -ojennuksen henkilölle, jonka tietää syyttömäksi,
on tuomittava esimiesaseman väärinkäyttämisestä kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Esimiesaseman väärinkäyttämisestä tuomitaan myös esimies, joka teettää käskynalaisella palvelukseen tai koulutukseen kuulumatonta työtä.
17 § (16.6.2000/559)
Törkeä esimiesaseman väärinkäyttäminen
Jos esimiesaseman väärinkäyttämisessä aiheutetaan käskynalaiselle erityisen tuntuvaa kärsimystä tai vakavaa vaaraa hänen terveydelleen ja esimiesaseman väärinkäyttäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä esimiesaseman väärinkäyttämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Muut rikokset
18 § (16.6.2000/559)
Sotilaan sopimaton käyttäytyminen
Sotilas, joka muulloin kuin palvelustehtävässä ollessaan puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalla kasarmi- tai muulla alueella, julkisella paikalla tai julkisessa tilaisuudessa esiintyy ilmeisen päihtyneenä taikka meluamalla tai muulla käyttäytymisellään aiheuttaa häiriötä tai pahennusta, on tuomittava sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä kurinpitorangaistukseen.
19 § (16.6.2000/559)
Luvaton poliittinen toiminta
Tämän luvun 27 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu sotilas tai rajavartiolaitoksen sotilastehtävässä palveleva, joka liittyy jäseneksi puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä selvästi tukevaan yhdistykseen taikka jättää eroamatta puolueesta tai edellä tarkoitetusta yhdistyksestä, on tuomittava luvattomasta poliittisesta toiminnasta kurinpitorangaistukseen.
Sota-ajan rikokset
20 § (16.6.2000/559)
Sotilasrikos sota-aikana
Jos 1 §:n 1 momentissa tai 2 momentin 1 kohdassa tai 9 §:ssä tarkoitettu rikos tapahtuu sota- aikana, rikoksentekijä on tuomittava kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Jos 5, 10, 11, 14 tai 15 §:ssä tarkoitettu rikos tapahtuu sota-aikana, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
Jos 6 tai 12 §:ssä tarkoitettu rikos tapahtuu sota-aikana, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kuudeksi vuodeksi.
21 § (16.6.2000/559)
Taisteluvelvollisuuden rikkominen
Sotilas, joka
1) rikkomalla hänelle taistelutoimessa kuuluvan erityisen velvollisuuden,
2) jättämällä sellaisen velvollisuuden täyttämättä tai
3) muulla näihin rinnastettavalla tavalla
vaarantaa taistelutoimen suorittamisen, on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, taisteluvelvollisuuden rikkomisesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
Taisteluvelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan myös sotilas, joka sota-aikana tarkoituksenaan karttaa palvelusta tai välttää osallistumasta erityiseen taistelutoimeen tekee 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rikoksen.
22 § (16.6.2000/559)
Sotakarkuruus
Sotilas, joka sota-aikana karkaa vihollisen puolelle tai ilman pakottavaa syytä antautuu viholliselle, on tuomittava, jollei hän samalla tee törkeää maanpetosta tai sitä yritä, sotakarkuruudesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
23 § (16.6.2000/559)
Vaarallinen sotilasrikos
Jos 20 §:n 2 tai 3 momentissa tai 21 §:ssä tarkoitettu rikos on omiaan aiheuttamaan erityisen vakavaa vaaraa joukolle tai sen toiminnalle taikka vaarantamaan erityisen tärkeän kohteen, rikoksentekijä on tuomittava vaarallisesta sotilasrikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
24 § (16.6.2000/559)
Salahanke vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi
Jos sotilaat sopivat keskenään 23 §:ssä tarkoitetun vaarallisen sotilasrikoksen tekemisestä, on kukin rikoksentekijä tuomittava salahankkeesta vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi, alkuunpanija ja johtaja vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi sekä muu osallinen kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
25 § (16.6.2000/559)
Sotavankeudesta pakeneminen
Sotavanki, joka pakenee tai sitä yrittää, on tuomittava sotavankeudesta pakenemisesta kurinpitorangaistukseen.
26 § (16.6.2000/559)
Sotavangin pakenemisen edistäminen
Sotavanki, joka edistää toisen sotavangin pakenemista, on tuomittava sotavangin pakenemisen edistämisestä kurinpitorangaistukseen.
Täydentäviä säännöksiä (13.6.2003/515)
26 a § (11.5.2007/553)
26 a § on kumottu L:lla 11.5.2007/553.
26 b § (13.6.2003/515)
Esimiehen käsky
Teosta, jonka sotilas on tehnyt esimiehensä käskystä, tuomitaan käskynalainen rangaistukseen vain, jos:
1) hän on käsittänyt, että hän käskyn täyttämällä toimisi lakia taikka virka- tai palvelusvelvollisuutta vastaan; tai
2) hänen olisi pitänyt ymmärtää käskyn ja sen edellyttämän teon oikeudenvastaisuus, kun otetaan huomioon käsketyn teon lainvastaisuuden ilmeisyys.
Jos teko on tapahtunut olosuhteissa, joissa käskynalaiselta ei voitu kohtuudella edellyttää käskyn täyttämättä jättämistä, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa.
Soveltamisala
27 § (16.6.2000/559)
Sotilaat
Sotilaalla tarkoitetaan tässä luvussa:
1) puolustusvoimien sotilasvirassa palvelevaa sekä sitä, joka on nimitetty puolustusvoimien virkamieheksi määräaikaiseen virkasuhteeseen määrättynä sotilastehtävään;
2) asevelvollisuuttaan aseellisena tai aseettomana suorittavaa tai asevelvollisuuslain (1438/2007) 79 §:ssä tarkoitetussa palveluksessa olevaa sekä naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa (194/1995) tarkoitettua palvelusta suorittavaa; (28.12.2007/1441)
2 a) vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain (556/2007) 18 §:ssä tarkoitettua puolustusvoimien vapaaehtoisissa harjoituksissa palvelevaa ja lain 21 §:ssä tarkoitettua kouluttajaa ja kouluammuntojen johtajaa; sekä (11.5.2007/563)
3) puolustusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavaa oppilasta.
Sotilaita koskevia säännöksiä sovelletaan lisäksi rajavartiolaitoksessa sotilasvirassa palveleviin ja rajavartijan peruskurssin opiskelijoihin sekä sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa (211/2006) tarkoitetussa kriisinhallintakoulutuksessa, -harjoituksissa ja -palveluksessa oleviin niin kuin siitä laissa erikseen säädetään. (30.12.2013/1232)
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan lisäksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 23 §:ssä tarkoitettuihin puolustusvoimien virka-aputehtäviin osallistuviin vapaaehtoisiin siten kuin siitä erikseen säädetään kyseisessä laissa. (11.5.2007/563)
28 § (16.6.2000/559)
Sota-aika
Sota-ajalla tarkoitetaan tässä luvussa aikaa, jona puolustustilalaissa (1083/1991) tarkoitettu puolustustila on voimassa. Tämän luvun sota-aikaa koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan alueella, jolla puolustustila on puolustustilalain 3 §:n mukaan saatettu voimaan.
Sota-aikana ovat tämän luvun säännösten alaisia sotilaiden lisäksi:
1) puolustusvoimien muissa kuin 27 §:ssä tarkoitetuissa viroissa palvelevat ja ne puolustusvoimissa määräaikaiseen virkasuhteeseen virkamiehiksi nimitetyt, jotka on määrätty muihin kuin sotilastehtäviin;
2) puolustusvoimien sotilaallisesti järjestetyissä joukoissa ja laitoksissa sitoumuksen ja muun kuin satunnaisen tai lyhytaikaisen työsuhteen perusteella palvelevat;
3) sotilasjohdon alaisiksi määrätyissä julkisissa laitoksissa sekä liikenne- ja tiedotuslaitoksissa palvelevat; sekä
4) yleisestä työvelvollisuudesta säädetyssä järjestyksessä puolustusvoimissa ja sotilasjohdon alaisissa, sotilaallisesti järjestetyissä joukoissa ja laitoksissa palvelemaan määrätyt.
Tämän luvun säännösten alaisia ovat sota-aikana lisäksi 2 momentissa mainittuja tehtäviä vastaavissa tehtävissä muualla kuin puolustusvoimissa palvelevat niin kuin siitä laissa erikseen säädetään.
29 § (16.6.2000/559)
Soveltamisrajoitukset
Edellä 27 ja 28 §:ssä tarkoitetut henkilöt ovat siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään sotilasrangaistussäännösten alaisia sen ajan, jonka näissä säännöksissä tarkoitettu palvelus tai olosuhde kestää.
Asetuksella voidaan säätää, milloin se tämän luvun alaisen henkilön virka-asemaan tai tehtävien laatuun nähden katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, ettei sotilasrangaistussäännöksiä tai asetuksessa mainittavaa osaa niistä ole häneen sovellettava.
Sotavanki on tämän luvun sotilaita koskevien säännösten alainen ottaen huomioon, mitä 25 ja 26 §:ssä säädetään sekä Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätään.
Sotavankia, joka on päässyt pakenemaan omiin joukkoihinsa tai puolueettomaan maahan, mutta joutuu uudestaan vangiksi, ei saa enää tuomita rangaistukseen aikaisemmin tekemästään 25 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta.
Rikoksesta, johon sotavanki on paon tai pakoyrityksen aikana syyllistynyt ainoastaan pakonsa helpottamiseksi ja joka ei sisällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, on hänet tuomittava ainoastaan kurinpitorangaistukseen.
46 luku (24.8.1990/769)
Maahantuontiin ja maastavientiin liittyvät rikokset (12.6.2009/425)
1 § (29.12.1994/1522)
Säännöstelyrikos (24.7.1997/706)
Joka rikkoo tai yrittää rikkoa
1) eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetussa laissa (659/1967),
2) valuuttalaissa (954/1985),
3) hintasulusta annetussa laissa (717/1988),
4) valmiuslaissa (1552/2011),
5) kansainvälisestä energiaohjelmasta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimusten soveltamisesta annetussa laissa (1682/1991),
6) ulkomaankaupan hallinnosta sekä tarkkailu- ja suojatoimenpiteistä eräissä tapauksissa annetussa laissa (1521/1994),
7) Euroopan unionin antamissa tuontia ja vientiä koskevissa asetuksissa,
8) kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996) tai
9) Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan nojalla talous- ja rahoitussuhteiden keskeyttämisestä kolmannen maan kanssa tai rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisesta luonnollisiin tai oikeushenkilöihin, ryhmiin tai muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin annetuissa asetuksissa
säädettyä tai mainittujen säädösten nojalla annettua säännöstelymääräystä, on tuomittava säännöstelyrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
(24.4.2015/506)
Säännöstelyrikoksesta tuomitaan myös se, joka rikkoo varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain (325/2013) 6 §:ssä säädettyä kieltoa siirtää tai muuntaa varoja taikka 7 §:ssä säädettyä kieltoa luovuttaa varoja. (3.5.2013/326)
2 § (24.8.1990/769)
Törkeä säännöstelyrikos
Jos säännöstelyrikoksessa
1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
2) rikos on omiaan jollakin alueella tai koko maassa aiheuttamaan huomattavaa vaaraa väestön toimeentulolle, yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle tai maan taloudelliselle puolustusvalmiudelle tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja säännöstelyrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästäsäännöstelyrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
3 § (24.8.1990/769)
Lievä säännöstelyrikos
Jos säännöstelyrikos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä säännöstelyrikoksesta sakkoon.
4 § (24.8.1990/769)
Salakuljetus
Joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta tavaraa,
jonka tuonti tai vienti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta, on tuomittava salakuljetuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Salakuljetuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annetun lain (1192/1996) tai sen nojalla annettujen säännösten tai yleisten tai yksittäistapausta koskevien määräysten vastaisesti tuo tai tahallaan yrittää tuoda maahan taikka kuljettaa, käsittelee tai säilyttää eläimiä tai tavaroita taikka laiminlyö velvollisuutensa tarkastuttaa eläimet tai tavarat. (24.5.2002/400)
Salakuljetuksena ei kuitenkaan pidetä 1–3 §:ssä tarkoitetun tuontia tai vientiä koskevan säännöksen tai määräyksen rikkomista.
5 § (24.8.1990/769)
Lievä salakuljetus
Jos salakuljetus, huomioon ottaen tavaran arvo tai määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä salakuljetuksesta sakkoon.
6 § (14.10.1999/951)
Laiton tuontitavaraan ryhtyminen
Joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää sellaista omaisuutta, johon nähden sitä maahan tuotaessa on tehty 1–5 §:ssä tai 29 luvun 1–3 §:ssä tarkoitettu rikos, taikka muulla tavoin ryhtyy sellaiseen omaisuuteen, vaikka hän tietää, että omaisuus on tällä tavalla maahan tuotu, on tuomittava laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä tuomitaan myös se, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ryhtyy sellaiseen valmisteveron alaiseen tuotteeseen, jonka osalta on sen maahan tuonnin jälkeen tehty 29 luvun 1–3 §:ssä tarkoitettu rikos. (14.8.2009/641)
6 a § (14.10.1999/951)
Lievä laiton tuontitavaraan ryhtyminen
Jos laiton tuontitavaraan ryhtyminen, huomioon ottaen omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä sakkoon.
7 § (12.6.2009/425)
Tulliselvitysrikos
Joka jättää täyttämättä tullilainsäädännössä säädetyn ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuuden taikka sellaista velvollisuutta täyttäessään antaa väärän tai puutteellisen tiedon siten, että teko on omiaan aiheuttamaan
1) veron määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai veron aiheettoman palauttamisen,
2) tullivelkaa koskevan vakuuden määräämisen liian pieneksi taikka
3) laissa säädetyn tai sen nojalla annetun kiellon tai ehdon vastaisen tavaran maahantuonnin tai maastaviennin,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 29 luvun 1–3 §:ssä tarkoitettuna veropetosrikoksena, tämän luvun 1–5 §:ssä tarkoitettuna säännöstely- tai salakuljetusrikoksena taikka Euroopan yhteisön rajan yli kuljetettavan käteisrahan valvonnasta annetun lain (653/2007) 9 §:n mukaisena käteisrahan ilmoittamisrikkomuksena, tulliselvitysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
8 § (12.6.2009/425)
Törkeä tulliselvitysrikos
Jos tulliselvitysrikoksessa
1) teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti taikka
3) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai ammattimaisesti (8.5.2015/564)
ja tulliselvitysrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä tulliselvitysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi.
9 § (12.6.2009/425)
Lievä tulliselvitysrikos
Jos tulliselvitysrikos, huomioon ottaen oikeudettoman taloudellisen hyödyn vaaran vähäisyys tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä tulliselvitysrikoksesta sakkoon.
10 § (12.6.2009/425)
Vientitavaran alkuperää koskevan väärän tiedon antaminen
Joka ilmoittaa alkuperätodistuksen antamiseen oikeutetulle Suomen viranomaiselle tai muulle toimielimelle väärän tiedon vientitavaran alkuperästä hankkiakseen tältä tullietuuskohtelun tai muun vastaavan etuuskohtelun saamiseksi vieraassa valtiossa tarvittavan alkuperätodistuksen, on tuomittava vientitavaran alkuperää koskevan väärän tiedon antamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Vientitavaran alkuperää koskevan väärän tiedon antamisesta on tuomittava myös se, joka tavaraa Suomesta vieraaseen valtioon vietäessä ilmoittaa kyseisen valtion viranomaiselle väärän tiedon tavaran alkuperästä tulli- tai muun vastaavan etuuskohtelun saamiseksi kyseisessä valtiossa.
11 § (8.6.2012/283)
Puolustustarvikkeiden maastavientirikos
Joka ilman puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa (282/2012) tarkoitettua lupaa
1) vie tai siirtää Suomesta puolustustarvikkeita,
2) saattaa sopijapuolet yhteyteen toistensa kanssa kolmansien maiden välillä tapahtuvaa puolustustarvikkeiden vientiä tai siirtoa koskevan sopimuksen aikaan saamiseksi tai
3) kuljettaa puolustustarvikkeita Suomen kautta, kun puolustustarvikkeen viejä tai vastaanottaja on Euroopan talousalueen ulkopuolella,
on tuomittava puolustustarvikkeiden maastavientirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
Puolustustarvikkeiden maastavientirikoksesta on tuomittava myös se, joka
1) puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa tarkoitetun vientiluvan, siirtoluvan, välitysluvan tai kauttakuljetusluvan saamiseksi antaa totuuden vastaisia tietoja tai salaa tietoja tai
2) siirtää puolustustarvikkeita Suomesta Euroopan talousalueelle ilman, että on rekisteröitynyt puolustusministeriössä puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Edellä 1 momentissa ja 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rikoksen yritys on rangaistava.
12 § (12.6.2009/425)
Kaksikäyttötuotteiden vientivalvontailmoituksen laiminlyönti
Joka huolimattomuudesta laiminlyö kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 4 §:n 4 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden, on tuomittava kaksikäyttötuotteiden vientivalvontailmoituksen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
13 § (12.6.2009/425)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Säännöstelyrikokseen, törkeään säännöstelyrikokseen, salakuljetukseen, törkeään tulliselvitysrikokseen ja puolustustarvikkeiden maastavientirikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
14 § (12.6.2009/425)
Määritelmät
Verolla tarkoitetaan tässä luvussa veron ennakkoa lukuun ottamatta 29 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua veroa.
Tullilainsäädännöllä tarkoitetaan tässä luvussa unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 5 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettua lainsäädäntöä. (29.4.2016/317)
15 § (12.6.2009/425)
Rajoitussäännös
Tämän luvun 1–5, 7–10 ja 12 §:ssä tarkoitettuna rikoksena ei pidetä vähäistä ilmoittamis- tai tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä eikä muuta vähäistä menettelytapamääräyksen rikkomista.
Tämän luvun 6 ja 6 a §:ssä tarkoitetusta rikoksesta ei tuomita henkilöä, joka on osallinen tavaraa maahan tuotaessa tai tavaran maahan tuonnin jälkeen tehtyyn rikokseen. (14.8.2009/641)
Tämän luvun 6 ja 6 a §:ää ei sovelleta rikoksentekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaan henkilöön, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa omaisuutta.
16 § (8.11.2013/782)
Veron- ja tullinkorotuksen suhde salakuljetukseen ja tulliselvitysrikokseen
Edellä 4, 5, 7 ja 9 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa voidaan jättää ilmoitus tekemättä, esitutkinta toimittamatta, syyte ajamatta tai rangaistus määräämättä, jos veron- tai tullinkorotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon teon tai laiminlyönnin vakavuus ja toistuvuus, odotettavissa oleva rangaistus, tekoon tai laiminlyöntiin liittyvän veron tai tullin määrä, veron- tai tullinkorotuksen suuruus sekä verovelvolliselle teosta tai laiminlyönnistä mahdollisesti aiheutuneet muut seuraukset.
Edellä 4 ja 5 sekä 7–9 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa syytettä ei voida nostaa eikä tuomiota antaa, jos samasta asiasta samalle henkilölle on jo määrätty veron- tai tullinkorotus. Syyte voidaan kuitenkin nostaa ja tuomio antaa, jos veron- tai tullinkorotuksen määräämisen jälkeen on saatu näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista olennaisista tosiseikoista ja samassa asiassa aikaisemmin määrätty veronkorotus on erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta annetun lain 3 §:n mukaisesti poistettu.
47 luku (21.4.1995/578)
Työrikoksista
1 § (6.4.2018/217)
Työturvallisuusrikos
Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta
1) rikkoo työturvallisuusmääräyksiä tai
2) aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa
työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä tai jättämällä huolehtimalla taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä,
on tuomittava työturvallisuusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Rangaistus kuolemantuottamuksesta, vammantuottamuksesta ja vaaran aiheuttamisesta säädetään 21 luvun 8–11 ja 13 §:ssä.
Työturvallisuusrikoksena ei kuitenkaan pidetä yksittäistä työturvallisuusmääräysten rikkomista, joka on työturvallisuuden kannalta vähäinen ja josta säädetään rangaistus työturvallisuuslain (738/2002) 63 §:ssä, työterveyshuoltolain (1383/2001) 23 §:ssä tai laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annetun lain (395/2012) 20 §:ssä.
2 § (21.4.1995/578)
Työaikasuojelurikos
Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) työntekijän vahingoksi laiminlyö työaika- tai vuosilomakirjanpidon, pitää sitä väärin, muuttaa, kätkee tai hävittää sen taikka tekee sen mahdottomaksi lukea tai
2) menettelee työaika- tai vuosilomalainsäädännössä rangaistavaksi säädetyllä tavalla työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta,
on tuomittava työaikasuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
3 § (13.11.2009/885)
Työsyrjintä
Työnantaja tai tämän edustaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan
1) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka
2) uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella,
on tuomittava työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
3 a § (30.4.2004/302)
Kiskonnantapainen työsyrjintä
Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta
muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
4 § (30.12.2013/1234)
Työntekijöiden edustajien oikeuksien loukkaaminen
Työnantaja tai tämän edustaja, joka ilman laissa säädettyä tai työehto- tai virkaehtosopimuksessa määrättyä perustetta irtisanoo, muuten erottaa tai lomauttaa luottamusmiehen, työsopimuslain (55/2001) 13 luvun 3 §:ssä tarkoitetun luottamusvaltuutetun, työsuojeluvaltuutetun, henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa annetussa laissa (725/1990) tai yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annetussa laissa (335/2007) tarkoitetun henkilöstön tai työntekijöiden edustajan taikka yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 8 §:ssä tai työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain (449/2007) 3 §:ssä tai yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) 6 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetun yhteistoimintaedustajan tai muuttaa hänen työsuhteensa osa-aikaiseksi, on tuomittava, jollei teko ole työsyrjintänä rangaistava, työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaamisesta sakkoon.
5 § (21.4.1995/578)
Työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen
Työnantaja tai tämän edustaja taikka työntekijä, joka estää sen, että
1) työntekijä perustaa luvallisen ammatillisen tai poliittisen yhdistyksen tai käyttää oikeuttaan liittyä tai kuulua sellaiseen tai toimia siinä taikka
2) työntekijät tai heidän ammattijärjestönsä asettavat tai valitsevat työpaikalle luottamusmiehen, luottamusvaltuutetun, työsuojeluvaltuutetun tai henkilöstön edustajan konserniyhteistyössä,
on tuomittava työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta sakkoon.
(26.1.2001/72)
Työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta tuomitaan myös se, joka pakottaa työntekijän liittymään tai kuulumaan ammatilliseen tai poliittiseen yhdistykseen.
Yritys on rangaistava.
6 § (28.12.2012/927)
Työnvälityksen maksukiellon rikkominen
Joka julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 12 luvun 5 §:n 1 momentissa säädetyn työnvälityksen maksukiellon vastaisesti perii maksun henkilöasiakkaalta, on tuomittava työnvälityksen maksukiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
6 a § (30.4.2004/302)
Luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttö
Työnantaja tai tämän edustaja, joka ottaa palvelukseen tai pitää palveluksessa ulkomaalaisen, jolla ei ole työntekijän oleskelulupaa tai muuta työntekoon Suomessa oikeuttavaa lupaa, on tuomittava luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä tuomitaan myös urakan tai aliurakan antaja tai työn teettäjä taikka heidän edustajansa, joka laiminlyö varmistautua siitä, että sen ulkomaiselle yritykselle antamassa urakointi- tai aliurakointityössä taikka ulkomaisen yrityksen sen käyttöön asettamana vuokratyövoimana työskentelevillä ulkomaalaisilla työntekijöillä on työntekijän oleskelulupa tai muu työntekoon Suomessa oikeuttava lupa.
7 § (21.4.1995/578)
Vastuun kohdentuminen
Tässä luvussa rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.
8 § (6.4.2018/217)
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan:
1) työnantajalla sitä, joka työsuhteessa taikka virka- tai siihen rinnastettavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa teettää työtä, sekä sitä, joka tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa;
2) työnantajan edustajalla työnantajana olevan oikeushenkilön lakimääräisen tai muun päättävän elimen jäsentä sekä sitä, joka työnantajan sijasta johtaa ja valvoo työtä;
3) työntekijällä sitä, joka on työsuhteessa taikka virka- tai siihen rinnastettavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa työnantajaan;
4) työturvallisuusmääräyksillä työturvallisuuslakiin, työterveyshuoltolakiin, laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annettuun lakiin tai muuhun työturvallisuutta koskevaan lakiin sisältyviä taikka tällaisen lain nojalla annettuja työn turvallisuutta tai terveellisyyttä koskevia säännöksiä, joita on noudatettava toisen suojelemiseksi.
Mitä 1 ja 7 §:ssä säädetään työnantajan ja tämän edustajan vastuusta, sovelletaan vastaavasti muihin työturvallisuuslain 3 ja 4 §:ssä tarkoitettujen töiden teettäjiin ja heidän edustajiinsa sekä saman lain 7 §:ssä tarkoitettuihin henkilöihin ja heidän edustajiinsa sekä laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annetun lain 4 §:n 3 kohdassa tarkoitettuun laivanisäntään ja tämän edustajaan.
9 § (19.12.2014/1177)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Työturvallisuusrikokseen ja kiskonnantapaiseen työsyrjintään sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
48 luku (21.4.1995/578)
Ympäristörikoksista
1 § (8.9.2017/630)
Ympäristön turmeleminen
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti,
2) valmistaa, luovuttaa, kuljettaa, käyttää, käsittelee tai säilyttää ainetta, valmistetta, seosta, tuotetta tai esinettä taikka käyttää laitetta vastoin
a) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettua lakia,
b) kemikaalilakia,
c) REACH-asetusta,
d) CLP-asetusta,
e) biosidiasetusta,
f) kasvinsuojeluaineasetusta,
g) a–f alakohdassa mainitun säädöksen tai ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla annettua säännöstä,
h) otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2009,
i) tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 842/2006,
j) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 850/2004,
k) pesuaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 648/2004 3, 4 tai 4 a artiklaa,
l) jätelain (646/2011) 147 §:n 2 momentissa mainittua säännöstä taikka
m) jätelain nojalla annettua säännöstä, yksittäistapausta koskevaa määräystä tai kieltoa,
3) laiminlyö jätelain mukaisen jätehuollon järjestämisvelvollisuutensa,
4) tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta jätettä vastoin
a) jätelakia, sen nojalla annettua säännöstä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä taikka
b) jätteiden siirrosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1013/2006,
5) tuo maahan tai vie maasta ainetta, valmistetta tai tuotetta vastoin
a) ympäristönsuojelulain nojalla annettua asetusta,
b) otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2009,
c) tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 842/2006,
d) vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 649/2012,
e) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 850/2004 tai
f) metallisen elohopean ja tiettyjen elohopeayhdisteiden ja -seosten viennin kieltämisestä sekä metallisen elohopean turvallisesta varastoinnista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1102/2008,
6) vie maasta muuntogeenisiä organismeja, niitä sisältäviä elintarvikkeita tai rehuja vastoin muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1946/2003 taikka
7)* aluskierrätyksestä sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 ja direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2013 vastaisesti laiminlyö huolehtia siitä, että asetuksen 5 artiklassa tarkoitettu vaarallisten materiaalien luettelo on ajan tasalla silloin kun alus toimitetaan aluspurkamoon, tai siirtää aluksen purettavaksi muualle kuin asetuksen 16 artiklassa tarkoitetussa eurooppalaisessa luettelossa mainittuun aluspurkamoon
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle, on tuomittava ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentin 4–6 kohdassa tarkoitetun tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
Ympäristön turmelemisesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ryhtyy muuten kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muuttamaan ympäristöä vastoin
1) maankäyttö- ja rakennuslakia (132/1999),
2) vesilakia (587/2011),
3) maa-aineslakia (555/1981),
4) Saimaan ja Vuoksen juoksutussääntöä taikka
5) näiden nojalla annettua säännöstä, yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä taikka kaavaa tai lupaa
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista.
L:lla 630/2017 muutettu 1 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
1 § (30.12.2015/1683)
Ympäristön turmeleminen
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti,
2) valmistaa, luovuttaa, kuljettaa, käyttää, käsittelee tai säilyttää ainetta, valmistetta, seosta, tuotetta tai esinettä taikka käyttää laitetta vastoin
a) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettua lakia,
b) kemikaalilakia,
c) REACH-asetusta,
d) CLP-asetusta,
e) biosidiasetusta,
f) kasvinsuojeluaineasetusta,
g) a–f alakohdassa mainitun säädöksen tai ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla annettua säännöstä,
h) otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2009,
i) tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 842/2006,
j) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 850/2004,
k) pesuaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 648/2004 3, 4 tai 4 a artiklaa,
l) jätelain (646/2011) 147 §:n 2 momentissa mainittua säännöstä taikka
m) jätelain nojalla annettua säännöstä, yksittäistapausta koskevaa määräystä tai kieltoa,
3) laiminlyö jätelain mukaisen jätehuollon järjestämisvelvollisuutensa,
4) tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta jätettä vastoin
a) jätelakia, sen nojalla annettua säännöstä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä taikka
b) jätteiden siirrosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1013/2006,
5) tuo maahan tai vie maasta ainetta, valmistetta tai tuotetta vastoin
a) ympäristönsuojelulain nojalla annettua asetusta,
b) otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2009,
c) tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 842/2006,
d) vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 649/2012,
e) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 850/2004 tai
f) metallisen elohopean ja tiettyjen elohopeayhdisteiden ja -seosten viennin kieltämisestä sekä metallisen elohopean turvallisesta varastoinnista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1102/2008 taikka
6) vie maasta muuntogeenisiä organismeja, niitä sisältäviä elintarvikkeita tai rehuja vastoin muuntogeenisten organismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1946/2003
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle, on tuomittava ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentin 4–6 kohdassa tarkoitetun tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
Ympäristön turmelemisesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ryhtyy muuten kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muuttamaan ympäristöä vastoin
1) maankäyttö- ja rakennuslakia (132/1999),
2) vesilakia (587/2011),
3) maa-aineslakia (555/1981),
4) Saimaan ja Vuoksen juoksutussääntöä taikka
5) näiden nojalla annettua säännöstä, yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä taikka kaavaa tai lupaa
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista.
2 § (30.12.2015/1683)
Törkeä ympäristön turmeleminen
Jos ympäristön turmelemisessa
1) ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ympäristön turmelemisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Yritykseen sovelletaan vastaavasti, mitä 1 §:ssä säädetään yrityksestä.
3 § (21.4.1995/578)
Ympäristörikkomus
Jos ympäristön turmeleminen, huomioon ottaen ympäristölle tai terveydelle aiheutetun vaaran tai vahingon vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava ympäristörikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Ympäristörikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo ympäristönsuojelulain 122 ja 123 §:n nojalla annettuja määräyksiä. (27.6.2014/557)
Ympäristörikkomuksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö ympäristönsuojelulain 27–29 §:ssä tarkoitetun velvollisuuden hakea ympäristölupaa, jollei teko ole ympäristön turmelemisena rangaistava. (27.6.2014/557)
Ympäristörikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo vesiliikennelain 5 §:ää tai vesiliikennelain 15 tai 16 §:n nojalla annettuja kieltoja tai rajoituksia siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa ympäristölle. (30.4.1999/545)
4 § (30.12.2015/1683)
Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen
Joka muusta kuin törkeästä huolimattomuudesta
1) puuttuu ympäristöön 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai 3 momentissa tarkoitetulla tavalla taikka
2) rikkoo jätelakia tai ympäristönsuojelulakia tai niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä 1 §:n 1 momentin 2–6 kohdassa tarkoitetulla tavalla
siten, että ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus ja muut seikat, on tuomittava tuottamuksellisesta ympäristön turmelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
5 § (21.4.1995/578)
Luonnonsuojelurikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpiderajoituksen alaisen tai toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen,
2) luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti erottaa ympäristöstään taikka tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta kohteen taikka myy, luovuttaa, ostaa tai ottaa vastaan kohteen, joka on mainitulla tavalla erotettu ympäristöstään, tuotu maahan tai viety maasta taikka
3) luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 vastaisesti tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen ilman asetuksessa tarkoitettua lupaa tai todistusta taikka vastoin luvan tai todistuksen ehtoja, taikka ostaa, tarjoutuu ostamaan, hankkii kaupallisiin tarkoituksiin, esittelee julkisesti kaupallisessa tarkoituksessa, käyttää taloudellisessa hyötymistarkoituksessa, myy, pitää hallussa myyntitarkoituksessa, tarjoaa tai kuljettaa myytäväksi mainitun asetuksen liitteessä A tai B tarkoitetun kohteen,
on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
(10.12.2010/1073)
Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää suomalaista alusta valaanpyyntiin taikka rikkoo valaiden ja arktisten hylkeiden suojelusta annetun lain 2 tai 2 a §:n maahantuontikieltoa taikka 3 §:n rauhoitussäännöstä tai haltuunottokieltoa. (20.12.1996/1108)
Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttaa vahinkoa Etelämanneralueella alkuperäisenä esiintyville eliöille rikkomalla Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain (28/1998) 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua kieltoa taikka menettelemällä ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti lain 21 §:n 1 momentissa, 23 §:n 1 momentissa tai 25 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. (18.10.1996/29 v. 1998)
Luonnonsuojelurikoksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, jonka merkitys luonnonsuojelun kannalta on vähäinen.
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
5 a § (30.12.2015/1683)
Törkeä luonnonsuojelurikos
Jos luonnonsuojelurikoksessa
1) rikoksella aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa eliölajin, luonnonalueen tai muun luontoon kuuluvan kohteen säilymiselle ottaen huomioon rikoksen kohteena olevan eliölajin erityinen harvinaisuus tai uhanalaisuus taikka eliölajille, luonnonalueelle tai muulle luontoon kuuluvalle kohteelle aiheutetun vaaran tai vahingon pitkäaikaisuus tai laaja ulottuvuus,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä luonnonsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
6 § (21.4.1995/578)
Rakennussuojelurikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilman laissa edellytettyä lupaa purkaa, hävittää, turmelee tai peittää rakennettuun ympäristöön kuuluvan kohteen, joka on
1) maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla annetulla määräyksellä suojeltu tai (5.2.1999/154)
2) rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) nojalla suojeltu tai päätetty asettaa vaarantamiskieltoon, (4.6.2010/500)
on tuomittava rakennussuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta purkaa, hävittää tai turmelee muinaismuistolaissa (295/63) tarkoitetun kiinteän muinaisjäännöksen taikka aluksen hylyn tai sen osan ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti.
Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vahingoittaa, siirtää tai tuhoaa Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain (28/1998) 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun historiallisen paikan tai muistomerkin. (18.10.1996/29 v. 1998)
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
7 § (21.4.1995/578)
Vastuun kohdentuminen
Tässä luvussa rangaistavaksi säädetystä menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.
8 § (11.4.2003/297)
8 § on kumottu L:lla 11.4.2003/297.
9 § (21.4.1995/578)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Tässä luvussa mainittuihin rikoksiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
10 § (29.12.2009/1680)
Ulkomaiselta alukselta talousvyöhykkeellä tehty ympäristörikos
Merenkulun ympäristönsuojelulain 13 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta, ulkomaiselta alukselta Suomen talousvyöhykkeellä tehdystä, tämän luvun 1–4 §:ssä rangaistavaksi säädetystä teosta saa tuomita vain sakkoa.
48 a luku (14.6.2002/515)
Luonnonvararikoksista
1 § (14.6.2002/515)
Metsästysrikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti
1) metsästää käyttäen metsästyslaissa (615/1993) kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää taikka vastoin metsästyslaissa säädettyä moottorikäyttöisen kulkuneuvon käytön rajoitusta,
2) metsästää vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai -rajoitusta tai kiintiötä koskevaa säännöstä tai määräystä taikka ilman pyyntilupaa, hirvieläimen pyyntilupaa tai poikkeuslupaa tai (11.3.2011/232)
3) aiheuttaa metsästäessään vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle taikka rikkoo yleisen turvallisuuden vuoksi annettua metsästystä koskevaa kieltoa tai rajoitusta,
on tuomittava metsästysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
1 a § (11.3.2011/232)
Törkeä metsästysrikos
Jos metsästysrikoksessa
1) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
2) rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä,
3) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
4) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai
5) tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä metsästysrikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
2 § (14.6.2002/515)
Kalastusrikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) käyttää kalastuksessa räjähdyksellä tai muulla tavoin aikaansaatua painetta taikka ampuma- asetta tai sähkövirtaa,
2) kalastaa huomattavassa laajuudessa vastoin kalastuslain tai sen nojalla annettua kalojen tai rapujen rauhoitusta, pyydyksiä, pyynnin harjoittamista, pyyntikieltoa, pyyntirajoitusta tai kalojen tai rapujen alamittaa koskevaa säännöstä tai yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä, taikka (19.12.2014/1190)
3 kohta on kumottu L:lla 19.12.2014/1190.
4) luvattomasti kalastuslain vastaisesti istuttaa tai siirtää vesialueelle kala- tai rapulajia tai niiden kantaa, jota siellä ei ennestään ole siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa tai vahinkoa kalakannalle tai kalavedelle,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kalastusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
3 § (14.6.2002/515)
Metsärikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo suojametsäaluetta tai suoja-aluetta koskevaa metsälain (1093/1996) säännöstä taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, on tuomittava metsärikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (20.12.2013/1086)
Metsärikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan vahingoittaa metsän hoito- tai käyttötoimenpiteellä ympäristöstään selvästi erottuvaa metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista elinympäristöä metsälain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehdon vastaisesti siten, että teko on omiaan vaarantamaan kyseisen elinympäristön ominaispiirteiden säilymistä.
3 a § (26.11.2010/1021)
Laiton Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoaminen
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tutkii tai hyödyntää Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua Etelämanneralueella olevaa mineraaliesiintymää muutoin kuin osana tieteellistä tutkimusta, on tuomittava laittomasta Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Laittomasta Etelämantereen mineraaliesiintymään kajoamisesta tuomitaan myös se, joka tahallaan etsii Etelämanneralueella olevaa mineraaliesiintymää muutoin kuin osana tieteellistä tutkimusta.
3 b § (13.12.2013/898)
Puutavararikos
Joka puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010
vastaisesti ammattimaisesti saattaa markkinoille laittomasti korjattua puutavaraa tai sellaisesta puutavarasta valmistettuja puutuotteita, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, puutavararikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
4 § (14.6.2002/515)
Laittoman saaliin kätkeminen
Joka kätkee, hankkii, kuljettaa, välittää tai kauppaa metsästysrikoksella tai kalastusrikoksella saatua saalista, vaikka tietää, että se on tällä tavalla saatu, on tuomittava laittoman saaliin kätkemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (11.3.2011/232)
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta ei tuomita henkilöä, joka on osallinen rikokseen, jolla laiton saalis on saatu. Pykälän 1 momenttia ei myöskään sovelleta rikoksentekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaan henkilöön, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa saalista.
4 a § (11.3.2011/232)
Törkeä laittoman saaliin kätkeminen
Jos metsästysrikoksella saadun laittoman saaliin kätkemisessä
1) rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai
4) rikoksen kohteena on ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
5 § (14.6.2002/515)
Syyteoikeus
Jos kalastusrikoksella, metsästysrikoksella tai laittoman saaliin kätkemisellä on loukattu ainoastaan yksityisen oikeutta, syyttäjä ei saa nostaa syytettä, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. (13.5.2011/441)
Mitä 1 luvussa säädetään Suomen ulkopuolella tehdyn, Suomeen kohdistuvan rikoksen syytteeseen saattamisesta ja siitä tuomitsemisesta, koskee myös tämän luvun 2 §:ssä tarkoitettua kalastusrikosta, jos se on tehty Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolisilla vesialueilla. (26.11.2004/1067)
6 § (14.6.2002/515)
Metsästyskielto
Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava on samalla määrättävä metsästyskieltoon vähintään kolmeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Tuomioistuin voi kuitenkin jättää kiellon määräämättä, jos siihen on erityisen painavia syitä. Metsästysrikoksesta tuomittava, joka on menettelyllään osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta metsästystä koskevista säännöksistä, voidaan määrätä metsästyskieltoon vähintään yhdeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Metsästyskieltoon määrättävä on samalla velvoitettava luovuttamaan metsästyskorttinsa riistanhoitoyhdistykselle. Metsästyskielto tuomitaan syyttäjän vaatimuksesta. (11.3.2011/232)
Metsästyskieltoon määrätty ei saa metsästyskiellon aikana metsästää eikä toimia metsästyslain 28 §:ssä tarkoitettuna metsästyksen johtajana. Metsästyskielto voidaan määrätä myös henkilölle, joka jätetään rangaistukseen tuomitsematta tämän lain 3 luvun 4 §:n 2 momentin tai 6 luvun 12 §:n 4 tai 5 kohdan nojalla. (11.3.2011/232)
Kielto on voimassa muutoksenhausta huolimatta, kunnes asia on ratkaistu lainvoimaisesti.
6 a § (11.3.2011/232)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Törkeään metsästysrikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
7 § (22.12.2005/1161)
Ulkomaiselta alukselta talousvyöhykkeellä tehty kalastusrikos ja kalastusrikoksella saadun laittoman saaliin kätkeminen
Ulkomaiselta alukselta Suomen talousvyöhykkeellä tehdystä kalastusrikoksesta ja kalastusrikoksella saadun laittoman saaliin kätkemisestä saa tuomita vain sakkoa, jollei Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella ole toisin säädetty.
49 luku (21.4.1995/578)
Eräiden aineettomien oikeuksien loukkaamisesta
1 § (14.10.2005/822)
Tekijänoikeusrikos
Joka ansiotarkoituksessa tekijänoikeuslain (404/1961) säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa toisen oikeutta
1) kirjalliseen tai taiteelliseen teokseen,
2) kirjallisen tai taiteellisen teoksen taikka kansanperinteen esitykseen,
3) äänilevyyn tai muuhun laitteeseen, jolle on tallennettu ääntä,
4) filmiin tai muuhun laitteeseen, jolle on tallennettu liikkuvaa kuvaa,
5) radio- tai televisiolähetykseen,
6) luetteloon, taulukkoon, ohjelmaan tai muuhun sellaiseen tekijänoikeuslaissa tarkoitettuun työhön, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, tai tietokantaan, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta, taikka
7) valokuvaan,
on tuomittava tekijänoikeusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka ansiotarkoituksessa ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, tuo maahan yleisölle levitettäväksi tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi ulkomailla valmistetun tai jäljennetyn 1 momentissa tarkoitetun teoksen tai valokuvan kappaleen taikka äänilevyn, filmin tai muun laitteen, jolle on tallennettu ääntä tai liikkuvaa kuvaa, taikka luettelon, taulukon, ohjelman tai muun sellaisen työn, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, taikka tietokannan, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta, ja jonka hän tietää valmistetuksi tai jäljennetyksi sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen tai jäljentäminen Suomessa tehtynä olisi ollut rangaistavaa 1 momentin tai tekijänoikeuslain 56 a §:n mukaan.
Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla loukkaa toisen oikeutta 1 momentissa mainittuihin suojan kohteisiin siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.
2 § (5.8.2016/617)
Teollisoikeusrikos
Joka tavaramerkkilain (7/1964), patenttilain (550/1967), mallioikeuslain (221/1971), yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin annetun lain (32/1991), hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (800/1991) tai kasvinjalostajanoikeudesta annetun lain (1279/2009) säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa
1) yksinoikeutta tavaramerkkiin,
2) patentin tuottamaa yksinoikeutta,
3) mallioikeutta,
4) oikeutta piirimalliin,
5) hyödyllisyysmallioikeutta tai
6) kasvinjalostajanoikeutta,
on tuomittava teollisoikeusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
L:lla 617/2016 muutettu 2 § tuli voimaan 1.9.2016. Aiempi sanamuoto kuuluu:
2 § (22.12.2009/1281)
Teollisoikeusrikos
Joka tavaramerkkilain (7/1964), patenttilain (550/1967), mallioikeuslain (221/1971), yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin annetun lain (32/1991), hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (800/1991) tai kasvinjalostajanoikeudesta annetun lain (1279/2009) säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa,
1) oikeutta tavaran tunnusmerkkiin,
2) patentin tuottamaa yksinoikeutta,
3) mallioikeutta,
4) oikeutta piirimalliin,
5) hyödyllisyysmallioikeutta tai
6) kasvinjalostajanoikeutta,
on tuomittava teollisoikeusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Teollisoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen määräysten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan eurooppapatentin tuottamaa oikeutta. (8.1.2016/27)
L:lla 27/2016 lisätty 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
3 § (14.10.2005/822)
Teknisen suojauksen kiertäminen
Joka tekijänoikeuslain 50 a §:ssä säädetyn kiellon vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa, kiertää teoksen suojana olevan tehokkaan teknisen toimenpiteen, on tuomittava teknisen suojauksen kiertämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
4 § (14.10.2005/822)
Teknisen suojauksen kiertämiskeinorikos
Joka tekijänoikeuslain 50 b §:ssä säädetyn kiellon vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa, valmistaa tai tuo maahan yleisölle levittämistä varten, levittää yleisölle, myy, vuokraa, mainostaa myyntiä tai vuokrausta taikka pitää hallussa kaupallisessa tarkoituksessa sellaisia laitteita, tuotteita tai osia, jotka mahdollistavat suojatun teoksen suojana olevan tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen tai helpottavat sitä, taikka
tarjoaa kiertämisen mahdollistavia tai sitä helpottavia palveluja, on tuomittava teknisen suojauksen kiertämiskeinorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
5 § (14.10.2005/822)
Oikeuksien sähköisten hallinnointitietojen loukkausrikos
Joka tekijänoikeuslain 50 d §:ssä säädetyn kiellon vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa,
1) poistaa tai muuttaa oikeuksien sähköisiä hallinnointitietoja, joilla tunnistetaan teos, tekijä tai oikeuksien muu haltija taikka jotka ovat tietoja teoksen käyttöehdoista, taikka
2) levittää yleisölle tai tuo maahan yleisölle levittämistä varten teoksen kappaleen tai välittää yleisölle teoksen siten, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on luvatta poistettu tai että niitä on luvatta muutettu,
on tuomittava oikeuksien sähköisten hallinnointitietojen loukkausrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi, jos tekijä tietää, että hänen tekonsa aiheuttaa, mahdollistaa tai salaa tekijänoikeuslain mukaisten oikeuksien loukkauksen tai helpottaa loukkausta.
6 § (13.5.2011/441)
Syyteoikeus
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä tämän luvun 1–3 tai 5 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.
7 § (11.5.2007/540)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Tekijänoikeusrikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
50 luku (17.12.1993/1304)
Huumausainerikoksista
1 § (30.5.2008/374)
Huumausainerikos
Joka laittomasti
1) valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee tai yrittää viljellä kokapensasta, kat-kasvia (Catha edulis) tai Psilosybe-sieniä,
2) viljelee tai yrittää viljellä oopiumiunikkoa, hamppua tai meskaliinia sisältäviä kaktuskasveja käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena taikka käytettäväksi huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa,
3) tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa tai yrittää kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
4) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
5) pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta,
on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
2 § (17.12.1993/1304)
Törkeä huumausainerikos
Jos huumausainerikoksessa
1) rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, (8.5.2015/564)
4) aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
5) levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla
ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
2 a § (13.7.2001/654)
Huumausaineen käyttörikos
Joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta, on tuomittava huumausaineen käyttörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
3 § (17.12.1993/1304)
Huumausainerikoksen valmistelu
Joka tehdäkseen 1 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (30.5.2008/374)
Yritys on rangaistava. (19.10.2006/928)
4 § (17.12.1993/1304)
Huumausainerikoksen edistäminen
Joka
1) huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, tai
2) varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun huumausainerikoksen edistämisen yritys on rangaistava. (19.10.2006/928)
4 a § (19.10.2006/928)
Törkeä huumausainerikoksen edistäminen
Jos huumausainerikoksen edistäminen tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja
1) rikoksen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistukseen, viljelyyn, maahantuontiin tai maastavientiin taikka
2) huumausainerikoksen edistämisellä tai edistettävällä rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä
ja huumausainerikoksen edistäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
(8.5.2015/564)
Edellä 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tehdyn törkeän huumausainerikoksen edistämisen yritys on rangaistava.
5 § (17.12.1993/1304)
Määritelmät
Huumausaineena pidetään tässä luvussa huumausainelaissa tarkoitettua huumausainetta. (30.5.2008/374)
Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.
6 § (26.10.2001/875)
Menettämisseuraamus
Valtiolle menetetyksi on tuomittava:
1) välineet, tarvikkeet tai aineet, joita on käytetty tässä luvussa tarkoitetun rikoksen tekemiseen tai jotka on tähän tarkoitukseen hankittu; sekä
2) edellä 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetut varat siinäkin tapauksessa, että teko on rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä huumausainerikoksena; varojen menettämiseen on tuomittava rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai kumpikin yhteisvastuullisesti.
Muutoin on noudatettava, mitä 10 luvussa säädetään.
7 § (22.8.2014/673)
Toimenpiteistä luopuminen
Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta tässä luvussa mainitusta rikoksesta voidaan, sen lisäksi, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos epäiltyä rikosta tai rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Syyte voidaan myös jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksesta epäilty tai tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.
8 § (19.10.2006/928)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Huumausainerikokseen, törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen valmisteluun, huumausainerikoksen edistämiseen ja törkeään huumausainerikoksen edistämiseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
50 a luku (14.8.2009/641)
Alkoholirikoksista
1 § (14.8.2009/641)
Alkoholirikos
Joka alkoholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti
1) valmistaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
2) tuo maahan alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
3) myy, välittää tai muutoin toiselle luovuttaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
4) pitää hallussaan tai kuljettaa väkiviinaa,
5) pitää hallussaan tai kuljettaa alkoholijuomaa myyntitarkoituksessa tai
6) pitää hallussaan tai kuljettaa laittomasti valmistettua tai maahan tuotua alkoholijuomaa,
on tuomittava alkoholirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetun rikoksen yritys on rangaistava.
2 § (14.8.2009/641)
Törkeä alkoholirikos
Jos alkoholirikoksessa
1) rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, alkoholirikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai (8.5.2015/564)
4) alkoholijuomaa tai väkiviinaa levitetään häikäilemättömällä tavalla alaikäisille tai toisen riippuvaista asemaa hyväksi käyttäen
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä alkoholirikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 1 §:ssä säädetään yrityksestä.
3 § (14.8.2009/641)
Lievä alkoholirikos
Jos alkoholirikos, huomioon ottaen alkoholijuoman tai väkiviinan vähäinen määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä alkoholirikoksesta sakkoon.
4 § (14.8.2009/641)
Määritelmät
Alkoholijuomana tai väkiviinana pidetään tässä luvussa alkoholilaissa tarkoitettua alkoholijuomaa tai väkiviinaa.
Mitä 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään alkoholijuoman tai väkiviinan luvattomasta valmistuksesta, sovelletaan myös muualla valmistetun väkiviinan tai verottamattoman alkoholijuoman jatkokäsittelyyn tai astiointiin.
5 § (14.8.2009/641)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Tämän luvun 1 ja 2 §:ssä mainittuun rikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
6 § (8.11.2013/782)
Veron- ja tullinkorotuksen suhde alkoholirikokseen
Edellä 1 ja 3 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa voidaan jättää ilmoitus tekemättä, esitutkinta toimittamatta, syyte ajamatta sekä rangaistus määräämättä, jos veron- tai tullinkorotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi. Asiaa arvioitaessa otetaan huomioon teon tai laiminlyönnin vakavuus ja toistuvuus, odotettavissa oleva rangaistus, tekoon tai laiminlyöntiin liittyvän veron tai tullin määrä, veron- tai tullinkorotuksen suuruus sekä verovelvolliselle teosta tai laiminlyönnistä mahdollisesti aiheutuneet muut seuraukset.
Edellä 1–3 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa syytettä ei voida nostaa eikä tuomiota antaa, jos samasta asiasta samalle henkilölle on jo määrätty veron- tai tullinkorotus. Syyte voidaan kuitenkin nostaa ja tuomio antaa, jos veron- tai tullinkorotuksen määräämisen jälkeen on saatu näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista olennaisista tosiseikoista ja samassa asiassa aikaisemmin määrätty veronkorotus on erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta annetun lain 3 §:n mukaisesti poistettu.
51 luku (14.12.2012/753)
Arvopaperimarkkinarikoksista
1 § (29.6.2016/521)
Sisäpiirintiedon väärinkäyttö
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää rahoitusvälineeseen liittyvää sisäpiirintietoa hyväksi
1) luovuttamalla tai hankkimalla rahoitusvälineen omaan tai toisen lukuun taikka peruuttamalla rahoitusvälinettä koskevan toimeksiannon tai muuttamalla sitä taikka
2) neuvomalla suoraan tai välillisesti toista rahoitusvälineen hankinnassa tai luovutuksessa taikka rahoitusvälinettä koskevan toimeksiannon peruuttamisessa tai muuttamisessa,
on tuomittava sisäpiirintiedon väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Sisäpiirintiedon väärinkäytöstä tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää hyväksi 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
2 § (14.12.2012/753)
Törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö
Jos tahallisessa sisäpiirintiedon väärinkäytössä
1) tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai huomattavaa henkilökohtaista etua,
2) rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemisessä hyväksi erityisen vastuullista asemaansa arvopaperikeskuksen, selvitysyhteisön, sijoituspalvelun tarjoajan, pörssin tai rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijan tai tällaisen yhteisön kanssa samaan konserniin kuuluvan yhteisön palveluksessa tai edustajana taikka tällaisen yhteisön antamassa tehtävässä tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja sisäpiirintiedon väärinkäyttö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
2 a § (29.6.2016/521)
Sisäpiirintiedon ilmaiseminen
Joka oikeudettomasti välittää, luovuttaa tai ilmaisee toiselle sisäpiirintiedon tai 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun neuvon, on tuomittava sisäpiirintiedon ilmaisemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
3 § (29.6.2016/521)
Markkinoiden manipulointi
Joka manipuloi markkinoita
1) antamalla toimeksiannon taikka ryhtymällä liiketoimeen tai muuhun näihin rinnastettavaan toimintaan, joka
a) antaa väärän tai harhaanjohtavan käsityksen rahoitusvälineen tai siihen liittyvän hyödykettä koskevan spot-sopimuksen tarjonnasta, kysynnästä tai hinnasta,
b) varmistaa, että rahoitusvälineen tai siihen liittyvän hyödykettä koskevan spot-sopimuksen hinta asettuu epänormaalille tai keinotekoiselle tasolle taikka
c) vaikuttaa rahoitusvälineen tai siihen liittyvän hyödykettä koskevan spot-sopimuksen hintaan ja jossa käytetään keinotekoista tai muuta vilpillistä menettelyä tai järjestelyä taikka
2) hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä levittämällä tiedotusvälineissä tai muulla tavoin tietoa, joka antaa väärän tai harhaanjohtavan käsityksen rahoitusvälineen tai siihen liittyvän hyödykettä koskevan spot-sopimuksen tarjonnasta, kysynnästä tai hinnasta tai varmistaa,
että rahoitusvälineen tai siihen liittyvän hyödykettä koskevan spot-sopimuksen hinta asettuu epänormaalille tai keinotekoiselle tasolle,
on tuomittava markkinoiden manipuloinnista sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Markkinoiden manipuloinnista tuomitaan myös se, joka manipuloi viitearvon laskentaa antamalla väärän tai harhaanjohtavan tiedon tai toimimalla muulla näihin merkitykseltään rinnastuvalla tavalla.
Yritys on rangaistava.
4 § (29.6.2016/521)
Törkeä markkinoiden manipulointi
Jos markkinoiden manipuloinnissa
1) aiheutetaan laajamittaista taloudellista vahinkoa tai
2) rikos on omiaan huomattavasti heikentämään luottamusta arvopaperimarkkinoiden toimintaan
ja markkinoiden manipulointi on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä markkinoiden manipuloinnista vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
5 § (29.6.2016/521)
Arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) rahoitusvälineen markkinoinnissa tai vaihdannassa elinkeinotoiminnassa antaa rahoitusvälineeseen liittyviä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja,
2) jättää asianmukaisesti antamatta arvopaperiin liittyvän tiedon, joka arvopaperimarkkinalaissa (746/2012) velvoitetaan antamaan ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon, tai arvopaperimarkkinalain mukaista tiedonantovelvollisuutta täyttäessään antaa sellaisen, arvopaperiin liittyvän totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon tai
3) jättää asianmukaisesti julkistamatta liikkeeseenlaskijaa koskevan sisäpiirintiedon, joka markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (markkinoiden väärinkäyttöasetus) 17 artiklassa velvoitetaan julkistamaan, tai markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 17 artiklan mukaista julkistamisvelvollisuutta täyttäessään julkistaa olennaisen rahoitusvälineeseen liittyvän totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon
on tuomittava arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
6 § (28.12.2017/1075)
Määritelmät
Tässä luvussa tarkoitetaan:
1) arvopaperilla arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettua arvopaperia;
2) rahoitusvälineellä sijoituspalvelulain (747/2012) 1 luvun 14 §:ssä tarkoitettua rahoitusvälinettä;
3) sisäpiirintiedolla markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 7 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettua tietoa;
4) säännellyllä markkinalla kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain (1070/2017) 1 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua säänneltyä markkinaa;
5) monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettua monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää;
6) organisoidulla kaupankäyntijärjestelmällä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 11 kohdassa tarkoitettua organisoitua kaupankäyntijärjestelmää;
7) hyödykettä koskevalla spot-sopimuksella markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 3 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa määriteltyä hyödykettä koskevaa spot-sopimusta;
8) takaisinosto-ohjelmalla osakeyhtiölain (624/2006) 15 luvun mukaista kaupankäyntiä omilla osakkeilla;
9) viitearvolla markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 3 artiklan 1 kohdan 29 alakohdassa määriteltyä viitearvoa;
10) hyväksytyllä markkinakäytännöllä markkinakäytäntöä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen hyväksyy markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 13 artiklan mukaisesti;
11) vakauttamisella markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa määriteltyä vakauttamista;
12) kauppapaikalla kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua säänneltyä markkinaa, 8 kohdassa tarkoitettua monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää ja 11 kohdassa tarkoitettua organisoitua kaupankäyntijärjestelmää;
13) tukkutason energiatuotteella energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 2 artiklan 4 kohdassa määriteltyä tukkutason energiatuotetta;
14) liikkeeseenlaskijalla markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 3 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määriteltyä liikkeeseenlaskijaa;
15) päästöoikeudella sijoituspalvelulain 1 luvun 14 §:n 10 kohdassa tarkoitettua päästöoikeutta.
Mitä tässä luvussa säädetään rahoitusvälineen luovuttamisesta tai hankkimisesta, sovelletaan myös johdannaissopimuksen tekemiseen. Edellä 1 ja 2 §:ää sovelletaan johdannaissopimukseen siitä riippumatta, onko sovittu johdannaissopimuksen kohde-etuuden luovutuksesta vai suorituksen korvaavasta hyvityksestä.
6 a § (29.6.2016/521)
Soveltamisala
Tämän luvun 1, 2, 2 a, 3 ja 4 §:n säännöksiä sovelletaan vain rahoitusvälineeseen:
1) joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai jonka ottamista kaupankäynnin kohteeksi on haettu;
2) jolla käydään kauppaa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai jonka ottamista kaupankäynnin kohteeksi on haettu;
3) jolla käydään kauppaa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä; tai
4) joka on kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista annetun komission asetuksen (EU) N:o 1031/2010 mukainen päästöoikeus ja jolla käydään huutokauppaa huutokauppapaikassa, jolle on annettu säännellyn markkinan toimilupa.
(28.12.2017/1075)
Tämän luvun 1, 2, 2 a, 3 ja 4 §:n säännöksiä sovelletaan myös muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun rahoitusvälineeseen, jos rahoitusvälineen arvo määräytyy 1 momentissa tarkoitetun rahoitusvälineen perusteella tai jos rahoitusväline vaikuttaa 1 momentissa tarkoitetun rahoitusvälineen arvoon.
Sovellettaessa 1, 2, 2 a, 3 ja 4 §:n säännöksiä rahoitusvälineeseen rinnastetaan 1 momentin 4 kohdassa mainitun asetuksen mukaiseen päästöoikeuteen perustuva huutokauppatuote. (28.12.2017/1075)
Tämän luvun 3 ja 4 §:n säännöksiä ei sovelleta hyödykettä koskevaan spot-sopimukseen, joka on tukkutason energiatuote.
Tämän luvun 1, 2, 3 ja 4 §:n säännöksiä sovelletaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettua rahoitusvälinettä koskevaan liiketoimeen, toimeksiantoon ja toimintaan siitä riippumatta, toteutetaanko kyseinen liiketoimi, toimeksianto tai toiminta kauppapaikalla.
7 § (29.6.2016/521)
Rajoitussäännös
Tämän luvun 1, 2, 2 a, 3 ja 4 §:n säännöksiä ei sovelleta:
1) kaupankäyntiin omilla osakkeilla takaisinosto-ohjelman mukaisesti, kun tällainen kaupankäynti tapahtuu markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 5 artiklan 1–3 kohdan mukaisesti;
2) kaupankäyntiin markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla arvopaperilla tai b alakohdassa tarkoitetulla liitännäisvälineellä arvopaperin vakauttamiseksi, kun tällainen kaupankäynti tapahtuu mainitun asetuksen 5 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti;
3) liiketoimeen, toimeksiantoon tai toimintaan rahapolitiikan tai julkisen velan hoitamista koskevan politiikan toteuttamiseksi markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
4) liiketoimeen, toimeksiantoon tai toimintaan, joka toteutetaan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
5) toimeen, joka toteutetaan osana unionin ilmastopolitiikkaa markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti; eikä
6) toimeen, joka toteutetaan osana unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa tai unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Tämän luvun 1 ja 2 §:n säännöksiä ei sovelleta markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 9 artiklan mukaiseen lailliseen toimintatapaan.
Tämän luvun 2 a §:n säännöstä ei sovelleta, jos teko tapahtuu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista taikka jos teko on markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 11 artiklan 1– 8 kohdan mukaista markkinoiden tunnustelua.
Tämän luvun 3 ja 4 §:n säännöksiä ei sovelleta markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 13 artiklan mukaiseen hyväksyttyyn markkinakäytäntöön.
8 § (14.12.2012/753)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Tässä luvussa mainittuihin rikoksiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
21.4.1894/17:
6.6.1914/21:
16.4.1919/44:
11.8.1922/196:
5.2.1926/24:
29.4.1926/115:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1926.
4.2.1928/48:
13.6.1929/238:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1930.
31.1.1930/40:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1930.
31.7.1930/273:
23.1.1931/14:
6.2.1931/63:
22.5.1931/184:
13.5.1932/143:
27.5.1932/176:
14.7.1932/245:
17.3.1933/92:
22.6.1933/203:
20.7.1933/228:
15.3.1935/108:
4.6.1937/262:
3.12.1937/397:
28.10.1938/334:
8.9.1939/271:
18.10.1939/343:
17.11.1939/402:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1941. Älköön 6 luvun 1 §:ää kuitenkaan sovellettako, jos siinä tarkoitettu aikaisempi rikos on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, älköönkä aikaisemmin kärsityn vapausrangaistuksen aikaa 6 luvun 2 §:ssä edelletyllä tavalla laskettaessa otettako huomioon, mitä rikoksen tekijä on kärsinyt ennen 1 päivää heinäkuuta 1930. Jos rikoksen tekijälle ennen tämän lain voimaantuloa tuomittuun määräaikaiseen vapausrangaistukseen on yhdistetty vankeudeksi muunnettuja sakkoja, harkitkoon oikeus, 6 luvun 2 §:ää soveltaessaan, minkä osan yhdistetystä rangaistuksesta on katsottava vastaavan välittömästi tuomittua vapausrangaistusta.
31.5.1940/263:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1942.
28.12.1940/796:
20.8.1942/683:
19.11.1943/894:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1944.
4.7.1944/425:
14.6.1946/456:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 1946.
8.5.1948/363:
29.7.1948/577:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1949.
23.9.1948/683:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1948.
14.10.1949/647:
17.2.1950/85:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1950.
28.9.1951/505:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1952.
1.4.1955/153:
29.6.1961/372:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1961.
15.12.1961/549:
13.4.1962/291:
20.6.1963/320:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1963. Sillä kumotaan Suomen lain soveltamisesta eräissä tapauksissa ulkomaalaisen Suomen ulkopuolella tekemiin rikoksiin 27 päivänä toukokuuta 1932 annettu laki (178/32).
10.1.1964/7:
8.5.1964/223:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä toukokuuta 1964.
27.11.1964/573:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1965.
14.4.1965/221:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1965.
7.5.1965/247:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1965.
1.9.1965/492:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966.
1.4.1966/196:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967.
29.12.1967/621:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968.
26.7.1968/461:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1969.
9.8.1968/491:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1969.
10.1.1969/1:
10.1.1969/2:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1969.
17.1.1969/28:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1969. Muuntorangaistusta, jota sakotettu on alkanut kärsiä ennen mainittua päivää, ei ole määrättävä uudelleen tämän lain mukaisesti. Milloin muunnettavaksi tulee sakko, joka on tuomittu ennen tämän lain voimaantuloa tehdystä rikoksesta, ja sakotettu on rikoksen tekemisen jälkeen muun sakon sijasta sovittanut muuntorangaistusta, ensiksi mainitun sakon sijasta ei ole määrättävä pitempää muuntorangaistusta kuin mitä jää jäljelle, kun yhdeksästäkymmenestä päivästä vähennetään
kysymyksessä olevan rikoksen tekemisen jälkeen kärsittyä muuntorangaistusta vastaava vankeusaika.
14.7.1969/491:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1970.
13.2.1970/116:
Tämä laki tulee voimaan 23 päivänä helmikuuta 1970.
27.2.1970/150:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1970.
7.7.1970/458:
23.12.1970/827:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1971.
15.1.1971/16:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1971.
Ennen lain voimaan tuloa tehdystä teosta, josta virallinen syyttäjä ei aikaisemman lain mukaan ole saanut nostaa syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi, ei virallinen syyttäjä ilman asianomistajan ilmoitusta saa nostaa syytettä, vaikka teko tämän lain mukaan on virallisen syytteen alainen.
Jos virallinen syyttäjä ennen tämän lain voimaan tuloa on nostanut syytteen rikoksesta, joka aikaisemman lain mukaan oli, mutta tämän lain mukaan ei ole virallisen syytteen alainen, saa hän jatkaa syytteen ajamista.
27.1.1971/91:
26.11.1971/783:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1972.
30.6.1972/498:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1972.
11.7.1972/543:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1972.
16.2.1973/138:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1973. Jos asianomistaja on sitä ennen saanut tiedon rikoksesta, josta virallinen syyttäjä ei saa tehdä syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut
sitä syytteeseen pantavaksi, on kuitenkin aikaisempaa lakia sovellettava asianomistajan ja tämän omaisten oikeuteen syyttää rikoksesta tai ilmoittaa se syytteeseen.
1.6.1973/459:
21.6.1973/523:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1973.
2.7.1973/577:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1973.
31.5.1974/412:
31.5.1974/413:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1974.
19.7.1974/613:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1975.
Uusimista koskevia sääntöjä sovellettaessa vastaa ennen tämän lain voimaantuloa suoritettu kuritushuonerangaistus saman pituista vankeusrangaistusta.
Rangaistuksia yhdistettäessä on sen lisäksi, mitä rikoslain 7 luvussa on säädetty rangaistusten yhdistämisestä, noudatettava seuraavia sääntöjä:
1) Kuritushuonerangaistusta vastaa samanpituinen vankeusrangaistus.
2) Jos on yhdistettävä kuritushuonerangaistus ja vankeusrangaistus, jotka on tuomittu yhdestä tai useammasta rikoksesta ennen tämän lain voimaantuloa, on vankeusrangaistuksesta ennen yhdistämistä vähennettävä neljännes.
3) Milloin ennen tämän lain voimaantuloa tehdystä rikoksesta, josta rangaistuksena on voinut seurata vankeutta, lain voimaantulon jälkeen tuomittu vankeusrangaistus on yhdistettävä kuritushuonerangaistukseen, vankeudesta on ennen rangaistusten yhdistämistä niin ikään vähennettävä neljännes.
4) Sama vähennys on tehtävä ennen tämän lain voimaantuloa tuomitusta vankeusrangaistuksesta, kun se yhdistetään ennen lain voimaantuloa tehdystä rikoksesta, josta vankeutta ei olisi saattanut seurata, lain voimaantulon jälkeen tuomittuun vankeusrangaistukseen.
13.12.1974/908:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1975.
20.12.1974/987:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1975.
20.12.1974/988:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1975.
16.5.1975/320:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1975.
23.5.1975/350:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1975.
3.6.1976/466:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1977. Sillä kumotaan 8 päivänä kesäkuuta 1945 annettu laki rikoslain 6 luvun soveltamisesta eräissä tapauksissa (517/45) sekä vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä 9 päivänä heinäkuuta 1953 annetun lain (317/53) 20 §.
Kokonaan tai osaksi suorittamatta oleva määräaikainen vankeusrangaistus, joka on ankarampi kuin kaksitoista tai, jos se on yhdistetty rangaistus, viisitoista vuotta, lyhenee lain voimaan tullessa mainittuun enimmäismäärään. Tämä ei kuitenkaan koske rangaistusta, jota suorittamasta tuomittu on ennen lain voimaantuloa päässyt ehdonalaiseen vapauteen. Rangaistuksen lyhenemisestä aiheutuviin toimiin voidaan ryhtyä jo ennen lain voimaan tuloa.
9.7.1976/602:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1976.
29.7.1976/650:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1977.
10.12.1976/960:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1977.
26.5.1978/382:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1978.
29.9.1978/736:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1980.
16.4.1982/288:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983.
HE 214/80, l-tvk.miet. 18/81, plvk.miet. 5/81, svk.miet. 213/81
14.1.1983/46:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1983.
HE 55/82, lvk.miet. 9/82, svk.miet. 211/82
21.1.1983/67:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1983.
HE 19/81, lvk.miet. 5/82, svk.miet. 167/82
18.3.1983/283:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1983.
HE 116/82, toisen lvk.miet. 20/82, svk.miet. 270/82
25.3.1983/321:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.
Tällä lailla kumotaan 30 päivänä toukokuuta 1919 annettu sotaväen rikoslaki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä sotatilasta 26 päivänä syyskuuta 1930 annetun lain (303/30) 43 ja 48 §.
HE 85/81, toisen lvk.miet. 13/82, svk.miet. 256/82
29.6.1984/505:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1984.
HE 207/83, lvk.miet. 4/84, svk.miet. 60/84
24.8.1984/642:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.
Irtaimistokiinnityksenhaltijan oikeutta loukkaavaan tekoon sovelletaan aikaisempaa lakia.
HE 190/83, lvk.miet. 3/84, svk.miet. 59/84
29.8.1986/650:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.
Uuden lain säännöksiä sovelletaan silloinkin, kun muunnettavana on aikaisemman lain aikana tehdystä rikoksesta tuomittu sakko. Jos samalla kertaa on muunnettava sekä aikaisemman että uuden lain aikana tehdyistä rikoksista tuomitut sakot, niistä on kuitenkin määrättävä eri muuntorangaistukset ottaen kumpaistenkin sakkojen osalta huomioon rikoslain 2 luvun 5 §:n säännökset.
Ennen 1 päivää tammikuuta 1984 tehdystä rikoksesta tuomitun sakon sijasta ei uuden lain aikana saa määrätä muuntorangaistusta.
Jos muunnettavana on aikaisemman lain aikana 31 päivän joulukuuta 1983 jälkeen tehdystä rikoksesta tuomittu sakko, ja sakotettu on sanotun päivän jälkeen aikaisemman tai uuden lain aikana suorittanut muuntorangaistusta sakosta, joka on tuomittu aikaisemman lain aikana tehdystä rikoksesta, muunnettavana olevasta sakosta tai, jos niitä on useampia, niistä ei ole määrättävä pitempää muuntorangaistusta kuin mitä jää jäljelle, kun yhdeksästäkymmenestä päivästä vähennetään mainitun 31 päivän joulukuuta 1983 jälkeen suoritetun sanotunlaisen muuntorangaistuksen aika.
Aikaisemman lain aikana tehdystä rikoksesta tuomittua sakkoa ei saa muuntaa vankeudeksi enää 31 päivän joulukuuta 1989 jälkeen. Jos sakon muuntorangaistus on sanottuun ajankohtaan mennessä alioikeudessa määrätty, muuntorangaistus saadaan panna täytäntöön ja muuntorangaistuksen määräämistä koskeva asia käsitellä muutoksenhakutuomioistuimessa loppuun.
HE 153/85, lvk.miet. 4/86, svk.miet. 64/86
16.4.1987/411:
HE 62/86, lvk.miet. 14/86, svk.miet. 265/86
30.4.1987/451:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
HE 14/85, lvk.miet. 9/86, svk.miet. 230/86
24.7.1987/698:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.
HE 95/86, toisen lvk.miet. 7/86, svk.miet. 212/86, toisen lvk.miet. 1/87
10.6.1988/508:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
HE 156/87, lvk.miet. 3/88, svk.miet. 29/88
22.4.1988/738:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 106/87, lvk.miet. 1/88, svk.miet. 6/88
29.12.1988/1256:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
HE 186/88, lvk.miet. 14/88, svk.miet. 217/88
14.7.1989/665:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1989.
HE 36/88, lvk.miet. 8/89, svk.miet. 71/89
8.9.1989/792:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.
Jos rikokseen on sovellettava aikaisempaa lakia ja syytetty olisi tuon lain mukaan tuomittu erotettavaksi viran toimituksesta taikka viraltapanon tai viran toimituksesta erottamisen sijaisrangaistukseen, mainittujen rangaistusten asemesta on uuden lain aikana tuomittava sakko.
Virallinen syyttäjä ei saa ilman asianomistajan syyttämispyyntöä nostaa syytettä aikaisemman lain voimassa ollessa tehdystä rikoksesta, josta syyttäjä tuon lain mukaan ei saanut nostaa syytettä ilman sellaista pyyntöä, vaikka rikos uuden lain mukaan on virallisen syytteen alainen.
HE 58/88, lvk.miet. 7/89, svk.miet. 84/89
8.12.1989/1082:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.
HE 82/89, lv.miet. 11/89, svk.miet. 117/89
23.3.1990/302:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
HE 79/89, lvk.miet. 17/89, svk.miet. 2/90
20.4.1990/352:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1990.
Jos elinkaudeksi vankeuteen tuomitun vangin tekemästä rikoksesta ennen tämän lain voimaantuloa olisi tuomittu pidettäväksi yksinäishuoneessa, on sen asemesta tuomittava vankeutta. Ennen tämän lain voimaantuloa tuomittu yksinäishuonerangaistus raukeaa tämän lain tullessa voimaan.
HE 23/90, lvk.miet. 3/90, svk.miet. 22/90
24.8.1990/769:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
HE 66/88, lvk.miet. 6/90, svk.miet. 56/90
15.3.1991/519:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1991.
HE 275/90, tvk.miet. 17/90, svk.miet. 304/90
12.4.1991/651:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1991.
HE 242/90, toisen lvk.miet. 19/90, svk.miet. 329/90
19.4.1991/697:
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1992.
Lakia sovelletaan rikoksiin, jotka on tehty sen tultua voimaan.
Lain 2 luvun 2 §:n 2 momentin, 7 luvun 3 §:n ja 8 luvun 4 §:n säännöksiä sovelletaan myös rikoksiin, jotka on tehty ennen sen voimaantuloa. Muutoksenhakutuomioistuin saa kuitenkin soveltaa myös aikaisemman lain 2 luvun 2 §:n 2 momentin säännöstä, jos asia on ratkaistu alemmassa oikeusasteessa ennen tämän lain voimaantuloa.
Lain yhteisen vankeusrangaistuksen määräämistä koskevia säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun rikos on tehty ennen sen voimaantuloa. Jos rangaistukset on alemmassa oikeusasteessa yhdistetty ennen lain voimaantuloa tai jos ennen lain voimaantuloa tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus olisi aikaisemman lain 7 luvun 8 §:n mukaan tullut yhdistää toiseen ennen lain voimaantuloa tuomittuun rangaistukseen, sovelletaan kuitenkin aikaisemman lain 7 luvun 8 §:n säännöksiä. Yhdistetty rangaistus ei tällöin saa olla ankarampi kuin mitä rikoksista voitaisiin tämän lain 7 luvun 2 §:n mukaan enintään tuomita yhteiseksi rangaistukseksi. Jos aikaisemmin tuomittu rangaistus on yhtä ankara tai ankarampi kuin tämän lain 7 luvun 2 §:n mukaan määräytyvä ankarin rangaistus, tuomioistuimen on määrättävä, että yhdistettävä rangaistus sisältyy aikaisemmin tuomittuun rangaistukseen. Jos kahdesta tai useammasta rikoksesta, joista tuomitut rangaistukset olisi aikaisemman lain 7 luvun 8 §:n mukaan pitänyt yhdistää ennen tämän lain voimaantuloa tuomittuun rangaistukseen, tai tällaisesta rikoksesta ja jostakin muusta rikoksesta on jo tuomittu yhteinen rangaistus, noita rikoksia ja niistä tuomittua rangaistusta ei oteta huomioon rangaistuksia yhdistettäessä.
Jos yksin teoin tehtyjen rikosten tai jatketun rikoksen tekeminen on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa ja päättynyt tämän lain tultua voimaan, rikokset katsotaan tehdyiksi tämän lain tultua voimaan. Yhteistä vankeusrangaistusta tällaisista rikoksista määrättäessä ei kuitenkaan sovelleta tämän lain 7 luvun 2 §:n säännöksiä enimmäisrangaistuksen ylittämisestä.
Aikaisemman lain 7 luvun 9 §:n säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun tämän lain tultua voimaan tulee täytäntöönpantavaksi rangaistuksia, jotka olisi tullut tai tulisi yhdistää. Rangaistuksen yhdistämisen toimittaa tuolloin virallisen syyttäjän vaatimuksesta tämän lain 7 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu alioikeus. Menettelystä ja muutoksenhausta on tuolloin vastaavasti voimassa mitä sanotun 7 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty. Hovioikeudessa lain voimaan tullessa vireillä olevat rangaistuksen yhdistämistä koskevat asiat ratkaisee kuitenkin hovioikeus.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanoon liittyviin toimenpiteisiin.
HE 40/90, lvk.miet. 15/90, svk.miet. 314/90
13.12.1991/1686:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.
HE 44/91, tvk.miet. 9/91
25.1.1993/54:
Tämä laki tulee voimaan 8 päivänä helmikuuta 1993.
HE 182/92, LaVM 15/92
18.6.1993/522:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993.
HE 370/92, UaVM 5/93
28.6.1993/610:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1993.
HE 79/93, LaVM 11/93
17.12.1993/1304:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
HE 180/92, LaVM 17/93
5.1.1994/11:
HE 61/93, LaVM 25/93
29.4.1994/316:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1994.
HE 365/92, LaVM 4/94
29.4.1994/317:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1994.
HE 268/93, LaVM 5/94
27.5.1994/386:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1994.
HE 67/94, LaVM 7/94
15.7.1994/655:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.
HE 18/92, LaVM 9/94, SuVM 2/94
29.12.1994/1522:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 301/94, TaVM 42/94
17.2.1995/195:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.
HE 131/94, PuVM 4/94
7.4.1995/496:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1995.
HE 57/94, HaVM 20/94
21.4.1995/578:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.
Mitä 38 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään, sovelletaan, jollei rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:stä muuta johdu, aikaisempien säännösten asemesta myös sellaiseen salassapitovelvollisuuden rikkomisena pidettävään tekoon, johon ennen tämän lain voimaantuloa on ollut sovellettava muualla kuin rikoslaissa olevaa rangaistussäännöstä.
Mitä 48 luvun 1–4 §:ssä säädetään, sovelletaan myös sellaisen jätehuoltolain (673/78) nojalla annetun määräyksen rikkomiseen, jota jätelain 78 §:n mukaan on noudatettava jätelain voimaantulon jälkeen.
Tämän lain voimaan tullessa vesituomioistuimissa tai korkeimmassa oikeudessa vireillä olevien vesilain (264/61) rikkomista koskevien asioiden oikeuspaikka määräytyy aikaisemman lain mukaan, kunnes ne on lainvoimaisesti ratkaistu.
HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94
21.4.1995/743:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.
HE 230/94, LaVM 23/94
21.8.1995/1010:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995 lukuun ottamatta 17 luvun 4 §:n 2 momenttia, joka tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1995.
Tällä lailla kumotaan rikoslain muuttamisesta 7 päivänä huhtikuuta 1995 annetun lain (496/95) 17 luvun 4 §:n 2 momentti ja rikoslain muuttamisesta 21 päivänä huhtikuuta 1995 annetun lain (743/95) 17 luvun 4 §:n 2 momentti.
HE 42/95, LaVM 2/95
18.12.1995/1467:
Tämä laki tulee voimaan 19 päivänä joulukuuta 1995.
HE 185/95, UaVM 21/95, EV 174/95
22.12.1995/1640:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
HE 197/95, LaVM 13/95, EV 171/95
22.12.1995/1713:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1996.
HE 128/95, YmVM 7/95, EV 108/95
26.7.1996/563:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1996.
Neuvoston asetus (EY) N:o 3381/94; EYVL N:o L 367, 31.12.1994, s. 1, muut. 837/95; EYVL N:o L 90, 21.4.1995, s. 1., Neuvoston päätös 94/942/YUTP; EYVL N:o L 367, 31.12.1994, s. 8, muut. 95/127/YUTP ja 95/128/YUTP; EYVL N:o L 90, 21.4.1995, s. 2–3, 96/173/YUTP; EYVL N:o L 52, 1.3.1996, s. 1 ja 96/423/YUTP N:o L 176, 13.7.1996, s. 1–4, HE 69/96, PeVL 18/96, TaVM 8/96, EV 89/96
16.8.1996/626:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1996.
HE 1/96, LaVM 4/96, EV 72/96
18.10.1996/722:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1996.
HE 100/96, LaVM 9/96, EV 113/96
29.11.1996/934:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
HE 121/1996, VaVM 34/1996, EV 167/1996
12.12.1996/1056:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
HE 144/1996, LaVM 15/1996, EV 204/1996
12.12.1996/1060:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1997.
HE 109/1996, LaVM 16/1996, EV 206/1996
12.12.1996/1095:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
HE 63/1996, MmVM 18/1996, EV 209/1996
20.12.1996/1108:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
HE 79/1996, YmVM 8/1996, EV 214/1996
11.3.1997/205:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.
HE 131/1996, LaVM 20/1996, EV 237/1996
14.3.1997/351:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 243/1996, LaVM 1/1997, EV 4/1997
18.4.1997/352:
19.6.1997/602:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1997.
HE 38/1997, LaVM 7/1997, EV 74/1997
24.7.1997/706:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1997.
HE 262/1996, UaVM 12/1997, EV 105/1997
8.8.1997/751:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997.
Lakia sovelletaan myös rikoksiin, jotka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa. Rangaistus on kuitenkin määrättävä siten, ettei kokonaisrangaistus tule ankarammaksi kuin jos olisi sovellettu tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 6–8 §:ää.
Kumottuja 6–9 §:n säännöksiä sovelletaan kuitenkin muutoksenhakumenettelyssä käsiteltäessä valitusta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lain aikana tuomitusta ehdottomasta vankeusrangaistuksesta sekä yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisestä täytäntöönpanoa varten, jos ehdottomat vankeusrangaistukset on tuomittu ennen tämän lain voimaantuloa.
HE 48/1997, LaVM 8 /1997, EV 85/1997
14.11.1997/992:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.
HE 40/1997, LaVM 13/1997, EV 140/1997
19.12.1997/1228:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1998.
HE 16/1997, LaVM 16/1997, EV 196/1997
18.10.1996/29 v. 1998:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 101/1996, YmVM 5/1996, EV 116/1996
30.1.1998/79:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1998.
HE 158/1997, HaVM 26/1997, EV 221/1997, Neuvoston direktiivi 91/308/ETY
3.4.1998/251:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 1998.
HE 170/1997, SiVM 2/1998, EV 15/1998
24.7.1998/563:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
HE 6/1997, HE 117/1997, LaVM 3/1998, SuVM 2/1998, EV 60/1998
13.11.1998/814:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
HE 45/1998, LaVM 5/1998, EV 103/1998
13.11.1998/815:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
HE 46/1998, HE 102/1998, LaVM 7/1998, EV 106/1998
4.12.1998/902:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
HE 41/1998, LaVM 11/1998, EV 134/1998
5.2.1999/154:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
HE 101/1998, YmVM 6/1998, EV 248/1998
19.2.1999/205:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1999.
HE 224/1998, TyVM 17/1998, EV 259/1998
1.4.1999/475:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1999.
HE 254/1998, LaVM 28/1998, EV 295/1998
22.4.1999/515:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1999.
HE 199/1996, LaVM 30/1998, EV 302/1998
22.4.1999/525:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1999.
HE 96/1998, HaVM 26/1998, EV 278/1998
22.4.1999/536:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1999.
HE 148/1998, HaVM 33/1998, EV 301/1998
30.4.1999/545:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.
HE 32/1997, LaVM 24/1998, EV 263/1998
30.4.1999/550:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.
HE 74/1998, LaVM 25/1998, EV 274/1998
22.4.1999/567:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1999.
HE 85/1998, LiVM 18/1998, EV 304/1998
21.5.1999/625:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.
HE 30/1998, HaVM 31/1998, EV 303/1998
14.10.1999/951:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.
HE 4/1999, LaVM 2/1999, EV 21/1999
22.10.1999/973:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1999.
HE 47/1999, TaVM 5/1999, EV 28/1999
4.2.2000/112:
Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.
HE 84/1999, YmVM 4/1999, LaVL 15/1999, PeVL 11/1999, MmVL 18/1999, EV 100/1999
17.3.2000/298:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2000.
HE 154/1999, LaVM 2/2000, EV 18/2000
7.4.2000/343:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2000.
HE 152/1999, LaVM 3/2000, EV 24/2000
9.6.2000/531:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2000.
HE 184/1999, LaVM 6/2000, EV 56/2000
19.6.2000/559:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
HE 17/1999, LaVM 5/2000, EV 44/2000
18.8.2000/752:
Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 2000.
HE 20/2000, UaVM 4/2000, EV 86/2000
18.8.2000/756:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
HE 38/2000, PuVM 3/2000, EV 99/2000
25.8.2000/777:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
HE 2/2000, SiVM 5/2000, EV 95/2000
15.12.2000/1118:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
Tällä lailla kumotaan rikoslain 45 luvun 1 §:n muuttamisesta 18 päivänä elokuuta 2000 annettu laki (752/2000).
HE 185/2000, LaVM 11/2000, EV 178/2000
28.12.2000/1285:
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
HE 161/2000, UaVM 13/2000, EV 213/2000
26.1.2001/72:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.
HE 157/2000, TyVM 13/2000, EV 215/2000
16.3.2001/234:
Tämä laki tulee voimaan 25 päivänä maaliskuuta 2001. Tällä lailla kumotaan rikoslain muuttamisesta 10 päivänä heinäkuuta 1998 annettu laki.
HE 14/2001, LaVM 4/2001, EV 15/2001
4.5.2001/369:
Tämä laki tulee voimaan 29 päivänä toukokuuta 2001.
HE 22/2001, LaVM 7/2001, EV 34/2001
8.6.2001/480:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2001.
HE 75/2000, TyVM 3/2001, EV 43/2001
14.6.2001/520:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2001.
HE 177/2000, LaVM 8/2001, EV 46/2001
29.6.2001/587:
Tämä laki tulee voimaan 5 päivänä heinäkuuta 2001.
HE 76/2001, YmVM 5/2001, EV 70/2001, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2037/2000, EYVL N:o L 244, 29.9.2000, s. 1
13.7.2001/654:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2001.
HE 213/2000, LaVM 13/2001, EV 87/2001
26.10.2001/875:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 80/2000, LaVM 14/2001, EV 94/2001
9.11.2001/971:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 103/2001, LaVM 19/2001, EV 119/2001
23.11.2001/1051:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 197/1999, HaVM 10/2001, EV 91/2001, VJL 5/2001, HaVM 15/2001, EK 23/2001
30.11.2001/1118:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 146/2000, LiVM 8/2001, EV 111/2001, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/84/EY (31998L0084); EYVL N:o L 320, 28.11.1998, s. 54
28.12.2001/1526:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.
HE 184/2001, TaVM 22/2001, EV 218/2001
12.4.2002/284:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.
HE 69/2001, HaVM 24/2001, EV 193/2001
16.5.2002/365:
Tämä laki tulee voimaan 22 päivänä toukokuuta 2002.
HE 13/2002, UaVM 15/2002, EV 50/2002
24.5.2002/400:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2002.
HE 17/2001, LaVM 5/2002, EV 35/2002
14.6.2002/515:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2002.
HE 203/2001, LaVM 7/2002, EV 62/2002
28.6.2002/559:
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
HE 43/2002, LaVM 14/2002, EV 102/2002
12.7.2002/604:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.
Tällä lailla kumotaan rikoslain muuttamisesta 28 päivänä joulukuuta 2000 annettu laki (1285/2000).
HE 77/2001, LaVM 10/2002, EV 85/2002
12.7.2002/614:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.
HE 240/2001, LaVM 11/2002, EV 79/2002
9.8.2002/673:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.
HE 218/2001, LaVM 9/2002, EV 72/2002
23.8.2002/739:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
HE 59/2002, TyVM 4/2002, EV 110/2002
11.12.2002/1094:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
HE 141/2002, LiVM 19/2002, EV 193/2002
20.12.2002/1198:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2003.
HE 90/2002, LaVM 21/2002, EV 199/2002
24.1.2003/17:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2003.
HE 188/2002, LaVM 24/2002, EV 241/2002, Neuvoston puitepäätös 2002/475/YOS; EYVL N:o L 164, 22.6.2002, s. 3
31.1.2003/61:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2003.
HE 53/2002, LaVM 18/2002, EV 183/2002
21.2.2003/142:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2003.
HE 183/1999, LaVM 26/2002, EV 247/2002
11.4.2003/297:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
HE 27/1999, VJL 3/2001, LaVM 32/2002, EK 47/2002
16.5.2003/361:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2003.
HE 190/2002, LaVM 30/2002, EV 283/2002
13.6.2003/463:
HE 54/2002, PeVM 14/2002, EV 288/2002
13.6.2003/514:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2003.
HE 2/2003, LaVM 1/2003, EV 2/2003, Neuvoston puitepäätös 2001/413/YOS; EYVL N:o L 149, 2.6.2001, s. 1
13.6.2003/515:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 44/2002, LaVM 28/2002, EV 261/2002
27.6.2003/613:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2003.
HE 20/2002, HaVM 28/2002, EV 295/2002
27.6.2003/650:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 52/2002, LaVM 31/2002, EV 286/2002
18.9.2003/805:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
HE 5/2003, HaVM 2/2003, EV 12/2003
26.9.2003/832:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2003.
HE 40/2003, LaVM 2/2003, EV 21/2003
26.9.2003/833:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2003.
HE 40/2003, LaVM 2/2003, EV 21/2003
30.12.1998/841 v. 2003:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 186/1998, UaVM 19/1998, EV 214/1998
30.12.2003/1372:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2004.
HE 32/2003, LaVM 5/2003, EV 93/2003
30.4.2004/302:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2004.
HE 28/2003, HE 151/2003, SuVM 1/2004, HaVM 4/2004, EV 37/2004
19.5.2004/451:
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
HE 25/2004, YmVM 5/2004, EV 46/2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 304/2003 EY; EUVL N:o L 63/1
16.6.2004/517:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2004.
HE 125/2003, LiVM 13/2004, EV 69/2004
24.6.2004/579:
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
HE 52/2004, YmVM 11/2004, EV 75/2004
9.7.2004/650:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2004. Lain 1 luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohta tulee kuitenkin voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 34/2004, LaVM 4/2004, EV 82/2004, Neuvoston puitepäätös 2002/629/YOS; EYVL N:o L 203, 1.8.2002, s. 1, Neuvoston puitepäätös 2002/946/YOS; EYVL N:o L 328, 5.12.2002, s. 1, Neuvoston direktiivi 2002/90/EY; EYVL N:o L 328, 5.12.2002, s. 17, Neuvoston puitepäätös 2004/68/YOS; EUVL N:o L 13, 20.1.2004, s. 44
30.7.2004/712:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2004.
HE 144/2003, LaVM 2/2004, EV 61/2004
10.9.2004/848:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä syyskuuta 2004.
HE 42/2004, StVM 10/2004, EV 73/2004
26.11.2004/1006:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2004.
HE 81/2004, LaVM 8/2004, EV 150/2004
26.11.2004/1018:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
HE 135/2004, TyVM 11/2004, EV 141/2004, Ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, muut. 98/48/EY mukaisesti
26.11.2004/1067:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2005.
HE 53/2004, UaVM 11/2004, EV 126/2004
21.12.2004/1195:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
Tätä lakia sovelletaan myös rikokseen, joka on tehty ennen sen voimaantuloa, jollei nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain (1058/1996) 14 §:n 2 momentista muuta johdu. Tekijälle tuomittava rangaistus ei tällöin kuitenkaan saa olla ankarampi kuin hänelle tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan olisi tuomittu.
HE 102/2004, LaVM 11/2004, EV 198/2004
13.5.2005/300:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.
HE 137/2004, TaVM 4/2005, EV 28/2005
3.6.2005/392:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.
HE 279/2004, TaVM 5/2005, EV 32/2005
23.6.2005/465:
Tämä laki tulee voimaan 22 päivänä heinäkuuta 2005.
HE 8/2005, LaVM 3/2005, EV 49/2005, Neuvoston puitepäätös (2003/568/YOS); EYVL N:o L 192, 31.7.2003, s. 54
15.7.2005/585:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2005.
HE 6/2005, HaVM 12/2005, EV 92/2005
23.9.2005/776:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2006.
HE 263/2004, LaVM 10/2005, PeVL 20/2005, EV 98/2005
23.9.2005/780:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2006.
Ennen lain voimaantuloa täytäntöönpantavaksi määrätty jäännösrangaistus, joka tulee täytäntöönpantavaksi tämän lain voimaantulon jälkeen, on jäännösrangaistuksen pituinen, kuitenkin enintään yksi kuukausi. Pakkolaitokseen eristetty vanki suorittaa koko jäännösrangaistuksen.
Vankiin, joka lain voimaan tullessa on tuomittu kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdystä rikoksesta, sovelletaan tämän lain säännöksiä. Vanki, joka on määrätty suorittamaan rangaistustaan nuorisovankilassa, voi kuitenkin vapautua ehdonalaisesti suoritettuaan rangaistuksestaan yhden kolmanneksen.
Elinkautiseen vankeuteen tuomittuihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
Vankiin, joka tämän lain voimaan tullessa on eristettynä pakkolaitokseen, sovelletaan 2 c luvun 12 §:n säännöksiä. Määräosa 5/6 lasketaan täytäntöön pantavasta rangaistuksesta ja jäännösrangaistuksesta.
Jos yleinen tuomioistuin on päättänyt, että rikoksentekijä voidaan eristää pakkolaitokseen ja vankilaoikeuden ratkaistavana on kysymys pakkolaitokseen eristämisestä, asian käsittelyä jatkaa sitä viimeksi käsitellyt yleinen tuomioistuin, jos vankilaoikeus ei ole tehnyt päätöstä lain tullessa voimaan.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 262/2004, LaVM 9/2005, EV 97/2005
14.10.2005/822:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
HE 28/2004, SuVM 1/2005, SiVM 6/2005, EV 100/2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (32001L0029); N:o L 167, 22.6.2001, s. 10
9.12.2005/983:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
HE 76/2005, LaVM 12/2005, EV 121/2005
22.12.2005/1161:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.
HE 169/2005, LaVM 15/2005, EV 187/2005
20.1.2006/54:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2006.
HE 94/2005, TyVM 7/2005, EV 178/2005
17.2.2006/138:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2006.
HE 184/2005, YmVM 17/2005, EV 176/2005
31.3.2006/214:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2006.
HE 5/2006, UaVM 1/2006, EV 22/2006
31.3.2006/257:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2006.
HE 102/2005, HaVM 25/2005, EV 203/2005
19.5.2006/398:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 45/2005, StVM 5/2006, EV 20/2006
8.6.2006/449:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.
HE 167/2005, LaVM 2/2006, EV 21/2006
8.6.2006/467:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2006.
HE 197/2005, LaVM 3/2006, EV 25/2006
25.8.2006/743:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2006.
HE 221/2005, LaVM 10/2006, EV 93/2006
19.10.2006/928:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 53/2006, LaVM 11/2006, EV 105/2006, Neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS (32004F0757); EYVL N:o L 335, 11.11.2004, s. 8-11
22.12.2006/1261:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 147/2006, MmVM 10/2006, EV 164/2006
29.12.2006/1431:
Tämä laki tulee voimaan 5 päivänä tammikuuta 2007.
HE 160/2006, MmVM 11/2006, EV 185/2006, Neuvoston asetus (EY) N:o 1255/1997 (31997R1255); EYVL N:o 174, 2.7.1997, s. 1, neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005 (32005R0001); EYVL N:o L 3, 5.1.2005, s. 1
2.2.2007/68:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2007.
Tätä lakia sovelletaan rangaistusvaatimuksen vastustamista seuranneessa oikeudenkäynnissä tuomittuun sakkoon, jos virallinen syyttäjä on vastaanottanut vastustamista koskevan ilmoituksen tämän lain voimaantultua.
HE 203/2006, LaVM 21/2006, EV 210/2006
16.3.2007/282:
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 243/2006, HaVM 36/2006, EV 301/2006
30.3.2007/346:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2007.
HE 254/2006, TyVM 15/2006, EV 286/2006
13.4.2007/453:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2007.
HE 267/2006, TyVM 17/2006, EV 308/2006
13.4.2007/474:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2007.
HE 194/2006, TaVM 33/2006, EV 293/2006
11.5.2007/531:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2007.
HE 113/2004, LaVM 27/2006, EV 287/2006
11.5.2007/540:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2007.
HE 153/2006, LaVM 23/2006, EV 264/2006
11.5.2007/553:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
HE 264/2006, PuVM 2/2006, EV 298/2006
11.5.2007/563:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
HE 172/2006, PuVM 3/2006, EV 299/2006
1.6.2007/629:
Tämä laki tulee voimaan 2 päivänä kesäkuuta 2007.
HE 3/2007, YmVM 1/2007, EV 3/2007
29.6.2007/748:
Tämä laki tulee voimaan 12 päivänä heinäkuuta 2007.
HE 30/2007, YmVM 2/2007, EV 9/2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006 (32006R1013); EYVL N:o L 190, 12.7.2006, s. 1
17.8.2007/808:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2007.
HE 25/2007, LaVM 1/2007, EV 18/2007
26.10.2007/935:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2007.
HE 43/2007, TaVM 4/2007, EV 39/2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (32004L0039); EYVL N:o L 145, 30.4.2004, s. 1, Komission direktiivi 2006/73/EY (32006L0073); EYVL N:o L 241, 2.9.2006, s. 26
21.12.2007/1370:
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
HE 81/2007, LaVM 9/2007, EV 107/2007
28.12.2007/1441:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
HE 37/2007, PuVM 1/2007, EV 110/2007
28.12.2007/1451:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
HE 140/2007, TyVM 9/2007, EV 132/2007
11.4.2008/212:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2008.
HE 55/2007, LaVM 1/2008, EV 3/2008
30.5.2008/374:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2008.
HE 22/2008, StVM 5/2008, EV 34/2008
26.6.2008/475:
Tämä laki tulee voimaan 11 päivänä heinäkuuta 2008.
HE 69/2008, LaVM 6/2008, EV 73/2008
29.8.2008/578:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2008.
Tätä lakia sovelletaan myös lain voimaan tullessa tuomioistuimessa vireillä oleviin sakon muuntorangaistusasioihin, jos sakkoa ei tuolloin ollut vielä muunnettu vankeudeksi.
HE 164/2007, LaVM 9/2008, EV 79/2008
14.11.2008/724:
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
HE 80/2008, HaVM 10/2008, EV 84/2008
19.12.2008/863:
Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 2008.
HE 196/2008, LaVM 15/2008, EV 196/2008
19.12.2008/940:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009.
HE 99/2008, TaVM 15/2008, EV 114/2008
29.5.2009/373:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009.
HE 156/2008, LaVM 2/2009, EV 35/2009
12.6.2009/409:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 2009.
HE 43/2009, YmVM 4/2009, EV 53/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (32006R1907), EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 (32008R1272), EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1
12.6.2009/425:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2009.
HE 197/2008, LaVM 4/2009, EV 45/2009
24.7.2009/562:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
HE 7/2009, SiVM 5/2009, EV 103/2009
14.8.2009/641:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2009.
Tällä lailla kumotaan:
1) 26 päivänä heinäkuuta 1968 annetun alkoholilain (459/1968) 9 luku sekä 104 ja 105 §, niistä 9 luku siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen; sekä
2) aavalta mereltä tapahtuvan väkijuomien salakuljetuksen ehkäisemisestä 9 päivänä toukokuuta 1932 annettu laki (135/1932) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
HE 84/2008, LaVM 11/2009, EV 95/2009
11.9.2009/685:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2009.
HE 232/2008, LaVM 10/2009, EV 94/2009
6.11.2009/845:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2010.
HE 64/2009, TaVM 13/2009, EV 132/2009
13.11.2009/885:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
HE 216/2008, StVM 25/2009, EV 112/2009
4.12.2009/990:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
HE 76/2009, LaVM 15/2009, EV 183/2009
22.12.2009/1281:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
HE 98/2009, MmVM 11/2009, EV 236/2009
29.12.2009/1680:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 248/2009, LiVM 33/2009, EV 249/2009
19.3.2010/179:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2010.
HE 261/2009, LaVM 1/2010, EV 8/2010
4.6.2010/500:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010.
HE 101/2009, YmVM 3/2010, EV 41/2010
24.6.2010/635:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuutta 2011.
HE 229/2009, LaVM 6/2010, EV 59/2010
24.6.2010/663:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2010.
HE 96/2008, HE 212/2008, HaVM 7/2010, EV 92/2010
27.8.2010/750:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.
HE 24/2010, TaVM 10/2010, EV 89/2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (308L0048); EYVL N:o L 133, 22.5.2008, s. 66, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/22/EY (309L0022); EYVL N:o L 110, 1.5.2009, s. 30
27.8.2010/755:
Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.
Tämä laki on kumottu L:lla 18.11.2016/985, joka on voimassa 1.12.2016 alkaen.
HE 94/2009, LaVM 9/2010, EV 84/2010
10.9.2010/823:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
HE 266/2009, MmVM 12/2010, EV 109/2010
26.11.2010/1021:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
HE 56/2010, YmVM 8/2010, EV 138/2010
10.12.2010/1073:
Tämä laki tulee voimaan 25 päivänä joulukuuta 2010.
HE 157/2010, LaVM 19/2010, EV 173/2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/99/EY (32008L0099) ; EUVL N:o L 328, 6.12.2008, s. 28, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2009 (32009R1005) ; EUVL N:o L 286, 30.10.2009, s. 1
10.12.2010/1082:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
HE 78/2010, LaVM 21/2010, EV 193/2010
10.12.2010/1099:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2011.
Tämän lain 2 c luvun 7 §:n 2 ja 3 momenttia sovelletaan tapauksiin, joissa kaikki täytäntöön pantavat vankeusrangaistukset on tuomittu rikoksista, jotka on tehty tämän lain tultua voimaan. Muihin tapauksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tällöin, jos yhteenlaskettaviin määräaikaisiin vankeusrangaistuksiin sovelletaan eri määräosia, kohdennetaan 20 vuoden enimmäisajan ylittävän osan vähennys siihen rangaistukseen, joka johtaa rangaistuksia yhteen laskettaessa lievimpään lopputulokseen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 54/2010, LaVM 15/2010, EV 116/2010
14.1.2011/14:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2011.
HE 97/2010, LaVM 18/2010, EV 170/2010
11.2.2011/125:
Tämä laki tulee voimaan 13 päivänä kesäkuuta 2011.
HE 106/2009, HaVM 16/2010, EV 149/2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 51/2008/EY (32008L0051) ; EUVL N:o L 179, 8.7.2008, s. 5
4.3.2011/190:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 2011.
HE 277/2010, LaVM 36/2010, EV 313/2010
4.3.2011/191:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.
HE 285/2010, LaVM 31/2010, EV 286/2010
11.3.2011/232:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2011.
HE 221/2010, LaVM 33/2010, EV 302/2010, *Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/99/EY (32008L0099) ; EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28
8.4.2011/329:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2011.
HE 17/2010, LaVM 30/2010, PeVL 30/2010, EV 266/2010
29.4.2011/392:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 212/2010, LiVM 23/2010, EV 269/2010
13.5.2011/441:
Tämä laki tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 2011.
HE 286/2010, LaVM 34/2010, EV 311/2010
13.5.2011/495:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.
HE 283/2010, LaVM 37/2010, EV 321/2010
13.5.2011/511:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.
HE 317/2010, LaVM 39/2010, EV 332/2010
20.5.2011/540:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.
HE 282/2010, LaVM 43/2010, EV 364/2010
20.5.2011/578:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
HE 207/2010, HaVM 32/2010, EV 326/2010
10.6.2011/637:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2011.
HE 79/2010, LaVM 45/2010, EV 373/2010
17.6.2011/650:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2012.
HE 199/2010, YmVM 23/2010, PeVL 58/2010, HaVL 35/2010, TaVL 30/2010, EV 360/2010
17.6.2011/713:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
HE 190/2010, SiVM 13/2010, EV 348/2010
17.6.2011/731:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2011.
HE 279/2010, LaVM 35/2010, EV 312/2010
22.7.2011/815:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 222/2010, LaVM 44/2010, EV 374/2010
22.7.2011/921:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
HE 99/2010, TaVM 43/2010, EV 316/2010
28.10.2011/1107:
Tämä laki tulee voimaan 11 päivänä marraskuuta 2011.
HE 29/2011, YmVM 1/2011, EV 15/2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1102/2008 (32008R1102); EUVL L 304, 14.11.2008, s. 75, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 689/2008 (32008R0689); EUVL L 204, 31.7.2008, s. 1
22.12.2011/1466:
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
L 1466/2011 tulee voimaan A:n 78/2012 mukaisesti 1.7.2012.
HE 15/2011, VaVM 2/2011, EV 47/2011
29.12.2011/1565:
Tämä lain 44 luvun 1 §:n 1 momentti tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012 ja 48 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohta 1 päivänä toukokuuta 2012.
HE 81/2011, MmVM 9/2011, EV 73/2011, Euroopan parlamentin ja komission direktiivi 2009/128/EY (32009L0128); EYVL N:o L 309, 24.11.2009
20.1.2012/28:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2012.
HE 47/2011, LaVM 9/2011, EV 84/2011
27.4.2012/187:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2012.
HE 138/2011, LaVM 2/2012, EV 12/2012
8.6.2012/283:
Tämä laki tulee voimaan 30 päivänä kesäkuuta 2012.
HE 93/2011, PuVM 3/2012, EV 29/2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/43/EY (32009L0043); EUVL No: L 146, 10.6.2009, s.1-36
15.6.2012/296:
Tämä laki tulee voimaan 21 päivänä kesäkuuta 2012.
HE 16/2012, LaVM 4/2012, EV 43/2012
15.6.2012/397:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2012.
HE 140/2011, TyVM 2/2012, EV 6/2012, Neuvoston direktiivi 2009/13/EY; EUVL L 124, 20.5.2009
30.11.2012/683:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
HE 108/2012, TaVM 9/2012, EV 98/2012
14.12.2012/753:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
HE 32/2012, TaVM 11/2012, EV 117/2012
28.12.2012/927:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
HE 133/2012, TaVL 41/2012, PeVL 32/2012, TyVM 7/2012, EV 163/2012
3.5.2013/326:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2013.
HE 61/2012, HaVM 3/2013, EV 41/2013
17.5.2013/347:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2013.
HE 2/2013, LaVM 4/2013, EV 36/2013
14.6.2013/435:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2013.
HE 141/2012, LaVM 8/2013, EV 61/2013
14.6.2013/442:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 130/2012, MmVM 1/2013, EV 51/2013
28.6.2013/493:
Tämä laki tulee voimaan 11 päivänä heinäkuuta 2013.
HE 49/2013, TaVM 14/2013, EV 72/2013
9.8.2013/585:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.
HE 35/2013, MmVM 5/2013, EV 80/2013, Neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2009 (32009R1099); EUVL N:o L 303, 18.11.2009, s. 1
9.8.2013/600:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.
Tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 48 luvun 1 §:n 1 ja 2 momenttia sovelletaan 28 päivään helmikuuta 2014 saakka siltä osin kuin mainituissa momenteissa säädetään rangaistavaksi aineen, valmisteen tai tuotteen maahantuonti tai maastavienti vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 689/2008 vastaisesti taikka tällaisen rikoksen yritys.
HE 38/2013, TaVM 15/2013, EV 75/2013
23.8.2013/628:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 140/2012, LaVM 7/2013, EV 57/2013
27.9.2013/691:
Tämä laki tulee voimaan 30 päivänä syyskuuta 2013.
HE 85/2013, HaVM 12/2013, EV 97/2013
8.11.2013/782:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2013.
Jos samasta teosta tai laiminlyönnistä on määrätty veronkorotus jo ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tekoihin ja laiminlyönteihin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 191/2012, VaVM 15/2013, PeVL 17/2013, LaVL 8/2013, EV 114/2013
13.12.2013/879:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 19/2013, LaVM 11/2013, EV 93/2013
13.12.2013/898:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 97/2013, MmVM 9/2013, EV 129/2013
20.12.2013/1086:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 75/2013, MmVm 13/2013, EV 175/2013
30.12.2013/1232:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 92/2013, HaVM 24/2013, EV 217/2013
30.12.2013/1234:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 152/2013, TyVM 11/2013, HaVL 28/2013, EV 210/2013
28.2.2014/146:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2014.
HE 164/2013, LaVM 18/2013, EV 2/2014
28.3.2014/256:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2014.
HE 30/2013, HaVM 5/2014, EV 15/2014
11.4.2014/302:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2014.
HE 213/2013, LaVM 2/2014, EV 23/2014
16.5.2014/389:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2014.
HE 98/2013, MmVM 3/2014, EV 16/2014
6.6.2014/431:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2014.
HE 14/2014, LiVM 4/2014, EV 42/2014
27.6.2014/509:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2014.
HE 216/2013, LaVM 4/2014, EV 35/2014
27.6.2014/557:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2014.
HE 214/2013, YmVM 3/2014, EV 67/2014
22.8.2014/673:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 58/2013, LaVM 5/2014, EV 68/2014
7.11.2014/919:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 221/2013, LiVM 10/2014, EV 106/2014, 2009/140/EY; EYVL N:o L 337, 18.12.2009, s.37, 2009/136/EY; EYVL N:o L 337, 18.12.2009, s. 11, 2006/24/EY; EYVL N:o L 105, 13.4.2006, s. 54, 2010/13/EU; EYVL N:o L 95, 15.4.2010, s. 1, 2000/31/EY; EYVL N:o L 178, 17.7.2000, s. 1, 98/84/EY; EYVL N:o L 320, 28.11.1998, s. 54
12.12.2014/1068:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 18/2014, LaVM 11/2014, EV 148/2014
19.12.2014/1128:
Tämä laki tulee voimaan 20 päivänä joulukuuta 2014.
HE 327/2014, StVM 34/2014, EV 243/2014, Ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48/EY.
19.12.2014/1177:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 103/2014, LaVM 15/2014, EV 189/2014
19.12.2014/1190:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
HE 107/2014, PeVL 28/2014, MmVM 17/2014, EV 170/2014
6.3.2015/181:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.
HE 319/2014, TaVM 27/2014, EV 269/2014
20.3.2015/229:
Tämä laki tulee voimaan 24 päivänä maaliskuuta 2015.
HE 262/2014, LaVM 22/2014, EV 281/2014
10.4.2015/368:
Tämä laki tulee voimaan 4 päivänä syyskuuta 2015.
HE 232/2014, LaVM 29/2014, EV 335/2014 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/40/EU (32013L0040); EUVL L 218, 14.8.2013, s. 8
10.4.2015/376:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2015.
HE 155/2014, TyVM 15/2014, EV 307/2014
10.4.2015/381:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 192/2014, MmVM 31/2014, EV 353/2014
10.4.2015/384:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2015.
HE 229/2014, LaVM 38/2014, EV 359/2014
10.4.2015/395:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2015.
HE 45/2014, LaVM 17/2014, EV 255/2014
10.4.2015/401:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2015.
HE 215/2014, LaVM 18/2014, EV 260/2014
24.4.2015/484:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 277/2014, StVM 49/2014, TyVL 18/2014, EV 315/2014
24.4.2015/506:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2015.
HE 288/2014, HaVM 44/2014, EV 280/2014
24.4.2015/518:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2015.
HE 235/2014, MmVM 32/2014, EV 344/2014
8.5.2015/564:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2015.
HE 263/2014, LaVM 35/2014, EV 345/2014
22.5.2015/632:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2015.
HE 174/2014, HaVM 53/2014, EV 339/2014
12.6.2015/731:
Tämä laki tulee voimaan samana päivänä kuin sakon ja rikesakon määräämisestä annettu laki (754/2010).
Tämä laki on kumottu L:lla 30.12.2015/1695, joka on voimassa 1.1.2016 alkaen.
HE 291/2014, LaVM 36/2014, EV 363/2014
12.6.2015/735:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 46/2014, LaVM 19/2014, EV 274/2014
12.6.2015/766:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2015.
HE 20/2014, HaVM 48/2014, EV 317/2014
21.8.2015/1087:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
HE 22/2014, HaVM 57/2014, EV 351/2014
18.9.2015/1211:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 254/2014, TaVM 34/2014, EV 371/2014
30.12.2015/1611:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 24/2015, LiVM 15/2015, EV 110/2015
30.12.2015/1683:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 55/2015, LaVM 6/2015, EV 72/2015
30.12.2015/1695:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 62/2015, LaVM 3/2015, EV 64/2015
30.12.2015/1718:
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
L 1718/2015 tulee voimaan A:n 1132/2016 mukaisesti 30.12.2016.
HE 289/2014, UaVM 5/2015, EV 91/2015
8.1.2016/27:
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 45/2015, TaVM 12/2015, EV 68/2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2012 (32012R1257); EUVL N:o L 361, 31.12.2012, s. 1, Neuvoston asetus (EU) N:o 1260/2012 (32012R1260); EUVL N:o L 361, 31.12.2012, s. 89
29.4.2016/317:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2016.
HE 153/2015, HaVM 5/2016, EV 39/2016
20.5.2016/356:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2016.
HE 4/2016, LaVM 4/2016, EV 44/2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/42/EU (32014L0042), EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39
29.6.2016/521:
Tämä laki tulee voimaan 3 päivänä heinäkuuta 2016.
HE 65/2016, TaVM 14/2016, EV 84/2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/57/EU (32014L0057); EUVL L 173, 12.6.2014, s. 179
5.8.2016/617:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2016.
HE 24/2016, TaVM 9/2016, EV 48/2016
11.11.2016/919:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2016.
HE 93/2016, LaVM 10/2016, EV 123/2016
18.11.2016/985:
Tämä laki tulee voimaan samana päivänä kuin sakon ja rikesakon määräämisestä annettu laki (754/2010).
L 985/2016 tulee voimaan L:n 983/2016 mukaisesti 1.12.2016.
Tällä lailla kumotaan rikoslain muuttamisesta annettu laki (755/2010).
HE 115/2016, LaVM 12/2016, EV 129/2016
16.12.2016/1143:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
HE 20/2016, TaVM 7/2016, EV 149/2016
21.12.2016/1237:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2017.
HE 13/2016, StVM 24/2016, EV 168/2016
21.12.2016/1279:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
HE 120/2016, StVM 25/2016, EV 167/2016
21.12.2016/1287:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
HE 132/2016, StVM 25/2016, EV 240/2016
7.4.2017/213:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2017.
HE 258/2016, LaVM 2/2017, EV 17/2017
10.7.2017/503:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 2017.
HE 56/2017, PeVL 25/2017, PuVM 5/2017, EV 76/2017
8.9.2017/624:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2017.
HE 266/2016, HaVM 12/2017, EV 82/2017
8.9.2017/630:
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 69/2017, YmVM 10/2017, EV 66/2017, *Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2013 (32013R1257); EUVL L 330, 10.12.2013, s. 1
1.12.2017/800:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018.
Rikokseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 268/2016, PeVL 10/2017, LaVM 9/2017, EV 104/2017
14.12.2017/924:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2018.
HE 120/2017, TaVM 16/2017, EV 112/2017
28.12.2017/1075:
Tämä laki tulee voimaan 3 päivänä tammikuuta 2018.
HE 151/2017, TaVM 22/2017, EV 187/2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014 (32014R0600); EUVL L 173, 12.6.2014, s.84, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU (32014L0065); EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349
28.12.2017/1105:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2018.
HE 100/2017, StVM 24/2017, SuVM 1/2017, EV 186/2017
30.1.2018/102:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.
HE 252/2016, LaVM 10/2017, EV 107/2017
6.4.2018/217:
Tämä laki tulee voimaan 21 päivänä huhtikuuta 2018.
HE 194/2017, TyVM 1/2018, EV 9/2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 424/2016 (32016R0424); EUVL L 81, 31.3.2016, s. 1, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 425/2016 (32016R0425); EUVL L 81, 31.3.2016, s. 51
19.12.1889/39
Strafflag
Wi Alexander den Tredje, med Guds Nåde, Kejsare och Sjelfherrskare öfver hela Ryssland, Tsar af Polen, Storfurste till Finland, etc., etc., etc., Göre veterligt: På Finlands ständers underdåniga framställning vele Wi härigenom i nåder stadfästa följande strafflag för Storfurstendömet Finland, om hvars införande, såsom ock angående verkställighet af straff, särskild förordning utfärdas:
1 kap (16.8.1996/626)
Om tillämpningsområdet för finsk straffrätt
1 § (16.8.1996/626)
Brott som har begåtts i Finland
På brott som har begåtts i Finland tillämpas finsk lag.
Bestämmelser om tillämpningen av finsk lag på brott som har begåtts i Finlands ekonomiska zon finns i lagen om Finlands ekonomiska zon (1058/2004) och miljöskyddslagen för sjöfarten (1672/2009). (29.12.2009/1680)
2 § (16.8.1996/626)
Brott som har anknytning till finska fartyg
På brott som har begåtts ombord på ett finskt fartyg eller luftfartyg tillämpas finsk lag, om brottet har begåtts
1) när fartyget befann sig på öppna havet eller inom ett område som inte tillhör någon stat eller när luftfartyget befann sig inom eller ovanför ett sådant område, eller
2) när fartyget befann sig inom en främmande stats område, eller när luftfartyget befann sig inom eller ovanför ett sådant område, och brottet har förövats av fartygets befälhavare eller en medlem av besättningen eller en passagerare eller någon som annars har medföljt fartyget.
Finsk lag tillämpas även på brott som befälhavaren för eller en medlem av besättningen ombord på ett finskt fartyg eller luftfartyg förövat utanför Finland, om gärningsmannen genom sin gärning brutit mot en särskild skyldighet som enligt lag åvilar honom i egenskap av befälhavare eller medlem av besättningen.
3 § (16.8.1996/626)
Brott som riktar sig mot Finland
På brott som har förövats utanför Finland och som riktar sig mot Finland tillämpas finsk lag.
Ett brott anses rikta sig mot Finland, om
1) det är ett lands- eller högförräderibrott,
2) gärningen på något annat sätt allvarligt kränkt eller äventyrat Finlands statliga, militära eller ekonomiska rättigheter eller intressen, eller om
3) det riktar sig mot en finsk myndighet.
4 § (16.8.1996/626)
Tjänstebrott och militära brott
På brott som nämns i 40 kap. och som har begåtts utanför Finland av en person som avses i 40 kap. 11 § 1, 2, 3 och 5 punkten tillämpas finsk lag. (12.7.2002/604)
Finsk lag tillämpas likaså på brott som nämns i 45 kap. och som har förövats utanför Finland av en person som det nämnda kapitlet skall tillämpas på.
5 § (16.8.1996/626)
Brott som riktar sig mot finska medborgare
På brott som har begåtts utanför Finland och som riktar sig mot en finsk medborgare, ett finskt samfund, en finsk stiftelse eller någon annan finsk juridisk person eller en i Finland varaktigt bosatt utlänning tillämpas finsk lag, om på gärningen enligt finsk lag kan följa fängelse i över sex månader.
6 § (16.8.1996/626)
Brott som har begåtts av finsk medborgare
På brott som en finsk medborgare har begått utanför Finland tillämpas finsk lag. Har brottet förövats inom ett område som inte tillhör någon stat, är en förutsättning för straffbarheten att på brottet enligt finsk lag kan följa fängelse i över sex månader.
Som finsk medborgare anses den som vid gärningstidpunkten eller när rättegången inleds är finsk medborgare.
Med finsk medborgare jämställs
1) den som vid gärningstidpunkten eller när rättegången inleds är varaktigt bosatt i Finland, samt
2) den som påträffas i Finland och som när rättegången inleds är medborgare eller varaktigt bosatt i Danmark, Island, Norge eller Sverige.
7 § (16.8.1996/626)
Internationella brott
På brott som begås utanför Finland och vars straffbarhet oberoende av lagen på gärningsorten grundar sig på en internationell överenskommelse som är förpliktande för Finland eller på någon annan författning eller bestämmelse som är internationellt förpliktande för Finland
(internationellt brott), tillämpas finsk lag. Närmare stadganden om tillämpningen av denna paragraf utfärdas genom förordning.
Finsk lag tillämpas oberoende av lagen på gärningsorten även på sådant kärnladdningsbrott eller sådan förberedelse till allmänfarligt brott som ägt rum utanför Finland och som skall betraktas som brott enligt fördraget om fullständigt förbud mot kärnsprängningar (FördrS 15/2001). (30.12.1998/841 år 2003)
Finsk lag tillämpas oberoende av lagen på gärningsorten även på människohandel, grov människohandel och brott enligt 34 a kap. som har begåtts utanför Finland. (9.7.2004/650)
8 § (16.8.1996/626)
Annat brott som har begåtts utanför Finland
På brott som har begåtts utanför Finland och på vilket enligt finsk lag kan följa fängelse i över sex månader tillämpas finsk lag, om den stat inom vars område brottet har förövats har begärt att åtal för brottet skall väckas vid finsk domstol eller som med anledning av brottet har framställt begäran om att gärningsmannen skall utlämnas men begäran har avslagits.
9 § (16.8.1996/626)
Juridiska personers straffansvar
Skall på ett brott enligt detta kapitel tillämpas finsk lag, bestäms även juridiska personers straffansvar enligt finsk lag.
10 § (16.8.1996/626)
Gärningsorten
Ett brott anses vara begånget såväl där den brottsliga handlingen företogs som där den rekvisitsenliga följden av brottet framträdde. Ett underlåtenhetsbrott anses vara begånget såväl där gärningsmannen borde ha handlat som där den rekvisitsenliga följden av brottet framträdde.
Om brottet stannade vid försök, anses det vara begånget även där den rekvisitsenliga följden antingen sannolikt eller enligt gärningsmannens uppfattning skulle ha framträtt om brottet skulle ha fullbordats.
En anstiftares och en medhjälpares brott anses vara begånget både på den ort där delaktighetsgärningen utfördes och på den ort där gärningsmannens brott anses vara begånget.
Om gärningsorten inte med säkerhet kan fastställas, men det finns grundad anledning att anta att brottet har begåtts inom finskt område, skall det anses vara begånget i Finland.
11 § (16.8.1996/626)
Kravet på dubbel straffbarhet
När ett brott har begåtts inom en främmande stats område kan finsk lag tillämpas med stöd av 5, 6 och 8 §§ endast om gärningen är straffbar också enligt lagen på gärningsorten och om även en domstol i den främmande staten kunde ha dömt ut straff för gärningen. För brottet får härvid inte
i Finland dömas ut en påföljd som är strängare än den som stadgas för brottet enligt lagen på gärningsorten.
Även om det i lagen på gärningsorten inte föreskrivs något straff för gärningen, tillämpas finsk lag på gärningen om den har begåtts av en finsk medborgare eller en i 6 § 3 mom. 1 punkten avsedd person och straff för gärningen föreskrivs
1) i 11 kap. 5 eller 6 §, om gärningen utgör sådan krigsförbrytelse eller grov krigsförbrytelse eller medverkan till sådana, som avses i artikel 15 i det andra protokollet till Haagkonventionen från år 1954 om skydd för kulturegendom i händelse av väpnad konflikt,
2) med stöd av 15 kap. 12 a § i 1–9 § i det kapitlet,
3) i 16 kap. 1–3 § och även om en person som avses i 40 kap. 11 § 2, 3 eller 5 punkten eller en sådan utländsk tjänsteman som är anställd hos Internationella brottmålsdomstolen är föremål för brottet,
4) i 16 kap. 13, 14, 14 a eller 14 b § och även om dessa paragrafer tillämpas med stöd av 20 § i det kapitlet,
5) i 17 kap. 18, 18 a eller 19 §,
6) i 20 kap. 1, 2, 4, 5, 6, 7 eller 8 a–8 c §,
7) i 20 kap. 9 eller 9 a §, om gärningen riktar sig mot en person som är under aderton år,
8) i 21 kap. 5 eller 6 §, 22 kap. 1 eller 2 § eller 25 kap. 8 §, om gärningen är sådant tvingande till äktenskap som avses i artikel 37, sådan kvinnlig könsstympning som avses i artikel 38 eller sådan tvångsabortering eller tvångssterilisering avses i artikel 39 i Europarådets konvention om förebyggande och bekämpning av våld mot kvinnor och av våld i hemmet (53/2015),
9) i 30 kap. 7, 7 a, 8 eller 8 a § och även om dessa paragrafer tillämpas med stöd av 14 § i det kapitlet, eller
10) i 40 kap. 1–4 eller 4 a §, om gärningsmannen är en riksdagsledamot, en utländsk tjänsteman eller en ledamot av ett utländskt parlament.
(10.4.2015/376)
12 § (11.3.1997/205)
Riksåklagarens åtalsförordnande
Brottmål får inte prövas i Finland utan riksåklagarens åtalsförordnande, om
1) brottet har begåtts utanför Finland, eller om
2) en utlänning har begått ett brott ombord på ett utländskt fartyg då det befunnit sig på Finlands territorialvatten, eller ombord på ett utländskt luftfartyg då det befunnit sig i Finlands luftrum, och brottet inte riktat sig mot Finland, en finsk medborgare, en i Finland varaktigt bosatt utlänning eller ett finskt samfund, en finsk stiftelse eller någon annan finsk juridisk person.
Riksåklagarens förordnande behövs dock inte, om
1) gärningsmannen är finsk medborgare eller en person som enligt 6 § jämställs med finska medborgare och brottet har riktat sig mot Finland, en finsk medborgare, en i Finland varaktigt bosatt utlänning eller ett finskt samfund, en finsk stiftelse eller någon annan finsk juridisk person,
2) brottet har begåtts i Danmark, Island, Norge eller Sverige och åklagaren på gärningsorten har framställt en begäran om att brottet ska behandlas vid en finsk domstol, (13.5.2011/441)
3) brottet har begåtts ombord på ett finskt fartyg då det befunnit sig på öppna havet eller inom ett område som inte tillhör någon stat eller ombord på ett finskt luftfartyg då det befunnit sig inom ett sådant område eller ovanför det,
4) brottet har begåtts ombord på ett fartyg eller luftfartyg medan det befunnit sig i reguljär trafik mellan orter i Finland eller mellan en ort i Finland och någon ort i Danmark, Island, Norge eller Sverige,
5) brottet skall behandlas som ett brottmål som avses i militära rättegångslagen (326/83), eller om
6) det enligt lag är republikens president eller riksdagen som bestämmer om väckande av åtal.
13 § (16.8.1996/626) (16.3.1996/626)
Utländsk dom
I Finland får åtal inte väckas för gärningar angående vilka det redan har givits en lagakraftvunnen dom i den stat där gärningen begicks eller i någon annan medlemsstat i Europeiska unionen och
1) åtalet har förkastats,
2) den åtalade har konstaterats vara skyldig men inte dömts till straff,
3) den ådömda påföljden har verkställts eller verkställigheten pågår, eller
4) den ådömda påföljden har förfallit enligt lagen i domstolsstaten.
(13.11.1998/814)
Oberoende av 1 mom. får riksåklagaren förordna att åtal skall väckas i Finland, om en utomlands given dom inte grundar sig på en begäran som har framförts av en finsk myndighet eller en begäran om utlämning för brott som de finska myndigheterna har bifallit och
1) brottet enligt 3 § anses rikta sig mot Finland,
2) brottet är ett sådant tjänstebrott eller militärt brott som avses i 4 §,
3) brottet är ett internationellt brott som avses i 7 §, eller
4) brottet enligt 10 § anses begånget även i Finland. Riksåklagaren får dock inte förordna att åtal skall väckas för ett brott som delvis har begåtts inom territoriet för den medlemsstat i Europeiska unionen i vilken domen har givits.
(13.11.1998/814)
3 mom. har upphävts genom L 13.6.2003/515. (13.6.2003/515)
14 § (16.8.1996/626)
Hänvisningsstadgande
Om utlämning för brott och om annan internationell rättshjälp samt om immunitet i vissa fall för de personer som deltar i en rättegång eller förundersökning stadgas särskilt.
15 § (16.8.1996/626)
För Finland förpliktande internationella överenskommelser och folkrättslig praxis
Om en internationell överenskommelse som är förpliktande för Finland eller någon annan författning eller bestämmelse som är internationellt förpliktande för Finland i något fall begränsar tillämpningsområdet för finsk straffrätt utöver vad som stadgas i detta kapitel, skall begränsningen följas så som avtalats. Utan hinder av detta kapitel skall dessutom iakttas de begränsningar av tillämpningsområdet för finsk lag som följer av allmänt erkända folkrättsliga regler.
2 kap
Om straffen
1 § (13.6.2003/515)
1 § har upphävts genom L 13.6.2003/515.
2 § (23.9.2005/780)
2 § har upphävts genom L 23.9.2005/780.
3 § (19.7.1974/613)
Då i lag såsom straff för gärning stadgas tukthus, skall i stället för tukthusstraff dömas till fängelsestraff.
I stället för tukthus på livstid ådömes fängelse på livstid. l stället för tukthus på viss tid ådömes fängelse inom gränserna för den straffskala som i straffstadgandet är utsatt för tukthusstraffet. Är någon särskild minsta eller längsta tid icke utsatt, ådömes i stället för tukthus fängelse i minst sex månader och högst tolv år.
Längsta tiden för fängelsestraff enligt straffstadgande, som givits före den 1 juli 1975, är fyra år, om särskild längsta tid icke är föreskriven.
Vad om tukthus på livstid är stadgat gäller även fängelse på livstid.
4 § (30.4.1999/550)
4 § har upphävts genom L 30.4.1999/550.
4 a § (30.4.1999/550)
4 a § har upphävts genom L 30.4.1999/550.
4 b § (30.4.1999/550)
4 b § har upphävts genom L 30.4.1999/550.
4 c § (30.4.1999/550)
4 c § har upphävts genom L 30.4.1999/550.
5 § (30.4.1999/550)
5 § har upphävts genom L 30.4.1999/550.
6 §
Beror straff af värdet å viss egendom; gälle det värde, egendomen hade å den tid, då brottet begicks.
7 § (8.9.1989/792)
Avsättning enligt straffbestämmelserna i 11 och 40 kap. innebär förlust av den tjänst eller det offentliga uppdrag i vilket brottet begicks. Har en tjänsteman övergått från den tjänst i vilken brottet begicks till en annan motsvarande tjänst, innebär avsättningen förlust av denna tjänst. (4.12.2009/990)
I de fall som nämns i 10 § innebär avsättningen förlust av den tjänst och det offentliga uppdrag eller de tjänster och de offentliga uppdrag som den dömde innehar när domen faller.
8 § (8.9.1989/792)
8 § har upphävts genom L 8.9.1989/792.
9 § (8.9.1989/792)
9 § har upphävts genom L 8.9.1989/792.
10 § (12.7.2002/604)
Om en tjänsteman, en person som sköter ett offentligt förtroendeuppdrag eller en person som utövar offentlig makt döms till fängelse på livstid skall han eller hon även dömas till avsättning. Om personen i fråga döms till fängelse på viss tid, minst två år, skall han eller hon också dömas till avsättning, utom då domstolen anser att brottet inte visar att den dömde är olämplig som tjänsteman eller för att sköta ett offentligt uppdrag.
Döms en person som avses i 1 mom. för uppsåtligt brott till fängelse för kortare tid än två år, kan han eller hon samtidigt dömas till avsättning, om brottet visar att han eller hon är uppenbart olämplig som tjänsteman eller för att sköta ett offentligt uppdrag.
En genom allmänna val utsedd medlem av representantskapet i ett offentligt samfund får dock inte med stöd av denna paragraf dömas till avsättning från detta uppdrag.
11 § (10.1.1969/1)
11 § har upphävts genom L 10.1.1969/1.
12 § (12.7.2002/604)
12 § har upphävts genom L 12.7.2002/604.
13 § (23.9.2005/780)
Om en fånge eller en häktad begår ett sådant brott i ett fängelse eller annars under övervakning av en tjänsteman vid Brottspåföljdsmyndigheten som inte kan förutses medföra ett strängare straff än böter, kan ett disciplinstraff påföras för gärningen så som bestäms i 15 kap. i fängelselagen (767/2005) och i 10 kap. i häktningslagen (768/2005). Om gärningen kan förutses medföra ett strängare straff än böter, ska gärningen anmälas till polisen eller någon annan förundersökningsmyndighet. (17.6.2011/731)
Om en fånge eller ett häktad begår ett brott utanför fängelset, skall polisen eller någon annan förundersökningsmyndighet underrättas om saken.
14 § (10.1.1969/1)
14 § har upphävts genom L 10.1.1969/1.
14 a § (21.4.1995/578)
Den som döms till straff för landsförräderibrott eller högförräderibrott eller till fängelse i minst två år för något annat brott skall dömas att förlora sin militära grad, om inte påföljden med hänsyn till brottets art, de omständigheter som har lett till och framgår av brottet samt de övriga konsekvenserna för gärningsmannen av förlust av den militära graden bör anses vara oskälig.
Ingen kan dock dömas att förlora den lägsta militära graden. (19.6.2000/559)
15 § (10.4.2015/395)
15 § har upphävts genom L 10.4.2015/395.
16 § (26.10.2001/875)
16 § har upphävts genom L 26.10.2001/875.
17 § (13.6.2003/463)
17 § har upphävts genom L 13.6.2003/463.
18 §
I några fall straffas brott med påföljder utom dem som nu äro sagda, efter hvad derom i denna lag särskildt stadgas.
2 a kap (30.4.1999/550)
Om böter, förvandlingsstraff och ordningsbot
Böter
1 § (30.4.1999/550)
Antalet dagsböter
Böter döms ut i dagsböter, så att minimiantalet är en dagsbot och maximiantalet är 120 dagsböter.
Om minimum och maximum för ett gemensamt bötesstraff bestäms i 7 kap.
För bötesstraff kan av särskilda skäl i lag bestämmas ett särskilt minimum eller maximum inom de gränser som anges i 1 mom.
Ett sådant särskilt minimum eller maximum för bötesstraff som har bestämts före den 1 juni 1969 tillämpas inte.
2 § (17.8.2007/808)
Dagsbotens belopp
Dagsbotsbeloppet skall fastställas så att det är skäligt i förhållande till den bötfälldes betalningsförmåga.
Som ett skäligt dagsbotsbelopp skall anses en sextiondedel av den bötfälldes genomsnittliga månadsinkomst, från vilken har avdragits de skatter och avgifter som bestäms genom förordning av statsrådet samt ett fast baskonsumtionsavdrag. Dagsbotsbeloppet kan sänkas på grund av den bötfälldes försörjningsplikt.
Till grund för månadsinkomsten skall i första hand läggas den bötfälldes inkomst enligt den senast verkställda beskattningen. Om den bötfälldes inkomster inte på ett tillförlitligt sätt kan utredas på basis av beskattningsuppgifterna eller om de väsentligt har förändrats efter den senast verkställda beskattningen, kan de beräknas enligt andra tillgängliga utredningar.
Dagsboten bestäms i domstol enligt de uppgifter som gäller under rättegången. I ett förfarande enligt lagen om föreläggande av böter och ordningsbot (754/2010) bestäms dagsboten enligt de uppgifter som gällde när bötesföreläggandet eller straff- eller bötesyrkandet utfärdades. Åklagaren bestämmer dock böterna enligt de uppgifter som gäller när strafföreläggandet utfärdas, om det har framkommit att betalningsförmågan hos den som mottagit bötes- eller straffyrkandet har förändrats väsentligt vid den tidpunkten jämfört med dennes betalningsförmåga enligt de uppgifter som gällde då yrkandet utfärdades. (18.11.2016/985)
Genom förordning av statsrådet bestäms närmare hur den genomsnittliga månadsinkomsten skall beräknas och hur dagsbotsbeloppet skall avrundas, om baskonsumtionsavdragets belopp, om beaktande av försörjningsplikt och om dagsbotens minimibelopp.
3 § (30.4.1999/550)
Det totala bötesbeloppet
Det totala bötesbeloppet är antalet dagsböter multiplicerat med dagsbotsbeloppet.
Genom förordning kan bestämmas att det totala bötesbelopp som bestäms för vissa brott skall höjas så att det blir lika stort som den största ordningsbot som bestäms för ett likartat brott.
Den höjning som avses i 2 mom. ska göras innan bestämmelserna i 7 kap. 3 a § om höjning av det totala bötesbeloppet vid bestämmande av ett gemensamt straff för brott som ska bestraffas med böter och ordningsbot tillämpas på straffet. (18.11.2016/985)
Förvandlingsstraff
4 § (29.8.2008/578)
Bestämmande av förvandlingsstraff
För en bötfälld hos vilken böter inte har kunnat drivas in, ska i stället för de obetalda böterna bestämmas fängelse som förvandlingsstraff. Ett obetalt vite som inte har kunnat drivas in ska förvandlas till fängelse, om domstolen har dömt ut det för att säkerställa rättegång eller med stöd av utsökningsbalken (705/2007). Annat vite får inte förvandlas till fängelse.
5 § (9.12.2005/983)
Förvandlingsstraffets längd
Förvandlingsstraff för böter bestäms så att tre obetalda dagsböter motsvarar en dags fängelse. Om antalet dagsböter som skall förvandlas inte är delbart med tre förvandlas inte de dagsböter som utgör rest. Om endast en del av en dagsbot har betalats, anses dagsboten vara obetald.
Då förvandlingsstraff bestäms för ett i visst belopp utdömt vite, motsvarar varje fullt belopp av 30 euro en dags fängelse.
Förvandlingsstraffets längd är dock minst fyra och högst 60 dagar. Förvandlingsstraff får inte bestämmas utan särskilda skäl, om antalet obetalda dagsböter är mindre än 12 eller om beloppet av obetalda viten understiger 120 euro.
För böter som skall förvandlas samtidigt bestäms endast ett förvandlingsstraff på det sätt som anges i 3 mom. Vite jämställs härvid med böter.
Domstolen kan på de grunder som nämns i 6 § 1 mom. eller 7 § bestämma att förvandlingsstraffet skall vara kortare än vad som anges i denna paragraf, dock minst fyra dagar.
6 § (30.4.1999/550)
Eftergift i fråga om förvandlingsstraff för böter eller delar av böter
Domstolen kan avstå från att bestämma ett förvandlingsstraff, om
1) det brott som har föranlett böterna, med hänsyn till brottets menlighet, skall anses vara ringa bedömt som en helhet,
2) det brott som har föranlett böterna har begåtts innan gärningsmannen hade fyllt 18 år, eller
3) förvandlingsstraffet skall anses oskäligt eller oändamålsenligt med hänsyn till den bötfälldes personliga förhållanden, de övriga följder som brottet har medfört för honom, social- och hälsovårdsväsendets åtgärder eller andra omständigheter.
När domstolen bestämmer ett förvandlingsstraff för ett gemensamt bötesstraff skall den bedöma vilken andel de böter som inte får förvandlas till fängelse har i det gemensamma straffet och inte förvandla denna del till fängelse.
Den del av böterna med vilken det totala bötesbeloppet har höjts med stöd av 3 § 2 mom. eller 7 kap. 3 a § förvandlas inte till fängelse. (18.11.2016/985)
Ett bötesstraff som förelagts enligt förfarandet i lagen om föreläggande av böter och ordningsbot förvandlas inte till fängelse. Böterna förvandlas inte heller till fängelse när domstolen har dömt ut dem som besvärsinstans. (18.11.2016/985)
7 § (30.4.1999/550)
Eftergift i fråga om förvandlingsstraff för vite
Domstolen kan avstå från att bestämma ett förvandlingsstraff som skall dömas ut i stället för ett obetalt vite, om
1) huvudförpliktelsen helt eller delvis har uppfyllts, eller
2) förvandlingsstraffet skall anses oskäligt eller oändamålsenligt med hänsyn till den förpliktigades personliga förhållanden, de övriga följder som han har åsamkats genom att huvudförpliktelsen inte har uppfyllts eller andra omständigheter.
Ordningsbot
8 § (18.11.2016/985)
Ordningsbot
Ordningsbot är ett till beloppet fast förmögenhetsstraff som är lindrigare än böter och som enligt lagen om ordningsbotsförseelser (986/2016) är det enda straffet för vissa förseelser.
Obetald ordningsbot får inte förvandlas till fängelse.
9 § (18.11.2016/985)
9 § har upphävts genom L 18.11.2016/985.
10 § (18.11.2016/985)
10 § har upphävts genom L 18.11.2016/985.
11 § (18.11.2016/985)
11 § har upphävts genom L 18.11.2016/985.
2 b kap (14.6.2001/520)
Villkorligt fängelse
1 § (13.6.2003/515)
1 § har upphävts genom L 13.6.2003/515.
2 § (13.6.2003/515)
2 § har upphävts genom L 13.6.2003/515.
3 § (14.6.2001/520)
Innebörden av villkorligt fängelse
När villkorligt fängelse döms ut, skjuts verkställigheten av straffet upp för en prövotid. Prövotiden för villkorligt fängelse är minst ett och högst tre år. Prövotiden börjar löpa från det att domen avkunnas eller meddelas.
Straffet förfaller, om det inte enligt 5 § bestäms att straffet skall verkställas.
I fråga om valet mellan villkorligt och ovillkorligt fängelse samt tilläggspåföljder i samband med villkorligt fängelse gäller vad som föreskrivs särskilt. (13.6.2003/515)
4 § (14.6.2001/520)
Meddelande om verkningarna av domen
Den som har dömts till villkorligt fängelse skall när domen avkunnas eller meddelas underrättas om vilken dag prövotiden upphör samt på vilka grunder det kan bestämmas att straffet skall verkställas.
5 § (14.6.2001/520)
Förordnande om verkställighet av villkorligt fängelse
Domstolen kan bestämma att ett villkorligt fängelsestraff ska verkställas, om den dömde under prövotiden begår ett brott för vilket han eller hon enligt domstolens prövning borde dömas till ovillkorligt fängelse eller kombinationsstraff och om åtal för detta brott har väckts inom ett år från prövotidens utgång. För det straff som ska verkställas och det straff som döms ut för det
brott som begåtts under prövotiden bestäms då ett gemensamt ovillkorligt fängelsestraff tillsammans med fängelsestraff eller kombinationsstraff som ska dömas ut samtidigt för andra brott, med iakttagande av vad som föreskrivs i 2 c kap. 11 § och i 7 kap. (1.12.2017/800)
Domstolen kan också bestämma att det villkorliga fängelsestraffet skall verkställas endast delvis, varvid straffet till övriga delar förblir villkorligt med samma prövotid som tidigare.
2 c kap (23.9.2005/780)
Om fängelse och kombinationsstraff (1.12.2017/800)
Allmänna bestämmelser
1 § (23.9.2005/780)
Fängelsestraffets innebörd
Fängelsestraffets innebörd är förlust eller begränsning av friheten. Bestämmelser om verkställighet av fängelsestraff finns i fängelselagen.
2 § (23.9.2005/780)
Fängelsestraffets längd
Till fängelse döms på viss tid eller på livstid.
Fängelse på viss tid döms ut för minst fjorton dagar och högst tolv år eller, när gemensamt straff bestäms enligt 7 kap., för femton år.
3 § (10.4.2015/395)
Fängelsestraffets tidsenheter
När fängelsestraff döms ut är tidsenheterna år, månader och dagar. Straff som underskrider tre månader döms ut i dagar. Som ett år betraktas 365 dagar och som en månad 30 dagar.
4 § (1.12.2017/800)
Sammanräkning av fängelsestraff
Om den dömde samtidigt ska avtjäna flera fängelsestraff på viss tid eller fängelsetider som ingår i ett kombinationsstraff och ett gemensamt fängelsestraff inte bestäms för dessa, ska de räknas samman i fängelset.
Fängelse på livstid omfattar de fängelsestraff, kombinationsstraff, förvandlingsstraff för böter och arreststraff som verkställs på samma gång som fängelsestraff på livstid.
Villkorlig frigivning
5 § (23.9.2005/780)
Definition och bestämmande av villkorlig frigivning
Villkorlig frigivning innebär att en fånge som dömts till ovillkorligt fängelsestraff får avtjäna resten av straffet i frihet.
Den som avtjänar ett fängelsestraff på viss tid ska friges villkorligt, om inte något annat följer av 9 §, när han eller hon avtjänat två tredjedelar av straffet eller hälften av straffet för ett brott som han eller hon begått före 21 års ålder. En fånge som under tre år före brottet inte avtjänat ett fängelsestraff i ett fängelse ska friges villkorligt när hälften av straffet eller en tredjedel av straffet för ett brott som han eller hon begått före 21 års ålder avtjänats. De sistnämnda kvotdelarna kan tillämpas även om personen i fråga under tre år före brottet i fängelse har avtjänat förvandlingsstraff för böter eller straff för vägran att fullgöra civiltjänst enligt 74 § i civiltjänstlagen (1446/2007) eller för civiltjänstgöringsbrott enligt 75 § i den lagen, för vägran att fullgöra civiltjänst under extra tjänstgöring eller under mobilisering enligt 76 § i den lagen eller för civiltjänstgöringsbrott under extra tjänstgöring eller under mobilisering enligt 77 § i den lagen eller för vägran att fullgöra värnplikt enligt 118 § i värnpliktslagen (1438/2007), för uteblivande från uppbåd under mobilisering enligt 120 § i den lagen, för undvikande av tjänstgöring enligt 122 § i den lagen eller för undvikande av tjänstgöring under mobilisering enligt 123 § i den lagen. Vid beräkning av kvotdelar beaktas inte delar av en dag. Den avräkning för tiden för frihetsberövande som avses i 6 kap. 13 § i denna lag ska dras av från ovannämnda kvotdelar och den kvotdel som avses i 12 § 1 mom. i detta kapitel. (10.12.2010/1099)
Villkorlig frigivning är möjlig när fjorton dagar avtjänats av ett fängelsestraff.
6 § (23.9.2005/780)
Villkorlig frigivning från ett gemensamt fängelsestraff
Om de olika brott som har begåtts av den som avtjänar ett gemensamt fängelsestraff leder till att olika kvotdelar enligt 5 § 2 mom skall tillämpas, skall han eller hon friges villkorligt enligt den större kvotdelen.
7 § (1.12.2017/800)
Villkorlig frigivning från flera fängelsestraff på viss tid som verkställs på samma gång
En fånge som avtjänar flera fängelsestraff på viss tid som verkställs på samma gång friges villkorligt efter att ha avtjänat den tid av straffet som utgör summan av den tid som ska avtjänas av varje straff enligt den kvotdel som avses i 5 § 2 mom. När kvotdelar räknas samman beaktas inte delar av en dag.
En fånge som avtjänar flera fängelsestraff på viss tid som verkställs på samma gång ska friges villkorligt senast när straff har avtjänats sammanlagt i högst 15 år. Om ett eller flera fängelsestraff på viss tid och dessutom fängelsetid som ingår i ett kombinationsstraff ska verkställas på samma gång, ska fången dock friges villkorligt senast när straff har avtjänats sammanlagt i högst 20 år. På verkställigheten av övervakningen tillämpas bestämmelserna i 11 § 5 mom. Vid beräkningen av maximitider ska de avräkningar som enligt 6 kap. 13 § ingår i straffen beaktas.
Om en fånge som avtjänar ett fängelsestraff på viss tid eller ett kombinationsstraff eller en häktad gör sig skyldig till ett brott som avses i 11 § 2 mom. 1 punkten, kan domstolen på yrkande av åklagaren besluta att bestämmelserna i 2 mom. i denna paragraf om de maximitider som ska avtjänas inte tillämpas på det straff som döms ut.
8 § (1.12.2017/800)
Övervakad frihet på prov
En fånge kan placeras i med tekniska anordningar och på annat sätt övervakad frihet på prov utanför fängelset tidigast sex månader före den villkorliga frigivningen.
9 § (23.9.2005/780)
Uppskov med villkorlig frigivning
Villkorlig frigivning av en fånge kan med dennes samtycke uppskjutas, om nya fängelsestraff eller förvandlingsstraff för böter kommer att verkställas eller om fången av annan grundad anledning önskar att frigivningen skall skjutas upp.
Villkorlig frigivning kan skjutas upp utan en fånges samtycke, om det på grund av fångens beteende eller hotelser finns en uppenbar fara för att fången efter frigivningen kommer att göra sig skyldig till ett brott som grovt kränker någon annans liv, hälsa eller frihet och uppskov med frigivningen är nödvändigt för förhindrande av brottet.
Ett beslut om uppskov enligt 2 mom. skall omprövas minst var sjätte månad.
Bestämmelser om sökande av ändring i beslut om uppskov med villkorlig frigivning finns i 20 kap. i fängelselagen och bestämmelser om beslutanderätten när det gäller uppskov i 21 kap. i nämnda lag.
10 § (10.12.2010/1099)
Villkorlig frigivning från fängelse på livstid
Den som dömts till fängelse på livstid kan friges villkorligt tidigast när det förflutit tolv år av fängelsetiden. En fånge som dömts till fängelse på livstid för ett brott som han eller hon begått före 21 års ålder kan friges villkorligt tidigast när det förflutit tio år av fängelsetiden.
När frågan om villkorlig frigivning prövas, ska vikt fästas vid arten av det eller de brott som ledde till fängelse på livstid, vid övriga straff som fängelsestraffet på livstid omfattar eller som har avtjänats under den i 10 a § avsedda fängelsetiden, vid den dömdes övriga eventuella senare brottslighet samt vid de omständigheter som avses i 9 § 2 mom. Genomförandet av den plan för strafftiden som avses i 4 kap. 6 § i fängelselagen och fångens uppförande under fängelsetiden också i övrigt ska beaktas när frigivning prövas. Vid prövningen kan hänsyn också tas till huruvida fången förbinder sig att iaktta villkoren för sådan läkemedelsbehandling och eventuellt tillhörande annan behandling och stöd som avses i 4 § i lagen om övervakad frihet på prov (629/2013). (23.8.2013/628)
Innan en fånge friges villkorligt från fängelse på livstid, kan han eller hon placeras i övervakad frihet på prov. Om Brottspåföljdsmyndighetens centralförvaltningsenhet anser att villkorlig frigivning måste omprövas på grund av ett brott som uppdagats före den villkorliga frigivningen,
sådan återkallelse av samtycke som avses i 23 § 1 mom. i lagen om övervakad frihet på prov eller sådan återkallelse av frihet på prov som avses i 26 § 1 mom. i den lagen, ska myndigheten föra ärendet till Helsingfors hovrätt för ny behandling. Förfarandet är detsamma i ärenden som gäller inräkning i strafftiden enligt 28 § i lagen om övervakad frihet på prov och 3 kap. 7 § i fängelselagen. (23.8.2013/628)
Bestämmelser om behandlingen av ärendet vid Helsingfors hovrätt finns i lagen om förfarandet vid frigivning av livstidsfångar (781/2005). (1.12.2017/800)
10 a § (10.12.2010/1099)
Beräkning av en livstidsfånges fängelsetid
Som fängelsetid för en fånge som avtjänar ett straff på livstid räknas strafftiden och den tid som fången innan han eller hon har börjat avtjäna sitt straff har varit anhållen, häktad eller annars frihetsberövad för det brott som ledde till fängelse på livstid.
Den tid av frihetsberövande som avses i 1 mom. räknas som fängelsetid även om fången samtidigt har avtjänat ett fängelsestraff på viss tid, ett förvandlingsstraff för böter eller ett arreststraff.
Om ett fängelsestraff på livstid omfattar andra fängelsestraff, räknas sådana avräkningar i enlighet med 6 kap. 13 § från dessa straff som hänför sig till tiden innan frihetsberövande enligt 1 mom. har börjat inte in i fängelsetiden.
11 § (1.12.2017/800)
Kombinationsstraff
När en domstol dömer ut ett straff, kan den på yrkande av åklagaren besluta att den åtalade döms till ett kombinationsstraff som består av ovillkorligt fängelse i högst den tid som enligt de bestämmelser som tillämpas på fallet utgör maximistraffet för brottet och av en omedelbart därpå följande övervakningstid på ett år. På kombinationsstraff ska vad som föreskrivs om villkorlig frigivning och övervakad frihet på prov inte tillämpas.
För att kombinationsstraff ska kunna dömas ut förutsätts att
1) gärningsmannen döms till fängelse på viss tid, minst tre år, för mord, dråp, dråp under förmildrande omständigheter, grov misshandel, grov våldtäkt, grovt sexuellt utnyttjande av barn, grovt rån, grovt sabotage, folkmord, brott mot mänskligheten, grovt brott mot mänskligheten, aggressionsbrott, krigsförbrytelse, grov krigsförbrytelse, tortyr, grov människohandel, tagande av gisslan, grovt äventyrande av andras hälsa, kärnladdningsbrott, kapning, brott som begåtts i terroristiskt syfte eller för försök till något sådant brott eller medverkan till det,
2) gärningsmannen under de tio år som föregick brottet gjort sig skyldig till ett brott som nämns i 1 punkten, eller gjort sig skyldig till ett sådant brott inom tre år från det att han eller hon frigivits från avtjänande av fängelsetiden för kombinationsstraff eller från fängelse på livstid, och
3) gärningsmannen på basis av de omständigheter som framgår av brotten och en utredning enligt 17 kap. 37 § 3 mom. i rättegångsbalken ska anses vara synnerligen farlig för någon annans liv, hälsa eller frihet.
När något annat straff än fängelse på livstid döms ut för två eller flera brott och åtminstone ett av brotten är ett brott som nämns i 2 mom. 1 punkten för vilket gärningsmannen enligt domstolens prövning ska dömas till kombinationsstraff, döms kombinationsstraff ut för brotten. I ett kombinationsstraff tillämpas på fängelsetidens längd vad som i 7 kap. 2 § föreskrivs om maximi- och minimitiden för gemensamt fängelsestraff på viss tid. Också i de situationer som avses i detta moment är övervakningstidens längd ett år.
Övervakningstiden är sammanlagt ett år också när flera kombinationsstraff ska verkställas samtidigt.
Om den som avtjänar ett kombinationsstraff samtidigt har ett fängelsestraff på viss tid som ska verkställas och från vilket han eller hon friges i villkorlig frihet, och han eller hon samtidigt börjar avtjäna övervakningstiden för kombinationsstraffet, tillämpas vid verkställigheten lagen om verkställighet av kombinationsstraff (801/2017). Prövotiden i villkorlig frihet löper under denna tid. Om prövotiden i villkorlig frihet är längre än övervakningstiden för kombinationsstraffet, tillämpas vid verkställigheten av den resterande prövotiden vad som föreskrivs om prövotid i villkorlig frihet.
12 § (1.12.2017/800)
Kombinationsstraff som straffskärpningsgrund
Om den som avtjänat fängelsetiden som ingår i ett kombinationsstraff begår ett sådant brott inom tre år från fängelsetidens slut som han eller hon enligt domstolens prövning ska dömas till ovillkorligt fängelse eller kombinationsstraff för, utgör detta en straffskärpningsgrund.
13 § (23.9.2005/780)
Prövotid i villkorlig frihet
När den dömde friges villkorligt, börjar en prövotid som till sin längd motsvarar det reststraff som återstår vid tidpunkten för frigivningen. Prövotiden är dock högst tre år.
För den som dömts till fängelse på livstid är prövotiden i villkorlig frihet och reststraffet tre år. (1.12.2017/800)
Bestämmelser om verkställigheten av övervakning av villkorlig frihet finns i lagen om verkställighet av samhällspåföljder (400/2015). (10.4.2015/401)
14 § (23.9.2005/780)
Beslut om verkställighet av reststraff
En domstol kan på yrkande av åklagaren besluta att ett reststraff ska verkställas, om den dömde under prövotiden begår ett brott för vilket han eller hon enligt domstolens prövning ska dömas till ovillkorligt fängelse eller kombinationsstraff och för vilket åtal väckts inom ett år från utgången av prövotiden. Med iakttagande av bestämmelserna i 2 c kap. 11 § och 7 kap. bestäms då ett gemensamt ovillkorligt fängelsestraff eller ett kombinationsstraff för det reststraff som ska verkställas, det straff som döms ut för det brott som begåtts under prövotiden samt de fängelsestraff som samtidigt döms ut för andra brott. Reststraffet ska emellertid inte anses som det strängaste straff som avses i 7 kap. 5 § 2 mom. När domstolen bestämmer längden av det
reststraff som ska verkställas ska den beakta det som föreskrivs i 2 mom. i denna paragraf. (1.12.2017/800)
Domstolen kan bestämma att ett reststraff inte ska verkställas särskilt när
1) en stor del av prövotiden har avtjänats innan det brott som avses i 1 mom. ägde rum,
2) reststraffet är kort,
3) det straff som döms ut för ett brott som begåtts under prövotiden är kort, eller
4) ett beslut om verkställighet av reststraff skulle leda till ett oskäligt resultat för gärningsmannen på grund av annat som följer av ett brott som begåtts under prövotiden eller av domen.
(1.12.2017/800)
Domstolen kan också bestämma att ett reststraff skall verkställas endast delvis, varvid den villkorliga friheten fortsätter med oförändrad prövotid.
När domstolen beslutar att ett reststraff skall verkställas, skall den meddela längden av det reststraff eller den del av reststraffet som skall verkställas.
3 kap (13.6.2003/515)
Om allmänna förutsättningar för straffrättsligt ansvar
1 § (13.6.2003/515)
Legalitetsprincipen
En person får betraktas som skyldig till ett brott endast på grund av en gärning som uttryckligen var straffbar enligt lag när den begicks.
Straff och andra straffrättsliga påföljder skall grunda sig på lag.
2 § (13.6.2003/515)
Tillämplighet i tiden
På ett brott tillämpas den lag som gällde när brottet begicks.
Gäller när domen meddelas en annan lag än den som gällde när brottet begicks, skall dock den nya lagen tillämpas, om den leder till ett lindrigare slutresultat.
Har avsikten varit att lagen skall gälla endast en viss tid, skall på en gärning som har begåtts under denna tid tillämpas den lag som gällde vid tidpunkten för gärningen, om inte något annat bestäms.
Får en straffbestämmelse i lagen sitt exakta innehåll från något annat ställe i lag eller bestämmelser eller föreskrifter som har givits med stöd av den, bedöms gärningens straffbarhet enligt de bestämmelser eller föreskrifter som gällde vid tidpunkten för gärningen, om inte något
annat bestäms i lag eller om inte en ny bestämmelse visar att inställningen till gärningens straffbarhet har förändrats.
3 § (13.6.2003/515)
Straffbar underlåtenhet
Underlåtenhet är straffbar om detta uttryckligen anges i brottsbeskrivningen.
Underlåtenhet är straffbar också om gärningsmannen har underlåtit att förhindra en följd som omfattas av en brottsbeskrivning, trots att gärningsmannen har haft en särskild rättslig skyldighet att förhindra följden. Skyldigheten kan grunda sig på
1) en tjänst, befattning eller ställning,
2) förhållandet mellan gärningsman och offer,
3) ett åtagande eller avtal,
4) gärningsmannens faroframkallande verksamhet, eller
5) någon annan därmed jämförbar orsak.
4 § (13.6.2003/515)
Ansvarsålder och tillräknelighet
För straffansvar förutsätts att gärningsmannen vid tidpunkten för gärningen har fyllt femton år och är tillräknelig.
Gärningsmannen är otillräknelig, om han eller hon vid tidpunkten för gärningen på grund av en mentalsjukdom, ett gravt förståndshandikapp, en allvarlig mental störning eller medvetanderubbning inte kan förstå gärningens faktiska natur eller rättsstridighet eller om hans eller hennes förmåga att kontrollera sitt handlande av någon sådan anledning är nedsatt på ett avgörande sätt (otillräknelighet).
Om gärningsmannen inte är otillräknelig enligt 2 mom., men hans eller hennes förmåga att förstå gärningens faktiska natur eller rättsstridighet eller att kontrollera sitt handlande är avsevärt nedsatt vid tidpunkten för gärningen på grund av en mentalsjukdom, ett förståndshandikapp, en mental störning eller medvetanderubbning (nedsatt tillräknelighet), skall 6 kap. 8 § 3 och 4 mom. beaktas vid bestämmandet av straff.
Ett självförvållat rus eller någon annan tillfällig självförvållad medvetanderubbning skall inte beaktas vid bedömningen av tillräkneligheten, om det inte finns särskilt vägande skäl för det.
Om domstolen på grund av den åtalades sinnestillstånd inte dömer ut ett straff skall domstolen, om det inte är uppenbart onödigt, låta utreda frågan om den åtalades behov av vård på det sätt som föreskrivs i 21 § mentalvårdslagen (1116/1990).
5 § (13.6.2003/515)
Tillräknande
För straffansvar förutsätts uppsåt eller oaktsamhet.
Om inte något annat föreskrivs är en gärning som avses i denna lag straffbar endast när den begås uppsåtligen.
Vad som sägs i 2 mom. gäller också en gärning som avses någon annanstans i lag, om det föreskrivna strängaste straffet för gärningen är fängelse i mer än sex månader eller om straffbestämmelsen har utfärdats efter ikraftträdandet av denna lag.
6 § (13.6.2003/515)
Uppsåt
Gärningsmannen har uppsåtligen orsakat en följd som omfattas av en brottsbeskrivning, om han eller hon har avsett att orsaka följden eller ansett följden vara säker eller övervägande sannolik. Följden har likaså orsakats uppsåtligen, om gärningsmannen ansett att den med säkerhet har samband med den följd han eller hon avsett.
7 § (13.6.2003/515)
Oaktsamhet
En gärningsmans förfarande är oaktsamt, om gärningsmannen åsidosätter den aktsamhetsplikt som han eller hon under de rådande omständigheterna har, trots att han eller hon hade kunnat rätta sig efter den (oaktsamhet).
Frågan om oaktsamheten skall anses vara grov (grov oaktsamhet) avgörs utifrån en helhetsbedömning. Vid bedömningen skall beaktas hur betydande den åsidosatta aktsamhetsplikten är, hur viktiga de äventyrade intressena och hur sannolik kränkningen är, hur medveten gärningsmannen är om att han eller hon tar en risk samt övriga omständigheter som har samband med gärningen och gärningsmannen.
För en gärning som snarare grundar sig på olyckshändelse än på oaktsamhet bestraffas gärningsmannen inte.
4 kap (13.6.2003/515)
Om ansvarsfrihetsgrunder
1 § (13.6.2003/515)
Rekvisitvillfarelse
Om gärningsmannen vid tidpunkten för gärningen inte är medveten om att samtliga omständigheter som förutsätts för brottsbeskrivningsenlighet föreligger eller om gärningsmannen misstar sig om en sådan omständighet, är gärningen inte uppsåtlig. Ansvar för ett oaktsamhetsbrott kan dock komma i fråga enligt bestämmelserna om straffbar oaktsamhet.
2 § (13.6.2003/515)
Förbudsvillfarelse
Tror gärningsmannen felaktigt att en gärning är tillåten, är han eller hon fri från straffansvar, om denna villfarelse skall anses vara uppenbart ursäktlig med anledning av att
1) offentliggörandet av en lag är behäftat med brister eller fel,
2) innehållet i en lag är speciellt svårbegripligt,
3) en myndighet har givit felaktiga råd, eller
4) det föreligger någon annan jämförbar omständighet.
3 § (13.6.2003/515)
Villfarelse om en ansvarsfriande omständighet
Om en gärning inte har en i 4–6 § avsedd ansvarsfrihetsgrund men gärningssituationen, sådan gärningsmannen med fog uppfattade den, hade varit förknippad med en sådan grund, bestraffas han eller hon inte för ett uppsåtligt brott. Ansvar för ett oaktsamhetsbrott kan dock komma i fråga enligt bestämmelserna om straffbar oaktsamhet.
4 § (13.6.2003/515)
Nödvärn
En försvarshandling som är nödvändig för att avvärja ett påbörjat eller överhängande obehörigt angrepp är tillåten som nödvärn, om inte handlingen uppenbart överskrider det som utifrån en helhetsbedömning skall anses försvarligt. Vid bedömningen skall beaktas angreppets art och styrka, försvararens och angriparens person samt övriga omständigheter.
Har gränsen för nödvärn överskridits vid försvaret (excess i nödvärn), är gärningsmannen dock fri från straffansvar, om omständigheterna var sådana att det inte skäligen kunde ha krävts att gärningsmannen skulle ha reagerat på annat sätt med beaktande av hur farligt och oförutsett angreppet var samt situationen också i övrigt.
5 § (13.6.2003/515)
Nödtillstånd
En handling som är nödvändig för att avvärja en omedelbar och trängande fara som hotar ett rättsligt skyddat intresse och som är av annat slag än vad som avses i 4 § är tillåten som en nödtillståndshandling, om handlingen utifrån en helhetsbedömning är försvarlig med beaktande av det räddade intressets samt den orsakade skadans och olägenhetens art och storlek, farans ursprung samt övriga omständigheter.
Kan en handling som har begåtts för att rädda ett rättsligt skyddat intresse inte anses tillåten enligt 1 mom., är gärningsmannen dock fri från straffansvar, om det inte skäligen kunde ha krävts att gärningsmannen skulle ha reagerat på annat sätt med beaktande av hur viktigt det räddade intresset var, hur oförutsedd och tvingande situationen var samt övriga omständigheter.
6 § (13.6.2003/515)
Användning av maktmedel
I fråga om rätten att använda maktmedel för utförande av tjänsteuppdrag eller av någon annan därmed jämförbar orsak samt om rätten att bistå personer som har utsetts att övervaka ordningen föreskrivs särskilt genom lag.
När maktmedel används får endast sådana åtgärder tillgripas som är nödvändiga för att uppdraget skall kunna utföras och som utifrån en helhetsbedömning skall anses försvarliga med beaktande av hur viktigt och brådskande uppdraget är, hur farligt motståndet är samt situationen också i övrigt.
Har de gränser som föreskrivs i 2 mom. överskridits vid användningen av maktmedel, är gärningsmannen dock fri från straffansvar, om det finns synnerligen vägande grunder för att anse att det inte skäligen kunde ha krävts att gärningsmannen skulle ha reagerat på annat sätt med beaktande av gärningsmannens ställning och utbildning samt hur viktigt uppdraget och hur oförutsedd situationen var.
7 § (13.6.2003/515)
Lindring av straffansvar
Även om gärningsmannen inte helt och hållet befrias från straffansvar på de grunder som anges i detta kapitel, kan förhållandena dock beaktas så att straffansvaret lindras på det sätt som föreskrivs i 6 kap. 8 § 1 mom. 4 punkten samt 2 och 4 mom.
5 kap (13.6.2003/515)
Om försök och medverkan till brott
1 § (13.6.2003/515)
Försök
För försök till ett brott bestraffas endast om försöket är straffbart enligt de bestämmelser som gäller det uppsåtliga brottet.
En gärning har framskridit till ett försök till brott när gärningsmannen har börjat begå brottet och då åstadkommit fara för att brottet fullbordas. Försök till brott föreligger också när en sådan fara inte orsakas, om faran har uteblivit endast av tillfälliga orsaker.
När ett straff bestäms för försök till brott tillämpas 6 kap. 8 § 1 mom. 2 punkten samt 2 och 4 mom., om inte försöket i den straffbestämmelse som är tillämplig på fallet jämställs med en fullbordad gärning.
2 § (13.6.2003/515)
Avstående från försök och verksam ånger
För försök bestraffas inte, om gärningsmannen frivilligt har avstått från att fullborda brottet eller annars har förhindrat den följd som avses i brottsbeskrivningen.
Om det finns flera medverkande i brottet, befriar avstående från försök och verksam ånger en gärningsman, anstiftare eller medhjälpare från ansvar endast om denne har fått också de övriga medverkande att avstå från att fullborda brottet eller annars har lyckats förhindra den följd som avses i brottsbeskrivningen eller på annat sätt har eliminerat betydelsen av sin egen verksamhet vid fullbordandet av brottet.
Utöver vad som föreskrivs i 1 och 2 mom. bestraffas försök inte, om brottet inte fullbordas eller den följd som avses i brottsbeskrivningen uteblir av orsaker som inte hänför sig till gärningsmannen, anstiftaren eller medhjälparen, men denne frivilligt och uppriktigt har strävat efter att förhindra brottets fullbordan eller följden.
Om ett försök som enligt 1–3 mom. inte skall bestraffas samtidigt fullbordar något annat brott, är brottet i fråga straffbart.
3 § (13.6.2003/515)
Medgärningsmannaskap
Om två eller flera gemensamt har begått ett uppsåtligt brott, bestraffas var och en som gärningsman.
4 § (13.6.2003/515)
Medelbart gärningsmannaskap
Som gärningsman döms den som har begått ett uppsåtligt brott genom att som redskap använda någon som inte kan bestraffas för brottet på grund av otillräknelighet eller bristande uppsåt eller av någon annan orsak som sammanhänger med förutsättningarna för straffrättsligt ansvar.
5 § (13.6.2003/515)
Anstiftan
Den som uppsåtligen förmår någon till ett uppsåtligt brott eller ett straffbart försök till brottet i fråga döms för anstiftan till brott såsom gärningsman.
6 § (13.6.2003/515)
Medhjälp
Den som före eller under ett uppsåtligt brott med råd, dåd eller på annat sätt uppsåtligen hjälper någon att begå brottet eller ett straffbart försök till det, döms för medhjälp till brott enligt samma lagrum som gärningsmannen. När straffet bestäms tillämpas dock 6 kap. 8 § 1 mom. 3 punkten samt 2 och 4 mom.
Anstiftan till straffbar medhjälp bestraffas såsom medhjälp.
7 § (13.6.2003/515)
Särskilda personliga omständigheter
En sådan särskild omständighet i anslutning till en person som utesluter, minskar eller höjer en gärnings straffbarhet gäller endast den gärningsman, anstiftare eller medhjälpare beträffande vilken denna omständighet föreligger.
En anstiftare eller medhjälpare är inte fri från straffansvar på den grund att han eller hon inte berörs av en sådan särskild personlig omständighet som utgör straffbarhetsgrund för gärningsmannens gärning.
8 § (13.6.2003/515)
Handlande på en juridisk persons vägnar
Den som hör till ett samfunds, en stiftelses eller någon annan juridisk persons lagstadgade organ eller ledning samt den som utövar faktisk beslutanderätt inom en juridisk person eller som på grundval av ett anställnings- eller tjänsteförhållande eller ett uppdrag annars handlar på den juridiska personens vägnar kan dömas för ett brott som har begåtts i den juridiska personens verksamhet trots att han eller hon inte uppfyller de särskilda brottsbeskrivningsenliga villkor som gäller för gärningsmän, om den juridiska personen uppfyller dem.
Om ett brott har begåtts i en näringsidkares rörelse eller någon annan organiserad verksamhet som kan jämställas med den som utövas av en juridisk person, skall på motsvarande sätt tillämpas vad som i 1 mom. bestäms om brott som begåtts i juridiska personers verksamhet.
Bestämmelserna i denna paragraf skall inte tillämpas om annat bestäms någon annanstans i lag.
6 kap (13.6.2003/515)
Om bestämmande av straff
Allmänna bestämmelser
1 § (13.6.2003/515)
Straffarter
Allmänna straffarter är ordningsbot, böter, villkorligt fängelse, samhällstjänst, övervakningsstraff och ovillkorligt fängelse. (8.4.2011/329)
Ungdomsstraffet är ett särskilt straff för ett brott som någon har begått före fyllda 18 år. Kombinationsstraffet är ett särskilt straff som döms ut enligt 2 c kap. 11 § när någon återfaller i allvarliga brott. (1.12.2017/800)
Särskilda straff för tjänstemän är varning och avsättning.
Disciplinstraff för krigsmän och andra som lyder under 45 kap. är anmärkning, extra tjänstgöring, varning, utegångsförbud, disciplinbot och arrest. När en bestämmelse enligt vilken påföljden är disciplinstraff tillämpas på någon annan än en person som lyder under 45 kap., ska han eller hon dömas till böter i stället för disciplinstraff. (28.3.2014/256)
Juridiska personer döms till samfundsbot enligt 9 kap.
2 § (1.12.2017/800)
Straffskala och avvikelser från den
Ett straff bestäms enligt den straffskala som gäller för brottet i fråga. Från den kan avvikas enligt 8 och 8 a §. Maximistraffet enligt straffskalan får överskridas i fråga om kombinationsstraff så som anges i 2 c kap. 11 §. Maximistraffet enligt straffskalan får överskridas också när ett gemensamt straff döms ut så som anges i 7 kap.
3 § (13.6.2003/515)
Utgångspunkter vid bestämmande av straff
Ett straff skall bestämmas med beaktande av samtliga grunder som enligt lag inverkar på storleken och arten av straffet samt enhetligheten i straffpraxis.
Grunder som påverkar straffmätningen är förutom de som nämns i 4–8 § i detta kapitel de om vilka bestäms någon annanstans i lag.
När frågan om straffart avgörs, skall förutom de grunder som påverkar straffmätningen också tillämpas bestämmelserna i 9–12 §.
Straffmätning
4 § (13.6.2003/515)
Allmän princip
Straffet skall mätas ut så att det står i ett rättvist förhållande till hur skadligt och farligt brottet är, motiven till gärningen samt gärningsmannens av brottet framgående skuld i övrigt.
5 § (8.5.2015/564)
Skärpningsgrunder
Straffskärpningsgrunder är
1) att den brottsliga verksamheten är planmässig,
2) att brottet begås som ett led i en organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet,
3) att brottet begås mot ersättning,
4) att brottet begås utifrån ett motiv som baseras på ras, hudfärg, härstamning, nationellt eller etniskt ursprung, religion eller övertygelse, sexuell läggning eller funktionsnedsättning eller utifrån ett annat motiv som är jämförbart med dessa, och
5) gärningsmannens tidigare brottslighet, om förhållandet mellan den tidigare brottsligheten och det nya brottet visar att gärningsmannen, med anledning av att brotten är likartade eller annars, är uppenbart likgiltig för förbud och påbud i lag.
Med organiserad kriminell sammanslutning avses en strukturerad sammanslutning, inrättad för en viss tid, bestående av minst tre personer, som handlar i samförstånd för att begå brott för vilka det föreskrivna strängaste straffet är fängelse i minst fyra år, eller brott som avses i 11 kap. 10 § eller 15 kap. 9 §.
6 § (13.6.2003/515)
Lindringsgrunder
Strafflindringsgrunder är
1) att betydande påtryckning eller hot eller någon annan liknande omständighet har medverkat till att brottet begåtts,
2) stark mänsklig medkänsla som har lett till brottet eller en exceptionell och oförutsedd frestelse, målsägandens exceptionellt stora medverkan eller någon annan motsvarande omständighet som har varit ägnad att minska gärningsmannens förmåga att följa lag,
3) att förlikning har ingåtts mellan gärningsmannen och målsäganden, att gärningsmannen annars har strävat efter att förhindra eller avlägsna verkningarna av sitt brott eller har strävat efter att främja utredningen av brottet, och
4) de grunder som nämns i 8 § 1 och 3 mom.
7 § (13.6.2003/515)
Skälighetsgrunder
Utöver det som föreskrivs i 6 § skall som strafflindrande omständigheter beaktas också
1) de andra följder som brottet har lett till eller domen medför för gärningsmannen,
2) gärningsmannens höga ålder, svaga hälsotillstånd eller andra personliga förhållanden, samt
3) om en anmärkningsvärt lång tid har förflutit sedan brottet begicks,
om det straff som hade mätts ut enligt vedertagen praxis av dessa orsaker skulle leda till ett oskäligt eller exceptionellt skadligt slutresultat.
8 § (13.6.2003/515)
Lindrigare straffskala
Straffet bestäms enligt en lindrigare straffskala, om
1) gärningsmannen har begått brottet innan han eller hon fyllde 18 år,
2) brottet har stannat vid försök,
3) gärningsmannen döms som medhjälpare till brottet med tillämpning av 5 kap. 6 §, eller gärningsmannens medverkan till brottet annars är klart mindre än de övrigas medverkan,
4) brottet har begåtts under omständigheter som nära påminner om omständigheter vilka leder till tillämpning av ansvarsfrihetsgrunder, eller
5) det på grunder som nämns i 6 eller 7 § eller på andra exceptionella grunder finns särskilda skäl, som skall nämnas i domen.
När ett straff bestäms enligt 1 mom. får gärningsmannen dömas till högst tre fjärdedelar av det maximala fängelse- eller bötesstraff som föreskrivs för brottet och lägst det minimum i den straffart som föreskrivs för brottet. Om livstidsfängelse kunde följa på brottet, är maximistraffet i stället för livstidsfängelse fängelse i tolv år och minimistraffet fängelse i två år.
Vad som föreskrivs i 2 mom. tillämpas också när straff bestäms för en gärningsman som har begått brottet såsom nedsatt tillräknelig. Nedsatt tillräknelighet påverkar emellertid inte det maximistraff som kan tillämpas.
Om det föreskrivna strängaste straffet för ett brott är fängelse på viss tid, kan domstolen i fall som avses i denna paragraf döma till böter i stället för fängelse, om det finns särskilt vägande skäl för detta.
8 a § (22.8.2014/673)
Lindring av straffskalan på grund av erkännande
Straffet bestäms med iakttagande av en lindrigare straffskala, om gärningsmannen har medverkat till utredningen av sitt brott på det sätt som föreskrivs i 1 kap. 10 och 10 a § och 5 b kap. i lagen om rättegång i brottmål (689/1997) samt i 3 kap. 10 a § i förundersökningslagen (805/2011).
När ett straff bestäms enligt 1 mom. får gärningen dömas till högst två tredjedelar av det maximala fängelse- eller bötesstraffet för brottet och lägst det minimum i den straffart som föreskrivs för brottet. Om det föreskrivna strängaste straffet är fängelse på viss tid, får domstolen döma till böter i stället för fängelse, om det finns särskilda skäl för detta.
I domen ska utöver det utdömda straffet också uppges vilket straff som domstolen skulle ha dömt ut utan ovan avsedd medverkan.
Val av straffart
9 § (13.6.2003/515)
Valet mellan villkorligt och ovillkorligt fängelse
Ett fängelsestraff på viss tid som uppgår till högst två år kan förklaras villkorligt (villkorligt fängelse), om det inte med hänsyn till hur allvarligt brottet är, gärningsmannens skuld sådan den framgår av brottet eller gärningsmannens tidigare brottslighet förutsätts att ovillkorligt fängelse döms ut.
För ett brott som någon har begått innan han eller hon fyllde 18 år får dock inte dömas till ovillkorligt fängelsestraff, om det inte finns vägande skäl. Vid prövningen av huruvida det finns vägande skäl ska hänsyn tas till gärningsmannens placering i en barnskyddsanstalt som avses i 57 § i barnskyddslagen (417/2007). (10.4.2015/401)
10 § (13.6.2003/515)
Tilläggspåföljder i samband med villkorligt fängelse
Om enbart villkorligt fängelse inte kan anses vara ett tillräckligt straff för brottet, kan dessutom böter dömas ut eller, om det villkorliga fängelsestraffet är åtta månader eller längre, kan samhällstjänst i minst 14 och högst 90 timmar dömas ut. (10.4.2015/401)
Den som inte hade fyllt 21 år när han eller hon begick brottet kan dömas till villkorligt fängelse förenat med övervakning under ett år och tre månader, om detta ska anses motiverat för att främja gärningsmannens anpassning i samhället eller för att förhindra återfall i brott. Bestämmelser om verkställighet av övervakningen finns i lagen om verkställighet av samhällspåföljder. (10.4.2015/401)
I fråga om böter, samhällstjänst och övervakning som döms ut utöver villkorligt fängelse gäller vad som föreskrivs särskilt. Samhällstjänsten kan dock förvandlas till fängelse i minst fyra och högst 90 dagar.
10 a § (10.4.2015/401)
Ungdomsstraff
Den som har begått ett brott innan han eller hon har fyllt 18 år ska dömas till ungdomsstraff, om
1) böter är ett otillräckligt straff med hänsyn till hur allvarligt brottet är, gärningsmannens skuld sådan den framgår av brottet och gärningsmannens tidigare brott och vägande skäl inte kräver att ett ovillkorligt fängelsestraff döms ut, och
2) villkorligt fängelse förenat med övervakning inte anses tillräckligt för att främja gärningsmannens möjligheter att anpassa sig i samhället eller för att förhindra återfall i brott.
Om flera brott behandlas samtidigt i domstolen, kan under de förutsättningar som anges i 1 mom. ungdomsstraff dömas ut för brotten även om gärningsmannen har begått endast en del av dem innan han eller hon fyllde 18 år.
Bestämmelser om ungdomsstraffets längd och vad straffet innefattar finns i 64 § i lagen om verkställighet av samhällspåföljder.
11 § (10.4.2015/401)
Samhällstjänst
En gärningsman döms till samhällstjänst i stället för ett ovillkorligt fängelsestraff på viss tid, högst åtta månader, om inte ovillkorliga fängelsestraff, övervakningsstraff, tidigare samhällstjänststraff, fortsatt brottslig verksamhet eller andra vägande skäl ska anses utgöra hinder för att ett samhällstjänststraff döms ut.
För att gärningsmannen ska kunna dömas till samhällstjänst krävs det att han eller hon har samtyckt till att straffet döms ut som samhällstjänst och att han eller hon kan antas klara av den.
Vid prövningen av de tidigare straffens betydelse ska det faktum att gärningsmannen har begått brottet innan han eller hon fyllde 21 år betraktas som en omständighet som talar för att samhällstjänst ska dömas ut.
11 a § (8.4.2011/329)
Övervakningsstraff
En gärningsman döms till ett lika långt övervakningsstraff i stället för ovillkorligt fängelsestraff, högst sex månader, om
1) gärningsmannen på grund av ett hinder enligt 11 § 1 mom. eller avsaknad av villkoret i 2 mom. i nämnda paragraf inte kan dömas till samhällstjänst,
2) tidigare utdömda övervakningsstraff eller ovillkorliga fängelsestraff eller det aktuella brottets art inte ska anses utgöra ett hinder för att övervakningsstraff döms ut, och
3) övervakningsstraff ska anses motiverat för att upprätthålla eller främja gärningsmannens sociala färdigheter.
En förutsättning för att övervakningsstraff ska kunna dömas ut är också att gärningsmannen har samtyckt till att straffet döms ut som övervakningsstraff och att de myndiga personer som bor i samma bostad som gärningsmannen av sin egen bestämda vilja har samtyckt till att övervakningsstraffet verkställs i den bostaden. En ytterligare förutsättning är att gärningsmannen kan åläggas en skyldighet enligt 41 § i lagen om verkställighet av samhällspåföljder att stanna i sin bostad och att delta i verksamhet som anvisas honom eller henne och att gärningsmannen kan antas klara av övervakningsstraffet. Övervakningsstraff får inte dömas ut utan en plan för strafftiden. Bestämmelser om hörande av de minderåriga som bor i bostaden och utredning av de minderårigas åsikt finns i 45 § 2 mom. i lagen om verkställighet av samhällspåföljder. (10.4.2015/401)
12 § (13.6.2003/515)
Domseftergift
Domstolen får avstå från att döma ut ett straff, om
1) brottet med hänsyn till hur skadligt det är eller gärningsmannens skuld sådan den framgår av brottet utifrån en helhetsbedömning skall anses ringa,
2) gärningsmannen har begått brottet före fyllda 18 år och brottet skall anses ha berott på oförstånd eller tanklöshet,
3) brottet av särskilda skäl som hänför sig till gärningen eller gärningsmannen kan jämställas med en ursäktlig gärning,
4) straffet särskilt med beaktande av de omständigheter som nämns i 6 § 3 punkten och 7 § eller social- och hälsovårdsåtgärder skall anses oskäligt eller oändamålsenligt, eller
5) brottet inte på grund av bestämmelserna om bestämmande av gemensamt straff väsentligt skulle inverka på det totala straffet.
Avräkning från straff som döms ut
13 § (30.1.2018/102)
Avräkning av tiden för frihetsberövande och tiden för begränsning av friheten
Om någon döms till ett fängelsestraff på viss tid för en gärning på grund av vilken gärningsmannen har varit berövad friheten, ska domstolen avräkna tiden för frihetsberövandet från straffet eller anse frihetsberövandet som fullt avtjänat straff. Om någon döms till ett fängelsestraff på viss tid för en gärning på grund av vilken gärningsmannen har ålagts förstärkt reseförbud eller häktningsarrest som varar oavbrutet i minst två dygn, ska domstolen avräkna tiden för begränsningen av friheten från straffet så att ett förstärkt reseförbud eller en häktningsarrest i två dygn motsvarar en dag fängelse eller anse begränsningen av friheten som fullt avtjänat straff. Om antalet dagar som ska avräknas inte är delbart med två, avräknas inte den dag som blir över. Tiden för frihetsberövandet och tiden för begränsning av friheten räknas i dagar. De dagar när frihetsberövandena, det förstärkta reseförbudet och häktningsarresten började och upphörde ska anges i domen.
På samma sätt ska förfaras, om frihetsberövandet föranletts av något annat brott som i samband med målet har varit föremål för åtal eller förundersökning eller av att svaranden har förordnats att hämtas till domstolen och därför har tagits i förvar.
Om straffet är böter ska den tid som avses i 1 mom. avräknas i skälig mån, dock minst hela den tid som frihetsberövandet och begränsningen av friheten har varat, eller anses som fullt avtjänat straff.
Om straffet är ungdomsstraff, ska det frihetsberövande och den begränsning av friheten som avses i 1 mom. avräknas. När avräkning görs motsvarar ett dygns frihetsberövande två ungdomsstraffdagar och ett dygns begränsning av friheten en ungdomsstraffdag, om inte avvikelse från detta görs av särskilda skäl.
Om straffet är ordningsbot, ska frihetsberövandet betraktas som fullt avtjänande av straffet.
13 § har ändrats genom L 102/2018, som träder i kraft 1.1.2019. Den tidigare formen lyder:
13 § (13.6.2003/515)
Avräkning av tiden för frihetsberövande
Om någon döms till ett fängelsestraff på viss tid för en gärning på grund av vilken gärningsmannen har varit berövad friheten oavbrutet i minst ett dygn, ska domstolen avräkna tiden för frihetsberövandet från straffet eller anse frihetsberövandet som fullt avtjänat straff. Tiden för frihetsberövandet räknas i dagar. De dagar när frihetsberövandena började och upphörde ska anges i domen. (10.4.2015/395)
På samma sätt skall förfaras, om frihetsberövandet föranletts av något annat brott som i samband med målet har varit föremål för åtal eller förundersökning eller av att svaranden har förordnats att hämtas till domstolen och därför har tagits i förvar.
Om straffet är böter skall frihetsberövandet avräknas i skälig mån, dock minst hela den tid som frihetsberövandet har varat, eller anses som fullt avtjänat straff.
Om straffet är ungdomsstraff skall frihetsberövandet avräknas. När avräkning enligt detta moment görs motsvarar ett dygns frihetsberövande två ungdomsstraffdagar, om inte avvikelse från detta görs av särskilda skäl. (21.12.2004/1195)
Om straffet är ordningsbot, ska frihetsberövandet betraktas som fullt avtjänande av straffet. (18.11.2016/985)
14 § (13.6.2003/515)
Avräkning av straff som har dömts ut utomlands
Om någon i Finland döms till straff för ett brott för vilket han eller hon redan helt eller delvis har avtjänat en påföljd som har dömts ut utomlands, skall från straffet göras ett skäligt avdrag. Om påföljden var ett frihetsstraff, skall domstolen från straffet avräkna den tid som motsvarar frihetsberövandet. Domstolen kan även fastställa att påföljden skall anses som en tillräcklig påföljd för brottet.
15 § (23.9.2005/780)
Avräkning av disciplinära straff för fångar eller häktade
En fånge eller en häktad kan i fängelse påföras disciplinstraff för brott så som bestäms i 15 kap. i fängelselagen och i 10 kap. i häktningslagen. Om en fånge eller en häktad döms i domstol för ett brott för vilket han eller hon helt eller delvis har avtjänat ett disciplinstraff, skall från straffet göras ett skäligt avdrag, om det inte finns grundad anledning att inte göra detta eller att anse disciplinstraffet som fullt straff för gärningen.
16 § (28.3.2014/256)
16 § har upphävts genom L 28.3.2014/256.
7 kap (19.4.1991/697)
Om gemensamt straff
1 § (18.11.2016/985)
Bestämmande av gemensamt fängelsestraff
Om någon ska dömas på en och samma gång för två eller flera brott för vilka straffet är fängelse, ska ett gemensamt fängelsestraff bestämmas för brotten, om inte annat föreskrivs någon annanstans i lag.
Om någon ska dömas till fängelse för ett brott och till böter eller ordningsbot för ett eller flera andra brott, får domstolen döma till ett gemensamt fängelsestraff för samtliga brott eller till ett gemensamt fängelsestraff för vissa av brotten och dessutom till böter eller till ordningsbot för de övriga brotten, men inte till vardera.
Om något av brotten föranleder livstids fängelsestraff, ska som gemensamt straff för samtliga brott dömas till livstids fängelse.
2 § (19.4.1991/697)
Maximi- och minimitiden för fängelsestraff på viss tid
När ett gemensamt straff bestäms får det strängaste maximistraff som kan följa på de olika brotten överskridas, men strafftiden får inte vara längre än den sammanlagda tiden för brottens maximistraff. Det strängaste maximistraffet får inte heller överskridas med mer än
1) ett år, om det strängaste maximistraffet är fängelse under ett år sex månader,
2) två år, om det strängaste maximistraffet är fängelse i minst ett år sex månader men under fyra år, och med mer än
3) tre år, om det strängaste maximistraffet är fängelse på viss tid, minst fyra år.
Straffet får inte vara kortare än det strängaste minimistraffet för något av brotten.
Med det strängaste maximistraffet avses det högsta och med det strängaste minimistraffet det lägsta straff som får dömas ut för brottet enligt de på fallet tillämpliga stadgandena. Kan på ett eller flera brott följa endast böter, anses böterna när den gemensamma tiden för de olika brottens maximistraff räknas ut motsvara sammanlagt en månads fängelse.
3 § (19.4.1991/697)
Gemensamt bötesstraff
Om någon samtidigt skall dömas för två eller flera brott för vilka straffet är böter, skall ett gemensamt bötesstraff bestämmas.
Ett gemensamt bötesstraff får vara högst 240 dagsböter. Ett gemensamt bötesstraff får dock inte vara strängare än de sammanlagda maximistraffen för de olika brotten. Om för något av brotten efter den 1 juni 1969 föreskrivits ett särskilt lägsta bötesstraff, får det gemensamma bötesstraffet inte underskrida detta. (13.6.2003/515)
Vad som föreskrivs ovan tillämpas inte på vite som utdöms i euro. (13.6.2003/515)
3 a § (18.11.2016/985)
Böter och ordningsbot
Om någon ska dömas till böter och ordningsbot för två eller flera brott på en och samma gång, ska ett bötesstraff eller ett gemensamt bötesstraff höjt med 40 euro bestämmas. En ordningsbot som föreläggs en gående eller föraren av ett motorlöst fordon beaktas dock inte när höjningen fastställs.
Om bötesstraffet eller det gemensamma bötesstraffet till sitt totala belopp skulle vara lägre än ordningsboten eller den strängaste ordningsboten, höjs bötesstraffet eller det gemensamma bötesstraffet till ordningsbotens eller den strängaste ordningsbotens belopp innan höjningen enligt 1 mom. görs.
3 b § (18.11.2016/985)
Ordningsbot
Om någon ska dömas till ordningsbot för två eller flera brott på en och samma gång, ska en enda ordningsbot föreläggas. Ordningsboten föreläggs då höjd med 40 euro i förhållande till den förseelse för vilken den strängaste ordningsboten gäller. Om ordningsboten föreläggs en gående eller föraren av ett motorlöst fordon, höjs ordningsboten dock inte.
4 § (19.4.1991/697)
Övriga påföljder
Om för något av brotten utöver ett straff i allmän straffart skall dömas till avsättning eller någon annan särskild påföljd, skall domstolen under de förutsättningar som stadgas i lagen också bestämma denna påföljd utöver det gemensamma straffet.
För flera brott som lagförs samtidigt bestäms endast ett ungdomsstraff. (21.12.2004/1195)
5 § (19.4.1991/697)
Utmätning av ett gemensamt straff
När ett gemensamt fängelsestraff eller ett gemensamt bötesstraff mäts ut skall 6 kap. iakttas i tillämpliga delar.
Vid utmätning av ett gemensamt straff skall domstolen utgå från straffet för det brott för vilket enligt domstolens prövning bör följa det strängaste straffet samt för brotten mätas ut ett sådant gemensamt straff att det står i ett rättvist förhållande också till antalet brott samt deras grovhet och inbördes samband. Om en straffskärpnings- eller strafflindringsgrund enligt 6 kap. eller någon annan omständighet som nämns i kapitlet gäller endast ett visst eller vissa av de brott som lagförs samtidigt, skall detta i skälig utsträckning beaktas när det gemensamma straffet mäts ut.
6 § (8.8.1997/751)
Beaktande av ett tidigare utdömt fängelsestraff eller kombinationsstraff (1.12.2017/800)
Om den som har dömts till ett ovillkorligt fängelsestraff eller kombinationsstraff åtalas för ett annat brott som han eller hon begått innan detta straff dömts ut, kan det tidigare ovillkorliga fängelsestraffet eller kombinationsstraffet skäligen beaktas som en straffnedsättningsgrund eller strafflindringsgrund vid bestämmandet av det nya straffet. För det nya brottet får också ett fängelsestraff som är kortare än den minimitid som i lag anges för brottet dömas ut eller det tidigare straffet anses som en tillräcklig påföljd också för det brott som senare blivit föremål för behandling. (1.12.2017/800)
I domen skall uppges vilken tidigare dom eller vilka tidigare domar som har beaktas när straffet mäts ut enligt denna paragraf.
7 § (8.4.2011/329)
Beaktande av ett tidigare utdömt samhällstjänststraff och övervakningsstraff
Ett samhällstjänststraff och ett övervakningsstraff som har dömts ut tidigare kan när ett nytt straff döms ut beaktas på motsvarande sätt som ett tidigare ovillkorligt fängelsestraff enligt 6 §.
8 § (10.4.2015/401)
Beaktande av ett tidigare utdömt ungdomsstraff
Om den som har dömts till ungdomsstraff ska dömas till ovillkorligt fängelsestraff för ett brott som han eller hon har begått innan ungdomsstraffet dömdes ut eller för ett nytt brott som han eller hon har begått efter det att ungdomsstraffet dömdes ut men innan verkställigheten av straffet har upphört, kan ett gemensamt ovillkorligt fängelsestraff dömas ut för detta brott och för det brott som ledde till ungdomsstraffet. Bestämmelser om beaktande av den del av ungdomsstraffet som redan har verkställts finns i 68 § i lagen om verkställighet av samhällspåföljder.
9 § (19.3.2010/179)
Beaktande av en dom som meddelats i en främmande stat
När 6 och 7 § tillämpas kan också ett ovillkorligt fängelsestraff och samhällstjänst samt en jämförbar påföljd som dömts ut i en medlemsstat i Europeiska unionen eller Island och Norge beaktas.
8 kap (11.4.2003/297)
Om preskription
1 § (11.4.2003/297)
Preskription av åtalsrätten
Rätten att väcka åtal för brott för vilket det strängaste föreskrivna straffet är fängelse på livstid preskriberas inte. (11.4.2008/212)
Åtalsrätten preskriberas, om åtal inte har väckts inom
1) tjugo år, om det för brottet föreskrivna strängaste straffet är fängelse på viss tid över åtta år,
2) tio år, om det strängaste straffet är fängelse i över två och högst åtta år,
3) fem år, om det strängaste straffet är fängelse i över ett och högst två år, och
4) två år, om det strängaste straffet är fängelse i högst ett år, böter eller ordningsbot. (18.11.2016/985)
Med strängaste straff avses det straff som i den på gärningen tillämpliga straffbestämmelsen är angivet som maximistraff.
För tjänstebrott är preskriptionstiden dock minst fem år. För miljöförstöring, naturskyddsbrott och byggnadsskyddsbrott är preskriptionstiden tio år. För miljöförstöring, grov miljöförstöring, miljöförseelse och miljöförstöring av oaktsamhet som har skett från ett utländskt fartyg i Finlands ekonomiska zon så som avses i 13 kap. 3 § i miljöskyddslagen för sjöfarten är preskriptionstiden tre år. För fiskebrott som har begåtts från ett utländskt fartyg i den ekonomiska zonen är den kortaste preskriptionstiden tre år. (29.12.2009/1680)
Åtalsrätten för sexuellt utnyttjande av barn och grovt sexuellt utnyttjande av barn preskriberas tidigast då målsäganden fyller 28 år. Detsamma gäller våldtäkt, grov våldtäkt, tvingande till samlag, tvingande till sexuell handling, sexuellt utnyttjande, koppleri, grovt koppleri, människohandel och grov människohandel som riktat sig mot en person som inte fyllt 18 år. Åtalsrätten för lockande av barn i sexuella syften enligt 20 kap. 8 b § 2 mom. preskriberas då den som utsattes för brottet fyller 23 år. (20.5.2011/540)
2 § (11.4.2003/297)
När preskriptionstiden för åtalsrätten börjar löpa
De tider som anges i 1 § räknas från den dag då brottet begicks. Om det i brottsrekvisiten föreskrivs att underlåtenhet är straffbart, börjar preskriptionstiden för åtalsrätten löpa den dag då den underlåtna handlingen senast borde ha utförts. Om det i brottsrekvisiten förutsätts att en viss verkan av handlingen har inträtt, räknas tiden från den dag då denna verkan inträdde.
Om den brottsliga gärningen omfattar upprätthållande av ett lagstridigt tillstånd, börjar preskriptionstiden för åtalsrätten löpa först från det att detta tillstånd har upphört.
Preskriptionstiden för åtalsrätten för delaktighet i brott börjar löpa samma dag som preskriptionstiden för åtalsrätten för huvudgärningen.
3 § (11.4.2003/297)
När preskriptionen av åtalsrätten avbryts
Åtal anses ha blivit väckt på ett sätt som avbryter preskriptionstiden när den som skall åtalas lagligen har delgivits en stämning eller när straffanspråk mot personen i fråga har framställts i hans eller hennes personliga närvaro vid rättegång.
Väckande av åtal i ett mål som senare avvisas eller i vilket åtalet läggs ned avbryter inte preskriptionen av åtalsrätten.
När ett ärende som avser en förseelse handläggs i ett förfarande enligt lagen om föreläggande av böter och ordningsbot, avbryts preskriptionen av åtalsrätten när ett bötesyrkande, ett ordningsbotsföreläggande som mottagaren kan motsätta sig eller ett straffyrkande delges den som misstänks för förseelsen. Preskriptionen avbryts dock inte, om yrkandet återtas eller mottagaren motsätter sig föreläggandet eller om den misstänkte eller målsäganden återtar sitt i 4 eller 5 § i den lagen avsedda samtycke. (18.11.2016/985)
3 a § (22.8.2014/673)
Avbrytande av preskription av åtalsrätt på grundval av domsförslag
Om preskriptionen av åtalsrätten inte redan har avbrutits med stöd av 3 §, avbryts preskriptionen av åtalsrätten när den brottsmisstänkte eller svaranden i ett brottmål undertecknar ett domsförslag som avses i 1 kap. 10 § i lagen om rättegång i brottmål.
Domsförslag avbryter inte preskriptionen av åtalsrätten i mål som senare avvisas.
4 § (11.4.2003/297)
Förlängning av preskriptionstiden för åtalsrätten
Preskriptionstiden för åtalsrätten kan på ansökan förlängas en gång med ett år, om
1) förundersökningen av brottet fordrar särskilda tidskrävande undersökningsåtgärder och undersökningen på grund av dessa skulle vara uppenbart oavslutad när preskriptionstiden löper ut,
2) brottet har kommit till förundersökning på ett exceptionellt sent stadium, eller
3) den som skall instämmas att svara för brottet håller sig undan och därför sannolikt inte kan delges en stämning innan preskriptionstiden löpt ut
och ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att preskriptionstiden förlängs.
5 § (11.4.2003/297)
Förfarande vid förlängning av preskriptionstiden för åtalsrätten
Beslut om förlängning av preskriptionstiden för åtalsrätten fattas av den domstol som enligt 4 kap. i lagen om rättegång i brottmål (689/1997) kan pröva åtal för brottet. Ansökan om förlängning av preskriptionstiden kan göras av åklagaren och en målsägande, om denne har i 1 kap. 14 § 1 eller 2 mom. eller 15 § 1 mom. i nämnda lag avsedd rätt att utföra åtal för brottet. Ansökan ska göras skriftligen innan preskriptionstiden löpt ut. (13.5.2011/441)
Ansökan om förlängning av preskriptionstiden skall utan dröjsmål tas upp till behandling av domstolen. Den kan behandlas av tingsrätten då den består av endast ordföranden.
Om det är sannolikt att en viss person kommer att åtalas för ett brott som berörs av en ansökan om förlängning av preskriptionstiden enligt 4 § 1 eller 2 punkten, skall han eller hon ges tillfälle att bli hörd om ansökan. Kallelse kan tillställas den berörde personligen eller per post.
Ändring i ett beslut som har meddelats med anledning av ansökan får inte sökas genom besvär. Klagan över ansökan får anföras hos högre domstol inom trettio dagar. Klagan skall behandlas i brådskande ordning.
6 § (11.4.2003/297)
Preskription som förhindrar utdömande av straff
Rätten att döma ut straff för de brott som avses i 1 § 1 mom. preskriberas inte. (22.12.2005/1161)
Straff för ett annat brott än ett sådant som avses i 1 mom. får inte dömas ut eller bestämmas i ett förfarande enligt lagen om föreläggande av böter och ordningsbot, när det från den i 2 § avsedda dagen har förflutit
1) trettio år, om det för brottet föreskrivna strängaste straffet är fängelse på viss tid över åtta år,
2) tjugo år, om det för brottet föreskrivna strängaste straffet är fängelse i över två och högst åtta år,
3) tio år, om det för brottet föreskrivna strängaste straffet är fängelse i högst två år, böter eller ordningsbot.
(18.11.2016/985)
Straff för ett annat brott än ett sådant som avses i 1 mom. får inte dömas ut när det från den dag som nämns i 2 § har förflutit
1) trettio år, om det för brottet föreskrivna strängaste straffet är fängelse på viss tid över åtta år,
2) tjugo år, om det för brottet föreskrivna strängaste straffet är fängelse i över två och högst åtta år,
3) tio år, om det för brottet föreskrivna strängaste straffet är fängelse i högst två år eller böter.
För brott som avses i 1 § 5 mom. får straff inte dömas ut efter det att den tid som nämns i 2 mom. i denna paragraf har löpt ut och tio år har förflutit från det att den som utsattes för brottet fyllde 28 eller 23 år. (20.5.2011/540)
Ett utdömt straff förfaller, om den dom som gäller straffet inte har blivit verkställbar innan den i 2 eller 3 mom. nämnda tiden har löpt ut. (22.12.2005/1161)
7 § (11.4.2003/297)
Preskription av yrkande på samfundsbot
Preskriptionstiden för ett yrkande på samfundsbot är densamma som preskriptionstiden för det brott som ligger till grund för yrkandet. Den kortaste preskriptionstiden är dock fem år.
8 § (11.4.2003/297)
Preskription som förhindrar utdömande av förelagt vite
Rätten att döma ut ett vite som domstolen har förelagt för att säkerställa rättegången preskriberas två år efter det att vitet förelades.
9 § (22.12.2005/1161)
Preskription som förhindrar utdömande av förverkandepåföljd
En förverkandepåföljd får inte dömas ut, om straff för gärningen inte får dömas ut på grund av preskription. Den kortaste preskriptionstiden för ett yrkande på förverkande är dock fem år. Om yrkandet på förverkande gäller ett sådant hjälpmedel vid brott som avses i 10 kap. 4 § eller annan egendom som avses i 10 kap. 5 §, preskriberas yrkandet dock inte.
10 § (11.4.2003/297)
När utdömt fängelsestraff förfaller
Ett fängelsestraff på livstid och ett fängelsestraff på viss tid som dömts ut för folkmord, brott mot mänskligheten, grovt brott mot mänskligheten, aggressionsbrott, krigsförbrytelse eller grov krigsförbrytelse förfaller inte. (30.12.2015/1718)
Ett fängelsestraff på viss tid förfaller, om inte verkställigheten av straffet, räknat från den dag då den lagakraftvunna domen gavs, har börjat inom
1) tjugo år, om straffet är över åtta år,
2) femton år, om straffet är över fyra och högst åtta år,
3) tio år, om straffet är över ett och högst fyra år, och
4) fem år, om straffet är högst ett år.
Ett förvandlingsstraff för böter förfaller, om verkställigheten inte har börjat inom tre år från den dag då den lagakraftvunna domen gavs.
10 a § (1.12.2017/800)
När utdömt kombinationsstraff förfaller
Om inte annat föreskrivs någon annanstans i lag, tillämpas på när kombinationsstraff förfaller vad som föreskrivs i 10 § 2 mom. Den tid efter vilken ett kombinationsstraff förfaller bestäms utifrån längden på det fängelsestraff som ingår i kombinationsstraffet.
11 § (8.4.2011/329)
När utdömt samhällstjänststraff och övervakningsstraff förfaller
Ett samhällstjänststraff och ett övervakningsstraff förfaller på samma sätt som det fängelsestraff som de motsvarar.
12 § (11.4.2003/297)
När verkställighet av utdömt straff förfaller i vissa fall
Om verkställigheten av fängelsestraff, samhällstjänststraff eller förvandlingsstraff för böter har avbrutits eller om en villkorligt frigiven har förverkat sin frihet, skall 10 och 11 § på motsvarande sätt tillämpas på den fortsatta verkställigheten. Den tid som leder till att
fängelsestraff på viss tid och samhällstjänststraff förfaller bestäms enligt det återstående straffet, och om flera straff har sammanräknats vid verkställigheten av dem, enligt den tid som återstår av det sammanräknade straffet. Tiden skall räknas från den dag då verkställigheten avbröts och, om en villkorlig frihet har förverkats eller om ett villkorligt straff har förordnats gå i verkställighet, från den dag då den lagakraftvunna domen om förverkandet eller verkställigheten gavs.
12 a § (22.12.2005/1161)
När utdömt ungdomsstraff förfaller
Ett ungdomsstraff förfaller, om verkställigheten inte har börjat inom tre år från den dag då den lagakraftvunna domen gavs.
13 § (11.4.2003/297)
När utdömt bötesstraff förfaller
Ett bötesstraff förfaller när fem år har förflutit från den dag då den lagakraftvunna domen gavs, om inte den bötfällde därförinnan har dömts till ett förvandlingsstraff. Om ett förvandlingsstraff har bestämts, har den bötfällde rätt att även efter den nämnda tiden betala böterna på det sätt som föreskrivs särskilt. Vad som ovan föreskrivs om böter gäller även utdömda viten.
En utdömd samfundsbot förfaller när fem år har förflutit från den dag då den lagakraftvunna domen gavs.
En ordningsbot förfaller när fem år har förflutit från den dag då ordningsbotsföreläggandet utfärdades. (18.11.2016/985)
14 § (22.12.2005/1161)
När utdömd förverkandepåföljd förfaller
En förverkandepåföljd får inte verkställas när tio år har förflutit från den dag då den lagakraftvunna domen gavs. Om förverkandepåföljden gäller sådana hjälpmedel vid brott som avses i 10 kap. 4 § eller annan egendom som avses i 10 kap. 5 §, förfaller verkställigheten av förverkandepåföljden dock inte.
15 § (11.4.2003/297)
Inverkan av utmätning
Om utmätning har förrättats inom preskriptionstiden i syfte att genomföra en verkställighet som avses i 13 och 14 §, får verkställigheten slutföras i fråga om den utmätta egendomen.
16 § (11.4.2003/297)
Hur dödsfall inverkar på verkställigheten
Bötesstraff och vite förfaller när den dömde avlider. Om utmätning under den dömdes livstid har förrättats för att genomföra en verkställighet, får verkställigheten dock slutföras i fråga om den utmätta egendomen.
Om gärningsmannen eller någon annan som är ansvarig för en förverkandepåföljd har avlidit, skall påföljden dömas ut ur dödsboets tillgångar, om inte detta är oskäligt.
Om den som har dömts till en förverkandepåföljd har avlidit, skall verkställigheten riktas mot hans eller hennes dödsbo. Delägarna i dödsboet har dock rätt att inom tre månader från det att egendom ur dödsboet har utmätts eller omhändertagits av staten för verkställande av domen låta den domstol som har behandlat målet i första instans avgöra huruvida verkställigheten skall förfalla därför att förverkandet skall betraktas som oskäligt.
17 § (11.4.2003/297)
När preskriptionstiden löper ut
Preskriptionstiden löper ut vid utgången av dygnet före den dag som till ordningsnumret svarar mot preskriptionstidens begynnelsedag.
18 § (18.11.2016/985)
Hänvisningsbestämmelse
I 2 b kap. 3 § 2 mom. föreskrivs när villkorligt fängelse förfaller.
Bestämmelser om preskription av verkställigheten av disciplinstraff som krigsmän och andra som lyder under 45 kap. döms till finns i lagen om militär disciplin och brottsbekämpning inom försvarsmakten (255/2014).
9 kap (21.4.1995/743)
Om straffansvar för juridiska personer
1 § (31.1.2003/61)
Tillämpningsområde
För brott som har begåtts i ett samfunds, en stiftelses eller någon annan juridisk persons verksamhet ska på yrkande av åklagaren dömas till samfundsbot, om en sådan påföljd föreskrivs för brottet i denna lag. (13.5.2011/441)
Bestämmelserna i detta kapitel tillämpas inte på brott som begåtts vid utövande av offentlig makt.
2 § (31.1.2003/61)
Förutsättningar för straffansvar
En juridisk person döms till samfundsbot, om någon som hör till ett av dess lagstadgade organ eller annars hör till dess ledning eller utövar faktisk beslutanderätt inom den juridiska personen har varit delaktig i brottet eller tillåtit att brottet har begåtts eller om i den juridiska personens verksamhet inte har iakttagits den omsorg och försiktighet som krävs för att förebygga brottet.
Samfundsbot döms ut även om det inte kan utredas vem gärningsmannen är eller om gärningsmannen av någon annan anledning inte döms till straff. Samfundsbot döms dock inte ut
för ett sådant målsägandebrott som målsäganden inte anmäler till åtal, om inte ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
3 § (21.4.1995/743)
Förhållandet mellan gärningsmannen och den juridiska personen
Ett brott anses begånget i en juridisk persons verksamhet, om gärningsmannen har handlat på den juridiska personens vägnar eller till dess förmån och han hör till den juridiska personens ledning eller står i tjänste- eller arbetsförhållande till denna eller han har handlat på uppdrag av en representant för den juridiska personen.
En juridisk person har inte rätt att få ersättning av gärningsmannen för en samfundsbot som den betalt, om inte ersättningsskyldigheten grundar sig på författningar om samfund eller stiftelser.
4 § (31.1.2003/61)
Domseftergift
Domstolen får avstå från att döma en juridisk person till samfundsbot, om
1) den juridiska personens i 2 § 1 mom. avsedda underlåtelse, eller den i nämnda lagrum avsedda andel i brottet som dess ledning eller den som utövar faktisk beslutanderätt inom den juridiska personen har, är ringa, eller
2) det brott som begåtts i den juridiska personens verksamhet är ringa.
Domstolen kan även avstå från att döma ut samfundsbot när straffet skulle anses oskäligt med beaktande av
1) de övriga följder som brottet förorsakat den juridiska personen,
2) den juridiska personens åtgärder för att förhindra nya brott, för att förebygga eller undanröja verkningarna av brottet eller för att främja utredningen av underlåtelsen och brottet, eller
3) att någon som hör till ledningen för den juridiska personen döms till straff för brottet, om den juridiska personen är liten, den andel den dömde äger av den juridiska personen är stor eller den dömdes personliga ansvar för den juridiska personens förpliktelser är betydande.
5 § (9.11.2001/971)
Samfundsbot
Samfundsbot döms ut till ett visst belopp. Dess lägsta belopp är 850 euro och dess högsta belopp 850 000 euro.
6 § (21.4.1995/743)
Grunder för fastställande av samfundsbot
Storleken av en samfundsbot fastställs enligt arten och omfattningen av den juridiska personens underlåtelse eller ledningens andel, om vilka stadgas i 2 §, samt enligt den juridiska personens ekonomiska ställning.
Vid bedömningen av betydelsen av underlåtelsen och ledningens andel beaktas brottets art och svårhet, den brottsliga verksamhetens omfattning, gärningsmannens ställning i den juridiska personens organ, i vilken mån åsidosättandet av den juridiska personens skyldigheter utvisar likgiltighet för stadganden i lag eller myndigheternas bestämmelser, samt övriga i lag stadgade straffmätningsgrunder.
Vid bedömningen av den juridiska personens ekonomiska ställning beaktas dess storlek och soliditet, verksamhetens ekonomiska resultat samt övriga omständigheter som väsentligt påverkar bedömningen av den juridiska personens ekonomi.
7 § (31.1.2003/61)
Avstående från straffyrkande
Åklagaren får avstå från att yrka straff för en juridisk person, om (13.5.2011/441)
1) den juridiska personens i 2 § 1 mom. avsedda underlåtelse, eller den i nämnda lagrum avsdda andel i brottet som dess ledning eller den som utövar faktisk beslutanderätt inom den juridiska personen har, är ringa, eller
2) det brott som begåtts i den juridiska personens verksamhet inte har lett till annan än ringa skada eller fara,
och den juridiska personen frivilligt har vidtagit behövliga åtgärder för att förhindra nya brott.
Åklagaren kan även avstå från att yrka straff, om gärningsmannen i det fall som avses i 4 § 2 mom. 3 punkten redan har dömts till straff och det kan förväntas att den juridiska personen inte därför skulle dömas till samfundsbot.
Ett beslut om att avstå från ett straffyrkande mot en juridisk person eller att återta ett straffyrkande delges per post eller med iakttagande av 11 kap. i rättegångsbalken. På beslutet tillämpas vad som i 1 kap. 6 a § 2 mom. och 11 § 1 och 3 mom. i lagen om rättegång i brottmål föreskrivs om beslut om åtalseftergift. (22.8.2014/673)
På återtagande av straffyrkande enligt 1 mom. tillämpas vad som i 1 kap. 12 § lagen om rättegång i brottmål bestäms om nedläggning av åtal. Beslutet om nedläggning delges dock endast den juridiska personen.
8 § (21.4.1995/743)
Gemensam samfundsbot
Om en juridisk person samtidigt skall dömas för två eller flera brott, skall den dömas till gemensam samfundsbot med iakttagande av 5 och 6 §§.
För brott av vilka det ena har begåtts sedan samfundsbot för det andra redan har dömts ut skall inte bestämmas ett gemensamt straff. Har en juridisk person genom en laga kraft vunnen dom dömts till samfundsbot och yrkas för denna straff med anledning av ett annat brott som har begåtts innan det förstnämnda straffet dömdes ut, skall inte heller gemensam samfundsbot dömas ut. När det nya straffet bestäms skall dock den tidigare samfundsboten beaktas i skälig mån.
9 § (11.4.2003/297)
9 § har upphävts genom L 11.4.2003/297.
10 § (9.8.2002/673)
Verkställighet av samfundsbot
Samfundsbot verkställs i den ordning som föreskrivs i lagen om verkställighet av böter (672/2002).
Förvandlingsstraff får inte bestämmas i stället för samfundsbot.
10 kap (26.10.2001/875)
Om förverkandepåföljder
1 § (26.10.2001/875)
De allmänna förutsättningarna för förverkandepåföljd
En förutsättning för att förverkandepåföljd skall kunna dömas ut är att en gärning som enligt lag är straffbar (brott) har begåtts.
Förverkandepåföljd kan också dömas ut på grund av en straffbar gärning där
1) gärningsmannen vid tidpunkten för gärningen inte har fyllt femton år eller är otillräknelig,
2) gärningsmannen är fri från straffansvar med stöd av 4 kap. 2 §, 4 § 2 mom., 5 § 2 mom., 6 § 3 mom. eller 45 kap. 26 b § 2 mom., eller (13.6.2003/515)
3) en juridisk person med stöd av 9 kap. kan dömas till straff, även om det inte kan utredas vem gärningsmannen är eller om gärningsmannen av någon annan anledning inte döms till straff.
Om det läggs fram tillräckliga bevis för en dom för det brott eller den straffbara gärning som en förverkandepåföljd grundar sig på, kan förverkandepåföljden dömas ut fastän det inte kan utredas vem gärningsmannen är eller åtal inte väcks mot gärningsmannen eller gärningsmannen inte döms till straff. (20.5.2016/356)
2 § (20.5.2016/356)
Förverkande av vinning
Ekonomisk vinning av ett brott ska dömas förverkad till staten. Med ekonomisk vinning av ett brott avses
1) egendom som härrör direkt från brottet,
2) egendom som kommit i stället för egendom enligt 1 punkten,
3) avkastning på egendom enligt 1 och 2 punkten,
4) värde av egendom och avkastning enligt 1–3 punkten,
5) värde av inbesparing som härrör från brottet.
Om beloppet av vinningen inte alls eller endast med svårighet kan utredas, ska beloppet uppskattas med beaktande av brottets art, omfattningen av den brottsliga verksamheten och övriga omständigheter.
Till förverkandepåföljd döms gärningsmannen, den som har medverkat till brottet eller den på vars vägnar eller till vars förmån brottet har begåtts, om de har beretts vinning genom brottet.
Till förverkandepåföljd kan dömas även den till vilken det i syfte att undgå förverkandepåföljd eller skadeståndsskyldighet har överförts vinning eller annan egendom enligt 1 mom. 1–3 punkten, om mottagaren kände till eller hade grundad anledning att misstänka att syftet med överföringen var att undgå förverkandepåföljd eller skadeståndsskyldighet, eller om mottagaren erhållit egendomen som gåva eller annars utan vederlag. Den överförda egendomen kan då dömas förverkad till den del den utgör eller motsvarar vinning av ett brott eller värdet av sådan egendom.
Om de som avses i 3 och 4 mom. döms till förverkandepåföljd som gäller samma vinning, är deras ansvar solidariskt.
Vinning döms inte förverkad till den del den har återburits eller dömts eller döms att betalas till den kränkta i form av skadestånd eller återbäring av obehörig vinst. Om yrkande på skadestånd eller återbäring av obehörig vinst inte har framställts eller om ett sådant yrkande ännu inte har avgjorts när avgörande meddelas med anledning av yrkandet på förverkande, ska förverkandepåföljden dömas ut.
Trots bestämmelserna i 6 mom. ska domstolen på begäran av den som framställt ett yrkande på skadestånd eller återbäring av obehörig vinst avgöra yrkandet på förverkande och lämna över yrkandet på skadestånd eller återbäring för behandling på det sätt som föreskrivs för rättegång i tvistemål, om egendom har frysts eller är föremål för en jämställbar åtgärd i en främmande stat i syfte att trygga ett yrkande på förverkande som döms ut i Finland. Domstolen ska då också på begäran av den som framställt yrkandet på skadestånd eller återbäring av obehörig vinst genom en mellandom avgöra frågan om skadeståndsskyldighet eller skyldighet i fråga om återbäring av obehörig vinst.
3 § (20.5.2016/356)
Utvidgat förverkande av vinning
Om det har begåtts
1) ett brott för vilket det föreskrivna strängaste straffet är fängelse i minst fyra år,
2) häleri eller penningtvätt,
3) smuggling,
4) narkotikabrott eller främjande av narkotikabrott,
5) givande av muta eller tagande av muta eller givande av muta i näringsverksamhet eller tagande av muta i näringsverksamhet,
6) deltagande i en organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet,
7) spridning av pornografisk bild, i 20 kap. 8 b § 2 mom. avsett lockande av barn i sexuella syften eller koppleri,
8) orsakande av fara för informationsbehandling, eller
9) ett straffbart försök till ett brott som avses i 1–8 punkten,
och om brottet är av sådan art att det kan medföra ekonomisk vinning, kan egendom som har sitt ursprung i brottslig verksamhet dömas förverkad till staten; vid prövningen av om egendom ska dömas förverkad ska det förutom andra omständigheter särskilt beaktas huruvida egendomen uppenbarligen har sitt ursprung i annan brottslig verksamhet än brottslig verksamhet som kan anses obetydlig och huruvida det är behövligt att döma ut förverkandepåföljden för att nya brott ska kunna förebyggas samt huruvida en betydande del av den berörda personens inkomster upprepade gånger fås genom brottslig verksamhet.
Till förverkandepåföljd kan den dömas som har gjort sig skyldig till eller medverkat till ett brott som avses i 1 mom. eller den på vars vägnar eller till vars förmån brottet har begåtts.
Egendom som nämns i 1 mom. kan dömas helt eller delvis förverkad till staten också
1) hos den som står i ett sådant förhållande (närstående) som avses i 3 § 1 mom. i lagen om återvinning till konkursbo (758/1991) till en person som avses i 2 mom. i denna paragraf, samt
2) hos en enskild näringsidkare, ett bolag eller någon annan sammanslutning eller en stiftelse som står i ett sådant förhållande som avses i 3 § 2 mom. 1 eller 2 punkten i lagen om återvinning till konkursbo till en person som avses i 2 mom. i denna paragraf eller till en närstående till denna person,
om det finns skäl att anta att egendomen har överförts till någon av de ovannämnda i syfte att undgå förverkandepåföljd eller skadeståndsskyldighet.
Förverkandepåföljd enligt 3 mom. döms inte ut, om egendomen har överförts tidigare än fem år innan ett brott som avses i 1 mom. har begåtts.
Om två eller flera döms till samma förverkandepåföljd, är deras ansvar solidariskt.
4 § (26.10.2001/875)
Förverkande av hjälpmedel vid brott
Följande föremål och egendom som har använts för begående av ett brott skall dömas förverkade till staten:
1) skjut- och eggvapen och andra därmed jämförbara livsfarliga redskap, och
2) andra föremål och annan egendom vars innehav är straffbart.
Förverkande kan beslutas också i fråga om
1) föremål och egendom som har använts vid begåendet av ett uppsåtligt brott, och
2) föremål och egendom som har ett nära samband med ett uppsåtligt brott som behandlas i rättegång, när föremålet eller egendomen uteslutande eller huvudsakligen har anskaffats eller tillverkats med tanke på ett uppsåtligt brott eller till sina egenskaper är särskilt lämpade för begående av ett uppsåtligt brott.
Vid prövningen av om det är nödvändigt att döma föremål eller egendom förverkade skall särskild uppmärksamhet fästas vid förebyggandet av nya brott.
5 § (26.10.2001/875)
Förverkande av annan egendom
Föremål och egendom som har framställts, tillverkats eller fåtts till stånd genom ett brott eller som har varit föremål för brott skall dömas förverkade till staten, om innehavet av föremålet eller egendomen är straffbart.
Föremål och egendom som har framställts, tillverkats eller fåtts till stånd genom ett brott eller som har varit föremål för ett brott kan dömas förverkade antingen helt eller delvis, om förverkandepåföljden är nödvändig
1) på grund av att föremålen eller egendomen har egenskaper som gör dem skadliga för hälsan eller miljön,
2) för att nya brott skall kunna förebyggas, och föremålet är särskilt lämpat som brottsobjekt eller för brottslig användning,
3) för att syftet med bestämmelser om reglering eller om import eller export skall kunna uppnås, eller
4) för att syftet med bestämmelser om skydd av naturen eller miljön skall kunna uppnås.
3 mom. har upphävts genom L 20.5.2016/356. (20.5.2016/356)
5 a § (20.5.2016/356)
Förverkande av förvaringsmateriel
Ett kärl, emballage eller något annat som har använts för förvaring av i 4 eller 5 § eller i något annat motsvarande lagrum avsedda hjälpmedel vid brott eller föremål och egendom som har framställts, tillverkats eller fåtts till stånd genom ett brott eller som har varit föremål för brott och som ska dömas förverkade kan förklaras förverkade, om förverkandepåföljden inte annars kan verkställas utan svårighet.
6 § (26.10.2001/875)
Inskränkningar i förverkandet
Föremål och annan egendom som avses i 4 och 5 § och som helt eller delvis tillhör någon annan än gärningsmannen, en medverkande eller den på vars vägnar eller med vars samtycke brottet har begåtts, döms inte förverkade. Mottagaren av ett föremål eller egendom som har överförts efter att brottet har begåtts kan likväl dömas att förverka föremålet eller egendomen, om denne kände till eller hade grundad anledning att misstänka att föremålet eller egendomen hade samband med ett brott, eller om mottagaren erhållit föremålet eller egendomen som gåva eller annars utan vederlag. (20.5.2016/356)
Föremål och egendom skall dömas förverkade oberoende av äganderätten, om även ägaren skulle göra sig skyldig till ett brott genom att inneha dem.
7 § (26.10.2001/875)
När förverkandepåföljden förfaller
När domstolen avgör ett yrkande på förverkande kan den med svarandens samtycke bestämma att förverkandepåföljden förfaller, om det i föremål eller egendom som avses i 4 eller 5 § inom utsatt tid görs de ändringar som nämns i domen eller om i fråga om dem annars förfars på ett sådant sätt som anges i domen och som gör förverkandepåföljden överflödig.
Utmätningsmannen skall övervaka att de skyldigheter som nämns i domen fullgörs och besluta om förverkandet skall förfalla. Den som har dömts till en förverkandepåföljd kan överklaga beslutet i den ordning som bestäms om utsökningsbesvär. Utmätningsmannen kan av särskilda skäl förlänga den tidsfrist som avses i 1 mom. Rättsregistercentralen skall underrättas om att förverkandepåföljden har förfallit.
Den som har dömts till förverkandepåföljden ansvarar för de kostnader som ändringsarbetena och verkställigheten av domen i övrigt medför.
8 § (26.10.2001/875)
Förverkande av värde
Kan föremål eller egendom som avses i 4 eller 5 § inte dömas förverkade på grund av de inskränkningar som bestäms i 6 § 1 mom. eller på grund av att föremålet eller egendomen har dolts eller annars inte går att få tag på, kan gärningsmannen, den som är delaktig i brottet och den på vars vägnar eller med vars samtycke brottet har begåtts, dömas att i stället för föremålet eller egendomen förverka dess värde, antingen helt eller delvis. Till att förverka värdet kan också den
dömas till vilken föremålet eller egendomen har överförts, om han eller hon vid mottagandet av föremålet eller egendomen har varit medveten om att de har samband med ett brott eller har haft grundad anledning att misstänka detta, eller som har fått föremålet eller egendomen som gåva eller annars utan vederlag.
Värdet döms dock inte förverkat, om en person som avses i 1 mom. gör sannolikt att föremålet eller egendomen har förstörts eller förbrukats.
Om två eller flera döms att förverka värdet av samma föremål eller egendom, är deras ansvar solidariskt. Den som inte har dömts att förverka hela värdet svarar dock endast för det belopp som personen i fråga skall förverka.
9 § (20.5.2016/356)
Behandling av mål om förverkandepåföljd
Ett mål som gäller förverkandepåföljd behandlas i samband med det åtal som gäller det brott som yrkande på förverkande grundar sig på. Ett mål som gäller förverkandepåföljd kan också behandlas separat.
Ett mål som gäller förverkandepåföljd kan prövas och avgöras trots svarandens utevaro, med iakttagande av 8 kap. 11 och 12 § i lagen om rättegång i brottmål. Ett mål som enbart gäller en förverkandepåföljd kan också prövas och avgöras, om svaranden har fått del av yrkandet på förverkande och uteblivit trots att han eller hon kallats till rättegången och utevaron uppenbarligen beror på strävan att undgå rättegång. Domstolen ska då på tjänstens vägnar förordna en intressebevakare för svaranden. På intressebevakaren tillämpas 12 kap. 4 a § i rättegångsbalken. På intressebevakarens arvode och ersättning tillämpas dock vad som i 2 kap. 10 och 11 § i lagen om rättegång i brottmål föreskrivs om arvode och ersättning till försvarare. Bestämmelser om förordnande av en intressebevakare för svaranden på grund av sjukdom, störningar i de psykiska funktionerna eller försvagat hälsotillstånd eller av någon annan motsvarande orsak finns i 12 kap. 4 a § i rättegångsbalken.
Förverkandepåföljd döms ut på yrkande av åklagaren. I 1 kap. 8 b § i lagen om rättegång i brottmål föreskrivs om de grunder på vilka åklagaren kan avstå från att yrka på förverkande. Även en målsägande kan yrka på förverkande när målsäganden ensam utför åtal enligt 7 kap. i lagen om rättegång i brottmål. Särskilda bestämmelser gäller för framställande av yrkande i ett förfarande enligt lagen om föreläggande av böter och ordningsbot. (18.11.2016/985)
Käranden ska åberopa de omständigheter som yrkandet grundar sig på, samt styrka dem. Käranden har dock inte bevisbördan för ursprunget till egendom som avses i 3 §. Sådan egendom kan dömas förverkad, om inte svaranden gör sannolikt att egendomen har sitt ursprung i annan än brottslig verksamhet.
När domstolen dömer ut en förverkandepåföljd ska den vid behov meddela närmare föreskrifter om hur förverkandepåföljden ska verkställas, om förverkandepåföljden gäller data som avses i 7 kap. 1 § i tvångsmedelslagen eller om det annars är behövligt av särskilda skäl.
10 § (26.10.2001/875)
Jämkning av förverkandepåföljder
Förverkandepåföljd behöver inte dömas ut, om
1) vinningens belopp eller föremålets eller egendomens värde är obetydligt,
2) gärningsmannen meddelas domseftergift med stöd av 6 kap. 12 § eller någon annan motsvarande bestämmelse, eller (17.5.2013/347)
3) det med hänsyn till brottets och föremålets eller egendomens art, svarandens ekonomiska ställning samt övriga omständigheter vore oskäligt att döma ut förverkandepåföljden.
Under de förutsättningar som nämns i 1 mom. kan det bestämmas att förverkandepåföljden i stället för ett föremål eller egendom skall gälla dess värde eller endast en del av föremålet eller egendomen eller dess värde. Likaså kan en del av såväl föremålet eller egendomen som dess värde dömas förverkat. Också en del av vinningen kan dömas förverkad.
11 § (20.5.2016/356)
Särskilda bestämmelser
När ansvaret beträffande en förverkandepåföljd i fråga om en person som inte är misstänkt eller åtalad för brott utreds vid en förundersökning eller rättegång iakttas vad som föreskrivs om den som är misstänkt för brott eller om svaranden i ett brottmål.
Om skadestånd eller återbäring av obehörig vinst har betalats eller dömts ut efter det att ett avgörande som gäller förverkandepåföljd och som avses i 2 § 6 mom. har meddelats, kan förverkandepåföljden verkställas minskad med motsvarande belopp. Om förverkandepåföljden redan har verkställts, kan Rättsregistercentralen efter en skriftlig ansökan av den berörda personen besluta att motsvarande belopp ska betalas av statens medel. Trots vad som någon annanstans i lag föreskrivs om sekretess har den berörda personen rätt att för sin ansökan få uppgifter av Rättsregistercentralen om verkställigheten av ovannämnda förverkandepåföljd. Om det görs flera än en ansökan som grundar sig på samma brott, ska ansökningarna avgöras samtidigt, om inte detta orsakar de sökande oskäligt men. Om inte den verkställda förverkandepåföljden räcker till för att betala alla fordringar, sker betalning i förhållande till fordringarnas storlek, med iakttagande av 17 och 18 kap. i konkurslagen (120/2004). Den som är missnöjd med Rättsregistercentralens beslut har rätt att driva talan vid tingsrätten på den ort där käranden har sitt hemvist eller vid Helsingfors tingsrätt. Talan ska väckas inom en månad från Rättsregistercentralens beslut. Om det väcks flera käromål med anledning av ansökningar som grundar sig på samma brott, ska käromålen prövas vid den tingsrätt där det första käromålet väcktes. Andra tingsrätter än den nämnda tingsrätten ska överföra käromålet till den tingsrätten. Staten, som företräds av Rättsregistercentralen, är svarande i målet.
Den som i god tro har förvärvat en panträtt eller annan säkerhetsrätt i föremål eller egendom som avses i 4 eller 5 § och som dömts förverkade kan få betalning ur föremålets eller egendomens värde, oberoende av om fordringen har förfallit eller inte. Talan i saken ska väckas vid tingsrätten på den ort där käranden har sitt hemvist eller vid Helsingfors tingsrätt inom fem år från den dag då domen i fråga om förverkandepåföljden vann laga kraft. I annat fall förfaller säkerhetsrätten.
11 kap (11.4.2008/212)
Om krigsförbrytelser och brott mot mänskligheten
1 § (11.4.2008/212)
Folkmord
Den som för att helt eller delvis förinta en nationell, etnisk, raslig eller religiös eller en med dessa jämställbar folkgrupp
1) dödar medlemmar av folkgruppen,
2) tillfogar medlemmar av folkgruppen svåra fysiska eller psykiska sjukdomar eller skador,
3) påtvingar folkgruppen levnadsvillkor som kan medföra dess fysiska undergång helt eller delvis,
4) vidtar tvångsåtgärder för att förhindra att barn föds inom folkgruppen, eller
5) genom tvång för över barn från folkgruppen till en annan folkgrupp,
ska för folkmord dömas till fängelse i minst fyra år eller på livstid.
Försök är straffbart.
2 § (11.4.2008/212)
Förberedelse till folkmord
Den som i sådant syfte som anges i 1 §
1) med någon annan kommer överens om att begå folkmord, eller
2) gör upp en plan för folkmord,
ska för förberedelse till folkmord dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
3 § (11.4.2008/212)
Brott mot mänskligheten
Om någon som ett led i ett omfattande eller systematiskt angrepp riktat mot civilbefolkning
1) dödar någon annan, förslavar någon eller idkar handel med någon genom att köpa, sälja, hyra eller hyra ut eller erbjuda sig att köpa, sälja, hyra eller hyra ut honom eller henne, torterar eller på något annat sätt tillfogar någon stort lidande eller en svår skada eller allvarligt skadar någons hälsa, eller utrotar befolkning genom att påtvinga den levnadsvillkor som helt eller delvis förintar den eller på något annat sätt,
2) deporterar eller tvångsförflyttar befolkning som lagligen uppehåller sig i ett område,
3) fängslar eller annars berövar någon friheten i strid med grundläggande folkrättsliga regler eller förorsakar ett påtvingat försvinnande av någon som har berövats sin frihet,
4) våldtar någon annan, förslavar någon sexuellt, tvingar någon till prostitution, havandeskap eller sterilisering eller utsätter någon för annat därmed jämförbart grovt sexuellt våld, eller
5) utövar apartheid eller förföljer en identifierbar folkgrupp eller ett identifierbart kollektiv av politiska, rasmässiga, nationella, etniska, kulturella, religiösa eller könsmässiga skäl eller av andra därmed jämförliga skäl,
ska gärningsmannen för brott mot mänskligheten dömas till fängelse i minst ett år eller på livstid.
Försök är straffbart.
4 § (11.4.2008/212)
Grovt brott mot mänskligheten
Om vid brott mot mänskligheten
1) brottet riktar sig mot en stor grupp människor,
2) brottet begås på ett synnerligen rått, grymt eller förnedrande sätt, eller
3) brottet begås särskilt planmässigt eller systematiskt,
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt brott mot mänskligheten dömas till fängelse i minst åtta år eller på livstid.
Försök är straffbart.
4 a § (30.12.2015/1718)
Aggressionsbrott
Om den som är i position att faktiskt bestämma över eller leda en stats politiska och militära åtgärder utför en angreppshandling som till sin karaktär, svårighetsgrad och omfattning uppenbart strider mot Förenta nationernas stadga (FördrS 1/1956) ska han eller hon för aggressionsbrott dömas till fängelse i minst fyra år eller på livstid.
Försök är straffbart.
Med angreppshandling avses att en stat brukar vapenmakt mot en annan stats suveränitet, territoriella integritet eller politiska oberoende eller på annat sätt oförenligt med Förenta nationernas stadga.
Sådana angreppshandlingar är oavsett krigsförklaring i enlighet med Förenta nationernas generalförsamlings resolution 3314 (XXIX) av den 14 december 1974 följande handlingar av en stat eller dess väpnade styrkor:
1) en invasion eller attack mot en annan stats territorium, en militär ockupation som invasionen eller attacken leder till och annektering av en annan stats territorium helt eller delvis,
2) bombardemang av en annan stats territorium eller annat bruk av vapen mot en annan stats territorium,
3) blockad av en annan stats hamnar eller kust,
4) attack mot en annan stats land-, sjö- eller luftstridskrafter eller mot sjö- eller luftflottan,
5) användning av trupper som enligt fördrag befinner sig inom en annan stats territorium i strid med fördragsvillkoren eller kvarhållande av trupperna på den andra statens territorium efter att fördraget har upphört att gälla,
6) tillåtelse för en annan stats trupper som enligt fördrag befinner sig inom statens territorium att använda territoriet för en angreppshandling mot en tredje stat,
7) utsändande genom försorg av en stat eller på en stats vägnar av beväpnade trupper, grupper, irreguljära trupper eller legosoldater, om dessa mot en annan stat utför handlingar som är så allvarliga att de kan jämställas med handlingarna i 1–6 punkten, eller ett betydande deltagande i utsändandet av sådana trupper.
4 b § (30.12.2015/1718)
Förberedelse till aggressionsbrott
En i 4 a § 1 mom. avsedd person som i avsikt att begå ett aggressionsbrott enligt 4 a §
1) med någon annan sådan person kommer överens om att begå ett aggressionsbrott eller
2) gör upp en detaljerad plan för att begå ett aggressionsbrott,
ska för förberedelse till aggressionsbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
5 § (11.4.2008/212)
Krigsförbrytelse
Den som i samband med krig eller en annan internationell eller intern väpnad konflikt eller ockupation i strid med Genèvekonventionerna angående förbättrande av sårades och sjukas behandling vid stridskrafterna i fält, förbättrande av behandlingen av sårade, sjuka och skeppsbrutna tillhörande stridskrafterna till sjöss, krigsfångars behandling samt skydd för civilpersoner under krigstid (FördrS 8/1955, Genèvekonventionerna), eller de till 1949 års Genèvekonventioner fogade tilläggsprotokollen rörande skydd för offren i internationella väpnade konflikter och rörande skydd för offren i icke-internationella väpnade konflikter (FördrS 82/1980, I och II tilläggsprotokollet), eller i strid med andra folkrättsliga regler eller sedvänjor som gäller krig, väpnade konflikter eller ockupation
1) dödar, sårar eller torterar någon annan, stympar någon eller utsätter någon för biologiska, medicinska eller vetenskapliga experiment i strid med hans eller hennes intresse eller på något annat sätt tillfogar någon stort lidande eller en svår skada eller allvarligt skadar någons hälsa,
2) våldtar någon annan, förslavar någon sexuellt, tvingar någon till prostitution, havandeskap eller sterilisering eller utsätter någon för annat därmed jämförbart grovt sexuellt våld,
3) godtyckligt förstör, beslagtar eller tillägnar sig någon annans egendom utan att detta är nödvändigt av militära skäl,
4) i samband med ett angrepp eller annars plundrar en stad eller någon annan motsvarande plats,
5) tar ut eller värvar barn som inte har fyllt 18 år till väpnade styrkor eller grupper där de används för fientligheter,
6) tvingar en krigsfånge eller någon annan skyddad person att tjänstgöra i en fientlig stats väpnade styrkor eller att delta i krigshandlingar mot sitt eget land,
7) berövar en krigsfånge eller någon annan skyddad person rätten till en rättvis och laglig rättegång eller på något annat sätt förvägrar honom eller henne rättsliga garantier,
8) inleder ett angrepp som kommer att leda till att människor dödas eller skadas eller till vidsträckta, långvariga och allvarliga skador på den naturliga miljön i en omfattning som klart saknar proportion i förhållande till den konkreta och omedelbara militära fördel som kan förväntas,
9) riktar ett angrepp mot civilbefolkning, enskilda civila som inte deltar i fientligheter eller mot civila mål, eller mot personer som fullgör uppgifter i enlighet med Förenta Nationernas stadga (FördrS 1/1956) eller mot egendom som dessa personer använder,
10) riktar ett angrepp mot civila mål som inte försvaras eller ett bombardemang mot dessa, eller ett angrepp mot byggnader som är avsedda för religion, vetenskap, konst, sjukvård eller välgörande ändamål eller mot historiska minnesmärken eller mot personer som bär sådana kännetecken som avses i Genèvekonventionerna eller i tilläggsprotokoll I eller III till dem,
11) missbrukar parlamentärflagga, fiendens flagga, Förenta Nationernas flagga eller en militär beteckning, en uniform eller ett kännetecken enligt Genèvekonventionerna eller tilläggsprotokoll I eller III till dem,
12) håller olagligt fängslad eller tvångsförflyttar eller deporterar en befolkning eller delar av den,
13) tar människor som gisslan, förklarar att nåd inte kommer att ges, utnyttjar civila eller andra skyddade personer för att skydda militära mål, berövar civila personer föda eller andra förnödenheter som är nödvändiga för deras överlevnad eller förhindrar nödvändiga hjälpsändningar eller använder någon annan stridsmetod som är förbjuden enligt folkrätten, eller
14) använder gifter eller giftiga vapen, kvävande eller giftiga gaser eller andra motsvarande ämnen, vapen, projektiler eller tillbehör som kan förorsaka överflödig skada eller onödigt lidande eller kemiska, biologiska eller andra förbjudna vapen eller stridsmedel,
ska för krigsförbrytelse dömas till fängelse i minst ett år eller på livstid.
För krigsförbrytelse döms även den som begår någon annan gärning som i artikel 8 i Romstadgan för Internationella brottmålsdomstolen (FördrS 56/2002) är definierad som krigsförbrytelse eller som på något annat sätt bryter mot bestämmelserna i ett för Finland förpliktande internationellt avtal om krig, väpnad konflikt eller ockupation eller mot allmänt erkända och vedertagna folkrättsliga lagar eller sedvänjor som gäller krig.
Försök är straffbart.
6 § (11.4.2008/212)
Grov krigsförbrytelse
Om en krigsförbrytelse begås som ett led i en plan eller politik eller som en del av omfattande krigsförbrytelser och
1) brottet riktar sig mot en stor grupp människor,
2) genom brottet förorsakas synnerligen stor och vidsträckt skada,
3) brottet begås på ett synnerligen rått, grymt eller förnedrande sätt, eller
4) brottet begås särskilt planmässigt eller systematiskt,
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grov krigsförbrytelse dömas till fängelse i minst åtta år eller på livstid.
Försök är straffbart.
7 § (11.4.2008/212)
Lindrig krigsförbrytelse
Om en krigsförbrytelse, med beaktande av dess följder eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, ska gärningsmannen för lindrig krigsförbrytelse dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
7 a § (22.12.2011/1466)
Brott mot förbudet mot infanteriminor
Den som i strid med konventionen om förbud mot användning, lagring, produktion och överföring av infanteriminor samt om deras förstöring (FördrS 13/2012)
1) på annat sätt än vad som avses i 5–7 § använder infanteriminor, eller
2) utvecklar, tillverkar, på annat sätt förvärvar, lagrar, innehar eller överlåter infanteriminor eller för sådana minor ut ur landet eller in i landet,
ska för brott mot förbudet mot infanteriminor dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
8 § (11.4.2008/212)
Brott mot förbudet mot kemiska vapen
Den som i strid med konventionen om förbud mot utveckling, produktion, innehav och användning av kemiska vapen samt om deras förstöring (FördrS 19/1997)
1) använder kemiska vapen på något annat sätt än vad som avses i 5–7 §,
2) utvecklar, producerar, annars förvärvar, lagrar, innehar eller transporterar kemiska vapen, eller
3) deltar i militära förberedelser för användning av kemiska vapen,
ska för brott mot förbudet mot kemiska vapen dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
9 § (11.4.2008/212)
Brott mot förbudet mot biologiska vapen
Den som
1) använder biologiska vapen eller toxinvapen på något annat sätt än vad som avses i 5–7 §,
2) olagligen framställer, transporterar eller levererar biologiska vapen eller toxinvapen, eller
3) i strid med konventionen om förbud mot utveckling, framställning och lagring av bakteriologiska (biologiska) vapen och toxinvapen samt om deras förstörande (FördrS 15/1975) utvecklar, framställer, annars förvärvar, lagrar eller innehar biologiska vapen eller toxinvapen eller vapen, utrustning eller redskap för spridning av biologiska vapen eller toxinvapen,
ska, om inte ett lika strängt eller strängare straff föreskrivs för gärningen någon annanstans i lag, för brott mot förbudet mot biologiska vapen dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
9 a § (4.12.2009/990)
Tortyr
En tjänsteman som tillfogar en annan person svårt fysiskt eller psykiskt lidande
1) för att få information eller en bekännelse av den personen eller en tredje person,
2) för att straffa den personen för en gärning som han eller hon eller en tredje person har begått eller misstänks ha begått,
3) för att hota eller tvinga denna person eller en tredje person, eller
4) på grund av dennes ras, nationella eller etniska ursprung, hudfärg, språk, kön, ålder, familjeförhållanden, sexuella läggning, genetiska arv, funktionsnedsättning, hälsotillstånd, religion, samhälleliga åsikter, politiska eller fackliga verksamhet eller någon annan därmed jämförbar omständighet,
ska för tortyr dömas till fängelse i minst två och högst tolv år och dessutom till avsättning.
För tortyr döms också en tjänsteman som uttryckligen eller tyst lämnar medgivande till att hans eller hennes underlydande eller en person som annars står under tjänstemannens faktiska myndighet och kontroll begår en gärning som avses i 1 mom.
Försök är straffbart.
Bestämmelserna om tjänstemän i denna paragraf tillämpas också på personer som sköter ett offentligt förtroendeuppdrag eller utövar offentlig makt och, med undantag av avsättningspåföljden, på offentligt anställda arbetstagare och utländska tjänstemän.
10 § (13.5.2011/511)
Hets mot folkgrupp
Den som för allmänheten tillgängliggör eller annars bland allmänheten sprider eller för allmänheten tillhandahåller information, åsikter eller andra meddelanden där en grupp hotas, förtalas eller smädas på grund av ras, hudfärg, härstamning, nationellt eller etniskt ursprung, religion eller övertygelse, sexuell läggning eller funktionsnedsättning eller på grunder som är jämförbara med de nämnda grunderna, ska för hets mot folkgrupp dömas till böter eller fängelse i högst två år.
10 a § (13.5.2011/511)
Grov hets mot folkgrupp
Om vid hets mot folkgrupp uppmanas eller förleds
1) till folkmord eller förberedelse till sådant, brott mot mänskligheten, grovt brott mot mänskligheten, krigsförbrytelse, grov krigsförbrytelse, mord eller dråp begånget i terroristiskt syfte, eller
2) till annat grovt våld än det som avses i 1 punkten så att den allmänna ordningen och säkerheten klart äventyras genom gärningen,
och hetsen mot folkgrupp även som helhet bedömd är grov, ska gärningsmannen för grov hets mot folkgrupp dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
11 § (13.11.2009/885)
Diskriminering
Den som i näringsverksamhet, yrkesutövning, betjäning av allmänheten, tjänsteutövning eller något annat offentligt uppdrag eller vid anordnande av en offentlig tillställning eller ett allmänt möte utan godtagbart skäl
1) inte betjänar någon viss person på gängse villkor,
2) förvägrar någon tillträde till tillställningen eller mötet eller avlägsnar någon därifrån, eller
3) försätter någon i en uppenbart ojämlik eller väsentligt sämre ställning än andra
på grund av dennes ras, nationella eller etniska ursprung, hudfärg, språk, kön, ålder, familjeförhållanden, sexuella läggning, genetiska arv, funktionsnedsättning eller hälsotillstånd eller religion, samhälleliga åsikter, politiska eller fackliga verksamhet eller någon annan därmed jämförbar omständighet ska, om inte gärningen utgör diskriminering i arbetslivet eller ockerliknande diskriminering i arbetslivet, för diskriminering dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
12 § (30.12.2015/1718)
Förmans ansvar
En militär förman eller en annan förman ska dömas som gärningsman eller som medverkande till straff för de gärningar som avses i 1, 3, 4, 4 a, 4 b, 5–7 och 13 § eller för försök till dessa gärningar, om väpnade styrkor eller underlydande som står under förmannens faktiska myndighet och kontroll begår gärningarna på grund av att förmannen har försummat sin skyldighet att utöva tillsyn över dessa styrkor eller personer på behörigt sätt, och om
1) förmannen antingen har vetat eller med hänsyn till omständigheterna borde ha vetat att styrkorna eller de underlydande personerna var i färd med eller stod i begrepp att utföra brotten i fråga, och
2) förmannen har underlåtit att vidta de behövliga och skäliga åtgärder som kan krävas av honom eller henne för att förhindra att brotten utfördes.
13 § (30.12.2015/1718)
Underlåtenhet att anmäla brott av en underlydande
En militär förman eller en annan förman som underlåter att vidta de behövliga och skäliga åtgärder som kan krävas av honom eller henne för att till myndigheterna hänskjuta ett i 1, 3, 4, 4 a, 4 b eller 5–7 § eller i denna paragraf avsett brott som en underlydande som står under förmannens faktiska myndighet och kontroll misstänks ha begått, ska för underlåtenhet att anmäla brott av en underlydande dömas till böter eller fängelse i högst två år.
En förman som medverkar i den underlydandes brott eller som enligt villkoren i 12 § är gärningsman eller medverkar i det brott som den underlydande begår ska dock inte dömas för underlåtenhet att anmäla brott av en underlydande.
14 § (11.4.2008/212)
Regeringens befallning och befallning av förman
Den som har begått krigsförbrytelse, grov krigsförbrytelse eller lindrig krigsförbrytelse eller försök till något av dessa brott på befallning av en myndighet som utövar regeringsmakt eller någon annan som utövar offentlig makt eller på befallning av en förman ska inte vara fri från straffansvar, såvida inte
1) personen hade rättslig skyldighet att åtlyda befallningen från regeringen eller från förmannen i fråga,
2) personen inte visste att befallningen var lagstridig, och
3) befallningen inte var uppenbart lagstridig.
14 a § (30.12.2015/1718)
Begränsningsbestämmelse
Bestämmelserna i 4 a och 4 b § tillämpas endast om en angreppshandling enligt 4 a § 3 och 4 mom. begås.
Vid tillämpningen av 4 a och 4 b § tillämpas 5 kap. 7 § 2 mom. inte på en anstiftare eller medhjälpare.
14 b § (30.12.2015/1718)
Åtalsrätt
Om inte något annat följer av 113 eller 114 § i grundlagen, beslutar riksåklagaren om väckande av åtal för aggressionsbrott och för försök eller förberedelse till aggressionsbrott. Riksåklagaren bestämmer då också vem som ska utföra åtalet.
15 § (13.5.2011/511)
Juridiska personers straffansvar
På hets mot folkgrupp och grov hets mot folkgrupp tillämpas vad som bestäms om juridiska personers straffansvar.
12 kap (21.4.1995/578)
Om landsförräderibrott
1 § (21.4.1995/578)
Äventyrande av Finlands suveränitet
Den som i avsikt att med våld eller hot om våld eller med hjälp av en främmande stats militära eller ekonomiska påtryckning eller stöd
1) lägga Finland eller en del av Finland under en främmande stats makt,
2) lösgöra en del av Finland från det övriga riket eller
3) på något annat lika allvarligt sätt begränsa Finlands statliga självbestämmanderätt
företar en handling som innebär fara för att avsikten förverkligas, skall för äventyrande av Finlands suveränitet dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
2 § (21.4.1995/578)
Krigsanstiftan
Om någon i Finland, eller en finsk medborgare utomlands, under en militär eller internationell politisk kris som berör Finland eller när ett överhängande hot om en sådan kris föreligger, med avsikt att dra in Finland i krig eller utsätta Finland för krigshandlingar
1) offentligt uppmanar en främmande stat att angripa Finland eller Finland att angripa en främmande stat,
2) offentligt sprider uttalanden eller andra meddelanden som syftar till att stämma den allmänna opinionen positiv till angreppshandlingar,
3) systematiskt sprider uppenbart osanna eller vilseledande uppgifter om Finlands försvar eller om landets militär- eller försvarspolitiska avsikter eller
4) orättmätigt begår en våldshandling mot en främmande stat, dess representant, territorium eller egendom
så att handlingen klart ökar faran för att Finland skall invecklas i krig eller utsättas för en krigshandling, skall han för krigsanstiftan dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
3 § (21.4.1995/578)
Landsförräderi
En finsk medborgare som under ett krig, en väpnad konflikt eller en ockupation som berör Finland eller när ett omedelbart hot därom föreligger
1) ansluter sig till fiendens väpnade styrkor,
2) deltar i krigshandlingar eller andra militära aktioner mot Finland,
3) i fiendens tjänst fullgör militära eller civila uppgifter som direkt främjar krigshandlingar mot Finland eller
4) inleder samarbete med fienden eller på något annat motsvarande sätt skadar Finland till förmån för fienden
skall för landsförräderi dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
För landsförräderi döms likaså en utlänning som begår en gärning som avses i 1 mom. 4 punkten medan han vistas i Finland eller medan han är i rikets tjänst.
Forsök är straffbart.
Som sådant samarbete med fienden som avses i 1 mom. 4 punkten betraktas inte sådana åtgärder under en ockupation, vilka är uppenbart nödvändiga för att trygga befolkningens levnadsförhållanden.
4 § (21.4.1995/578)
Grovt landsförräderi
Om vid landsförräderi
1) förorsakas fara för att riket eller en del därav råkar under främmande välde eller
2) Finland annars tillfogas synnerligen stor skada
och landsförräderiet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt landsförräderi dömas till fängelse i minst fyra år eller på livstid.
Försök är straffbart.
5 § (21.4.1995/578)
Spioneri
Den som i avsikt att gynna en främmande stat eller skada Finland skaffar uppgifter om en sådan omständighet beträffande Finlands försvar eller annan beredskap för undantagsförhållanden, Finlands utrikesrelationer, statshushållning, utrikeshandel eller energiförsörjning eller om någon annan därmed jämförbar på Finlands säkerhet inverkande omständighet som, om den kommer till en främmande stats kännedom, kan skada Finlands försvar, säkerhet, utrikesrelationer eller samhällsekonomi, skall för spioneri dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
För spioneri döms också den som för att gynna en främmande stat eller för att skada Finland förmedlar lämnar, röjer eller offentliggör en uppgift som avses i 1 mom.
Försök är straffbart.
Den som hör till fiendens krigsmakt får dömas för spioneri endast om han med hemlighållande av att han hör till fiendens krigsmakt vistas i Finland eller på finska försvarsmaktens krigsoperationsområde. Han får inte dömas för annat spioneri än det som han ertappats med.
6 § (21.4.1995/578)
Grovt spioneri
Om ett spioneri
1) begås under undantagsförhållanden,
2) gäller en omständighet som är av synnerligen stor betydelse för Finlands försvar, säkerhet, utrikesrelationer eller samhällsekonomi eller
3) är ägnat att förorsaka synnerligen stor skada av det slag som avses i 5 §,
och spioneriet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt spioneri dömas till fängelse i minst fyra år eller på livstid.
Försök är straffbart.
7 § (21.4.1995/578)
Röjande av statshemlighet
Den som obehörigen offentliggör, förmedlar, lämnar ut eller röjer eller för sådant ändamål obehörigen skaffar upplysningar om någon omständighet som med hänsyn till Finlands yttre säkerhet har stadgats eller bestämts att hållas hemlig eller som enligt vad gärningsmannen vet är av en sådan beskaffenhet att det är ägnat att allvarligt skada Finlands försvar, säkerhet, utrikesrelationer eller samhällsekonomi om den röjs, skall för röjande av statshemlighet dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
8 § (21.4.1995/578)
Oaktsamt röjande av statshemlighet
Den som av grov oaktsamhet obehörigen offentliggör, förmedlar, lämnar ut eller röjer upplysningar om någon omständighet som med hänsyn till Finlands yttre säkerhet har stadgats eller bestämts att hållas hemlig, skall för oaktsamt röjande av statshemlighet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
9 § (21.4.1995/578)
Olovlig underrättelseverksamhet
Den som i avsikt att skada en främmande stat eller för att gynna en annan främmande stat skaffar upplysningar om en främmande stats försvar eller säkerhet eller om omständigheter med omedelbar inverkan på dem och därigenom skadar eller äventyrar Finlands utrikesrelationer, skall för olovlig underrättelseverksamhet dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
Försök är straffbart.
10 § (21.4.1995/578)
Brott mot neutralitetsbestämmelserna
Den som bryter mot de neutralitetsbestämmelser som utfärdats om Finlands förhållande till krigförande främmande stater, skall för brott mot neutralitetsbestämmelserna dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
11 § (21.4.1995/578)
Upprätthållande av landsförrädisk förbindelse
Den som i avsikt att begå brott som avses ovan i detta kapitel träder i förbindelse med en främmande stat eller dess agent, skall för upprätthållande av landsförrädisk förbindelse dömas till böter eller fängelse i högst två år.
13 kap (21.4.1995/578)
Om högförräderibrott
1 § (21.4.1995/578)
Högförräderi
Den som i avsikt att med våld eller hot om våld eller på ett jämförbart sätt genom orättmätigt tvång eller med åsidosättande av statsförfattningen
1) upphäva eller ändra Finlands statsförfattning eller
2) ändra Finlands statsskick
företar en handling som innebär fara för att avsikten förverkligas, skall för högförräderi dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
För högförräderi döms också den som med våld eller hot om våld åsidosätter eller försöker åsidosätta rebublikens president, statsrådet eller riksdagen eller helt eller delvis hindrar eller försöker hindra dem att utöva sina befogenheter.
2 § (21.4.1995/578)
Grovt högförräderi
Om vid högförräderi
1) gärningsmannen är republikens president, en statsrådsmedlem eller någon annan som hör till statens högsta politiska eller militära ledning,
2) brottet begås med anlitande av en väpnad styrka,
3) brottet begås genom att människor dödas eller
4) brottet på grund av undantagsförhållanden är särskilt farligt
och högförräderiet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt högförräderi dömas till fängelse i minst fyra år eller på livstid.
3 § (21.4.1995/578)
Förberedelse till högförräderi
Den som i syfte att begå högförräderi
1) träder i förbindelse med en främmande stat eller dess agent,
2) tillverkar, skaffar, samlar eller lagrar vapen, ammunition eller annan jämförbar utrustning som lämpar sig för våldshandlingar,
3) ger utbildning i vapenbruk eller användning av annan utrustning som lämpar sig för våldshandlingar eller
4) värvar eller samlar manskap eller utrustar manskap med vapen,
skall för förberedelse till högförräderi dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
För förberedelse till högförräderi döms också den som grundar eller organiserar en sammanslutning vars syfte är att med våld upphäva eller ändra Finlands statsförfattning eller statsskick, deltar i ledande ställning eller annars på ett framträdande sätt i en sådan sammanslutnings verksamhet eller, medveten om dess syfte, ger den ett betydande ekonomiskt, organisatoriskt eller annat sådant stöd.
4 § (21.4.1995/578)
Olaglig militär verksamhet
Den som olagligen grundar, organiserar eller utrustar en militärt uppbyggd sammanslutning med politiskt syfte, intar en ledande ställning i en sådan sammanslutning, ekonomiskt eller annars på ett betydande sätt stöder sammanslutningen eller inom den anordnar eller meddelar militär utbildning, skall för olaglig militär verksamhet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
14 kap (21.4.1995/578)
Om brott mot politiska rättigheter
1 § (21.4.1995/578)
Valbrott
Den som med våld eller hot påverkar eller försöker påverka någon annans röstande eller kandidatur vid ett allmänt val eller en allmän omröstning, skall för valbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
2 § (21.4.1995/578)
Röstköp
Den som
1) utlovar, erbjuder eller ger någon en belöning eller en annan förmån för att förmå någon att rösta på ett visst sätt eller avstå från att rösta vid ett allmänt val eller en allmän omröstning eller
2) kräver en belöning eller någon annan förmån för att rösta eller avstå från att rösta vid ett allmänt val eller en allmän omröstning,
skall för röstköp dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
3 § (21.4.1995/578)
Röstningsfusk
Den som vid ett allmänt val eller en allmän omröstning röstar utan rösträtt, i någon annans namn eller mer än en gång, skall för röstningsfusk dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Försök är straffbart.
4 § (21.4.1995/578)
Förvanskande av valresultat
Den som i syfte att åstadkomma att resultatet av ett allmänt val eller en allmän omröstning inte blir riktigt eller inte kan utrönas
1) räknar röster fel,
2) förstör, skadar, undangömmer eller tillför röstsedlar eller ändrar anteckningarna på dem eller
3) på något annat därmed jämförbart sätt ingriper i förrättandet av ett allmänt val eller en allmän omröstning,
skall för förvanskande av valresultat dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
5 § (21.4.1995/578)
Kränkning av politisk handlingsfrihet
Den som med våld eller genom hot som innebär allvarlig fara för annans välbefinnande hindrar någon att
1) uttrycka sin åsikt om allmänna angelägenheter vid ett för detta avsett möte eller en för detta avsedd annan tillställning eller i ett massmedium eller annars offentligt,
2) delta i ett möte, ett demonstrationståg eller i någon annan tillställning som ordnats för någon allmän angelägenhet eller att
3) grunda en förening för allmänna angelägenheter eller att ansluta sig eller eller höra till en sådan eller att vara verksam inom den,
skall för kränkning av politisk handlingsfrihet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För kränkning av politisk handlingsfrihet döms också den som på ett sådant sätt som avses i 1 mom. förmår någon att mot sin vilja yttra sin åsikt om någon allmän angelägenhet vid ett möte eller en annan tillställning eller i ett massmedium eller annars offentligt, att delta i en tillställning som ordnats för någon allmän angelägenhet eller att ansluta sig eller höra till eller vara verksam inom en förening som grundats för sådana angelägenheter.
Försök är straffbart.
6 § (21.4.1995/578)
Hindrande av möte
Den som med våld eller hot om våld orättmätigt hindrar att ett möte, ett demonstrationståg eller en tillställning ordnas för allmänna angelägenheter, skall för hindrande av möte dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
7 § (21.8.1995/1010)
Definitioner
Med allmänna val avses i detta kapitel statliga val, lagtingsval, kommunala val och val av företrädare i Europaparlamentet samt allmänna kyrkliga val.
Med allmän omröstning avses i detta kapitel statliga och kommunala folkomröstningar.
15 kap (24.7.1998/563)
Om brott mot rättskipning
1 § (12.6.2015/735)
Osann utsaga inför domstol
Om
1) ett vittne eller en sakkunnig inför domstol eller
2) någon annan inför domstol under ed eller försäkran lämnar en osann uppgift i saken eller utan lagligt skäl förtiger en omständighet som hör till saken,
ska han eller hon för osann utsaga inför domstol dömas till fängelse i högst tre år.
Bestämmelserna i 1 mom. tillämpas också när någon hörs med hjälp av videokonferens, telefon eller någon annan i 17 kap. 52 eller 56 § i rättegångsbalken avsedd teknisk metod för dataöverföring utan att han eller hon är personligen närvarande i domstolen.
2 § (24.7.1998/563)
Osann utsaga vid myndighetsförfarande
Om
1) någon under ed eller försäkran vid ett myndighetsförfarande som kan jämställas med en rättegång,
2) någon annan än den för brottet misstänkte vid förhör där han eller hon är personligen närvarande vid förundersökning i brottmål, eller
3) någon annan än den som har sådan ställning som avses i 6 kap. 2 § 2 mom. i polislagen (872/2011) i förhör där han eller hon är personligen närvarande vid polisundersökning eller därmed jämförbart myndighetsförfarande
lämnar en osann uppgift i saken eller utan lagligt skäl förtiger en omständighet som hör till saken, ska han eller hon för osann utsaga vid myndighetsförfarande dömas till böter eller fängelse i högst två år.
(22.7.2011/815)
En laglig företrädare för en juridisk person, som vid förundersökning förhörs för utredning av denna juridiska persons straffansvar, jämställs med den som är misstänkt för brott.
3 § (24.7.1998/563)
Grov osann utsaga inför domstol
Om vid osann utsaga som avses i 1 §
1) orsakas allvarlig fara för att domstolen dömer en oskyldig till fängelse eller någon annan sträng påföljd eller dömer någon till en betydligt strängare påföljd än han annars skulle dömas till eller för att domstolen med stor sannolikhet fattar ett felaktigt beslut som i något annat avseende åsamkar parten synnerligen kännbar skada,
2) den osanna utsagan eller förtigandet gäller en särskilt betydelsefull omständighet eller
3) brottet begås särskilt planmässigt
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grov osann utsaga inför domstol dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
4 § (12.6.2015/735)
Oaktsam osann utsaga
Den som
1) i egenskap av vittne eller sakkunnig inför domstol eller
2) under ed eller försäkran inför domstol eller vid ett myndighetsförfarande som kan jämställas med en rättegång
av oaktsamhet lämnar en osann uppgift i saken eller förtiger en omständighet som hör till saken, ska för oaktsam osann utsaga dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
5 § (24.7.1998/563)
Försök till anstiftan av osann utsaga
Den som försöker förmå någon att begå ett brott som avses i 1–3 § skall för försök till anstiftan av osann utsaga dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
6 § (24.7.1998/563)
Falsk angivelse
Den som till en förundersöknings- eller annan myndighet eller en domstol lämnar falska uppgifter och därmed orsakar fara för att den angivne på oriktiga grunder anhålls, häktas eller utsätts för något annat tvångsmedel eller åtalas eller döms till straff eller till någon annan straffrättslig påföljd, skall för falsk angivelse dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
7 § (24.7.1998/563)
Bevisförvanskning
Den som i syfte att få en oskyldig dömd till straff eller annars för att skada någon döljer, förstör, skadar, ändrar eller på något annat sätt förvanskar ett föremål, en handling eller något annat bevismaterial som behövs som bevis vid en domstol eller vid förundersökningen i ett brottmål, och som han vet ha betydelse i saken, skall för bevisförvanskning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För bevisförvanskning skall också den dömas som i sådant syfte som anges i 1 mom. vid en domstol eller vid förundersökningen i ett brottmål på ett vilseledande sätt använder eller till sådan användning överlåter bevismaterial som han vet vara grundlöst eller förvanskat.
8 § (24.7.1998/563)
Grov bevisförvanskning
Om det vid bevisförvanskning
1) orsakas allvarlig fara för att en oskyldig person döms till fängelse eller någon annan sträng påföljd,
2) föremålet för brottet är ett synnerligen viktigt bevis eller
3) brottet begås särskilt planmässigt
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grov bevisförvanskning dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
9 § (24.7.1998/563)
Övergrepp i rättssak
Den som orättmätigt
1) med våld eller hot hindrar eller försöker hindra någon att yttra sig som vittne eller sakkunnig eller annars som en person som skall höras eller är part vid en rättegång, förundersökning, polisundersökning eller vid något annat därmed jämförbart myndighetsförfarande, eller som med våld eller hot påverkar eller försöker påverka yttrandets innehåll, eller
2) begår eller hotar begå våld mot någon annan eller en person som står i ett sådant förhållande till honom som avses i 10 § 2 mom. på grund av vad denne yttrat vid ett sådant förhör som avses ovan,
skall, om strängare straff för gärningen inte bestäms på något annat ställe i lag, för övergrepp i rättssak dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
10 § (24.7.1998/563)
Underlåtenhet att anmäla grovt brott
Den som vet att folkmord, förberedelse till folkmord, brott mot mänskligheten, grovt brott mot mänskligheten, aggressionsbrott, förberedelse till aggressionsbrott, krigsförbrytelse, grov krigsförbrytelse, tortyr, brott mot förbudet mot kemiska vapen, brott mot förbudet mot biologiska vapen, brott mot förbudet mot infanteriminor, äventyrande av Finlands suveränitet, landsförräderi, grovt landsförräderi, spioneri, grovt spioneri, högförräderi, grovt högförräderi, våldtäkt, grov våldtäkt, grovt sexuellt utnyttjande av barn, mord, dråp, dråp under förmildrande omständigheter, grov misshandel, rån, grovt rån, människohandel, grov människohandel, tagande av gisslan, grovt sabotage, grovt äventyrande av andras hälsa, kärnladdningsbrott, kapning, brott enligt 34 a kap. 1 § 1 mom. 3 punkten som begåtts i terroristiskt syfte, grov miljöförstöring eller grovt narkotikabrott är på färde, men underlåter att i tid medan brottet ännu kan förhindras underrätta myndigheterna eller den som hotas av brottet, ska, om brottet eller ett straffbart försök därtill sker, för underlåtenhet att anmäla grovt brott dömas till böter eller fängelse i högst sex månader. (30.12.2015/1718)
Till straff för underlåtenhet att anmäla grovt brott döms dock inte den som för att förhindra brottet borde ha angivit sin make eller tidigare make eller sin nuvarande sambo, ett syskon eller en släkting i rätt upp- eller nedstigande led, eller borde ha angivit en person till vilken han eller hon har någon annan nära relation som är jämförbar med ett parförhållande eller med släktskap. (12.6.2015/735)
11 § (24.7.1998/563)
Skyddande av brottsling
Den som efter att ha fått veta att ett brott har begåtts hjälper gärningsmannen att undkomma eller förstör bevis och därigenom hindrar eller försöker hindra att gärningsmannen ställs till ansvar för brottet, skall för skyddande av brottsling dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Vad som bestäms i 1 mom. gäller inte den som är delaktig i brottet eller den som står i ett sådant förhållande till gärningsmannen som nämns i 10 § 2 mom. och inte heller brott för vilket inte bestäms strängare straff än fängelse i sex månader.
12 § (8.1.2016/27)
Utomlands eller i en internationell domstol avgiven osann utsaga
Vid tillämpningen av bestämmelserna om osann utsaga avses med domstol också den genom Förenta Nationernas stadga inrättade Internationella domstolen och andra av organisationen inrättade domstolar, den enhetliga patentdomstol som avses i det i Bryssel den 19 februari 2013 ingångna avtalet om en enhetlig patentdomstol (2013/C 175/01), domstolar i Island och Norge,
Europeiska unionens domstol och domstolar i Europeiska unionens medlemsländer samt även andra utländska domstolar då dessa ger en finsk domstol handräckning.
12 § har ändrats genom L 27/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
12 § (24.7.1998/563)
Utomlands avgiven osann utsaga
Vid tillämpningen av bestämmelserna om osann utsaga avses med domstol också den genom Förenta Nationernas stadga inrättade Internationella domstolen och andra av organisationen inrättade domstolar, domstolar i Island och Norge, Europeiska gemenskapernas domstol och domstolar i Europeiska unionens medlemsländer samt även andra utländska domstolar då dessa ger en finsk domstol handräckning.
12 a § (12.7.2002/604)
Brott mot Internationella brottmålsdomstolens rättskipning
Vid tillämpningen av bestämmelserna om osann utsaga, falsk angivelse, bevisförvanskning samt övergrepp i rättssak avses med domstol också Internationella brottmålsdomstolen och med förundersökning i brottmål också förundersökning enligt Romstadgan för Internationella brottmålsdomstolen.
13 § (12.6.2015/735)
Begränsningsbestämmelse
Bestämmelserna om osann utsaga tillämpas inte, om
1) den som avgett utsagan rättar denna eller uppger det som han eller hon har förtigit innan hörandet eller förhöret avslutas, eller
2) den som avgett utsagan inte har kunnat hålla sig till sanningen utan att löpa risk för att bli ställd till ansvar för ett brott eller en med ett brott jämförbar lagstridig gärning som personen själv har begått.
Bestämmelserna om osann utsaga inför domstol tillämpas inte på ett vittne som hörs i ett brottmål, om vittnet
1) är en målsägande som inte har några anspråk i ärendet,
2) har åtalats för samma gärning eller en gärning som står i omedelbart samband med den gärning som åtalet gäller,
3) har fått ett bötesföreläggande, strafföreläggande eller ordningsbotsföreläggande för en gärning som avses i 2 punkten, (18.11.2016/985)
4) har begått en gärning som med stöd av 3 kap. 9 § i förundersökningslagen inte överlämnas till åklagaren för prövning eller som åklagaren med stöd av 1 kap. 7 eller 8 § i lagen om rättegång i
brottmål eller någon annan motsvarande bestämmelse om åtgärdseftergift har beslutat att inte väcka åtal för.
16 kap (24.7.1998/563)
Om brott mot myndigheter
1 § (24.7.1998/563)
Våldsamt motstånd mot tjänsteman
Den som
1) använder eller hotar använda våld för att tvinga en tjänsteman till eller hindra honom från en tjänsteåtgärd som innefattar utövning av offentlig makt,
2) annars med anledning av en sådan tjänsteåtgärd använder eller hotar använda våld mot den tjänsteman som vidtar åtgärden, eller
3) använder våld mot en tjänsteman eller en person som står i sådant förhållande till honom som avses i 15 kap. 10 § 2 mom. för att hämnas för en sådan tjänsteåtgärd
skall för våldsamt motstånd mot tjänsteman dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
För våldsamt motstånd mot tjänsteman döms också den som förfar på det sätt som nämns i 1 mom. mot den som på en tjänstemans begäran eller med dennes samtycke bistår tjänstemannen i en tjänsteåtgärd som innefattar utövning av offentlig makt. (12.7.2002/604)
2 § (24.7.1998/563)
Motstånd mot tjänsteman
Om våldsamt motstånd mot tjänsteman, med beaktande av att våldet eller hotet varit ringa eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet har begåtts under förmildrande omständigheter, skall gärningsmannen för motstånd mot tjänsteman dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
3 § (24.7.1998/563)
Hindrande av tjänsteman
Den som utan att använda våld eller hot om våld orättmätigt hindrar eller försöker hindra att en tjänsteåtgärd som avses i 1 § vidtas eller som försvårar den, skall för hindrande av tjänsteman dömas till böter.
För hindrande av tjänsteman döms också den som förfar på det sätt som nämns i 1 mom. mot den som på en tjänstemans begäran eller med dennes samtycke bistår tjänstemannen i en tjänsteåtgärd som innefattar utövning av offentlig makt. (12.7.2002/604)
4 § (22.7.2011/815)
Tredska mot polis
Den som
1) underlåter att lyda en befallning eller ett förbud som en polisman för upprätthållande av allmän ordning och säkerhet eller utförandet av ett uppdrag meddelar inom ramen för sina befogenheter,
2) vägrar lämna en polisman personuppgifter som avses i 2 kap. 1 § 1 mom. i polislagen,
3) underlåter att följa ett tydligt tecken eller en befallning som en polisman ger enligt 2 kap. 11 § 1 mom. i polislagen för att stoppa ett fordon eller få det flyttat,
4) försummar sin biståndsskyldighet enligt 9 kap. 3 § i polislagen, eller
5) utan anledning tillkallar polis eller försvårar polisens verksamhet genom att lämna falska uppgifter,
ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för tredska mot polis dömas till böter eller fängelse i högst tre månader.
4 a § (15.7.2005/585)
Tredska mot gränsbevakningsman
Den som
1) underlåter att lyda en befallning eller ett förbud som en gränsbevakningsman för utförandet av ett uppdrag meddelar inom ramen för sina befogenheter,
2) vägrar lämna en gränsbevakningsman personuppgifter som avses i 36 § 1 mom. i gränsbevakningslagen (578/2005),
3) underlåter att följa ett tydligt tecken eller en befallning som en gränsbevakningsman ger enligt 38 § i gränsbevakningslagen för att reglera trafiken eller stoppa ett fordon eller få det flyttat,
4) underlåter att iaktta ett förbud eller en befallning som en sjöräddningsledare ger med stöd av 11 a § i sjöräddningslagen (1145/2001), eller
5) utan anledning tillkallar en gränsbevakningsman eller försvårar en gränsbevakningsmans verksamhet genom att lämna falska uppgifter,
skall, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs på något annat ställe i lag, för tredska mot gränsbevakningsman dömas till böter eller fängelse i högst tre månader.
4 b § (29.4.2016/317)
Tredska mot tullman
Den som
1) underlåter att lyda en befallning eller ett förbud som en tullman för utförandet av ett uppdrag meddelar inom ramen för sina befogenheter,
2) vägrar att lämna en tullman uppgifter som begärs i enlighet med 17 § eller 102 § 1 mom. i tullagen (304/2016) eller 2 kap. 14 eller 15 § i lagen om brottsbekämpning inom Tullen (623/2015),
3) underlåter att följa ett tydligt tecken eller en tydlig befallning som en tullman ger och som avses i 12 eller 13 § i tullagen för att reglera trafiken eller stoppa ett fortskaffningsmedel eller få det flyttat, eller
4) utan anledning tillkallar en tullman eller försvårar Tullens verksamhet genom att lämna falska uppgifter,
ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs på något annat ställe i lag, för tredska mot tullman dömas till böter eller fängelse i högst tre månader.
5 § (24.7.1998/563)
Lämnande av oriktiga personuppgifter
Den som i syfte att vilseleda en myndighet uppger falskt namn eller annars lämnar oriktiga eller vilseledande uppgifter om sin identitet eller som i detta syfte använder en annan persons identitetsbevis, pass, körkort eller annat sådant intyg, skall för lämnande av oriktiga personuppgifter dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
6 § (17.8.2007/808)
Bötesfusk
Den som i syfte att bereda sig ekonomisk vinning ger en myndighet för fastställande av böter väsentligt osanna eller vilseledande uppgifter om sina inkomster, sin försörjningsplikt eller om någon annan omständighet som inverkar på betalningsförmågan, skall för bötesfusk dömas till böter eller fängelse i högst tre månader.
7 § (24.7.1998/563)
Registeranteckningsbrott
Den som
1) i syfte att orsaka ett i rättsligt avseende betydelsefullt fel i ett allmänt register, som förs av en myndighet, till registermyndigheten lämnar en oriktig uppgift, eller
2) i syfte att bereda sig eller någon annan nytta eller för att skada en annan utnyttjar ett fel som har tillkommit på det sätt som avses i 1 punkten,
skall för registeranteckningsbrott dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
Försök är straffbart.
8 § (24.7.1998/563)
Ingivande av osant intyg till myndighet
Den som till en myndighet ger in ett i rättsligt hänseende betydelsefullt osant skriftligt intyg eller en därmed jämförbar teknisk upptagning eller som efter att ha tillverkat ett sådant intyg eller en sådan upptagning överlämnar intyget eller upptagningen till någon annan för att användas för nämnda ändamål skall, om strängare straff för gärningen inte bestäms på något annat ställe i lag, för ingivande av osant intyg till myndighet dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
För ingivande av osant intyg till myndighet döms också den som bedriver verksamhet som är underställd särskild myndighetstillsyn eller dennes företrädare eller en person som är anställd hos denne eller den som är revisor för ett samfund som står under tillsyn, som i anslutning till en granskning som utförs med stöd av lag eller i övrigt vid uppfyllandet av en i lag bestämd upplysningsskyldighet, för tillsynsmyndigheten uppger en i rättsligt hänseende betydelsefull osann muntlig uppgift.
9 § (24.7.1998/563)
Usurpation av tjänstemannabefogenhet
Den som i syfte att vilseleda någon annan
1) utan laglig rätt vidtar en åtgärd som endast får vidtas av en behörig myndighet som utövar offentlig makt, eller
2) annars uppträder i föregiven egenskap av tjänsteman som utövar offentlig makt i tjänsteuppdrag,
skall för usurpation av tjänstemannabefogenhet dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
9 a § (4.12.1998/902)
Brott mot besöksförbud
Den som har meddelats besöksförbud eller tillfälligt besöksförbud och som bryter mot ett i avgörandet om besöksförbud preciserat förbud skall för brott mot besöksförbud dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Vid tillämpning av 1 mom. jämställs med besöksförbud en skyddsåtgärd som anmälts till informationssystemet för polisärenden med stöd av 4 § i lagen om tillämpning av Europaparlamentets och rådets förordning om ömsesidigt erkännande av skyddsåtgärder i civilrättsliga frågor (227/2015). Som brott mot besöksförbud anses inte kontakter som i enlighet med 3 § 4 mom. i lagen om besöksförbud (898/1998) har en saklig grund och är uppenbart behövliga. (20.3.2015/229)
10 § (24.7.1998/563)
Överträdelse av myndighetsförbud som gäller egendom
Den som obehörigen
1) bryter lås, sigill, hinder eller en markering, varmed en myndighet har stängt eller avspärrat ett föremål eller något annat objekt eller på annat sätt bryter sig in i ett föremål eller ett annat objekt som på detta sätt stängts av en myndighet,
2) tränger in i en byggnad eller ett rum som stängts av en myndighet, eller annars bryter mot ett förbud som med stöd av 9 kap. 1 § 1 mom. 2 punkten i tvångsmedelslagen (806/2011) har utfärdats för att säkerställa utredningen av ett brott,
3) tar befattning med lös egendom som är föremål för beslag, kvarstad eller utmätning eller vars flyttning till en annan plats har förbjudits av en myndighet, eller
4) i strid med ett myndighetsförbud skingrar eller överlåter egendom eller i strid med ett betalningsförbud betalar en fordran eller lön,
ska för överträdelse av myndighetsförbud som gäller egendom dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
(22.7.2011/815)
Med myndighet avses i 1 mom. 1 punkten finska myndigheter och utländska tullmyndigheter.
11 § (24.7.1998/563)
Brott mot näringsförbud
Den som bryter mot ett näringsförbud eller tillfälligt näringsförbud, skall för brott mot näringsförbud dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För brott mot näringsförbud döms också den som är mellanhand för någon annan vid kringgående av ett näringsförbud eller tillfälligt näringsförbud.
12 § (24.7.1998/563)
Förstörande av bevismedel som är i en myndighets besittning
Den som orättmätigt förstör, tar i sin besittning, skadar eller på annat sätt odugliggör en handling eller något annat bevismedel som finns i ett allmänt arkiv eller i en myndighets besittning, eller ett allmänt register, som förs av en myndighet, eller en del av ett sådant, skall för förstörande av bevismedel som är i en myndighets besittning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
13 § (12.7.2002/604)
Givande av muta
Den som åt en tjänsteman för dennes verksamhet i anställningen utlovar, erbjuder eller ger en gåva eller någon annan förmån som är avsedd för tjänstemannen själv eller någon annan och som
påverkar eller syftar till eller är ägnad att påverka tjänstemannens verksamhet i anställningen, skall för givande av muta dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För givande av muta döms också den som för en tjänstemans verksamhet i anställningen till någon annan utlovar, erbjuder eller ger en gåva eller förmån som nämns i 1 mom.
14 § (24.7.1998/563)
Grovt givande av muta
Om vid givande av muta
1) syftet med gåvan eller förmånen är att förmå den som saken gäller att i sitt anställningsförhållande handla i strid mot sin plikt till avsevärd nytta för den som ger mutan eller för någon annan eller till kännbar skada eller olägenhet för någon annan, eller
2) värdet av gåvan eller förmånen är avsevärt,
och givandet av muta även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt givande av muta dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
14 a § (10.6.2011/637)
Givande av muta åt riksdagsledamot
Den som åt en riksdagsledamot utlovar, erbjuder eller ger en gåva eller någon annan otillbörlig förmån som inte kan betraktas som normal gästfrihet och som är avsedd för riksdagsledamoten själv eller någon annan, för att ledamoten på grund av förmånen i sitt uppdrag som riksdagsledamot ska verka eller låta bli att verka på ett visst sätt eller som belöning för sådan verksamhet, och gärningen är ägnad att tydligt undergräva förtroendet för en opartisk skötsel av uppdraget som riksdagsledamot, ska för givande av muta åt riksdagsledamot dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Såsom givande av muta åt riksdagsledamot anses inte valfinansiering enligt lagen om kandidaters valfinansiering (273/2009), om inte syftet med valfinansieringen är att kringgå 1 mom.
14 b § (10.6.2011/637)
Grovt givande av muta åt riksdagsledamot
Om vid givande av muta åt riksdagsledamot
1) genom gåvan eller förmånen eftersträvas att förmå den berörda personen att i sitt uppdrag som riksdagsledamot i betydande mån gynna den som har gett mutan eller någon annan eller att orsaka någon annan en kännbar skada eller olägenhet, eller
2) värdet på gåvan eller förmånen är avsevärt,
och givandet av muta åt riksdagsledamot även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt givande av muta åt riksdagsledamot dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
15 § (28.3.2014/256)
Olaga befriande av fånge
Den som olagligen
1) befriar en fånge, anhållen eller gripen eller en person som dömts till arrest enligt lagen om militär disciplin och brottsbekämpning inom försvarsmakten, ur fängelse eller annat förvar eller från den tjänstemans eller krigsmans uppsikt som bevakar, ledsagar eller transporterar honom eller henne, eller hjälper denne att undkomma, eller
2) hindrar en behörig tjänsteman eller krigsman att gripa en flyende som har förordnats att häktas eller anhållas eller som ska gripas,
ska för olaga befriande av fånge dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
16 § (24.7.1998/563)
Fångrymning
En fånge, en anhållen eller en gripen person i myndigheternas förvar eller en i militära disciplinlagen avsedd arrestant som rymmer eller försöker rymma från en straffanstalt eller ur annat förvar eller från den som bevakar, ledsagar eller transporterar honom, skall för fångrymning dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
17 § (24.7.1998/563)
Fånges vapeninnehav
En fånge, en anhållen eller en gripen person som är i myndigheternas förvar, eller en i militära disciplinlagen avsedd arrestant, som i strid med ett förbud som han har delgetts tillverkar, skaffar eller innehar skjut- eller eggvapen eller ett därmed jämförbart livsfarligt redskap, skall för fånges vapeninnehav dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
18 § (10.6.2011/637)
Juridiska personers straffansvar
På givande av muta, grovt givande av muta, givande av muta åt riksdagsledamot och grovt givande av muta åt riksdagsledamot tillämpas vad som bestäms om juridiska personers straffansvar.
19 § (24.7.1998/563)
Begränsningsbestämmelser
Vad som bestäms i 1–3 § i detta kapitel tillämpas inte på gärningar som avses i 17 kap. 6 §.
19 a § (12.7.2002/604)
19 a § har upphävts genom L 12.7.2002/604.
20 § (12.7.2002/604)
Bestämmelser om tillämpningsområdet
Vid tillämpningen av 1–3 § i detta kapitel jämställs med en tjänsteman mot vilken gärningen är riktad de personer som avses i 40 kap. 11 § och som sköter offentliga förtroendeuppdrag, sådana utländska tjänstemän som är anställda hos Internationella brottmålsdomstolen eller som på finskt territorium med stöd av ett internationellt avtal eller någon annan internationell förpliktelse utför kontroll, övervakning, förföljande, upprätthållande av allmän ordning och säkerhet eller förebyggande av brott och förundersökning, eller som på finskt territorium med stöd av lagen om internationell rättshjälp i straffrättsliga ärenden (4/1994) utför förundersökning eller andra tjänsteuppdrag på basis av en begäran om rättshjälp som har framställts eller godkänts av en finsk myndighet, och personer som utövar offentlig makt samt tjänstgörande krigsmän. (11.4.2014/302)
Vid tillämpningen av 9 § i detta kapitel jämställs med tjänstemän personer som avses i 40 kap. 11 § och som sköter offentliga förtroendeuppdrag, sådana utländska tjänstemän som är anställda hos Internationella brottmålsdomstolen eller som på finskt territorium med stöd av ett internationellt avtal eller någon annan internationell förpliktelse utför kontroll, övervakning, förföljande, upprätthållande av allmän ordning och säkerhet eller förebyggande av brott och förundersökning, eller som på finskt territorium med stöd av lagen om internationell rättshjälp i straffrättsliga ärenden utför förundersökning eller andra tjänsteuppdrag på basis av en begäran om rättshjälp som har framställts eller godkänts av en finsk myndighet, och personer som utövar offentlig makt. (11.4.2014/302)
Vid tillämpningen av 13 och 14 § i detta kapitel jämställs med tjänsteman mot vilken gärningen är riktad personer som avses i 40 kap. 11 § och som sköter offentliga förtroendeuppdrag, anställda vid offentliga samfund, utländska tjänstemän, personer som utövar offentlig makt och krigsmän.
Vid tillämpningen av 14 a och 14 b § i detta kapitel jämställs med en riksdagsledamot mot vilken den brottsliga gärningen är riktad i 40 kap. 11 § avsedda ledamöter av utländska parlament. (10.6.2011/637)
Om det någon annanstans än i denna lag föreskrivs att bestämmelserna om straffrättsligt tjänsteansvar skall tillämpas på andra personer än dem som avses i 1–4 mom., skall dessa vid tillämpningen av 1–3, 9, 13 och 14 § i detta kapitel jämställas med en tjänsteman mot vilken gärningen är riktad.
17 kap (24.7.1998/563)
Om brott mot allmän ordning
1 § (24.7.1998/563)
Offentlig uppmaning till brott
Den som genom ett massmedium eller offentligen i en folksamling eller genom en skrift eller annan framställning som ar bringats till allmän kännedom uppmanar eller förleder till brott så att uppmaningen eller förledandet
1) medför fara för att ett sådant brott eller straffbart försök därtill begås eller
2) annars klart äventyrar den allmänna ordningen eller säkerheten,
skall för offentlig uppmaning till brott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Om uppmaningen eller förledandet leder till att ett brott eller straffbart försök till brott begås, tillämpas vad 5 kap. bestämmer om delaktighet i brott.
1 a § (8.5.2015/564)
Deltagande i en organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet
Den som
1) genom att grunda eller bygga upp en organiserad kriminell sammanslutning eller genom att värva eller försöka värva personer till sammanslutningen,
2) genom att utrusta eller försöka utrusta en organiserad kriminell sammanslutning med explosiva varor, vapen, skjutförnödenheter eller ämnen eller förnödenheter som är avsedda för tillverkning av sådana eller med andra farliga föremål eller ämnen,
3) genom att ordna eller försöka ordna utbildning för en organiserad kriminell sammanslutning eller ge en organiserad kriminell sammanslutning utbildning för brottslig verksamhet,
4) genom att för en organiserad kriminell sammanslutning skaffa eller försöka skaffa eller genom att till en organiserad kriminell sammanslutning överlåta lokaler eller andra utrymmen som den behöver för brottslig verksamhet eller fordon eller andra hjälpmedel av synnerlig vikt för sammanslutningens brottsliga verksamhet,
5) genom att direkt eller indirekt tillhandahålla eller samla in tillgångar för att finansiera den brottsliga verksamheten i en organiserad kriminell sammanslutning,
6) genom att ha hand om en organiserad kriminell sammanslutnings viktiga ekonomiska angelägenheter eller genom att ge ekonomiska eller juridiska råd som är av synnerlig vikt för sammanslutningens brottsliga verksamhet, eller
7) genom att aktivt främja en organiserad kriminell sammanslutnings kriminella syften på något annat väsentligt sätt som till allvarligheten är jämförbart med dessa,
deltar i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet i vilken syftet är att begå ett eller flera brott som anges i det momentet, och om ett sådant brott eller ett straffbart försök till ett sådant brott begås, ska för deltagande i en organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Vad som i 1 mom. 6 punkten föreskrivs om juridisk rådgivning gäller inte uppdrag som juridiskt biträde eller ombud vid förundersökning eller domstolsbehandling av brott eller straffverkställighet.
Vad som föreskrivs i 1 mom. tillämpas inte om ett lika strängt eller strängare straff för gärningen föreskrivs på något annat ställe i lag.
2 § (24.7.1998/563)
Upplopp
Den som, när det är uppenbart att en folksamling står i beråd att begå våld på person eller orsaka avsevärd skada på egendom, med sina gärningar deltar i folksamlingens verksamhet och härvid låter bli att lyda en behörig myndighets i laglig ordning till folksamlingen givna befallning att skingra sig, skall för upplopp dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
3 § (24.7.1998/563)
Våldsamt upplopp
Den som, när en folksamling begår ett sådant brott som nämns i 16 kap. 1 § eller våld på person eller orsakar avsevärd skada på egendom, med sina gärningar deltar i folksamlingens verksamhet, skall för våldsamt upplopp dömas till böter eller fängelse i högst två år.
4 § (24.7.1998/563)
Anförande av våldsamt upplopp
Den som anstiftar eller anför en folksamling som avses i 3 § skall för anförande av våldsamt upplopp dömas till fängelse i högst fyra år.
5 § (24.7.1998/563)
Förberedelse till väpnat störande av allmän ordning
Den som i avsikt att begå ett brott som avses i 12 kap. 1–4 §, 16 kap. 1 eller 15 § eller i detta kapitels 3 § värvar eller samlar beväpnat manskap, skall för förberedelse till väpnat störande av allmän ordning dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
6 § (24.7.1998/563)
Motstånd mot person som upprätthåller ordningen
Den som med våld eller hot om våld hindrar eller försöker hindra en person som upprätthåller ordningen från att fullgöra en uppgift som enligt lag eller förordning ankommer på honom eller annars försvårar fullgörandet av nämnda uppgift skall, om strängare straff för gärningen inte bestäms på något annat ställe i lag, för motstånd mot person som upprätthåller ordningen dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
Med person som upprätthåller ordningen avses i denna paragraf
1) en i lagen om upprätthållande av ordning i kollektivtrafik (472/1997) avsedd förare, med föraren jämställd person eller passagerare som på begäran av föraren eller en med föraren jämställd person bistår dessa,
2) en biljettkontrollör som avses i lagen om kontrollavgift i kollektivtrafik (469/1979) och en ordningsvakt som bistår vid kontrollen, samt
3) en väktare eller ordningsvakt som avses i lagen om privata säkerhetstjänster (1085/2015).
(21.8.2015/1087)
6 a § (21.8.2015/1087)
Olovligt utövande av näringsverksamhet inom säkerhetsbranschen
Den som, utan att ha ett tillstånd enligt 68 § i lagen om privat säkerhetstjänster utövar bevakningsrörelse eller ordningsvaktsverksamhet som kräver näringstillstånd för säkerhetsbranschen, ska för olovligt utövande av näringsverksamhet inom säkerhetsbranschen dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
7 § (24.7.1998/563)
Riksgränsbrott
Den som
1) överskrider eller försöker överskrida Finlands gräns utan att inneha ett till detta berättigande resedokument, visum, uppehållstillstånd eller något annat dokument som kan jämställas med ett resedokument, eller som överskrider eller försöker överskrida gränsen någon annanstans än genom ett tillåtet inrese- eller utreseställe eller i strid med ett på lag grundat förbud,
2) annars bryter mot bestämmelserna om överskridande av gränsen, eller
3) i strid med 51 § i gränsbevakningslagen eller utan tillstånd som avses i 52 § i den lagen vistas eller färdas inom gränszonen eller vidtar någon åtgärd som är förbjuden inom den,
ska för riksgränsbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
(28.2.2014/146)
För riksgränsbrott döms inte en utlänning som med anledning av en sådan gärning som avses i 1 mom. avvisas eller utvisas och inte heller en utlänning som på grund av flyktingskap ansöker om asyl eller uppehållstillstånd i Finland. För riksgränsbrott döms inte heller en utlänning som har begått ett brott enligt 1 mom. till följd av att han eller hon har varit föremål för människohandel enligt 25 kap. 3 eller 3 a §. (9.7.2004/650)
7 a § (18.8.2000/756)
Lindrigt riksgränsbrott
Om riksgränsbrottet, med hänsyn till den olovliga vistelsens eller färdens kortvarighet eller den förbjudna verksamhetens art eller andra omständigheter som hänför sig till brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt riksgränsbrott dömas till böter.
Vad som bestäms i 7 § 2 mom. gäller också en gärning som avses i 1 mom.
7 b § (18.8.2000/756)
Territoriekränkning
En militärperson från en främmande stat eller chefen för ett statsfartyg eller ett statsluftfartyg från en främmande stat, som
1) bryter mot territorialövervakningslagen (755/2000) på det sätt som avses i dess 44 §,
2) bryter mot bestämmelser i territorialövervakningslagens 4–9 § om överskridande av gränsen till finskt territorium och uppehåll i landet, eller som
3) bryter mot tillståndsbestämmelserna i ett tillstånd som beviljats med stöd av 10 § territorialövervakningslagen,
skall för territoriekränkning dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
För territoriekränkning döms även den som i egenskap av medlem av en i 2 § 5 a-punkten i territorialövervakningslagen avsedd militär styrka utan beteckningar och som deltagare i en sådan styrkas verksamhet bryter mot förbudet enligt 10 a § i territorialövervakningslagen att överskrida gränsen till finskt territorium eller uppehålla sig i landet. (10.7.2017/503)
I ett ärende som gäller territoriekränkning får åklagaren avstå från att väcka åtal och domstolen från att döma till straff, om territoriekränkningen omedelbart har kunnat avbrytas eller om den som gjort sig skyldig till kränkningen har avvisats eller utvisats på grund av gärningen. (10.7.2017/503)
8 § (28.2.2014/146)
Ordnande av olaglig inresa
Den som
1) för in eller försöker föra in en sådan utlänning i Finland, eller genom Finland till ett annat land, som inte har ett resedokument, visum, uppehållstillstånd eller något annat med ett resedokument jämställbart dokument som krävs för inresa,
2) för in eller försöker föra in en sådan utlänning i Finland, eller genom Finland till ett annat land, som har ett i 1 punkten avsett dokument som är falskt eller förfalskat eller har beviljats någon annan, eller som har fåtts av en myndighet genom att ge osanna eller vilseledande uppgifter som är betydelsefulla för beviljandet av dokumentet, genom att muta myndigheten eller genom våldsamt motstånd mot tjänsteman,
3) ordnar eller förmedlar transport till Finland för en utlänning som avses i 1 eller 2 punkten, eller
4) till någon annan överlåter ett dokument som avses i 2 punkten för att användas i samband med inresa,
ska för ordnande av olaglig inresa dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Som ordnande av olaglig inresa betraktas inte en gärning som bedömd som en helhet bör anses ha begåtts av godtagbara skäl, särskilt med beaktande av gärningsmannens bevekelsegrunder när dessa har samband med humanitära skäl eller nära familjeförhållanden samt sådana förhållanden i utlänningens hemland eller i det land där han eller hon stadigvarande är bosatt som påverkar hans eller hennes säkerhet.
8 a § (9.7.2004/650)
Grovt ordnande av olaglig inresa
Om vid ordnande av olaglig inresa
1) någon uppsåtligen eller genom grov oaktsamhet tillfogas svår kroppsskada eller allvarlig sjukdom, försätts i livshotande läge eller utsätts för därmed jämförbart synnerligen kännbart lidande, eller
2) brottet begås som ett led i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet, (8.5.2015/564)
och gärningen även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grovt ordnande av olaglig inresa dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
9 § (24.7.1998/563)
Egenhandsrätt
Den som för att försvara eller göra gällande sin rätt på egen hand vidtar en åtgärd som han inte skulle få vidta utan en myndighets medverkan skall, om strängare straff för gärningen inte bestäms på något annat ställe i lag, för egenhandsrätt dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
10 § (24.7.1998/563)
Brott mot trosfrid
Den som
1) offentligt hädar Gud eller i kränkande syfte offentligen smädar eller skymfar något som annars hålls heligt inom en kyrka eller ett trossamfund som avses i religionsfrihetslagen (267/1922) eller
2) genom att föra oljud, uppträda hotfullt eller på något annat sätt stör gudstjänst, kyrklig förrättning, annan sådan religionsutövning eller begravning,
skall för brott mot trosfrid dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
ReligionsfrihetsL 267/1922 har upphävts genom L 453/2003, se ReligionsfrihetsL 453/2003 2 §.
11 § (24.7.1998/563)
Hindrande av religionsutövning
Den som med våld eller hot om våld orättmätigt hindrar en kyrka eller ett trossamfund som avses i religionsfrihetslagen att förrätta gudstjänst, kyrklig förrättning eller annan religionsutövning, skall för hindrande av religionsutövning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
12 § (24.7.1998/563)
Brott mot griftefrid
Den som
1) olovligen öppnar en grav eller ur denna tar ett lik eller en likdel, en kista eller en urna,
2) behandlar ett obegravat lik på ett anstötligt sätt, eller
3) skadar eller skändar en grav eller ett minnesmärke över en avliden,
skall för brott mot griftefrid dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
13 § (13.12.2013/879)
Ofog
Den som
1) genom att föra oljud eller på något annat sådant sätt orsakar betydande störning i samband med tjänsteutövning någon annanstans än på en allmän plats eller i ett ämbetsverk, ett kontor, en affär eller en fabrik dit allmänheten inte äger tillträde eller på någon annan motsvarande plats,
2) orsakar betydande störning genom att skicka meddelanden eller ringa samtal till ett ämbetsverk, ett kontor, en affär eller till någon annan motsvarande plats, eller
3) av okynne orsakar falskt alarm genom att använda nödbroms eller larmanordning i ett kollektivt trafikmedel, en hiss eller någon annan anordning,
ska, om inte straff för gärningen föreskrivs på något annat ställe i lag, för ofog dömas till böter.
13 a § (26.11.2004/1006)
Olaglig maskering
Den som i anslutning till en allmän sammankomst eller en offentlig tillställning på allmän plats eller i någon annan folksamling på allmän plats uppträder maskerad till oigenkännlighet med det uppenbara syftet att ta till våld mot person eller skada egendom, skall för olaglig maskering dömas till böter eller fängelse i högst tre månader.
14 § (9.8.2013/585)
Djurskyddsbrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet genom misshandel, överansträngning, bristfällig skötsel eller bristfällig utfordring eller annars i strid med
1) djurskyddslagen (247/1996) eller en bestämmelse som utfärdats med stöd av den,
2) lagen om transport av djur (1429/2006) eller en bestämmelse som utfärdats med stöd av den,
3) bilaga I till rådets förordning (EG) nr 1/2005 om skydd av djur under transport och därmed sammanhängande förfaranden och om ändring av direktiven 64/432/EEG och 93/119/EG och förordning (EG) nr 1255/97, eller
4) rådets förordning (EG) nr 1099/2009 om skydd av djur vid tidpunkten för avlivning
behandlar ett djur på ett grymt sätt eller utsätter det för onödigt lidande, onödig smärta eller onödig plåga, ska för djurskyddsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
14 a § (14.1.2011/14)
Grovt djurskyddsbrott
Om vid djurskyddsbrott
1) brottet begås på ett synnerligen rått eller grymt sätt,
2) brottet riktar sig mot ett mycket stort antal djur, eller
3) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt djurskyddsbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
15 § (14.1.2011/14)
Lindrigt djurskyddsbrott
Om djurskyddsbrottet, med hänsyn till att lidandet, smärtan eller plågan är ringa eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, ska gärningsmannen för lindrigt djurskyddsbrott dömas till böter.
15 a § (19.12.2008/863)
Förseelse som avser utsläppande på marknaden av päls av katt eller hund
Den som i strid med Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1523/2007 om att förbjuda utsläppande på marknaden samt import till eller export från gemenskapen av päls av katt och hund och varor som innehåller sådan päls yrkesmässigt på marknaden släpper ut päls av katt eller hund eller varor som innehåller sådan päls, ska för förseelse som avser utsläppande på marknaden av päls av katt eller hund dömas till böter.
16 § (24.7.1998/563)
Anordnande av hasardspel
Den som olovligen anordnar hasardspel eller håller en lokal eller något annat utrymme för hasardspel eller som tillåter hasardspel i en inkvarterings- eller förplägnadsrörelse som han driver, skall för anordnande av hasardspel dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Med hasardspel avses tippning, bingo, totospel och vadhållning, penning- eller varulotterier och kasinoverksamhet samt andra motsvarande spel eller annan motsvarande verksamhet, där vinstutdelningen helt eller delvis beror på slumpen eller på händelser som är oberoende av dem som deltar i spelet eller verksamheten och där en eventuell förlust står i uppenbart missförhållande till åtminstone någon av deltagarnas betalningsförmåga.
16 a § (21.12.2016/1287)
Penningspelsbrott
Den som
1) anordnar penningspel olovligen,
2) säljer eller förmedlar lotter för penningspel som anordnats av någon annan än det i 11 § i lotterilagen (1047/2001) nämnda penningspelsbolaget eller marknadsför sådana penningspel, i strid med förbudet i 62 § 2 mom. 1 punkten i den lagen,
3) säljer eller förmedlar lotter för penningspel till utlandet eller marknadsför penningspel i utlandet i strid med förbudet i 62 § 2 mom. 2 punkten i lotterilagen,
4) utan tillstånd av den som anordnar penningspel säljer eller förmedlar lotter, tar emot spelinsatser eller förmedlar vinster som hänför sig till penningspel som anordnats av det i 11 § i lotterilagen nämnda penningspelsbolaget, i strid med förbudet i 62 § 2 mom. 3 punkten i den lagen, eller
5) i strid med förbudet i 62 § 3 mom. i lotterilagen upplåter en lokal för tillhandahållande av penningautomater, specialautomater eller kasinospel, om dessa tillhandahålls av någon annan än det i 11 § i lotterilagen nämnda penningspelsbolaget,
ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för penningspelsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
16 b § (20.5.2011/578)
Lotteribrott
Den som
1) anordnar ett annat lotteri än ett sådant som avses i 16 a § 1 punkten utan sådant tillstånd som avses i lotterilagen,
2) på ett annat sätt än vad som avses i 16 a § bryter mot ett förbud i 62 § 1–4 mom. i lotterilagen,
3) använder avkastningen av ett lotteri på ett sätt som väsentligt strider mot en bestämmelse i lag, tillståndet att anordna lotteriet eller tillståndet att ändra det ändamål för vilket avkastningen kan användas,
4) försummar den redovisningsskyldighet som hör samman med anordnandet av lotterier,
5) anordnar ett sådant mindre lotteri som avses i 27 § 1 mom. i lotterilagen utan att uppfylla de villkor som i 5 § i den lagen ställs på den som anordnar ett lotteri,
6) väsentligt eller upprepat bryter mot villkoren eller bestämmelserna i tillståndet att anordna lotteriet,
7) väsentligt eller upprepat anordnar penningspel i strid med den förordning som utfärdats med stöd av 13 c eller 14 § i lotterilagen, eller
8) bryter mot bestämmelserna i 14 b § i lotterilagen om marknadsföring av penningspel,
ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för lotteribrott dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
16 c § (24.6.2010/663)
Penninginsamlingsbrott
Den som uppsåtligen
1) anordnar en penninginsamling utan tillstånd enligt lagen om penninginsamlingar (255/2006) eller i strid med 5 § 2 eller 3 mom. i den lagen,
2) anordnar en penninginsamling i strid med förbudet i 9 § i lagen om penninginsamlingar,
3) vid anordnande av en penninginsamling ger målgruppen för insamlingen osanna eller vilseledande uppgifter som är betydelsefulla,
4) lämnar tillståndsmyndigheten enligt lagen om penninginsamlingar en oriktig uppgift om en omständighet som kan påverka möjligheterna att få ett tillstånd till penninginsamling eller villkoren för det, eller hemlighåller en sådan omständighet eller efter att ha fått tillståndet inte underrättar tillståndsmyndigheten om en sådan förändring i förhållandena som tillståndshavaren i samband med beviljandet av tillståndet eller annars särskilt har ålagts att anmäla,
5) i väsentligt hänseende använder de medel som influtit genom penninginsamlingen i strid med de villkor som uppställts eller förelägganden som givits i tillståndet till penninginsamling eller i ett tillstånd som gäller ändring av användningsändamålet för medlen,
6) försummar redovisnings- eller anmälningsskyldigheten enligt 21 § i lagen om penninginsamlingar, eller
7) är verksam som den som i praktiken anordnar en penninginsamling utan något förordnande enligt 15 § 1 mom. i lagen om penninginsamlingar,
ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för penninginsamlingsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
16 d § (24.6.2010/663)
Lindrigt penninginsamlingsbrott
Om penninginsamlingsbrottet bedömt som en helhet är ringa, ska gärningsmannen för lindrigt penninginsamlingsbrott dömas till böter.
17 § (17.6.2011/713)
Spridning av våldsskildring
Den som saluför, till uthyrning bjuder ut, sprider eller på annat sätt tillhandahåller eller håller tillgängligt eller i detta syfte tillverkar eller i landet för in filmer eller andra bildprogram som visar rått våld, eller upptagningar eller datafiler innehållande filmer eller andra bildprogram som visar rått våld, ska för spridning av våldsskildring dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Vad som bestäms i 1 mom. tillämpas inte, om det ska anses befogat att återge våld på grund av att filmen, bildprogrammet, upptagningen eller datafilen är av sådan natur att den tjänar spridning av information eller på grund av att den uppenbart har ett konstnärligt värde.
18 § (9.7.2004/650)
Spridning av pornografisk bild
Den som tillverkar, saluför eller till uthyrning bjuder ut eller på något annat sätt erbjuder eller gör tillgängliga, tillhandahåller, för in i eller ut ur Finland eller genom Finland till ett annat land eller på något annat sätt sprider verklighetsbaserade eller verklighetstrogna bilder eller bildupptagningar som på ett sedlighetssårande sätt visar
1) barn,
2) våld, eller
3) könsumgänge med djur,
ska för spridning av pornografisk bild dömas till böter eller fängelse i högst två år.
(20.5.2011/540)
Försök är straffbart.
Vad som bestäms i 17 § 2 mom. gäller också bilder och bildupptagningar som avses i denna paragraf.
Som barn betraktas den som är yngre än 18 år och den vars ålder inte kan utredas, om det finns grundad anledning att anta att personen är yngre än 18 år. En bild eller bildupptagning är verklighetsbaserad på det sätt som avses i 1 mom. om den har tillkommit i en situation där ett barn varit föremål för en verklig sedlighetssårande handling, och verklighetstrogen om den är förvillande lik en bild eller en bildupptagning som framställts genom fotografering eller på
motsvarande sätt och föreställer en situation där ett barn är föremål för en sedlighetssårande handling. Definitionen av verklighetsbaserad och verklighetstrogen tillämpas på motsvarande sätt i sådana fall som avses i 1 mom. 2 och 3 punkten. (20.5.2011/540)
18 a § (9.7.2004/650)
Grov spridning av barnpornografisk bild
Om vid spridning av barnpornografisk bild
1) det barn som skildras är särskilt ungt,
2) bilden också skildrar grovt våld eller synnerligen förnedrande behandling av barnet,
3) brottet begås särskilt planmässigt, eller
4) brottet begås som ett led i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet, (8.5.2015/564)
och gärningen även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov spridning av barnpornografisk bild dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
Försök är straffbart.
18 b § (17.6.2011/713)
Olaglig visning eller spridning av bildprogram bland minderåriga
Den som för personer under 18 år
1) i strid med vad som föreskrivs i 5 § 1 mom. i lagen om bildprogram (710/2011) offentligt visar eller bland dem sprider eller på annat sätt för dem tillhandahåller eller håller tillgängligt ett bildprogram som inte har klassificerats eller för vilket det inte har fastställts en åldersgräns på 18 år och i vilket eller i samband med vilket det inte finns tydliga märkningar, eller
2) i strid med förbudet i 6 § 1 mom. i den lag som nämns i 1 punkten offentligt visar eller bland dem sprider eller på annat sätt för dem tillhandahåller eller håller tillgängligt ett bildprogram, vars åldersgräns är 18 år,
ska för olovlig visning eller spridning av bildprogram bland minderåriga dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
19 § (20.5.2011/540)
Innehav av barnpornografisk bild
Den som obehörigen innehar en bild eller bildupptagning som på ett i 18 § avsett sedlighetssårande sätt visar barn, ska för innehav av barnpornografisk bild dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
För innehav av barnpornografisk bild döms också den som mot betalning eller annars genom avtal skaffat tillgång till en sådan bild eller bildupptagning som avses i 1 mom. så att den utan lagring är tillgänglig i hans eller hennes dator eller motsvarande tekniska anordning.
20 § (24.7.1998/563)
Sedlighetssårande marknadsföring
Den som i förvärvssyfte
1) till en person som inte har fyllt 15 år överlåter,
2) offentligt ställer ut till allmänt påseende,
3) utan mottagarens samtycke tillställer någon, eller
4) på ett sätt som väcker allmän anstöt offentligt i annons, broschyr, affisch eller annan reklam bjuder ut till försäljning eller förevisar
bilder, bildupptagningar eller föremål som är sedlighetssårande och därigenom ägnade att väcka allmän anstöt, skall för sedlighetssårande marknadsföring dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
För sedlighetssårande marknadsföring döms också den som på ett sätt som avses i 1 mom. 4 punkten bjuder ut till försäljning eller förevisar upptagningar som innehåller text eller ljud som är sedlighetssårande och därigenom ägnade att väcka allmän anstöt.
21 § (24.7.1998/563)
Offentlig kränkning av sedligheten
Den som offentligt företar en sedlighetssårande handling på ett sätt som väcker anstöt skall, om straff för gärningen inte bestäms på något annat ställe i lag, för offentlig kränkning av sedligheten dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
22 § (24.7.1998/563)
Samlag med nära släkting
Den som har samlag med sitt barn eller dess avkomling, sin förälder eller dennas förälder eller far- eller morförälder eller med sitt syskon, skall för samlag med nära släkting dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För samlag med nära släkting döms inte den som var under aderton år när han eller hon haft samlag med sin egen förälder eller dennas förälder och inte heller den som tvingats eller på ett lagstridigt sätt förmåtts till samlag.
23 § (14.1.2011/14)
Djurhållningsförbud
Den som döms för grovt djurskyddsbrott ska samtidigt av domstolen meddelas djurhållningsförbud. Domstolen kan dock avstå från att meddela djurhållningsförbud, om det finns särskilt vägande skäl för detta. Den som döms för djurskyddsbrott eller lindrigt djurskyddsbrott kan samtidigt meddelas djurhållningsförbud. Djurhållningsförbud kan också meddelas en person som döms för djurskyddsförseelse med stöd av 54 § 1 mom. i djurskyddslagen eller för djurtransportförseelse med stöd av 39 § i lagen om transport av djur och som kan anses olämplig eller oförmögen att sörja för djurens välfärd. Djurhållningsförbud kan också meddelas en person som med stöd av 3 kap. 4 § 2 mom. eller 6 kap. 12 § 4 eller 5 punkten i denna lag inte döms till straff. Djurhållningsförbud meddelas på yrkande av åklagaren.
Den som har meddelats djurhållningsförbud får inte äga, hålla eller sköta djur och inte heller annars sörja för djurs välfärd. Förbudet kan gälla vissa djurarter eller djur över huvud taget. Domstolen kan dock av särskilda skäl förordna att den dömde alltjämt helt eller delvis får äga djur som inte är föremål för brott och som den dömde äger då beslutet fattas, om det är möjligt att i beslutet ange vilka dessa djur är.
Förbudet kan meddelas för minst ett år eller så att det blir bestående. Ett djurhållningsförbud kan meddelas så att det blir bestående, om den som meddelas förbudet
1) har gjort sig skyldig till grovt djurskyddsbrott,
2) tidigare med en lagakraftvunnen dom har dömts till djurhållningsförbud för viss tid, eller
3) har svag hälsa
och han eller hon ska anses bestående olämplig eller oförmögen att äga, hålla eller sköta djur eller annars sörja för deras välfärd.
Djurhållningsförbud gäller även om det överklagas. Om domstolen dock i enlighet med 23 a § 4 mom. förbjuder verkställigheten av en dom som gäller förverkande av djur till staten, gäller djurhållningsförbudet inte sådana djur som har hållits i enlighet med domstolens förordnande.
23 a § (14.1.2011/14)
Förverkandepåföljd som har samband med djurskyddsbrott
Djur som avses i ett djurhållningsförbud och som vid den tidpunkt när beslutet meddelas hålls eller ägs av den som meddelas förbudet ska dömas förverkade till staten. Djur som har varit föremål för ett brott mot djurhållningsförbud ska också dömas förverkade till staten. Till förverkandepåföljd döms oberoende av vem som äger de djur som döms förverkade. I andra hand ska djurens värde dömas förverkat till staten i stället för de djur som varit föremål för ett brott mot djurhållningsförbudet.
En förverkandepåföljd som avses i 1 mom. döms ut på yrkande av åklagaren. På dessa förverkandepåföljder tillämpas 10 kap. 1 § och 11 § 3 mom. På förverkande av värde tillämpas dessutom 10 kap 10 §. På andra än i 1 mom. avsedda förverkandepåföljder tillämpas vad som föreskrivs i 10 kap.
Domstolen kan förordna att berörda person ska ges tillfälle att själv sälja eller på annat sätt överlåta de djur som han eller hon äger och som avses i förbudet. Om en förverkandepåföljd gäller djur som helt eller delvis ägs av någon annan än den som har meddelats djurhållningsförbud, kan den personen ges tillfälle att utan ersättning avhämta djuren. I domen ska det sättas ut en tid inom vilken djuren ska överlåtas eller avhämtas. Om djuren avhämtas eller överlåts i enlighet med domen, förfaller förverkandepåföljden.
En dom som gäller förverkande av djur till staten kan verkställas även om den överklagas. Om domstolen ger ett tillfälle som avses i 3 mom. att överlåta eller avhämta djuren eller det annars finns särskilt vägande skäl till det, ska domstolen förordna att förverkandepåföljden inte ska verkställas förrän den frist som avses i 3 mom. löper ut eller något annat bestäms i saken eller förverkandepåföljden annars är verkställbar.
23 b § (14.1.2011/14)
Förverkandepåföljd som har samband med hasardspel
En hasardspelsbank och andra sådana pengar och föremål med penningvärde som har använts i ett anordnat hasardspel ska dömas förverkade till staten, oberoende av vem som ägde dem. I övrigt ska 10 kap. iakttas.
24 § (13.5.2011/511)
Juridiska personers straffansvar
På deltagande i en organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet, ordnande av olaglig inresa, grovt ordnande av olaglig inresa, djurskyddsbrott, grovt djurskyddsbrott, anordnande av hasardspel, penningspelsbrott, lotteribrott, penninginsamlingsbrott, spridning av våldsskildring, spridning av pornografisk bild, grov spridning av barnpornografisk bild, innehav av barn- pornografisk bild och sedlighetssårande marknadsföring tillämpas vad som bestäms om juridiska personers straffansvar.
Vad som bestäms om juridiska personers straffansvar tillämpas också på en sådan offentlig uppmaning till brott som avses i 1 § när det brott som uppmaningen eller förledandet avser är
1) hets mot folkgrupp eller grov hets mot folkgrupp, eller
2) grov ärekränkning eller olaga hot när motivet för uppmaningen eller förledandet är ras, hudfärg, härstamning, nationellt eller etniskt ursprung, religion eller övertygelse, sexuell läggning eller funktionsnedsättning eller en grund som är jämförbar med de nämnda grunderna.
25 § (13.5.2011/441)
Åtalsrätt
Om ofog inte har stört den allmänna ordningen får åklagaren inte väcka åtal, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal. Åklagaren får inte heller väcka åtal för sådan sedlighetssårande marknadsföring som avses i 20 § 1 mom. 3 punkten, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal.
18 kap
Om brott emot familjerättigheter
1 §
Gifver man sig ut till namn eller stånd för annan, än man är, och varder någon deraf bedragen till äktenskapsaftal; eller förleder man någon till äktenskapsaftal derigenom, att man förtiger laga hinder för äktenskap eller omständighet, som kan verka återgång af äktenskap; straffes med fängelse i högst ett år eller böter.
Kommer vigsel dertill, eller varder qvinna, som blifvit till äktenskapsaftal förledd, af bedragaren häfdad; vare straffet tukthus ej öfver två år eller fängelse från och med sex månader till och med två år, eller, vid synnerligen försvårande omständigheter, tukthus i högst fyra år.
Brott som nämns här får inte åtalas av åklagaren, om inte målsäganden anmält brottet till åtal eller vid domstol sökt upplösande av äktenskapsavtalet eller äktenskapet. (13.5.2011/441)
2 §
Hvar, som uppsåtligen understicker eller förbyter barn, eller på annat sätt afsigtligen förändrar eller undertrycker annans familjerättighet, straffes med fängelse.
Föröfvar han brottet för att bereda sig eller annan nytta eller skada annan, dömes till tukthus i högst fem år och förlust af medborgerligt förtroende.
Försök är straffbart.
3 §
Har någon genom antagande af falskt namn eller annat svikligt förfarande beredt sig arf eller annan familjerättighet; dömes till tukthus i högst fem år och förlust af medborgerligt förtroende eller, vid synnerligen mildrande omständigheter, till fängelse ej under sex månader.
Försök är straffbart.
19 kap (24.7.1998/563)
(24.7.1998/563)
19 kap. har upphävts genom L 24.7.1998/563.
20 kap (24.7.1998/563)
Om sexualbrott
1 § (27.6.2014/509)
Våldtäkt
Den som genom våld på person eller med hot om sådant våld tvingar någon till samlag ska för våldtäkt dömas till fängelse i minst ett och högst sex år.
För våldtäkt ska också den dömas som genom att utnyttja att någon till följd av medvetslöshet, sjukdom, funktionsnedsättning, rädsla eller något annat hjälplöst tillstånd inte kan försvara sig eller förmår utforma eller uttrycka sin vilja, har samlag med honom eller henne.
Om våldtäkten med hänsyn till att hotet har varit ringa eller andra omständigheter vid brottet bedömd som en helhet är mindre allvarlig än de gärningar som avses i 1 och 2 mom., ska gärningsmannen dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år. På samma sätt döms den som med annat hot än sådant som avses i 1 mom. tvingar någon annan till samlag. Detta moment tillämpas inte, om våld brukats vid våldtäkten.
Försök är straffbart.
2 § (27.6.2014/509)
Grov våldtäkt
Om vid våldtäkt
1) någon orsakas svår kroppsskada, en allvarlig sjukdom eller försätts i livshotande läge,
2) brottet begås av flera eller genom brottet orsakas synnerligen kännbart psykiskt eller fysiskt lidande,
3) brottet begås mot ett barn som är under arton år,
4) brottet begås på ett synnerligen rått, grymt eller förnedrande sätt eller
5) används skjut- eller eggvapen eller något annat livsfarligt hjälpmedel eller annars hotas med allvarligt våld,
och våldtäkten även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grov våldtäkt dömas till fängelse i minst två och högst tio år.
Försök är straffbart.
3 § (27.6.2014/509)
3 § har upphävts genom L 27.6.2014/509.
4 § (24.7.1998/563)
Tvingande till sexuell handling
Den som med våld eller hot tvingar en annan att företa eller underkasta sig någon annan sexuell handling än en sådan som avses i 1 § och handlingen väsentligen kränker den andras sexuella självbestämmanderätt, skall för tvingande till sexuell handling dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
För tvingande till sexuell handling ska också den dömas som genom att utnyttja att någon till följd av medvetslöshet, sjukdom, handikapp, rädsla eller något annat hjälplöst tillstånd inte kan försvara sig eller förmår utforma eller uttrycka sin vilja, förmår honom eller henne att företa en i
1 mom. avsedd sexuell handling eller att underkasta sig en sådan handling och denna handling väsentligt kränker hans eller hennes sexuella självbestämmanderätt. (13.5.2011/495)
Försök är straffbart.
5 § (24.7.1998/563)
Sexuellt utnyttjande
Den som genom att utnyttja sin ställning förmår en person som
1) är under aderton år och i en skola eller annan inrättning står under gärningsmannens bestämmanderätt eller övervakning eller i något annat därmed jämförbart underordnat förhållande till gärningsmannen,
2) är under aderton år och vars förmåga att självständigt besluta om sitt sexuella beteende på grund av hans eller hennes omognad samt åldersskillnaden mellan parterna är väsentligt svagare än gärningsmannens, genom att grovt missbruka dennas omogenhet,
3) vårdas på ett sjukhus eller en annan inrättning och på grund av sjukdom, funktionsnedsättning eller något annat svaghetstillstånd har en väsentligt nedsatt förmåga att försvara sig eller utforma eller uttrycka sin vilja, eller (27.6.2014/509)
4) är synnerligen beroende av gärningsmannen, som grovt missbrukar beroendeställningen,
till samlag eller att företa eller underkasta sig någon annan sexuell handling som väsentligt kränker hans eller hennes sexuella självbestämmanderätt, skall för sexuellt utnyttjande dömas till böter eller fängelse i högst fyra år.
2 mom. har upphävts genom L 13.5.2011/495. (13.5.2011/495)
Försök är straffbart.
5 a § (27.6.2014/509)
Sexuellt antastande
Den som genom beröring utsätter en person för en sexuell handling som är ägnad att kränka personens sexuella självbestämmanderätt ska, om inte straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i detta kapitel, för sexuellt antastande dömas till böter eller till fängelse i högst sex månader.
6 § (20.5.2011/540)
Sexuellt utnyttjande av barn
Den som genom beröring eller på något annat sätt utsätter ett barn som är under 16 år för en sexuell handling som är ägnad att skada barnets utveckling eller förmår barnet att företa en sådan handling, ska för sexuellt utnyttjande av barn dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
För sexuellt utnyttjande av barn döms också den som har samlag med ett barn som inte har fyllt 16 år, om inte brottet bedömt som en helhet är grovt på det sätt som avses i 7 § 1 mom. För sexuellt utnyttjande av barn döms dessutom den som handlar på ett sätt som avses i 1 mom. eller ovan i detta moment med ett barn som har fyllt 16 men inte 18 år, om gärningsmannen är barnets förälder eller står i en ställning till barnet som motsvarar en förälders och bor i samma hushåll som barnet.
Försök är straffbart.
7 § (20.5.2011/540)
Grovt sexuellt utnyttjande av barn
Om
1) gärningsmannen har samlag med ett barn som inte har fyllt 16 år eller, i ett fall som avses i 6 § 2 mom., med ett barn som har fyllt 16 men inte 18 år, eller
2) vid sexuellt utnyttjande av barn
a) brottet begås mot ett barn vars ålder eller utvecklingsnivå är sådan att brottet är ägnat att orsaka barnet synnerlig skada,
b) brottet begås på ett synnerligen förödmjukande sätt, eller
c) brottet är ägnat att orsaka barnet synnerlig skada på grund av det speciella förtroende som barnet hyser för gärningsmannen eller på grund av att barnet på något annat sätt står i särskilt beroende ställning till gärningsmannen,
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt sexuellt utnyttjande av barn dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
Försök är straffbart.
7 a § (20.5.2011/540)
Begränsningsbestämmelse
En handling anses inte som sexuellt utnyttjande av barn eller som i 7 § 1 mom. 1 punkten avsett grovt sexuellt utnyttjande av barn, om den inte kränker den sexuella självbestämmanderätten för den som utsattes för handlingen och det inte råder någon stor skillnad i ålder samt själslig och kroppslig mognad mellan parterna.
8 § (10.4.2015/384)
Utnyttjande av person som är föremål för sexhandel
Den som genom att utlova eller ge en ersättning som representerar ett direkt ekonomiskt värde får någon som är föremål för ett brott som avses i 9 eller 9 a § eller i 25 kap. 3 eller 3 a § att ha samlag eller företa en därmed jämförlig sexuell handling ska, om gärningen inte utgör brott enligt 8 a §, för utnyttjande av person som är föremål för sexhandel dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
För utnyttjande av person som är föremål för sexhandel döms också den som drar fördel av en ersättning enligt 1 mom. som utlovats eller getts av en tredje part genom att ha samlag eller företa en därmed jämförlig sexuell handling med en person som är föremål för ett brott som avses i det momentet.
För utnyttjande av person som är föremål för sexhandel döms likaså den som begår en i 1 eller 2 mom. avsedd gärning trots att han eller hon har haft skäl att misstänka att den i 1 eller 2 mom. avsedda personen är föremål för ett brott som avses i 9 eller 9 a § eller i 25 kap. 3 eller 3 a §.
Försök till ett uppsåtligt brott är straffbart.
8 a § (25.8.2006/743)
Köp av sexuella tjänster av ung person
Den som genom att utlova eller ge en ersättning får någon som är under 18 år att ha samlag eller företa någon annan sexuell handling, ska för köp av sexuella tjänster av ung person dömas till böter eller fängelse i högst två år. (20.5.2011/540)
För köp av sexuella tjänster av ung person döms även den som använder i 1 mom. avsedda sexuella tjänster, för vilka någon annan har utlovat eller givit ersättning.
Försök är straffbart.
8 b § (20.5.2011/540)
Lockande av barn i sexuella syften
Den som föreslår ett möte eller andra kontakter med barn så att det av förslagets innehåll eller av omständigheterna annars framgår att syftet är att på det sätt som avses i 17 kap. 18 § 1 mom. tillverka bilder eller bildupptagningar som på ett sedlighetssårande sätt visar ett barn eller att rikta ett brott som avses i 6 eller 7 § i detta kapitel mot ett barn, ska för lockande av barn i sexuella syften dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, döms för lockande av barn i sexuella syften också den som lockar en person som är under 18 år att ha samlag eller företa någon annan sexuell handling på ett sätt som avses i 8 a § eller uppträda i en anordnad pornografisk föreställning.
Försök till ett brott som avses i 2 mom. är straffbart.
8 c § (20.5.2011/540)
Besökande av en barnpornografisk föreställning
Den som besöker en anordnad föreställning där en person som inte har fyllt 18 år uppträder på ett sedlighetssårande sätt, ska för besökande av en barnpornografisk föreställning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
9 § (24.7.1998/563)
Koppleri
Den som för att skaffa sig själv eller någon annan ekonomisk vinning
1) ordnar ett rum eller något annat ställe för samlag eller en därmed jämförlig sexuell handling som utförs av någon mot ersättning eller för en uppenbart sedlighetssårande handling som mot ersättning utförs av ett barn under 18 år,
2) väsentligt främjar en sådan handling genom att som en etablerad del av sin affärsverksamhet inkvartera någon som utför handlingen,
3) genom förmedling av kontaktuppgifter eller på annat sätt marknadsför att någon utför sådana handlingar, medveten om att detta handlande väsentligt främjar gärningens fullbordan,
4) på annat sätt utnyttjar att någon utför sådana handlingar, eller
5) förleder någon till sådana handlingar,
ska för koppleri dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
(19.12.2014/1177)
Försök är straffbart.
9 a § (9.7.2004/650)
Grovt koppleri
Om vid koppleri
1) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning,
2) brottet begås särskilt planmässigt, eller
3) brottet riktar sig mot ett barn under 18 år,
och gärningen även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grovtkoppleri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
(19.12.2014/1177)
Försök är straffbart.
10 § (27.6.2014/509)
Definitioner
Med samlag avses i denna lag inträngande med könsorgan i en annans kropp eller sexuellt inträngande i en annans könsorgan eller anus eller tagande av en annans könsorgan i sin kropp.
Med sexuell handling avses i denna lag en gärning som har en väsentligt sexuell innebörd med hänsyn till gärningsmannen och den som gärningen riktar sig mot samt gärningsomständigheterna.
11 § (27.6.2014/509)
Åtalsrätt
Åklagaren får inte väcka åtal för sexuellt antastande som riktats mot en person som fyllt arton år, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal eller ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
12 § (27.6.2014/509)
12 § har upphävts genom L 27.6.2014/509.
13 § (20.5.2011/540)
Juridiska personers straffansvar
På koppleri och grovt koppleri tillämpas vad som föreskrivs om juridiska personers straffansvar. Detsamma gäller ett i 8 b § 1 mom. avsett brott där någon föreslår ett möte eller andra kontakter med barn i syfte att tillverka bilder eller bildupptagningar som på ett sedlighetssårande sätt visar ett barn.
21 kap (21.4.1995/578)
Om brott mot liv och hälsa
1 § (21.4.1995/578)
Dråp
Den som dödar någon skall för dråp dömas till fängelse på viss tid, minst åtta år.
Försök är straffbart.
2 § (21.4.1995/578)
Mord
Om ett dråp begås
1) med berått mod,
2) på ett synnerligen rått eller grymt sätt,
3) så att allvarlig allmän fara förorsakas eller
4) genom att en tjänsteman dödas, medan denne på tjänstens vägnar upprätthåller ordning och säkerhet, eller på grund av tjänsteåtgärd
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för mord dömas till fängelse på livstid.
Försök är straffbart.
3 § (21.4.1995/578)
Dråp under förmildrande omständigheter
Om ett dråp, med beaktande av de exceptionella förhållandena när brottet begicks, gärningsmannens motiv eller andra omständigheter som har samband med brottet, bedömt som en helhet har begåtts under förmildrande omständigheter, skall gärningsmannen för dråp under förmildrande omständigheter dömas till fängelse i minst fyra och högst tio år.
Försök är straffbart.
4 § (21.4.1995/578)
Barnadråp
En kvinna som i ett tillstånd av utmattning eller ångest på grund av nedkomsten dödar sitt barn, skall för barnadråp dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
5 § (21.4.1995/578)
Misshandel
Den som begår fysiskt våld mot någon eller som utan att begå sådant våld skadar någons hälsa, tillfogar honom smärta eller försätter honom i medvetslöshet eller något annat motsvarande tillstånd, skall för misshandel dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
6 § (13.7.2001/654)
Grov misshandel
Om vid misshandel
1) någon tillfogas svår kroppsskada eller en allvarlig sjukdom eller försätts i livshotande läge,
2) brottet begås på ett synnerligen rått eller grymt sätt, eller
3) används skjut- eller eggvapen eller något annat jämförbart livsfarligt hjälpmedel
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grov misshandel dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
Försök är straffbart.
6 a § (14.6.2013/435)
Förberedelse till grovt brott mot liv eller hälsa
Den som för att begå något av de brott som avses i 1–3 eller 6 §
1) innehar ett skjut- eller eggvapen eller något annat jämförbart livsfarligt redskap eller ett redskap som är särskilt lämpat som redskap vid brottet,
2) kommer överens med någon annan om att begå ett ovannämnt brott eller gör upp en detaljerad plan för att begå brottet, eller
3) lejer eller befaller någon annan att begå eller på annat sätt anstiftar ett ovannämnt brott eller lovar eller erbjuder sig att begå brottet,
ska för förberedelse till grovt brott mot liv eller hälsa dömas till fängelse i högst fyra år.
Om faran för att brottet skulle fullbordas var obetydlig av andra än tillfälliga orsaker eller om personen frivilligt avstod från förberedelsen till brottet, förhindrade att förberedelsen fortsatte eller på något annat sätt eliminerade betydelsen av sin egen verksamhet vid förberedelsen till brottet, ska det som föreskrivs i 1 mom. dock inte tillämpas.
7 § (21.4.1995/578)
Lindrig misshandel
Om misshandeln, med hänsyn till att våldet, kränkningen av den kroppsliga integriteten eller den skada som tillfogats offrets hälsa har varit mindre betydande eller med beaktande av andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrig misshandel dömas till böter.
8 § (21.4.1995/578)
Dödsvållande
Den som av oaktsamhet förorsakar någons död skall för dödsvållande dömas till böter eller fängelse i högst två år.
9 § (21.4.1995/578)
Grovt dödsvållande
Om döden vid dödsvållande förorsakas genom grov oaktsamhet och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt dödsvållande dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
10 § (21.4.1995/578)
Vållande av personskada
Den som av oaktsamhet förorsakar någon annan en kroppsskada eller sjukdom som inte är ringa, skall för vållande av personskada dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
11 § (21.4.1995/578)
Grovt vållande av personskada
Om kroppsskadan eller sjukdomen vid vållande av personskada förorsakas genom grov oaktsamhet och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt vållande av personskada dömas till böter eller fängelse i högst två år.
12 § (21.4.1995/578)
Deltagande i slagsmål
Den som genom fysiskt våld eller någon annan gärning deltar i ett slagsmål eller ett överfall, som flera tar del i och där någon antingen dödas eller avsiktligen tillfogas svår kroppsskada eller en allvarlig sjukdom, skall, om han hade anledning att befara en sådan följd av slagsmålet eller överfallet, för deltagande i slagsmål dömas till böter eller fängelse i högst två år.
13 § (21.4.1995/578)
Framkallande av fara
Den som uppsåtligen eller genom grov oaktsamhet utsätter någon för allvarlig fara till liv eller hälsa skall, om ett lika strängt eller strängare straff för gärningen inte stadgas på något annat ställe i lag, för framkallande av fara dömas till böter eller fängelse i högst två år.
14 § (21.4.1995/578)
Utsättande
Den som försätter någon annan i ett hjälplöst läge eller lämnar någon som han är skyldig att dra försorg om i ett sådant läge och därigenom utsätter denne för fara till liv eller hälsa, skall för utsättande dömas till böter eller fängelse i högst två år.
15 § (21.4.1995/578)
Försummande av räddningsåtgärd
Den som vet att någon befinner sig i livsfara eller allvarlig fara för hälsa, men underlåter att ge eller skaffa denne sådan hjälp som skäligen kan krävas av honom med beaktande av hans möjligheter och situationens art, skall för försummande av räddningsåtgärd dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
16 § (13.5.2011/441)
Åtalsrätt
Åklagaren får väcka åtal för lindrig misshandel endast om målsäganden anmäler brottet till åtal eller gärningen har riktat sig mot
1) en person som är yngre än arton år,
2) gärningsmannens make eller tidigare make, syskon, släkting i rakt upp- eller nedstigande led eller den som har eller har haft gemensamt hushåll med gärningsmannen, eller mot någon annan
person som annars är eller har varit närstående till gärningsmannen på grund av ett med dessa jämförbart personligt förhållande, eller
3) en person på grund av hans eller hennes arbetsuppgifter och gärningsmannen inte hör till arbetsplatsens personal.
Åklagaren får väcka åtal för vållande av personskada endast om målsäganden anmäler brottet till åtal.
17 § (30.7.2004/712)
17 § har upphävts genom L 30.7.2004/712.
18 § (11.4.2014/302)
Bestämmelser om tillämpningsområdet
Vid tillämpningen av 2 § 4 punkten i detta kapitel jämställs med en tjänsteman mot vilken gärningen är riktad de personer som avses i 40 kap. 11 § och som sköter offentliga förtroendeuppdrag, sådana utländska tjänstemän som är anställda hos Internationella brottmålsdomstolen eller som på finskt territorium med stöd av ett internationellt avtal eller någon annan internationell förpliktelse utför kontroll, övervakning, förföljande eller förundersökning, eller som på finskt territorium med stöd av lagen om internationell rättshjälp i straffrättsliga ärenden utför förundersökning eller andra tjänsteuppdrag på basis av en begäran om rättshjälp som har framställts eller godkänts av en finsk myndighet, personer som utövar offentlig makt och personer som avses i 16 kap. 20 § 5 mom.
22 kap (29.5.2009/373)
Om kränkning av foster, embryo och genom
1 § (29.5.2009/373)
Olagligt avbrytande av havandeskap
Den som utan sådant tillstånd som krävs i lagen om avbrytande av havandeskap (239/1970) eller annars obehörigen avbryter en annans havandeskap, ska för olagligt avbrytande av havandeskap dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
En kvinna vars havandeskap avbryts genom den gärning som avses i 1 eller 2 mom. bestraffas inte som gärningsman eller för medverkan till olagligt avbrytande av havandeskap eller för försök till gärningen. Kvinnan kan dock dömas till straff för ett sådant brott som avses i 13 § i lagen om avbrytande av havandeskap.
2 § (29.5.2009/373)
Grovt olagligt avbrytande av havandeskap
Om vid olagligt avbrytande av havandeskap
1) orsakas allvarlig fara för kvinnans liv eller hälsa, eller
2) brottet begås mot kvinnans vilja,
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt olagligt avbrytande av havandeskap dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
3 § (29.5.2009/373)
Olagligt ingrepp i embryo
Den som bedriver
1) forskning som gäller embryo utan ett sådant tillstånd av Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården som avses i 11 § 1 mom. i lagen om medicinsk forskning (488/1999), nedan forskningslagen, eller utan ett sådant skriftligt samtycke av dem som donerat könscellerna eller kvinnan som avses i 12 § i forskningslagen eller forskning som gäller foster utan ett sådant skriftligt samtycke av den gravida kvinnan som avses i 14 § i forskningslagen,
2) forskning som gäller embryo i strid med begränsningarna enligt 11 § 2 mom. och 13 § 3 mom. i forskningslagen eller vidtar annan åtgärd som innebär ingrepp i embryo i strid med de förbud som avses i 13 § 1 och 2 mom. i forskningslagen, eller
3) forskning som gäller embryo eller könsceller i strid med det förbud som avses i 15 § i forskningslagen,
ska för olagligt ingrepp i embryo dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
4 § (29.5.2009/373)
Olagligt ingrepp i genom
Den som bedriver forskning som innebär ett ingrepp i en människas, ett mänskligt embryos eller ett fosters integritet och vars syfte är att göra det möjligt att
1) klona en människa,
2) framställa en människa genom att förena embryon, eller
3) framställa en människa genom att förena mänskliga könsceller och arvsfaktorer från djur,
ska för olagligt ingrepp i genom dömas till böter eller fängelse i högst två år.
5 § (29.5.2009/373)
Olaglig användning av könsceller
Den som
1) vid assisterad befruktning använder könsceller eller embryon i strid med de allmänna begränsningarna enligt 4 § 1 mom. i lagen om assisterad befruktning (1237/2006),
2) påverkar eller försöker påverka egenskaperna hos barnet genom att välja ut könsceller eller embryon eller på annat sätt i strid med 5 § i lagen om assisterad befruktning,
3) utan ett sådant samtycke av donatorn som avses i 16 eller 20 § i lagen om assisterad befruktning för assisterad befruktning tar emot, lagrar eller använder könsceller eller embryon,
4) lagrar könsceller eller embryon eller utför assisterad befruktning utan ett sådant tillstånd av Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården som avses i 24 § i lagen om assisterad befruktning eller i strid med den tidsgräns som anges i 6 § 3 mom. i lagen om assisterad befruktning, eller
5) utför assisterad befruktning utan ett sådant skriftligt tillstånd av den som får behandling som avses i 8 § 1 punkten i lagen om assisterad befruktning eller i strid med 4 punkten i den nämnda paragrafen efter det att den som gett sitt samtycke till assisterad befruktning har återkallat samtycket eller avlidit,
ska för olaglig användning av könsceller dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
6 § (20.1.2012/28)
Kränkning av ett barns identitet
Den som underlåter att iaktta
1) det som i 12 § 2 eller 3 mom. eller 14 § i lagen om assisterad befruktning föreskrivs om användning av, innehållet i, anteckning av eller underrättelse om donatorskoden,
2) det som i 18 § i lagen om assisterad befruktning föreskrivs om anmälan till donationsregistret,
3) det som i 10 § 2 mom., 28 eller 30 § i lagen om assisterad befruktning föreskrivs om utlämnande, överföring, deponering eller förvaring av uppgifter och handlingar, eller
4) det som i 92 eller 93 § i adoptionslagen (22/2012) föreskrivs om bevarande eller överlämnande av handlingar eller utlämnande av uppgifter,
på ett sådant sätt att gärningen är ägnad att äventyra barnets rätt att få reda på sitt ursprung, ska för kränkning av ett barns identitet dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
23 kap (30.4.1999/545)
Om trafikbrott
1 § (30.4.1999/545)
Äventyrande av trafiksäkerheten
En vägtrafikant som uppsåtligen eller av oaktsamhet bryter mot vägtrafiklagen eller fordonslagen eller med stöd av dem utfärdade bestämmelser på ett sätt som är ägnat att äventyra någon annans
säkerhet, skall för äventyrande av trafiksäkerheten dömas till böter eller till fängelse i högst sex månader. (11.12.2002/1094)
För äventyrande av trafiksäkerhet döms också den som på ett sätt som avses i 1 mom.
1) när han ansvarar för manövreringen av ett fartyg eller sköter en uppgift som väsentligt påverkar dess trafiksäkerhet bryter mot sjötrafiklagen (463/1996) eller mot bestämmelser som har utfärdats med stöd av den eller för att förhindra sammanstötningar av fartyg till sjöss, i inre farvatten eller kanaler,
2) när han styr ett luftfartyg, arbetar såsom medlem av dess besättning, sköter någon annan flygsäkerhetsuppgift eller annars bryter mot luftfartslagen (281/1995) eller mot bestämmelser som har utfärdats med stöd av den, eller
3) när han för ett tåg eller sköter någon annan uppgift som väsentligt påverkar tågsäkerheten bryter mot bestämmelser om tågsäkerheten.
Denna paragraf tillämpas inte, om det förfarande som avses i 1 mom. eller 2 mom. 1 eller 3 punkten endast är ägnat att förorsaka ringa fara.
LuftfartsL 281/1995 har upphävts genom L 1242/2005, se LuftfartsL 864/2014.
2 § (30.4.1999/545)
Grovt äventyrande av trafiksäkerheten
Om föraren av ett motordrivet fordon eller en spårvagn vid äventyrande av trafiksäkerheten uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) avsevärt överskrider den högsta tillåtna hastigheten,
2) börjar köra om när sikten är otillräcklig för en trygg omkörning eller när omkörning annars är förbjuden,
3) försummar av trafiksäkerheten betingad plikt att stanna eller väja, eller
4) på ett annat härmed jämförbart sätt bryter mot trafikreglerna,
så att brottet är ägnat att förorsaka allvarlig fara för någon annans liv eller hälsa, skall han för grovt äventyrande av trafiksäkerheten dömas till minst 30 dagsböter eller till fängelse i högst två år.
För grovt äventyrande av trafiksäkerheten döms också den som vid äventyrande av trafiksäkerheten uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) när han ansvarar för manövreringen av ett fartyg eller sköter en uppgift som väsentligt påverkar dess trafiksäkerhet försummar att på behörigt sätt hålla utkik, inte iakttar en med hänsyn till förhållandena trygg hastighet, vid fara för sammanstötning inte iakttar väjningsplikt eller på ett annat härmed jämförbart sätt bryter mot sjötrafiklagen eller mot bestämmelser som har utfärdats med stöd av den eller för att förhindra sammanstötningar av fartyg till sjöss, i inre farvatten eller kanaler,
2) när han styr ett luftfartyg, arbetar såsom medlem av dess besättning, sköter någon annan flygsäkerhetsuppgift eller annars bryter mot luftfartslagen eller mot bestämmelser som har utfärdats med stöd av den, eller
3) när han för ett tåg eller sköter någon annan uppgift som väsentligt påverkar tågsäkerheten bryter mot bestämmelser om tågsäkerheten,
så att brottet är ägnat att förorsaka allvarlig fara för någon annans liv eller hälsa.
3 § (20.12.2002/1198)
Rattfylleri
Den som för ett motordrivet fordon eller en spårvagn efter att ha förtärt alkohol i en sådan mängd att alkoholhalten under eller efter färden är minst 0,5 promille i hans blod eller minst 0,22 milligram per liter i hans utandningsluft, skall för rattfylleri dömas till böter eller till fängelse i högst sex månader.
För rattfylleri döms också den som för ett motordrivet fordon eller en spårvagn efter att ha använt narkotika så att en verksam beståndsdel i narkotikan eller en ämnesomsättningsprodukt från den finns i hans blod under eller efter färden. Bestämmelsen i detta moment tillämpas dock inte, om beståndsdelen eller ämnesomsättningsprodukten härrör från ett läkemedelspreparat som föraren har haft rätt att använda.
För rattfylleri döms också den som för ett motordrivet fordon eller en spårvagn efter att ha intagit annat rusmedel än alkohol eller intagit sådant rusmedel och alkohol så att hans förmåga till de prestationer som uppgiften kräver är nedsatt.
4 § (20.12.2002/1198)
Grovt rattfylleri
Om vid rattfylleri
1) alkoholhalten är minst 1,2 promille i gärningsmannens blod eller minst 0,53 milligram per liter i hans utandningsluft, eller
2) gärningsmannens förmåga till de prestationer som uppgiften kräver är kännbart nedsatt, eller
3) gärningsmannen har intagit annat rusmedel än alkohol eller intagit sådant rusmedel och alkohol så att hans förmåga till de prestationer som uppgiften kräver är kännbart nedsatt,
och omständigheterna är sådana att brottet är ägnat att äventyra någon annans säkerhet, skall gärningsmannen för grovt rattfylleri dömas till minst 60 dagsböter eller till fängelse i högst två år.
5 § (15.6.2012/296)
Fylleri i sjötrafik
Den som manövrerar ett fartyg eller som i ett fartyg sköter en uppgift som väsentligt påverkar fartygets trafiksäkerhet, efter att ha
1) förtärt alkohol i en sådan mängd att alkoholhalten medan uppgiften utförs eller därefter är minst 1,0 promille i hans eller hennes blod eller minst 0,44 milligram per liter i utandningsluften, eller att hans eller hennes förmåga till de prestationer som uppgiften kräver är nedsatt, eller
2) intagit annat rusmedel än alkohol eller intagit sådant rusmedel och alkohol så att hans eller hennes förmåga till de prestationer som uppgiften kräver är nedsatt,
och omständigheterna är sådana att gärningen är ägnad att äventyra någon annans säkerhet, ska för fylleri i sjötrafik dömas till böter eller till fängelse i högst två år.
För fylleri i sjötrafik döms också den som manövrerar ett fartyg i yrkesmässig sjötrafik, eller i ett sådant fartyg på förordnande sköter en arbetsuppgift som väsentligt påverkar fartygets trafiksäkerhet eller förhindrandet av miljöförorening, efter att ha förtärt alkohol i en sådan mängd att alkoholhalten medan uppgiften utförs eller därefter är minst 0,5 promille i hans eller hennes blod eller minst 0,22 milligram per liter i utandningsluften.
För fylleri i sjötrafik döms dock inte, om det fartyg som manövrerats är en roddbåt eller ett med en sådan i fråga om storlek, fart eller annars jämförbart fartyg eller om den uppgift som avses i 1 mom. har skötts i ett sådant fartyg.
6 § (20.12.2002/1198)
Fylleri i lufttrafik
Den som styr ett luftfartyg, arbetar såsom medlem av dess besättning eller sköter någon annan flygsäkerhetsuppgift efter att ha förtärt alkohol i en sådan mängd att alkoholhalten medan uppgiften utförs eller därefter är minst 0,5 promille i hans blod eller minst 0,22 milligram per liter i hans utandningsluft, eller att hans förmåga till de prestationer som uppgiften kräver är nedsatt, skall för fylleri i lufttrafik dömas till böter eller till fängelse i högst två år.
För fylleri i lufttrafik döms också den som styr ett luftfartyg, arbetar såsom medlem av dess besättning eller sköter någon annan flygsäkerhetsuppgift efter att ha använt narkotika så att en verksam beståndsdel i narkotikan eller en ämnesomsättningsprodukt från den finns i hans blod medan uppgiften utförs eller därefter. Bestämmelsen i detta moment tillämpas dock inte, om beståndsdelen eller ämnesomsättningsprodukten härrör från ett läkemedelspreparat som den som sköter uppgiften har haft rätt att använda.
För fylleri i lufttrafik döms också den som sköter en sådan uppgift som nämns i 1 och 2 mom. efter att ha intagit annat rusmedel än alkohol eller intagit sådant rusmedel och alkohol så att hans förmåga till de prestationer som uppgiften kräver är nedsatt.
7 § (20.12.2002/1198)
Fylleri i tågtrafik
Den som för ett tåg eller sköter någon annan uppgift som väsentligt påverkar tågsäkerheten efter att ha förtärt alkohol i en sådan mängd att alkoholhalten medan uppgiften utförs eller därefter är minst 0,5 promille i hans blod eller minst 0,22 milligram per liter i hans utandningsluft, eller att hans förmåga till de prestationer som uppgiften kräver är nedsatt, skall för fylleri i tågtrafik dömas till böter eller till fängelse i högst två år.
För fylleri i tågtrafik döms också den som för ett tåg eller sköter någon annan uppgift som väsentligt påverkar tågsäkerheten efter att ha använt narkotika så att en verksam beståndsdel i narkotikan eller en ämnesomsättningsprodukt från den finns i hans blod medan uppgiften utförs eller därefter. Bestämmelsen i detta moment tillämpas dock inte, om beståndsdelen eller ämnesomsättningsprodukten härrör från ett läkemedelspreparat som den som utför uppgiften har haft rätt att använda.
För fylleri i tågtrafik döms också den som sköter en sådan uppgift som nämns i 1 och 2 mom. efter att ha intagit annat rusmedel än alkohol eller intagit sådant rusmedel och alkohol så att hans förmåga till de prestationer som uppgiften kräver är nedsatt.
8 § (30.4.1999/545)
Överlämnande av fortskaffningsmedel till berusad
Den som överlämnar ett motordrivet fordon, en spårvagn, ett tåg, ett fartyg som avses i 5 § eller ett luftfartyg att föras, manövreras eller styras av en person som uppenbart befinner sig i sådant tillstånd att han gör sig skyldig till ett brott som nämns i 3–7 §, eller överlåter en uppgift som avses i 5–7 § till en sådan person, skall för överlämnande av fortskaffningsmedel till berusad dömas till böter eller till fängelse i högst ett år.
9 § (30.12.2015/1611)
Trafikfylleri med motorlöst fordon
En vägtrafikant som för ett motorlöst fordon, en motoriserad cykel eller ett lätt elfordon under påverkan av alkohol eller annat rusmedel och därigenom äventyrar någon annans säkerhet, ska för trafikfylleri med motorlöst fordon dömas till böter eller till fängelse i högst tre månader.
För trafikfylleri med motorlöst fordon döms också en vägtrafikant som under påverkan av alkohol eller annat rusmedel för, i en hastighet som överskrider gångfart, ett handdrivet förflyttningshjälpmedel eller ett sådant förflyttningshjälpmedel som stöder eller ersätter förflyttning till fots och som har en elmotor med en effekt på högst 1 kilowatt och vars största konstruktiva hastighet är högst 15 km/h, och därigenom äventyrar någon annans säkerhet.
10 § (30.4.1999/545)
Förande av fortskaffningsmedel utan behörighet
Den som för, manövrerar eller styr ett motordrivet fordon, en spårvagn, ett tåg, ett fartyg eller ett luftfartyg utan att inneha körrätt eller certifikat över sådan kompetens som krävs, skall för förande av fortskaffningsmedel utan behörighet dömas till böter eller till fängelse i högst sex månader.
För förande av fortskaffningsmedel utan behörighet döms också den som utan sådan kompetens som krävs åtar sig en uppgift som väsentligt inverkar på trafiksäkerheten hos ett tåg, ett fartyg eller ett luftfartyg.
11 § (30.4.1999/545)
Smitning i vägtrafik
Försummar en förare av ett motordrivet fordon eller en spårvagn, som har varit inblandad i en trafikolycka sin skyldighet att omedelbart stanna och efter förmåga bistå skadade, skall han, om strängare straff för gärningen inte bestäms på något annat ställe i lag, för smitning i vägtrafik dömas till böter eller till fängelse i högst ett år.
11 a § (24.5.2002/400)
Störande av trafik
Den som avsevärt stör den allmänna flyg-, spår- eller sjötrafikens gång, skall för störande av trafik dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
Om störande av vägtrafik och spårvagnstrafik bestäms i vägtrafiklagen.
12 § (11.12.2002/1094)
Definitioner
I detta kapitel avses med
1) vägtrafikant var och en som befinner sig på en väg eller i ett fordon på en väg eller i en spårvagn,
1 a) narkotika sådan narkotika som avses i narkotikalagen (373/2008), (30.5.2008/374)
2) rusmedel även läkemedel som sätter ner prestationsförmågan,
3) motordrivet fordon ett fordon som drivs med maskinkraft; motordrivna fordon är bilar, mopeder, motorcyklar, motoriserade trehjulingar, lätta och tunga fyrhjulingar, traktorer, motorredskap och terrängfordon, (30.12.2015/1611)
4) fartyg färdmedel och anordningar som har kontakt med vattnet och är avsedda för färd på vatten,
5) tåg ett lokomotiv eller en helhet som bildas av lokomotiv och vagnar samt annat spårvägsfordon som drivs med maskinkraft, med undantag för spårvagn,
6) uppgifter som väsentligt påverkar tågsäkerheten en sådan uppgift i vilken ett felaktigt förfarande eller en försummelse kan äventyra säkerheten i tågtrafiken, inklusive organisatoriskt arbete och växlingsarbete som innebär att vagnar flyttas på en bangård eller på industrispår.
24 kap (9.6.2000/531)
Om kränkning av integritet och frid samt om ärekränkning
1 § (13.12.2013/879)
Hemfridsbrott
Den som obehörigen
1) tränger sig in eller i smyg eller genom att vilseleda någon tar sig in på en hemfridsskyddad plats eller gömmer sig eller stannar kvar på en sådan plats, eller
2) stör någons hemfrid genom att föra oväsen eller kasta föremål eller på något annat motsvarande sätt,
ska för hemfridsbrott dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
1 a § (13.12.2013/879)
Brott mot kommunikationsfrid
Den som i syfte att störa skickar meddelanden eller ringer till någon annan upprepade gånger så att gärningen är ägnad att orsaka denne betydande störning eller olägenhet, ska för brott mot kommunikationsfrid dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
2 § (9.6.2000/531)
Grovt hemfridsbrott
Om vid hemfridsbrott
1) gärningsmannen eller en delaktig i syfte att begå gärningen förser sig med ett vapen eller något annat redskap som lämpar sig för våld på person, eller om gärningsmannen eller en delaktig uppenbart har för avsikt att begå våld på person eller skada egendom, eller
2) brottsoffret på grund av att hotelser framställs eller egendom skadas i samband med brottet eller på grund av gärningsmännens eller de delaktigas antal har grundad anledning att frukta för sin personliga säkerhet,
och hemfridsbrottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt hemfridsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
3 § (15.7.2005/585)
Brott mot offentlig frid
Den som obehörigen
1) tränger sig in eller i smyg eller genom att vilseleda någon inträder i ett ämbetsverk, en affärslokal, ett kontor, en produktionsinrättning, en möteslokal eller någon annan motsvarande lokal eller byggnad eller på en sådan byggnads omgärdade gårdsområde, eller på ett
kasernområde eller ett annat område som är i försvarsmaktens eller gränsbevakningsväsendets användning, där det enligt beslut av behörig myndighet är förbjudet att röra sig, eller
2) gömmer sig eller stannar kvar på en plats som avses i 1 punkten,
skall för brott mot offentlig frid dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
Som brott mot offentlig frid anses dock inte en gärning som föranlett endast liten olägenhet.
4 § (9.6.2000/531)
Grovt brott mot offentlig frid
Om vid brott mot offentlig frid
1) gärningsmannen eller en delaktig i syfte att begå gärningen förser sig med ett vapen eller något annat redskap som lämpar sig för våld på person, eller om gärningsmannen eller en delaktig uppenbart har för avsikt att begå våld på person eller skada egendom, eller
2) brottet riktar sig mot en byggnad eller en lokal som används av riksdagen, republikens president eller statsrådet eller av en delegation eller beskickning för en främmande stat eller för en organisation som bildats av regeringar sinsemellan,
och brottet mot offentlig frid även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt brott mot offentlig frid dömas till böter eller fängelse i högst två år.
5 § (9.6.2000/531)
Olovlig avlyssning
Den som obehörigen med en teknisk anordning
1) avlyssnar eller upptar samtal, prat eller annat av privatlivet på en hemfridsskyddad plats framkallat eller uppkommet ljud som inte är avsett för hans eller hennes kännedom, eller
2) på någon annan än en hemfridsskyddad plats i smyg avlyssnar eller upptar prat, som inte är avsett för hans eller hennes och inte heller för någon annan utomståendes kännedom, under sådana omständigheter att den som pratar inte har skäl att anta att någon utomstående hör pratet,
skall för olovlig avlyssning dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Försök är straffbart.
6 § (9.6.2000/531)
Olovlig observation
Den som obehörigen med en teknisk anordning
1) iakttar eller avbildar en person som vistas på en hemfridsskyddad plats eller på en toalett, i ett omklädningsrum eller på någon annan motsvarande plats, eller
2) på ett integritetskränkande sätt iakttar eller avbildar en person som vistas i en sådan byggnad eller lokal eller på ett sådant omgärdat gårdsområde som avses i 3 § och dit allmänheten inte äger tillträde,
skall för olovlig observation dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Försök är straffbart.
7 § (9.6.2000/531)
Förberedelse till olovlig avlyssning eller förberedelse till olovlig observation
Den som placerar ut en i 5 eller 6 § avsedd anordning för att användas vid olovlig avlyssning eller olovlig observation, skall för förberedelse till olovlig avlyssning eller förberedelse till olovlig observation dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
8 § (13.12.2013/879)
Spridande av information som kränker privatlivet
Den som obehörigen
1) genom ett massmedium eller
2) genom att på något annat sätt göra tillgängligt för ett stort antal människor
framför en uppgift, antydan eller bild som gäller någons privatliv så att gärningen är ägnad att orsaka skada eller lidande för den kränkte eller utsätta honom eller henne för missaktning, ska för spridande av information som kränker privatlivet dömas till böter.
Som spridande av information som kränker privatlivet anses inte framförande av en uppgift, antydan eller bild som gäller en sådan persons privatliv som verkar inom politiken, näringslivet, i en offentlig tjänst eller i ett offentligt uppdrag eller i något annat med dessa jämförbart uppdrag, om uppgiften, antydan eller bilden kan påverka bedömningen av personens förfarande i nämnda uppdrag och framförandet behövs för behandlingen av någon samhälleligt betydelsefull sak.
Som spridande av information som kränker privatlivet anses inte heller information som lämnats för att en fråga som är av vikt från allmän synpunkt ska kunna behandlas, om informationen med hänsyn till dess innehåll, andra personers rättigheter och övriga omständigheter inte tydligt överskrider det som kan anses som godtagbart.
8 a § (13.12.2013/879)
Grovt spridande av information som kränker privatlivet
Om spridandet av information som kränker privatlivet orsakar stort lidande eller särskilt stor skada, och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt spridande av information som kränker privatlivet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
9 § (13.12.2013/879)
Ärekränkning
Den som
1) framför en osann uppgift eller antydan om någon så att gärningen är ägnad att orsaka skada eller lidande för den kränkte eller utsätta honom eller henne för missaktning, eller
2) på något annat än i 1 punkten avsett sätt förnedrar någon,
ska för ärekränkning dömas till böter.
För ärekränkning döms också den som framför en osann uppgift eller antydan om en avliden person så att gärningen är ägnad att orsaka lidande för en person som den avlidne stod särskilt nära.
Som ärekränkning enligt 1 mom. 2 punkten anses inte kritik som riktar sig mot någons förfarande inom politiken, näringslivet, i en offentlig tjänst eller ett offentligt uppdrag eller inom vetenskap, konst eller med dessa jämförbar offentlig verksamhet och som inte tydligt överskrider det som kan anses som godtagbart.
Som ärekränkning anses inte heller information som lämnats för att en fråga som är av vikt från allmän synpunkt ska kunna behandlas, om informationen med hänsyn till dess innehåll, andra personers rättigheter och övriga omständigheter inte tydligt överskrider det som kan anses som godtagbart.
10 § (13.12.2013/879)
Grov ärekränkning
Om ärekränkning som avses i 9 § 1 mom. orsakar stort lidande eller särskilt stor skada, och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grov ärekränkning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
11 § (9.6.2000/531)
Definition
Hemfridsskyddade platser är bostäder, fritidsbostäder och övriga utrymmen som är avsedda för boende, såsom hotellrum, tält, husvagnar och fartyg som kan bebos, trappuppgångar i bostadshus samt gårdar som utgör de boendes privata område och de byggnader som är fast förbundna med sådana gårdar.
12 § (13.12.2013/879)
Åtalsrätt
Åklagaren får inte väcka åtal för hemfridsbrott, brott mot kommunikationsfrid, grovt hemfridsbrott, brott mot offentlig frid, olovlig avlyssning eller olovlig observation eller för förberedelse till olovlig avlyssning eller till olovlig observation, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal eller ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
Åklagaren får inte väcka åtal för spridande av information som kränker privatlivet, grovt spridande av information som kränker privatlivet, ärekränkning eller grov ärekränkning, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal. Riksåklagaren kan dock förordna att åtal ska väckas, om brottet har begåtts genom ett massmedium och ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
Ett brott som avses i 9 § 2 mom. kan anmälas till åtal av den avlidnes efterlevande make, syskon, släkting i rakt upp- eller nedstigande led eller den som levt i gemensamt hushåll med den avlidne eller av någon annan som den avlidne stod särskilt nära.
13 § (13.5.2011/511)
Juridiska personers straffansvar
På grov ärekränkning där motivet för brottet är ras, hudfärg, härstamning, nationellt eller etniskt ursprung, religion eller övertygelse, sexuell läggning eller funktions-nedsättning eller en grund som är jämförbar med de nämnda grunderna tillämpas vad som bestäms om juridiska personers straffansvar.
25 kap (21.4.1995/578)
Om brott mot friheten
1 § (21.4.1995/578)
Frihetsberövande
Den som genom att spärra in, fjättra eller bortföra eller på något annat sätt orättmätigt berövar någon rörelsefriheten eller isolerar någon från dennes omgivning, skall för frihetsberövande dömas till böter eller fängelse i högst två år.
2 § (21.4.1995/578)
Grovt frihetsberövande
Om vid frihetsberövande
1) frihetsförlusten utsträcks över tre dygn,
2) orsakas allvarlig fara för någons liv eller hälsa eller
3) används synnerlig grymhet eller hot om allvarligt våld
och frihetsberövandet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt frihetsberövande dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
3 § (9.7.2004/650)
Människohandel
Den som genom att
1) utnyttja någon annans beroende ställning eller skyddslösa läge eller genom att utöva påtryckning mot någon annan,
2) vilseleda någon annan eller genom att utnyttja att någon vilseletts,
3) betala ersättning till en person som utövar makt över en annan person, eller
4) ta emot en sådan ersättning
utövar makt över någon eller rekryterar, överlåter, transporterar, tar emot eller inhyser någon i syfte att göra honom eller henne till föremål för sexuellt utnyttjande enligt 20 kap. 9 § 1 mom. 1 punkten eller därmed jämförbart sexuellt utnyttjande, tvångsarbete eller andra förhållanden som kränker människovärdet eller i syfte att avlägsna organ eller vävnader, ska för människohandel dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
(19.12.2014/1177)
För människohandel döms också den som utövar makt över en person som är yngre än 18 år eller som rekryterar, överlåter, transporterar, tar emot eller inhyser en sådan person i sådant syfte som anges i 1 mom., även om inget av de medel som nämns i 1 mom. 1–4 punkten har använts. (19.12.2014/1177)
Försök är straffbart.
3 a § (9.7.2004/650)
Grov människohandel
Om vid människohandel
1) våld, hot eller list används i stället för eller utöver de medel som avses i 3 §,
2) någon uppsåtligen eller genom grov oaktsamhet tillfogas svår kroppsskada eller allvarlig sjukdom, försätts i livshotande läge eller utsätts för därmed jämförbart synnerligen kännbart lidande,
3) brottet riktar sig mot ett barn under aderton år eller mot en person som har en väsentligt nedsatt förmåga att försvara sig, eller
4) brottet begås som ett led i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet, (8.5.2015/564)
och gärningen även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov människohandel dömas till fängelse i minst två och högst tio år.
För grov människohandel döms också den som utsätter någon annan för slaveri eller håller någon annan i slaveri, transporterar slavar eller handlar med slavar, om gärningen bedömd som en helhet är grov.
Försök är straffbart.
3 b § (20.1.2012/28)
Olagligt framkallande av samtycke till adoption
Den som genom att
1) utlova eller ge ersättning, eller
2) vilseleda eller utnyttja misstag
får någon annan att lämna sådant samtycke till adoption av ett barn som inte fyllt 18 år och som avses i 10 § 1 mom., 11 § 1 mom. eller 13 § 3 mom. i adoptionslagen, ska för olagligt framkallande av samtycke till adoption dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
3 c § (20.1.2012/28)
Olaglig adoptionsförmedling
Om någon annan än vårdsnadshavaren eller någon annan än en sådan tillhandahållare av adoptionsrådgivning som avses i 22 § i adoptionslagen eller något annat än ett sådant adoptionstjänstorgan som avses i 32 § i den lagen i adoptionssyfte placerar ett barn som inte fyllt 18 år i ett privathem för att uppfostras där eller på något annat sätt ger någon annan en möjlighet att adoptera barnet, ska han eller hon för olaglig adoptionsförmedling dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
För olaglig adoptionsförmedling döms också den som offentligt eller annars bland allmänheten bjuder ut ett barn för adoption eller erbjuder sig att ta ett barn till sig i adoptionssyfte.
4 § (21.4.1995/578)
Tagande av gisslan
Den som berövar någon friheten för att tvinga någon annan att göra, tåla eller underlåta något vid hot om att gisslan kvarhålls, dödas eller skadas till hälsan skall, om gärningen bedöd som en helhet är grov, för tagande av gisslan dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
Försök är straffbart.
4 a § (14.6.2013/435)
Förberedelse till tagande av gisslan
Den som för att begå ett brott som avses i 4 §
1) innehar ett skjut- eller eggvapen eller något annat jämförbart livsfarligt redskap eller ett redskap som är särskilt lämpat som redskap vid brottet,
2) skaffar särskild information som behövs för begående av brottet,
3) ställer i ordning eller skaffar ett utrymme som behövs för att begå brottet, eller
4) kommer överens med någon annan om att begå brottet eller gör upp en detaljerad plan för att begå brottet,
ska för förberedelse till tagande av gisslan dömas till fängelse i högst tre år.
Om faran för att brottet skulle fullbordas var obetydlig av andra än tillfälliga orsaker eller om personen frivilligt avstod från förberedelsen till brottet, förhindrade att förberedelsen fortsatte eller på något annat sätt eliminerade betydelsen av sin egen verksamhet vid förberedelsen till brottet, ska det som föreskrivs i 1 mom. dock inte tillämpas.
5 § (22.12.2005/1161)
Egenmäktigt omhändertagande av barn
Om en förälder, fosterförälder eller vårdnadshavare till ett barn under 16 år eller någon som står barnet nära egenmäktigt omhändertar barnet eller egenmäktigt för en annan ovan nämnd person omhändertar barnet från den som omhänderhar barnet skall han eller hon, om gärningen inte utgör bortförande av barn enligt 5 a §, för egenmäktigt omhändertagande av barn dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
5 a § (22.12.2005/1161)
Bortförande av barn
Om vid egenmäktigt omhändertagande av barn
1) ett barn, i strid med rätten att ta vård om barnet, förs bort från den stat där barnet är bosatt eller kvarhålls utom den staten, och
2) rätten att ta vård om barnet faktiskt utövades vid den tidpunkt barnet bortfördes eller kvarhölls, eller skulle ha utövats om inte bortförandet eller kvarhållandet hade ägt rum,
skall gärningsmannen för bortförande av barn dömas till böter eller fängelse i högst två år.
6 § (21.4.1995/578)
Frihetsberövande av oaktsamhet
Den som av oaktsamhet förorsakar frihetsförlust för någon skall, om gärningen inte med beaktande av den olägenhet eller den skada den medfört är ringa, för frihetsberövande av oaktsamhet dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
För frihetsberövande av oaktsamhet döms också den som orättmätigt, fastän han anser sig ha rätt till det, berövar någon friheten, om gärningen inte med hänsyn till den olägenhet eller den skada den medfört är ringa.
7 § (21.4.1995/578)
Olaga hot
Den som lyfter vapen mot någon eller på något annat sätt hotar någon med brott under sådana omständigheter att den hotade har grundad anledning att frukta för att hans egen eller någon annans personliga säkerhet eller egendom är i allvarlig fara skall, om strängare straff för gärningen inte stadgas på något annat ställe i lag, för olaga hot dömas till böter eller fängelse i högst två år.
7 a § (13.12.2013/879)
Olaga förföljelse
Den som upprepade gånger hotar, följer efter, iakttar, eller kontaktar eller på något annat jämförbart sätt obehörigen förföljer någon annan så att förfarandet är ägnat att skapa rädsla eller ångest hos den som förföljs ska, om lika strängt eller strängare straff för gärningen inte föreskrivs någon annanstans i lag, för olaga förföljelse dömas till böter eller fängelse i högst två år.
8 § (21.4.1995/578)
Olaga tvång
Den som orättmätigt med våld eller hot tvingar någon att göra, tåla eller underlåta något skall, om strängare straff för gärningen inte stadgas på något annat ställe i lag, för olaga tvång dömas till böter eller fängelse i högst två år.
9 § (13.5.2011/441)
Åtalsrätt
Åklagaren får inte väcka åtal för frihetsberövande av oaktsamhet, olaga hot eller olaga tvång, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal eller om inte ett livsfarligt hjälpmedel har använts vid olaga hot eller olaga tvång, eller om inte ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
Åklagaren får inte väcka åtal för egenmäktigt omhändertagande av barn, om detta skulle strida mot barnets fördel. Innan åtal väcks ska socialnämnden i den kommun höras där barnet är bosatt eller befinner sig eller som annars uppenbarligen har de bästa uppgifterna om barnet.
9 a § (22.8.2014/673)
Åtgärdseftergift
Vid bortförande av barn får eftergift ske i fråga om åtal eller straff, om den som misstänks för brott eller gärningsmannen frivilligt har återlämnat barnet, om barnets bästa kräver det eller om rättegång och straff med hänsyn till de orsaker som lett till gärningen måste anses oskäliga.
10 § (13.5.2011/511)
Juridiska personers straffansvar
På människohandel och grov människohandel tillämpas vad som bestäms om juridiska personers straffansvar.
På olaga hot där motivet för brottet är ras, hudfärg, härstamning, nationellt eller etniskt ursprung, religion eller övertygelse, sexuell läggning eller funktionsnedsättning eller en grund som är jämförbar med de nämnda grunderna tilllämpas vad som bestäms om juridiska personers straffansvar.
26 kap (24.7.1998/563)
(24.7.1998/563)
26 kap. har upphävts genom L 24.7.1998/563.
27 kap (9.6.2000/531)
(9.6.2000/531)
27 kap. har upphävts genom L 9.6.2000/531.
28 kap (24.8.1990/769)
Om stöld, förskingring och olovligt brukande
1 § (24.8.1990/769)
Stöld
Den som olovligen tillägnar sig lös egendom som någon annan har i sin besittning, skall för stöld dömas till böter eller fängelse i högst ett år sex månader.
Försök är straffbart.
2 § (24.8.1990/769)
Grov stöld
Om vid stöld
1) föremål för tillgreppet är synnerligen värdefull egendom,
2) den drabbade, med beaktande av hans förhållanden, åsamkas synnerligen kännbar skada,
3) gärningsmannen utnyttjar den drabbades hjälplöshet eller nöd,
4) gärningsmannen eller den som är delaktig, för att begå gärningen förser sig med skjutvapen, sprängämne eller annat sådant farligt hjälpmedel, eller
5) gärningsmannen bryter sig in i en bebodd bostad, och stölden även bedömd som en helhet är grov skall gärningsmannen för grov stöld dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
3 § (24.8.1990/769)
Snatteri
Om stölden, med hänsyn till den tillgripna egendomens värde eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för snatteri dömas till böter.
Forsök är straffbart.
4 § (24.8.1990/769)
Förskingring
Den som olovligen tillägnar sig penningmedel eller annan lös egendom som han har i sin besittning, skall för förskingring dömas till böter eller fängelse i högst ett år sex månader.
För förskingring döms också den som olovligen tillägnar sig penningmedel eller annan lös egendom som han har hittat eller fått i sin besittning genom misstag.
För förskingring döms likaså den som, sedan han på grund av uppdrag eller på motsvarande sätt fått i sin besittning penningmedel vilkas värde han skall redovisa för någon annan, genom att orättmätigt använda dessa eller medel som kommit i deras ställe eller på annat sådant sätt orsakar att redovisningsskyldigheten inte fullgörs vid den tid som har avtalats eller annars förutsatts.
Försök till tillgrepp som avses i 1 mom. är straffbart.
5 § (24.8.1990/769)
Grov förskingring
Om vid förskingring
1) föremål för brottet är synnerligen värdefull egendom eller penningmedel till ett stort belopp,
2) den drabbade, med beaktande av hans förhållanden, åsamkas synnerligen kännbar skada eller
3) gärningsmannen utnyttjar sin särskilt ansvarsfulla ställning,
och förskingringen även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov förskingring dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
I fråga om försök tillämpas på motsvarande sätt vad 4 § stadgar om försök.
6 § (24.8.1990/769)
Lindrig förskingring
Om förskingringen, med hänsyn till den tillgripna egendomens värde, beloppet av de penningmedel som har använts orättmätigt eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrig förskingring dömas till böter.
7 § (24.8.1990/769)
Olovligt brukande
Den som olovligen brukar någon annans lösa egendom eller fasta maskin eller anordning, skall för olovligt brukande dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Försök är straffbart.
Som olovligt brukande anses inte användning av en internetanslutning via ett oskyddat trådlöst datanät. (4.3.2011/190)
8 § (24.8.1990/769)
Grovt olovligt brukande
Om vid olovligt brukande
1) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning eller
2) den drabbade, med beaktande av hans förhållanden, åsamkas synnerligen kännbar skada eller olägenhet,
och det olovliga brukandet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt olovligt brukande dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
9 § (24.8.1990/769)
Lindrigt olovligt brukande
Om det olovliga brukandet, med beaktande av att brottet inte är ägnat att orsaka skada eller men som är av betydelse, eller med hänsyn till andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt olovligt brukande dömas till böter.
9 a § (12.7.2002/614)
Bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel
Den som olovligen tar i bruk ett motordrivet fortskaffningsmedel som tillhör någon annan, skall för bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel dömas till böter eller fängelse i högst ett år sex månader.
Försök är straffbart.
9 b § (12.7.2002/614)
Grov bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel
Om vid bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel
1) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning eller
2) den drabbade, med beaktande av hans eller hennes förhållanden eller annars, åsamkas synnerligen kännbar skada eller olägenhet,
och bruksstölden av motordrivet fortskaffningsmedel även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
9 c § (12.7.2002/614)
Lindrig bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel
Om bruksstölden av motordrivet fortskaffningsmedel, med beaktande av att brottet inte är ägnat att orsaka skada eller olägenhet som är av betydelse, eller med hänsyn till andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrig bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel dömas till böter.
10 § (24.8.1990/769)
Olovlig fångst
Den som olovligen jagar på någon annans jaktområde eller fiskar eller annars bedriver fångst i en annans fiskevatten eller överskrider sin på lag, tillstånd, avtal eller beslut grundade jakt- eller fiskerätt, skall för olovlig fångst dömas till böter.
För olovlig fångst döms också den som med uppsåt olovligen fångar eller dödar icke-fredade djur på ett sådant område där han eller hon inte har rätt eller tillstånd därtill. (14.6.2002/515)
11 § (24.8.1990/769)
Besittningsintrång
Den som olovligen
1) bemäktigar sig, flyttar eller döljer lös egendom som är i någon annans besittning,
2) tar sig väg över någon annans gårdsplan eller genom byggande, grävning eller på annat liknande sätt utnyttjar mark som är i en annans besittning, eller
3) bemäktigar sig mark eller byggnad som är i någon annans besittning eller en del därav
skall, om strängare straff för gärningen inte stadgas på något annat ställe i lag, för besittningsintrång dömas till böter eller fängelse i högst tre månader.
Som besittningsintrång anses dock inte en gärning som har medfört endast ringa men.
12 § (24.8.1990/769)
Kränkning av säkerhetsrätt
Den som kränker någon annans pant- eller retentionsrätt
1) genom att förstöra, skada, bemäktiga sig eller använda sin egendom, eller
2) genom att överlåta något av sin egendom eller på annat sätt förfoga över den,
skall för kränkning av säkerhetsrätt dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
För kränkning av säkerhetsrätt döms även den som för ägaren till den egendom som är föremål för brottet begår ett brott som avses i 1 mom.
12 a § (24.5.2002/400)
Innehav av inbrottsredskap
Den som utan godtagbart skäl innehar en sådan nyckel till någon annans lås eller en dyrk eller något annat redskap som det finns grundad anledning att misstänka att huvudsakligen kommer att användas för att i syfte att begå brott göra intrång i ett stängt utrymme som är i någon annans besittning, skall för innehav av inbrottsredskap dömas till böter.
13 § (24.8.1990/769)
Definitioner
Detta kapitel skall tillämpas också om gärningen riktar sig mot gemensam egendom i vilken gärningsmannen har del.
Vad 1–6 §§ stadgar om lös egendom tillämpas också på elektricitet eller värme som har givits en sådan form att den kan utnyttjas ekonomiskt.
När 4–6 §§ tillämpas, anses också penningmedel som finns på någon annans konto vara i gärningsmannens besittning, om denne har rätt att överföra eller lyfta dem.
14 § (24.8.1990/769)
Om allemansrätt
Detta kapitel gäller inte insamling av torra grenar, kottar eller nötter som har fallit till marken, plockning av vilda bär, svampar och blommor eller, med undantag av lav och mossa, insamling av andra sådana naturprodukter på någon annans mark.
15 § (12.7.2002/614)
Åtalsrätt
Åklagaren får inte väcka åtal för ett brott som avses i 3, 6–9, 9 c eller 10–12 §, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal eller ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks. (13.5.2011/441)
Vad som bestäms i 1 mom. gäller även brott som avses i 1, 4 och 9 a §, om
1) gärningsmannen bor i gemensamt hushåll med målsäganden och föremålet för brottet är egendom i det gemensamma hushållet,
2) föremålet för brottet är egendom som tillhör gärningsmannens make, syskon eller släkting i rätt upp- eller nedstigande led, eller om
3) gärningsmannen är delägare i ett dödsbo och föremålet för brottet är egendom i boet.
29 kap (24.8.1990/769)
Om brott mot den offentliga ekonomin
1 § (19.12.1997/1228)
Skattebedrägeri
Den som
1) genom att för beskattningen ge myndigheterna en oriktig uppgift om någon omständighet som påverkar bestämmandet av skatt,
2) genom att i en anmälan som lämnas för beskattningen hemlighålla en sådan omständighet som påverkar bestämmandet av skatt,
3) i syfte att undandra skatt genom att underlåta att fullgöra sådana skyldigheter som föreskrivs för beskattningen och som har betydelse för bestämmandet av skatt, eller
4) i övrigt bedrägligt
får till stånd eller försöker få till stånd att ingen eller alltför låg skatt bestäms eller att skatt återbetalas utan grund, skall för skattebedrägeri dömas till böter eller fängelse i högst två år.
2 § (24.8.1990/769)
Grovt skattebedrägeri
Om vid skattebedrägeri
1) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning eller
2) brottet begås särskilt planmässigt,
och skattebedrägeriet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt skattebedrägeri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
3 § (24.8.1990/769)
Lindrigt skattebedrägeri
Om skattebedrägeriet, med hänsyn till den eftersträvade ekonomiska vinningens storlek eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt skattebedrägeri dömas till böter.
2 mom. har upphävts genom L 8.11.2013/782. (8.11.2013/782)
4 § (24.8.1990/769)
Skatteförseelse
Den som för att skaffa sig själv eller någon annan ekonomisk vinning eller av någon annan orsak än betalningsoförmåga eller betalningsförbud som grundar sig på domstolsbeslut underlåter att inom utsatt tid betala
1) förskottsinnehållning, källskatt eller redovisning underkastad överlåtelseskatt,
2) för en kalendermånad uträknad omsättningsskatt eller motsvarande skatt på vissa försäkringspremier,
3) mervärdesskatt som skall redovisas eller
4) arbetsgivares socialskyddsavgift
skall, om gärningen inte utgör skattebedrägeri, för skatteförseelse dömas till böter eller fängelse i högst sex månader. (29.11.1996/934)
Som skatteförseelse betraktas dock inte en mindre försummelse som har rättats utan dröjsmål.
3 mom. har upphävts genom L 8.11.2013/782. (8.11.2013/782)
4 a § (19.5.2006/398)
Arbetspensionsförsäkringsavgiftsbedrägeri
En arbetsgivare eller en företrädare för denne som
1) genom att försumma skyldigheten att ordna pensionsskydd för arbetstagarna enligt 141 § i lagen om pension för arbetstagare (395/2006) eller 138 § i lagen om sjömanspensioner (1290/2006) eller genom att försumma den anmälningsskyldighet som avses i 144 § i lagen om pension för arbetstagare eller i en förordning som utfärdats med stöd av den paragrafen eller i 139 § i lagen om sjömanspensioner, eller
2) genom att till den som sköter uppgifter enligt lagen om pension för arbetstagare eller lagen om sjömanspensioner lämna felaktig information om sådana uppgifter som behövs enligt de lagarna
och som påverkar försäkringsavgiften eller fördelningen av de kostnader som pensionerna föranleder eller genom att vägra lämna uppgifter som nämns i denna punkt,
får till stånd eller försöker få till stånd att ingen eller en alltför låg arbetspensionsförsäkringsavgift bestäms eller att en sådan avgift återbetalas utan grund, ska för arbetspensionsförsäkringsavgiftsbedrägeri dömas till böter eller fängelse i högst två år.
(21.12.2016/1279)
När en i 1 mom. avsedd gärning bedömd som en helhet är ringa, får eftergift ske i fråga om anmälan, åtal eller straff, om en förhöjning av försäkringsavgiften anses vara en tillräcklig påföljd.
4 b § (19.5.2006/398)
Grovt arbetspensionsförsäkringsavgiftsbedrägeri
Om vid arbetspensionsförsäkringsavgiftsbedrägeri
1) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning, eller
2) brottet begås särskilt planmässigt
och arbetspensionsförsäkringsavgiftsbedrägeriet även bedömt som en helhet är grovt, skall arbetsgivaren eller dennes företrädare för grovt arbetspensionsförsäkringsavgiftsbedrägeri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
4 c § (24.4.2015/484)
Olycksfallsförsäkringspremiebedrägeri
En arbetsgivare eller en företrädare för denne som
1) genom att försumma försäkringsskyldigheten enligt 156 § i lagen om olycksfall i arbetet och om yrkessjukdomar (459/2015) eller sin anmälningsplikt enligt 159 och 160 § i den lagen, eller
2) genom att till den som sköter uppgifter enligt lagen om olycksfall i arbetet och om yrkessjukdomar lämna felaktig information om sådana uppgifter som behövs enligt den lagen och som påverkar försäkringspremien eller genom att vägra lämna uppgifter som nämns i denna punkt får till stånd eller försöker få till stånd att ingen eller alltför låg olycksfallsförsäkringspremie bestäms eller att en sådan premie återbetalas utan grund,
ska för olycksfallsförsäkringspremiebedrägeri dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
5 § (13.11.1998/814)
Subventionsbedrägeri
Om någon
1) till den som beslutar om subventioner lämnar en oriktig uppgift om en omständighet som är ägnad att väsentligt påverka möjligheterna att få en subvention eller dess belopp eller villkoren för den eller hemlighåller en sådan omständighet, eller
2) inte meddelar en sådan förändring i förhållandena som väsentligt påverkar möjligheterna att få subventionen eller dess belopp eller villkoren för den och som mottagaren i samband med subventionsbeslutet eller annars särskilt har förpliktats att anmäla,
och därigenom bereder eller försöker bereda sig eller någon annan ekonomisk vinning, skall han för subventionsbedrägeri dömas till böter eller fängelse i högst två år.
6 § (24.8.1990/769)
Grovt subventionsbedrägeri
Om vid subventionsbedrägeri eftersträvas avsevärd vinning och bedrägeriet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt subventionsbedrägeri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
7 § (24.8.1990/769)
Subventionsmissbruk
Den som i strid med villkoren eller föreskrifterna i ett beslut om beviljande av subvention använder denna på ett sätt som väsentligt strider mot dess ändamål, skall för subventionsmissbruk dömas till böter eller fängelse i högst två år.
8 § (24.8.1990/769)
Subventionsförseelse
Om subventionsbedrägeriet eller subventionsmissbruket, med hänsyn till den eftersträvade vinningens storlek eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för subventionsförseelse dömas till böter.
Vid subventionsförseelse får eftergift ske i fråga om anmälan, åtal eller straff, om det kan anses vara nog att subventionen betalas tillbaka.
9 § (13.11.1998/814)
Definitioner och ansvarsfördelning (19.5.2006/398)
Med skatt avses i detta kapitel även
1) förskott på skatt och offentlig avgift som kan jämställas med skatt och
2) en avgift som tas ut för Europeiska gemenskapernas räkning och som skall redovisas till Europeiska gemenskaperna för att inkluderas i Europeiska gemenskapernas allmänna budget eller de budgetar som förvaltas av Europeiska gemenskaperna eller för deras räkning.
Med subvention avses i detta kapitel ekonomiskt stöd som beviljas för något annat ändamål än privat konsumtion
1) antingen enligt lag eller efter prövning av statens, en kommuns eller något annat offentligt samfunds medel eller, enligt vad som därom särskilt bestäms genom lag, av en sammanslutnings eller stiftelses medel,
2) ur Europeiska gemenskapernas allmänna budget eller de budgetar som förvaltas av Europeiska gemenskaperna eller för deras räkning.
Som ekonomiskt stöd anses även lån, räntestöd och säkerhet för lån.
Med subvention avses även statsandel eller statsunderstöd till en kommun eller en samkommun.
På en arbetsgivare och dennes företrädare som avses i 4 a–4 c § i detta kapitel tillämpas vad som i 47 kap. 8 § 1 mom. 1 punkten föreskrivs om arbetsgivare och i 2 punkten föreskrivs om arbetsgivarens företrädare. (24.4.2015/484)
På brott som nämns i 4 a–4 c § i detta kapitel tillämpas vad som i 47 kap. 7 § föreskrivs om ansvarsfördelning. (24.4.2015/484)
10 § (31.1.2003/61)
Straffansvar för juridiska personer
I fråga om sådant skattebedrägeri och grovt skattebedrägeri som avser skatt enligt 9 § 1 mom. 2 punkten samt på subventionsbedrägeri, grovt subventionsbedrägeri och subventionsmissbruk tillämpas vad som bestäms om straffansvar för juridiska personer.
11 § (8.11.2013/782)
Skatteförhöjning och tullhöjning i förhållande till skattebedrägeri och skatteförseelse
I ett brottmål som avses i 1, 3 och 4 § får eftergift ske i fråga om anmälan, förundersökning, åtal eller straff, om en skatteförhöjning eller tullhöjning anses vara en tillräcklig påföljd. När saken bedöms beaktas hur allvarlig gärningen eller försummelsen varit, om den upprepats, det förväntade straffet, beloppet av den skatt eller tull som hänför sig till gärningen eller försummelsen, skatteförhöjningens eller tullhöjningens storlek samt eventuella övriga påföljder av gärningen eller försummelsen för den skattskyldige.
I ett ärende som avses i 1–4 § kan åtal inte väckas och dom inte meddelas, om samma person redan har påförts en skatteförhöjning eller tullhöjning i samma ärende. Åtal kan emellertid väckas och dom meddelas, om bevis om nya eller nyuppdagade väsentliga fakta har framkommit efter det att skatteförhöjningen eller tullhöjningen påfördes och den tidigare påförda skatteförhöjningen i samma ärende har avlyfts i enlighet med 3 § i lagen om skatteförhöjning och tullhöjning som påförs genom ett särskilt beslut (781/2013).
12 § (24.4.2015/484)
Försummelseavgift i förhållande till olycksfallsförsäkringspremiebedrägeri
I ett brottmål som avses i 4 c § får eftergift ske i fråga om anmälan, förundersökning, åtal eller straff, om en försummelseavgift enligt 182 § i lagen om olycksfall i arbetet och om yrkessjukdomar anses vara en tillräcklig påföljd. När saken bedöms beaktas hur allvarlig gärningen eller försummelsen varit, om den upprepats, det förväntade straffet, beloppet av den avgift som motsvarar försäkringspremien och som hänför sig till gärningen eller försummelsen, försummelseavgiftens storlek samt eventuella andra påföljder av gärningen eller försummelsen för arbetsgivaren eller dennes företrädare.
I ett ärende som avses i 4 c § kan åtal inte väckas och dom inte meddelas, om samma person redan har påförts en försummelseavgift i samma ärende.
30 kap (24.8.1990/769)
Om näringsbrott
1 § (1.4.1999/475)
Marknadsföringsbrott
Den som vid yrkesmässig marknadsföring av varor, tjänster, fastigheter, privata aktiebolags värdepapper eller andra nyttigheter lämnar osanna eller vilseledande uppgifter som är betydelsefulla för marknadsföringens målgrupp, skall för marknadsföringsbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
1 a § (28.12.2017/1105)
Brott vid marknadsföring av alkoholdrycker
Den som i strid med 50 § i alkohollagen (1102/2017)
1) marknadsför starka alkoholdrycker,
2) till minderåriga riktar marknadsföring av svaga alkoholdrycker eller sammankopplar sådan marknadsföring med marknadsföring av andra produkter eller tjänster som är riktad till minderåriga, eller
3) vid sådan marknadsföring av svaga alkoholdrycker som avses i 2 punkten skildrar minderåriga,
ska för brott vid marknadsföring av alkoholdrycker dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
2 § (24.8.1990/769)
Konkurrensbrott
Den som i näringsverksamhet uttrycker sig osant eller vilseledande om sin egen eller någon annans näringsverksamhet och därigenom vållar en annan näringsidkare skada, skall för konkurrensbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
3 § (27.8.2010/750)
Konsumentkreditbrott
Den som i näringsverksamhet av en konsument eller av någon som lever i gemensamt hushåll med konsumenten för en fordran som grundar sig på konsumentkredit, i strid med förbudet i 7 kap. 18 § i konsumentskyddslagen (38/1978), tar emot en växelförbindelse eller annan förbindelse eller för indrivning av en konsumentfordran använder tratta, ska för konsumentkreditbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
3 a § (14.12.2017/924)
Resetjänstbrott
En näringsidkare som utan att ställa säkerhet bedriver sådant tillhandahållande av kombinerade resetjänster för vilket det enligt 3 § i lagen om leverantörer av kombinerade resetjänster (921/2017) krävs säkerhet, och därmed försvagar resenärernas ekonomiska trygghet, ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för resetjänstbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
3 a § har ändrats genom L 924/2017, som träder i kraft 1.7.2018. Den tidigare formen lyder:
3 a § (19.12.2008/940)
Paketreserörelseförseelse och paketreserörelsebrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) utan att ha blivit registrerad som idkare av paketreserörelse enligt 6 § i lagen om paketreserörelser (939/2008) idkar sådan paketreserörelse för vilken det inte krävs säkerhet eller använder benämningen resebyrå eller paketreserörelse, eller
2) utan att ha ställt säkerhet idkar sådan paketreserörelse för vilken det enligt 9 § i lagen om paketreserörelser krävs säkerhet eller som lämnar Konkurrens- och konsumentverket oriktiga uppgifter om en omständighet som inverkar på behovet av säkerhet eller godkännandet av säkerhet eller underlåter att uppge en sådan omständighet och därmed försvagar resenärernas ekonomiska trygghet, (30.11.2012/683)
ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för paketreserörelseförseelse dömas till böter.
Om det förfarande som avses i 1 mom. 2 punkten med beaktande av den ekonomiska vinning som har eftersträvats och övriga omständigheter ska anses vara grovt även bedömt som en helhet, ska gärningsmannen, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för paketreserörelsebrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
3 b § (14.12.2017/924)
Resetjänstförseelse
Om ett resetjänstbrott, med hänsyn till den ekonomiska vinning som har eftersträvats eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, ska gärningsmannen för resetjänstförseelse dömas till böter.
För resetjänstförseelse döms också en leverantör av kombinerade resetjänster som försummar skyldigheten enligt 12 § i lagen om leverantörer av kombinerade resetjänster att anmäla ändringar i verksamheten.
3 b § har tillfogats genom L 924/2017, som träder i kraft 1.7.2018.
4 § (24.8.1990/769)
Företagsspioneri
Den som obehörigen skaffar uppgifter om en annans företagshemlighet genom att
1) tränga in i ett utrymme som är stängt för utomstående eller i ett datasystem som är skyddat mot sådana,
2) i sin besittning förvärva eller kopiera en handling eller någon annan upptagning eller på något annat jämförbart sätt, eller genom att
3) använda tekniska specialanordningar
för att obehörigen röja eller utnyttja en sådan hemlighet skall, om strängare straff för gärningen inte stadgas på något annat ställe i lag, för företagsspioneri dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
5 § (24.8.1990/769)
Brott mot företagshemlighet
Den som för att bereda sig eller någon annan ekonomisk vinning eller för att skada en annan obehörigen röjer eller utnyttjar någons företagshemlighet som han fått del av
1) på grund av ett anställningsförhållande,
2) medan han varit medlem av en sammanslutnings eller stiftelses förvaltningsråd eller styrelse eller dess verkställande direktör, revisor eller likvidator, eller medan han skött någon därmed jämförbar uppgift,
3) medan han fullgjort ett uppdrag för någon annan eller annars på grund av ett förtroligt affärsförhållande, eller
4) i samband med saneringsförfarande i ett företag,
skall, om strängare straff för gärningen inte stadgas på något annat ställe i lag, för brott mot företagshemlighet dömas till böter eller fängelse i högst två år. (25.1.1993/54)
Denna paragraf gäller inte en gärning som den som avses i 1 mom. 1 punkten har begått sedan två år förflutit från anställningstidens slut. (31.1.2003/61)
Försök är straffbart. (31.1.2003/61)
6 § (24.8.1990/769)
Missbruk av företagshemlighet
Den som obehörigen
1) i näringsverksamhet utnyttjar någon annans företagshemlighet som har åtkommits eller röjts genom en gärning som är straffbar enligt denna lag, eller
2) för att bereda sig eller någon annan ekonomisk vinning röjer en sådan hemlighet,
skall för missbruk av företagshemlighet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
7 § (10.6.2011/637)
Givande av muta i näringsverksamhet
Den som utlovar, erbjuder eller ger
1) någon som är anställd hos en näringsidkare,
2) en medlem av förvaltningsrådet eller styrelsen i en sammanslutning som är näringsidkare eller i en stiftelse som idkar näring, eller en sådan sammanslutnings eller stiftelses verkställande direktör, revisor eller likvidator,
3) någon som fullgör ett uppdrag för en näringsidkare, eller
4) någon som såsom skiljeman avgör en tvist mellan näringsidkare, mellan andra parter eller mellan en näringsidkare och en annan part
en otillbörlig förmån (muta) som är avsedd för den mutade själv eller någon annan, för att förmå den mutade att i sin anställning eller sitt uppdrag gynna den som har gett mutan eller någon annan, eller för att belöna den mutade för sådant gynnande, ska, om gärningen inte utgör brott enligt 16 kap. 13 eller 14 §, för givande av muta i näringsverksamhet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
7 a § (10.6.2011/637)
Grovt givande av muta i näringsverksamhet
Om vid givande av muta i näringsverksamhet
1) genom gåvan eller förmånen eftersträvas att förmå den berörda personen att i sitt uppdrag i betydande mån gynna den som har gett mutan eller någon annan eller att orsaka någon annan en kännbar skada eller olägenhet, eller
2) värdet på gåvan eller förmånen är avsevärt,
och givandet av muta i näringsverksamhet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt givande av muta i näringsverksamhet dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
8 § (10.6.2011/637)
Tagande av muta i näringsverksamhet
Den som medan han eller hon
1) är anställd hos en näringsidkare,
2) är medlem av förvaltningsrådet eller styrelsen i en sammanslutning som är näringsidkare eller i en stiftelse som idkar näring, eller är en sådan sammanslutnings eller stiftelses verkställande direktör, revisor eller likvidator,
3) fullgör ett uppdrag för en näringsidkare, eller
4) såsom skiljeman avgör en tvist mellan näringsidkare, mellan andra parter eller mellan en näringsidkare och en annan part
för egen eller någon annans räkning begär eller på annat sätt tar initiativ för att få en muta, tar emot eller godkänner en muta för att i sin anställning eller sitt uppdrag gynna den som har gett mutan eller någon annan, eller som belöning för sådant gynnande, ska, om gärningen inte utgör brott enligt 40 kap. 1–3 §, för tagande av muta i näringsverksamhet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
8 a § (10.6.2011/637)
Grovt tagande av muta i näringsverksamhet
Om vid tagande av muta i näringsverksamhet
1) gärningsmannen på grund av gåvan eller förmånen i sitt uppdrag verkar eller har för avsikt att verka på ett sätt som i betydande mån gynnar den som har gett mutan eller någon annan eller orsakar någon annan en kännbar skada eller olägenhet, eller
2) värdet på gåvan eller förmånen är avsevärt,
och tagandet av muta i näringsverksamhet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt tagande av muta i näringsverksamhet dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
9 § (31.1.2003/61)
Bokföringsbrott
Om en bokföringsskyldig, en företrädare för denne, den som utövar faktisk beslutanderätt inom en bokföringsskyldig juridisk person eller den åt vilken bokföringen har uppdragits
1) underlåter att bokföra affärshändelserna eller att upprätta bokslut på ett sätt som strider mot skyldigheterna enligt bokföringslagstiftningen,
2) tar in oriktiga eller vilseledande uppgifter i bokföringen, eller
3) förstör, döljer eller skadar bokföringsmaterial,
och på detta sätt gör det svårare att få en riktig och tillräcklig bild av resultatet av den bokföringsskyldiges verksamhet eller av den bokföringsskyldiges ekonomiska ställning, skall gärningsmannen för bokföringsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
9 a § (31.1.2003/61)
Grovt bokföringsbrott
Om ett bokföringsbrott begås så att
1) bokföringen av affärshändelserna eller upprättandet av bokslut helt eller till väsentliga delar försummas,
2) antalet oriktiga eller vilseledande uppgifter är mycket stort, uppgifterna gäller stora summor eller baserar sig på verifikat med oriktigt innehåll, eller
3) hela bokföringen eller väsentliga delar av den förstörs eller döljs eller väsentliga delar av bokföringen skadas,
och bokföringsbrottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt bokföringsbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
10 § (31.1.2003/61)
Bokföringsbrott av oaktsamhet
Om en bokföringsskyldig, en företrädare för denne, den som utövar faktisk beslutanderätt inom en bokföringsskyldig juridisk person eller den åt vilken bokföringen uppdragits, av grov oaktsamhet
1) helt eller delvis underlåter att bokföra affärshändelserna eller att upprätta bokslut, eller
2) förstör, förlägger eller skadar bokföringsmaterial,
och på detta sätt gör det väsentligt svårare att få en riktig och tillräcklig bild av det ekonomiska resultatet av den bokföringsskyldiges verksamhet eller ekonomiska ställning, skall gärningsmannen för bokföringsbrott av oaktsamhet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
10 a § (18.9.2015/1211)
Revisionsbrott
Den som bryter mot bestämmelsen om upprättande av revisionsberättelse i 3 kap. 5 § i revisionslagen (1141/2015) ska, om inte gärningen är ringa eller om inte strängare straff för den föreskrivs någon annanstans i lag, för revisionsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
11 § (24.8.1990/769)
Definition
Med företagshemlighet avses i detta kapitel en affärs- eller yrkeshemlighet eller någon motsvarande information om näringsverksamhet som en näringsidkare håller hemlig och vars röjande är ägnat att medföra ekonomisk skada för honom eller någon annan näringsidkare som har anförtrott honom informationen.
12 § (13.5.2011/441)
Åtalsrätt
Åklagaren ska innan åtal väcks för ett marknadsföringsbrott bereda konsumentombudsmannen tillfälle att ge utlåtande i saken och innan åtal väcks för ett brott vid marknadsföring av alkoholdrycker bereda Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården tillfälle att ge utlåtande i saken. När domstolen behandlar ärenden som gäller marknadsföringsbrott eller konkurrensbrott ska den ge konsumentombudsmannen tillfälle att bli hörd, och när domstolen behandlar ett brott vid marknadsföring av alkoholdrycker ska den ge Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården tillfälle att bli hört.
Åklagaren får inte väcka åtal för brott som avses i 2 eller 4–6 §, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal eller ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
13 § (7.4.2017/213)
Straffansvar för juridiska personer
På marknadsföringsbrott, brott vid marknadsföring av alkoholdrycker, konkurrensbrott, företagsspioneri, missbruk av företagshemlighet, givande av muta i näringsverksamhet, grovt givande av muta i näringsverksamhet, tagande av muta i näringsverksamhet, grovt tagande av muta i näringsverksamhet och grovt bokföringsbrott tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
14 § (10.6.2011/637)
Bestämmelser om tillämpningsområdet
Vid tillämpningen av 7, 7 a, 8 och 8 a § i detta kapitel jämställs med skiljeman en finländsk eller utländsk skiljeman som sköter sina uppgifter i enlighet med en annan stats lagstiftning om skiljeförfarande.
15 § (10.6.2011/637)
Förverkandepåföljd
Gärningsmannen eller den på vars vägnar eller till vars förmån gärningsmannen har handlat ska dömas att till staten förverka den gåva eller förmån som har tagits emot på det sätt som avses i 8 och 8 a §, eller dess värde. I fråga om förverkande av annan egendom iakttas 10 kap.
31 kap (24.8.1990/769)
Om rån och utpressning
1 § (24.8.1990/769)
Rån
Den som
1) genom våld på person eller överhängande hot om sådant våld ur en annans besittning olovligen tillägnar sig eller olovligen tar i bruk någon annans lösa egendom, eller
2) genom sådant våld eller hot tvingar en annan att avstå från en ekonomisk förmån som gärningsmannen eller den för vilken han handlar inte har laglig rätt till,
skall för rån dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
Försök är straffbart.
För rån eller rånförsök döms också den som har anträffats på bar gärning vid ett tillgrepp eller ibruktagande som nämns i 1 mom. 1 punkten och som genom att använda sådant våld eller hot som där avses fullbordar eller försöker fullborda brottet eller behåller eller försöker behålla egendomen.
Är en gärning som avses i denna paragraf, med hänsyn till att våldet eller hotet är ringa eller till omständigheterna i övrigt, bedömd som en helhet inte allvarlig, skall gärningsmannen inte dömas för rån utan för de andra brott som gärningen innefattar.
2 § (24.8.1990/769)
Grovt rån
Om vid rån
1) någon uppsåtligen tillfogas svår kroppsskada eller allvarlig sjukdom eller försätts i livshotande läge,
2) brottet begås på ett synnerligen rått eller grymt sätt,
3) används skjut- eller eggvapen eller annat sådant livsfarligt hjälpmedel, eller
4) brottet riktas mot någon som på grund av det arbete eller den uppgift som hör till hans yrke eller befattning inte kan försvara sig eller sin egendom,
och rånet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt rån dömas till fängelse i minst två och högst tio år.
Försök är straffbart.
2 a § (14.6.2013/435)
Förberedelse till grovt rån
Den som för att begå ett brott som avses i 2 §
1) innehar ett skjut- eller eggvapen eller något annat jämförbart livsfarligt redskap eller ett redskap som är särskilt lämpat som hjälpmedel vid brottet,
2) skaffar särskild information som behövs för begående av brottet, eller
3) kommer överens med någon annan om att begå brottet eller gör upp en detaljerad plan för att begå brottet,
ska för förberedelse till grovt rån dömas till fängelse i högst tre år.
Om faran för att brottet skulle fullbordas var obetydlig av andra än tillfälliga orsaker eller om personen frivilligt avstod från förberedelsen till brottet, förhindrade att förberedelsen fortsatte eller på något annat sätt eliminerade betydelsen av sin egen verksamhet vid förberedelsen till brottet, ska det som föreskrivs i 1 mom. dock inte tillämpas.
3 § (24.8.1990/769)
Utpressning
Den som med annat hot än som avses i 1 § tvingar någon att avstå från en ekonomisk förmån som gärningsmannen eller den för vilken han handlar inte har laglig rätt till, skall för utpressning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
4 § (24.8.1990/769)
Grov utpressning
Om vid utpressning
1) hotas med allvarligt brott som skulle äventyra någon annans liv eller hälsa eller medföra avsevärd skada på någon annans egendom,
2) gärningsmannen på ett hänsynslöst sätt utnyttjar någon annans särskilda svaghet eller annars skyddslösa läge,
3) den ekonomiska förmån som den andra tvingas avstå från är synnerligen värdefull eller
4) den drabbade, med beaktande av hans förhållanden, vållas synnerligen kännbar ekonomisk skada,
och utpressningen även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov utpressning dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
32 kap (24.8.1990/769)
Om häleri- och penningtvättsbrott (31.1.2003/61)
1 § (31.1.2003/61)
Häleri
Den som döljer, anskaffar, omhändertar eller förmedlar egendom som har frånhänts någon annan genom stöld-, förskingrings-, rån-, utpressnings-, bedrägeri-, ocker- eller betalningsmedelsbedrägeribrott eller som annars tar befattning med sådan egendom skall, om gärningen inte utgör penningtvätt, för häleri dömas till böter eller fängelse i högst ett år och sex månader.
2 § (24.8.1990/769)
Grovt häleri
Om föremålet för häleriet är synnerligen värdefull egendom och häleriet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt häleri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
3 § (24.8.1990/769)
Yrkesmässigt häleri
Om ovan nämnt befattningstagande med egendom som har åtkommits genom brott är omfattande och yrkesmässigt, skall gärningsmannen för yrkesmässigt häleri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
4 § (31.1.2003/61)
Häleri av oaktsamhet
Den som anskaffar, omhändertar eller förmedlar egendom som har frånhänts någon annan genom brott som avses i 1 § eller på annat sätt tar befattning med sådan egendom, trots att han eller hon har skäl att misstänka att egendomen har åtkommits på detta sätt, skall för häleri av oaktsamhet dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
5 § (24.8.1990/769)
Häleriförseelse
Om häleri eller häleri av oaktsamhet, med hänsyn till egendomens värde eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för häleriförseelse dömas till böter.
6 § (4.3.2011/191)
Penningtvätt
Den som
1) tar emot, använder, omvandlar, överlåter, överför, förmedlar eller innehar egendom som förvärvats genom brott eller vinning av brott, eller egendom som kommit i stället för sådan egendom eller vinning, och gör det för att bereda sig eller någon annan nytta, för att dölja eller maskera vinningens eller egendomens olagliga ursprung eller för att hjälpa gärningsmannen att undandra sig de rättsliga följderna av brottet, eller
2) i fråga om egendom som förvärvats genom brott eller vinning av brott, eller egendom som kommit i stället för sådan egendom eller vinning, döljer eller maskerar egendomens eller vinningens rätta karaktär, ursprung eller belägenhet eller förfogandet över den eller de rättigheter som är knutna till den, eller bistår någon annan vid sådant döljande eller sådan maskering,
ska för penningtvätt dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
6 a § (24.8.1990/769) (31.1.2003/60)
6 a § har upphävts genom L 31.1.2003/61.
7 § (31.1.2003/61)
Grov penningtvätt
Om penningtvätt utförs så att
1) den genom brottet förvärvade egendomen har varit synnerligen värdefull, eller
2) brottet begås särskilt planmässigt,
och penningtvätten även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov penningtvätt dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
Försök är straffbart.
8 § (31.1.2003/61)
Stämpling till grov penningtvätt
Den som med någon annan avtalar om att begå ett sådant grovt penningtvättsbrott som gäller vinning av givande av muta, vinning av tagande av muta, vinning av grovt skattebedrägeri som avser skatt enligt 29 kap. 9 § 1 mom. 2 punkten eller vinning av grovt subventionsbedrägeri eller som gäller egendom som kommit i stället för sådan vinning, skall för stämpling till grov penningtvätt dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
9 § (31.1.2003/61)
Penningtvätt av oaktsamhet
Den som av grov oaktsamhet vidtar åtgärder som avses i 6 § skall för penningtvätt av oaktsamhet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
10 § (31.1.2003/61)
Penningtvättsförseelse
Om penningtvätt eller penningtvätt av oaktsamhet, med beaktande av egendomens värde eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för penningtvättsförseelse dömas till böter.
11 § (27.4.2012/187)
Begränsningsbestämmelser
För brott som avses i detta kapitel döms inte en person som har medverkat till det brott genom vilket egendomen har frånhänts någon eller vinningen erhållits (förbrott). Personen kan dock dömas för ett brott som avses i 7 §, om penningtvättsbrottet, med beaktande av hur fortgående och planmässiga de olika gärningarna är, utgör den väsentligaste och mest klandervärda delen av brotten i fråga.
Detta kapitel tillämpas inte på den som har gemensamt hushåll med gärningsmannen och som endast använder eller förbrukar egendom som gärningsmannen har anskaffat för det gemensamma hushållets normala behov.
12 § (27.4.2012/187)
Förverkandepåföljd
Egendom som har varit föremål för ett brott som avses i 6, 7 eller 9 § ska dömas förverkad till staten. På förverkandepåföljden tillämpas 10 kap. 11 § 3 mom.
I fråga om förverkande av annan egendom iakttas 10 kap.
Trots vad som föreskrivs i 1 mom. kan, med iakttagande i tillämpliga delar av 10 kap. 2 § 3 mom., egendom som har varit föremål för penningtvätt tilldömas den som har kränkts genom förbrottet som skadestånd eller återbäring av obehörig vinst i stället för att dömas förverkad till staten, om egendomen är av det slaget att den lämpar sig för detta och personen i fråga inte har fått skadestånd eller återbäring av obehörig vinst. Egendomen ska dock dömas förverkad, om den inte är av lämpligt slag eller inte kan tilldömas den kränkta som skadestånd eller återbäring av obehörig vinst på grund av ett hinder som avses i 10 kap. 2 § 3 mom. I fråga om rätten för den som har kränkts genom förbrottet att av statens medel få ett belopp som motsvarar skadeståndet eller återbäringen av obehörig vinst iakttas då 10 kap. 11 § 2 mom. i tillämpliga delar.
13 § (13.5.2011/441)
Åtalsrätt
Åklagaren får inte väcka åtal för en häleriförseelse, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal eller ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
14 § (4.3.2011/191)
Straffansvar för juridiska personer
I fråga om häleri, grovt häleri, yrkesmässigt häleri, penningtvätt, grov penningtvätt och penningtvätt av oaktsamhet tillämpas vad som bestäms om straffansvar för juridiska personer.
33 kap (24.8.1990/769)
Om förfalskningsbrott
1 § (24.8.1990/769)
Förfalskning
Den som framställer en falsk handling eller annat bevismedel eller som förfalskar ett dylikt bevismedel för att användas som vilseledande bevis, eller såsom sådant bevis använder ett falskt eller förfalskat bevismedel, skall för förfalskning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart. (13.6.2003/514)
2 § (24.8.1990/769)
Grov förfalskning
Om vid förfalskning
1) det bevismedel som är föremål för brottet är en arkivhandling som är av vikt från allmän synpunkt och som förvaras hos en myndighet eller ett allmänt register som förs av en myndighet, eller om bevismedlet annars har ett särskilt betydande bevisvärde, eller om
2) gärningsmannen använder teknisk utrustning som har anskaffats för begående av förfalskningsbrott eller annars handlar särskilt planmässigt,
och förfalskningen även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov förfalskning dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart. (13.6.2003/514)
3 § (24.8.1990/769)
Lindrig förfalskning
Om förfalskningen, med hänsyn till bevismedlets art eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrig förfalskning dömas till böter.
4 § (13.6.2003/514)
Innehav av förfalskningsmaterial
Den som utan godtagbart skäl
1) tar emot, anskaffar, transporterar eller innehar ett bevismedel som är falskt eller förfalskat, eller som
2) tillverkar, tar emot, anskaffar, säljer, överlåter eller innehar ett redskap eller tillbehör som med fog kan misstänkas huvudsakligen bli använt för begående av förfalskningsbrott,
skall för innehav av förfalskningsmaterial dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
5 § (24.8.1990/769)
Förfalskning av fast märke
Den som för att försvåra bevisning om rättsligt betydelsefulla terrängförhållanden oriktigt anbringar eller olovligen förstör, ändrar eller flyttar ett fast märke som anger rå, linje eller vattenstånd eller något annat därmed jämförbart fast märke, skall för förfalskning av fast märke dömas till böter eller fängelse i högst två år.
6 § (24.8.1990/769)
Definitioner
Som bevismedel anses i denna lag handlingar och kopior av en handling, märken, stämplar, registerskyltar, ljud- och bildupptagningar, upptagningar som gjorts med registrerande mätinstrument, räkneapparat eller annan motsvarande teknisk anordning samt upptagningar som lämpar sig för automatisk databehandling, om de används eller kan användas såsom rättsligt betydelsefulla bevis om rättigheter, förpliktelser eller fakta.
Ett bevismedel är falskt, om det använt som bevis är ägnat att ge en vilseledande bild av sitt ursprung eller utställarens identitet.
Ett bevismedel är förfalskat, om dess innehåll obehörigen har ändrats beträffande någon uppgift som är av betydelse i bevishänseende.
7 § (13.6.2003/514)
Straffansvar för juridiska personer
På förfalskning, grov förfalskning och innehav av förfalskningsmaterial tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
34 kap (21.4.1995/578)
Om allmänfarliga brott
1 § (21.4.1995/578)
Sabotage
Den som
1) anlägger en eldsvåda,
2) spränger någonting eller
3) åstadkommer en översvämning eller någon annan naturkatastrof
så att gärningen är ägnad att förorsaka allmän fara för liv eller hälsa eller så att därav uppstår allmän fara för en synnerligen betydande ekonomisk skada, skall för sabotage dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
För sabotage döms också den som genom att skada eller förstöra egendom eller genom att obehörigen ingripa i ett produktions-, distributions- eller datasystems funktion, förorsakar allvarlig fara för energiförsörjningen, den allmänna hälsovården, försvaret, rättsvården eller någon med dessa jämförbar viktig samhällsfunktion.
Försök är straffbart.
2 § (7.4.2000/343)
Trafiksabotage
Den som
1) förstör ett trafikmedel, en fast plattform eller deras tillbehör eller en trafikled, en trafikanordning eller någon annan trafikutrustning eller skadar eller ändrar dem,
2) ger oriktig information om något som angår trafiken eller
3) utövar våld mot någon som befinner sig i ett trafikmedel, på en flygplats eller på en fast plattform eller mot den som sköter trafikledningsuppgifter, eller hotar en sådan person med våld
så att gärningen är ägnad att förorsaka allmän fara för liv eller hälsa i trafiken eller på den fasta plattformen skall, om gärningen bedömd som en helhet inte är ringa, för trafiksabotage dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
3 § (21.4.1995/578)
Grovt sabotage
Om sabotage eller trafiksabotage begås
1) så att en stor mängd människor utsätts för allvarlig fara för liv eller hälsa,
2) så att någon viktig samhällsfunktion på grund av den hotande skadans långvarighet, omfattning eller någon annan orsak utsätts för synnerligen allvarlig fara eller
3) under krig eller andra undantagsförhållanden
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt sabotage dömas till fängelse i minst två och högst tio år.
Försök är straffbart.
4 § (24.5.2002/400)
Äventyrande av andras hälsa
Den som
1) förgiftar livsmedel eller något annat ämne som är avsett att förtäras eller användas av människor eller på något annat sådant sätt gör det hälsovådligt eller håller ett sådant hälsovådligt ämne tillgängligt för andra,
2) sprider en allvarlig sjukdom,
3) använder en strålkälla i strid med strålskyddslagen (592/1991),
4) använder ett kärnämne eller kärnavfall eller vid användning av kärnenergi handlar i strid med kärnenergilagen (990/1987), eller
5) i strid med gentekniklagen (377/1995) bedriver verksamhet med innesluten användning av genetiskt modifierade organismer eller avsiktligt sätter ut genetiskt modifierade organismer i miljön, (10.9.2004/848)
så att gärningen är ägnad att orsaka allmän fara för liv eller hälsa, skall för äventyrande av andras hälsa dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
5 § (21.4.1995/578)
Grovt äventyrande av andras hälsa
Om äventyrande av andras hälsa begås så att en stor mängd människor utsätts för allvarlig fara för liv eller hälsa och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt äventyrande av andras hälsa dömas till fängelse i minst två och högst tio år.
Försök är straffbart.
6 § (21.4.1995/578)
Kärnladdningsbrott
Den som för in i Finland eller som tillverkar eller spränger en kärnladdning eller innehar en sådan, skall för kärnladdningsbrott dömas till fängelse i minst två och högst tio år. (30.12.1998/841 år 2003)
För kärnladdningsbrott döms också den som spränger en kärnladdning i Antarktis. (18.10.1996/29 år 1998)
Försök är straffbart.
7 § (21.4.1995/578)
Vållande av allmän fara
Den som uppsåtligen eller av oaktsamhet begår en gärning som avses i 1, 2 eller 4 § skall, om den fara som avses i respektive stadgande beror på gärningsmannens oaktsamhet, för vållande av allmän fara dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
För vållande av allmän fara döms också den som av oaktsamhet begår en gärning som avses i 6 §.
Vid vållande av allmän fara enligt 1 mom. får eftergift ske i fråga om åtal eller straff, om gärningsmannen självmant undanröjer faran innan någon väsentlig skada därav uppkommit.
8 § (21.4.1995/578)
Grovt vållande av allmän fara
Om vid vållande av allmän fara en stor mängd människor utsätts för allvarlig fara för liv eller hälsa och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt vållande av allmän fara dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
9 § (21.4.1995/578)
Förberedelse till allmänfarligt brott
Den som i avsikt att begå ett brott som nämns i 1–5 §§ innehar en bomb, en annan sprängladdning, en farlig anordning eller ett farligt ämne, skall för förberedelse av allmänfarligt brott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För förberedelse till allmänfarligt brott döms också den som i avsikt att begå ett kärnladdningsbrott
1) skaffar eller försöker skaffa, eller innehar eller försöker inneha ämnen som behövs för tillverkning av en kärnladdning,
2) skaffar eller försöker skaffa, tillverkar eller försöker tillverka, eller innehar eller försöker inneha anordningar som behövs för tillverkning av en kärnladdning, eller
3) skaffar formler eller ritningar som behövs för tillverkning av en kärnladdning.
(14.11.2008/724)
9 a § (10.4.2015/368)
Orsakande av fara för informationsbehandling
Den som i syfte att orsaka olägenhet eller skada för informationsbehandling eller för ett informations- eller kommunikationssystems funktion eller säkerhet
1) för in i landet, anskaffar i syfte att använda, tillverkar, säljer eller annars sprider eller ställer till förfogande
a) sådana apparater, datorprogram eller programinstruktioner som har skapats eller anpassats för att äventyra eller skada informationsbehandling eller ett informations- eller kommunikationssystems funktion eller för att bryta eller avkoda det tekniska skyddet vid elektronisk kommunikation eller skyddet för ett informationssystem, eller
b) andra personers lösenord eller åtkomstkoder eller andra motsvarande uppgifter om informationssystem, eller
2) sprider eller ställer till förfogande anvisningar för tillverkning av sådana datorprogram eller programinstruktioner som avses i 1 punkten,
ska, om inte strängare eller lika strängt straff föreskrivs för gärningen någon annanstans i lag, för orsakande av fara för informationsbehandling dömas till böter eller fängelse i högst två år.
9 b § (11.5.2007/540)
Innehav av hjälpmedel vid nätbrott
Den som för att orsaka olägenhet eller skada för informationsbehandling eller för ett informations- eller kommunikationssystems funktion eller säkerhet innehar sådana apparater, datorprogram eller programinstruktioner som avses i 9 a § 1 a-punkten eller sådana lösenord, åtkomstkoder eller andra motsvarande uppgifter som avses i 9 a § 1 b-punkten, skall för innehav av hjälpmedel vid nätbrott dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
10 § (21.4.1995/578)
Falskt alarm
Den som beträffande en bomb, en eldsvåda, sjönöd, en storolycka eller annan sådan nöd eller fara gör en grundlös anmälan, som är ägnad att utlösa räddnings- eller säkerhetsåtgärder eller väcka panik, skall för falskt alarm dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
11 § (24.1.2003/17)
Kapning
Den som med våld eller hot om våld eller annars obehörigen
1) ingriper i manövreringen av ett luftfartyg under flygning, av ett fartyg i handelssjöfart eller av ett spårfordon i spårtrafik eller av ett motordrivet fortskaffningsmedel i kollektivtrafik,
2) på ett sätt som äventyrar flyg-, sjö- eller spårtrafiksäkerheten bemäktigar sig ett luftfartyg, ett fartyg i handelssjöfart eller ett spårfordon i spårtrafik eller på ett sätt som allvarligt äventyrar trafiksäkerheten bemäktigar sig ett motordrivet fortskaffningsmedel i kollektivtrafik, eller
3) bemäktigar sig en fast plattform,
skall för kapning dömas till fängelse i minst två och högst tio år.
Försök är straffbart.
Om en kapning som avses i 1 mom. 1 eller 2 punkten har medfört endast obetydlig fara för flyg-, sjö- eller spårtrafiksäkerheten eller mindre än allvarlig fara för den övriga trafiksäkerheten och brottet, med beaktande av våldets eller hotets art, arten av något annat obehörigt tillvägagångssätt som använts vid gärningen eller andra omständigheter vid gärningen, även bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen inte dömas för kapning utan för de andra brott som gärningen innefattar.
12 § (26.9.2003/833)
12 § har upphävts genom L 26.9.2003/833.
13 § (11.5.2007/540)
Straffansvar för juridiska personer
På kärnladdningsbrott, på förberedelse till allmänfarligt brott enligt 9 § 2 mom. och på orsakande av fara för informationsbehandling tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
14 § (10.4.2015/368)
Definitioner
Vad som i 38 kap. 13 § 1 mom. föreskrivs om definitionen av informationssystem tillämpas också på 9 a och 9 b § i detta kapitel.
34 a kap (24.1.2003/17)
Om terroristbrott
1 § (24.1.2003/17)
Brott som begåtts i terroristiskt syfte
Den som i terroristiskt syfte och så att gärningen är ägnad att allvarligt skada en stat eller en internationell organisation gör sig skyldig till
1) olaga hot, falskt alarm, i 24 kap. 4 § 2 mom. avsett grovt brott mot offentlig frid eller i 44 kap. 10 § avsedd straffbar användning av kärnenergi, ska dömas till fängelse i minst fyra månader och högst tre år, (21.12.2007/1370)
2) uppsåtligt framkallande av fara, uppsåtligt sprängämnesbrott, brott mot bestämmelserna om farliga föremål eller offentlig uppmaning till brott enligt 17 kap. 1 §, ska dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år, (21.12.2007/1370)
3) grov stöld eller grov bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel som lämpar sig för kollektivtrafik eller godstransport, sabotage, trafiksabotage, äventyrande av andras hälsa, grov skadegörelse, grovt skjutvapenbrott eller exportbrott som avser försvarsmateriel, ska dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år, (8.6.2012/283)
4) brott mot förbudet mot kemiska vapen, brott mot förbudet mot biologiska vapen eller uppsåtlig grov miljöförstöring, som har begåtts på det sätt som avses i 48 kap. 1 § 1 mom. 1 punkten, skall dömas till fängelse i minst fyra månader och högst åtta år,
5) grov misshandel, grov människohandel, tagande av gisslan, grovt sabotage, grovt äventyrande av andras hälsa, kärnladdningsbrott eller kapning, skall dömas till fängelse i minst två och högst tolv år, (22.12.2005/1161)
6) dråp under förmildrande omständigheter, skall dömas till fängelse i minst fyra och högst tolv år, eller
7) dråp, skall dömas till fängelse i minst åtta år eller till fängelse på livstid.
Den som i terroristiskt syfte begår mord skall dömas till fängelse på livstid.
Försök är straffbart.
2 § (24.1.2003/17)
Förberedelse till brott som begås i terroristiskt syfte
Den som i avsikt att begå ett brott som avses i 1 § 1 mom. 2–7 punkten eller 2 mom.
1) med någon annan kommer överens om att begå eller gör upp en plan för att begå ett sådant brott,
2) tillverkar, innehar, skaffar, transporterar, använder eller överlåter explosiva varor, kemiska eller biologiska vapen eller toxinvapen, skjutvapen eller farliga föremål eller ämnen, eller
3) skaffar anordningar, ämnen, formler eller ritningar som behövs för att tillverka en kärnladdning eller ett kemiskt eller biologiskt vapen eller ett toxinvapen,
skall för förberedelse till brott som begås i terroristiskt syfte dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
3 § (24.1.2003/17)
Ledande av terroristgrupp
Den som leder en terroristgrupp i vars verksamhet har begåtts ett sådant brott som avses i 1 § 1 mom. 2–7 punkten eller 2 mom. eller ett straffbart försök till ett sådant brott eller ett sådant brott som avses i 2 §, skall för ledande av terroristgrupp dömas till fängelse i minst två och högst tolv år.
Den som leder en terroristgrupp i vars verksamhet endast har begåtts ett sådant brott som avses i 1 § 1 mom. 1 punkten, skall för ledande av terroristgrupp dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
Den som döms för ledande av terroristgrupp skall också dömas för ett i 1 § avsett brott som personen i fråga själv har begått eller under personens ledning har begåtts i terroristgruppens verksamhet eller för ett straffbart försök till ett sådant brott eller för ett i 2 § avsett brott.
4 § (26.9.2003/832)
Främjande av en terroristgrupps verksamhet
Den som i avsikt att främja en terroristgrupps brottsliga verksamhet enligt 1 eller 2 § eller som med vetskap om att han eller hon främjar denna verksamhet
1) utrustar eller försöker utrusta en terroristgrupp med explosiva varor, vapen, skjutförnödenheter eller ämnen eller förnödenheter som är avsedda för tillverkning av sådana eller med andra farliga föremål eller ämnen,
2) för en terroristgrupp skaffar eller försöker skaffa eller till en terroristgrupp överlåter lokaler eller andra utrymmen som den behöver eller fordon eller andra hjälpmedel av synnerlig vikt för gruppens verksamhet,
3) skaffar eller försöker skaffa information som, om den kommer till terroristgruppens kännedom, är ägnad att allvarligt skada en stat eller en internationell organisation, eller förmedlar eller överlåter sådan information till eller röjer sådan information för en terroristgrupp,
4) har hand om en terroristgrupps viktiga ekonomiska angelägenheter eller ger ekonomiska eller juridiska råd som är av synnerlig vikt för gruppens verksamhet, eller
5) begår ett brott som avses i 32 kap. 6 eller 7 §,
ska, om gärningen inte utgör brott enligt 1 eller 2 § eller om ett lika strängt eller strängare straff för gärningen inte bestäms på något annat ställe i lag, för främjande av en terroristgrupps verksamhet dömas till fängelse i minst fyra månader och högst åtta år.
(21.12.2007/1370)
Vad som i 1 mom. 4 punkten föreskrivs om juridisk rådgivning gäller inte uppdrag som juridiskt biträde eller ombud vid förundersökning eller domstolsbehandling av brott eller straffverkställighet. (8.6.2012/283)
4 a § (21.12.2007/1370)
Meddelande av utbildning för ett terroristbrott
Den som i avsikt att främja brottslig verksamhet enligt 1 eller 2 § eller som med vetskap om att han eller hon främjar denna verksamhet ordnar, försöker ordna eller meddelar utbildning i tillverkning eller användning av sprängämnen, skjutvapen eller andra vapen, skadliga eller farliga substanser, eller på något annat motsvarande sätt ordnar, försöker ordna eller meddelar utbildning ska, om gärningen inte utgör brott enligt 1 eller 2 § eller om ett lika strängt eller
strängare straff för gärningen inte bestäms på något annat ställe i lag, för meddelande av utbildning för ett terroristbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst åtta år.
4 b § (12.12.2014/1068)
Deltagande i utbildning för ett terroristbrott
Den som i avsikt att begå ett brott som avses i 1 § 1 mom. 2–7 punkten eller 2 mom. utbildar sig på det sätt som avses i 4 a § i tillverkning eller användning av sprängämnen, skjutvapen eller andra vapen, eller skadliga eller farliga substanser, eller i användning av andra till sin betydelse jämförbara särskilda metoder eller tekniker ska, om gärningen inte utgör brott enligt 1 eller 2 §, för deltagande i utbildning för ett terroristbrott dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
4 c § (12.12.2014/1068)
Rekrytering för ett terroristbrott
Den som i avsikt att främja brottslig verksamhet enligt 1 eller 2 § eller som med vetskap om att han eller hon främjar denna verksamhet grundar eller organiserar en terroristgrupp eller värvar eller försöker värva medlemmar till en terroristgrupp eller annars värvar personer för att begå ett terroristbrott som avses i 1 eller 2 § ska, om gärningen inte utgör brott enligt 1 eller 2 § eller om ett lika strängt eller strängare straff för gärningen inte bestäms på något annat ställe i lag, för rekrytering för ett terroristbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst åtta år.
5 § (24.1.2003/17)
Finansiering av terrorism
Den som direkt eller indirekt tillhandahåller eller samlar in tillgångar för att finansiera, eller med vetskap om att de skall användas till att finansiera
1) tagande av gisslan eller kapning,
2) sabotage, grovt sabotage eller förberedelse till allmänfarligt brott, när de skall anses som sådana brott som avses i internationella konventionen om bekämpande av bombattentat av terrorister (FördrS 60/2002),
3) sabotage, trafiksabotage, grovt sabotage eller förberedelse till allmänfarligt brott, när de skall anses som sådana brott som avses i konventionen om förebyggande av olagliga handlingar mot säkerheten inom den civila luftfarten (FördrS 56/1973), protokollet för bekämpande av våldsbrott på flygplatser som används för civil luftfart i internationell trafik (FördrS 43/1998), konventionen för bekämpande av brott mot sjöfartens säkerhet (FördrS 11/1999) eller i protokollet om bekämpande av brott mot säkerheten för fasta plattformar belägna på kontinentalsockeln (FördrS 44/2000),
4) kärnladdningsbrott, äventyrande av andras hälsa, grovt äventyrande av andras hälsa, straffbar användning av kärnenergi eller en annan straffbar gärning som riktar sig mot ett kärnämne eller som utförs med hjälp av ett kärnämne, när de skall anses som sådana brott som avses i konventionen om fysiskt skydd av kärnämne (FördrS 72/1989), eller
5) mord, dråp, dråp under förmildrande omständigheter, grov misshandel, frihetsberövande, grovt frihetsberövande, grov människohandel, tagande av gisslan eller grovt brott mot offentlig
frid eller hot om dem, när gärningen riktar sig mot en person som avses i konventionen om förebyggande och bestraffning av brott mot personer, som åtnjuter internationellt skydd, bland dem diplomatiska representanter (FördrS 63/1978), (22.12.2005/1161)
skall för finansiering av terrorism dömas till fängelse i minst fyra månader och högst åtta år.
För finansiering av terrorism döms även den som direkt eller indirekt tillhandahåller eller samlar in tillgångar för att finansiera eller med vetskap om att de ska användas till att finansiera brott som avses i 1–4, 4 a–4 c eller 5 b §. (11.11.2016/919)
Försök är straffbart.
Vad som föreskrivs ovan i denna paragraf tillämpas inte om gärningen utgör brott enligt 1 mom. 1–5 punkten eller försök till eller medverkan till ett sådant brott eller utgör brott enligt 1, 2 eller 4 b §, eller om strängare straff för gärningen bestäms på något annat ställe i lag. (12.12.2014/1068)
5 a § (12.12.2014/1068)
Finansiering av terroristgrupp
Den som direkt eller indirekt tillhandahåller eller samlar in tillgångar till en terroristgrupp som avses i 6 § 2 mom. med vetskap om gruppens karaktär som terroristgrupp, ska för finansiering av terroristgrupp dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
Försök är straffbart.
Vad som föreskrivs ovan i denna paragraf tillämpas inte om gärningen utgör brott enligt 5 § eller 46 kap. 1–3 § eller om ett lika strängt eller strängare straff för gärningen bestäms på något annat ställe i lag.
5 b § (11.11.2016/919)
Resa i syfte att begå ett terroristbrott
En finsk medborgare eller en person som med stöd av 1 kap. 6 § 3 mom. jämställs med en finsk medborgare, eller en person som reser från finskt territorium, som reser till en sådan stat där han eller hon inte är medborgare eller varaktigt bosatt i avsikt att där begå ett i 1–4, 4 a–4 c, 5 eller 5 a § i detta kapitel avsett brott ska, om inte gärningen är straffbar enligt någon av de nämnda paragraferna, för resa i syfte att begå ett terroristbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
6 § (24.1.2003/17)
Definitioner
En gärningsman har ett terroristiskt syfte om han eller hon har för avsikt att
1) injaga allvarlig fruktan hos en befolkning,
2) obehörigen tvinga regeringen eller någon annan myndighet i en stat eller en internationell organisation att göra, tåla eller underlåta att göra något,
3) obehörigen upphäva eller ändra en stats konstitution eller allvarligt destabilisera en stats rättsordning eller tillfoga statsekonomin eller de grundläggande samhällsstrukturerna i en stat synnerligen stor skada, eller
4) tillfoga en internationell organisations ekonomi eller de övriga grundläggande strukturerna i en sådan organisation synnerligen stor skada.
Med terroristgrupp avses en strukturerad grupp, inrättad för en viss tid, bestående av minst tre personer, som handlar i samförstånd för att begå brott som avses i 1 §.
Med internationell organisation avses en mellanstatlig organisation eller en organisation som på grund av sin betydelse och internationellt erkända ställning kan jämställas med en sådan.
7 § (24.1.2003/17)
Åtalsrätt
Riksåklagaren beslutar om väckande av åtal för brott som avses i detta kapitel. Riksåklagaren bestämmer då också vem som skall utföra åtalet.
8 § (24.1.2003/17)
Straffansvar för juridiska personer
På brott som nämns i detta kapitel tillämpas vad som bestäms om straffansvar för juridiska personer.
Vad som bestäms om straffansvar för juridiska personer tillämpas också på rån, grovt rån, utpressning och grov utpressning som har begåtts i syfte att begå ett brott som avses i 1 § eller 2 § 1 mom. 3 punkten i detta kapitel samt på förfalskning eller grov förfalskning som har begåtts i syfte att begå ett brott som avses i 1 § 1 mom. 2–7 punkten eller 2 mom., 2 § 1 mom. 3 punkten eller 4 eller 5 § i detta kapitel.
35 kap (24.8.1990/769)
Om skadegörelse
1 § (24.8.1990/769)
Skadegörelse
Den som orättmätigt förstör eller skadar någon annans egendom skall för skadegörelse dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
2 mom. har upphävts genom L 10.4.2015/368. (10.4.2015/368)
3 mom. har upphävts genom L 10.4.2015/368. (10.4.2015/368)
2 § (10.4.2015/368)
Grov skadegörelse
Om skadegörelsen vållar
1) synnerligen stor ekonomisk skada,
2) synnerligen kännbar skada för den drabbade, med beaktande av dennes förhållanden, eller
3) avsevärd skada på egendom som är synnerligen värdefull i historiskt eller kulturellt hänseende,
och skadegörelsen även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grov skadegörelse dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
3 § (24.8.1990/769)
Lindrig skadegörelse
Om skadegörelsen, med beaktande av att skadan är liten eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrig skadegörelse dömas till böter.
3 a § (10.4.2015/368)
Dataskadegörelse
Den som i syfte att skada någon annan obehörigen förstör, försämrar, döljer, skadar, ändrar, gör det omöjligt att komma åt eller hemlighåller information som har upptagits på ett datamedium eller någon annan upptagning eller data i ett informationssystem, ska för dataskadegörelse dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
3 b § (10.4.2015/368)
Grov dataskadegörelse
Om vid dataskadegörelse
1) vållas synnerligen kännbar olägenhet eller ekonomisk skada,
2) brottet begås som ett led i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet, (8.5.2015/564)
3) brottet begås som ett led i verksamhet där ett betydande antal informationssystem har påverkats genom användning av sådana apparater, datorprogram eller programinstruktioner som avses i 34 kap. 9 a § 1 punkten underpunkt a eller sådana lösenord, åtkomstkoder eller andra motsvarande uppgifter som avses i 9 a § 1 punkten underpunkt b, eller
4) brottet riktar sig mot ett informationssystem vars skadande äventyrar energiförsörjningen, den allmänna hälso- och sjukvården, försvaret, rättsvården eller någon annan med dessa jämförbar viktig samhällsfunktion,
och dataskadegörelsen även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grov dataskadegörelse dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fem år.
Försök är straffbart.
3 c § (10.4.2015/368)
Lindrig dataskadegörelse
Om dataskadegörelsen, med beaktande av att skadan är liten eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, ska gärningsmannen för lindrig dataskadegörelse dömas till böter.
4 § (24.8.1990/769)
Gemensam egendom
Detta kapitel skall tillämpas också om en gärning riktar sig mot gemensam egendom i vilken gärningsmannen har del.
5 § (24.8.1990/769)
Begränsningsstadgande
Detta kapitel tillämpas inte, om lika strängt eller strängare straff för gärningen stadgas på något annat ställe i lag.
6 § (10.4.2015/368)
Åtalsrätt
Om enbart enskild egendom är föremål för ett brott som avses i 1, 3, 3 a eller 3 c §, får åklagaren väcka åtal endast om målsäganden anmäler brottet till åtal.
7 § (10.4.2015/368)
Åtgärdseftergift
Vid skadegörelse, dataskadegörelse, lindrig skadegörelse och lindrig dataskadegörelse får eftergift ske i fråga om anmälan, åtal eller straff, om den som misstänks för brott eller gärningsmannen har ersatt skadan och skadestånd prövas vara en tillräcklig påföljd.
8 § (10.4.2015/368)
Straffansvar för juridiska personer
På dataskadegörelse och grov dataskadegörelse tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
9 § (10.4.2015/368)
Definitioner
Vad som i 38 kap. 13 § 1 mom. föreskrivs om definitionen av informationssystem tillämpas också på 3 a och 3 b § i detta kapitel.
Vad som i 38 kap. 13 § 2 mom. föreskrivs om definitionen av data tillämpas också på 3 a § i detta kapitel.
36 kap (24.8.1990/769)
Om bedrägeri och annan oredlighet
1 § (24.8.1990/769)
Bedrägeri
Den som för att bereda sig eller någon annan orättmätig ekonomisk vinning eller för att skada någon annan, genom att vilseleda eller utnyttja misstag, förmår någon att göra eller underlåta något och därigenom orsakar ekonomisk skada för den som misstagit sig eller den vars intressen han kunnat förfoga över, skall för bedrägeri dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För bedrägeri döms också den som i sådant syfte som nämns i 1 mom. matar in, ändrar, förstör eller undertrycker data eller på något annat sätt ingriper i ett informationssystems funktion så att resultatet av databehandlingen förvanskas och därigenom orsakar ekonomisk skada för någon annan. (13.6.2003/514)
Försök är straffbart.
2 § (24.8.1990/769)
Grovt bedrägeri
Om vid bedrägeri
1) eftersträvas avsevärd vinning,
2) vållas avsevärd eller synnerligen kännbar skada,
3) brottet begås med utnyttjande av särskilt förtroende som grundar sig på en ansvarsfull ställning, eller
4) gärningen sker med utnyttjande av någon annans särskilda svaghet eller annars skyddslösa läge,
och bedrägeriet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt bedrägeri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
3 § (24.8.1990/769)
Lindrigt bedrägeri
Om bedrägeriet, med beaktande av den eftersträvade vinningens eller den vållade skadans storlek eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt bedrägeri dömas till böter.
4 § (24.8.1990/769)
Försäkringsbedrägeri
Den som i avsikt att bereda sig eller någon annan orättmätig försäkringsersättning antänder brandförsäkrad egendom skall, om han inte dessutom i syfte att få försäkringsersättning gör sig skyldig till bedrägeribrott som hänför sig till samma egendom eller till försök till ett sådant brott, för försäkringsbedrägeri dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
5 § (24.8.1990/769)
Missbruk av förtroendeställning
Om någon vars uppgift är att sköta en annans ekonomiska eller rättsliga angelägenheter missbrukar sin förtroendeställning genom att
1) vidta en åtgärd som han inte har rätt till eller
2) helt eller delvis underlåta att sköta sin uppgift,
och därigenom vållar huvudmannen skada, skall han för missbruk av förtroendeställning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
6 § (6.11.2009/845)
Ocker
Den som, genom att utnyttja någon annans ekonomiska trångmål eller annars trängda läge, beroende ställning, oförstånd eller lättsinne, vid ett avtal eller någon annan rättshandling för sig eller någon annan utverkar eller betingar en ekonomisk förmån som står i uppenbart missförhållande till vederlaget, ska för ocker dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För ocker döms också den som vid kreditgivning för sig eller någon annan tar emot eller betingar ränta eller annan ekonomisk förmån som står i uppenbart missförhållande till kreditgivarens prestation, med beaktande av
1) det beviljade kreditbeloppet, kredittiden och övriga villkor i kreditavtalet,
2) den kreditrisk som är förenad med den beviljade krediten,
3) kostnaderna för sådana åtgärder av kreditgivaren som hör till omsorgsfull kreditgivning,
4) sedvanliga kostnader för kreditfinansiering,
5) sedvanliga allmänna kostnader för kreditverksamhet.
7 § (24.8.1990/769)
Grovt ocker
Om vid ocker
1) eftersträvas avsevärd vinning,
2) vållas avsevärd eller synnerligen kännbar skada,
3) gärningsmannen på ett hänsynslöst sätt utnyttjar någon annans särskilda svaghet eller annars skyddslösa läge eller
4) brottet begås särskilt planmässigt,
och ockret även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt ocker dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
8 § (24.8.1990/769)
Åtalsrätt
Åklagaren får inte väcka åtal för lindrigt bedrägeri eller missbruk av förtroendeställning, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal. (13.5.2011/441)
Åtalsanmälan behövs dock inte vid missbruk av förtroendeställning, om en synnerligen viktig allmän fördel kräver att åtal väcks, om uppdraget grundar sig på lag eller en myndighets förordnande eller om brottet har begåtts av en advokat eller någon annan som i sitt uppdrag står under offentlig tillsyn eller har en därmed jämförbar ställning eller, om gärningen riktar sig mot sådana samfund, stiftelser eller andra juridiska personer som står under offentlig tillsyn i den verksamhet som står under denna tillsyn. (29.4.1994/317)
9 § (13.6.2003/514)
Straffansvar för juridiska personer
På bedrägeri som avses i 1 § 2 mom. i detta kapitel och på grovt bedrägeri som har begåtts så som anges i 1 § 2 mom. tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
37 kap (24.8.1990/769)
Om betalningsmedelsbrott
1 § (4.5.2001/369)
Penningförfalskning
Den som eftergör eller förfalskar pengar för att sätta dem i omlopp som gångbara eller i denna avsikt i landet inför, ur landet utför, anskaffar, tar emot, transporterar eller till någon annan
överlåter pengar som han eller hon vet vara falska eller förfalskade, skall för penningförfalskning dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
2 § (24.8.1990/769)
Grov penningförfalskning
Om vid penningförfalskning
1) de falska eller förfalskade pengarnas mängd eller värde är avsevärt, eller
2) brottet begås särskilt planmässigt,
och penningförfalskningen även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov penningförfalskning dömas till fängelse i minst två och högst tio år.
Försök är straffbart.
3 § (24.8.1990/769)
Lindrig penningförfalskning
Om penningförfalskningen, med hänsyn till de falska eller förfalskade pengarnas mängd och värde, den eftersträvade vinningens eller den vållade skadans storlek eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrig penningförfalskning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
4 § (4.5.2001/369)
Förberedelse till penningförfalskning
Den som för utförande av penningförfalskningsbrott tillverkar, i landet inför, innehar, anskaffar eller tar emot redskap, tillbehör, upptagningar eller programvara som lämpar sig för sådant brott, skall för förberedelse till penningförfalskning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
5 § (24.8.1990/769)
Användning av falska pengar
Den som, sedan han mottagit falska eller förfalskade pengar sasom gångbara, överlåter dem till någon annan i avsikt att åter sätta dem i omlopp som sådana, trots att han vet att de är falska eller förfalskade, skall för användning av falska pengar dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Försök är straffbart.
6 § (24.8.1990/769)
Innehav av falska pengar
Den som utan godtagbart skäl innehar falska eller förfalskade pengar skall för innehav av falska pengar dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
7 § (24.8.1990/769)
Spridning av penningimitation
Den som för spridning till allmänheten tillverkar eller anskaffar eller till allmänheten sprider blanketter, märken, bilder eller andra föremål som är förvillande lika gångbara pengar, skall för spridning av penningimitation dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
8 § (24.8.1990/769)
Betalningsmedelsbedrägeri
Den som för att bereda sig eller någon annan orättmätig ekonomisk vinning
1) använder ett betalningsmedel utan tillstånd av dess lagliga innehavare, med överskridande av den rätt tillståndet ger honom eller annars utan laglig rätt, eller
2) överlåter ett betalningsmedel eller en betalningsmedelsblankett till någon annan för att brukas utan laglig rätt,
skall för betalningsmedelsbedrägeri dömas till böter eller fängelse i högst två år. (19.6.1997/602)
För betalningsmedelsbedrägeri döms också den som genom att överskrida täckningen på ett konto eller en avtalad högsta kreditgräns missbrukar ett betalningsmedel som avses i 1 mom. och på detta sätt orsakar någon annan en ekonomisk skada, om han inte då han använde betalningsmedlet hade för avsikt att utan dröjsmål ersätta skadan.
9 § (24.8.1990/769)
Grovt betalningsmedelsbedrägeri
Om vid betalningsmedelsbedrägeri
1) vållas avsevärd eller synnerligen kännbar skada, eller
2) gärningsmannen för att begå brottet har gjort eller låtit göra betalningsmedelsblanketter som det använda betalningsmedlet har framställts av, eller brottet annars begås särskilt planmässigt,
och betalningsmedelsbedrägeriet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt betalningsmedelsbedrägeri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
10 § (24.8.1990/769)
Lindrigt betalningsmedelsbedrägeri
Om betalningsmedelsbedrägeriet, med hänsyn till den eftersträvade vinningens eller den orsakade skadans storlek eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt betalningsmedelsbedrägeri dömas till böter.
11 § (13.6.2003/514)
Förberedelse till betalningsmedelsbedrägeri
Den som för utförande av betalningsmedelsbedrägeribrott
1) tillverkar, i landet inför, anskaffar, tar emot eller innehar en betalningsmedelsblankett, eller som
2) tillverkar, i landet inför, anskaffar, tar emot, innehar, säljer eller överlåter redskap eller tillbehör som särskilt lämpar sig för tillverkning av betalningsmedelsblanketter, eller upptagningar, programvara, redskap eller tillbehör som särskilt lämpar sig för betalningsrörelse som sker via datanät,
skall för förberedelse till betalningsmedelsbedrägeri dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
12 § (19.6.1997/602)
Definitioner
I detta kapitel avses med
1) pengar sedlar och mynt som i Finland eller i något annat land är officiellt gångbara betalningsmedel,
2) betalningsmedel ett bank-, betal- eller kreditkort, en check eller ett annat medel eller en upptagning varmed betalningar, uttag eller kontoöverföringar kan utföras eller vars användning är en nödvändig förutsättning för att nämnda transaktioner skall kunna utföras, samt med
3) betalningsmedelsblankett tryckta blanketter som är avsedda att ifyllas så att de blir betalningsmedel och som inte hålls fritt tillgängliga för allmänheten, eller sådana kort eller schablonkort som särskilt lämpar sig för tillverkning av betalningsmedel.
Vad detta kapitel bestämmer om betalningsmedel tillämpas också på en motbok eller ett annat fordringsbevis som ett kreditinstitut som står under offentlig tillsyn har utfärdat över en deposition.
Vad som i detta kapitel bestäms om pengar, tillämpas på sedlar och mynt också innan de har satts i omlopp. (17.3.2000/298)
13 § (26.10.2001/875)
13 § har upphävts genom L 26.10.2001/875.
14 § (13.6.2003/514)
Straffansvar för juridiska personer
På penningförfalskning, grov penningförfalskning, lindrig penningförfalskning, förberedelse till penningförfalskning, användning av falska pengar, betalningsmedelsbedrägeri, grovt betalningsmedelsbedrägeri och förberedelse till betalningsmedelsbedrägeri tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
38 kap (21.4.1995/578)
Om informations- och kommunikationsbrott
1 § (21.4.1995/578)
Sekretessbrott
Den som i strid med tystnadsplikt som anges i lag eller förordning eller som en myndighet särskilt har ålagt med stöd av lag
1) röjer en omständighet som skall hållas hemlig och som han fått kännedom om på grund av sin ställning, i sin befattning eller vid fullgörandet av ett uppdrag eller
2) utnyttjar en sådan hemlighet till sin egen eller någon annans nytta,
skall, om gärningen inte utgör brott enligt 40 kap. 5 §, för sekretessbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
2 § (21.4.1995/578)
Sekretessförseelse
Om ett sekretessbrott, med beaktande av gärningens betydelse för skyddet av integritet eller förtrolighet eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för sekretessförseelse dömas till böter.
För sekretessförseelse döms också den som har gjort sig skyldig till ett sådant i 1 § åsyftat brott mot tystnadsplikt som enligt något särskilt stadgande skall bestraffas som sekretessförseelse.
3 § (10.4.2015/368)
Kränkning av kommunikationshemlighet
Den som obehörigen
1) öppnar ett brev eller ett annat tillslutet meddelande som är adresserat till någon annan eller genom att bryta ett säkerhetsarrangemang skaffar uppgifter om ett meddelande som har upptagits elektroniskt eller med någon annan sådan teknisk metod och som är skyddat mot utomstående, eller
2) skaffar uppgifter om innehållet i samtal, telegram, text-, bild- eller dataöverföring eller något annat motsvarande telemeddelande som förmedlas genom telenät eller informationssystem eller om avsändande eller mottagande av ett sådant meddelande,
ska för kränkning av kommunikationshemlighet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
4 § (21.4.1995/578)
Grov kränkning av kommunikationshemlighet
Om vid kränkning av kommunikationshemlighet
1) gärningsmannen för begående av brottet utnyttjar sin ställning såsom anställd hos ett teleföretag enligt lagen om dataskydd vid elektronisk kommunikation (516/2004) eller någon annan särskild förtroendeställning, (16.6.2004/517)
2) gärningsmannen använder ett för begående av brottet planerat eller omvandlat databehandlingsprogram eller tekniska specialanordningar eller om brottet annars begås särskilt planmässigt eller
3) föremål för brottet är ett meddelande med synnerligen förtroligt innehåll eller gärningen i hög grad kränker integritetsskyddet
och kränkningen av kommunikationshemligheten även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov kränkning av kommunikationshemlighet dömas till fängelse i högst tre år.
Försök är straffbart.
L om dataskydd vid elektronisk kommunikation 516/2004 har upphävts genom Informationssamhällsbalk 917/2014.
5 § (21.4.1995/578)
Störande av post- och teletrafik
Den som genom att ingripa i en för posttrafik eller för tele- eller radiokommunikationer använd anordnings funktion, genom att med en radioanläggning eller över ett telenät av okynne sända störande meddelanden eller på något annat motsvarande sätt obehörigen hindrar eller stör posttrafik eller tele- eller radiokommunikationer, skall för störande av post- och teletrafik dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart. (11.5.2007/540)
6 § (21.4.1995/578)
Grovt störande av post- och teletrafik
Om vid störande av post- och teletrafik
1) gärningsmannen för begående av brottet utnyttjar sin ställning såsom anställd hos en inrättning som utövar allmän televerksamhet enligt telelagen, kabelsändningsverksamhet enligt kabelsändningslagen (307/87) eller rundradioverksamhet, eller någon annan särskild förtroendeställning eller
2) brottet hindrar eller stör radiokommunikationer för nödanrop eller andra sådana tele- eller radiokommunikationer som används för att skydda människoliv,
3) brottet begås som ett led i verksamhet där ett betydande antal informationssystem har påverkats genom användning av sådana apparater, datorprogram eller programinstruktioner som avses i 34 kap. 9 a § 1 punkten underpunkt a eller sådana lösenord, åtkomstkoder eller andra motsvarande uppgifter som avses i 9 a § 1 punkten underpunkt b, (10.4.2015/368)
4) brottet begås som ett led i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet, (8.5.2015/564)
5) genom brottet vållas synnerligen kännbar olägenhet eller ekonomisk skada, eller (10.4.2015/368)
6) brottet riktar sig mot en apparat, ett informationssystem eller kommunikation vars skadande äventyrar energiförsörjningen, den allmänna hälso- och sjukvården, försvaret, rättsvården eller någon annan med dessa jämförbar viktig samhällsfunktion,
(10.4.2015/368)
och störandet av post- och teletrafiken även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt störande av post- och teletrafik dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fem år. (10.4.2015/368)
Försök är straffbart. (11.5.2007/540)
KabelsändningsL har upphävts genom L om televisions- och radioverksamhet 744/1998, se Informationssamhällsbalk 917/2014.
7 § (21.4.1995/578)
Lindrigt störande av post- och teletrafik
Om störandet av post- och teletrafiken, med beaktande av störningens art eller omfattning eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt störande av post- och teletrafik dömas till böter.
Försök är straffbart. (11.5.2007/540)
7 a § (10.4.2015/368)
Systemstörning
Den som i syfte att orsaka någon annan olägenhet eller ekonomisk skada genom att mata in, överföra, skada, ändra eller undertrycka data eller på något annat med dessa jämförbart sätt obehörigen hindrar ett informationssystems funktion eller orsakar allvarliga störningar i det, ska för systemstörning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
7 b § (10.4.2015/368)
Grov systemstörning
Om vid systemstörning
1) vållas synnerligen kännbar olägenhet eller ekonomisk skada,
2) brottet begås särskilt planmässigt,
3) brottet begås som ett led i verksamhet där ett betydande antal informationssystem har påverkats genom användning av sådana apparater, datorprogram eller programinstruktioner som avses i 34 kap. 9 a § 1 punkten underpunkt a eller sådana lösenord, åtkomstkoder eller andra motsvarande uppgifter som avses i 9 a § 1 punkten underpunkt b,
4) brottet begås som ett led i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet, eller (8.5.2015/564)
5) brottet riktar sig mot ett informationssystem vars skadande äventyrar energiförsörjningen, den allmänna hälso- och sjukvården, försvaret, rättsvården eller någon annan med dessa jämförbar viktig samhällsfunktion,
och systemstörningen även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grov systemstörning dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fem år.
Försök är straffbart.
8 § (10.4.2015/368)
Dataintrång
Den som genom att göra bruk av en användaridentifikation som han eller hon inte har rätt till eller genom att annars bryta säkerhetsarrangemang obehörigen tränger in i ett informationssystem där information eller data behandlas, lagras eller överförs elektroniskt eller med någon annan sådan teknisk metod eller i en särskilt skyddad del av ett sådant system, ska för dataintrång dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För dataintrång döms också den som utan att tränga in i ett informationssystem eller en del av ett sådant
1) med hjälp av tekniska specialanordningar, eller
2) annars med tekniska metoder genom att ta sig förbi säkerhetsarrangemangen, utnyttja informationssystemets sårbarhet eller använda annars uppenbart svikliga medel
obehörigen tar reda på information eller data som finns i ett sådant informationssystem som avses i 1 mom.
Försök är straffbart.
Denna paragraf tillämpas endast på gärningar för vilka inte föreskrivs strängare eller lika strängt straff på något annat ställe i lag.
8 a § (10.4.2015/368)
Grovt dataintrång
Om dataintrång görs
1) som ett led i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet, eller (8.5.2015/564)
2) särskilt planmässigt,
och dataintrånget även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt dataintrång dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
Försök är straffbart.
8 b § (7.11.2014/919)
Avkodningssystemsbrott
Den som i strid med förbudet i 269 § 2 mom. i informationssamhällsbalken (917/2014) i förvärvssyfte eller så att gärningen är ägnad att orsaka den som tillhandahåller skyddade tjänster betydande men eller skada, tillverkar, importerar, saluför, hyr ut eller distribuerar ett avkodningssystem eller gör reklam för, installerar eller underhåller ett sådant, ska, om inte ett strängare eller lika strängt straff föreskrivs för gärningen någon annanstans i lag, för avkodningssystemsbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
9 § (22.4.1999/525)
Personregisterbrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) behandlar personuppgifter i strid med personuppgiftslagens (523/1999) bestämmelser om ändamålsbundenhet, allmänna förutsättningar för behandling, personuppgifternas relevans och felfrihet, känsliga uppgifter, personbeteckning eller behandling av personuppgifter för särskilda ändamål eller bryter mot särskilda bestämmelser om behandling av personuppgifter, (8.6.2001/480)
2) genom att till en registrerad ge felaktig eller vilseledande information hindrar eller försöker hindra honom att utöva rätten till insyn,
3) i strid med 5 kap. personuppgiftslagen översänder personuppgifter till stater utanför Europeiska unionen eller Europeiska ekonomiska samarbetsområdet
och därmed gör intrång i den registrerades integritetsskydd eller åsamkar honom annan skada eller betydande men, skall för personregisterbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
9 a § (10.4.2015/368)
Identitetsstöld
Den som i syfte att vilseleda en tredje part obehörigen använder någon annans personuppgifter eller identifieringsuppgifter eller andra motsvarande uppgifter som identifierar personen, och därmed orsakar ekonomisk skada eller mer än ringa olägenhet för den som uppgifterna gäller, ska för identitetsstöld dömas till böter.
10 § (13.5.2011/441)
Åtalsrätt
Om föremålet för ett sekretessbrott eller en sekretessförseelse är en omständighet som gäller en enskilds personliga eller ekonomiska förhållanden eller näringsverksamhet, får åklagaren inte väcka åtal för gärningen om inte målsäganden anmäler den till åtal eller gärningsmannen när brottet begicks var anställd hos en inrättning som utövar allmän post- eller televerksamhet eller om inte ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
Åklagaren får inte väcka åtal för kränkning av kommunikationshemlighet, grov kränkning av kommunikationshemlighet, systemstörning, dataintrång eller avkodningssystemsbrott, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal eller gärningsmannen när brottet begicks var anställd hos en inrättning som utövar allmän post- eller televerksamhet eller om inte ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
Åklagaren ska höra dataombudsmannen innan åtal väcks för sekretessbrott, sekretessförseelse, kränkning av kommunikationshemlighet, grov kränkning av kommunikationshemlighet eller dataintrång, om brottet i fråga riktar sig mot ett personregister, samt innan åtal väcks för personregisterbrott. När domstolen behandlar ett mål som gäller ett sådant brott ska den bereda dataombudsmannen tillfälle att bli hörd.
Åklagaren får väcka åtal för identitetsstöld endast om målsäganden anmäler brottet till åtal. (10.4.2015/368)
11 § (10.4.2015/368)
Förverkandepåföljd
Avkodningssystem som avses i 8 b § ska dömas förverkade till staten.
12 § (11.5.2007/540)
Straffansvar för juridiska personer
På kränkning av kommunikationshemlighet, grov kränkning av kommunikationshemlighet, störande av post- och teletrafik, grovt störande av post- och teletrafik, dataintrång, grovt dataintrång, systemstörning och grov systemstörning tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
13 § (10.4.2015/368)
Definitioner
Vid tillämpningen av 3, 6, 7 a, 7 b och 8 § avses med informationssystem också i artikel 2 a i Europaparlamentets och rådets direktiv 2013/40/EU om angrepp mot informationssystem och om ersättande av rådets rambeslut 2005/222/RIF, nedan nätbrottsdirektivet, avsedda
1) apparater eller grupper av sammankopplade apparater eller apparater som hör samman med varandra, av vilka en eller flera genom ett program automatiskt behandlar data, samt
2) data som lagras, behandlas, hämtas eller överförs med hjälp av en apparat eller en grupp av apparater för att de ska kunna drivas, användas, skyddas och underhållas.
Vid tillämpningen av 3, 7 a och 8 § avses med data också i artikel 2 b i nätbrottsdirektivet avsedda
1) framställningar av fakta, information eller begrepp i en form som lämpar sig för behandling i ett informationssystem, samt
2) program som lämpar sig för att få ett informationssystem att utföra en viss uppgift.
39 kap (24.8.1990/769)
Om gäldenärsbrott
1 § (31.1.2003/61)
Oredlighet som gäldenär
Om en gäldenär
1) förstör sin egendom,
2) utan godtagbart skäl genom gåva eller annan liknande åtgärd avhänder sig egendom,
3) överför sin egendom till utlandet för att göra den oåtkomlig för sina borgenärer, eller
4) utan fog ökar sina förpliktelser,
och därigenom försätter sig på obestånd eller väsentligt förvärrar sitt obestånd, skall gäldenären för oredlighet som gäldenär dömas till böter eller fängelse i högst två år.
1 a § (29.4.1994/317)
Grov oredlighet som gäldenär
Om vid oredlighet som gäldenär
1) eftersträvas avsevärd vinning,
2) borgenärerna åsamkas avsevärd eller synnerligen kännbar skada eller
3) brottet begås särskilt planmässigt
och oredligheten som gäldenär även bedömd som en helhet är grov, skall gärningsmannen för grov oredlighet som gäldenär dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
2 § (24.8.1990/769)
Gäldenärsbedrägeri
Om en gäldenär, för att bereda sig eller någon annan orättmätig ekonomisk vinning, vid ett konkurs- eller utsökningsförfarande eller förfarande för skuldsanering eller företagssanering
1) döljer sin egendom,
2) uppger en förpliktelse som helt eller delvis saknar fog eller grundar sig på en skenrättshandling,
3) ger någon annan falsk eller vilseledande uppgift om en för borgenärerna betydelsefull omständighet, eller
4) underlåter att anmäla en skuld, skall han för gäldenärsbedrägeri dömas till böter eller fängelse i högst två år. (25.1.1993/54)
Rättar gäldenären den vilseledande uppgiften eller förhindrar han på något annat sätt att gärningen påverkar förfarandet innan han bekräftar boförteckningen eller innan den vilseledande uppgiften annars påverkar förfarandet, skall gärningen inte anses som gäldenärsbedrägeri.
3 § (24.8.1990/769)
Grovt gäldenärsbedrägeri
Om vid gäldenärsbedrägeri
1) eftersträvas avsevärd vinning eller
2) gäldenären inför domstol bekräftar en falsk eller vilseledande uppgift,
och gäldenärsbedrägeriet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt gäldenärsbedrägeri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
4 § (24.8.1990/769)
Gäldenärssvek
Begår en gäldenär utan vinningssyfte antingen med uppsåt eller av grov oaktsamhet en gärning som avses i 2 §, skall han för gäldenärssvek dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
5 § (24.8.1990/769)
Gäldenärsförseelse
Om gäldenärsbedrägeriet eller gäldenärssveket, med beaktande av att gäldenärens falska eller vilseledande uppgift har ringa betydelse för borgenärerna eller med hänsyn till andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för gäldenärsförseelse dömas till böter.
6 § (31.1.2003/61)
Gynnande av borgenär
Om en gäldenär, som är medveten om att han eller hon inte förmår uppfylla sina förpliktelser, för att gynna en viss borgenär på andra borgenärers bekostnad
1) i förtid betalar en skuld under förhållanden där detta inte är sedvanligt,
2) för borgenärens fordran ställer en säkerhet om vilken inte hade avtalats eller som gäldenären inte hade utlovat när skuldförhållandet uppkom,
3) använder ett ovanligt betalningsmedel för att uppfylla en förpliktelse då en sådan betalning med beaktande av förhållandena inte kan anses vara sedvanlig, eller
4) vidtar andra åtgärder för att förbättra en sådan borgenärs ställning,
skall gäldenären för gynnande av borgenär dömas till böter eller fängelse i högst två år.
7 § (13.6.2003/515)
7 § har upphävts genom L 13.6.2003/515.
8 § (24.8.1990/769)
Definition
Vad detta kapitel stadgar om utsökningsförfarande gäller i tillämpliga delar även utsökningsmyndighets förfarande för tryggande av utsökningen.
9 § (24.8.1990/769)
Åtalsrätt
Åklagaren får inte väcka åtal för gäldenärsförseelse eller för gynnande av borgenär, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal. (13.5.2011/441)
Målsägande vid oredlighet som gäldenär, grov oredlighet som gäldenär eller gynnande av borgenär är gäldenärens vid gärningstiden kända borgenärer. Målsägande vid gäldenärsbedrägeri, grovt gäldenärsbedrägeri, gäldenärssvek och gäldenärsförseelse är i de fall som avses i 2 § 1 mom. 1–3 punkten de borgenärer som deltar i utrednings- och verkställighetsförfarandet i fråga och i det fall som avses i 4 punkten i nämnda moment borgenären för den skuld som avses i den nämnda punkten. (31.1.2003/61)
Har för gäldenärens konkursbo enligt konkursstadgan tillsatts en förvaltning, skall denna föra målsägandenas talan i mål som gäller gäldenärsbrott. En enskild borgenär har likväl rätt att självständigt föra talan för egen del.
40 kap (8.9.1989/792)
Om tjänstebrott (12.7.2002/604)
1 § (12.7.2002/604)
Tagande av muta
En tjänsteman som för sin verksamhet i anställningen för egen eller någon annans räkning
1) begär en gåva eller någon annan orättmätig förmån eller på något annat sätt tar initiativ för att få en sådan förmån,
2) tar emot en gåva eller någon annan förmån som påverkar eller syftar till eller är ägnad att påverka hans eller hennes verksamhet i anställningen, eller
3) godtar en sådan gåva eller förmån som nämns i 2 punkten eller ett löfte eller erbjudande om en sådan,
skall för tagande av muta dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Likaså skall en tjänsteman dömas för tagande av muta, om han eller hon för sin verksamhet i anställningen godtar att en gåva eller annan förmån som nämns i 1 mom. 2 punkten ges, utlovas eller erbjuds någon annan.
En tjänsteman kan även dömas till avsättning, om brottet visar att han eller hon är uppenbart olämplig för sitt uppdrag.
2 § (12.7.2002/604)
Grovt tagande av muta
Om vid tagande av muta
1) en tjänsteman uppställer mutan som villkor för sin verksamhet eller på grund av gåvan eller förmånen i sin anställning handlar eller har för avsikt att handla i strid mot sin plikt till avsevärd nytta för givaren eller någon annan eller till kännbar skada eller olägenhet för någon, eller
2) värdet av gåvan eller förmånen är avsevärt,
och tagandet av muta även bedömt som en helhet är grovt, skall tjänstemannen för grovt tagande av muta dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år samt dessutom till avsättning.
3 § (12.7.2002/604)
Mutförseelse
En tjänsteman som för egen eller någon annans räkning
1) begär en gåva eller någon annan orättmätig förmån eller på något annat sätt tar initiativ för att få en sådan förmån, eller
2) tar emot eller godtar en gåva eller någon annan förmån eller godkänner ett löfte eller ett erbjudande om en sådan,
så att förfarandet är ägnat att minska förtroendet för tjänsteutövningens opartiskhet skall, om gärningen inte är straffbar som tagande av muta eller grovt tagande av muta, för mutförseelse dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
4 § (10.6.2011/637)
Tagande av muta som riksdagsledamot
En riksdagsledamot som för egen eller någon annans räkning
1) begär en gåva eller någon annan otillbörlig förmån eller på något annat sätt tar initiativ för att få en sådan förmån, eller
2) tar emot eller godtar en gåva eller någon annan otillbörlig förmån som inte kan betraktas som normal gästfrihet eller godtar ett löfte eller ett erbjudande om en sådan
för att i sitt uppdrag som riksdagsledamot på grund av förmånen verka eller låta bli att verka på ett visst sätt eller som belöning för en sådan verksamhet, och gärningen är ägnad att tydligt undergräva förtroendet för en opartisk skötsel av uppdraget som riksdagsledamot, ska för tagande av muta som riksdagsledamot dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Såsom tagande av muta som riksdagsledamot anses inte valfinansiering enligt lagen om kandidaters valfinansiering, om inte syftet med valfinansieringen är att kringgå 1 mom.
4 a § (10.6.2011/637)
Grovt tagande av muta som riksdagsledamot
Om vid tagande av muta som riksdagsledamot
1) riksdagsledamoten ställer en gåva eller förmån som villkor för sin verksamhet eller i sitt uppdrag som riksdagsledamot verkar eller har för avsikt att verka på ett sätt som i betydande mån gynnar den som har gett mutan eller någon annan eller orsakar någon annan en kännbar skada eller olägenhet, eller
2) värdet på gåvan eller förmånen är avsevärt,
och tagandet av muta som riksdagsledamot även bedömt som en helhet är grovt, ska riksdagsledamoten för grovt tagande av muta som riksdagsledamot dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
5 § (12.7.2002/604)
Brott mot tjänstehemlighet och brott mot tjänstehemlighet av oaktsamhet
Om en tjänsteman uppsåtligen under den tid anställningen varar eller därefter obehörigen
1) röjer en handling eller uppgift som är sekretessbelagd enligt lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet (621/1999) eller enligt någon annan lag eller som enligt lag inte får yppas, eller
2) utnyttjar en sådan handling eller uppgift till sin egen nytta eller till nytta eller skada för någon annan,
skall tjänstemannen, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans, för brott mot tjänstehemlighet dömas till böter eller fängelse i högst två år. Tjänstemannen kan även dömas till avsättning, om brottet visar att han eller hon är uppenbart olämplig för sitt uppdrag.
Gör sig en tjänsteman genom oaktsamhet skyldig till en gärning som nämns i 1 mom., och är gärningen inte, med hänsyn till sin menlighet eller skadlighet eller andra omständigheter som har samband med den, ringa bedömd som en helhet, skall han eller hon, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans, för brott mot tjänstehemlighet av oaktsamhet dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
6 § (21.5.1999/625)
6 § har upphävts genom L 21.5.1999/625.
7 § (12.7.2002/604)
Missbruk av tjänsteställning
Om en tjänsteman i syfte att bereda sig eller någon annan nytta eller orsaka olägenhet eller skada för någon annan
1) bryter mot sin tjänsteplikt enligt bestämmelser eller föreskrifter som skall iakttas i tjänsteutövning, när han eller hon deltar i beslutsfattande eller beredning av beslutsfattande eller utövar offentlig makt i sina andra tjänsteåligganden, eller
2) missbrukar sin ställning i förhållande till någon som står i direkt lydnadsförhållande till honom eller henne eller under hans eller hennes omedelbara tillsyn,
skall tjänstemannen för missbruk av tjänsteställning dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Tjänstemannen kan även dömas till avsättning, om brottet visar att han eller hon är uppenbart olämplig för sitt uppdrag.
8 § (8.9.1989/792)
Grovt missbruk av tjänsteställning
Om vid missbruk av tjänsteställning
1) eftertraktas avsevärd nytta eller
2) åsyftas särskilt kännbar olägenhet eller skada, eller
3) brottet begås särskilt planmässigt eller hänsynslöst,
och missbruket av tjänsteställning även bedömt som en helhet är grovt, skall tjänstemannen för grovt missbruk av tjänsteställning dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år samt till avsättning.
9 § (12.7.2002/604)
Brott mot tjänsteplikt
Om en tjänsteman vid tjänsteutövning uppsåtligen, på något annat sätt än vad som nämns i detta kapitel eller i 11 kap. 9 a §, bryter mot sin tjänsteplikt enligt bestämmelser eller föreskrifter som ska iakttas i tjänsteutövning, och gärningen inte, med hänsyn till sin menlighet och skadlighet samt andra omständigheter som har samband med den, är ringa bedömd som en helhet, ska tjänstemannen för brott mot tjänsteplikt dömas till böter eller fängelse i högst ett år. (4.12.2009/990)
Tjänstemannen kan även dömas till avsättning om han eller hon, genom att fortgående eller i väsentlig mån handla i strid mot sin tjänsteplikt, gjort sig skyldig till det brott som nämns i 1 mom. och brottet visar att han eller hon är uppenbart olämplig för sitt uppdrag.
10 § (12.7.2002/604)
Brott mot tjänsteplikt av oaktsamhet
Om en tjänsteman vid tjänsteutövning av oaktsamhet bryter mot sin tjänsteplikt enligt bestämmelser eller föreskrifter som skall iakttas i tjänsteutövning, på något annat sätt än vad som avses i 5 § 2 mom., och om gärningen inte, med hänsyn till sin menlighet och skadlighet eller andra omständigheter som har samband med den, är ringa bedömd som en helhet, skall tjänstemannen för brott mot tjänsteplikt av oaktsamhet dömas till varning eller böter.
11 § (12.7.2002/604)
Definitioner
I denna lag avses med
1) tjänsteman den som står i tjänsteförhållande eller därmed jämförbart anställningsförhållande till staten, till en kommun eller till en samkommun eller något annat offentligrättsligt samarbetsorgan för kommuner, till riksdagen, till något av statens affärsverk, till den evengelisk- lutherska kyrkan eller det ortodoxa kyrkosamfundet eller till en församling eller ett samarbetsorgan för församlingar inom kyrkan eller kyrkosamfundet, eller till landskapet Åland, till Finlands Bank, Folkpensionsanstalten, Institutet för arbetshygien, kommunala pensionsanstalten, Kommunernas garanticentral eller kommunala arbetsmarknadsverket,
2) person som sköter offentligt förtroendeuppdrag kommunfullmäktige och andra genom allmänna val utsedda medlemmar av representantskapet i ett offentligt samfund som nämns i 1 punkten, dock inte riksdagsledamöter i sitt uppdrag som riksdagsledamot, samt medlemmar av ett organ för ett offentligt samfund eller en inrättning som nämns i 1 punkten, såsom statsrådet, en kommunstyrelse, nämnd, direktion, kommitté, kommission eller delegation, samt andra förtroendevalda inom nämnda offentliga samfund eller inrättningar,
3) offentligt anställd arbetstagare den som står i arbetsavtalsförhållande till ett offentligt samfund eller en inrättning som nämns i 1 punkten eller till ett universitet, (24.7.2009/562)
4) utländsk tjänsteman den som har utnämnts eller valts till en administrativ eller rättslig tjänst eller uppgift hos en främmande stat eller inom en offentlig internationell organisation eller domstol eller inom ett offentligt internationellt organ, eller som annars sköter en offentlig uppgift för en främmande stats eller en offentlig internationell organisations eller domstols eller ett offentligt internationellt organs räkning,
5) person som utövar offentlig makt
a) den till vars uppgifter enligt lag eller förordning hör att meddela för andra bindande förordnanden eller att besluta om andras intressen, rättigheter eller skyldigheter eller som med stöd av lag eller förordning i sin uppgift reellt ingriper i någon annans intressen eller rättigheter, samt
b) den som enligt lag eller förordning eller enligt ett uppdrag som han eller hon med stöd av lag eller förordning fått av en myndighet skall delta i beredningen av sådana beslut som avses i a- punkten genom att göra framställningar eller förslag till beslut, utarbeta utredningar eller planer, ta prover eller utföra inspektioner eller på något annat motsvarande sätt,
6) ledamot av ett utländskt parlament den som är medlem av en folkvald församling i en främmande stat eller medlem i en internationell parlamentarisk generalförsamling.
12 § (12.7.2002/604)
Bestämmelser om tillämpningsområdet
Bestämmelserna om tjänstemän i detta kapitel skall även tillämpas på personer som sköter offentliga förtroendeuppdrag och på personer som utövar offentlig makt.
Bestämmelserna i 1–3, 5 och 14 § i detta kapitel tillämpas, med undantag för avsättningspåföljden, även på offentligt anställda arbetstagare.
Bestämmelserna i 1–3 och 14 § i detta kapitel tillämpas, med undantag för avsättningspåföljden, även på utländska tjänstemän. På utländska tjänstemän som med stöd av ett internationellt avtal eller någon annan internationell förpliktelse på finskt territorium utför kontroll, övervakning, förföljande, upprätthållande av allmän ordning och säkerhet eller förebyggande av brott och förundersökning, eller som på finskt territorium med stöd av lagen om internationell rättshjälp i straffrättsliga ärenden utför förundersökning eller andra tjänsteuppdrag på basis av en begäran om rättshjälp som har framställts eller godkänts av en finsk myndighet tillämpas även, med undantag för avsättningspåföljden, 5 och 7–10 § i detta kapitel. (11.4.2014/302)
Bestämmelserna i 4, 4 a och 14 § i detta kapitel tillämpas även på ledamöter av utländska parlament. (10.6.2011/637)
I fråga om tillämpningen i vissa fall av bestämmelserna om straffrättsligt tjänsteansvar föreskrivs särskilt genom lag.
13 § (12.7.2002/604)
Militära tjänstebrott
Tjänstebrott som begås av tjänstemän som lyder under de militära straffbestämmelserna är även de brott för vilka straff bestäms i 45 kap.
13 a § (4.12.2009/990)
Hänvisningsbestämmelser
Bestämmelser om straff för tortyr finns i 11 kap. 9 a §.
14 § (10.6.2011/637)
Förverkandepåföljd
Gärningsmannen eller den på vars vägnar eller till vars förmån gärningsmannen har handlat ska dömas att till staten förverka den gåva eller förmån som har tagits emot på det sätt som avses i 1– 4 och 4 a §, eller dess värde. I fråga om förverkande av annan egendom iakttas 10 kap.
41 kap (11.5.2007/531)
Om vapenbrott
1 § (12.6.2015/766)
Skjutvapenbrott
Den som i strid med skjutvapenlagen (1/1998)
1) överför eller för in till Finland, överför från Finland, i kommersiellt syfte för ut, transiterar eller tillverkar eller saluför, förvärvar, innehar eller överlåter ett skjutvapen, en vapendel, patroner, särskilt farliga projektiler, ett robot- eller raketuppskjutningssystem, en gasspray eller ett effektivt luftvapen,
2) i kommersiellt syfte reparerar ett skjutvapen, en vapendel, ett robot- eller raketuppskjutningssystem, en gasspray eller ett effektivt luftvapen eller modifierar ett skjutvapen eller en vapendel,
3) lånar ut ett skjutvapen, en vapendel, ett robot- eller raketuppskjutningssystem, en gasspray eller ett effektivt luftvapen till någon som inte har rätt att inneha ett sådant föremål,
4) helt eller delvis försummar den i 25 § i skjutvapenlagen föreskrivna skyldigheten för vapennäringsidkare att till polisens vapenregistersystem anmäla identifieringsuppgifter om skjutvapen, effektiva luftvapen, gassprayer eller vapendelar, namnet på överlåtaren och förvärvaren av ett föremål samt namnet på den som gett i uppdrag att reparera eller modifiera ett föremål eller helt eller delvis försummar den i 25 § i den lagen föreskrivna skyldigheten att göra anmälan om patroner och särskilt farliga projektiler eller att i stället för att göra en anmälan föra ett register över dem, (8.9.2017/624)
5) försummar den i 110 § 1 mom. i skjutvapenlagen föreskrivna skyldigheten att låta besikta skjutvapen eller patroner som tillverkas, repareras, överförs eller förs in till Finland för försäljning,
6) försummar den i 112 a § i skjutvapenlagen föreskrivna skyldigheten att på polisinrättningen visa upp ett skjutvapen eller en vapendel som försatts i varaktigt obrukbart skick och som överförts eller förts in till Finland,
7) försummar den i 110 b § i skjutvapenlagen föreskrivna skyldigheten att anbringa en tillverkningsmärkning, tilläggsmärkning, importmärkning eller förpackningspåskrift eller lämna in ett skjutvapen till Polisstyrelsen för märkning, eller
8) anbringar en felaktig tillverkningsmärkning, tilläggsmärkning, importmärkning eller förpackningspåskrift eller avlägsnar eller ändrar en sådan märkning eller ett serie- eller identifieringsnummer,
ska för skjutvapenbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För skjutvapenbrott ska även den dömas som exporterar skjutvapen, delar och väsentliga delar till skjutvapen och ammunition i strid med artikel 4 eller 9 och på ett sätt som avses i artikel 2 i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 258/2012 om genomförande av artikel 10 i FN:s protokoll om olaglig tillverkning av och handel med eldvapen, delar till eldvapen och ammunition, bifogat till Förenta nationernas konvention mot gränsöverskridande organiserad brottslighet (FN:s protokoll om skjutvapen), och om införande av exporttillstånd, import- och transiteringsåtgärder för skjutvapen, delar till skjutvapen och ammunition.
Försök är straffbart.
Som skjutvapenbrott anses inte innehav av ett skjutvapen, en vapendel, patroner, särskilt farliga projektiler, ett robot- eller raketuppskjutningssystem, en gasspray eller ett effektivt luftvapen enligt 1 mom. 1 punkten, om den som innehar ett sådant föremål på eget initiativ gör en anmälan till polisen om föremålet och överlämnar det i polisens besittning.
2 § (11.5.2007/531)
Grovt skjutvapenbrott
Om vid ett skjutvapenbrott
1) föremålet för brottet är ett särskilt farligt skjutvapen eller en stor mängd skjutvapen, effektiva luftvapen eller vapendelar, (12.6.2015/766)
2) betydande ekonomisk vinning eftersträvas, eller
3) brottet begås särskilt planmässigt,
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt skjutvapenbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
3 § (11.5.2007/531)
Lindrigt skjutvapenbrott
Om ett skjutvapenbrott, med beaktande av arten och mängden av föremål som brottet riktat sig mot eller andra omständigheter som hänför sig till brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt skjutvapenbrott dömas till böter.
4 § (11.5.2007/531)
Brott mot bestämmelserna om farliga föremål
Den som i strid med 9 § i ordningslagen inför i landet, tillverkar eller saluför ett farligt föremål, skall för brott mot bestämmelserna om farliga föremål dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök är straffbart.
5 § (11.5.2007/531)
Innehav av farligt föremål
Den som i strid med 9 § i ordningslagen innehar ett farligt föremål på allmän plats eller i ett trafikmedel på allmän plats, skall för innehav av farligt föremål dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
6 § (11.5.2007/531)
Innehav av föremål eller ämne som lämpar sig för att skada någon annan
Den som i strid med 10 § i ordningslagen på allmän plats innehar ett föremål eller ämne som lämpar sig för att skada någon annan eller ett föremål som är förvillande likt ett skjutvapen eller en explosiv vara, skall för innehav av föremål eller ämne som lämpar sig för att skada någon annan dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
7 § (11.5.2007/531)
Överlåtelse till en minderårig av föremål som lämpar sig för att skada någon annan
Den som i strid med 11 § i ordningslagen säljer eller annars varaktigt överlåter ett luftvapen, ett vapen med fjäderfunktion eller en harpun till någon som inte fyllt 18 år, skall för överlåtelse till en minderårig av föremål som lämpar sig för att skada någon annan dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
7 a § (12.6.2015/766)
Skjutbanebrott
Den som i strid med lagen om skjutbanor (763/2015)
1) anlägger eller driver en skjutbana utan tillstånd enligt 4 § 1 mom. i den lagen, eller
2) anlägger eller driver en småskalig skjutbana utan att göra en anmälan enligt 4 § 2 mom. i den lagen,
ska för skjutbanebrott dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
8 § (18.11.2016/985)
Ordningsbot
Bestämmelser om ordningsbot som enda påföljd för ringa i 6 § avsett innehav av föremål eller ämne som lämpar sig för att skada någon annan med och för ringa i 7 § avsedd överlåtelse till en minderårig av föremål som lämpar sig för att skada någon annan med finns i lagen om ordningsbotsförseelser.
42 kap
Om brott emot föreskrift till statens säkerhet eller allmän ordning
1 § (9.6.2000/531)
1 § har upphävts genom L 9.6.2000/531.
2 § (24.7.1998/563)
2 § har upphävts genom L 24.7.1998/563.
3 § (24.8.1990/769)
3 § har upphävts genom L 24.8.1990/769.
4 § (4.2.1928/48)
4 § har upphävts genom L 4.2.1928/48.
5 § (24.7.1998/563)
5 § har upphävts genom L 24.7.1998/563.
5 a § (24.7.1998/563)
5 a § har upphävts genom L 24.7.1998/563.
6 § (8.9.1939/271)
6 § har upphävts genom L 8.9.1939/271.
7 § (24.7.1998/563)
7 § har upphävts genom L 24.7.1998/563.
8 § (24.7.1998/563)
8 § har upphävts genom L 24.7.1998/563.
43 kap
Om brott emot föreskrift beträffande sedligheten
1 § (1.9.1965/492)
1 § har upphävts genom L 1.9.1965/492.
2 § (1.9.1965/492)
2 § har upphävts genom L 1.9.1965/492.
3 § (1.9.1965/492)
3 § har upphävts genom L 1.9.1965/492.
4 § (24.7.1998/563)
4 § har upphävts genom L 24.7.1998/563.
5 § (27.1.1971/91)
5 § har upphävts genom L 27.1.1971/91.
6 § (9.8.1968/491)
6 § har upphävts genom L 9.8.1968/491.
7 § (14.8.2009/641)
7 § har upphävts genom L 14.8.2009/641.
8 § (24.7.1998/563)
8 § har upphävts genom L 24.7.1998/563.
44 kap (24.5.2002/400)
Om brott som äventyrar andras hälsa och säkerhet
1 § (6.4.2018/217)
Hälsobrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet i strid med
1) lagen om växtskyddsmedel (1563/2011) eller Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1107/2009 om utsläppande av växtskyddsmedel på marknaden och om upphävande av rådets direktiv 79/117/EEG och 91/414/EEG, nedan växtskyddsmedelsförordningen,
2) konsumentsäkerhetslagen (920/2011),
3) kemikalielagen (599/2013), Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1907/2006 om registrering, utvärdering, godkännande och begränsning av kemikalier (Reach), inrättande av en europeisk kemikaliemyndighet, ändring av direktiv 1999/45/EG och upphävande av rådets förordning (EEG) nr 793/93 och kommissionens förordning (EG) nr 1488/94 samt rådets direktiv 76/769/EEG och kommissionens direktiv 91/155/EEG, 93/67/EEG, 93/105/EG och 2000/21/EG, nedan Reach-förordningen, Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1272/2008 om klassificering, märkning och förpackning av ämnen och blandningar, ändring och upphävande av direktiven 67/548/EEG och 1999/45/EG samt ändring av förordning (EG) nr 1907/2006, nedan CLP-förordningen, eller Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 528/2012 om tillhandahållande på marknaden och användning av biocidprodukter, nedan biocidförordningen,
4) lagen om kosmetiska produkter (492/2013) eller Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1223/2009 om kosmetiska produkter,
5) hälsoskyddslagen (763/1994),
6) livsmedelslagen (23/2006),
7) lagen om säkerhet vid hantering av farliga kemikalier och explosiva varor (390/2005),
8) lagen om vissa tekniska anordningars överensstämmelse med gällande krav (1016/2004),
9) kapitel II i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) 2016/425 om personlig skyddsutrustning och om upphävande av rådets direktiv 89/686/EEG, eller
10) kapitel II i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) 2016/424 om linbaneanläggningar och om upphävande av direktiv 2009/9/EG
eller i strid med bestämmelser eller föreskrifter som utfärdats eller beslut i enskilda fall som meddelats med stöd av nämnda lagar och förordningar tillverkar, behandlar, för eller uppsåtligen försöker föra in i landet, innehar, lagrar, transporterar, håller till salu, förmedlar eller överlåter varor eller ämnen, preparat eller föremål så att gärningen är ägnad att orsaka fara för någon annans liv eller hälsa ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för hälsobrott dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
Om strängare straff för gärningen inte föreskrivs någon annanstans i lag, döms för hälsobrott också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet i strid med konsumentsäkerhetslagen eller bestämmelser eller föreskrifter som utfärdats eller beslut i enskilda fall som meddelats med stöd av den lagen utför, håller till salu eller annars i samband med sin näringsverksamhet överlåter en konsumenttjänst så att gärningen är ägnad att orsaka fara för någon annans liv eller hälsa.
2 § (24.5.2002/400)
Hälsoskyddsförseelse
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) i strid med hälsoskyddslagen eller bestämmelser som utfärdats med stöd av den underlåter att göra en föreskriven anmälan eller bryter mot ett förbud eller en allmän eller särskild föreskrift av en myndighet, eller
2) bryter mot den skyldighet att förhindra att en allmänfarlig smittsam sjukdom sprids som anges i allmänna eller särskilda beslut om obligatorisk hälsokontroll enligt 16 § i lagen om smittsamma sjukdomar (1227/2016), om karantän enligt 60 § i den lagen eller om isolering enligt 63 § i den lagen eller i en med stöd av 54 § i den lagen utfärdad förordning som gäller obligatoriska vaccinationer, (21.12.2016/1237)
skall, om inte strängare straff för gärningen bestäms någon annanstans i lag, för hälsoskyddsförseelse dömas till böter eller fängelse i högst tre månader.
3 § (24.5.2002/400)
Olovlig utövning av ett yrke inom hälso- och sjukvården
Den som utan laglig rätt är verksam som en sådan yrkesutbildad person som avses i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994), skall för olovlig utövning av ett yrke inom hälso- och sjukvården dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
För olovlig utövning av ett yrke inom hälso- och sjukvården döms också den som utan tillstånd enligt läkemedelslagen (395/1987) idkar partihandel med läkemedel eller driver apoteksrörelse eller som utan tillstånd enligt lagen om privat hälso- och sjukvård (152/1990) driver en enhet som tillhandahåller hälso- och sjukvårdstjänster.
4 § (24.5.2002/400)
Olovlig utövning av veterinäryrket
Den som utan laglig rätt utövar veterinäryrket, skall för olovlig utövning av veterinäryrket dömas till böter eller fängelse i högst tre månader.
4 a § (24.4.2015/518)
Orsakande av risk för spridning av en djursjukdom
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet i strid med lagen om djursjukdomar (441/2013) eller lagen on animaliska biprodukter (517/2015) eller en bestämmelse eller föreskrift som utfärdats med stöd av dem
1) importerar eller exporterar, förflyttar, hanterar, innehar eller överlåter djur, embryon eller könsceller av djur, andra djurprodukter eller andra föremål eller ämnen, eller
2) underlåter att iaktta ett förbud eller en begränsning som meddelats för att förhindra spridning av en djursjukdom,
så att gärningen är ägnad att orsaka fara för någon annans liv eller hälsa eller allvarlig fara för djurs hälsa ska, om inte strängare straff för gärningen bestäms någon annanstans i lag, för orsakande av risk för spridning av en djursjukdom dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
5 § (24.5.2002/400)
Läkemedelsbrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet i strid med läkemedelslagen eller en förordning om tillsyn över läkemedel som utfärdats med stöd av artiklarna 100 a eller 235 i Fördraget om upprättandet av Europeiska gemenskapen, eller i strid med bestämmelser eller allmänna eller särskilda föreskrifter som utfärdats med stöd av dem,
1) tillverkar, för in i landet, lagrar, håller till salu eller överlåter läkemedel som avses i läkemedelslagen,
2) i fråga om läkemedel som avses i läkemedelslagen, underlåter att göra anmälan, försummar sin informationsplikt eller underlåter att föra förteckning, eller
3) bryter mot ett förbud som en finsk tillsynsmyndighet eller Europeiska gemenskapernas kommission eller Europeiska unionens råd har utfärdat om läkemedel som avses i läkemedelslagen,
skall, om inte strängare straff för gärningen bestäms någon annanstans i lag, för läkemedelsbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Om strängare straff för gärningen inte bestäms någon annanstans i lag, döms för läkemedelsbrott också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet i strid med lagen om medicinsk behandling av djur (387/2014) eller bestämmelser som utfärdats med stöd av den
1) använder eller överlåter läkemedel, läkemedelssubstanser eller andra ämnen som är avsedda för behandling av djur eller produkter eller utrustning som används inom veterinärmedicinen,
2) bryter mot en föreskrift, ett förbud eller ett beslut om omhändertagande som en myndighet har utfärdat,
3) försummar sina skyldigheter som gäller identifiering, märkning eller karenstider, eller
4) försummar sin skyldighet att lämna uppgifter.
(16.5.2014/389)
5 a § (19.12.2014/1128)
Brott mot förbudet mot för konsumentmarknaden förbjudna psykoaktiva ämnen
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet i strid med narkotikalagen tillverkar, för in i landet, lagrar, håller till salu eller överlåter för konsumentmarknaden förbjudna psykoaktiva ämnen ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för brott mot förbudet mot för konsumentmarknaden förbjudna psykoaktiva ämnen dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
6 § (24.5.2002/400)
Dopningsbrott
Den som olagligen
1) framställer eller försöker framställa dopningsmedel,
2) för eller försöker föra in dopningsmedel i landet, eller
3) säljer, förmedlar, överlåter till någon annan eller på annat sätt sprider eller försöker sprida dopningsmedel,
skall, om inte strängare straff för gärningen bestäms någon annanstans i lag, för dopningsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För dopningsbrott döms också den som innehar dopningsmedel i det sannolika syftet att olagligen sprida dem.
7 § (24.5.2002/400)
Grovt dopningsbrott
Om vid ett dopningsbrott
1) brottet gäller en betydande mängd dopningsmedel,
2) avsevärd ekonomisk vinning eftersträvas,
3) brottet begås som ett led i verksamheten för en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd kriminell sammanslutning som organiserats särskilt för att begå dopningsbrott i stor omfattning, eller (8.5.2015/564)
4) dopningsmedel sprids till minderåriga,
och dopningsbrottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt dopningsbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
8 § (24.5.2002/400)
Lindrigt dopningsbrott
Om dopningsbrottet, med hänsyn till mängden dopningsmedel eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt dopningsbrott dömas till böter.
9 § (10.9.2004/848)
Genteknikbrott
Den som i strid med gentekniklagen ellerbestämmelser eller allmänna eller särskilda föreskrifter eller förbud som utfärdats med stöd av den uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) bedriver verksamhet med innesluten användning av genetiskt modifierade organismer eller avsiktligt sätter ut genetiskt modifierade organismer i miljön,
2) tar i bruk en lokal som är avsedd för användning av genetiskt modifierade organismer,
3) försummar den skyldighet att göra en riskbedömning, den aktsamhetsplikt, den skyldighet att hålla sig underrättad, den skyldighet att uppdatera handlingar, den skyldighet att föra bok eller den övervakningsskyldighet som åligger verksamhetsidkaren, eller
4) försummar skyldigheten att göra en anmälan eller ansökan om inledande av användning av genetiskt modifierade organismer, att göra en ansökan om avsiktlig utsättning i miljön av genetiskt modifierade organismer, att rapportera resultat, att underrätta om ny information eller att underrätta om olyckor och tillbud, så att gärningen är ägnad att orsaka fara för någon annans liv eller hälsa skall, om inte strängare straff för gärningen bestäms någon annanstans i lag, för genteknikbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
10 § (24.5.2002/400)
Straffbar användning av kärnenergi
Den som i strid med kärnenergilagen eller bestämmelser eller allmänna eller särskilda föreskrifter som utfärdats med stöd av den uppsåtligen eller av oaktsamhet
1) utan tillstånd använder kärnenergi eller underlåter att iaktta villkoren i ett tillstånd för användning av kärnenergi,
2) underlåter att iaktta bestämmelser eller allmänna eller särskilda föreskrifter om säkerheten vid användning av kärnenergi, den ombesörjningsskyldighet som hänför sig till kärnavfallshanteringen, skydds- och beredskapsarrangemang eller sådana arrangemang för räddningstjänsten som inte hör till myndigheterna,
3) i egenskap av avfallshanteringsskyldig underlåter att fullgöra sin skyldighet att reservera medel för kostnader för kärnavfallshantering eller börjar driva en kärnanläggning innan den behöriga myndigheten har konstaterat att nämnda skyldighet har fullgjorts, eller underlåter att anmäla verksamhet som omfattas av anmälningsskyldigheten,
4) börjar driva en kärnanläggning eller, utan att inleda uppförandet av en kärnanläggning, annars börjar använda kärnenergi innan den behöriga myndigheten, när verksamheten förutsätter det, har konstaterat att säkerhetskraven uppfylls, skydds- och beredskapsarrangemangen är tillräckliga, övervakningen i syfte att förhindra spridningen av kärnvapen har ordnats på behörigt sätt och skadeståndsansvaret för kärnskador som kan uppkomma i samband med verksamheten har ordnats på föreskrivet sätt,
5) av annan orsak än tvingande skäl som har samband med tryggande av säkerheten hindrar eller stör en sådan anordnings funktion som installerats med tanke på övervakningen av användningen av kärnenergi, eller
6) försummar sin skyldighet att avge rapporter enligt fastställda formulär eller att lämna andra behövliga upplysningar och anmälningar eller att sörja för material- och driftsbokföring enligt fastställda formulär,
skall, om inte strängare straff för gärningen bestäms någon annanstans i lag, för straffbar användning av kärnenergi dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
För straffbar användning av kärnenergi döms också den som uppsåtligen eller av oaktsamhet försummar sin försäkringsplikt eller ställandet av säkerhet enligt atomansvarighetslagen (484/1972).
11 § (16.12.2016/1143)
Brott mot bestämmelserna om explosiva varor
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet i strid med lagen om säkerhet vid hantering av farliga kemikalier och explosiva varor eller en bestämmelse som utfärdats eller ett förbud eller föreläggande som meddelats med stöd av den eller utan tillstånd eller anmälan som förutsätts i den lagen eller i strid med de villkor, begränsningar eller förbud som tagits in i ett beslut om tillstånd eller anmälan
1) bedriver industriell hantering eller upplagring av farliga kemikalier eller överför en farlig kemikalie, eller
2) tillverkar, importerar, använder, överför, släpper ut på marknaden, överlåter, innehar, lagrar, förvarar eller förstör en explosiv vara,
ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för brott mot bestämmelserna om explosiva varor dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För brott mot bestämmelserna om explosiva varor döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) i strid med lagen om explosiva varors överensstämmelse med kraven (1140/2016) eller en bestämmelse som utfärdats med stöd av den importerar, släpper ut på marknaden eller annars överlåter explosiva varor, eller
2) i strid med lagen om pyrotekniska artiklars överensstämmelse med kraven (180/2015) eller en bestämmelse som utfärdats med stöd av den importerar, släpper ut på marknaden eller annars överlåter pyrotekniska artiklar,
så att gärningen är ägnad att äventyra någon annans liv eller hälsa eller så att den medför fara för någon annans egendom.
Som brott mot bestämmelserna om explosiva varor anses inte sådant innehav av en explosiv vara som avses i 1 mom. och som strider mot lagen om säkerhet vid hantering av farliga kemikalier och explosiva varor eller mot bestämmelser som utfärdats eller förbud eller förelägganden som meddelats med stöd av den, om den som innehar en sådan explosiv vara på eget initiativ gör en anmälan till polisen om den explosiva varan och överlämnar den till polisen.
12 § (3.6.2005/392)
Ovarsam hantering
Den som uppsåtligen eller av oaktsamhet i strid med lag eller en bestämmelse som utfärdats med stöd av lag eller annars på ett ovarsamt sätt använder, hanterar eller förvarar
1) skjutvapen, eld eller explosiva varor,
2) hälso- eller miljöfarliga eller brand- och explosionsfarliga kemikalier eller andra motsvarande ämnen eller anordningar eller säkerhetssystem som används i explosionsfarliga utrymmen eller andra produkter som avses i 5 kap. i lagen om säkerhet vid hantering av farliga kemikalier och explosiva varor, eller
3) radioaktiva ämnen eller strålningsalstrande apparater, så att gärningen är ägnad att orsaka fara för någon annans liv eller hälsa eller orsakar fara för någon annans egendom skall, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för ovarsam hantering dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
12 a § (14.11.2008/724)
Straffbart innehav av radioaktivt ämne
Den som innehar ett radioaktivt ämne utan att ändamålet, för vilket strålningen som härrör ur ämnet används, uppfyller villkoren för säkerhetstillståndet som föreskrivs i 16 § 2 mom. i strålskyddslagen ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för straffbart innehav av radioaktivtämne dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
Försök är straffbart.
13 § (24.5.2002/400)
Brott mot bestämmelserna om transport av farliga ämnen
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet i strid med lagen om transport av farliga ämnen (719/1994) eller bestämmelser eller allmänna eller särskilda föreskrifter som utfärdats med stöd av den avsänder, avlämnar för lastning, skeppar, transporterar, kör, lastar, lossar, hanterar, har som bagage eller tillfälligt förvarar farliga ämnen så att förfarandet är ägnat att orsaka fara för någon annans liv eller hälsa eller orsakar fara för någon annans egendom skall, om inte strängare straff för gärningen bestäms någon annanstans i lag, för brott mot bestämmelserna om transport av farliga ämnen dömas till böter eller fängelse i högst två år.
14 § (24.5.2002/400)
Underlåtelse att märka ut fara
Den som
1) vid utförandet av byggnadsarbete, schaktningsarbete eller vattenbyggnadsarbete,
2) vid byggandet av väg-, spår- eller vattentrafikleder eller när han ansvarar för underhållet av en gata eller någon annan trafikled, eller
3) när han ansvarar för en brunn, grop eller vak på en plats där människor allmänt rör sig,
uppsåtligen eller av grov oaktsamhet underlåter att på behörigt sätt märka ut en fara för liv eller hälsa eller annars att varna för en sådan fara, skall för underlåtelse att märka ut fara dömas till böter eller fängelse i högst tre månader.
För underlåtelse att märka ut fara döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet orättmätigt avlägsnar ett i 1 mom. avsett märke som anger en fara för liv eller hälsa.
15 § (24.5.2002/400)
Underlåtelse att vakta djur
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet underlåter att på behörigt sätt vakta ett djur som är farligt för människor och som han eller hon ansvarar för, skall för underlåtelse att vakta djur dömas till böter.
Domstolen kan bestämma att djuret ska avlivas, om detta är befogat på grund av att djuret är farligt. Domstolens föreläggande ska iakttas även om det överklagas, om inte den domstol som meddelade föreläggandet eller fullföljdsdomstolen bestämmer något annat. (17.5.2013/347)
16 § (19.12.2014/1128)
Definitioner
Med dopningsmedel avses i denna lag
1) syntetiska anabola steroider och deras derivat,
2) testosteron och dess derivat,
3) tillväxthormon och
4) kemiska substanser som ökar produktionen av testosteron och dess derivat eller av tillväxthormon i människokroppen.
Närmare bestämmelser om vilka ämnen som ska betraktas som dopningsmedel enligt 1 mom. utfärdas genom förordning av statsrådet.
Med för konsumentmarknaden förbjudna psykoaktiva ämnen avses i denna lag sådana för konsumentmarknaden förbjudna psykoaktiva ämnen som avses i narkotikalagen.
17 § (10.12.2010/1073)
Juridiska personers straffansvar
På straffbar användning av kärnenergi, brott mot bestämmelserna om explosiva varor och på ovarsam hantering tillämpas vad som föreskrivs om juridiska personers straffansvar.
45 kap (19.6.2000/559)
Om militära brott
Tjänstgöringsbrott
1 § (19.6.2000/559)
Tjänstgöringsbrott
En krigsman som bryter mot eller underlåter att fullgöra en skyldighet som hör till tjänstgöringen eller bryter mot eller underlåter att iaktta en genom reglemente eller på något annat sätt utfärdad bestämmelse som gäller tjänstgöring eller militär ordning ska, om straff för gärningen inte särskilt bestäms i 11 kap. 9 a §, 40 kap. 1–3 eller 5 § eller i detta kapitel, för tjänstgöringsbrott dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst ett år. (4.12.2009/990)
För tjänstgöringsbrott döms också en krigsman som
1) i ett tjänsteuppdrag är till den grad påverkad av alkohol eller annat rusmedel att tjänstgöringsförmågan är nedsatt, eller
2) för att skaffa sig befrielse eller permission från eller annan lättnad i tjänstgöringen tillfogar sig skada, skadar sin hälsa eller gör försök därtill eller som i denna avsikt lämnar osann uppgift.
2 § (19.6.2000/559)
Grovt tjänstgöringsbrott
Om vid tjänstgöringsbrott
1) eftersträvas avsevärd vinning,
2) syftet är att åstadkomma avsevärd eller synnerligen kännbar skada eller
3) brottet har begåtts vid fullgörandet av ett synnerligen ansvarsfullt uppdrag
och tjänstgöringsbrottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt tjänstgöringsbrott dömas till fängelse i högst fyra år.
3 § (19.6.2000/559)
Lindrigt tjänstgöringsbrott
Om tjänstgöringsbrottet, med hänsyn till tjänsteuppdragets art eller andra omständigheter, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt tjänstgöringsbrott dömas till disciplinstraff.
4 § (19.6.2000/559)
Tjänstgöringsbrott av oaktsamhet
Om ett tjänstgöringsbrott som avses i 1 § 1 mom. har begåtts av oaktsamhet, skall gärningsmannen för tjänstgöringsbrott av oaktsamhet dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst tre månader.
Vakttjänstbrott
5 § (19.6.2000/559)
Vakttjänstbrott
En krigsman i vakt- eller jourtjänst, som olovligen överger sin post eller sitt jourtjänstuppdrag, eller en krigsman som inte på utsatt tid infinner sig till nämnda uppdrag eller som annars underlåter att iaktta eller bryter mot bestämmelserna om vakt- och jourtjänstgöring, skall för vakttjänstbrott dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst två år.
6 § (19.6.2000/559)
Grovt vakttjänstbrott
Om vid vakttjänstbrottet orsakas avsevärd eller synnerligen kännbar skada eller risk för sådan skada och om vakttjänstbrottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt vakttjänstbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
7 § (19.6.2000/559)
Lindrigt vakttjänstbrott
Om vakttjänstbrottet, med hänsyn till vakt- eller jourtjänstuppdragets art eller övriga omständigheter, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt vakttjänstbrott dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst sex månader.
8 § (19.6.2000/559)
Vakttjänstbrott av oaktsamhet
Om vakttjänstbrottet har begåtts av oaktsamhet, skall gärningsmannen för vakttjänstbrott av oaktsamhet dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst tre månader.
Frånvarobrott
9 § (19.6.2000/559)
Olovlig frånvaro
En krigsman som orättmätigt avlägsnar sig från den trupp eller det ställe där krigsmannen skall tjänstgöra eller som underlåter att infinna sig där på utsatt tid, skall för olovlig frånvaro dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst sex månader.
10 § (19.6.2000/559)
Rymning
En krigsman som har fortsatt sin frånvaro som avses i 9 § i minst fem dygn så att frånvaron har medfört eller kunnat medföra väsentligt avbrott i krigsmannens utbildning eller annars väsentlig olägenhet för tjänstgöringen, skall för rymning dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst ett år.
Lydnadsbrott
11 § (19.6.2000/559)
Våldsamt motstånd mot förman
En krigsman som med våld eller hot om våld motsätter sig fullgörandet av en befallning vilken givits i tjänsten av en förman eller av en krigsman i vakttjänst, i jourtjänst eller i ordningspatrull- eller polisuppdrag eller som på ovan nämnt sätt tvingar eller försöker tvinga förmannen eller denna krigsman att göra eller underlåta något, eller som annars brukar våld mot en ovan avsedd person som är i tjänstgöring eller med anledning av en tjänsteåtgärd som personen i fråga vidtar, skall för våldsamt motstånd mot förman dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst två år.
12 § (19.6.2000/559)
Grovt våldsamt motstånd mot förman
Om vid våldsamt motstånd mot förman
1) används skjut- eller eggvapen eller något annat jämförbart livsfarligt hjälpmedel eller
2) brottet begås i samråd med en annan krigsman
och det våldsamma motståndet mot förman även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt våldsamt motstånd mot förman dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
13 § (19.6.2000/559)
Hindrande av förman
En krigsman som utan att använda våld eller hot om våld orättmätigt hindrar eller försöker hindra en förman eller en krigsman i vakttjänst, i jourtjänst eller i ordningspatrull- eller polisuppdrag från att fullgöra en tjänsteåtgärd eller försvårar den, skall för hindrande av förman dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst tre månader.
14 § (19.6.2000/559)
Tredska
En krigsman som vägrar åtlyda en befallning som i tjänsten givits krigsmannen av en förman eller av en krigsman i vakttjänst, jourtjänst eller ordningspatrull- eller polisuppdrag eller som uppsåtligen underlåter att åtlyda befallningen eller dröjer härmed, skall för tredska dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst ett år.
För underlåtenhet att lyda en befallning får straff inte dömas ut, om krigsmannen genom att lyda den hade begått en gärning som klart står i strid med tjänste- eller tjänstgöringsplikten eller som annars är klart lagstridig. (13.6.2003/515)
15 § (19.6.2000/559)
Gemensam tredska
Om krigsmän, efter att i samråd ha överenskommit därom, begår ett sådant brott som avses i 14 §, skall var och en av gärningsmännen för gemensam tredska dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst två år.
Förmansbrott
16 § (19.6.2000/559)
Missbruk av förmansställning
En förman som
1) genom missbruk av sin befälsrätt åsamkar en underordnad sådana lidanden eller sådana risker för den underordnades hälsa som inte är nödvändiga med hänsyn till tjänstgöringen eller som behandlar en underordnad på ett förödmjukande sätt eller
2) i egenskap av disciplinär förman påför en person disciplinstraff eller disciplinär tillrättavisning med vetskap om att personen i fråga är oskyldig
skall för missbruk av förmansställning dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst två år.
För missbruk av förmansställning döms också en förman som beordrar en underordnad till arbete som inte hör till tjänstgöringen eller utbildningen.
17 § (19.6.2000/559)
Grovt missbruk av förmansställning
Om vid missbruk av förmansställning en underordnad åsamkas synnerligen kännbart lidande eller allvarliga risker för hälsan, och om missbruket av förmansställning även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt missbruk av förmansställning dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Övriga brott
18 § (19.6.2000/559)
Olämpligt uppträdande av krigsman
En krigsman som, när han eller hon inte är i tjänsteuppdrag, inom ett kasern- eller annat område i försvarsmaktens eller gränsbevakningsväsendets bruk, på offentlig plats eller vid en offentlig tillställning uppträder uppenbart berusad eller genom att föra oljud eller genom sitt uppträdande i övrigt orsakar störning eller väcker förargelse, skall för olämpligt uppträdande av krigsman dömas till disciplinstraff.
19 § (19.6.2000/559)
Olovlig politisk verksamhet
Om en krigsman som avses i 27 § 1 mom. 1 eller 3 punkten eller en person som tjänstgör i en militär uppgift inom gränsbevakningsväsendet ansluter sig till ett parti eller en förening som bedriver eller klart understöder partipolitisk verksamhet eller underlåter att utträda ur ett parti eller en sådan förening som avses ovan, skall han eller hon för olovlig politisk verksamhet dömas till disciplinstraff.
Brott under krigstid
20 § (19.6.2000/559)
Militärt brott under krigstid
Om ett brott som avses i 1 § 1 mom. eller 2 mom. 1 punkten eller i 9 § begås under krigstid, skall gärningsmannen dömas till disciplinstraff eller till fängelse i högst två år.
Om ett brott som avses i 5, 10, 11, 14 eller 15 § begås under krigstid, skall gärningsmannen dömas till fängelse i högst fyra år.
Om ett brott som avses i 6 eller 12 § begås under krigstid, skall gärningsmannen dömas till fängelse i högst sex år.
21 § (19.6.2000/559)
Brott mot stridsskyldighet
En krigsman som genom att
1) bryta mot en särskild skyldighet som ankommer på honom eller henne vid en stridshandling,
2) underlåta att fullgöra en sådan skyldighet eller
3) på något annat härmed jämförbart sätt
äventyrar stridshandlingen skall, om inte någon annanstans bestäms strängare straff för gärningen, för brott mot stridsskyldighet dömas till fängelse i högst fyra år.
För brott mot stridsskyldighet döms också en krigsman som under krigstid, i avsikt att undgå tjänstgöring eller undvika deltagande i en särskild stridshandling, begår ett brott som avses i 1 § 2 mom. 2 punkten.
22 § (19.6.2000/559)
Överlöpning
En krigsman som under krigstid har löpt över till fienden eller som utan tvingande skäl ger sig åt fienden skall, om inte krigsmannen samtidigt gör sig skyldig till grovt landsförräderi eller försök därtill, för överlöpning dömas till fängelse i minst två och högst tio år.
Försök är straffbart.
23 § (19.6.2000/559)
Farligt militärt brott
Om ett brott som avses i 20 § 2 eller 3 mom. eller i 21 § är ägnat att medföra synnerligen allvarlig fara för truppen eller dess verksamhet eller att äventyra ett särskilt viktigt objekt, skall gärningsmannen för farligt militärt brott dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
Försök är straffbart.
24 § (19.6.2000/559)
Stämpling i syfte att begå farligt militärt brott
Om krigsmän sinsemellan kommer överens om att begå ett sådant farligt militärt brott som avses i 23 §, skall var och en av gärningsmännen för stämpling i syfte att begå farligt militärt brott dömas, initiativtagaren och ledaren till fängelse i högst fyra år samt annan delaktig till disciplinstraff eller till fängelse i högst ett år.
25 § (19.6.2000/559)
Rymning ur krigsfångenskap
En krigsfånge som flyr eller försöker fly skall för rymning ur krigsfångenskap dömas till disciplinstraff.
26 § (19.6.2000/559)
Främjande av krigsfånges rymning
En krigsfånge som främjar en annan krigsfånges rymning skall för främjande av krigsfånges rymning dömas till disciplinstraff.
Kompletterande bestämmelser (13.6.2003/515)
26 a § (11.5.2007/553)
26 a § har upphävts genom L 11.5.2007/553.
26 b § (13.6.2003/515)
Förmans befallning
För en gärning som en krigsman har begått på sin förmans befallning döms den underordnade till straff endast
1) om krigsmannen har insett att han eller hon genom att lyda befallningen skulle handla i strid med lag eller med tjänste- eller tjänstgöringsplikten, eller
2) om krigsmannen borde ha förstått att befallningen och den gärning som förutsattes var rättsstridiga, med beaktande av hur uppenbart lagstridig gärningen i fråga är.
Om gärningen har begåtts under sådana omständigheter där det inte skäligen kunde förutsättas att den underordnade underlät att lyda befallningen, är gärningsmannen dock fri från straffansvar.
Tillämpningsområde
27 § (19.6.2000/559)
Krigsmän
Med krigsman avses i detta kapitel
1) den som tjänstgör inom försvarsmakten i militär tjänst samt den som inom försvarsmakten har utnämnts till tjänsteman i tjänsteförhållande för viss tid för att tjänstgöra i militära uppgifter,
2) den som fullgör sin värnplikt i vapentjänst eller vapenfri tjänst eller den som är i sådan tjänstgöring som avses i 79 § i värnpliktslagen (1438/2007) och den som fullgör tjänstgöring enligt lagen om frivillig militärtjänst för kvinnor (194/1995), (28.12.2007/1441)
2 a) den som tjänstgör i försvarsmaktens frivilliga övningar enligt 18 § i lagen om frivilligt försvar (556/2007) och en i 21 § i den nämnda lagen avsedd utbildare och ledare för skolskjutningar, samt (11.5.2007/563)
3) en elev som vid försvarsmakten utbildas för militär tjänst.
Bestämmelserna om krigsmän tillämpas även på dem som tjänstgör i militära tjänster inom gränsbevakningsväsendet och på studerande på grundkursen för gränsbevakare samt på dem som deltar i sådan krishanteringsutbildning, i sådana krishanteringsövningar och i sådan krishanteringstjänstgöring som avses i lagen om militär krishantering (211/2006) enligt vad som särskilt bestäms i lag. (30.12.2013/1232)
Bestämmelserna i detta kapitel tillämpas dessutom på frivilliga som deltar i försvarsmaktens handräckningsuppgifter enligt 23 § i lagen om frivilligt försvar så som det föreskrivs särskilt i den nämnda lagen. (11.5.2007/563)
28 § (19.6.2000/559)
Krigstid
Med krigstid avses i detta kapitel den tid under vilken sådant försvarstillstånd som avses i lagen om försvarstillstånd (1083/1991) är i kraft. Bestämmelserna om krigstid i detta kapitel tillämpas endast inom områden där försvarstillstånd har införts enligt 3 § lagen om försvarstillstånd.
I krigstid lyder under bestämmelserna i detta kapitel utöver krigsmännen
1) de som tjänstgör inom försvarsmakten i andra tjänster än sådana som avses i 27 § och de som inom försvarsmakten har utnämnts till tjänstemän i tjänsteförhållande för viss tid för att tjänstgöra i andra än militära uppgifter,
2) de som tjänstgör inom försvarsmakten vid militärt organiserade trupper och inrättningar på basis av en förbindelse eller annat än ett tillfälligt eller kortvarigt arbetsförhållande,
3) de som tjänstgör vid offentliga inrättningar samt vid trafik- och telekommunikationsinrättningar som underställts militärledningen, samt
4) de som i den ordning som bestäms i fråga om allmän arbetsplikt förordnats att tjänstgöra inom försvarsmakten eller vid militärt organiserade trupper och inrättningar som är underställda militärledningen.
Under bestämmelserna i detta kapitel lyder i krigstid även de som tjänstgör någon annanstans än inom försvarsmakten i uppgifter som motsvarar dem som nämns i 2 mom., enligt vad som särskilt bestäms i lag.
29 § (19.6.2000/559)
Tillämpningsbegränsningar
De personer som avses i 27 och 28 § omfattas, på det sätt som närmare bestäms genom förordning, av de militära straffbestämmelserna under den tid tjänstgöringen eller ett förhållande som avses i dessa bestämmelser varar.
När det med hänsyn till den tjänsteställning som en person som omfattas av detta kapitel har eller arten av hans eller hennes uppgifter anses ändamålsenligt kan det genom förordning bestämmas att de militära straffbestämmelserna eller en i förordning angiven del av dem inte skall tillämpas på honom eller henne.
En krigsfånge omfattas av bestämmelserna om krigsmän i detta kapitel, med beaktande av vad som bestäms i 25 och 26 § samt i internationella fördrag som är förpliktande för Finland.
En krigsfånge som har lyckats fly till sina egna trupper eller till ett neutralt land, men som på nytt tas till fånga får inte härefter dömas till straff för ett sådant i 25 § avsett brott som han eller hon har begått tidigare.
För ett brott, som en krigsfånge under flykt eller flyktförsök har gjort sig skyldig till enbart i syfte att underlätta sin flykt och som inte innefattar våld mot person, skall han eller hon dömas endast till disciplinstraff.
46 kap (24.8.1990/769)
Brott som har samband med införsel och utförsel (12.6.2009/425)
1 § (29.12.1994/1522)
Regleringsbrott (24.7.1997/706)
Den som bryter mot eller försöker bryta mot en i
1) lagen om uppfyllande av vissa förpliktelser som grundar sig på Finlands medlemskap i Förenta Nationerna och Europeiska unionen (659/1967),
2) valutalagen (954/1985),
3) lagen om prisstopp (717/1988),
4) beredskapslagen (1552/2011),
5) lagen om godkännande av vissa bestämmelser i avtalet om ett internationellt energiprogram och om tillämpningen av avtalet (1682/1991),
6) lagen om förvaltningen av utrikeshandeln samt om kontroll- och skyddsåtgärder i vissa fall (1521/1994),
7) Europeiska unionens förordningar om import och export,
8) lagen om kontroll av export av produkter med dubbel användning (562/1996), eller
9) en med stöd av artikel 215 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt antagen förordning som omfattas av Europeiska unionens gemensamma utrikes- och säkerhetspolitik och gäller avbrytande av de ekonomiska och finansiella förbindelserna med tredjeländer eller restriktiva åtgärder mot fysiska eller juridiska personer, grupper eller enheter som inte är stater
föreskriven eller med stöd av nämnda författningar eller rättsakter meddelad regleringsföreskrift, ska för regleringsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
(24.4.2015/506)
För regleringsbrott ska även den dömas som bryter mot ett i 6 § i lagen om frysning av tillgångar i syfte att bekämpa terrorism (325/2013) avsett förbud mot överföring eller förändring av tillgångar eller ett i 7 § i den lagen avsett förbud mot överlåtelse av tillgångar. (3.5.2013/326)
2 § (24.8.1990/769)
Grovt regleringsbrott
Om vid ett regleringsbrott
1) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning,
2) gärningen är ägnad att på något område eller i hela landet medföra avsevärd fara för befolkningens utkomst, samhällsekonomin eller landets ekonomiska försvarsberedskap, eller
3) brottet begås särskilt planmässigt,
och regleringsbrottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt regleringsbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
3 § (24.8.1990/769)
Lindrigt regleringsbrott
Om ett regleringsbrott, med hänsyn till den eftersträvade vinningens storlek eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt regleringsbrott dömas till böter.
4 § (24.8.1990/769)
Smuggling
Den som, utan behörigt tillstånd eller annars i strid med vad som stadgas eller bestäms om införsel eller utförsel, för eller försöker föra in i landet eller för eller försöker föra ut ur landet en vara vars införsel eller utförsel är för bjuden eller förutsätter myndighets tillstånd eller kontroll, skall för smuggling dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För smuggling döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet i strid med lagen om veterinär gränskontroll (1192/1996) eller bestämmelser eller allmänna eller särskilda föreskrifter som utfärdats med stöd av den för eller uppsåtligen försöker föra in i landet eller transporterar, hanterar eller förvarar djur eller varor eller försummar sin skyldighet att låta kontrollera djuren eller varorna. (24.5.2002/400)
Som smuggling anses likväl inte överträdelse av ett stadgande eller en bestämmelse om införsel eller utförsel som avses i 1–3 §§.
5 § (24.8.1990/769)
Lindrig smuggling
Om smugglingen, med hänsyn till varans värde eller mängd eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrig smuggling dömas till böter.
6 § (14.10.1999/951)
Olaga befattningstagande med infört gods
Den som döljer, anskaffar, omhändertar eller förmedlar egendom vilken vid införseln i landet har varit föremål för ett brott som avses i 1–5 § eller 29 kap. 1–3 §, eller som annars tar befattning med sådan egendom trots att han eller hon vet att egendomen har förts in på detta sätt, skall för olaga befattningstagande med infört gods dömas till böter eller fängelse i högst ett år och sex månader.
För olaga befattningstagande med infört gods döms också den som på ett i 1 mom. avsett sätt tar befattning med sådana accispliktiga produkter som efter införseln i landet har blivit föremål för brott enligt 29 kap. 1–3 §. (14.8.2009/641)
6 a § (14.10.1999/951)
Lindrigt olaga befattningstagande med infört gods
Om olaga befattningstagande med infört gods, med hänsyn till egendomens värde eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för lindrigt olaga befattningstagande med infört gods dömas till böter.
7 § (12.6.2009/425)
Tullredovisningsbrott
Den som underlåter att fullgöra deklarationsskyldigheten eller uppgiftsskyldigheten enligt tullagstiftningen eller som vid fullgörandet av en sådan skyldighet lämnar oriktiga eller ofullständiga uppgifter så att gärningen är ägnad att orsaka
1) att ingen skatt påförs eller att skatt påförs till ett för lågt belopp eller återbetalas utan grund,
2) att en garanti för en tullskuld bestäms till otillräckligt belopp, eller
3) införsel eller utförsel av en vara i strid med ett förbud eller villkor som föreskrivs i lag eller i en bestämmelse som har utfärdats med stöd av lag,
ska, om inte gärningen utgör skattebedrägeribrott enligt 29 kap. 1–3 §, regleringsbrott eller smugglingsbrott enligt 1–5 § i detta kapitel eller förseelse mot anmälningsplikten i fråga om kontanta medel enligt 9 § i lagen om kontroller av kontanta medel som förflyttas över Europeiska gemenskapens gräns (653/2007), för tullredovisningsbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år och sex månader.
8 § (12.6.2009/425)
Grovt tullredovisningsbrott
Om vid tullredovisningsbrott
1) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning,
2) brottet begås särskilt planmässigt, eller
3) brottet begås som ett led i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet eller yrkesmässigt, (8.5.2015/564)
och tullredovisningsbrottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt tullredovisningsbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst tre år.
9 § (12.6.2009/425)
Lindrigt tullredovisningsbrott
Om tullredovisningsbrottet, med hänsyn till den eftersträvade ekonomiska vinningens storlek eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, ska gärningsmannen för lindrigt tullredovisningsbrott dömas till böter.
10 § (12.6.2009/425)
Lämnande av oriktiga uppgifter om en exportvaras ursprung
Den som till en finsk myndighet eller ett annat organ, som har rätt att utfärda ursprungscertifikat för en exportvara, anmäler oriktiga uppgifter om varans ursprung i syfte att av myndigheten eller organet utverka ett sådant certifikat över varans ursprung som behövs för att få
tullförmånsbehandling eller annan motsvarande förmånsbehandling i en främmande stat, ska för lämnande av oriktiga uppgifter om en exportvaras ursprung dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För lämnande av oriktiga uppgifter om en exportvaras ursprung döms också den som vid utförsel av en vara från Finland till en främmande stat till den statens myndighet anmäler oriktiga uppgifter om varans ursprung i syfte att få tullförmånsbehandling eller annan motsvarande förmånsbehandling i staten i fråga.
11 § (8.6.2012/283)
Exportbrott som avser försvarsmateriel
Den som utan tillstånd enligt lagen om export av försvarsmateriel (282/2012)
1) exporterar eller överför försvarsmateriel från Finland,
2) sammanför avtalsparter för att få till stånd ett avtal om export eller överföring av försvarsmateriel mellan tredjeländer, eller
3) transporterar försvarsmateriel via Finland när exportören eller mottagaren av försvarsmaterielen är belägen utanför Europeiska ekonomiska samarbetsområdet,
ska för exportbrott som avser försvarsmateriel dömas till böter eller till fängelse i högst fyra år.
För exportbrott som avser försvarsmateriel ska också den dömas som
1) lämnar osanna uppgifter eller hemlighåller uppgifter för att få ett exporttillstånd, överföringstillstånd, förmedlingstillstånd eller transiteringstillstånd enligt lagen om export av försvarsmateriel, eller
2) överför försvarsmateriel från Finland till Europeiska ekonomiska samarbetsområdet utan att ha registrerat sig hos försvarsministeriet på det sätt som avses i 31 § i lagen om export av försvarsmateriel.
Försök till brott som avses i 1 mom. och 2 mom. 2 punkten är straffbart.
12 § (12.6.2009/425)
Försummelse av exportkontrollanmälan om produkter med dubbel användning
Den som av oaktsamhet underlåter att fullgöra anmälningsskyldigheten enligt 4 § 4 mom. i lagen om kontroll av export av produkter med dubbel användning ska för försummelse av exportkontrollanmälan om produkter med dubbel användning dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
13 § (12.6.2009/425)
Straffansvar för juridiska personer
På regleringsbrott, grovt regleringsbrott, smuggling, grovt tullredovisningsbrott och exportbrott som avser försvarsmateriel tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
14 § (12.6.2009/425)
Definitioner
Med skatt avses i detta kapitel, med undantag av förskott på skatt, skatt enligt 29 kap. 9 § 1 mom.
Med tullagstiftning avses i detta kapitel den lagstiftning som avses i artikel 5.1 led 2 i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 952/2013 om fastställande av en tullkodex för unionen. (29.4.2016/317)
15 § (12.6.2009/425)
Begränsningsbestämmelse
Såsom brott som avses i 1–5, 7–10 och 12 § anses inte smärre försummelser av deklarationsskyldigheten eller uppgiftsskyldigheten och inte heller andra mindre överträdelser av förfarandebestämmelser.
För ett brott som avses i 6 och 6 a § döms inte den som medverkat till ett brott som har begåtts vid införseln av godset eller efter införseln av godset. (14.8.2009/641)
Bestämmelserna i 6 och 6 a § tillämpas inte på den som har gemensamt hushåll med gärningsmannen och som endast använder eller förbrukar egendom som gärningsmannen har anskaffat för det gemensamma hushållets normala behov.
16 § (8.11.2013/782)
Skatteförhöjning och tullhöjning i förhållande till smuggling och tullredovisningsbrott
I ett brottmål som avses i 4, 5, 7 och 9 § får eftergift ske i fråga om anmälan, förundersökning, åtal eller straff, om en skatteförhöjning eller tullhöjning anses vara en tillräcklig påföljd. När saken bedöms beaktas hur allvarlig gärningen eller försummelsen varit, om den upprepats, det förväntade straffet, beloppet av den skatt eller tull som hänför sig till gärningen eller försummelsen, skatteförhöjningens eller tullhöjningens storlek samt eventuella övriga påföljder av gärningen eller försummelsen för den skattskyldige.
I ett brottmål som avses i 4 och 5 samt 7–9 § kan åtal inte väckas och dom inte meddelas, om samma person redan har påförts en skatteförhöjning eller tullhöjning i samma ärende. Åtal kan emellertid väckas och dom meddelas, om bevis om nya eller nyuppdagade väsentliga fakta har framkommit efter det att skatteförhöjningen eller tullhöjningen påfördes och den tidigare påförda skatteförhöjningen i samma ärende har avlyfts i enlighet med 3 § i lagen om skatteförhöjning och tullhöjning som påförs genom ett särskilt beslut.
47 kap (21.4.1995/578)
Om arbetsbrott
1 § (6.4.2018/217)
Arbetarskyddsbrott
En arbetsgivare eller en företrädare för denne som uppsåtligen eller av oaktsamhet
1) bryter mot arbetarskyddsföreskrifter, eller
2) förorsakar en bristfällighet eller ett missförhållande som strider mot arbetarskyddsföreskrifterna eller gör det möjligt att ett sådant tillstånd fortgår genom att försumma övervakningen av att arbetarskyddsföreskrifterna iakttas i arbete som lyder under honom eller genom att underlåta att dra försorg om de ekonomiska, organisatoriska eller övriga förutsättningarna för arbetarskyddet,
ska för arbetarskyddsbrott dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
Bestämmelser om straff för dödsvållande, vållande av personskada och framkallande av fara finns i 21 kap. 8–11 och 13 §.
Enstaka förseelser mot arbetarskyddsbestämmelserna som i arbetarskyddshänseende kan anses vara ringa och för vilka straff föreskrivs i 63 § i arbetarskyddslagen (738/2002), 23 § i lagen om företagshälsovård (1383/2001) eller 20 § i lagen om fartygspersonalens arbets- och boendemiljö samt mathållningen ombord på fartyg (395/2012) betraktas dock inte som arbetarskyddsbrott.
2 § (21.4.1995/578)
Arbetstidsbrott
En arbetsgivare eller en företrädare för denne som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) till en arbetstagares nackdel försummar att föra bok över arbetstider eller semestrar, för sådan bok oriktigt, ändrar, döljer eller förstör bokföringen eller gör den oläslig eller
2) trots en arbetarskyddsmyndighets uppmaning, order eller förbud förfar på ett sätt som är straffbelagt enligt arbetstids- eller semesterlagstiftningen
skall för arbetstidsbrott dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
3 § (13.11.2009/885)
Diskriminering i arbetslivet
En arbetsgivare eller en företrädare för denne som vid annonsering om en arbetsplats, vid valet av arbetstagare eller under ett anställningsförhållande utan vägande och godtagbart skäl försätter en arbetssökande eller arbetstagare i ofördelaktig ställning
1) på grund av ras, nationellt eller etniskt ursprung, medborgarskap, hudfärg, språk, kön, ålder, familjeförhållanden, sexuell inriktning, genetiskt arv, funktionsnedsättning eller hälsotillstånd eller
2) på grund av religion, samhälleliga åsikter, politisk eller facklig verksamhet eller någon annan därmed jämförbar omständighet
ska för diskriminering i arbetslivet dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
3 a § (30.4.2004/302)
Ockerliknande diskriminering i arbetslivet
Om en arbetssökande eller arbetstagare vid diskriminering i arbetslivet försätts i märkbart ofördelaktig ställning genom att arbetssökandens eller arbetstagarens ekonomiska trångmål eller annars trängda läge, beroende ställning, oförstånd, lättsinne eller okunnighet utnyttjas, skall gärningsmannen, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs på något annat ställe i lag, för ockerliknande diskriminering i arbetslivet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
4 § (30.12.2013/1234)
Kränkning av arbetstagarrepresentants rättigheter
En arbetsgivare eller en företrädare för denne som utan grund som bestäms i lag eller i ett arbets- eller tjänstekollektivavtal säger upp, annars avskedar eller permitterar en förtroendeman, ett förtroendeombud som avses i 13 kap. 3 § i arbetsavtalslagen (55/2001), en arbetarskyddsfullmäktig, en företrädare för personalen eller arbetstagarna som avses i lagen om personalrepresentation i företagens förvaltning (725/1990) eller i lagen om samarbete inom finska företagsgrupper och grupper av gemenskapsföretag (335/2007) eller ett samarbetsombud som avses i 8 § i lagen om samarbete inom företag (334/2007) eller i 3 § i lagen om samarbete mellan kommunala arbetsgivare och arbetstagare (449/2007) eller i 6 § 3 och 4 mom. i lagen om samarbete inom statens ämbetsverk och inrättningar (1233/2013) eller ombildar dennes anställningsförhållande till anställningsförhållande på deltid ska, om gärningen inte utgör diskriminering i arbetslivet, för kränkning av arbetstagarrepresentants rättigheter dömas till böter.
5 § (21.4.1995/578)
Kränkning av arbetstagares organisationsfrihet
En arbetsgivare eller en företrädare för denne eller en arbetstagare som hindrar
1) en arbetstagare att grunda en lovlig facklig eller politisk förening eller att utnyttja sin rätt att ansluta sig eller höra till en sådan eller vara verksam inom den eller
2) arbetstagarna eller deras fackorganisation att på arbetsplatsen ställa upp eller välja en förtroendeman, ett förtroendeombud eller en arbetarskyddsfullmäktig eller en företrädare för personalen i koncernsamarbete
skall för kränkning av arbetstagares organisationsfrihet dömas till böter.
(26.1.2001/72)
För kränkning av arbetstagares organisationsfrihet döms även den som tvingar en arbetstagare att ansluta sig eller höra till en facklig eller politisk förening.
Försök är straffbart.
6 § (28.12.2012/927)
Brott mot förbudet att ta ut avgift för arbetsförmedling
Den som av en enskild kund tar ut avgift i strid med det förbud att ta ut avgift för arbetsförmedling som föreskrivs i 12 kap. 5 § 1 mom. i lagen om offentlig arbetskrafts- och företagsservice (916/2012), ska för brott mot förbudet att ta ut avgift för arbetsförmedling dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
6 a § (30.4.2004/302)
Anlitande av utländsk arbetskraft som saknar tillstånd
En arbetsgivare eller dennes företrädare som anställer eller i sin tjänst håller en utlänning som saknar uppehållstillstånd för arbetstagare eller något annat tillstånd som berättigar till att arbeta i Finland skall för anlitande av utländsk arbetskraft som saknar tillstånd dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
För anlitande av utländsk arbetskraft som saknar tillstånd döms även en entreprenad- eller underentreprenadgivare eller den som låter utföra arbete eller deras företrädare, om han underlåter att försäkra sig om att utländska arbetstagare som antingen arbetar i entreprenad- eller underentreprenadarbete som han har gett till ett utländskt företag eller utgör hyrd arbetskraft som ett utländskt företag har ställt till hans förfogande har uppehållstillstånd för arbetstagare eller något annat tillstånd som berättigar till att arbeta i Finland.
7 § (21.4.1995/578)
Ansvarsfördelning
Till straff för en arbetsgivares eller dennes företrädares förfarande som är belagt med straff enligt detta kapitel döms den mot vars förpliktelser gärningen eller försummelsen strider. Vid bedömningen av detta skall beaktas dennes ställning, arten och omfattningen av hans uppgifter och befogenheter samt även i övrigt hans andel i att den lagstridiga situationen uppkommit eller fortgått.
8 § (6.4.2018/217)
Definitioner
I detta kapitel avses med
1) arbetsgivare den som låter utföra arbete i ett arbetsavtalsförhållande eller i ett tjänste- eller därmed jämförbart offentligrättsligt anställningsförhållande samt den som faktiskt utövar den beslutanderätt som tillkommer arbetsgivaren,
2) arbetsgivarens företrädare en medlem i ett lagstadgat eller annat beslutande organ hos en juridisk person som är arbetsgivare samt den som i arbetsgivarens ställe leder eller övervakar arbetet,
3) arbetstagare den som står i ett arbetsavtalsförhållande eller i ett tjänste- eller därmed jämförbart offentligrättsligt anställningsförhållande till arbetsgivaren,
4) arbetarskyddsbestämmelser sådana bestämmelser om säkerhet och hälsa i arbetet som ingår i arbetarskyddslagen, lagen om företagshälsovård, lagen om fartygspersonalens arbets- och boendemiljö samt mathållningen ombord på fartyg eller någon annan lag om arbetarskydd eller som har utfärdats med stöd av en sådan lag och som ska iakttas i syfte att skydda andra.
Vad som i 1 och 7 § föreskrivs om arbetsgivarens och dennes företrädares ansvar tillämpas på motsvarande sätt också på andra som låter utföra sådant arbete som avses i 3 och 4 § i arbetarskyddslagen och på företrädare för dem, på personer som avses i 7 § i den lagen och på företrädare för dem samt på redare som avses i 4 § 3 punkten i lagen om fartygspersonalens arbets- och boendemiljö samt mathållningen ombord på fartyg och på företrädare för dem.
9 § (19.12.2014/1177)
Juridiska personers straffansvar
På arbetarskyddsbrott och ockerliknande diskriminering i arbetslivet tillämpas vad som föreskrivs om juridiska personers straffansvar.
48 kap (21.4.1995/578)
Om miljöbrott
1 § (8.9.2017/630)
Miljöförstöring
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) i miljön för eller släpper ut eller lämnar ett föremål eller ämne, strålning eller något annat sådant i strid med lag eller bestämmelser som utfärdats med stöd av lag, eller i strid med föreskrifter eller i strid med beslut i enskilda fall, eller utan sådant tillstånd som lagen förutsätter, eller i strid med tillståndsvillkor,
2) framställer, överlåter, transporterar, använder, behandlar eller förvarar ett ämne, ett preparat, en blandning, en produkt eller ett föremål eller använder en anordning i strid med
a) lagen om säkerhet vid hantering av farliga kemikalier och explosiva varor,
b) kemikalielagen,
c) Reach-förordningen,
d) CLP-förordningen,
e) biocidförordningen,
f) växtskyddsmedelsförordningen,
g) bestämmelser som har utfärdats med stöd av de författningar och rättsakter som nämns i underpunkterna a–f eller med stöd av miljöskyddslagen (527/2014),
h) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet,
i) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 842/2006 om vissa fluorerade växthusgaser,
j) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 850/2004 om långlivade organiska föroreningar och om ändring av direktiv 79/117/EEG,
k) artikel 3, 4 eller 4a i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 648/2004 om tvätt- och rengöringsmedel,
l) bestämmelser som nämns i 147 § 2 mom. i avfallslagen (646/2011), eller
m) bestämmelser som har utfärdats eller beslut eller förbud som i enskilda fall har meddelats med stöd av avfallslagen,
3) försummar sin skyldighet enligt avfallslagen att ordna avfallshantering,
4) för in i landet eller ut ur landet eller genom finskt territorium transiterar avfall i strid med
a) avfallslagen, bestämmelser som har utfärdats eller beslut i enskilda fall som har meddelats med stöd av den, eller
b) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1013/2006 om transport av avfall,
5) i landet för in eller ur landet för ut ett ämne, ett preparat eller en produkt i strid med
a) en förordning som utfärdats med stöd av miljöskyddslagen,
b) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet,
c) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 842/2006 om vissa fluorerade växthusgaser,
d) Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 649/2012 om export och import av farliga kemikalier,
e) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 850/2004 om långlivade organiska föroreningar och om ändring av direktiv 79/117/EEG, eller
f) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1102/2008 om exportförbud för metalliskt kvicksilver och vissa kvicksilverföreningar och kvicksilverblandningar och säker förvaring av metalliskt kvicksilver,
6) ur landet för ut genetiskt modifierade organismer eller livsmedel eller foder som innehåller sådana i strid med Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1946/2003 om gränsöverskridande förflyttning av genetiskt modifierade organismer, eller
7)* i strid med Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1257/2013 om återvinning av fartyg och om ändring av förordning (EG) nr 1013/2006 och direktiv 2009/16/EG försummar att se till att den förteckning över farliga material som avses i artikel 5 i den förordningen är uppdaterad när ett fartyg transporteras till en fartygsåtervinningsanläggning, eller transporterar ett fartyg för nedmontering till någon annan fartygsåtervinningsanläggning än en sådan som nämns i den europeiska förteckningen enligt artikel 16 i den förordningen,
så att gärningen är ägnad att förorena miljön, orsaka andra motsvarande skadliga förändringar i miljön, skräpa ned miljön eller förorsaka fara för hälsan, ska för miljöförstöring dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök till ett uppsåtligt brott som avses i 1 mom. 4–6 punkten är straffbart.
För miljöförstöring döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet på något annat sätt än det som avses i 1 mom. börjar göra ändringar i miljön i strid med
1) markanvändnings- och bygglagen (132/1999),
2) vattenlagen (587/2011),
3) marktäktslagen (555/1981),
4) avtappningsstadgan för Saimen och Vuoksen, eller
5) bestämmelser eller föreskrifter som utfärdats, beslut i enskilda fall som meddelats eller planer eller tillstånd som utfärdats med stöd av dessa,
så att gärningen är ägnad att medföra så allvarliga miljöförändringar att de kan jämställas med förorening av miljön.
1 § har ändrats genom L 630/2017, som träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning. Den tidigare formen lyder:
1 § (30.12.2015/1683)
Miljöförstöring
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) i miljön för eller släpper ut eller lämnar ett föremål eller ämne, strålning eller något annat sådant i strid med lag eller bestämmelser som utfärdats med stöd av lag, eller i strid med föreskrifter eller beslut i enskilda fall, eller utan sådant tillstånd som lagen förutsätter, eller i strid med tillståndsvillkor,
2) framställer, överlåter, transporterar, använder, behandlar eller förvarar ett ämne, ett preparat, en blandning, en produkt eller ett föremål eller använder en anordning i strid med
a) lagen om säkerhet vid hantering av farliga kemikalier och explosiva varor,
b) kemikalielagen,
c) Reach-förordningen,
d) CLP-förordningen,
e) biocidförordningen,
f) växtskyddsmedelsförordningen,
g) bestämmelser som har utfärdats med stöd av de författningar och rättsakter som nämns i underpunkterna a–f eller med stöd av miljöskyddslagen (527/2014),
h) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet,
i) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 842/2006 om vissa fluorerade växthusgaser,
j) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 850/2004 om långlivade organiska föroreningar och om ändring av direktiv 79/117/EEG,
k) artikel 3, 4 eller 4a i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 648/2004 om tvätt- och rengöringsmedel,
l) bestämmelser som nämns i 147 § 2 mom. i avfallslagen (646/2011), eller
m) bestämmelser som har utfärdats eller beslut eller förbud som i enskilda fall har meddelats med stöd av avfallslagen,
3) försummar sin skyldighet enligt avfallslagen att ordna avfallshantering,
4) för in i landet eller ut ur landet eller genom finskt territorium transiterar avfall i strid med
a) avfallslagen, bestämmelser som har utfärdats eller beslut i enskilda fall som har meddelats med stöd av den, eller
b) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1013/2006 om transport av avfall,
5) i landet för in eller ur landet för ut ett ämne, ett preparat eller en produkt i strid med
a) en förordning som utfärdats med stöd av miljöskyddslagen,
b) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet,
c) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 842/2006 om vissa fluorerade växthusgaser,
d) Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 649/2012 om export och import av farliga kemikalier,
e) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 850/2004 om långlivade organiska föroreningar och om ändring av direktiv 79/117/EEG, eller
f) Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1102/2008 om exportförbud för metalliskt kvicksilver och vissa kvicksilverföreningar och kvicksilverblandningar och säker förvaring av metalliskt kvicksilver, eller
6) ur landet för ut genetiskt modifierade organismer eller livsmedel eller foder som innehåller sådana i strid med Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1946/2003 om gränsöverskridande förflyttning av genetiskt modifierade organismer,
så att gärningen är ägnad att förorena miljön, orsaka andra motsvarande skadliga förändringar i miljön, skräpa ned miljön eller förorsaka fara för hälsan, ska för miljöförstöring dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök till ett uppsåtligt brott som avses i 1 mom. 4–6 punkten är straffbart.
För miljöförstöring döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet på något annat sätt än det som avses i 1 mom. börjar göra ändringar i miljön i strid med
1) markanvändnings- och bygglagen (132/1999),
2) vattenlagen (587/2011),
3) marktäktslagen (555/1981),
4) avtappningsstadgan för Saimen och Vuoksen, eller
5) bestämmelser eller föreskrifter som utfärdats, beslut i enskilda fall som meddelats eller planer eller tillstånd som utfärdats med stöd av dessa,
så att gärningen är ägnad att medföra så allvarliga miljöförändringar att de kan jämställas med förorening av miljön.
2 § (30.12.2015/1683)
Grov miljöförstöring
Om vid miljöförstöring
1) den skada som vållats miljön eller hälsan, eller faran för sådan skada, är synnerligen stor med beaktande av den orsakade eller hotande skadans långvarighet, omfattning eller andra omständigheter,
2) avsevärd ekonomisk vinning eftersträvas, eller
3) brottet begås särskilt planmässigt,
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grov miljöförstöring dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
På försök ska på motsvarande sätt tillämpas vad som i 1 § föreskrivs om försök.
3 § (21.4.1995/578)
Miljöförseelse
Om miljöförstöringen, med hänsyn till att den fara eller skada som har vållats miljön eller hälsan varit mindre betydande eller andra omständigheter vid brottet, bedömd som en helhet är ringa, skall gärningsmannen för miljöförseelse dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
För miljöförseelse döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet bryter mot villkor som har meddelats med stöd av 122 och 123 § i miljöskyddslagen. (27.6.2014/557)
För miljöförseelse döms likaså den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet försummar skyldigheten enligt 27–29 § i miljöskyddslagen att ansöka om miljötillstånd, om inte gärningen ska bestraffas som miljöförstöring. (27.6.2014/557)
För miljöförseelse döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet bryter mot 5 § sjötrafiklagen eller mot förbud eller begränsningar som har meddelats med stöd av 15 eller 16 § sjötrafiklagen, om gärningen är ägnad att förorsaka fara för miljön. (30.4.1999/545)
4 § (30.12.2015/1683)
Miljöförstöring av oaktsamhet
Den som av annan än grov oaktsamhet
1) ingriper i miljön så som avses i 1 § 1 mom. 1 punkten eller 3 mom. eller
2) så som avses i 1 § 1 mom. 2–6 punkten bryter mot avfallslagen eller miljöskyddslagen eller bestämmelser som har utfärdats eller föreskrifter, ålägganden eller villkor som har meddelats med stöd av dem,
så att den skada som vållas miljön eller hälsan, eller faran för sådan skada, är synnerligen stor med beaktande av den orsakade eller hotande skadans långvarighet, omfattning och andra omständigheter, ska för miljöförstöring av oaktsamhet dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
5 § (21.4.1995/578)
Naturskyddsbrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) obehörigen förstör eller skadar ett naturområde, ett djur, en växt eller något annat naturföremål som har skyddats, fredats eller belagts med åtgärdsbegränsning eller åtgärdsförbud enligt naturvårdslagen (1096/1996) eller i bestämmelser eller föreskrifter som utfärdats med stöd av den,
2) i strid med naturvårdslagen eller bestämmelser eller föreskrifter som har utfärdats med stöd av den avskiljer ett naturföremål från dess omgivning, eller för in i landet, för ut ur landet eller transporterar genom finskt territorium eller säljer, överlåter, köper eller tar emot ett föremål som har avskilts från sin omgivning eller förts in i eller ut ur landet på ett sådant sätt, eller
3) i strid med rådets förordning (EG) nr 338/97 om skyddet av arter av vilda djur och växter genom kontroll av handeln med dem för in i landet, för ut ur landet eller transporterar genom finskt territorium ett föremål som anges i bilaga A eller B till nämnda förordning utan sådant tillstånd eller intyg som avses i förordningen eller i strid med villkoren i ett tillstånd eller intyg, eller köper, erbjuder sig att köpa, förvärvar för kommersiella ändamål, offentligt förevisar i kommersiellt syfte, använder i vinstsyfte, säljer, innehar för försäljning, saluför eller transporterar för försäljning ett föremål som anges i bilaga A eller B till nämnda förordning,
ska för naturskyddsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
(10.12.2010/1073)
För naturskyddsbrott döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet orsakar organismer som är naturligt förekommande i Antarktis skada genom att överträda förbudet i 4 § 2 mom. lagen om skydd för miljön i Antarktis (28/1998) eller genom att utan sådant tillstånd som lagen kräver eller i strid med tillståndsvillkoren förfara så som avses i lagens 21 § 1 mom., 23 § 1 mom. eller 25 § 1 mom. (20.12.1996/1108)
För naturskyddsbrott döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet använder ett finskt fartyg till valfångst eller bryter mot importförbudet enligt 2 eller 2 a § lagen om skydd av valar och arktiska sälar eller mot det fredningsstadgande eller det förbud att ta till vara val som anges i lagens 3 §. (18.10.1996/29 år 1998)
Som naturskyddsbrott betraktas dock inte en gärning som med avseende på naturskyddet är av ringa betydelse.
Försök till ett uppsåtligt brott är straffbart.
5 a § (30.12.2015/1683)
Grovt naturskyddsbrott
Om vid naturskyddsbrott
1) genom brottet förorsakas allvarlig fara eller skada för bevarandet av en art, ett naturområde eller något annat naturföremål med beaktande av att den art som är föremål för brottet är synnerligen sällsynt eller hotad eller att den fara eller skada som vållas arten, naturområdet eller något annat naturföremål är långvarig eller omfattande,
2) avsevärd ekonomisk vinning eftersträvas, eller
3) brottet begås särskilt planmässigt
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt naturskyddsbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök till uppsåtligt brott är straffbart.
6 § (21.4.1995/578)
Byggnadsskyddsbrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet utan i lagen förutsatt tillstånd river, förstör, skadar eller täcker ett objekt i den byggda miljön som
1) är skyddat enligt markanvändnings- och bygglagen eller genom en föreskrift som utfärdats med stöd av den eller (5.2.1999/154)
2) med stöd av lagen om skyddande av byggnadsarvet (498/2010) har skyddats eller omfattas av ett förbud mot äventyrande av byggnadsarvet, (4.6.2010/500)
skall för byggnadsskyddsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För byggnadsskyddsbrott döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet utan sådant tillstånd som lagen om fornminnen (295/63) förutsätter eller i strid med tillståndsvillkor river, förstör eller skadar en sådan fast fornlämning eller ett sådant fartygsvrak eller en del därav som avses i lagen.
För byggnadsskyddsbrott döms också den som uppsåtligen eller av grov oktsamhet skadar, förflyttar eller förstör en sådan historisk plats eller ett sådant historiskt minnesmärke som avses i 4 § 1 mom. 4 punkten lagen om skydd för miljön i Antarktis (28/1998) (18.10.1996/29 år 1998)
Försök till ett uppsåtligt brott är straffbart.
7 § (21.4.1995/578)
Ansvarsfördelning
Till straff för ett förfarande som är belagt med straff enligt detta kapitel döms den mot vars förpliktelser gärningen eller försummelsen strider. Vid bedömningen av detta skall beaktas dennes ställning, arten och omfattningen av dennes uppgifter och befogenheter och även i övrigt hans andel i att den lagstridiga situationen har uppkommit eller fortgått.
8 § (11.4.2003/297)
8 § har upphävts genom L 11.4.2003/297.
9 § (21.4.1995/578)
Juridiska personers straffansvar
På de brott som nämns i detta kapitel tillämpas vad som stadgas om juridiska personers straffansvar.
10 § (29.12.2009/1680)
Från utländska fartyg i den ekonomiska zonen begångna miljöbrott
För en i 13 kap. 3 § i miljöskyddslagen för sjöfarten avsedd gärning som har begåtts från ett utländskt fartyg i Finlands ekonomiska zon och som är straffbar enligt 1–4 § i detta kapitel får dömas endast till böter.
48 a kap (14.6.2002/515)
Om naturresursbrott
1 § (14.6.2002/515)
Jaktbrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet obehörigen
1) jagar med sådana fångstredskap eller fångstmetoder som är förbjudna enligt jaktlagen (615/1993), eller i strid med den begränsning av användningen av motordrivna fortskaffningsmedel som föreskrivs i jaktlagen,
2) jagar i strid med de bestämmelser om fredning av vilt, jaktförbud eller jaktbegränsning som gäller vilt eller kvot för vilt som finns i jaktlagen eller i strid med bestämmelser eller föreskrifter som har utfärdats med stöd av den, eller utan jaktlicens, jaktlicens för hjortdjur eller dispens, eller (11.3.2011/232)
3) bedriver jakt så att människor eller annans egendom utsätts för fara eller skadas eller bryter mot förbud eller begränsning som gäller jakt och som meddelats med hänsyn till allmän säkerhet,
skall för jaktbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
1 a § (11.3.2011/232)
Grovt jaktbrott
Om vid jaktbrott
1) brottet begås på ett synnerligen rått eller grymt sätt,
2) brottet riktar sig mot en stor mängd vilt,
3) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning,
4) brottet begås särskilt planmässigt, eller
5) en brunbjörn, en järv, ett lodjur, en skogsvildren, utter eller varg dödas eller skadas,
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt jaktbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
2 § (14.6.2002/515)
Fiskebrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) vid fiske använder tryck som åstadkommits genom sprängning eller på annat sätt eller använder skjutvapen eller elektrisk ström,
2) i betydande omfattning fiskar i strid med vad som i lagen om fiske eller i en med stöd av den utfärdad bestämmelse eller allmän eller särskild föreskrift bestäms om fredning av fisk och kräfta, fångstredskap, bedrivande av fångst, fångstförbud, fångstbegränsning eller om minimimått för fisk eller kräfta, eller (19.12.2014/1190)
3 punkten har upphävts genom L 19.12.2014/1190. (19.12.2014/1190)
4) olovligen i strid med lagen om fiske inom ett vattenområde utplanterar eller till det flyttar någon fisk- eller kräftart eller någon fisk- eller kräftstam som inte förekommer där förut så att gärningen är ägnad att äventyra eller skada fiskbeståndet eller fiskevattnet,
skall, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för fiskebrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök till ett uppsåtligt brott är straffbart.
3 § (14.6.2002/515)
Skogsbrott
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet bryter mot bestämmelserna i skogslagen (1093/1996) eller mot bestämmelser eller föreskrifter som utfärdats med stöd av den om skyddsskogsområden eller skyddsområden, ska för skogsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år. (20.12.2013/1086)
För skogsbrott döms också den som uppsåtligen i strid med skogslagen eller bestämmelser eller föreskrifter som utfärdats med stöd av den, eller utan sådant tillstånd som förutsätts i lag eller i strid med tillståndsvillkor, vid skogsskötsel eller skogsanvändning skadar en från omgivningen tydligt avvikande livsmiljö som befinner sig i naturtillstånd eller i ett tillstånd som påminner om detta och som är särskilt viktig med tanke på skogsnaturens mångfald så att gärningen är ägnad att äventyra bevarandet av livsmiljöns särdrag.
3 a § (26.11.2010/1021)
Olaglig befattning med mineralfyndighet i Antarktis
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet undersöker eller exploaterar en sådan mineralfyndighet i Antarktis som avses i 3 § 1 mom. 5 punkten i lagen om skydd för miljön i Antarktis annat än som en del av vetenskaplig forskning, ska för olaglig befattning med mineralfyndighet i Antarktis dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För olaglig befattning med mineralfyndighet i Antarktis döms också den som uppsåtligen söker mineralfyndigheter i Antarktis annat än som en del av vetenskaplig forskning.
3 b § (13.12.2013/898)
Virkesbrott
Den som i strid med Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 995/2010 om fastställande av skyldigheter för verksamhetsutövare som släpper ut timmer och trävaror på marknaden yrkesmässigt på marknaden släpper ut olagligt avverkat timmer eller trävaror som härrör från sådant timmer ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i lag, för virkesbrott dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
4 § (14.6.2002/515)
Döljande av olagligt byte
Den som döljer, anskaffar, transporterar, förmedlar eller utbjuder till salu ett byte som har erhållits genom jaktbrott eller fiskebrott, trots att han eller hon vet att det har åtkommits på detta sätt, ska för döljande av olagligt byte dömas till böter eller fängelse i högst ett år. (11.3.2011/232)
För brott enligt 1 mom. döms inte den som är delaktig i det brott genom vilket det olagliga bytet har erhållits. Bestämmelsen i 1 mom. tillämpas inte heller på den som har gemensamt hushåll
med gärningsmannen och som endast använder eller förbrukar byte som gärningsmannen har anskaffat för det gemensamma hushållets normala behov.
4 a § (11.3.2011/232)
Grovt döljande av olagligt byte
Om vid döljande av olagligt byte som har erhållits genom jaktbrott
1) brottet riktar sig mot en stor mängd vilt,
2) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning,
3) brottet begås särskilt planmässigt, eller
4) föremålet för brottet är en brunbjörn, en järv, ett lodjur, en skogsvildren, utter eller varg,
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovtdöljande av olagligt byte dömas till böter eller fängelse i högst tre år.
5 § (14.6.2002/515)
Åtalsrätt
Har genom fiskebrott, jaktbrott eller döljande av olagligt byte enbart en enskilds rätt kränkts, får åklagaren inte väcka åtal, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal. (13.5.2011/441)
Vad som i 1 kap. bestäms om väckande av åtal för ett mot Finland riktat brott som begåtts utanför Finland och om dom för detta gäller även i 2 § i detta kapitel avsett fiskebrott, om det har begåtts på vattenområden utanför Finlands territorialvatten och Finlands ekonomiska zon. (26.11.2004/1067)
6 § (14.6.2002/515)
Jaktförbud
Den som döms för grovt jaktbrott ska samtidigt meddelas jaktförbud för minst tre och högst tio år. Domstolen kan dock avstå från att meddela förbud, om det finns särskilt vägande skäl för detta. Den som döms för jaktbrott och som genom sitt förfarande har visat uppenbar likgiltighet för bestämmelserna om jakt kan meddelas jaktförbud för minst ett och högst fem år. Den som meddelas jaktförbud ska samtidigt åläggas att överlämna sitt jaktkort till jaktvårdsföreningen. Jaktförbud meddelas på yrkande av åklagaren. (11.3.2011/232)
Den som har meddelats jaktförbud får inte jaga eller fungera som jaktledare enligt 28 § i jaktlagen under den tid jaktförbudet gäller. Jaktförbud kan också meddelas en person som inte döms till straff med stöd av 3 kap. 4 § 2 mom. eller 6 kap. 12 § 4 eller 5 punkten i denna lag. (11.3.2011/232)
Förbudet är i kraft även om ändring har sökts till dess avgörandet i saken har vunnit laga kraft.
6 a § (11.3.2011/232)
Juridiska personers straffansvar
På grovt jaktbrott tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
7 § (22.12.2005/1161)
Från utländska fartyg i den ekonomiska zonen begångna fiskebrott och döljande av olagligt byte som erhållits genom fiskebrott
För ett fiskebrott som har begåtts från ett utländskt fartyg i Finlands ekonomiska zon och för döljande av olagligt byte som erhållits genom fiskebrottet får dömas endast till böter, om inte annat följer av en internationell överenskommelse som är bindande för Finland.
49 kap (21.4.1995/578)
Om kränkning av vissa immateriella rättigheter
1 § (14.10.2005/822)
Upphovsrättsbrott
Den som i förvärvssyfte i strid med upphovsrättslagen (404/1961) och så att gärningen är ägnad att åsamka innehavaren av den kränkta rätten betydande skada eller olägenhet, gör intrång i någon annans rätt till
1) ett litterärt eller konstnärligt verk,
2) ett framförande av ett litterärt eller konstnärligt verk eller ett uttryck av folklore,
3) en grammofonskiva eller någon annan anordning på vilken ljud har tagits upp,
4) filmer eller andra anordningar på vilka rörliga bilder har tagits upp,
5) en radio- eller televisionsutsändning,
6) en katalog, en tabell, ett program eller något annat sådant i upphovsrättslagen åsyftat arbete vari en stor mängd uppgifter har sammanställts eller en databas vars innehåll är sådant att det har krävts en väsentlig insats för att anskaffa, granska eller presentera det, eller
7) ett fotografi,
skall, för upphovsrättsbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För upphovsrättsbrott döms också den som i förvärvssyfte, och så att gärningen är ägnad att åsamka innehavaren av den kränkta rätten betydande skada eller olägenhet, i landet för spridning till allmänheten eller till finskt territorium för vidaretransport till tredje land för in ett utomlands framställt eller kopierat exemplar av i 1 mom. avsedda verk eller fotografier, eller grammofonskivor, filmer eller andra anordningar på vilka tagits upp ljud eller rörliga bilder, eller kataloger, tabeller, program eller andra sådana arbeten i vilka en stor mängd uppgifter har sammanställts, eller databaser vars innehåll är sådant att det har krävts en väsentlig insats att
anskaffa, granska eller presentera det, om han vet att framställningen eller kopieringen har skett under sådana omständigheter att detta, om det hade skett i Finland, hade varit straffbart enligt 1 mom. eller enligt 56 a § i upphovsrättslagen.
För upphovsrättsbrott döms också den som med hjälp av datanät eller datasystem gör intrång i någon annans rättigheter när det gäller skyddade objekt som nämns i 1 mom. på ett sådant sätt att gärningen är ägnad att åsamka innehavaren av den kränkta rätten betydande skada eller olägenhet.
2 § (5.8.2016/617)
Brott mot industriell rättighet
Den som i strid med varumärkeslagen (7/1964), patentlagen (550/1967), mönsterrättslagen (221/1971), lagen om ensamrätt till kretsmönster för integrerade kretsar (32/1991), lagen om nyttighetsmodellrätt (800/1991) eller lagen om växtförädlarrätt (1279/2009) och så att gärningen är ägnad att åsamka innehavaren av den kränkta rätten betydande ekonomisk skada, gör intrång i
1) ensamrätten till ett varumärke,
2) den ensamrätt som ett patent medför,
3) en mönsterrätt,
4) en rätt till en kretsmodell,
5) en nyttighetsmodellrätt eller
6) en växtförädlarrätt,
ska för brott mot industriell rättighet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
2 § har ändrats genom L 617/2016, som trädde i kraft 1.9.2016. Den tidigare formen lyder:
2 § (22.12.2009/1281)
Brott mot industriell rättighet
Den som i strid med varumärkeslagen (7/1964), patentlagen (550/1967), mönsterrättslagen (221/1971), lagen om ensamrätt till kretsmönster för integrerade kretsar (32/1991), lagen om nyttighetsmodellrätt (800/1991) eller lagen om växtförädlarrätt (1279/2009) och så att gärningen är ägnad att åsamka innehavaren av den kränkta rätten betydande ekonomisk skada, gör intrång i
1) en rätt till ett varukännetecken,
2) den ensamrätt som ett patent medför,
3) en mönsterrätt,
4) en rätt till en kretsmodell,
5) en nyttighetsmodellrätt eller
6) en växtförädlarrätt,
ska för brott mot industriell rättighet dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För brott mot industriell rättighet döms även den som i strid med bestämmelserna i avtalet om en enhetlig patentdomstol och så att gärningen är ägnad att åsamka innehavaren av den kränkta rätten betydande ekonomisk skada, gör intrång i den rätt som ett europeiskt patent som omfattas av avtalet medför. (8.1.2016/27)
2 mom. har tillfogats genom L 27/2016, som träder i kraft genom förordning.
3 § (14.10.2005/822)
Kringgående av tekniska åtgärder
Den som i strid med förbudet i 50 a § i upphovsrättslagen och så att gärningen är ägnad att åsamka betydande skada eller olägenhet, kringgår en effektiv teknisk åtgärd för skydd av ett verk, skall, för kringgående av tekniska åtgärder dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
4 § (14.10.2005/822)
Brott gällande anordningar för kringgående av tekniska åtgärder
Den som i strid med förbudet i 50 b § i upphovsrättslagen och så att gärningen är ägnad att åsamka betydande skada eller olägenhet, tillverkar eller i spridningssyfte till landet inför, till allmänheten sprider, eller säljer, hyr ut, i försäljnings- eller uthyrningssyfte marknadsför eller i kommersiellt syfte innehar sådana anordningar, produkter eller komponenter som möjliggör eller underlättar kringgående av effektiva tekniska åtgärder eller tillhandahåller tjänster som möjliggör eller underlättar kringgående av en effektiv teknisk åtgärd för skydd av ett skyddat verk, skall, för brott gällande anordningar för kringgående av tekniska åtgärder dömas till böter eller fängelse i högst ett år.
5 § (14.10.2005/822)
Brott gällande intrång i elektronisk information om rättighetsförvaltning
Den som i strid med förbudet i 50 d § i upphovsrättslagen och så att gärningen är ägnad att åsamka betydande skada eller olägenhet
1) avlägsnar eller ändrar elektronisk information om rättighetsförvaltning genom vilken verket, upphovsmannen eller annan innehavare av rättigheterna identifieras eller vilken ger uppgifter om villkoren för användning av verket, eller
2) till allmänheten sprider eller för spridning till allmänheten till landet inför ett exemplar av ett verk, eller till allmänheten överför ett verk på sådant sätt att i 1 punkten avsedd information olovligt har avlägsnats eller ändrats,
skall, för brott gällande intrång i elektronisk information om rättighetsförvaltning dömas till böter eller fängelse i högst ett år, om han vet att gärningen orsakar, möjliggör, döljer eller underlättar ett intrång i rättigheter enligt upphovsrättslagen.
6 § (13.5.2011/441)
Åtalsrätt
Åklagaren får inte väcka åtal för brott som avses i 1–3 eller 5 § i detta kapitel, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal eller ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks.
7 § (11.5.2007/540)
Straffansvar för juridiska personer
På upphovsrättsbrott tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
50 kap (17.12.1993/1304)
Om narkotikabrott
1 § (30.5.2008/374)
Narkotikabrott
Den som olagligen
1) tillverkar eller försöker tillverka narkotika eller odlar eller försöker odla kokabuske, kat (Catha edulis) eller Psilocybesvampar,
2) odlar eller försöker odla opiumvallmo, hampa eller kaktusväxter som innehåller meskalin för att användas som narkotika eller råvara för narkotika eller för att användas vid tillverkning eller produktion av narkotika,
3) för eller försöker föra narkotika in i eller ut ur landet eller transporterar eller låter transportera narkotika eller försöker transportera eller försöker låta transportera narkotika,
4) säljer, förmedlar, till någon annan överlåter eller på annat sätt sprider eller försöker sprida narkotika, eller
5) innehar eller försöker anskaffa narkotika,
ska för narkotikabrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
2 § (17.12.1993/1304)
Grovt narkotikabrott
Om vid narkotikabrott
1) föremålet för brottet är synnerligen farlig narkotika eller en stor mängd narkotika,
2) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning,
3) brottet begås som ett led i verksamheten för en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd kriminell sammanslutning som organiserats särskilt för att begå narkotikabrott i stor omfattning, (8.5.2015/564)
4) flera människor utsätts för allvarlig fara till liv eller hälsa, eller
5) narkotika sprids till minderåriga eller annars på ett hänsynslöst sätt,
och narkotikabrottet även bedömt som en helhet är grovt, skall gärningsmannen för grovt narkotikabrott dömas till fängelse i minst ett och högst tio år.
2 a § (13.7.2001/654)
Straffbart bruk av narkotika
Den som olagligen brukar narkotika eller för eget bruk innehar eller försöker anskaffa en liten mängd narkotika, skall för straffbart bruk av narkotika dömas till böter eller fängelse i högst sex månader.
3 § (17.12.1993/1304)
Förberedelse till narkotikabrott
Den som för att begå ett brott som avses i 1 § 1–4 punkten tillverkar, i landet inför, anskaffar eller tar emot redskap, tillbehör eller ämnen som lämpar sig för att begå sådana brott, ska för förberedelse till narkotikabrott dömas till böter eller fängelse i högst två år. (30.5.2008/374)
Försök är straffbart. (19.10.2006/928)
4 § (17.12.1993/1304)
Främjande av narkotikabrott
Den som
1) för olaglig tillverkning, odling, införsel eller utförsel av narkotika tillverkar, transporterar, överlåter eller förmedlar redskap, tillbehör eller ämnen med vetskap om deras användningssyfte, eller
2) genom att låna ut pengar eller genom annan finansiering främjar narkotikabrott eller förberedelse till narkotikabrott eller i 1 punkten nämnd verksamhet med vetskap om att finansieringen används för detta ändamål,
skall, om gärningen inte utgör delaktighet i narkotikabrott eller grovt narkotikabrott, för främjande av narkotikabrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök till främjande av narkotikabrott enligt 1 mom. 1 punkten är straffbart. (19.10.2006/928)
4 a § (19.10.2006/928)
Grovt främjande av narkotikabrott
Om vid främjande av narkotikabrott brottet begås som ett led i verksamheten för en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd kriminell sammanslutning som organiserats särskilt för att begå narkotikabrott i stor omfattning och
1) det redskap, tillbehör eller ämne som är föremål för brott är avsett för tillverkning, odling, import eller export av synnerligen farlig narkotika eller en stor mängd narkotika, eller
2) avsevärd ekonomisk vinning eftersträvas genom främjande av narkotikabrott eller genom det brott som främjas,
och främjandet av narkotikabrott även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt främjande av narkotikabrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år.
(8.5.2015/564)
Försök till grovt främjande av narkotikabrott på det sätt som avses ovan i 4 § 1 mom. 1 punkten är straffbart.
5 § (17.12.1993/1304)
Definitioner
Med narkotika avses i detta kapitel narkotika enligt narkotikalagen. (30.5.2008/374)
Med synnerligen farlig narkotika avses narkotika vars bruk medför livsfara vid felaktig dosering, fara för allvarlig hälsoskada även vid kortvarigt bruk eller starka avvänjningssymptom.
6 § (26.10.2001/875)
Förverkandepåföljd
Till staten skall dömas förverkade
1) redskap, tillbehör eller ämnen vilka har använts för begående av brott som avses i detta kapitel eller vilka anskaffats för detta ändamål och
2) tillgångar som avses i 4 § 2 punkten, även om gärningen utgör narkotikabrott eller grovt narkotikabrott; finansiären, den som mottagit tillgångarna eller vardera solidariskt skall dömas att förverka tillgångarna.
I övrigt skall 10 kap. iakttas.
7 § (22.8.2014/673)
Åtgärdseftergift
För bruk av narkotika och andra brott enligt detta kapitel som har samband med bruk av narkotika får, utöver vad som föreskrivs i lagen om rättegång i brottmål eller i denna lag,
eftergift ske i fråga om åtal eller straff, om det misstänkta brottet eller brottet med hänsyn till mängden och typen av narkotika, brukssituationen och omständigheterna även i övrigt bedömt som en helhet måste anses ringa. Eftergift får också ske i fråga om åtal eller straff, om den som misstänks för brott eller gärningsmannen har sökt vård som godkänts av social- och hälsovårdsministeriet.
8 § (19.10.2006/928)
Juridiska personers straffansvar
På narkotikabrott, grovt narkotikabrott, förberedelse till narkotikabrott, främjande av narkotikabrott och grovt främjande av narkotikabrott tillämpas vad som föreskrivs om juridiska personers straffansvar.
50 a kap (14.8.2009/641)
Om alkoholbrott
1 § (14.8.2009/641)
Alkoholbrott
Den som i strid med alkohollagen eller en bestämmelse som utfärdats med stöd av den
1) tillverkar alkoholdrycker eller sprit,
2) för in alkoholdrycker eller sprit i landet,
3) säljer, förmedlar eller annars överlåter alkoholdrycker eller sprit till någon annan,
4) innehar eller transporterar sprit,
5) innehar eller transporterar alkoholdrycker i försäljningssyfte, eller
6) innehar eller transporterar alkoholdrycker som olagligt tillverkats eller förts in till landet,
ska för alkoholbrott dömas till böter eller fängelse i högst två år.
Försök till ett brott om avses i 1 mom. 1– 3 punkten är straffbart.
2 § (14.8.2009/641)
Grovt alkoholbrott
Om vid ett alkoholbrott
1) brottet gäller en anmärkningsvärt stor mängd alkoholdrycker eller sprit,
2) avsevärd ekonomisk vinning eftersträvas,
3) brottet begås som ett led i verksamheten för en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd kriminell sammanslutning som organiserats särskilt för att begå alkoholbrott i stor omfattning, eller (8.5.2015/564)
4) alkoholdrycker eller sprit sprids på ett hänsynslöst sätt till minderåriga eller med utnyttjande av någon annans beroende ställning,
och brottet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt alkoholbrott dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
På försök tillämpas på motsvarande sätt vad som i 1 § föreskrivs om försök.
3 § (14.8.2009/641)
Lindrigt alkoholbrott
Om ett alkoholbrott, med hänsyn till att mängden alkoholdrycker eller sprit är obetydlig eller andra omständigheter vid brottet, bedömt som en helhet är ringa, ska gärningsmannen för lindrigt alkoholbrott dömas till böter.
4 § (14.8.2009/641)
Definitioner
Med alkoholdryck eller sprit avses i detta kapitel alkoholdryck eller sprit enligt alkohollagen.
Vad som i 1 § 1 mom. 1 punkten bestäms om olovlig tillverkning av alkoholdrycker eller sprit tillämpas också på vidareförädling och omtappning av sprit eller obeskattade alkoholdrycker som har tillverkats någon annanstans.
5 § (14.8.2009/641)
Straffansvar för juridiska personer
På de brott som nämns i 1 och 2 § tillämpas vad som föreskrivs om straffansvar för juridiska personer.
6 § (8.11.2013/782)
Skatteförhöjning och tullhöjning i förhållande till alkoholbrott
I ett brottmål som avses i 1 och 3 § får eftergift ske i fråga om anmälan, förundersökning, åtal och straff, om en skatteförhöjning eller tullhöjning anses vara en tillräcklig påföljd. När saken bedöms beaktas hur allvarlig gärningen eller försummelsen varit, om den upprepats, det förväntade straffet, beloppet av den skatt eller tull som hänför sig till gärningen eller försummelsen, skatteförhöjningens eller tullhöjningens storlek samt eventuella övriga påföljder av gärningen eller försummelsen för den skattskyldige.
I ett brottmål som avses i 1–3 § kan åtal inte väckas och dom inte meddelas, om samma person redan har påförts en skatteförhöjning eller tullhöjning i samma ärende. Åtal kan emellertid väckas och dom meddelas, om bevis om nya eller nyuppdagade väsentliga fakta har framkommit efter det att skatteförhöjningen eller tullhöjningen påfördes och den tidigare påförda
skatteförhöjningen i samma ärende har avlyfts i enlighet med 3 § i lagen om skatteförhöjning och tullhöjning som påförs genom ett särskilt beslut.
51 kap (14.12.2012/753)
Om värdepappersmarknadsbrott
1 § (29.6.2016/521)
Missbruk av insiderinformation
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet utnyttjar insiderinformation som har samband med finansiella instrument
1) genom att för egen eller för någon annans räkning avyttra eller förvärva finansiella instrument eller genom att återkalla eller ändra en order som gäller finansiella instrument, eller
2) genom att direkt eller indirekt råda någon om förvärvet eller avyttringen av finansiella instrument eller om återkallandet eller ändringen av en order som gäller finansiella instrument,
ska för missbruk av insiderinformation dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För missbruk av insiderinformation döms också den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet utnyttjar ett råd som avses i 1 mom. 2 punkten på det sätt som avses i 1 mom. 1 punkten.
Försök till ett uppsåtligt brott är straffbart.
2 § (14.12.2012/753)
Grovt missbruk av insiderinformation
Om vid uppsåtligt missbruk av insiderinformation
1) eftersträvas en synnerligen stor vinning eller en avsevärd personlig fördel,
2) gärningsmannen när han begår brottet utnyttjar sin särskilt ansvarsfulla ställning i tjänst hos, som representant för eller vid utförande av uppdrag för en värdepapperscentral, en clearingorganisation, en tillhandahållare av investeringstjänster, en börs, en emittent av finansiella instrument eller ett företag som hör till samma koncern som ett sådant företag, eller
3) brottet begås särskilt planmässigt,
och missbruket av insiderinformationen även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt missbruk av insiderinformation dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
2 a § (29.6.2016/521)
Röjande av insiderinformation
Den som obehörigen till någon annan förmedlar, lämnar ut eller röjer insiderinformation eller ett i 1 § 1 mom. 2 punkten avsett råd, ska för röjande av insiderinformation dömas till böter eller fängelse i högst två år.
3 § (29.6.2016/521)
Marknadsmanipulation
Den som manipulerar marknaden
1) genom att lägga en order eller inleda en transaktion eller någon annan jämförbar verksamhet som
a) ger en falsk eller vilseledande uppfattning om tillgång, efterfrågan eller pris på ett finansiellt instrument eller ett relaterat spotavtal avseende råvaror,
b) låser fast priset på ett finansiellt instrument eller ett relaterat spotavtal avseende råvaror på en onormal eller konstlad nivå, eller
c) påverkar priset på ett finansiellt instrument eller ett relaterat spotavtal avseende råvaror och konstlade eller andra svikliga förfaranden eller arrangemang utnyttjas, eller
2) i syfte att skaffa sig själv eller någon annan ekonomisk vinning genom att via medier eller andra kanaler sprida information som ger en falsk eller vilseledande uppfattning om tillgång, efterfrågan eller pris på ett finansiellt instrument eller ett relaterat spotavtal avseende råvaror, eller låser fast priset på ett finansiellt instrument eller ett relaterat spotavtal avseende råvaror på en onormal eller konstlad nivå,
ska för marknadsmanipulation dömas till böter eller fängelse i högst två år.
För marknadsmanipulation döms också den som manipulerar beräkningen av ett referensvärde genom att lämna falska eller vilseledande uppgifter eller genom att agera på något annat jämförbart sätt.
Försök är straffbart.
4 § (29.6.2016/521)
Grov marknadsmanipulation
Om vid marknadsmanipulation
1) orsakas omfattande ekonomisk skada, eller
2) brottet är ägnat att avsevärt undergräva förtroendet för värdepappersmarknadens funktion,
och marknadsmanipulationen även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grov marknadsmanipulation dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år.
Försök är straffbart.
5 § (29.6.2016/521)
Informationsbrott som gäller värdepappersmarknaden
Den som uppsåtligen eller av grov oaktsamhet
1) vid marknadsföring eller omsättning av finansiella instrument i samband med näringsverksamhet lämnar osanna eller vilseledande uppgifter om de finansiella instrumenten,
2) underlåter att på behörigt sätt ge information som enligt värdepappersmarknadslagen (746/2012) ska ges i samband med värdepapper och som är ägnad att väsentligt påverka värdepapperens värde, eller som fullgör sin informationsskyldighet enligt värdepappersmarknadslagen och därvid lämnar osanna eller vilseledande uppgifter om värdepapperen, eller
3) underlåter att på behörigt sätt offentliggöra insiderinformation som gäller en emittent och som enligt artikel 17 i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 596/2014 om marknadsmissbruk (marknadsmissbruksförordning) och om upphävande av Europaparlamentets och rådets direktiv 2003/6/EG och kommissionens direktiv 2003/124/EG, 2003/125/EG och 2004/72/EG (marknadsmissbruksförordningen) ska offentliggöras, eller som fullgör sin skyldighet att offentliggöra information enligt artikel 17 i marknadsmissbruksförordningen och därvid offentliggör sådana väsentliga uppgifter om de finansiella instrumenten som är osanna eller vilseledande,
ska för informationsbrott som gäller värdepappersmarknaden dömas till böter eller fängelse i högst två år.
6 § (28.12.2017/1075)
Definitioner
I detta kapitel avses med
1) värdepapper värdepapper som avses i 2 kap. 1 § i värdepappersmarknadslagen,
2) finansiella instrument finansiella instrument som avses i 1 kap. 14 § i lagen om investeringstjänster (747/2012),
3) insiderinformation information som avses i artikel 7.1–7.4 i marknadsmissbruksförordningen,
4) reglerad marknad en reglerad marknad som avses i 1 kap. 2 § 1 mom. 5 punkten i lagen om handel med finansiella instrument (1070/2017),
5) multilateral handelsplattform en multilateral handelsplattform som avses i 1 kap. 2 § 1 mom. 8 punkten i lagen om handel med finansiella instrument,
6) organiserad handelsplattform en organiserad handelsplattform som avses i 1 kap. 2 § 1 mom. 11 punkten i lagen om handel med finansiella instrument,
7) spotavtal avseende råvaror spotavtal avseende råvaror enligt definitionen i artikel 3.1.15 i marknadsmissbruksförordningen,
8) återköpsprogram handel med egna aktier i enlighet med 15 kap. i aktiebolagslagen (624/2006),
9) referensvärde ett referensvärde enligt definitionen i artikel 3.1.29 i marknadsmissbruksförordningen,
10) godtagen marknadspraxis marknadspraxis som godtas av den behöriga myndigheten i en medlemsstat i enlighet med artikel 13 i marknadsmissbruksförordningen,
11) stabilisering stabilisering enligt definitionen i artikel 3.2 d i marknadsmissbruksförordningen,
12) handelsplats en reglerad marknad som avses i 1 kap. 2 § 1 mom. 5 punkten i lagen om handel med finansiella instrument, en multilateral handelsplattform som avses i 8 punkten i den paragrafen och en organiserad handelsplattform som avses i 11 punkten i den paragrafen,
13) grossistenergiprodukt en grossistenergiprodukt enligt definitionen i artikel 2.4 i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1227/2011 om integritet och öppenhet på grossistmarknaderna för energi,
14) emittent en emittent enligt definitionen i artikel 3.1.21 i marknadsmissbruksförordningen,
15) utsläppsrätter utsläppsrätter som avses i 1 kap. 14 § 10 punkten i lagen om investeringstjänster.
Vad som i detta kapitel föreskrivs om avyttring och förvärv av finansiella instrument ska tillämpas också på ingående av derivatavtal. Bestämmelserna i 1 och 2 § ska tillämpas på derivatavtal oberoende av om det har avtalats om överlåtelse av de underliggande tillgångar som derivatavtalet avser eller om kompenserande gottgörelse.
6 a § (29.6.2016/521)
Tillämpningsområde
Bestämmelserna i 1, 2, 2 a, 3 och 4 § i detta kapitel tillämpas endast på finansiella instrument
1) som är upptagna till handel på en reglerad marknad eller för vilka en ansökan om upptagande till handel har lämnats in,
2) med vilka handel bedrivs på en multilateral handelsplattform eller som är upptagna till handel på en multilateral handelsplattform eller för vilka en ansökan om upptagande till handel på en multilateral handelsplattform har lämnats in,
3) med vilka handel bedrivs på en organiserad handelsplattform, eller
4) vilka är sådana utsläppsrätter som avses i kommissionens förordning (EU) nr 1031/2010 om tidsschema, administration och andra aspekter av auktionering av utsläppsrätter för växthusgaser i enlighet med Europaparlamentets och rådets direktiv 2003/87/EG om ett system för handel med utsläppsrätter för växthusgaser inom gemenskapen och som utauktioneras på en auktionsplattform som auktoriserats som en reglerad marknad.
(28.12.2017/1075)
Bestämmelserna i 1, 2, 2 a, 3 och 4 § i detta kapitel tillämpas också på andra finansiella instrument än de som avses i 1 mom., om det finansiella instrumentets värde bestäms utifrån ett finansiellt instrument som avses i 1 mom. eller om det finansiella instrumentet inverkar på värdet på ett finansiellt instrument som avses i 1 mom.
Vid tillämpning av 1, 2, 2 a, 3 och 4 § ska auktionsprodukter som är baserade på utsläppsrätter som avses i den förordning som nämns i 1 mom. 4 punkten jämställas med finansiella instrument. (28.12.2017/1075)
Bestämmelserna i 3 och 4 § i detta kapitel tillämpas inte på sådana spotavtal avseende råvaror som är grossistenergiprodukter.
Bestämmelserna i 1, 2, 3 och 4 § i detta kapitel tillämpas på transaktioner, order och verksamhet som gäller finansiella instrument som avses i 1 och 2 mom. oavsett om transaktionen, ordern eller verksamheten äger rum på en handelsplats eller inte.
7 § (29.6.2016/521)
Begränsningsbestämmelse
Bestämmelserna i 1, 2, 2 a, 3 och 4 § i detta kapitel tillämpas inte på
1) handel med egna aktier i enlighet med ett återköpsprogram, när denna handel sker i enlighet med artikel 5.1–5.3 i marknadsmissbruksförordningen,
2) handel med värdepapper som avses i artikel 3.2 a i marknadsmissbruksförordningen och relaterade instrument för stabilisering av värdepapper som avses i artikel 3.2 b i den förordningen, när denna handel sker i enlighet med artikel 5.4 och 5.5 i samma förordning,
3) transaktioner, order eller verksamhet i penningpolitiska syften eller inom ramen för politik som gäller förvaltning av offentlig skuld i enlighet med artikel 6.1 i marknadsmissbruksförordningen,
4) transaktioner, order eller verksamhet i enlighet med artikel 6.2 i marknadsmissbruksförordningen,
5) verksamhet som utgör ett led i unionens klimatpolitik i enlighet med artikel 6.3 i marknadsmissbruksförordningen, eller
6) verksamhet som utgör ett led i unionens gemensamma jordbrukspolitik eller unionens gemensamma fiskeripolitik i enlighet med artikel 6.4 i marknadsmissbruksförordningen.
Bestämmelserna i 1 och 2 § i detta kapitel tillämpas inte på legitimt beteende i enlighet med artikel 9 i marknadsmissbruksförordningen.
Bestämmelsen i 2 a § i detta kapitel tillämpas inte om gärningen sker som ett normalt led i utförandet av ett arbete, ett yrke eller åligganden eller om gärningen utgör marknadssondering i enlighet med artikel 11.1–11.8 i marknadsmissbruksförordningen.
Bestämmelserna i 3 och 4 § i detta kapitel tillämpas inte på godtagen marknadspraxis i enlighet med artikel 13 i marknadsmissbruksförordningen.
8 § (14.12.2012/753)
Juridiska personers straffansvar
På brott som nämns i detta kapitel ska tillämpas vad som föreskrivs om juridiska personers straffansvar.
Ikraftträdelsestadganden:
29.4.1926/115:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 1926.
13.6.1929/238 :
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1930.
31.1.1930/40:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 1930.
17.11.1939/402 :
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1941.
Ej må 6 kap. 1 § dock äga tillämpning, där i densamma avsett tidigare brott begåtts, innan denna lag trätt i kraft, ej heller må vid beräknandet av tiden för tidigare utståndet frihetsstraff, på sätt i 6 kap. 2 § förutsättes, tagas i betraktande, vad den brottslige före den 1 juli 1930 avtjänat. Har den brottslige före denna lags trädande i kraft ådömt frihetsstraff på viss tid sammanlagts med böter, vilka förvandlats till fängelse, må rätten vid tillämpning av 6 kap. 2 § pröva, vad av det sammanlagda straffet bör anses motsvara direkt ådömt frihetsstraff.
31.5.1940/263:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1942.
19.11.1943/894:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1944.
14.6.1946/456:
Denna lag träder i kraft den 15 juli 1946.
29.7.1948/577:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1949.
23.9.1948/683:
Denna lag träder i kraft den 1 december 1948.
17.2.1950/85:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 1950.
28.9.1951/505:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1952.
29.6.1961/372:
Denna lag träder i kraft den 1 augusti 1961.
20.6.1963/320:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 1963. Genom densamma upphäves lagen den 27 maj 1932 angående tillämpning i vissa fall av finsk lag på brott, som av utlänning begåtts utom Finland (178/32).
8.5.1964/223:
Denna lag träder i kraft den 15 maj 1964.
27.11.1964/573:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1965.
14.4.1965/221:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1965.
7.5.1965/247:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1965.
1.9.1965/492:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1966.
1.4.1966/196:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1967.
29.12.1967/621:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1968.
26.7.1968/461:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1969.
9.8.1968/491:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1969.
10.1.1969/2:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 1969.
17.1.1969/28:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1969. Förvandlingsstraff, som bötfälld begynt avtjäna före nämnda dag, skall icke bestämmas ånyo enligt denna lag. Skall sådant bötesstraff förvandlas som ådömts för brott, vilket begåtts före denna lags ikraftträdande, och har den bötfällde efter brottets begående avtjänat för andra böter, skall i stället för förstnämnda bötesstraff icke bestämmas längre förvandlingsstraff än vad som återstår, då från nittio dagar avdrages den fängelsetid, som motsvarar det förvandlingsstraff vilket avtjänats efter det ifrågavarande begicks.
14.7.1969/491:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1970.
13.2.1970/116:
Denna lag träder i kraft den 23 februari 1970.
27.2.1970/150:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 1970.
23.12.1970/827:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 1971.
15.1.1971/16:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 1971.
För handling, som begåtts före lagens ikraftträdande och för vilken allmän åklagare icke enligt tidigare lag fått väcka åtal, såframt målsäganden ej anmält brottet till åtal, må allmänna åklagaren ej utan målsägandens anmälan väcka åtal, även om handlingen enligt denna lag faller under allmänt åtal.
Har allmän åklagare före denna lags ikraftträdande väckt åtal för brott, som enligt tidigare lag föll, men enligt denna lag icke faller under allmänt åtal, må han fortsätta att utföra åtalet.
26.11.1971/783:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1972.
30.6.1972/498:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1972.
11.7.1972/543:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1972.
16.2.1973/138:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1973.
Har målsägande därförinnan erhållit vetskap om brott, för vilket allmän åklagare ej får väcka åtal, såframt icke målsäganden gjort anmälan därom, skall likväl tidigare lag tillämpas på målsägandens och dennes anhörigas rätt att väcka åtal för brottet eller anmäla det till åtal.
21.6.1973/523:
Denna lag träder i kraft den 1 augusti 1973.
2.7.1973/577:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1973.
31.5.1974/413:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1974.
19.7.1974/613:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 1975. Vid tillämpning av reglerna om återfall i brott motsvarar ett före lagens ikraftträdande utstått tukthusstraff ett lika långt fängelsestraff.
Vid sammanläggning av straff skall, förutom vad i 7 kap. strafflagen är stadgat, följande regler iakttagas:
1) Tukthusstraff motsvaras av ett lika långt fängelsestraff.
2) Skall tukthusstraff och fängelsestraff, vilka före denna lags ikraftträdande ådömts för ett eller flera brott, sammanläggas, skall från fängelsestraffet före sammanläggningen avdragas en fjärdedel.
3) Skall fängelsestraff som efter denna lags ikraftträdande ådömts för ett före lagens ikraftträdande begånget brott, på vilket hade kunnat följa fängelse, sammanläggas med tukthusstraff, skall från fängelsestraffet likaså före sammanläggningen av straffen avdragas en fjärdedel.
4) Samma avdrag skall göras på fängelsestraff som ådömts före denna lags ikraftträdande, när det sammanlägges med ett fängelsestraff som efter lagens ikratträdande ådömts för ett före lagens ikraftträdande begånget brott, på vilket icke hade kunnat följa fängelsestraff.
13.12.1974/908:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 1975.
20.12.1974/987:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 1975.
20.12.1974/988:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 1975.
16.5.1975/320:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1975.
23.5.1975/350:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 1975.
3.6.1976/466:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1977. Genom densamma upphäves lagen den 8 juni 1945 om tillämpning av 6 kap. strafflagen i vissa fall (517/1945) samt 20 § lagen den 9 juli 1953 om internering av farliga återfallsförbrytare (317/53).
Helt eller delvis oavtjänat fängelsestraff på viss tid, vilket är strängare än tolv eller, vid sammanläggning av straff, femton år, förkortas då lagen träder i kraft till nämnda straffmaximum. Detta gäller dock inte straff, som den dömde icke helt avtjänat till följd av att han före denna lags ikraftträdande försatts i villkorlig frihet. Åtgärder som föranledes av förkortning av straff kan vidtagas redan innan lagen träder i kraft.
9.7.1976/602:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1976.
29.7.1976/650:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1977.
10.12.1976/960:
Denna lag träder i kraft den 1 april 1977.
26.5.1978/382:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1978.
29.9.1978/736:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1980.
16.4.1982/288:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1983.
reg. prop. 214/80, lag- och ekonomiutsk.bet. 18/81, grundlagsutsk.bet 5/81, stora utsk.bet. 213/81.
14.1.1983/46:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 1983.
reg. prop. 55/82, lagutsk.bet 9/82, stora utsk.bet. 211/82
21.1.1983/67:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1983.
reg. prop. 19/81, lagutsk.bet. 5/82, stora utsk.bet. 167/82
18.3.1983/283:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 1983.
reg. prop. 116/82, andra lagutsk.bet. 20/82, stora utsk.bet. 270/82
25.3.1983/321:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1984.
Genom denna lag upphävs strafflagen för krigsmakten av den 30 maj 1919 jämte däri senare företagna ändringar samt 43 och 48 §§ lagen den 26 september 1930 om krigstillstånd (303/30).
reg. prop. 85/81, andra lagutsk.bet. 13/82, stora utsk.bet. 256/82
29.6.1984/505:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1984.
reg. prop. 207/83, lagutsk.bet. 4/84, stora utsk.bet. 60/84
24.8.1984/642:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1986.
På handling som kränker rätt som tillkommer innehavare av lösöreinteckning tillämpas tidigare lag.
reg. prop. 190/83, lagutsk.bet 3/84, stora utsk.bet
29.8.1986/650:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1987.
Stadgandena i den nya lagen tillämpas också då förvandling skall ske av böter som ådömts för brott som begåtts under den tidigare lagens giltighetstid. Skall samtidigt förvandlas både bötesstraff som ådömts för brott som begåtts under den tidigare lagens giltighetstid och bötesstraff som ådömts för brott som begåtts under den nya lagens giltighetstid, skall för dem dock bestämmas skilda förvandlingsstraff, varvid i fråga om båda bötesstraffen skall beaktas stadgandena i 2 kap. 5 § strafflagen.
För böter som ådömts för brott som begåtts före den 1 januari 1984 får förvandlingsstraff inte bestämmas under den nya lagens giltighetstid.
Skall förvandling ske av böter som ådömts för brott som begåtts under den tidigare lagens giltighetstid efter den 31 december 1983, och den bötfällde efter sistnämnda dag under den tidigare eller den nya lagens giltighetstid har avtjänat förvandlingsstraff för böter som ådömts för brott som begåtts under den tidigare lagens giltighetstid, skall för det eller de bötesstraff som skall förvandlas inte bestämmas längre förvandlingsstraff än vad som återstår då från nittio dagar avräknas tiden för förvandlingsstraff av nämnt slag som avtjänas efter den 31 december 1983.
Böter som ådömts för brott som begåtts under den tidigare lagens giltighetstid får inte längre förvandlas till fängelse efter den 31 december 1989. Har förvandlingsstraff före nämnda tidpunkt bestämts vid underrätt, får förvandlingsstraffet verkställas och mål som gäller bestämmande av förvandlingsstraff behandlas till slut i besvärsinstansen.
reg. prop. 153/85, lagutsk.bet. 4/86, stora utsk.bet. 64/86
16.4.1987/411:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1988.
reg. prop. 62/86, lagutsk.bet 14/86, stora utsk.bet. 265/86
30.4.1987/451:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1989.
reg. prop. 14/85, lagutsk.bet. 9/86, stora utsk.bet. 230/86
24.7.1987/698:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1988.
reg. prop. 95/86, andra lagutsk.bet. 7/86, stora utsk.bet. 212/86, andra lagutsk.bet. 1/87
10.6.1988/508:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1989.
reg. prop. 156/87, lagutsk.bet. 3/88, stora utsk.bet. 29/88
22.4.1988/738:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som stadgas genom förordning.
reg. prop. 106/87, lagutsk.bet 1/88,, stora utsk.bet 6/88
29.12.1988/1256:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1989.
reg. prop. 186/88, lagutsk.bet. 14/88, stora utsk.bet. 217/88
14.7.1989/665:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1989.
reg. prop. 36/88, lagutsk.bet. 8/89, stora utsk.bet. 71/89
8.9.1989/792:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1990.
Om på ett brott skall tillämpas tidigare lag och den åtalade enligt den lagen skulle ha dömts till skiljande från tjänsteutövning eller till straff som träder i stället för avsättning eller skiljande från tjänsteutövning, skall när den nya lagen har rätt i kraft i stället dömas till böter.
För ett brott, som begåtts medan tidigare lag var i kraft och för vilket allmän åklagare enligt den lagen hade fått väcka åtal endast då målsäganden anmält brottet för åtal, får åklagaren inte utan sådan anmälan väcka åtal även om brottet enligt den nya lagen hör under allmänt åtal.
reg. prop. 58/88, lagutsk.bet. 7/89, stora utsk.bet 84/89
8.12.1989/1082:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1990.
reg. prop. 82/89, lagutsk.bet. 11/89, stora utsk.bet. 117/89
23.3.1990/302:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1991.
reg. prop. 79/89, lagutsk.bet. 17/89, stora utsk.bet. 2/90
20.4.1990/352:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 1990.
Skulle en livstidsfånge för ett brott som han hade begått innan lagen trätt i kraft ha dömts att hållas in enrum, skall han i stället dömas till fängelse. Ett enrumsstraff som har dömts ut före ikraftträdandet förfaller då lagen träder i kraft
reg. prop. 23/90, lagutsk.bet. 3/90, stora utsk.bet. 22/90
24.8.1990/769:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1991.
reg. prop. 66/88, lagutsk.bet. 6/90, stora utsk.bet. 56/90
15.3.1991/519:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 1991.
reg. prop. 275/90, ekonomiutsk.bet. 17/90, stora utsk.bet. 304/90
12.4.1991/651:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1991.
reg. prop. 242/90, andra lagutsk.bet. 19/90, stora utsk.bet. 329/90
19.4.1991/697:
Ikraftträdelse- och övergångsstadganden
Denna lag träder i kraft den 1 april 1992.
Lagen tillämpas på brott som har begåtts sedan den har trätt i kraft.
Stadgandena i 2 kap. 2 § 2 mom., 7 kap. 3 § och 8 kap. 4 § skall också tillämpas på brott som har begåtts före ikraftträdandet. Fullföljdsdomstolen får likväl även tillämpa 2 kap. 2 § 2 mom. i den tidigare lagen, om saken har avgjorts i en lägre instans innan denna lag trätt i kraft.
Lagens stadganden om bestämmande av ett gemensamt fängelsestraff skall också tillämpas när ett brott har begåtts före ikraftträdandet. Har straffen likväl sammanlagts i den lägre instansen före ikraftträdandet eller hade straffet för ett brott som har begåtts före ikraftträdandet enligt 7 kap. 8 § i den tidigare lagen bort sammanläggas med ett annat straff som har dömts ut innan lagen trätt i kraft, tillämpas likväl 7 kap. 8 § i den tidigare lagen. Det sammanlagda straffet får då inte vara strängare än det högsta gemensamma straff som skulle kunna dömas ut för brotten enligt 7 kap. 2 § i denna lag. Är det tidigare straffet lika strängt eller strängare än det strängaste straffet enligt 7 kap. 2 § i denna lag, skall domstolen bestämma att det straff som skall sammanläggas skall ingå i det tidigare straffet. Har ett gemensamt straff redan dömts ut för två eller flera brott, för vilka har bestämts straff som enligt 7 kap. 8 § i den tidigare lagen hade bort sammanläggas med ett straff som har dömts ut före ikraftträdandet, eller har ett gemensamt straff redan dömts ut för ett sådant brott och något annat brott, skall de brotten och det för dem utdömda straffet inte beaktas när straffen sammanläggs.
Har i en gärning begångna brott eller ett fortsatt brott påbörjats före ikraftträdandet och avslutats därefter, anses brotten ha blivit begångna sedan denna lag trätt i kraft. När ett gemensamt fängelsestraff bestäms för sådana brott får likväl inte tillämpas vad 7 kap. 2 § i denna lag stadgar om överskridande av det högsta straffet.
Stadgandena i 7 kap. 9 § i den tidigare lagen tillämpas också då efter ikraftträdandet skall verkställas straff som enligt dem hade bort eller bör sammanläggas. Den underrätt som avses i 7 kap. 7 § 2 mom. i denna lag sammanlägger då straffen på yrkande av allmän åklagare. Om förfarandet och sökande av ändring gäller då 2 och 3 mom. i nämnda 7 §. Hovrätten avgör dock sammanläggningsfrågor som är anhändiga där då lagen träder i kraft.
Åtgärder som verkställigheten av denna lag förutsätter får vidtas innan den träder i kraft.
reg. prop. 40/90, lagutsk.bet. 15/90, stora utsk.bet. 314/90
13.12.1991/1686:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1992.
reg. prop. 44/91, ekonomiutsk.bet. 9/91
25.1.1993/54:
Denna lag träder i kraft den 8 februari 1993.
RP 182/92, LaUB 15/92
18.6.1993/522:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 1993.
RP 370/92, UtUB 5/93
28.6.1993/610:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 1993.
RP 79/93, LaUB 11/93
17.12.1993/1304:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1994.
RP 180/92, LaUB 17/93
5.1.1994/11:
Denna lag träder i kraft den 15 januari 1994.
RP 61/93, LaUB 25/93
29.4.1994/316:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1994.
RP 365/92, LaUB 4/94
29.4.1994/317:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1994.
RP 268/93, LaUB 5/94
27.5.1994/386:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1994.
RP 67/94, LaUB 7/94
15.7.1994/655:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1994.
RP 18/92, LaUB 9/94, StoUB 2/94
29.12.1994/1522:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som fastställs genom förordning.
RP 301/94, EkUB 42/94
17.2.1995/195:
Denna lag träder i kraft den 1 april 1995.
RP 131/94, FöUB 4/94
7.4.1995/496:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 1995.
RP 57/94, FvUB 20/94
21.4.1995/578:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1995.
Vad 38 kap. 1 och 2 §§ stadgar skall, om inte något annat följer av 3 § förordningen om införande av strafflagen, tillämpas i stället för de tidigare stadgandena också på sådana gärningar vilka utgör brott mot tystnadsplikt på vilka före denna lags ikraftträdande skulle ha tillämpats ett straffstadgande i någon annan lag än strafflagen.
Vad 48 kap 1–4 §§ stadgar tillämpas även på brott mot en föreskrift som utfärdats med stöd av lagen om avfallshantering (673/78) och som enligt 78 § avfallslagen skall iakttas sedan avfallslagen trätt i kraft.
Forum i ärenden som gäller brott mot vattenlagen (264/61) och som är anhändiga vid vattendomstolarna eller högsta domstolen när denna lag träder i kraft bestäms enligt den tidigare lagen tills de har avgjorts genom en lagakraftvunnen dom.
RP 94/93, LaUB 22/94, StoUB 10/94
21.4.1995/743:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1995.
RP 230/94, LaUB 23/94
21.8.1995/1010:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1995 med undantag för 17 kap. 4 § 2 mom. som träder i kraft den 1 oktober 1995.
Genom denna lag upphävs 17 kap. 4 § 2 mom. lagen den 7 april 1995 om ändring av strafflagen (496/95) och 17 kap. 4 § 2 mom. lagen den 21 april 1995 om ändring av strafflagen (743/95).
RP 42/95, LaUB 2/95
18.12.1995/1467:
Denna lag träder i kraft den 19 december 1995.
RP 185/95, UtUB 21/95, RSv 174/95
22.12.1995/1640:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1996.
RP 197/95, LaUB 13/95, RSv 171/95
22.12.1995/1713:
Denna lag träder i kraft den 1 april 1996.
RP 128/95, MiUB 7/95, RSv 108/95
18.10.1996/29 år 1998:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning.
26.7.1996/563:
Denna lag träder i kraft den 1 augusti 1996.
Rådets förordning (EG) nr 3381/94; EGT nr L 367, 31.12.1994, s. 1, ändr. 837/95; EGT nr L 90, 21.4.1995, s. 1. Rådets beslut 94/942/GUSP; EGT nr L 367, 31.12.1994, s. 8, ändr. 95/127/GUSP och 95/128/GUSP; EGT nr L 90, 21.4.1995, s. 2-3, 96/173/GUSP; EGT nr L 52, 1.3.1996, s. 1 och 96/423/GUSP nr L 176, 13.7.1996, s. 1-4, RP 69/96, GrUU 18/96, EkUB 8/96, RSv 89/96
16.8.1996/626:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1996.
RP 1/96, LaUB 4/96, RSv 72/96
18.10.1996/722:
Denna lag träder i kraft den 1 november 1996.
RP 100/96, LaUB 9/96, RSv 113/96
29.11.1996/934:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1997.
RP 121/1996, StaUB 34/1996, RSv 167/1996
12.12.1996/1056:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1997.
RP 144/1996, LaUB 15/1996, RSv 204/1996
12.12.1996/1060:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 1997.
RP 109/1996, LaUB 16/1996, RSv 206/1996
12.12.1996/1095:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1997.
RP 63/1996, JsUB 18/1996, RSv 209/1996
20.12.1996/1108:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1997.
RP 79/1996, MiUB 8/1996, RSv 214/1996
11.3.1997/205:
Denna lag träder i kraft den 1 december 1997.
RP 131/1996, LaUB 20/1996, RSv 237/1996
14.3.1997/349:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning.
RP 243/1996, LaUB 1/1997, RSv 4/1997
14.3.1997/351:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning.
RP 243/1996, LaUB 1/1997, RSv 4/1997
19.6.1997/602:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1997.
RP 38/1997, LaUB 7/1997, RSv 74/1997
24.7.1997/706:
Denna lag träder i kraft den 1 augusti 1997.
RP 262/1996, UtUB 12/1997, RSv 105/1997
8.8.1997/751:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 1997.
Lagen tillämpas också på brott som har begåtts innan denna lag har trätt i kraft. Straffet skall dock bestämmas så att det totala straffet inte blir strängare än om de tidigare 6–8 § som gällde vid denna lags ikraftträdande hade tillämpats.
De upphävda bestämmelserna i 6–9 § tillämpas dock i fråga om ändringssökande vid behandlingen av besvär över ett ovillkorligt fängelsestraff som dömts ut under giltighetstiden för den lag som gällde vid denna lags ikraftträdande samt över bestämmande av ett gemensamt fängelsestraff för verkställighet, om de ovillkorliga fängelsestraffen har dömts ut innan denna lag trätt i kraft.
RP 48/1997, LaUB 8/1997, RSv 85/1997
14.11.1997/992:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1998.
RP 40/1997, LaUB 13/1997, RSv 140/1997
19.12.1997/1228:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 1998.
RP 16/1997, LaUB 16/1997, RSv 196/1997
18.10.1998/29:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning.
30.1.1998/79:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 1998.
RP 158/1997, FvUB 26/1997, RSv 221/1997, Rådets direktiv 91/308/EEG
3.4.1998/251:
Denna lag träder i kraft den 15 april 1998.
RP 170/1997, KuUB 2/1998, RSv 15/1998
24.7.1998/563:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1999.
RP 6/1997 och RP 117/1997, LaUB 3/1998, StoUB 2/1998, RSv 60/1998
13.11.1998/814:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1999.
RP 45/1998, LaUB 5/1998, RSv 103/1998
13.11.1998/815:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1999.
RP 46/1998 och RP 102/1998, LaUB 7/1998, RSv 106/1998
4.12.1998/902:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1999.
RP 41/1998, LaUB 11/1998, RSv 134/1998
5.2.1999/154:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2000.
RP 101/1998, MiUB 6/1998, RSv 248/1998
19.2.1999/205:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 1999.
RP 224/1998, ApUB 17/1998, RSv 259/1998
1.4.1999/475:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1999.
RP 254/1998, LaUB 28/1998, RSv 295/1998
22.4.1999/515:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1999.
RP 199/1996, LaUB 30/1998, RSv 302/1998
22.4.1999/525:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 1999.
RP 96/1998, FvUB 26/1998, RSv 278/1998
22.4.1999/536:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1999.
RP 148/1998, FvUB 33/1998, RSv 301/1998
30.4.1999/545:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 1999.
RP 32/1997, LaUB 24/1998, RSv 263/1998
30.4.1999/550:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 1999.
RP 74/1998, LaUB 25/1998, RSv 274/1998
22.4.1999/567:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 1999.
RP 85/1998, TrUB 18/1998, RSv 304/1998
21.5.1999/625:
Denna lag träder i kraft den 1 december 1999.
RP 30/1998, FvUB 31/1998, RSv 303/1998
14.10.1999/951:
Denna lag träder i kraft den 1 december 1999.
RP 4/1999, LaUB 2/1999, RSv 21/1999
22.10.1999/973:
Denna lag träder i kraft den 1 november 1999.
RP 47/1999, EkUB 5/1999, RSv 28/1999
4.2.2000/112:
Om ikraftträdandet av denna lag bestäms separat genom lag.
RP 84/1999, MiUB 4/1999, LaUU 15/1999, GrUU 11/1999, JsUU 18/1999, RSv 100/1999
17.3.2000/298:
Denna lag träder i kraft den 1 april 2000.
RP 154/1999, LaUB 2/2000, RSv 18/2000
7.4.2000/343:
Denna lag träder i kraft den 15 april 2000.
RP 152/1999, LaUB 3/2000, RSv 24/2000
9.6.2000/531:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2000.
RP 184/1999, LaUB 6/2000, RSv 56/2000
19.6.2000/559:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2001.
RP 17/1999, LaUB 5/2000, RSv 44/2000
18.8.2000/752:
Denna lag träder i kraft den 31 december 2000.
RP 20/2000, UtUB 4/2000, RSv 86/2000
18.8.2000/756:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2001.
RP 38/2000, FsUB 3/2000, RSv 99/2000
25.8.2000/777:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2001.
RP 2/2000, KuUB 5/2000, RSv 95/2000
15.12.2000/1118:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2001.
Genom denna lag upphävs lagen den 18 augusti 2000 (752/2000) om ändring av 45 kap. 1 § strafflagen .
RP 185/2000, LaUB 11/2000, RSv 178/2000
28.12.2000/1285:
Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av republikens president.
RP 161/2000, UtUB 13/2000, RSv 213/2000
26.1.2001/72:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2001.
16.3.2001/234:
Denna lag träder i kraft den 25 mars 2001. Genom denna lag upphävs lagen den 10 juli 1998 om ändring av strafflagen.
RP 14/2001, LaUB 4/2001, RSv 15/2001
4.5.2001/369:
Denna lag träder i kraft den 29 maj 2001.
RP 22/2001, LaUB 7/2001, RSv 34/2001
8.6.2001/480:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2001.
RP 75/2000, ApUB 3/2001, RSv 43/2001
14.6.2001/520:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2001.
RP 177/2000, LaUB 8/2001, RSv 46/2001
29.6.2001/587:
Denna lag träder i kraft den 5 juli 2001.
RP 76/2001, MiUB 5/2001, RSv 70/2001, Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 2037/2000, EGT nr L 244, 29.9.2000, s. 1
13.7.2001/654:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2001.
RP 213/2000, LaUB 13/2001, RSv 87/2001
26.10.2001/875:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2002.
RP 80/2000, LaUB 14/2001, RSv 94/2001
9.11.2001/971:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2002.
Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 103/2001, LaUB 19/2001, RSv 119/2001
23.11.2001/1051:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2002.
RP 197/1999, FvUB 10/2001, RSv 91/2001, ISL 5/2001, FvUB 15/2001, RSk 23/2001
30.11.2001/1118:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2002.
RP 146/2000, TrUB 8/2001, RSv 111/2001, Europaparlamentets och rådets direktiv 98/84/EG (31998L0084); EGT nr L 320, 28.11.1998, s. 54
28.12.2001/1526:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2002.
RP 184/2001, EkUB 22/2001, RSv 218/2001
12.4.2002/284:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2002.
RP 69/2001, FvUB 24/2001, RSv 193/2001
16.5.2002/365:
Denna lag träder i kraft den 22 maj 2002.
RP 13/2002, UtUB 15/2002, RSv 50/2002
24.5.2002/400:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2002.
RP 17/2001, LaUB 5/2002, RSv 35/2002
14.6.2002/515:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2002.
RP 203/2001, LaUB 7/2002, RSv 62/2002
28.6.2002/559:
Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av republikens president.
RP 43/2002, LaUB 14/2002, RSv 102/2002
12.7.2002/604:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2002.
Genom denna lag upphävs lagen den 28 december 2000 om ändring av strafflagen (1285/2000).
RP 77/2001, LaUB 10/2002, RSv 85/2002
12.7.2002/614:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2002.
RP 240/2001, LaUB 11/2002, RSv 79/2002
9.8.2002/673:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2002.
RP 218/2001, LaUB 9/2002, RSv 72/2002
23.8.2002/739:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2003.
RP 59/2002, AbUM 4/2002, RSv 110/2002
11.12.2002/1094:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2003.
RP 141/2002, TrUB 19/2002, RSv 193/2002
20.12.2002/1198:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 2003.
RP 90/2002, LaUB 21/2002, RSv 199/2002
24.1.2003/17:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 2003.
RP 188/2002, LaUB 24/2002, RSv 241/2002, Rådets rambeslut 2002/475/RIF; EGT nr L 164, 22.6.2002, s. 3
31.1.2003/61:
Denna lag träder i kraft den 1 april 2003.
RP 53/2002, LaUB 18/2002, RSv 183/2002
21.2.2003/142:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 2003.
RP 183/1999, LaUB 26/2002, RSv 247/2002
11.4.2003/297:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2006.
RP 27/1999, ISL 3/2001, LaUB 32/2002, RSk 47/2002
16.5.2003/361:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2003.
RP 190/2002, LaUB 30/2002, RSv 283/2002
13.6.2003/463:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2004.
RP 54/2002, GrUB 14/2002, RSv 288/2002
13.6.2003/514:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2003.
RP 2/2003, LaUB 1/2003, RSv 2/2003, Rådets rambeslut 2001/413/RIF; EGT nr L 149, 2.6.2001, s. 1
13.6.2003/515:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2004.
RP 44/2002, LaUB 28/2002, RSv 261/2002
27.6.2003/613:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2003.
RP 20/2002, FvUB 28/2002, RSv 295/2002
27.6.2003/650:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2004.
RP 52/2002, LaUB 31/2002, RSv 286/2002
18.9.2003/805:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2004.
RP 5/2003, FvUB 2/2003, RSv 12/2003
26.9.2003/832:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2003.
RP 40/2003, LaUB 2/2003, RSv 21/2003
26.9.2003/833:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2003.
RP 40/2003, LaUB 2/2003, RSv 21/2003
30.12.1998/841 år 2003:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning.
RP 186/1998, UtUB 19/1998, RSv 214/1998
30.12.2003/1372:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 2004.
RP 32/2003, LaUB 5/2003, RSv 93/2003
30.4.2004/302:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2004.
RP 28/2003, RP 151/2003, StoUB 1/2004, FvUB 4/2004, RSv 37/2004
19.5.2004/451:
Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av statsrådet.
RP 25/2004, MiUB 5/2004, RSv 46/2004, Europaparlamentets och rådets förordning 304/2003 EG; EGT L 63/1
16.6.2004/517:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2004.
RP 125/2003, KoUB 13/2004, RSv 69/2004
24.6.2004/579:
Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av statsrådet.
RP 52/2004, MiUB 11/2004, RSv 75/2004
9.7.2004/650:
Denna lag träder i kraft den 1 augusti 2004. Bestämmelsen i 1 kap. 11 § 2 mom. 1 punkten träder dock i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning av statsrådet.
RP 34/2004, LaUB 4/2004, RSv 82/2004, Rådets rambeslut 2002/629/RIF; EGT nr L 203, 1.8.2002, s. 1, Rådets rambeslut 2002/946/RIF; EGT nr L 328, 5.12.2002, s. 1, Rådets direktiv 2002/90/EG; EGT nr L 328, 5.12.2002, s. 17, Rådets rambeslut 2004/68/RIF; EUT nr L 13, 20.1.2004, s. 44
30.7.2004/712:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2004.
RP 144/2003, LaUB 2/2004, RSv 61/2004
10.9.2004/848:
Denna lag träder i kraft den 15 september 2004.
RP 42/2004, ShUB 10/2004, RSv 73/2004
26.11.2004/1006:
Denna lag träder i kraft den 1 december 2004.
RP 81/2004, LaUB 8/2004, RSv 150/2004
26.11.2004/1018:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2005.
RP 135/2004, AjUB 11/2004, RSv 141/2004, Almänd enligt Europaparlamentets och rådets direktiv 98/34/EG, ändr. 98/48/EG
26.11.2004/1067:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 2005.
RP 53/2004, UtUB 11/2004, RSv 126/2004
21.12.2004/1195:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2005.
Denna lag tillämpas även på brott som har begåtts före lagens ikraftträdande, om inget annat följer av 14 § 2 mom. i lagen om försöksverksamhet med ungdomsstraff (1058/1996). Det straff som gärningsmannen döms till får emellertid inte vara strängare än det straff som han eller hon skulle ha dömts till enligt den lag som gällde vid gärningstidpunkten.
RP 102/2004, LaUB 11/2004, RSv 198/2004
13.5.2005/300:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2005.
RP 137/2004, EkUB 4/2005, RSv 28/2005
3.6.2005/392:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2005.
RP 279/2004, EkUB 5/2005, RSv 32/2005
23.6.2005/465:
Denna lag träder i kraft den 22 juli 2005.
RP 8/2005, LaUB 3/2005, RSv 49/2005, Rådets rambeslut (2003/568/RIF); EGT nr L 192, 31.7.2002, s. 54
15.7.2005/585:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2005.
RP 6/2005, FuUB 12/2005, RSv 92/2005
23.9.2005/776:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2006.
RP 263/2004, LaUB 10/2005, GrUU 20/2005, RSv 98/2005
23.9.2005/780:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2006.
Har en domstol innan denna lag träder i kraft beslutat att ett reststraff skall verkställas, är reststraffet lika långt som reststraffet, dock högst en månad, om reststraffet verkställs efter ikraftträdandet. Den som är internerad i tvångsinrättning skall avtjäna hela reststraffet.
Bestämmelserna i denna lag tillämpas på fångar som när lagen träder i kraft har dömts för brott som begåtts före 21 års ålder. Fångar som har förordnats att avtjäna sitt straff i ungdomsfängelse kan dock friges villkorligt efter att ha avtjänat en tredjedel av straffet.
Bestämmelserna i denna lag tillämpas på fångar som har dömts till fängelse på livstid.
Bestämmelserna i 2 c kap. 12 § skall tillämpas på fångar som är internerade i tvångsinrättning när lagen träder i kraft. Kvotdelen 5/6 räknas av det straff som verkställs och reststraffet.
Om en allmän domstol har beslutat att en gärningsman kan interneras i tvångsinrättning och fängelsedomstolen skall avgöra frågan om internering, skall samma allmänna domstol fortsätta behandlingen av ärendet, om fängelsedomstolen inte har fattat beslut i ärendet när lagen träder i kraft.
Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 262/2004, LaUB 9/2005, RSv 97/2005
14.10.2005/822:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2006.
RP 28/2005, StoUB 1/2005, KuUB 6/2005, RSv 100/2005, Europaparlamentets och rådets direktiv 2001/29/EG (32001L0029); EGT nr L 167, 22.6.2001, s. 10
9.12.2005/983:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2006.
RP 76/2005, LaUB 12/2005, RSv 121/2005
22.12.2005/1161:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2006.
RP 169/2005, LaUB 15/2005, RSv 187/2005
20.1.2006/54:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 2006.
RP 94/2005, AjUB 7/2005, RSv 178/2005
17.2.2006/138:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 2006.
RP 184/2005, MiUB 17/2005, RSv 176/2005
31.3.2006/214:
Denna lag träder i kraft den 1 april 2006.
RP 5/2006, UtUB 1/2006, RSv 22/2006
31.3.2006/257:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2006.
RP 102/2005, FvUB 25/2005, RSv 203/2005
19.5.2006/398:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2007.
RP 45/2005, ShUB 5/2006, RSv 20/2006
8.6.2006/449:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2006.
RP 167/2005, LaUB 2/2006, RSv 21/2006
8.6.2006/467:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2006.
RP 197/2005, LaUB 3/2006, RSv 25/2006
25.8.2006/743:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2006.
RP 221/2005, LaUB 10/2006, RSv 93/2006
19.10.2006/928:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2007.
RP 53/2006, LaUB 11/2006, RSv 105/2006, Rådets rambeslut 2004/757/RIF (32004F0757); EUT nr L 335, 11.11.2004, s. 8-11
22.12.2006/1261:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2007.
RP 147/2006, JsUB 10/2006, RSv 164/2006
29.12.2006/1431:
Denna lag träder i kraft den 5 januari 2007.
RP 160/2006, JsUB 11/2006, RSv 185/2006, Rådets förordning (EG) nr 1255/1997 (31997R1255); EGT nr 174, 2.7.1997, s. 1, rådets förordning (EG) nr 1/2005 (32005R0001); EGT nr L 3, 5.1.2005, s. 1
2.2.2007/68:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 2007.
Denna lag tillämpas på böter som dömts ut i en rättegång till följd av gensaga mot ett straffanspråk, om allmänna åklagaren har fått en anmälan om gensaga efter att denna lag har trätt i kraft.
RP 203/2006, LaUB 21/2006, RSv 210/2006
16.3.2007/282:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning av statsrådet.
RP 243/2006, FvUB 36/2006, RSv 301/2006
30.3.2007/346:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2007.
RP 254/2006, AjUB 15/2006, RSv 286/2006
13.4.2007/453:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2007.
RP 267/2006, AjUB 17/2006, RSv 308/2006
13.4.2007/474:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2007.
RP 194/2006, EkUB 33/2006, RSv 293/2006
11.5.2007/531:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2007.
RP 113/2004, LaUB 27/2006, RSv 287/2006
11.5.2007/540:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2007.
RP 153/2006, LaUB 23/2006, RSv 264/2006
11.5.2007/553:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2008.
RP 264/2006, FsUB 2/2006, RSv 298/2006
11.5.2007/563:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2008.
RP 172/2006, FsUB 3/2006, RSv 299/2006
1.6.2007/629:
Denna lag träder i kraft den 2 juni 2007.
RP 3/2007, MiUB 1/2007, RSv 3/2007
29.6.2007/748:
Denna lag träder i kraft den 12 juli 2007.
RP 30/2007, MiUB 2/2007, RSv 9/2007, Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1013/2006 (32006R1013); EGT nr L 190, 12.7.2006, s. 1
17.8.2007/808:
Denna lag träder i kraft den 1 november 2007.
RP 25/2007, LaUB 1/2007, RSv 18/2007
26.10.2007/935:
Denna lag träder i kraft den 1 november 2007.
RP 43/2007, EkUB 4/2007, RSv 39/2007, Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/39/EG (32004L0039); EGT nr L 145, 30.4.2004, s. 1, Kommissionens direktiv 2006/73/EG (32006L0073); EGT nr L 241, 2.9.2006, s. 26
21.12.2007/1370:
Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av statsrådet.
RP 81/2007, LaUB 9/2007, RSv 107/2007
28.12.2007/1441:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2008.
RP 37/2007, FsUB 1/2007, RSv 110/2007
28.12.2007/1451:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2008.
RP 140/2007, AjUB 9/2007, RSv 132/2007
11.4.2008/212:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2008.
RP 55/2007, LaUB 1/2008, RSv 3/2008
30.5.2008/374:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2008.
RP 22/2008, ShUB 5/2008, RSv 34/2008
26.6.2008/475:
Denna lag träder i kraft den 11 juli 2008.
RP 69/2008, LaUB 6/2008, RSv 73/2008
29.8.2008/578:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2008.
Denna lag tillämpas också på sådana ärenden som gäller förvandlingsstraff för böter som är anhängiga vid domstol vid ikraftträdandet, om böterna då ännu inte har förvandlats till fängelse.
RP 164/2007, LaUB 9/2008, RSv 79/2008
14.11.2008/724:
Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av statsrådet.
RP 80/2008, FvUB 10/2008, RSv 84/2008
19.12.2008/863:
Denna lag träder i kraft den 31 december 2008.
RP 196/2008, LaUB 15/2008, RSv 196/2008
19.12.2008/940:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2009.
RP 99/2008, EkUB 15/2008, RSv 114/2008
29.5.2009/373:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2009.
RP 156/2008, LaUB 2/2009, RSv 35/2009
12.6.2009/409:
Denna lag träder i kraft den 15 juni 2009.
RP 43/2009, MiUB 4/2009, RSv 53/2009, Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1907/2006 (32006R1907), EUT L 396, 30.12.2006, s. 1, Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1272/2008 (32008R1272), EUT L 353, 31.12.2008, s. 1
12.6.2009/425:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2009.
RP 197/2008, LaUB 4/2009, RSv 45/2009
24.7.2009/562:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2010.
RP 7/2009, KuUB 5/2009, RSv 103/2009
14.8.2009/641 :
Denna lag träder i kraft den 1 november 2009.
Genom denna lag upphävs
1) i alkohollagen av den 26 juli 1968 (459/1968) 9 kap. samt 104 och 105 §, av dem 9 kap. jämte ändringar, och
2) lagen av den 9 maj 1932 om förekommande av alkoholdryckers insmuggling från öppen sjö (135/1932) jämte ändringar.
RP 84/2008, LaUB 11/2009, RSv 95/2009
11.9.2009/685:
Denna lag träder i kraft den 1 november 2009.
RP 232/2008, LaUB 10/2009, RSv 94/2009
6.11.2009/845:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 2010.
RP 64/2009, EkUB 13/2009, RSv 132/2009
13.11.2009/885:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2010.
RP 216/2008, ShUB 25/2009, RSv 112/2009
4.12.2009/990:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2010.
RP 76/2009, LaUB 15/2009, RSv 183/2009
22.12.2009/1281:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2010.
RP 98/2009, JsUB 11/2009, RSv 236/2009
29.12.2009/1680:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2010.
Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 248/2009, KoUB 33/2009, RSv 249/2009
19.3.2010/179:
Denna lag träder i kraft den 15 augusti 2010.
RP 261/2009, LaUB 1/2010, RSv 8/2010
4.6.2010/500:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2010.
RP 101/2009, MiUB 3/2010, RSv 41/2010
24.6.2010/635:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2011.
RP 229/2009, LaUB 6/2010, RSv 59/2010
24.6.2010/663:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2010.
RP 96/2008, RP 212/2008, FvUB 7/2010, RSv 92/2010
27.8.2010/750:
Denna lag träder i kraft den 1 december 2010.
RP 24/2010, EkUB 10/2010, RSv 89/2010, Europaparlamentets och rådets direktiv 2008/48/EG (308L0048); EGT nr L 133, 22.5.2008, s. 66, Europaparlamentets och rådets direktiv 2009/22/EG (309L0022); EGT nr L 110, 1.5.2009, s. 30
27.8.2010/755:
Om ikraftträdandet av denna lag föreskrivs särskilt genom lag.
L 755/2010 har upphävts genom L 18.11.2016/985, som trädde i kraft 1.12.2016.
RP 94/2009, LaUB 9/2010, RSv 84/2010
10.9.2010/823:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2011.
RP 266/2009, JsUB 12/2010, RSv 109/2010
26.11.2010/1021:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2011.
RP 56/2010, MiUB 8/2010, RSv 138/2010
10.12.2010/1073:
Denna lag träder i kraft den 25 december 2010.
RP 157/2010, LaUB 19/2010, RSv 173/2010, Europaparlamentets och rådets direktiv 2008/99/EG (32008L0099); EUT nr L 328, 6.12.2008, s. 28, Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 (32009R1005); EUT nr L 286, 30.10.2009, s. 1
10.12.2010/1082:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2011.
RP 78/2010, LaUB 21/2010, RSv 193/2010
10.12.2010/1099:
Denna lag träder i kraft den 1 februari 2011.
Lagens 2 c kap. 7 § 2 och 3 mom. tillämpas på de fall där alla fängelsestraff som ska verkställas har dömts för brott som begåtts efter lagens ikraftträdande. I övrigt tillämpas de bestämmelser som gällde när lagen trädde i kraft. Tillämpas olika kvotdelar på de fängelsestraff på viss tid som ska räknas samman, ska avräkningen för den kvotdel som överskrider maximitiden 20 år gälla för det straff som vid sammanräkningen leder till det lindrigaste slutresultatet.
Åtgärder som krävs för verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 54/2010, LaUB 15/2010, RSv 116/2010
14.1.2011/14:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 2011.
RP 97/2010, LaUB 18/2010, RSv 170/2010
11.2.2011/125:
Denna lag träder i kraft den 13 juni 2011.
RP 106/2009, FvUB 16/2010, RSv 149/2010 rd, Europaparlamentets och rådets direktiv 51/2008/EG (32008L0051); EUT nr L 179, 8.7.2008, s. 5
4.3.2011/190:
Denna lag träder i kraft den 15 mars 2011.
RP 277/2010, LaUB 36/2010, RSv 313/2010
4.3.2011/191:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2011.
RP 285/2010, LaUB 31/2010, RSv 286/2010
11.3.2011/232:
Denna lag träder i kraft den 1 april 2011.
RP 221/2010, LaUB 33/2010, RSv 302/2010, *Europaparlamentets och rådets direktiv 2008/99/EG (32008L0099); EUT L 328, 6.12.2008, s. 28
8.4.2011/329:
Denna lag träder i kraft den 1 november 2011.
RP 17/2010, LaUB 30/2010, GrUU 30/2010, RSv 266/2010
29.4.2011/392:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2011.
Åtgärder som krävs för verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 212/2010, KoUB 23/2010, RSv 269/2010
13.5.2011/441:
Denna lag träder i kraft den 17 maj 2011.
RP 286/2010, LaUB 34/2010, RSv 311/2010
13.5.2011/495:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2011.
RP 283/2010, LaUB 37/2010, RSv 321/2010
13.5.2011/511:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2011.
RP 317/2010, LaUB 39/2010, RSv 332/2010
20.5.2011/540:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2011.
HE 282/2010, LaVM 43/2010, EV 364/2010
20.5.2011/578:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2012.
RP 207/2010, FvUB 32/2010, RSv 326/2010
10.6.2011/637:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2011.
RP 79/2010, LaUB 45/2010, RSv 373/2010
17.6.2011/650:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2012.
RP 199/2010, MiUB 23/2010, GrUU 58/2010, FvUU 35/2010, EkUU 30/2010, RSv 360/2010
17.6.2011/713:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2012.
RP 190/2010, KuUB 13/2010, RSv 348/2010
17.6.2011/731:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2011.
RP 279/2010, LaUB 35/2010, RSv 312/2010
22.7.2011/815:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.
RP 222/2010, LaUB 44/2010, RSv 374/2010
22.7.2011/921:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2012.
RP 99/2010, EkUB 43/2010, RSv 316/2010
28.10.2011/1107:
Denna lag träder i kraft den 11 november 2011.
RP 29/2011, MiUB 1/2011, RSv 15/2011, Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1102/2008 (32008R1102); EUT L 304, 14.11.2008, s. 75, Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 689/2008 (32008R0689); EUT L 204, 31.7.2008, s. 1
22.12.2011/1466:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning av statsrådet.
L 1466/2011 träder i kraft enligt F 78/2012 1.7.2012.
RP 15/2011, UtUB 2/2011, RSv 47/2011
29.12.2011/1565:
Denna lags 44 kap. 1 § 1 mom. träder i kraft den 1 januari 2012 och 48 kap. 1 § 1 mom. 2 punkten den 1 maj 2012.
RP 81/2011, JsUB 9/2011, RS 73/2011, Europeiska parlamentets och kommissionens direktiv 2009/128/EG (32009L0128); EGT nr L 309, 24.11.2009, s. 71
20.1.2012/28:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2012.
RP 47/2011, LaUB 9/2011, RSv 84/2011
27.4.2012/187:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2012.
RP 138/2011, LaUB 2/2012, RSv 12/2012
8.6.2012/283:
Denna lag träder i kraft den 30 juni 2012.
RP 93/2011, FsUB 3/2012, RSv 29/2012, Europaparlamentets och rådets direktiv 2009/43/EG (32009L0043); EUT nr L 146, 10.6.2009, s.1-36
15.6.2012/296:
Denna lag träder i kraft den 21 juni 2012.
RP 16/2012, LaUB 4/2012, RSv 43/2012
15.6.2012/397:
Denna lag träder i kraft den 1 november 2012.
RP 140/2011, AjUB 2/2012, RSv 6/2012, Rådets direktiv 2009/13/EG; EUT L 124, 20.5.2009
30.11.2012/683:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2013.
RP 108/2012, EkUB 9/2012, RSv 98/2012
14.12.2012/753:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2013.
RP 32/2012, EkUB 11/2012, RSv 117/2012
28.12.2012/927:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2013.
RP 133/2012, EkUU 41/2012, GrUU 32/2012, AjUB 7/2012, RSv 163/2012
3.5.2013/326:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2013.
RP 61/2012, FvUB 3/2013, RSv 41/2013
17.5.2013/347:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2013.
RP 2/2013, LaUB 4/2013, RSv 36/2013
14.6.2013/435:
Denna lag träder i kraft den 1 augusti 2013.
RP 141/2012, LaUB 8/2013, RSv 61/2013
14.6.2013/442:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.
RP 130/2012, JsUB 1/2013, RSv 51/2013
28.6.2013/493:
Denna lag träder i kraft den 11 juli 2013.
RP 49/2013, EkUB 14/2013, RSv 72/2013
9.8.2013/585:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2013.
RP 35/2013, JsUB 5/2013, RSv 80/2013, Rådets förordning (EG) nr 1099/2009 (32009R1099); EUT nr L 303, 18.11.2009, s. 1
9.8.2013/600:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2013.
De bestämmelser i 48 kap. 1 § 1 och 2 mom. som gällde vid ikraftträdandet av denna lag tilllämpas till och med den 28 februari 2014 till den del momenten gäller straffbarhet för att i landet föra in eller ur landet föra ut ett ämne, ett preparat eller en produkt i strid med Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 689/2008 om export och import av farliga kemikalier, eller för försök till ett sådant brott.
RP 38/2013, EkUB 15/2013, RSv 75/2013
23.8.2013/628:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.
Åtgärder som krävs för verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 140/2012, LaUB 7/2013, RSv 57/2013
27.9.2013/691:
Denna lag träder i kraft den 30 september 2013.
RP 85/2013, FvUB 12/2013, RSv 97/2013
8.11.2013/782:
Denna lag träder i kraft den 1 december 2013.
Om en skatteförhöjning redan påförts för samma gärning eller försummelse före lagens ikraftträdande tillämpas på den gärningen eller försummelsen de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet.
RP 191/2012, FiUB 15/2013, GrUU 17/2013, LaUU 8/2013, RSv 114/2013
13.12.2013/879:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.
RP 19/2013, LaUB 11/2013, RSv 93/2013
13.12.2013/898:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.
RP 97/2013, JsUB 9/2013, RSv 129/2013
20.12.2013/1086:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.
RP 75/2013, JsUB 13/2013, RSv 175/2013
30.12.2013/1232:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.
RP 92/2013, FvUB 24/2013, RSv 217/2013
30.12.2013/1234:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.
RP 152/2013, AjUB 11/2013, FvUU 28/2013, RSv 210/2013
28.2.2014/146:
Denna lag träder i kraft den 1 april 2014.
RP 164/2013, LaUB 18/2013, RSv 2/2014
28.3.2014/256:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2014.
RP 30/2013, FvUB 5/2014, RSv 15/2014
11.4.2014/302:
Denna lag träder i kraft den 15 april 2014.
RP 213/2013, LaUB 2/2014, RSv 23/2014
16.5.2014/389:
Denna lag träder i kraft den 1 december 2014.
RP 98/2013, JsUB 3/2014, RSv 16/2014
6.6.2014/431:
Denna lag träder i kraft den 1 augusti 2014.
RP 14/2014, KoUB 4/2014, RSv 42/2014
27.6.2014/509:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2014.
RP 216/2013, LaUB 4/2014, RSv 35/2014
27.6.2014/557:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2014.
RP 214/2013, MiUB 3/2014, RSv 67/2014
22.8.2014/673:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2015.
RP 58/2013, LaUB 5/2014, RSv 68/2014
7.11.2014/919:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2015.
RP 221/2013, KoUB 10/2014, RSv 106/2014, 2009/140/EG; EGTL N:o L 337, 18.12.2009, s. 37, 2009/136/EG; EGTL N:o L 337, 18.12.2009, s. 11, 2006/24/EG; EGTL N:o L 105, 13.4.2006, s. 54, 2010/13/EG; EGTL N:o L 95, 15.4.2010, s. 1, 2000/31/EG; EGTL N:o 178, 17.7.2000, s. 1, 98/84/EG; EGTL N:o L 320, 28.11.1998, s. 54
12.12.2014/1068:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2015.
RP 18/2014, LaUB 11/2014, RSv 148/2014
19.12.2014/1128:
Denna lag träder i kraft den 20 december 2014.
RP 327/2014, ShUB 34/2014, RSv 243/2014, Har anmälts i enlighet med Europaparlamentets och rådets direktiv 98/34/EG, ändr. 98/48/EG.
19.12.2014/1177:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2015.
RP 103/2014, LaUB 15/2014, RSv 189/2014
19.12.2014/1190:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2015.
RP 107/2014, GrUU 28/2014, JsUB 17/2014, RSv 170/2014
6.3.2015/181:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2015.
RP 319/2014, EkUB 27/2014, RSv 269/2014
20.3.2015/229:
Denna lag träder i kraft den 24 mars 2015.
RP 262/2014, LaUB 22/2014, RSv 281/2014
10.4.2015/368:
Denna lag träder i kraft den 4 september 2015.
RP 232/2014, LaUB 29/2014, RSv 335/2014, Europaparlamentets och rådets direktiv 2013/40/EU (32013L0040); EUT L 218, 14.8.2013, s. 8
10.4.2015/376:
Denna lag träder i kraft den 1 augusti 2015.
RP 155/2014, AjUB 15/2014, RSv 307/2014
10.4.2015/381:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2016.
RP 192/2014, JsUB 31/2014, RSv 353/2014
10.4.2015/384:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2015.
RP 229/2014, LaUB 38/2014, RSv 359/2014
10.4.2015/395:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2015.
RP 45/2014, LaUB 17/2014, RSv 255/2014
10.4.2015/401:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2015.
RP 215/2014, LaUB 18/2014, RSv 260/2014
24.4.2015/484:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2016.
RP 277/2014, ShUB 49/2014, AjUU 18/2014, RSv 315/2014
24.4.2015/506:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2015.
RP 288/2014, FvUB 44/2014, RSv 280/2014
24.4.2015/518:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2015.
RP 235/2014, JsUB 32/2014, RSv 344/2014
8.5.2015/564:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2015.
RP 263/2014, LaUB 35/2014, RSv 345/2014
22.5.2015/632:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2015.
RP 174/2014, FvUB 53/2014, RSv 339/2014
12.6.2015/731:
Denna lag träder i kraft samma dag som lagen om föreläggande av böter och ordningsbot (754/2010).
L 731/2015 har upphävts genom L 30.12.2015/1695, som gäller fr.o.m. 1.1.2016.
RP 291/2014, LaVB 36/2014, RSv 363/2014
12.6.2015/735:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2016.
RP 46/2014, LaUB 19/2014, RSv 274/2014
12.6.2015/766:
Denna lag träder i kraft den 1 december 2015.
RP 20/2014, FvUB 48/2014, RSv 317/2014
21.8.2015/1087:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2017.
RP 22/2014, FvUVB 57/2014, RSv 351/2014
18.9.2015/1211:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2016.
RP 254/2014, EkUB 34/2014, RSv 371/2014
30.12.2015/1611:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2016.
RP 24/2015, KoUB 15/2015, RSv 110/2015
30.12.2015/1683:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2016.
RP 55/2015, LaUB 6/2015, RSv 72/2015
30.12.2015/1695:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2016.
RP 62/2015, LaUB 3/2015, RSv 64/2015
30.12.2015/1718:
Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av statsrådet.
L 1718/2015 träder i kraft 30.12.2016 enligt F 1132/2016.
RP 289/2014, UtUB 5/2015, RSv 91/2015
8.1.2016/27:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning av statsrådet.
RP 45/2015, EkUB 12/2015, RSv 68/2015, Europaparlamentets och rådets förordning (EU) Nr 1257/2012 (32012R1257); EUT nr L 361, 31.12.2012, s. 1, Rådets förordning (EU) Nr 1260/2012 (32012R1260); EUT Nr L 361, 31.12.2012, s. 89
29.4.2016/317:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2016.
RP 153/2015, FvUB 5/2016, RSv 39/2016
20.5.2016/356:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2016.
RP 4/2016, LaUB 4/2016, RSv 44/2016, Europaparlamentets och rådets direktiv 2014/42/EU (32014L0042), EUT L 127, 29.4.2014, s. 39
29.6.2016/521:
Denna lag träder i kraft den 3 juli 2016.
RP 65/2016, EkUB 14/2016, RSv 84/2016, Europaparlamentets och rådets direktiv 2014/57/EU (32014L0057) EUT L 173, 12.6.2014, s. 179
5.8.2016/617:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2016.
RP 24/2016, EkUB 9/2016, RSv 48/2016
11.11.2016/919:
Denna lag träder i kraft den 1 december 2016.
RP 93/2016, LaUB 10/2016, RSv 123/2016
18.11.2016/985:
Denna lag träder i kraft samma dag som lagen om föreläggande av böter och ordningsbot (754/2010).
Genom denna lag upphävs lagen om ändring av strafflagen (755/2010).
L 985/2016 trädde i kraft 1.12.2016 enligt L 983/2016.
RP 115/2016, LaUB 12/2016, RSv 129/2016
16.12.2016/1143:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2017.
RP 20/2016, EkUB 7/2016, RsV 149/2016
21.12.2016/1237:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 2017.
RP 13/2016, ShUB 24/2016, RSv 168/2016
21.12.2016/1279:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2017.
RP 120/2016, ShUB 25/2016, RSv 167/2016
21.12.2016/1287:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2017.
RP 132/2016, FvUB 25/2016, RSv 240/2016
7.4.2017/213:
Denna lag träder i kraft den 1 juni 2017.
RP 258/2016, LaUB 2/2017, RSv 17/2017
10.7.2017/503:
Denna lag träder i kraft den 15 juli 2017.
RP 56/2017, GrUU 25/2017, FsUB 5/2017, RSv 76/2017
8.9.2017/624:
Denna lag träder i kraft den 1 december 2017.
RP 266/2016, FvUB 12/2017, RSv 82/2017
8.9.2017/630:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som föreskrivs genom förordning av statsrådet.
RP 69/2017, MiUB 10/2017, RSv 66/2017, *Euroopaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1257/2013 (32013R1257); EUT L 330, 10.12.2013, s. 1
1.12.2017/800:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2018.
På brott som har begåtts före ikraftträdandet av denna lag tillämpas de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet.
RP 268/2016, GrUU 10/2017, LaUB 9/2017, RSv 104/2017
14.12.2017/924:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2018.
RP 120/2017, EkUB 16/2017, RsV 112/2017
28.12.2017/1075:
Denna lag träder i kraft den 3 januari 2018.
RP 151/2017, EkUB 22/2017, RSv 187/2017, Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 600/2014 (32014R0600); EUT L 173, 12.6.2014, s. 84, Europaparlamentets och rådets direktiv 2014/65/EU (32014L0065); EUT L 173, 12.6.2014, s. 349
28.12.2017/1105:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 2018.
RP 100/2017, ShUB 24/2017, StoUB 1/2017, RSv 186/2017
30.1.2018/102:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2019.
RP 252/2016, LaUB 10/2017, RSv 107/2017
6.4.2018/217:
Denna lag träder i kraft den 21 april 2018.
RP 194/2017, AjUB 1/2018, RSv 9/2018, Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 424/2016 (32016R0424); EUT L 81, 31.3.2016, s. 1, Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 425/2016 (32016R0425); EUT L 81, 31.3.2016, s. 51